Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos järjesti Kumpulan tiedekampuksella IxDA Helsingin ”Pikaprototypointi Webille ja mobiilille” -tapahtuman, jossa muutama sovelluskehitysyritys oli kertomassa ajatuksiaan parin tunnin ajan. Sen verran aihepiiri kosketti sekä mielenkiintoa että työtehtäviä, oli osallistuminen lähes pakollista. Neljän ajatuksia herättävän esityksen myötä sai hieman uusia ideoita miten paremmin täyttää asiakkaan tarpeet, arvioida millaista sovellusta tehdään, miten tehdä parempia sovelluksia ja miten erilaiset prototypointimenetelmät liittyvät aiheeseen. Tapahtuma oli sopiva annos tuttuja ja uusia ajatuksia sovellussuunnittelun ja suunnitteluajattelun saralta.
Pikaprototypointi Webille ja mobiilille -tapahtuma tarjosi kätevän yleiskatsauksen prototypoinnin hyödyntämiseen ja miten Lean-ajattelu, eli löyhästi suomennettuna solakka-ajattelu, ja suunnittelulähtöinen suunnittelu näkyvät sovellusta kehitettäessä, ja miksi toiset sovellukset menestyvät ja toiset epäonnistuvat. Prototypoinnin eri muodot käytiin muutamassa esityksessä lyhyesti läpi ja eivätpä ne tai niiden hyödyntämisvaiheet olleet sitten diplomityöni ajasta juuri muuttuneet.
Deveolta Ilmari Kontulainen kertoi ”Design thinking ABC for developers and startups” -aiheessaan suunnittelulähtöisestä ajattelusta ja miten he lähestyvät sovelluksen kehittämistä. Suunnittelulähtöisen ajattelun neljä vaihetta ovat: mitä on (aiheen tutkinta), mitä jos (ideointi), mikä loistaa (prototyyppi), mikä toimii (palaute). Deveon ote aiheeseen oli ratkaisu neljän kysymysmerkin yhtälöön: asiakkaan ongelma – ongelman ratkaisu – tuotteen markkinat – skaalautuvuus = tuotto. Vaikutti ihan toimivalta lähestymistavalta. Deveo kehittää omana tuotteenaan koodinhallintajärjestelmää isoille yrityksille.
Enemmän sovelluskehittäjän näkökulmaa aiheeseen toi Ruby Brigade Helsingin, eli Rubyn kehittäjäyhteisön, puolesta Pirkka Esko, joka kertoi aiheesta ”Rapid development in the cloud”. Muutamia kohtia jäi mieleen, kuten että nykyaikana on upeaa olla sovelluskehittäjä, kun saatavilla on hyviä työvälineitä tekemisen tueksi ja sovellusten ajamiseksi ei tarvitse itse huolehtia esimerkiksi palvelinraudasta. Toisaalta kehityksen painopiste on siirtynyt palvelinpuolelta käyttöliittymäpuolen moninaisiin tekniikoihin, jolloin vaaditaan koodaajilta laajempaa osaamista teknologioiden lisäksi. Lisäksi sovellusta kehitettäessä prototypoimalla, on hyvä pitää mielessä päätöspiste, jossa sovellusta aletaan oikeasti kehittämään tai hylätään aiottu idea.
Kolmantena lavalle asteli Futuricen Anton Schubert aiheella ”Lean Service Creation – Building successful digital services, fast!”. Esitys käsitteli Futuricen uusia ajatuksia, miten uudistaa toimintaansa ja mielikuvaa pelkästä sovelluskehitysyrityksestä myös suunnitteluun. Ajatuksena uudessa suunnassa on, että maailma muuttuu digitalisoitumisen myötä, kun kilpailu ja markkinat ovat globaaleja ja myös työkulttuuri muuttuu ja yritysten pitää pystyä vastaamaan muutokseen nopeammalla tahdilla ja uusia tapoja työhön. Futuricen vastaus asiaan on Lean Service Creation eli löyhästi käännettynä solakka palvelun suunnittelu, jossa suunnittelija, kehittäjä ja liiketoiminta -tekijäryhmällä voidaan paremmin vastata asiakkaan ongelmiin. Menestyvän sovelluksen rakentaminen meni jotenkin suunnittelulähtöisen ajattelun vaiheiden mukaan, eli ensin bisnesideasta löydetään ratkaisemisen arvoinen ongelma palveluvisioon, jonka jälkeen testataan tuotteen markkinasopivuus ja lopuksi käsitellään skaalautuvuus ja hienosäätö. Schubertin esitys oli vakuuttavaa kuunneltavaa ja asiakin tuntui järkeenkäyvältä.
Viimeisenä esityksenä oli SC5:lta Lauri Svanin ”Why do we design software that is impossible to build; and how could rapid prototyping help that?”. Eli miten erilaisilla prototyypeillä voidaan vähentää riskiä ja päästä parempaan lopputulokseen. Esitys toi hyvin esiin, mitä erilaisia prototyyppejä kannattaa käyttää ratkaisemaan suunnitteluongelmat ja päätöksiä mitä ollaan toteuttamassa. Asiaan esitettiin viisi vaihetta ja mitä ne ongelmia selvittävät: paperiprototyypit (käytettävyys) – arkkitehtuuripiikki (monimutkaisuus, mahdollinen) – prototyyppi sovellus (toiminta oikeassa ympäristössä, kiinnostavuus) – tuotantoaikomus (skaalautuvuus, kustannustehokkuus) – yksinkertaisin mahdollinen tuote (myykö se?). Kun tiedät mitä riskejä on, voit pienentää niitä prototypoimalla.
Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteenlaitoksen ja Hanna Mäenpään, Emilia Hjelmin ja Tomi Männistön organisoima IxDA Helsingin tapahtuma oli sopiva annos tuttua ja uusia ajatuksia sovellussuunnittelun saralta. Lyhyitä esityksiä, joissa oli kuitenkin hyvin asiaa ja sai esimerkkejä miten muut tekevät sovelluskehitystä ja -suunnittelua. Aika vähän lopulta käsiteltiin varsinaisesti pikaprototypointia teknisessä mielessä ja keskityttiin enemmän suunnitteluaspektiin ja -ajatteluun, joka oli toimiva lähestymistapa. Ja saihan siellä myös virvokkeita kuten pähkinöitä, keksejä, puolukkapiirakkaa, kahvia ja omenoita.
Pitää jatkossakin seurata aihepiirin tapahtumia ja IxDA Helsingin Facebook-ryhmää, johon älysin vasta äskettäin liittyä, ja jonka kautta on helppo bongata kiinnostavia tapahtumia aiheeseen liittyen. IxDA Helsingin tavoitteena on verkostaa paikallinen suunnittelu-yhteisö ja edistää moderneita vuorovaikutteisia suunnittelukäytäntöjä Suomessa kuukausittaisilla tapaamisilla ja muulla toiminnalla. Ryhmä on voittoa tavoittelematon ja löyhästi järjestäytynyt.
Vauhti ja autot ovat aina kiinnostaneet, vaikka niiden yhdistäminen on usein jäänyt vain virtuaalimaailmaan erilaisten autopelien myötä. Viime aikoina on tullut käytyä ajelemassa sisäratakartingia huvin vuoksi, mutta myös palattua virtuaaliautoilun pariin Gran Turismo 6:n ja Logitech G27 -ratin hankkimisella. Kun pakettiin lisätään Wheel Stand Pro -rattiteline, on kasassa toimiva kokonaisuus autopelien pelaamiseen. Ei aivan optimi, mutta rajattuun tilaan pätevä.
