Vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit

Ajankäyttö on aina valintojen tekemistä huvin ja hyödyn välillä, mutta välillä huviin panostaminen kannattaa. Yksi hyvä tapa huvitella on pelata pelejä, joihin saakin halutessaan käytettyä enemmän aikaa kuin alunperin aikoi. Vuoden 2013 aikana julkaistiin taas liuta mainioita pelejä, joihin tuhlata rajattua vapaa-aikaansa. Tässä muutamia poimintoja vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta. Netin uutislähteissä vuoden 2013 parhaita pelejä ovat listanneet muun muassa Desctructoid ja Joystiq. Pelien otsikkojen linkit vievät Pelaaja-lehden peliarvosteluun.

Pelaa

Grand Theft Auto V

Grand Theft Auto -pelit ovat olleet vuosien varrella aina odotettuja ja usein pelimaailmaa uudistavia, joten odotuksen viidennelle osalle olivat suuret, eikä suotta. GTA V on pelisarjan harvoja osia, jotka jaksoin pelata läpi ja enemmän kuin mielelläni. Peli on tavallaan jaettu kolmen eri roolihahmon tarinoihin ja Rockstar onnistuu mainiosti tunnelman ja juonen luomisessa. Sisältö on sitä tuttua GTA:ta, mutta pidemmälle ja paremmin läpivietynä. Pelissä on myös uskomattomasti sisältöä ja yksinpelin lisäksi mukana on nyt myös moninpeli. Pelaaja-lehti antoi GTA V:lle oikeutetusti maksimit 10/10 ja siitä pääsevät nauttimaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n omistajat.

The Last of Us

Naughty Dog laittaa taas parastaan PlayStation 3:lle tarjoen energisen selviytymiskamppailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ja Unchartedin hengessä. The Last of Us on teknisesti kolmannen persoonan toimintaa, mutta ilman tasohyppelyelementtejä ja enemmän realismia ja on hengeltään selviytymistä hyödyntävä matkakertomus. Peli on PlayStation 3:n yksinoikeuspeli ja sai Pelaaja-lehdessä pisteitä 8/10.

Tomb Raider

Square Enix uudelleen lämmitti nuoruusvuosien Tomb Raiderin, mutta hieman eri tavalla ja toimivasti. Uusi Tomb Raider esittelee nuoren Lara Croftin, joka ei ole vielä kansainvälinen seikkailijatar niin kuin edellisissä osissa, ja tarjoaa toiminnallista seikkailua kertoen selkeän ja komeasti kootun tarinan. Peli on saatavilla Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Windowsille ja sai Pelaaja-lehdessä pisteet 8/10.

Beyond: Two Souls

Heavy Rainin tekijöiltä tuleva Beyond: Two Souls kuuluu siihen kategoriaan pelejä, jotka ovat enemmän vuorovaikutteisia elokuvia, kuin varsinaisia pelejä, mutta arvosteluiden perusteella näkemisen arvoinen. Peli keskittyy nuoreen naiseen, Jodiehin, joka on syntymästään asti ollut sidottu näkymättömään mutta vaaralliseen henkiolentoon ja tarina näyttää Jodien elämän eri vaiheissa, kun hallitus tahtoo hyödyntää näkymättömään tappajaan kytkettyä naista. Juonen kulkuun ei vaikuteta merkittävästi, vaan pelaaja ohjaa kuinka Jodie reagoi ja selviää eri tilanteissa. Pelin avaintemppuna on aitojen näyttelijöiden (Ellen Page ja Willem Dafoe) muuntaminen pelihahmoiksi liikkeet ja ilmeet tarkasti tallentavan tekniikan avulla. Pelaaja-lehdeltä Beyond: Two Souls sai 7/10 pistettä ja on saatavilla vain PlayStation 3:lle.

Rocksmith 2014

Opi soittamaan kitaraa pelin avustuksella? Tätä Rocksmith, virtuaalinen kitarakoulu, lupasi jo edellisessä versiossa ja uusitussa painoksessa parantaa oppimiskokemusta. Loppu onkin sitten vain pelaajan käsissä, niiden käyttämisessä kitaran soittamiseen. Peli vaatii avukseen oikean sähkökitaran, joka liitetään USB-piuhalla konsoliin tai tietokoneeseen ja peli lukee nuotit kitaran mikkien kautta. Soiton saloihin opastava peli on saatavilla Windowsille, Macille, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.

