Pikatestissä Garmin Edge 1040 Solar

Muutin muutama vuosi sitten Etelä-Karjalaan ja uusien pyöräilyreittien etsiminen ja löytäminen on ollut lenkeillä yksi mukava ajanviete. Tangossa olevasta Garmin Fenix 6X:stä näkee maastokartan ja helpompaa kartan selaamista voi tehdä kännykällä, mutta olisiko pyörätietokone kätevämpi laite tähän hommaan? Sain Pyöräliike Varustamolta testiin heidän demo-laitteen uudesta Garmin Edge 1040 Solar -pyörätietokoneesta, jota testasin muutamalla gravel-lenkillä. Tässä lyhyt yhteenveto kokemuksista.

Garmin Edge 1040 Solar -pyörätietokone

Garmin Edge 1040 Solar on GPS-pyörätietokone aurinkolatauksella ja sisältää monipuoliset ominaisuudet urheilusuorituksen seurantaan ja etenkin ison kosketusnäytön kautta reitin seuraamiseen. Tarkemmin laitteen ominaisuuksista voi lukea DC Rainmakerin syväluotaavasta arvostelusta. Ominaisuuksia laitteesta löytyy ja lyhyen testin aikana osa hienouksista ja toiminnoista jäi kokeilematta.

Edge 1040 on iso laite

Ranteessa olevan sykemittarilla ja GPS:llä varustetun urheilukellon kanssa on tullut tehtyä lenkkejä useiden vuosien ajan, mutta aikaisempaa kokemusta Garmin Edge 1040 -tyylisen pyörätietokoneen käytöstä ei ollut, joten demo-laitteella oli hyvä testata miten se sopisi omaan käyttöön. Hintaa laitteella on kuitenkin perusmallina 619 euroa ja aurinkoenergiamallina 779 euroa, joten turhaan sitä on kaappiin pölyttymään hankkia.

Eroina edelliseen muutaman vuoden vanhaan Edge 1030 Plus -malliin DC Rainmaker listaa muun muassa: päivitetty käyttöliittymä, USB-C -liitäntä, usean taajuuden GNSS/GPS, nopeampi reitinlaskenta ja treeniin ja jaksamiseen liittyviä toimintoja kuten Power Guide (jos tehosensori). Näytön tarkkuus on edelleen sama ja koko on samaa luokkaa.

Testaamassani laitteessa oli nimensä mukaisesti myös auringosta akkua lataava näyttö ja kyllähän se näytti pilvettömältä taivaalta lähes 30 asteen helteessä hyvin virtaa ottavan.

Aurinkosähköä ⚡️

Pyöräilyyn liittyviä ominaisuuksia Edge 1040 tuo ainakin seuraavat, jotka kuvauksen perusteella vaikuttavat hyödyllisiltä, mutta jotka jäivät testaamatta käytännössä:

  • Ajotyypin mukaisissa kartoissa (maantie / maasto) on korostettu suositut tiet ja polut, ja ne sisältävät hakukelpoisia kohdepisteitä. Kartta vaihtuu automaattisesti.
  • Trailforks-sovelluksella voi etsiä reittejä helposti maastopyöräilypolkutietojen ja Trailforksin kohdepisteiden avulla.
  • Forksight-tila näyttää automaattisesti edessäpäin olevat polun haarat ja näyttää sijaintisi polkuverkostossa.
  • (Shimano STEPS eBike-tilanäytössä voit tarkastella esimerkiksi avun tason, vaihteen asennon ja akunkeston.)

Nopeat fiilikset laitteen toiminnasta:

  • + Näyttö toimii hyvin hanskat kädessä ajaessakin.
  • + Reitin selaus on sujuvaa.
  • + Iso 3,5" näyttö on selkeä ja toimii hyvin kartan kanssa.
  • + Kartaksi voi ladata esimerksi Maanmittauslaitoksen maastokartat hylly.orgista, kuten Fenix 6X:lle. Muita vaihtoehtoja on käyttää Trailmapin polkukarttaa.
  • + Käyttöönotto oli helppoa, kun synkronoi tiedot ja sensorit Garmin Connectista.
  • + Reitin luonti selkeää, mutta tarkkana välipisteiden kanssa.
  • - Käyttöliittymä muistuttaa jotain vanhaa Nokian kosketusnäytöllistä kännykkää.
  • - Toiminnoissa on paljon valikoissa siirtymistä.
  • - Kartan teeman vaihto on usean eri valikon takana, epäselvää mikä karttataso on valittuna.