Logitech G27 -ratti ja polkimet
Vuosien aikana on tullut pelattua erilaisia autopelejä sekä tietokoneella että konsolilla, mutta ratit ovat olleet aina hieman sinne päin. Colin McRae Rallya tuli veivattua ahkerasti Microsoftin Sidewinder Precision Wheel -ratilla ja konsoliaikakauden ajopelit aloitin Forza Motorsportin ja Microsoftin Xbox 360 Wireless Racing Wheel -ohjaimen kera, ja tuli vain unelmoitua paremmista ohjaimista kuten Logitechin Momosta tai G25:sta, kun niitä ajoittain pääsi kavereilla testaamaan. Tosin ei Xbox 360:lle paljon vaihtoehtoja ratin suhteen ollutkaan. Mutta onneksi PlayStation 3:n osalta tarina on paljon parempi, sillä pleikkarille saatavat rattiohjaimet ovat yhteensopivia myös PC-pelien kanssa, joten myös ohjainvalikoima on huomattavasti parempi kuin kilpailevalla konsolilla.
Loppupeleissä ratin valinta PS3:lle ei ollut kovin vaikeaa, sillä Logitechin G27 -ratti ja polkimet -yhdistelmä on ollut vuosia yksi hintaluokkansa paras ohjain autopeleihin ja pienen tauon jälkeen ohjainta löytyy jälleen kauppojen hyllyiltä. Yleinen hinta ratille näyttää olevan 299 euroa, mutta Citymarket myy sitä 249 eurolla, joten hintatakuun turvin sen saa samalla hintaa myös Gigantista (testattu). G27 on PlayStation 3:lle tarjolla olevista peliohjaimista keskihintainen ja ohjaimia löytyy 50 euron rimpuloista yli 500 euron Thrustmaster T500 RS:ään ja Fanatecin ratti-poljin -paketteihin.
Logitech G27:n nahkapäällysteinen 270 mm:n ratti kääntyy 900 astetta, sisältää 6 nappia ja 2 teräksistä vaihdelaikkaa ja voimavaste hoituu kahdella Force Feedback -moottorilla. Voimavaste on toteutettu spiraali-rattaalla, joka on hiljaisempi ja tarkempi ratkaisu kuin suora ratas. Lisäksi ratin keskeltä löytyy kierroslukumittarin/vaihteen merkkivalot (vaatii tuen peliltä). Polkimissa on tarjolla ruostumattomasta teräksestä valmistetut poljinpinnat sekä kaasulle, jarrulle että kytkimelle, joissa jokaisessa on oma jäykkyysaste. Lisäksi poljinlevyjen sijaintia voi hieman säätää. Erillinen vaihdekeppi-yksikkö on varustettu 8 napilla, ristiohjaimella ja H-kaavioisella vaihdekepillä, josta pakki löytyy alaspäin painettuna 6-vaihteen alta. Sekventiaalista vaihdekeppiä ei ole G25:n tapaan valittavissa, joka on pieni miinus.
Rattiohjaimen ja poljinten tuntuma on laadukas ja tukeva, sillä metallikehyksinen ja nahkainen ratti henkii ajohaluja ja metalliset polkimet ovat tyylikkäät. Erillinen vaihdekeppi on jämäkkä ja vaihdekaavio tuntuu jämäkältä. Muovinen kotelointi ei juurikaan kokonaisuutta heikennä. Vain vaihdekeppiosasta löytyvät ristiohjain ja napit voisivat olla tukevampia ja sekventiaalinen vaihdekeppi olisi plussaa.
Ratti ja polkimet toimivat hyvin muun muassa PlayStation 3:n Gran Turismo 6:ssa ja hyllyssä testiä odottaa Dirt 3:n. Pitää jossain välissä testata rattia myös tietokoneen puolella rFactorilla tai Live for Speedillä miten ratti kääntyy ja odotan millainen BugBearin Next Car Game tulee olemaan.
Ohjaimen kestävyydestä on parin viikon ajojen jälkeen vaikea sanoa mitään, mutta luottamusta se herättää ja kuulemma Logitechin takuu toimii asiallisesti. Sitä ei toivottavasti tarvitse testata.
Asetukset
Ohjaimen asetuksia voi säätää tietokoneella Logitech Profiler -sovelluksella, jolla voi muuttaa muun muassa kääntymisastetta, palautteen voimakkuutta ja takaisin palautusta. Ohjelma tallentaa asetukset ohjaimen sisäiseen muistiin, joten sen kautta asetetut säädöt toimivat PlayStation 3:llakin. Lisäksi asetuksia voi tietenkin säätää myös pelien omista valikoista, jos ohjain on tuettu.
Internetistä poimittuna toimivat asetukset ovat:
Overall Effects: 107%
Spring Effect: 0%
Damper Effect: 0%
Enable Centering spring in force feedback games
Center Spring strength: 10%
Degrees of rotation: 270 degrees
Allow game to adjust settings
Ilmeisesti Overall Effects pitää olla (yli) 107%, että jotkut voimapalautteet alkavat toimia ja se vähentää keskialueen kuolleen alueen tuntoa. Asettamalla Spring ja Damper Effect -arvot 0% sallitaan pelin ohjelmiston hallita voimapalautetta Logitechin Profilerin asemesta. Tiedä sitten miten se näkyy PlayStationilla käytännössä.
Ohjaimen kääntösäteen asetukseen on netin tietolähteiden mukaan dokumentoimattomat pikanapit. Ohjain ei itse lukitu astelukuun, vaan peli tekee pehmeän lukon ja kääntäminen on raskaampaa yli menevillä asteilla. Pikanäppäimet ovat:
[1+2] + T = ~240°
[1+2] + S = ~450°
[1+2] + O = ~670°
[1+2] + X = 900°
Wheel Stand Pro -teline
Ennen kuin rattia päästään kääntämään ja polkimia tallaamaan, pitää ratti kiinnittää johonkin. Logitech G27:n voi kiinnittää vaikkapa sohvapöytään, mutta yksi hyvä vaihtoehto on käyttää erillistä Wheel Stand Pro V2 Deluxe -telinettä, joka tarjoaa suhteellisen kompaktin kokonaisuuden ratin säilyttämiselle ja helpolle käytölle. Teline on yhteensopiva useiden eri rattiohjaimien kanssa ja vain kiinnikkeet eroavat toisistaan.
Wheel Stand Pro V2 Deluxe -teline on rakenteeltaan teknisesti oivaltavan yksinkertainen ja tukeva. Noin seitsemän kiloa painava teline koostuu alaosan kahdesta putkesta ja niiden päässä olevasta teleskooppiputkesta, josta löytyy taso ratille. Säätömahdollisuudet ovat monipuoliset, kun sekä poljinten etäisyyttä ratista että ratin korkeutta ja kulmaa voidaan säätää. Vaihdekepille on oma kiinnikkeensä ratin sivussa, ylä- tai alapuolelle. Telineen pohjassa on kumijalat, jotka estävät telineen liukumista ja suojaavat lattiaa naarmuilta.
Kompakti Wheel Stand Pro V2 Deluxe -teline on mainio lisä G27:n käyttämiseen ja ilman sitä ei omassa olohuoneessani pelaaminen onnistuisi. Tai kyllähän sen ratin pystyi silistyslautaankin kiinnittämään ja pelaaman ihan mainiosti. Teline on onnistunut kokonaisuus, mutta muutamia kehityskohteitakin olisi. Rattiosan kulmaa ja korkeutta voi säätää pikakiristimellä, mutta tangon päässä olevan tason kulman säätöä varten tarvitaan jako- ja kuusiokoloavainta. Lisäksi ratin johtojen viennille ei ole mitään eleganttia ratkaisua, vaan mukana tulee muutama nippuside.
Muun muassa Verkkokauppa myy telinettä 99,90 eurolla, mutta kyllä se hintansa väärti on.
Yhteenveto
Logitech G27 -ohjaimella on hyvä siirtyä ajopeleissä uudelle ajokaudelle ja huristella urku auki sekä PlayStation 3:lla että tietokoneella. Ratti on tuntumaltaan tukeva, nahka tuoksuu miellyttävästi ja ruostumattomasta teräksestä tehdyt polkimet vastaavat tallan polkemiseen napakasti. Wheel Stand Pro -teline on parasta mitä pienten telineiden osalta on tarjolla, mutta ei se mikään Playseat tietenkään ole. G27 on peleissä hyvin tuettu ja sen pitäisi toimia myös PlayStation 4:ssa. Kokonaisuutena ohjain ja teline ovat hintansa väärti.