Harkitse

BioShock Infinite

Bioshock Infinite

BioShockit ovat olleet ensimmäisestä osastaan lähtien arvostettuja pelejä, vaikka omakohtaista kokemusta ei niistä ole kertynyt. BioShock Infinitessä kuolleen kaupungin raato, Rapture, on vaihtunut lentävään kaupunkiin, Columbiaan, joka on elävä ja kullanhohtoinen steampunk-utopia. Lisäksi vastassa ei ole mutantteja, vaan ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuvia porvareita. Vaihtoehtoiseen historiaan 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä yksityisetsivä Booker DeWittin on velkansa kuittauksena haettava salaperäinen Elizabeth-tyttö Columbiasta. Edessä on siis räiskintää ja virtaviivaista pelattavuutta, mutta myös valtavirrasta poikkeava ja ajatuksia herättävä tarina. Pelaaja-lehdessä räiskintä sai pisteitä 9/10. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille.

Batman: Arkham Origins

Batman: Arkham Origins

Lepakkosankarimme on jälleen Gothamin pahisten kimpussa ja nimensä mukaisesti Batman: Arkham Originsissa palataan aikaan ennen edellisiä Arkham-sarjan pelejä. Uudenkarhea WB Montréal on hyvin toistanut Rocksteadyn kaavaa ja peli alkutahdeistaan lähtien kuin synkkä kotiinpaluu. Gothamin kaupunki on massiivinen ja rönsyilevä temmellyskenttä, jolla pahantekijöitä saalistetaan Batmanin terävää älyä, moninaisia apuvälineitä ja kivenkovia rystysiä hyödyntäen. Tekemistä riittää arkkivihollisten nippuun pistämisen lisäksi sivutehtävistä satunnaiskohtaamisiin ja keräilyesineiden metsästykseen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai vain 8/10 pistettä, mutta varman päälle satsaava ja edellisosien kaavaa korkeintaan sävyttävä peli on pisteitään parempi. Batmaninä voi heilua Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Microsoft Windowsilla.

Dead Space 3

Jäätyneelle Tau Volantis -planeetalle tehdyn hätälaskeutumisen jälkeen insinöörimme Isaac Clarke ja sotilaamme John Carver ovat seikkailussa ja etsimässä avaimia nekromorfien tuhoamiseksi ja pelastettava ihmiskunta lähestyvältä maailmanlopulta. Toimintaa ja räimettä siis riittää ja pelisarjan kolmannessa osassa kauhu on jätetty vähemmälle ja on enemmän karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa kuin selviytymiskauhua. Oikeastaan Dead Space 3 on listalla vain sen takia, että ostin sen Humble Bundlen Origin-paketin mukana. Peli on saatavilla Xbox 360, PlayStation 3 ja Windows -alustoille. Pelaaja-lehden mielestä avaruuskauhuräiskintä oli 8/10 pisteen arvoista.

DuckTales Remastered

Ankkalinnan hahmot seikkailemassa oli aikoinaan NESillä pelattuna mainiota viihdettä ja nyt saman voi kokea uudistettuna painoksena. Haastava 2D-tasoloikka on toteutettu retropelaajien ja nostalgian ehdoilla, vaikka ulkoasua onkin päivitetty upean sarjakuvamaiseksi ja tuttujen kenttien rakennetta hieman sujuvammaksi. Roope-setää voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla, Nintendo Wii U:lla ja Windowsilla. Pelaaja-lehti arvosti uusintaa 8/10 pisteellä.

Gran Turismo 6

Autopelien herruudesta Forzan kanssa kamppaileva Gran Turismo -sarja on edennyt kuudenteen osaan ja jatkaa suurin piirtein siitä, mihin edellisessä osassa jäi. Paljon (turhia) autoja, tarkasti mallinnettuja ratoja ja ajokokemus, josta voi olla pitämättä. Eli Gran Turismo 6 luottaa sarjan tuttuihin puoliin niin hyvässä kuin pahassakin. Uratilaa on hiukan suoraviivaistettu, mutta muuten pelikokonaisuus noudattaa tuttua kaavaa, vaikka verkkopeli on vielä raakile ja muun muassa kestävyyskisat, rataeditori ja tekoälykuskin koulutus puuttuvat. En jää kaipaamaan. GT 6 on saatavissa PlayStation 3:lle ja Pelaaja-lehden arvostelussa se sai pisteitä 8/10.