Kuvaavaa laitteen toiminnassa on (koskee myös Fenix-mallistoa), että vasta kotona valikoissa pyöriessäni löysin oikeat kohdat, joilla karttanäkymästä sai eBike-profiilissa näkyvät avustuksen tila ja kantama -tietokentät piilotettua.

Oletuksena käytössä oleva kartta (muistaakseni maastopyöräily profiilissa) on pelkistetty ja parempaan polkujen ja maaston havannointiin kannattaa ladata Maanmittauslaitoksen maastotietokannan dataa käyttävät kartat.

Pyörätietokoneen paketissa tulee mukana maastopyöräteline, vakioteline ja etukiinnitys, sekä ainakin Specializedin pyöriin on saatavilla teline, joka kiinnittyy ohjainkannattimeen. Creo SL:n tangossa oli maastopyörätelineen kanssa hieman ruuhkaa ja vakiotelinettä ei olisi edes saanut kiinni, kun moottorin säätönapit ovat sijoitettu lähelle ohjainkannatinta.

Creo SL:n tangossa on ruuhkaa Edgen kiinnityksen kanssa

Ostaisinko Edge 1040:n?

Olisiko Garmin Edge 1040 kätevä laite itselleni? Ehkä, ehkä ei. Tähän mennessä Fenix 6X on toiminut hyvin ja riittävästi pyöräilyssä, ja Edge 1040 toisi lähinnä isomman kartan ja joitain pyöräilyyn liittyviä lisätoimintoja.

Tykkään kyllä seurata jonkin verran treenaamistani ja Garmin Fenix 6X -kello toimii siinä hyvin kätevästi. Jos olisin enemmän tavoitteellisesti treenaava, karttaa aktiivisesti kaipaava tai muustakin urheiludatasta kuin sykkeestä treenin aikana kiinnostunut, löytyisi Edge 1040 varmasti pyöräntangostani lenkkien tueksi. Siihen asti pärjään varmasti urheilukellon ominaisuuksin ja isompana karttana toimikoon iPhone maastokartalla ladattuna.

Hiihdettyä: Haikkaanlahden Olkkolan kierros

Talvella urheilumuotona itselle mielekkäintä on luisteluhiihto ja onneksi Taipalsaarella siihen on hyvät mahdollisuudet sekä kuntoradalla ja jääladuilla että perinteisimmillä metsä- ja peltoladuilla. Haikkaanlahden retkeilyreitti on monelle tuttu ja talvisin alueella risteilee ladut luistelu- ja perinteiseen hiihtoon. Yksi hyvä lenkki on suunnata urheilukentältä Olkkolaan ja sieltä Suoniityn laavulle ja takaisin, joka tarjoaa vaihtelevaa maastoa, hienoa latu-uraa ja maisemia. Tässä lyhyt juttu reitistä.

Haikkaanlahden hiihtoladut: Olkkolan lenkki

Tänä talvena on useasti tullut kierretty Haikkaanlahden urheilukentältä Riutanlaavulle ja jäälle suuntaava lenkki, mutta Olkkolaan suuntaava reitti on jäänyt testaamatta. Eli oli aika viimeinkin ennen kevät auringon lämpöjä kiertää tämä ympyräreitti.

Peltolatua auringonlaskuun ❄️

Haikkaanlahden hiihtoladut kokonaisuudessaan näkyvät Haikkaanlahden ladut 2021 (PDF) -kartassa. Lisäksi karttapalvelussa näkyy reitit pois lukien Olkkolan reitin katkoviivalla merkittyä osuutta, joka kulkee osittain autotiellä.

Haikkaanlahden hiihtoladut 2021, yläosa

Olkkolaan menevä reitti suuntaa urheilukentältä pohjoiseen ja lyhyen metsäosuuden jälkeen ylittää Savilahdentien ja nousee sähkölinjalle. Sähkölinjalta lasketaan takaisin Savilahdentielle, jonka jälkeen alkaa reitin hauskin osuus: mutka-alamäet Olkkolan pelloille. Alamäen jälkeen voi jatkaa ylämäkeen kohti Olkkolaa tai kääntyä kartassa katkoviivalla merkitylle osuudelle.