Taakse ovat jääneet raahattavat ja möhkälemäiset kannettavat tietokoneet, kun Ultrabookit ovat vallanneet markkinat ja valinnan varaa riittää. Myös yrityskannettavistaan tutumpi Fujitsu on uudistanut tuotteitaan ohuempaan ja kevyempään suuntaan. Vuosi sitten testasin Fujitsun ensimmäisen sukupolven Ultrabookkia ja nyt alkuvuoden aikana on testata uudistettua painosta, LIFEBOOK U904 -kannettavaa, osana Master your business -kampanjaa. Myös lukijat voi osallistua ja voittaa hotellilahjakortin.
Fujitsu LIFEBOOK U904 ensinäkemältä
Fujitsu LIFEBOOK U904 on ensinäkemältä helmiäisen musta ja alumiinia ja magnesiumia oleva kuori tekee siitä tukevan ja kevyen tuntuisen. Kannen avatessa 14 tuuman ja 3200 x 1800 -resoluution kosketusnäyttö on vaikuttava, vaikkakin heijastava. Kuoren alla suorituskyvystä vastaa Intelin Haswell-sarjan Core i5-4200U -prosessori ja integroitu HD Graphics 4400 -näytönohjain. Muistia on 6 GB ja levytilasta huolehtii 128 GB SSD -levy. Lisäksi U904:sta löytyy sisäänrakennettu 3G/4G -modeemi, täysikokoinen LAN-portti ja tietenkin WLAN ja Bluetooth. Saamastani paketista löytyi myös telakka, joka onkin kätevä lisä.
Lifebook U904 16 sekunnissa:
Parin päivän kokeilun perusteella Fujitsun toisen sukupolven Ultrabook vaikuttaa erittäin lupaavalta ja kosketusnäyttö tuo enemmän ideaa myös Windows 8:n käyttöön. Chiclet-näppäimistö tuntuu paremmalta kuin U772:ssa, se vastaa painalluksiin hyvin, vaikka ei tuntumaltaan ole yhtä tarkka kuin Macbookeissa. Stereo-kaiuttimet ovat ääneltään aika kylmät ja mekaaniset, mutta kuulokkeilla ja HDMI:n kautta ääni on hyvä. Vaikka kannettavan kohderyhmä on yrityskäyttäjät, tehoa tuntuu riittävän jopa pelaamiseen (Mark of the Ninja, Dead Space), vaikka näytönohjain olisi voinut olla Iris Pro Graphics -sarjaa.
Tarkempaa arviota ja testejä LIFEBOOK U904 on tulossa kevään aikana, kun ehdin projektin aikana kannettavaa kattavammin testata.
Tekniset tiedot
Fujitsu LIFEBOOK U904 Ultrabookkia saa erilaisin kokoonpanoin ja testiini saama yksilö on seuraava:
Näyttö: 3200 x 1800 (WQHD+) IGZO-kosketusnäyttö, 14″ (35.6 cm), LED taustavalaistu
Käyttöjärjestelmä: Windows 8.1 Professional 64-bit
Koko (L x S x K): 329.9 x 229.9 x 15.5 mm
Paino: 1,39 kg
Master your business -kampanja
Sain Fujitsun LIFEBOOK U904 Ultrabookin testiin osana Fujitsun Master your business -kampanjaa, jossa 16 bloggaaja testaavat alkuvuoden aikana joko LIFEBOOK U904 -kannettavaa tai ESPRIMO Q920 -minitietokonetta. Alkutalven ja kevään aikana on edessä 15 tehtävää, joista yhdeksän suoritettuaan testaamansa koneen saa omakseen. Myös lukijat voi osallistua ja voittaa hotellilahjakortin. Aikaisemmista projekteista käyttööni ovat päätyneet U772, T901 ja S761.
Juustokakku on herkullista, joten piti yrittää sellaisen tekemistä itse, sillä ohje ei kovin monimutkaiselta näyttänyt. Ei aivan yhtä yksinkertainen kuin banaani- tai piimäkakku, mutta helposti se valmistui. Juustokakkuja on erilaisia ja päädyin tekemään New Yorkin juustokakun, johon kuuluu grahamkeksipohja ja tuorejuustotäyte, ja joka valmistetaan uunissa. Lopputulos oli onnistunut ja herkullinen. Juustokakku on täyteläinen, eikä sitä kyllä montaa palaa jaksanut kahvin kanssa syödä, vaikka olisi mieli tehnyt.
New Yorkin juustokakku
Juustokakkuja on erilaisia ja niitä voi valmistaa eri tavoilla, mutta New Yorkin juustokakkuun kuuluu grahamkeksipohja täytteenä tuorejuustoa ja se valmistetaan uunissa. Kustannuksiltaan kakku on kohtalainen ja kuluista suurin osa tulee tuorejuustosta. Lisäksi omaa keittiötäni piti täydentää sekä irtopohjavuoalla että sauvasekoittimella. Yllättävästi kaupan halvin sauvasekoitin, Hugin Filix (~30e), ajoi asiansa erittäin hyvin. Mukana tulleessa minisilppurissa murentuivat keksit sekä tuorejuusto notkistui kätevästi ja vispilälisäosalla taikina sekoittui mainiosti.
Resepti
New Yorkin juustokakun reseptejä on hieman erilaisia ja itse käytin pohjana Arla Ingmanin ohjetta, lisäten vaniljatangon. Lisäksi pohjaan voi ripauttaa hieman kanelia maun mukaan.
Pohja
200 g Digestive-keksejä tai vastaavia
125 g voita tai margariinia
1 rkl sokeria
Täyte
600 g maustamatonta tuorejuustoa, kuten Philadelphia
3 dl sokeria
1 1⁄2 rkl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
200 g Crème fraîchea (eli ranskankermaa)
1 vaniljatanko
2 tl sitruunamehua
2 rkl sokeria
Valmistusohje
1. Murskaa Digestive-keksit tehosekoittimella.
2. Sekoita sula voi, sokeri ja keksit tasaiseksi taikinaksi.
3. Taputtele taikina irtopohjavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohjalle.
4. Paista pohjaa noin 170 asteessa 5-8 minuuttia.
5. Anna jäähtyä.
6. Valmista tuorejuustotäyte.
7. Sekoita tuorejuusto, sokeri ja jauhot tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella.
8. Lisää täytteen joukkoon kananmunat yksi kerrallaan.
9. Lisää lopuksi joukkoon Crème fraîche, sitruunamehu ja sokeri.
10. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita muiden aineiden joukkoon.
11. Kaada massa keksipohjan päälle.
12. Paista kakkua 165 asteessa noin tunnin ajan.
13. Ota uunista virta pois päältä, raota uunin luukkua hieman ja anna kakun kypsyä vielä noin tunnin ajan jälkilämmössä (näin kakun pintaan ei muodostu rakoja).
14. Kääri kakku kelmuun ja laita se jääkaappin vetäytymään muutamaksi tunniksi.
Valmis ja hieman uunissa väriä pintaansa saanut juustokakku näyttää suurinpiirtein seuraavalta. Juustokakku on herkullista jo sellaisenaan, mutta kuten ravintoloissa yleensä, se maistuu myös esimerkiksi mansikkakastikkeen kera. Pitänee myöhemmin myös testata erilaisten juustokakkujen valmistamista.
Ajankäyttö on aina valintojen tekemistä huvin ja hyödyn välillä, mutta välillä huviin panostaminen kannattaa. Yksi hyvä tapa huvitella on pelata pelejä, joihin saakin halutessaan käytettyä enemmän aikaa kuin alunperin aikoi. Vuoden 2013 aikana julkaistiin taas liuta mainioita pelejä, joihin tuhlata rajattua vapaa-aikaansa. Tässä muutamia poimintoja vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta. Netin uutislähteissä vuoden 2013 parhaita pelejä ovat listanneet muun muassa Desctructoid ja Joystiq. Pelien otsikkojen linkit vievät Pelaaja-lehden peliarvosteluun.