Ale-laarista

Brothers: A Tale of Two Sons

Muutaman tunnin verkkainen pelikokemus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka lähtevät vaaralliselle retkelle noutamaan parannuskeinoa sairaalle isälleen. Brothers: A Tale of Two Sons on pulmaseikkailu, jossa pelaaja ohjastaa yhtä aikaa molempia veljeksiä läpi pulmanratkontojen, suoraviivaisen paikkojen tutkimisen ja kevyen akrobatian. Vähäeleisessä pelissä on väkevä tunnelma ja Pelaaja-lehdessä se sai 9/10 pistettä. Veljesten seikkailu voi ohjastaa Xbox 360:lla, PlayStation 3:lla ja Windowsilla.

Papers, Please

Idealtaan Papers, Please kuulostaa aika kuivalta, ”rajavartija pienessä itäblokin maassa”, mutta arvostelujen perusteella on yksi vuoden kiinnostavimmista ja koukuttavimmista peleistä. Byrokratiasimulaatiossa rajan yli puskee halukkaita maahantulijoita ja tarkoituksena on tarkistaa maahantulodokumentit ja antaa oikein käsitellen joko hyväksyvä tai hylkäävä leima ja täten ansaita perheelle elanto tai päätyä kurjuuteen. Vaatimaton ulkoasu ja karu äänimaailma luovat tunnelman, jossa on helppo uppoutua rajavartijan rooliin. Pelaaja-lehdessä rajavartian työ arvioitiin pistein 9/10.

The Stanley Parable

Alkujaan Half Life 2 -modina vuonna 2011 startannut ja kulttistatuksen saanut projekti on nyt julkaistu itsenäisenä pelinä, jossa ideana on toimia näyttöpäätteen käskyjen mukana nappeja painavana toimistotyöntekijänä ja käskyjen selittämättömästi loppuessa selvittää mitä oikein tapahtuu. The Stanley Parable ei ole perinteinen peli, vaan pikemminkin kerronnallisten elementtiensä varaan nojaava kokeilu. Mitä vähemmän tiedät siitä etukäteen, sitä palkitsevampi lopullinen, muutaman tunnin kestävä, pelikokemus todennäköisesti on. Toimistorotan seikkailu on saatavissa Windowsille.

OUYA

TV-tasoltani löytyy myös pieni Android-pelikonsoli, OUYA, joka on harmillisesti ollut lähes käyttämättömänä. OUYAlle on kuitenkin saatavilla hyviä indie-pelejä, joihin pitäisi tutustua. Tässä muutamia vaihtoehtoja, jotka OUYAn uutislehtinen nosti esille.

Clark
Clark: Pulmaseikkailu, tilallisia pulmia ja toimintaelementtejä.

Towerfall
Towerfall: Taistelutasohyppely neljälle pelaajalle.
Meltdown
Meltdown: Taktinen räiskintä.

Fist of Awesome
Fist of Awesome: Karhuja ja metsureita Double Dragonin hengessä.

Yhteenveto

Jälkeenpäin katsottuna vuoden 2013 aikana ei loppujen lopuksi julkaistu montaakaan sellaista peliä, joita olisi pakko pelata, GTA V:sta lukuun ottamatta. Jos viime vuoden tarjonnasta pitäisi valita vain kolme peliä, olisivat ne Grand Theft Auto V, The Last of Us ja BioShock Infinite.

Tuleva pelivuosi vastaavasti on aika mielenkiintoinen, kun uuden sukupolven konsolit ovat vasta tuloillaan ja vaikuttavat varmasti myös vanhempien konsolien pelitarjontaan. Saa myös nähdä, miten Wii U pärjää kilpailussa, sillä vaikka se sai viime vuonna Super Mario 3D Worldin ja The Legend of Zelda: Wind Waker HD:n, on sen menestys yskinyt.