Tasatyönnöllä sähkölinjan alla
Pellolla oli leveää baanaa luistella

Katkoviivalla merkitty osuus on alkuun leveää peltolatua, kunnes suunnataan sähkölinjalle ja ladun leveys on yhden kelkkalanan verran. Jyrkän ylämäen ja tiukkamutkaisen alamäen jälkeen saavutaankin jo tielle, jossa joudutaan jalkautumaan. Risteyksestä suunnataan kävellen oikealla ja lyhyen kävelyn jälkeen ylämäen puolesta välistä puikataan takaisin peltoladulle.

Saimaako se siellä horisontissa siintää 🌊

Peltolatu kulkee maatalon pihan poikki ja laskeutuu mukavan alamäen päätteeksi Suoniityn laavun lähelle. Tästä voi jatkaa tielle tehtyä leveää latu-uraa pitkin kepeästi luistellen tai käydä evästauolla laavulla. Loppurutistuksena on lyhyt metsätieosuus ja ylämäet, ennen kuin saavutaan Peltolan pelloille ja tutuille latu-urille. Lähtöpisteeseen voi hiihdellä haluaminsa lisälenkkien kautta.

Olkkolan ympyräreitti, jos sitä nyt sillä nimellä kutsuu, oli mukavaa hiihtelyä luistelusuksella, vaikka paikoitellen latu-ura olisi voinut olla leveämpi rennompaan hiihtelyyn. Lopun metsätieosuudella kevät oli jo hieman syönyt lunta ja puista tippunut roskia, joten parhaimmillaan tämä osuus on alkutalvesta. Stravan suorituksen mukaan meille tuli reitillä matkaa 8,3 kilometriä ja aikaa meni noin 53 minuuttia. Eli todella rentoa tahtia edettiin ja valokuvaustauot tietenkin mukaan luettuna.

Taipalsaari osaa edelleen yllättää liikuntamahdollisuuksilla ja vielä on kokonaan testaamatta Rehulan perinteisen ladut ja pyöräreitit. Tänä talvena on päässyt Saimaanharjun kuntoradalta Konstun kautta jääladuilla kohti kirkonkylää ja sieltä eteenpäin Haikkaanlahden reiteille, joka tarjoaa jo kunnon mitan hiihtolenkille ilman saman uran kiertämistä.

Koeajettua: Volvo XC60 T8 hybrid

Auton vaihtaminen on tullut ajankohtaiseksi ja olemme hieman arponeet millainen uusi automme voisi olla. Toiveena ominaisuuksista on ainakin vuosimallin 2011 Ford Focusta isompi, neliveto, peräkoukku, plug-in hybrid ja pysäköinti-ilmastointi koiralle. Nettiautosta vaihtoehtoja karsien kävimme ensin koeajamassa vanhemman sukupolven V60 D5 plug-in hybridiä ja sen jälkeen saimme Auto-Killasta viikonlopun ajaksi koeajoon Volvo XC60 T8 Twin-Engine AWD plug-in hybridin, joka ruksaa monta laatikkoa toivelistassa. Jos hintaa ei lasketa mukaan. Tässä hieman koeajoraporttia fiilispohjalta.

Volvo XC60 T8 Twin-Engine 2019

Volvo XC60 T8 AWD hybrid 2019

Valtteri-myrsky loi oivat koeajo-olosuhteet Volvon XC60 plug-in hybridille ja sen tarjoamalle nelivedolle, sekä pelkällä sähköllä ajamiselle lumisilla teillä. Koeajoon saamamme malli oli varustettu Inscription-varustetasolla ja sisälsi muun muassa panoraamakaton ja ilmajousituksen, mutta ei tuulilasin lämmitystä tai peruutuskameraa. Tehoa Nettiauton listauksen mukaan löytyy bensiinimoottorista 223 kW (303 hv) ja sähkömoottorista takapyörille 65 kW (88 hv) eli enemmän kuin tarpeeksi jopa näin isolle autolle. Teho on toki tarpeen, sillä kokonaismassaa on 2660 kg. Lisätietoja ominaisuuksista löytyy esimerkiksi Internetistä.