Grand Theft Auto -pelit ovat olleet vuosien varrella aina odotettuja ja usein pelimaailmaa uudistavia, joten odotuksen viidennelle osalle olivat suuret, eikä suotta. GTA V on pelisarjan harvoja osia, jotka jaksoin pelata läpi ja enemmän kuin mielelläni. Peli on tavallaan jaettu kolmen eri roolihahmon tarinoihin ja Rockstar onnistuu mainiosti tunnelman ja juonen luomisessa. Sisältö on sitä tuttua GTA:ta, mutta pidemmälle ja paremmin läpivietynä. Pelissä on myös uskomattomasti sisältöä ja yksinpelin lisäksi mukana on nyt myös moninpeli. Pelaaja-lehti antoi GTA V:lle oikeutetusti maksimit 10/10 ja siitä pääsevät nauttimaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n omistajat.
Naughty Dog laittaa taas parastaan PlayStation 3:lle tarjoen energisen selviytymiskamppailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ja Unchartedin hengessä. The Last of Us on teknisesti kolmannen persoonan toimintaa, mutta ilman tasohyppelyelementtejä ja enemmän realismia ja on hengeltään selviytymistä hyödyntävä matkakertomus. Peli on PlayStation 3:n yksinoikeuspeli ja sai Pelaaja-lehdessä pisteitä 8/10.
Square Enix uudelleen lämmitti nuoruusvuosien Tomb Raiderin, mutta hieman eri tavalla ja toimivasti. Uusi Tomb Raider esittelee nuoren Lara Croftin, joka ei ole vielä kansainvälinen seikkailijatar niin kuin edellisissä osissa, ja tarjoaa toiminnallista seikkailua kertoen selkeän ja komeasti kootun tarinan. Peli on saatavilla Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Windowsille ja sai Pelaaja-lehdessä pisteet 8/10.
Heavy Rainin tekijöiltä tuleva Beyond: Two Souls kuuluu siihen kategoriaan pelejä, jotka ovat enemmän vuorovaikutteisia elokuvia, kuin varsinaisia pelejä, mutta arvosteluiden perusteella näkemisen arvoinen. Peli keskittyy nuoreen naiseen, Jodiehin, joka on syntymästään asti ollut sidottu näkymättömään mutta vaaralliseen henkiolentoon ja tarina näyttää Jodien elämän eri vaiheissa, kun hallitus tahtoo hyödyntää näkymättömään tappajaan kytkettyä naista. Juonen kulkuun ei vaikuteta merkittävästi, vaan pelaaja ohjaa kuinka Jodie reagoi ja selviää eri tilanteissa. Pelin avaintemppuna on aitojen näyttelijöiden (Ellen Page ja Willem Dafoe) muuntaminen pelihahmoiksi liikkeet ja ilmeet tarkasti tallentavan tekniikan avulla. Pelaaja-lehdeltä Beyond: Two Souls sai 7/10 pistettä ja on saatavilla vain PlayStation 3:lle.
Opi soittamaan kitaraa pelin avustuksella? Tätä Rocksmith, virtuaalinen kitarakoulu, lupasi jo edellisessä versiossa ja uusitussa painoksessa parantaa oppimiskokemusta. Loppu onkin sitten vain pelaajan käsissä, niiden käyttämisessä kitaran soittamiseen. Peli vaatii avukseen oikean sähkökitaran, joka liitetään USB-piuhalla konsoliin tai tietokoneeseen ja peli lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Soiton saloihin opastava peli on saatavilla Windowsille, Macille, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.
BioShockit ovat olleet ensimmäisestä osastaan lähtien arvostettuja pelejä, vaikka omakohtaista kokemusta ei niistä ole kertynyt. BioShock Infinitessä kuolleen kaupungin raato, Rapture, on vaihtunut lentävään kaupunkiin, Columbiaan, joka on elävä ja kullanhohtoinen steampunk-utopia. Lisäksi vastassa ei ole mutantteja, vaan ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuvia porvareita. Vaihtoehtoiseen historiaan 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä yksityisetsivä Booker DeWittin on velkansa kuittauksena haettava salaperäinen Elizabeth-tyttö Columbiasta. Edessä on siis räiskintää ja virtaviivaista pelattavuutta, mutta myös valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä tarina. Pelaaja-lehdessä räiskintä sai pisteitä 9/10. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille.
Lepakkosankarimme on jälleen Gothamin pahisten kimpussa ja nimensä mukaisesti Batman: Arkham Originsissa palataan aikaan ennen edellisiä Arkham-sarjan pelejä. Uudenkarhea WB Montréal on hyvin toistanut Rocksteadyn kaavaa ja peli alkutahdeistaan lähtien kuin synkkä kotiinpaluu. Gothamin kaupunki on massiivinen ja rönsyilevä temmellyskenttä, jolla pahantekijöitä saalistetaan Batmanin terävää älyä, moninaisia apuvälineitä ja kivenkovia rystysiä hyödyntäen. Tekemistä riittää arkkivihollisten nippuun pistämisen lisäksi sivutehtävistä satunnaiskohtaamisiin ja keräilyesineiden metsästykseen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai vain 8/10 pistettä, mutta varman päälle satsaava ja edellisosien kaavaa korkeintaan sävyttävä peli on pisteitään parempi. Batmaninä voi heilua Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Microsoft Windowsilla.
Jäätyneelle Tau Volantis -planeetalle tehdyn hätälaskeutumisen jälkeen insinöörimme Isaac Clarke ja sotilaamme John Carver ovat seikkailussa ja etsimässä avaimia nekromorfien tuhoamiseksi ja pelastettava ihmiskunta lähestyvältä maailmanlopulta. Toimintaa ja räimettä siis riittää ja pelisarjan kolmannessa osassa kauhu on jätetty vähemmälle ja on enemmän karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa kuin selviytymiskauhua. Oikeastaan Dead Space 3 on listalla vain sen takia, että ostin sen Humble Bundlen Origin-paketin mukana. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille. Pelaaja-lehden mielestä avaruuskauhuräiskintä oli 8/10 pisteen arvoista.
Ankkalinnan hahmot seikkailemassa oli aikoinaan NESillä pelattuna mainiota viihdettä ja nyt saman voi kokea uudistettuna painoksena. Haastava 2D-tasoloikka on toteutettu retropelaajien ja nostalgian ehdoilla, vaikka ulkoasua onkin päivitetty upean sarjakuvamaiseksi ja tuttujen kenttien rakennetta hieman sujuvammaksi. Roope-setää voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Windowsilla. Pelaaja-lehti arvosti uusintaa 8/10 pisteellä.
Autopelien herruudesta Forzan kanssa kamppaileva Gran Turismo -sarja on edennyt kuudenteen osaan ja jatkaa suurin piirtein siitä, mihin edellisessä osassa jäi. Paljon (turhia) autoja, tarkasti mallinnettuja ratoja ja ajokokemus, josta voi olla pitämättä. Eli Gran Turismo 6 luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin. Uratilaa on hiukan suoraviivaistettu, mutta muuten pelikokonaisuus noudattaa tuttua kaavaa, vaikka verkkopeli on vielä raakile ja muun muassa kestävyyskisat, rataeditori ja tekoälykuskin koulutus puuttuvat. En jää kaipaamaan. GT 6 on saatavissa PlayStation 3:lle ja Pelaaja-lehden arvostelussa se sai pisteitä 8/10.
Muutaman tunnin verkkainen pelikokemus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka lähtevät vaaralliselle retkelle noutamaan parannuskeinoa sairaalle isälleen. Brothers: A Tale of Two Sons on pulmaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa yhtä aikaa molempia veljeksiä läpi pulmanratkontojen, suoraviivaisen paikkojen tutkimisen ja kevyen akrobatian. Vähäeleisessä pelissä on väkevä tunnelma ja Pelaaja-lehdessä se sai 9/10 pistettä. Veljesten seikkailu voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla ja Windowsilla.