On mielenkiintoista nähdä, mitä vuosi 2014 tuo pelirintamalla. Miten laajalti suurten pelien tarjonta jatkuu PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla, vai tulevatko kaikki AAA-tason pelit jatkossa vain PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle?

Katsaus vuoden 2013 kirjoituksiin

Vuosi on jälleen vaihtunut uuteen, joten on aika tehdä pieni katsaus menneeseen ja kerrata mistä blogissa vuoden 2013 aikana kirjoitettiin. Aihepiirit olivat aika napakasti teknologiapitoisia ja käsittelivät erilaisia vimpaimia, sovelluksia ja opiskelua. Kirjoituksia kertyi kaikkiaan 23 kappaletta, joka on noin kolmannes vähemmän kuin vuosi sitten. Ei se määrä, vaan se laatu, vai miten se meni.

Katsaus vuoden 2013 kirjoituksiin näyttää seuraavalta.

Teknologia: vempeleet

Vuoden kohokohtana vimpainten osalta voisi olla keväällä julkaistun Jolla-puhelimen saapuminen viimein joulukuun alussa. Testissä Jolla ja Sailfish antoivat lupauksia paremmasta, sillä vaikka perusasiat olivat jo hyvin kohdallaan, ei moni älypuhelimen päivittäisessä käytössä tarvittava asia, kuten Googlen kalenterin synkronointi tai tiukemmat Exchangen asetukset, vielä toimineet. Sailfishin ja Jollan tulevaisuus näyttää kuitenkin positiiviselta, ainakin sen perusteella mitä olen sekä Sailfishin että natiivisovellusten kehitystahtia seurannut. Myös oma Sailfish-sovellukseni imgurin selaamiseen on tekeillä. Sailfishille kehittäminen vaikuttaa aika kivalta.

Toinen mielenkiintoinen uutuus vempain-valikoimaan oli OUYA-pelikonsoli, joka tuo Androidin televisioon. Tilasin tuon pienen ja edullisen pelikonsolin Kickstarter-projektista vuoden 2012 syksyllä, mutta kesäkuun saapumisen jälkeen se on kuitenkin jäänyt erittäin vähälle käytölle. OUYA on kuitenkin näppärä Android-pohjainen laite, jolle pelejä on saatavilla pienellä rahalla, ja joka osaa muun muassa XBMC:n kera toimia mediatoistimena. Kaikilla vempeleillä ei vain ehdi leikkiä, joten pienen pelikonsolin oli tyytyminen samaan kohtaloon kuin hyllyssä pölyttyvän Raspberry Pin.

Enemmän käyttöä ovat nähneet uudet kannettavat tietokoneet, joista Dell Latitude E6530 on päivittäinen työjuhtani töissä ja Fujitsun LIFEBOOK4Life -kampanjan osana testattavaksi saapui U772 Ultrabook. Dell Latitudesta nyt ei oikein ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, paitsi että se on järkyttävän painava, mutta tehokas, mutta vastaavasti Fujitsu LIFEBOOK U772 on kohtalaisen toimiva avaus Ultrabook-markkinoille. 14″-kokoisessa, tyylikkäästi muotoilussa ja jämäkässä paketissa on paljon hyviä puolia, mutta myös asioita, joiden pitäisi toimia paremmin. Fujitsun kampanja alkaa taas vuoden vaihteen jälkeen ja hieman ennen Joulua saamani LIFEBOOK U904, johon tutustuin jo Fujitsu Forumissa vaikuttaa erittäin pätevältä. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.

Talvilomalla suuntasin kohti Alppeja ja mukaan lähti myös edullinen AEE SD20 -toimintakamera, joka osoittautui hintansa veroiseksi, eli halvaksi kaikilta osin. Kuvanlaatu on heikohko etenkin jos valoa ei tule kirkkaalta taivaalta ja kuvan vakautuksesta ei voi puhua millään asteikolla. Kamera sopii lähinnä toimintakuvaukseen tutustumiseen ja satunnaiseen käyttöön, jos vaatimustaso ei ole korkealla. Esimerkiksi Alpeilla hyvässä valossa kuva oli vielä kelvollista, mutta mikroautoillessa hallissa tarkkuus oli jo enää välttävää. En ole tosin GoPro:takaan testannut, joten vertailukohtaa on vaikea sanoa, toisiko noin kolminkertainen hinta suurta parannusta.