Volvon ladattavissa hybrideissä jaetaan polttomoottorin teho etupyödille ja sähkömoottorin veto takapyörille. Ratkaisu on energiatehokas, koska sähkömoottorin ei tarvitse vetää auton vaihteiston läpi, mutta kääntöpuolena auto on sähköajolla vain takavetoinen, joten liukkaalla kelillä polttomoottori heräilee tarjoamaan vetoapua täyssähkötilassakin.

Kelin ja maaston mukaan voi valita sopivat ajotilat. Tiloiksi voi valita ajotavat, joissa ajetaan aina nelivedolla, vain sähköllä, hybridi-tilassa molemmilla, off-road korotetulla maavaralla alle 40 km/h nopeuksiin ja power-tila urheilulliseen ajoon. Joistain hybridi-nelivedoista poiketen "jatkuva neliveto" -tila on aina käytettävissä hybridiakun lataustilasta riippumatta. Hyvä ominaisuus lumisissa keleissä.

Sensus Connect 9,3" kosketusnäytöllä ja kristallinen vaihdekepinnuppi

Ajotuntuma XC60:lla ilmajousituksen kera on pehmeää ja sulavaa, mutta meno tuntuu hieman kelluvalta ja herkkä ohjaus on etäiseksi vaimennettu (kuten hyvin asiaa jossain testissä kuvattiin). Se toimii, mutta liukkailla pinnoilla kaipaisi vähän tilanteesta varottavaa lisätuntoa. Automaattivaiheisto on 8-nopeuksinen ja toimii vähäeleisesti. Toisaalta vaihteistoa saa myös välillä odotella, mutta rauhallisessa ajossa tämä ei haittaa.

Vaikka auto on sähköllä ajettaessa vain takavetoinen, tuntui meno vakaalta ja tarvittaessa bensamoottori hyppää nopeasti apuun nelivedon kanssa. Toki perä lähtee liukuun helposti etenkin kääntyessä ja liikenneympyröissä, jos kaasujalka on pintaa syvemmällä.

Kuljettajan toimet -tietonäyttö ja auton kulutustiedot

Sähköllä päästiin ajamaan paikoitellen enemmän ja vähemmän, etenkin kun kotona ladattiin akku täyteen. Sähköä pitäisi riittää noin 40 kilometrin matkaan kelistä riippuen. Lisäksi jarrutusenergia otetaan akkuun talteen, joka tuntuu sekä jarrupolkimessa että pienoisena epävakautena hidastaessa. Pakkasaamuna auton sai mukavan lämpimäksi bensalla ennen lähtöä ja sähköllä päästiin ajamaan arviolta 5 kilometrin jälkeen. Polttoainekäyttöinen lämmitin ajastuksella (etäkäyttöä varten Volvo On Call ei ollut asennettuna puhelimeeni) ja lämmitettävä ratti olivat kyllä luksusta, vaikka pakkasta oli vain -5 astetta.

Lumi ja jää kerääntyy helposti latauspistokkeen koteloon

Harmillisesti en nollannut mittareita heti lähtiessä, mutta mitä netistäkin voi lukea, on T8 aika janoinen. Kaupunkiajossa tyhjällä akulla ja aamulla täydellä akulla, jäi kulutus kauas luvatusta 2.8 litrasta sadalla. Mutta teoriassa kesäkelillä arkiajossa päästäisiin vähällä.

Koeajo XC60:lla oli hieman kaksijakoinen verrattuna edellisen päivän V60:een (jota ei tosin päästy ajamaan sähköllä). Maastoauto on maastoauto ja sellaiselta se tuntui, mutta auton kokoon tottui kyllä nopeasti, eikä se vaikuttanut enää niin isolta kuin liikkeen pihasta lähdettäessä. Erittäin mukavaa kyytiä Volvolla sai ajaa sekä kaupungissa että maantiellä, laskettelusukset mahtuivat hyvin takapenkit kaadettuna kyytiin.

Haikein mielin kaivoin Ford Focuksen pihasta ja suuntasin kotiin. Sen verran maastokelpoinen Focuskin onneksi on, että pohja hankea viistäen pääsin kotipihaan ilman tunnin lumitöitä.

Houkutus on herätetty, nyt vain pitää hankinta perustella itselle :)