Idealtaan Papers, Please kuulostaa aika kuivalta, ”rajavartija pienessä itäblokin maassa”, mutta arvostelujen perusteella on yksi vuoden kiinnostavimmista ja koukuttavimmista peleistä. Byrokratiasimulaatiossa rajan yli puskee halukkaita maahantulijoita ja tarkoituksena on tarkistaa maahantulodokumentit ja antaa oikein käsitellen joko hyväksyvä tai hylkäävä leima ja täten ansaita perheelle elanto tai päätyä kurjuuteen. Vaatimaton ulkoasu ja karu äänimaailma luovat tunnelman, jossa on helppo uppoutua rajavartijan rooliin. Pelaaja-lehdessä rajavartian työ arvioitiin pistein 9/10.
Alkujaan Half Life 2 -modina vuonna 2011 startannut ja kulttistatuksen saanut projekti on nyt julkaistu itsenäisenä pelinä, jossa ideana on toimia näyttöpäätteen käskyjen mukana nappeja painavana toimistotyöntekijänä ja käskyjen selittämättömästi loppuessa selvittää mitä oikein tapahtuu. The Stanley Parable ei ole perinteinen peli, vaan pikemminkin kerronnallisten elementtiensä varaan nojaava kokeilu. Mitä vähemmän tiedät siitä etukäteen, sitä palkitsevampi lopullinen, muutaman tunnin kestävä, pelikokemus todennäköisesti on. Toimistorotan seikkailu on saatavissa Windowsille.
OUYA
TV-tasoltani löytyy myös pieni Android-pelikonsoli, OUYA, joka on harmillisesti ollut lähes käyttämättömänä. OUYAlle on kuitenkin saatavilla hyviä indie-pelejä, joihin pitäisi tutustua. Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka OUYAn uutislehtinen nosti esille.
Fist of Awesome: Karhuja ja metsureita Double Dragonin hengessä.
Yhteenveto
Jälkeenpäin katsottuna vuoden 2013 aikana ei loppujen lopuksi julkaistu montaakaan sellaista peliä, joita olisi pakko pelata, GTA V:sta lukuun ottamatta. Jos viime vuoden tarjonnasta pitäisi valita vain kolme peliä, olisivat ne Grand Theft Auto V, The Last of Us ja BioShock Infinite.
Tuleva pelivuosi vastaavasti on aika mielenkiintoinen, kun uuden sukupolven konsolit ovat vasta tuloillaan ja vaikuttavat varmasti myös vanhempien konsolien pelitarjontaan. Saa myös nähdä, miten Wii U pärjää kilpailussa, sillä vaikka se sai viime vuonna Super Mario 3D Worldin ja The Legend of Zelda: Wind Waker HD:n, on sen menestys yskinyt.
On mielenkiintoista nähdä, mitä vuosi 2014 tuo pelirintamalla. Miten laajalti suurten pelien tarjonta jatkuu PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla, vai tulevatko kaikki AAA-tason pelit jatkossa vain PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle?
Vuosi on jälleen vaihtunut uuteen, joten on aika tehdä pieni katsaus menneeseen ja kerrata mistä blogissa vuoden 2013 aikana kirjoitettiin. Aihepiirit olivat aika napakasti teknologiapitoisia ja käsittelivät erilaisia vimpaimia, sovelluksia ja opiskelua. Kirjoituksia kertyi kaikkiaan 23 kappaletta, joka on noin kolmannes vähemmän kuin vuosi sitten. Ei se määrä, vaan se laatu, vai miten se meni.
Vuoden kohokohtana vimpainten osalta voisi olla keväällä julkaistun Jolla-puhelimen saapuminen viimein joulukuun alussa. Testissä Jolla ja Sailfish antoivat lupauksia paremmasta, sillä vaikka perusasiat olivat jo hyvin kohdallaan, ei moni älypuhelimen päivittäisessä käytössä tarvittava asia, kuten Googlen kalenterin synkronointi tai tiukemmat Exchangen asetukset, vielä toimineet. Sailfishin ja Jollan tulevaisuus näyttää kuitenkin positiiviselta, ainakin sen perusteella mitä olen sekä Sailfishin että natiivisovellusten kehitystahtia seurannut. Myös oma Sailfish-sovellukseni imgurin selaamiseen on tekeillä. Sailfishille kehittäminen vaikuttaa aika kivalta.
Toinen mielenkiintoinen uutuus vempain-valikoimaan oli OUYA-pelikonsoli, joka tuo Androidin televisioon. Tilasin tuon pienen ja edullisen pelikonsolin Kickstarter-projektista vuoden 2012 syksyllä, mutta kesäkuun saapumisen jälkeen se on kuitenkin jäänyt erittäin vähälle käytölle. OUYA on kuitenkin näppärä Android-pohjainen laite, jolle pelejä on saatavilla pienellä rahalla, ja joka osaa muun muassa XBMC:n kera toimia mediatoistimena. Kaikilla vempeleillä ei vain ehdi leikkiä, joten pienen pelikonsolin oli tyytyminen samaan kohtaloon kuin hyllyssä pölyttyvän Raspberry Pin.
Enemmän käyttöä ovat nähneet uudet kannettavat tietokoneet, joista Dell Latitude E6530 on päivittäinen työjuhtani töissä ja Fujitsun LIFEBOOK4Life -kampanjan osana testattavaksi saapui U772 Ultrabook. Dell Latitudesta nyt ei oikein ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, paitsi että se on järkyttävän painava, mutta tehokas, mutta vastaavasti Fujitsu LIFEBOOK U772 on kohtalaisen toimiva avaus Ultrabook-markkinoille. 14″-kokoisessa, tyylikkäästi muotoilussa ja jämäkässä paketissa on paljon hyviä puolia, mutta myös asioita, joiden pitäisi toimia paremmin. Fujitsun kampanja alkaa taas vuoden vaihteen jälkeen ja hieman ennen Joulua saamani LIFEBOOK U904, johon tutustuin jo Fujitsu Forumissa vaikuttaa erittäin pätevältä. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.
Talvilomalla suuntasin kohti Alppeja ja mukaan lähti myös edullinen AEE SD20 -toimintakamera, joka osoittautui hintansa veroiseksi, eli halvaksi kaikilta osin. Kuvanlaatu on heikohko etenkin jos valoa ei tule kirkkaalta taivaalta ja kuvan vakautuksesta ei voi puhua millään asteikolla. Kamera sopii lähinnä toimintakuvaukseen tutustumiseen ja satunnaiseen käyttöön, jos vaatimustaso ei ole korkealla. Esimerkiksi Alpeilla hyvässä valossa kuva oli vielä kelvollista, mutta mikroautoillessa hallissa tarkkuus oli jo enää välttävää. En ole tosin GoPro:takaan testannut, joten vertailukohtaa on vaikea sanoa, toisiko noin kolminkertainen hinta suurta parannusta.
Loppuvuodesta raaskin viimeinkin luopua uskollisesta 13″ Macbook late 2008 -kannettavasta ja tilanne tuli uunituore 13″ Macbook Pro late 2013. Artikkeli uudesta Macbookista on vielä kirjoituspöydällä, mutta käsittelin hieman mitä asioita et löydä uusista Macbook Pro Retina -malleista. Pienempien ja hieman arkisempien vempainten osalta kirjoitin Rapoo E2700 HTPC-näppäimistöstä, joka osoittautui hieman turhan pieneksi ja täten hankalaksi käyttää. Myöskään Nyko Raven Alternative -peliohjain ei lunastanut odotuksia Xbox 360:n tasoisesta ohjaimesta PS3:lla, sillä muotoilulla ei voi paikata ohjaimen selkeää viivettä.