Loppuvuodesta raaskin viimeinkin luopua uskollisesta 13″ Macbook late 2008 -kannettavasta ja tilanne tuli uunituore 13″ Macbook Pro late 2013. Artikkeli uudesta Macbookista on vielä kirjoituspöydällä, mutta käsittelin hieman mitä asioita et löydä uusista Macbook Pro Retina -malleista. Pienempien ja hieman arkisempien vempainten osalta kirjoitin Rapoo E2700 HTPC-näppäimistöstä, joka osoittautui hieman turhan pieneksi ja täten hankalaksi käyttää. Myöskään Nyko Raven Alternative -peliohjain ei lunastanut odotuksia Xbox 360:n tasoisesta ohjaimesta PS3:lla, sillä muotoilulla ei voi paikata ohjaimen selkeää viivettä.

Teknologia: palvelut ja sovellukset

Luen jonkin verran kirjoja ja HelMetin, eli pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkon, palvelut kirjojen lainauksessa ovat toimineet mainiosti. Kirjastojen palvelut ovat nykyään paljon muutakin kuin kirjojen ja musiikin lainaamista ja kevään aikana testasin lyhyesti e-kirjasto -palveluita ja e-lehti -palvelua. Hitaana lukijana e-kirjastojen 7 tai 14 päivän lainausaika ei oikein lämmittänyt, mutta Zinio e-lehtipalvelua tuli käytettyä tabletilla hieman enemmän. 7″ Nexus 7 ei tosin ollut näytön kooltaan aivan optimi lehtien lukemiseen.

Päivitin viimeinkin syksyllä viisi vuotta vanhan 13″ Macbookkini juuri julkaisuun 13″ Macbook Pro retina -malliin ja tein pienen muistilistan uuden OS X:n käyttöönotosta. Eipä siinä montaa muistettavaa asiaa ole. Muistilistojen osalta kirjasin ylös myös asiat, joilla HTC Sensation roottataan ja asennetaan CyanogenMod. Pari vuotta vanha puhelin ei kyllä piristinyt uudelleen asennuksesta huolimatta juuri ollenkaan, mutta tulipahan tehtyä. Hieman samaa sarjaa oli osallistumiseni SuperHub-projektiin, joka tähtää parempaan kaupunkimatkustamiseen . Parin viikon ajan kirjasin matkojani ja koekäytin SuperHub-sovellusta Android-puhelimella. Kokonaisuutena projektin tarkoitus ja tulosten merkittävyys jäi hieman avonaiseksi, mutta tulipahan kannettua oma korteni kekoon. Kenties projektin tulosten julkaisun jälkeen asia avautuu enemmän.

Kannatan avoimen lähdekoodin projekteja ja ylläpidän, lähinnä binäärien kääntämisen osalta, Voikko-projektin kehittämiä oikolukulisäosia Mac OS X:n osalta. Lisäosat eivät kehittämistä tarvinneet, mutta päivitin Firefoxin suomen kielen oikoluku -lisäosaan uuden version Voikko-kirjastosta ja käänsin tuoreen version myös LibreOffice-voikosta OS X:lle.

Pelaaminen

Vapaa-aika koodaamisen ja lukemisen lisäksi häviää usein pelien maailmaan ja vuoden 2013 aikana tuli koettua rentouttavia ja sykettä nostetavia hetkiä muun muassa Grand Theft Auto 5 ja Batman: Arkham City -pelien parissa. vuoden 2012 pelaamisen arvoisten pelien -listalta onnistuin ruksimaan pois Dishonoredin ja Mass Effect 3:n, sekä aikaisemmalta listalta Bastionin, Rochardin ja Trine 2:n. Ensi vuoden pelaaminen alkaa hyvältä vaikuttavan The Walking Dead -pelin parissa ja vuoroaan odottavat muun muassa FEZ, Mark of the Ninja, Alan Wake ja Dead Space -trilogia. Deus Ex: Human Revolution jäänee edelleen hyllyyn odottamaan.