Teknologia: palvelut ja sovellukset
Luen jonkin verran kirjoja ja HelMetin, eli pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkon, palvelut kirjojen lainauksessa ovat toimineet mainiosti. Kirjastojen palvelut ovat nykyään paljon muutakin kuin kirjojen ja musiikin lainaamista ja kevään aikana testasin lyhyesti e-kirjasto -palveluita ja e-lehti -palvelua. Hitaana lukijana e-kirjastojen 7 tai 14 päivän lainausaika ei oikein lämmittänyt, mutta Zinio e-lehtipalvelua tuli käytettyä tabletilla hieman enemmän. 7″ Nexus 7 ei tosin ollut näytön kooltaan aivan optimi lehtien lukemiseen.
Päivitin viimeinkin syksyllä viisi vuotta vanhan 13″ Macbookkini juuri julkaisuun 13″ Macbook Pro retina -malliin ja tein pienen muistilistan uuden OS X:n käyttöönotosta. Eipä siinä montaa muistettavaa asiaa ole. Muistilistojen osalta kirjasin ylös myös asiat, joilla HTC Sensation roottataan ja asennetaan CyanogenMod. Pari vuotta vanha puhelin ei kyllä piristinyt uudelleen asennuksesta huolimatta juuri ollenkaan, mutta tulipahan tehtyä. Hieman samaa sarjaa oli osallistumiseni SuperHub-projektiin, joka tähtää parempaan kaupunkimatkustamiseen . Parin viikon ajan kirjasin matkojani ja koekäytin SuperHub-sovellusta Android-puhelimella. Kokonaisuutena projektin tarkoitus ja tulosten merkittävyys jäi hieman avonaiseksi, mutta tulipahan kannettua oma korteni kekoon. Kenties projektin tulosten julkaisun jälkeen asia avautuu enemmän.
Kannatan avoimen lähdekoodin projekteja ja ylläpidän, lähinnä binäärien kääntämisen osalta, Voikko-projektin kehittämiä oikolukulisäosia Mac OS X:n osalta. Lisäosat eivät kehittämistä tarvinneet, mutta päivitin Firefoxin suomen kielen oikoluku -lisäosaan uuden version Voikko-kirjastosta ja käänsin tuoreen version myös LibreOffice-voikosta OS X:lle.
Pelaaminen
Vapaa-aika koodaamisen ja lukemisen lisäksi häviää usein pelien maailmaan ja vuoden 2013 aikana tuli koettua rentouttavia ja sykettä nostetavia hetkiä muun muassa Grand Theft Auto 5 ja Batman: Arkham City -pelien parissa. vuoden 2012 pelaamisen arvoisten pelien -listalta onnistuin ruksimaan pois Dishonoredin ja Mass Effect 3:n, sekä aikaisemmalta listalta Bastionin, Rochardin ja Trine 2:n. Ensi vuoden pelaaminen alkaa hyvältä vaikuttavan The Walking Dead -pelin parissa ja vuoroaan odottavat muun muassa FEZ, Mark of the Ninja, Alan Wake ja Dead Space -trilogia. Deus Ex: Human Revolution jäänee edelleen hyllyyn odottamaan.
Osaamisen kehittäminen
Ammatillisen kehittymisen saralla osallistuin muutamalle Tieturin järjestämälle kurssille. Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma osa 1 ja osa 2 tarjosivat yleiskatsauksen asioihin, joita yritysarkkitehdin pitäisi tiedostaa ja osaltaan hallita. Kurssi antoi ajattelemisen aihetta, mutta ei varsinaisesti esimerkkejä, miten asioita pitäisi tehdä tai edistää. Tavallaan kurssi oli ihan toimiva kokonaisuus, mutta samat asiat olisi tehokkaampi käsitellä omalla ajallaan ja samalla hieman syvällisemmin. Kursseilla olleet harjoitustyöt olivat kyllä toimivia, mutta olivat samoja, joita sovelluskehitysprojektissa on tullut tehtyä, vaikkakaan ei kurssin 4+1 -mallin nimellä.
Teoriapainotteinen koulutus jatkui myöhemmin syksyllä TOGAF 9 -kurssien ja sertifiointien kera. Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi loi perustan ja TOGAF 9 Certified -kurssi meni syvemmälle suunnittelun avainkohtiin, mutta jättivät edelleen paljon asioita avoimeksi ja jokaisen itse sovellettavaksi. TOGAF ei toki olekaan mikään orjallisesti noudatettava malli, vaan kehys, jota sovelletaan omiin tarpeisiin. Kursseilta jäi mieleen ajatuksia, miten omaa toimintaa voisi kehittää ja tietenkin Foundation ja Certified -sertifikaatit. Certified-testi oli yllättävänkin helppo, etenkin verrattuna Foundation-testin nippelikysymyksiin.
Kesän aikana vertailin hieman eri Java EE -käyttöliittymäkehyksiä ja toteutin yhden sovelluksen kolmella Java EE -käyttöliittymäkehyksellä. Vaadin vaikutti aika kätevältä, jos tarkoituksena on saada nopeasti aikaan näyttävää jälkeä, mutta JavaScript-perusteisena sillä on omat heikkoutensa monimutkaisempien ja suurten käyttöliittyminen tekemisessä. Jos pitäisi valita, niin ehkä JSF 2 olisi se kehys, jonka pohjalle alkaisin pitkäikäistä sovellusta rakentamaan. Standardikehys on aina standardi, sekä hyvässä että pahassa.
Osallistuin myös viime vuonna Atlassianin käyttäjäpäiville Helsingissä, joka oli Arctechin isännöimä ja sisälsi mielenkiintoisen kierroksen telakka-alueella, vaikkakin vain lähinnä ulkoapäin. Vastaavasti syyskuun WordPress Café Helsingissä Perttu Tolvanen käsitteli kolmea mielenkiintoista kysymystä WordPressin käyttöön liittyen: Web-konseptit, joihin WordPress sopii erittäin hyvin; Rajatapaukset, joissa WordPress näyttää olevan yllättävän suosittu; Millainen tulevaisuus WordPressillä on Suomessa ja onko takaa tulossa haastajia?
Vuoden aikana ilmoittauduin myös parille verkkokurssille, mutta aikaa ei sitten ollutkaan riittävästi niiden suorittamiseen. Udacityssä olisi ollut ”HTML5 Game development” ja Courserassa ”Principles of Reactive Programming” Scalalla. Paljon olisi mielenkiintoista opiskeltavaa, mutta päivässä on vain rajattu määrä tunteja, kun pitäisi ehtiä käymään töissä, sekä urheilemaankin.
Vuosi 2014
Uudenvuodenlupaukset päättyvät ennen tammikuun puolta väliä, kuten kuntosaleilla voi usein todeta, mutta on silti hyvä olla tavoitteita kehittää itseään sekä fyysisestä että ”henkisesti”. Eli kovaa treeniä ja uusien asioiden opiskelua myös vuoden 2014 aikana. Sovellusten kehitys Sailfish-käyttöjärjestelmälle on jo hyvässä vauhdissa ja kenties vuoden aikana jaksaa jonkin verkkoyliopiston kurssinkin suorittaa. Kannattaa siis seurata sekä ”Se on kiva sillo” että ”Rule of Tech” -blogejani ja tietenkin Twitter-tiliäni.
Näillä eväin kohti uutta vuotta. Jälleen koko vuosi aikaa tehdä uusia asioita.
Matkapuhelinmarkkinat ovat käytännössä kolmen suuren, Applen, Androidin ja Microsoftin, taistelukenttä, mutta tarjolla on myös pienempiä yrittäjiä kuten suomalainen Jolla, joka viimeinkin loppusyksystä sai ulos Jolla puhelimen ja ensimmäisen julkisen version Sailfish-käyttöjärjestelmästään. Jolla on saanut paljon julkisuutta eri medioissa ja ristiriitaisia arvioita, sillä Jolla ei ole vielä valmis paketti, vaan selkeästi vielä tekeillä oleva kokonaisuus, mutta monelta ”testaajalta” tämä asia on tuntunut unohtuvan. Kokonaisuutena Jolla ja Sailfish vaikuttavat lupaavilta, mutta paljon kehitystyötä on vielä edessä, että perusasioita edistyneemmät asiat saadaan puhelimessa toimimaan ja se voisi täysiverisesti toimia arjen käyttöjärjestelmänä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät.
Jolla
Jolla on saman nimisen suomalaisen yrityksen ensimmäinen puhelinmalli ja oli ennakkotilattavissa jo keväällä 2013, mutta koska pohdin liian pitkään, jouduin tyytymään toiseen ennakkotilauserään. Viimein joulukuun alussa sain käsiini pienen paketin, jonka sisältä löytyi 4,5 -tuuman näytöllä, Qualcomm Snapdragon 1,4GHz kaksiydinprosessorilla, 1 GB muistilla, 16 Gt tallennustilalla ja 8 megapikselin kameralla varustettu puhelin. Eli ominaisuuksiltaan keskitason matkapuhelin. Mutta Jollan tapauksessa kyse ei ole niinkään laitteistosta, vaan mitä sen sisältä löytyy: Sailfish -käyttöjärjestelmä. Jollan paketissa tulee puhelimen lisäksi vain laturi, muutama tarra ja opaskirja.
Kulmikkaasti muotoiltu Jolla muodostuu kahdesta palasesta: etupuolikkaasta ja toisesta puolesta, eli Other Halfista. Etupuolikas on pyöristetty sivuiltaan ja tasainen ylä- ja alareunastaan, ja toinen puolikas puolestaan on päinvastoin pyöristetty ylä- ja alareunastaan ja tasainen sivuilta. Reunat tosin tuntuvat hieman teräviltä kämmentä vasten. Materiaaliltaan etupuolikas on tukevaa alumiinia ja toinen puoli mattapintaista muovia, joka jättää hieman heikon laatutuntuman, mutta ainakaan oma Jollani ei kärsi jämäkkyyden puutteesta tai natinasta, josta muut arvostelijat ovat kommentoineet.
Etupuolelta löytyy vain Gorilla 2 -lasi, eikä yhtään painiketta. Näytön yläpuolelta löytyvät etukamera, puhelinkuuloke sekä etäisyyden ja valoisuuden tunnistimet. Näytön alapuolelta löytyy lisäksi ilmoituksista ja latauksesta kertova LED-merkkivalo. Väritoistoltaan näytön laatu arvioitiin MPC:n Ossi Jääskeläisen testeissä erinomaiseksi. Valkotasapainon, kontrastin ja kirkkauden suhteen Jollan näyttö puolestaan pärjäsi testeissä heikommin, valkoisen toistuvan selvästi sinertävänä, ollen hieman haalea ja ei niin kirkas.
Puhelimen oikealta sivulta löytyy hieman helisevän äänenvoimakkuuden säätökytkimen lisäksi virta- ja lukituspainike. Yläreunasta löytyvät normaali 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä, Micro-USB-liitäntä, toinen mikrofoni ja pieni Jollan logo. Vastaavasti alareunasta löytyy kaiutin, mutta kahdesta neljän aukon ryhmästä huolimatta vain vasemmalta puolelta löytyy kaiutin ja muiden takaa mikrofoni. Äänenlaadultaan ja erityisesti äänenvoimakkuudeltaan kaiutin on perustasoa. Etuosan takaa löytyvät irrotettava akku, SIM-korttipaikka, muistikorttipaikka ja toisille puolikkaille tietoa ja virtaa siirtävät liitännät (I2C) sekä NFC.
Jollan erikoisuus, eli toinen puolikas on vielä vain ”värikuori” ja sen potentiaalistakin on kuultu vielä vähän. Tähän mennessä on nähty vasta yksi toiminnallinen toinen puoli, kun Jollan insinööri viritti toiseen puoleen vapaasti saatavilla osilla langattoman Qi-latauksen. Ideoita on kuitenkin esitetty muun muassa lisäakusta ja fyysisestä näppäimistöstä, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vain ideoita. Käyttäjät kuitenkin odottavat toiselta puolikkaalta paljon ja etenkin fyysistä näppäimistöä.
Tarkemman arvion osalta kannattaa lukaista Mobiili.fi:n mega-arvostelu Jollasta, joka kattaa mainiosti Jollan ja Sailfishin eri osa-alueet, vaikkakin asettaa Jollan puhelimen ja Sailfish-käyttöjärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet samalle viivalle kilpailijoiden kanssa. Vertailu valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden kesken ei ole mielestäni reilu eikä tarkoituksenmukaista.
Kahdeksan megapikselin kamera on varustettu automaattitarkennuksella sekä yhden LEDin kuvausvalolla ja mutu-tuntumalla kuvanlaadultaan ja väritoistoltaan se on keskitasoa. Etenkin tarkennuksessa ja kuvan vakauttamisessa tuntuu olevan ongelmia. Videota voi tallentaa 1080p-tarkkuudella, mutta sen heikkous on epävakaus verrattuna kilpailijoihin, joissa on tehty ratkaisuja kuvan vakauttamiseen.
Puhelin tukee GSM- 3G ja 4G LTE -verkkoja laitteistoltaan, mutta 4G LTE -tukea ei ole vielä käytössä, koska operaattoritestaukset ovat vielä kesken. Jolla on kertonut 4G-tuen tuomisen olevan suunnitelmissa vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä. Puhelin ei toistaiseksi tue verkkoyhteyden jakoa.
Suorituskyvyllisesti puhelin ja Sailfish toimii ripeästi, vaikka muistia voisikin olla kaksi gigatavua, sillä jos sovelluksia on paljon auki (>9), eivät Android-sovellukset halua enää käynnistyä. Sailfishille ei ole samanalaisia suorituskyvyn testaussovelluksia kuin Androidille, mutta vertailukohtana selaimen ja JavaScriptin suorituskykyä testaavissa SunSpider 0.9.1:ssa tulos oli 1635,6ms (1,2%) ja Peacekeeper-testissä 286. Vastaavasti Fujitsu 10″ M532 Tegra 3 -Android-tabletilla ne olivat 1708,5ms ja 417.
Puhelimen toiminta-ajan osalta käyttäjät ovat raportoineet sen olevan vielä heikko, mutta asiaan on kuulemani mukaan tulossa parannus ennen vuoden vaihdetta julkaistavassa päivityksessä.
Sailfish lyhyesti ja käyttökokemukset
Jollan ydintoiminta ei ole varsinaisesti puhelin, vaan sitä pyörittävä Sailfish-käyttöjärjestelmä, joka on myös yrityksen tärkein tuote ja ratkaiseva tekijä menestykseen. Sailfish rakentuu Linux-, Mer-, Qt- ja QML-järjestelmien ja -tekniikoiden ympärille. Se pohjaa Nokian MeeGoon, joka vuonna 2011 haudattiin N9:n myötä. Sailfishin käyttöliittymän monet ideat ovat tuttuja erityisesti N9:stä.
Sailfishissä on kolme korostettavaa asiaa: 1) aito älykäs moniajo 2) eleisiin perustuva ohjaus 3) Android-sovellusten tuki. Etenkin eleiden käyttö on käyttäjälle selkeä ero, mitä on muissa käyttöjärjestelmien toiminnassa tottunut.
Ensimmäisenä Sailfishistä huomaa juuri käyttöliittymän erilaisen logiikan ja Jollan käyttö tuntuu alkuun hieman sekavalta. Eleiden käyttöön tottuu nopeasti ja tämän jälkeen niitä hapuaa muissakin puhelimissa. Eleitä on käytännössä neljä erilaista: reunan yli oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy ja näytön sisällä oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy. Tarkemmin eleet selviävät Jollan käyttöohjeesta.
Puhelin herää valmiustilasta kahdella näytön napautuksella tai lukituskytkintä painamalla ja vastaavasti sammuu napista tai kotinäkymässä pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli alaspäin. Lukitusnäkymässä näkyy kellonaika, tiedot akun ja matkapuhelinverkon tilasta ja kuvakkeina muun muassa tiedot yhteyksistä ja hälytyksistä. Lisäksi reunassa näkyy ilmoitusten kuvakkeet, jotka eivät ainakaan vielä ole toiminnallisia.