Osaamisen kehittäminen

Ammatillisen kehittymisen saralla osallistuin muutamalle Tieturin järjestämälle kurssille. Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma osa 1 ja osa 2 tarjosivat yleiskatsauksen asioihin, joita yritysarkkitehdin pitäisi tiedostaa ja osaltaan hallita. Kurssi antoi ajattelemisen aihetta, mutta ei varsinaisesti esimerkkejä, miten asioita pitäisi tehdä tai edistää. Tavallaan kurssi oli ihan toimiva kokonaisuus, mutta samat asiat olisi tehokkaampi käsitellä omalla ajallaan ja samalla hieman syvällisemmin. Kursseilla olleet harjoitustyöt olivat kyllä toimivia, mutta olivat samoja, joita sovelluskehitysprojektissa on tullut tehtyä, vaikkakaan ei kurssin 4+1 -mallin nimellä.

Teoriapainotteinen koulutus jatkui myöhemmin syksyllä TOGAF 9 -kurssien ja sertifiointien kera. Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi loi perustan ja TOGAF 9 Certified -kurssi meni syvemmälle suunnittelun avainkohtiin, mutta jättivät edelleen paljon asioita avoimeksi ja jokaisen itse sovellettavaksi. TOGAF ei toki olekaan mikään orjallisesti noudatettava malli, vaan kehys, jota sovelletaan omiin tarpeisiin. Kursseilta jäi mieleen ajatuksia, miten omaa toimintaa voisi kehittää ja tietenkin Foundation ja Certified -sertifikaatit. Certified-testi oli yllättävänkin helppo, etenkin verrattuna Foundation-testin nippelikysymyksiin.

Kesän aikana vertailin hieman eri Java EE -käyttöliittymäkehyksiä ja
toteutin yhden sovelluksen kolmella Java EE -käyttöliittymäkehyksellä. Vaadin vaikutti aika kätevältä, jos tarkoituksena on saada nopeasti aikaan näyttävää jälkeä, mutta JavaScript-perusteisena sillä on omat heikkoutensa monimutkaisempien ja suurten käyttöliittyminen tekemisessä. Jos pitäisi valita, niin ehkä JSF 2 olisi se kehys, jonka pohjalle alkaisin pitkäikäistä sovellusta rakentamaan. Standardikehys on aina standardi, sekä hyvässä että pahassa.

Osallistuin myös viime vuonna Atlassianin käyttäjäpäiville Helsingissä, joka oli Arctechin isännöimä ja sisälsi mielenkiintoisen kierroksen telakka-alueella, vaikkakin vain lähinnä ulkoapäin. Vastaavasti syyskuun WordPress Café Helsingissä Perttu Tolvanen käsitteli kolmea mielenkiintoista kysymystä WordPressin käyttöön liittyen: Web-konseptit, joihin WordPress sopii erittäin hyvin; Rajatapaukset, joissa WordPress näyttää olevan yllättävän suosittu; Millainen tulevaisuus WordPressillä on Suomessa ja onko takaa tulossa haastajia?

Vuoden aikana ilmoittauduin myös parille verkkokurssille, mutta aikaa ei sitten ollutkaan riittävästi niiden suorittamiseen. Udacityssä olisi ollut ”HTML5 Game development” ja Courserassa ”Principles of Reactive Programming” Scalalla. Paljon olisi mielenkiintoista opiskeltavaa, mutta päivässä on vain rajattu määrä tunteja, kun pitäisi ehtiä käymään töissä, sekä urheilemaankin.

Vuosi 2014

Uudenvuodenlupaukset päättyvät ennen tammikuun puolta väliä, kuten kuntosaleilla voi usein todeta, mutta on silti hyvä olla tavoitteita kehittää itseään sekä fyysisestä että ”henkisesti”. Eli kovaa treeniä ja uusien asioiden opiskelua myös vuoden 2014 aikana. Sovellusten kehitys Sailfish-käyttöjärjestelmälle on jo hyvässä vauhdissa ja kenties vuoden aikana jaksaa jonkin verkkoyliopiston kurssinkin suorittaa. Kannattaa siis seurata sekä ”Se on kiva sillo” että ”Rule of Tech” -blogejani ja tietenkin Twitter-tiliäni.

Näillä eväin kohti uutta vuotta. Jälleen koko vuosi aikaa tehdä uusia asioita.