Kotinäkymä
Kotinäkymässä näkyy avoinna olevien sovellusten kannet, joita voi olla samaan aikaan näkyvillä enintään yhdeksän viimeksi käytettyä. Muut auki olevat sovellukset eivät näy missään, kuin vasta pitäessä kotinäkymässä sormea pitkään painettuna, jolloin aukeaa näkymä sovellusten sulkemiseen. Auki olevan, mutta ei kotinäkymässä näkyvän, sovelluksen voi avata myös normaalisti sovelluskuvakkeesta. Sailfishissä ei ole vimpaimia tai sovelluskuvakkeita, mutta sovellusten kannet voivat tarjota myös erillisiä oikoteitä vaikkapa uuden viestin luomiseen, musiikin ohjaamiseen tai verkkosivun päivittämiseen.
Avoimista sovelluksista voi palata kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön reunalta sisään joko oikealta tai vasemmalta tai sulkemalla se pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli sisään. Kaikki näytön sivuilta tapahtuvat pyyhkäisyt voi tehdä myös vilkaisemalla, eli kurkistaa esimerkiksi kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön oikealta tai vasemmalta sivulta sisään, mutta vetämällä sormensa takaisin sitä nostamatta ja olla näin poistumatta sovelluksesta.
Näytön alareunasta sisään pyyhkäisemällä aukeaa tapahtumanäkymä, johon tulevat kerättynä eri sovellusten ja toimintojen ilmoitukset. Ilmoitusten lisäksi näkymästä pääsee linkin kautta selaimeen avautuvaan Facebookkiin ja Twitteriin, joka näyttää 10 uusinta twiittiä. Tapahtumanäkymästä voi myös päivittää Facebook-tilan tai twiitata.
Jollan vakiosovellukset täyttävät käyttäjän perustarpeet, vaikka ovatkin vielä osittain toiminnaltaan vajavaisia ja yksinkertaisia. Viestit-sovellus sisältää sekä tekstiviestit että Facebook-viestit, mutta ei tue toistaiseksi multimediaviestejä. Selain-sovellus perustuu Mozillan Gecko-ytimeen ja on varsin yksinkertainen. Kartat-sovellus hyödyntää Nokian HEREn kartta-, reitti- ja paikkatietoaineistoja ja saa myöhemmin navigointitoiminnot. Lisää sovelluksia löytyy Jolla Storesta, mutta ei tue vielä maksullisia sovelluksia.
Sovellusvalikoima kasvaaStoressa näkyy käyttäjien suosituksetTerminal on monipuolinen
Tarjolla olevien sovellusten määrä on vielä pieni, mutta kehittyy aktiivisesti etenkin, kun MeeGolle ja muille Qt:ta käyttäville alustoille tehtyjä sovelluksia käännetään Sailfishille. Nyt natiivien Sailfish-sovellusten listalta löytyvät esimerkiksi Tweetian Twitterin käyttöön, Reittioppaalle Meegopas, Evernotelle Bluewhale ja Sailbox tarjoaa Dropboxin. Lisäksi Persecute -WhatApp-sovellus on tekeillä. Kirjoitan myöhemmin lisää Jollan sovellustarjonnasta.
Perustoiminnaltaan ja suorituskyvyltään Jolla ja Sailfish täyttävät lupaukset, mutta toiminnallisuuksien osalta löytyy vielä lukuisia puutteita. Muun muassa vaakakäyttö ja monien käyttämän Google-kalenterin synkronointi ei ole vielä tuettu (caldav), eikä Exchangen tiukemmat turva-asetukset. Jolla ei myöskään näy OS X:ssä massamuistina kuten Windowsissa. Kokonaisuus ei selkeästi ole vielä valmis ja tavallaan menossa on julkinen Beta-testi, jonka ei luulisi tulleen Jollan ostajille yllätyksenä.
Jolla on luvannut uusia päivityksiä kuukausittain ja IRCin keskusteluiden perusteella meininki myös yhteisön puolella on kehittävää. Toivottavasti Jolla saa piakkoin aikaan myös avoimen bugiraportoinnin, jolloin ongelmien selvittely ja raportointi olisi helpompaa.
Tuki Android-sovelluksille
Sailfishin erikoisuus on tuki Android-sovelluksille, joka on Jollalle elintärkeä, sillä sovellustarjonta on äärimmäisen tärkeä osa älypuhelinta, ja Android-sovellusten tuella saadaan nopeasti laajennettua sovellustarjontaa, ennen kuin Sailfishin oma sovellustarjonta kehittyy. Jollan virallinen kumppani Android-sovelluskaupassa on venäläinen Yandex.Store, mutta Android-sovelluksia voi asentaa useista eri lähteistä kuten Amazon App Store, Aptoide ja 1MobileMarket.
Imgur Android-sovellus
Android-sovellusten toiminta ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä osa toimii hyvin ja osa ei lainkaan. Etenkin Googlen rajapintoja käyttävät sovellukset vaativat lisäsäätöä toimiakseen. Lisäksi sovellukset eivät ole samalla ”tasolla”, kuin natiivit Sailfish-sovellukset, vaan ne toimivat omassa ikkunassaan, joka tekee niiden ajamisesta taustalla hieman hankalaa. Android-sovelluksista ei myöskään ole (vielä) pääsyä kaikkiin Sailfishiin toimintoihin, joka rajoittaa niiden toimintaa.
Muutamina esimerkkeinä mainittakoon Instagram, joka toimii sulavasti, mutta kameraa ei mukana ole ja kuva täytyy valita aiemmin kuvatuista. Dropboxista tiedostoja (teksti, PDF jne.) avatessa ne eivät tunnu avautuvan, vaikka sovellus muuten toimii. Raportoitu toimivaksi ovat myös: DanskeBank Mobiilipankki, Whatsapp, S-Pankki Smobiili, Pivo, Bussit ja Netflix Vastaavasti muun muassa Andropas ja Foursquare eivät toimi, sillä ne käyttävät Googlen Play -palveluita.
Yhteenveto
Jolla on erilainen, mutta hyvällä tavalla. Käyttöliittymä ja eleet vaikuttavat alkuun hieman erikoisilta, mutta alkuopettelun jälkeen näytön sivuilta sormea liu’uttamalla tapahtuvat toiminnot, pyyhkäisy eleet, näytön yläreunasta tuleva vetovalikko ja moniajon keskuksena toimiva kotinäkymä ovat oivallinen konsepti ja kokonaisuutena puhelinta on mukava käyttää. Ulkomuodollisesti puhelin ei herätä intohimoja, eikä toinen puolikas ole vielä lunastanut lupauksiaan lisätoiminnallisuuksien osalta. Kaksipalainen rakenne ja sen tuomat mahdollisuudet tuovat Jollalle kuitenkin oman ilmeen.
Vielä tällä hetkellä Jolla on, Petteri Järvistä lainatakseni, ”puhelin, jota kukaan ei osta järjellä, mutta sitäkin useampi tunteella. Niin minäkin tein.”. Toisaalta tulevaisuudessa Jolla voi olla järkipuhelin peruskäyttäjälle ja tekniselle käyttäjälle, joille ei ole juurikaan väliä, löytyykö puhelimesta kaiken maailman erikoistemppuja osaava kamera, kymmeniä tuhansia pilipalisovelluksia, tehoa enemmän kuin kotitietokoneessa tai tuki uusimmille sosiaalisille medioille. Muodin mukana pysymiselle, brändille tai kaikenkattavalle ekosysteemille ei aina ole tarvetta, jonka Nokian edulliset puhelimet ovat osoittaneet.
Puhelin on kuitenkin arjen käyttöjärjestelmä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät, ja tähän ei vielä Jolla aivan pääse. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten nopeasti Jolla saa Sailfish-pakettiaan täydennettyä, sillä siinä on lunastamatonta potentiaalia. Ja kenties saan aikaan myös oman Sailfish-sovellukseni.