Testissä Jolla ja Sailfish: lupauksia paremmasta

Matkapuhelinmarkkinat ovat käytännössä kolmen suuren, Applen, Androidin ja Microsoftin, taistelukenttä, mutta tarjolla on myös pienempiä yrittäjiä kuten suomalainen Jolla, joka viimeinkin loppusyksystä sai ulos Jolla puhelimen ja ensimmäisen julkisen version Sailfish-käyttöjärjestelmästään. Jolla on saanut paljon julkisuutta eri medioissa ja ristiriitaisia arvioita, sillä Jolla ei ole vielä valmis paketti, vaan selkeästi vielä tekeillä oleva kokonaisuus, mutta monelta ”testaajalta” tämä asia on tuntunut unohtuvan. Kokonaisuutena Jolla ja Sailfish vaikuttavat lupaavilta, mutta paljon kehitystyötä on vielä edessä, että perusasioita edistyneemmät asiat saadaan puhelimessa toimimaan ja se voisi täysiverisesti toimia arjen käyttöjärjestelmänä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät.

Jolla

Jolla on saman nimisen suomalaisen yrityksen ensimmäinen puhelinmalli ja oli ennakkotilattavissa jo keväällä 2013, mutta koska pohdin liian pitkään, jouduin tyytymään toiseen ennakkotilauserään. Viimein joulukuun alussa sain käsiini pienen paketin, jonka sisältä löytyi 4,5 -tuuman näytöllä, Qualcomm Snapdragon 1,4GHz kaksiydinprosessorilla, 1 GB muistilla, 16 Gt tallennustilalla ja 8 megapikselin kameralla varustettu puhelin. Eli ominaisuuksiltaan keskitason matkapuhelin. Mutta Jollan tapauksessa kyse ei ole niinkään laitteistosta, vaan mitä sen sisältä löytyy: Sailfish -käyttöjärjestelmä. Jollan paketissa tulee puhelimen lisäksi vain laturi, muutama tarra ja opaskirja.

Kulmikkaasti muotoiltu Jolla muodostuu kahdesta palasesta: etupuolikkaasta ja toisesta puolesta, eli Other Halfista. Etupuolikas on pyöristetty sivuiltaan ja tasainen ylä- ja alareunastaan, ja toinen puolikas puolestaan on päinvastoin pyöristetty ylä- ja alareunastaan ja tasainen sivuilta. Reunat tosin tuntuvat hieman teräviltä kämmentä vasten. Materiaaliltaan etupuolikas on tukevaa alumiinia ja toinen puoli mattapintaista muovia, joka jättää hieman heikon laatutuntuman, mutta ainakaan oma Jollani ei kärsi jämäkkyyden puutteesta tai natinasta, josta muut arvostelijat ovat kommentoineet.

Etupuolelta löytyy vain Gorilla 2 -lasi, eikä yhtään painiketta. Näytön yläpuolelta löytyvät etukamera, puhelinkuuloke sekä etäisyyden ja valoisuuden tunnistimet. Näytön alapuolelta löytyy lisäksi ilmoituksista ja latauksesta kertova LED-merkkivalo. Väritoistoltaan näytön laatu arvioitiin MPC:n Ossi Jääskeläisen testeissä erinomaiseksi. Valkotasapainon, kontrastin ja kirkkauden suhteen Jollan näyttö puolestaan pärjäsi testeissä heikommin, valkoisen toistuvan selvästi sinertävänä, ollen hieman haalea ja ei niin kirkas.

Puhelimen oikealta sivulta löytyy hieman helisevän äänenvoimakkuuden säätökytkimen lisäksi virta- ja lukituspainike. Yläreunasta löytyvät normaali 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä, Micro-USB-liitäntä, toinen mikrofoni ja pieni Jollan logo. Vastaavasti alareunasta löytyy kaiutin, mutta kahdesta neljän aukon ryhmästä huolimatta vain vasemmalta puolelta löytyy kaiutin ja muiden takaa mikrofoni. Äänenlaadultaan ja erityisesti äänenvoimakkuudeltaan kaiutin on perustasoa. Etuosan takaa löytyvät irrotettava akku, SIM-korttipaikka, muistikorttipaikka ja toisille puolikkaille tietoa ja virtaa siirtävät liitännät (I2C) sekä NFC.

Jollan erikoisuus, eli toinen puolikas on vielä vain ”värikuori” ja sen potentiaalistakin on kuultu vielä vähän. Tähän mennessä on nähty vasta yksi toiminnallinen toinen puoli, kun Jollan insinööri viritti toiseen puoleen vapaasti saatavilla osilla langattoman Qi-latauksen. Ideoita on kuitenkin esitetty muun muassa lisäakusta ja fyysisestä näppäimistöstä, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vain ideoita. Käyttäjät kuitenkin odottavat toiselta puolikkaalta paljon ja etenkin fyysistä näppäimistöä.

Paketissa on koodia

Tarkemman arvion osalta kannattaa lukaista Mobiili.fi:n mega-arvostelu Jollasta, joka kattaa mainiosti Jollan ja Sailfishin eri osa-alueet, vaikkakin asettaa Jollan puhelimen ja Sailfish-käyttöjärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet samalle viivalle kilpailijoiden kanssa. Vertailu valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden kesken ei ole mielestäni reilu eikä tarkoituksenmukaista.

Tekniset ominaisuudet

  • Näyttö: 4.5″ IPS qHD (960×540), Gorilla 2 -lasi, 5 pisteen kosketusteknologia
  • Prosessori: Qualcomm Snapdragon 400, 1,4GHz -tuplaydinprosessori
  • Kamera: 8 megapikseliä, automaattitarkennus, LED-salama ja 2 megapikselin etukamera
  • Muisti: 16 Gt, 1 Gt RAM-muistia ja MicroSD-muistikorttipaikka
  • Käyttöjärjestelmä: Sailfish OS 1.0.1.12 (Beta)
  • Mobiiliverkot: GSM/3G/4G LTE
  • Yhteydet: WLAN802.11 b/g/n 2.4GHz; Bluetooth 4.0 EDR HS; AGPS & GLONASS, NFC
  • Anturit: etäisyys-, kiihtyvyys-, gyroskooppi-, sähköinen kompassi ja valoisuusanturit
  • Muuta: 3.5mm 4-pinnin audioliitin, microSD-muistikorttipaikka
  • Puheaika: ~9 / ~10 h (GSM / 3G)
  • Akku: 2100mAh, 3.8V, 7.98Wh, vaihdettava
  • Mitat (KxLxP): 131 x 68 mm x 9.9 mm
  • Paino: 141 g

Kahdeksan megapikselin kamera on varustettu automaattitarkennuksella sekä yhden LEDin kuvausvalolla ja mutu-tuntumalla kuvanlaadultaan ja väritoistoltaan se on keskitasoa. Etenkin tarkennuksessa ja kuvan vakauttamisessa tuntuu olevan ongelmia. Videota voi tallentaa 1080p-tarkkuudella, mutta sen heikkous on epävakaus verrattuna kilpailijoihin, joissa on tehty ratkaisuja kuvan vakauttamiseen.

Puhelin tukee GSM- 3G ja 4G LTE -verkkoja laitteistoltaan, mutta 4G LTE -tukea ei ole vielä käytössä, koska operaattoritestaukset ovat vielä kesken. Jolla on kertonut 4G-tuen tuomisen olevan suunnitelmissa vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä. Puhelin ei toistaiseksi tue verkkoyhteyden jakoa.

Suorituskyvyllisesti puhelin ja Sailfish toimii ripeästi, vaikka muistia voisikin olla kaksi gigatavua, sillä jos sovelluksia on paljon auki (>9), eivät Android-sovellukset halua enää käynnistyä. Sailfishille ei ole samanalaisia suorituskyvyn testaussovelluksia kuin Androidille, mutta vertailukohtana selaimen ja JavaScriptin suorituskykyä testaavissa SunSpider 0.9.1:ssa tulos oli 1635,6ms (1,2%) ja Peacekeeper-testissä 286. Vastaavasti Fujitsu 10″ M532 Tegra 3 -Android-tabletilla ne olivat 1708,5ms ja 417.

Puhelimen toiminta-ajan osalta käyttäjät ovat raportoineet sen olevan vielä heikko, mutta asiaan on kuulemani mukaan tulossa parannus ennen vuoden vaihdetta julkaistavassa päivityksessä.

Sailfish lyhyesti ja käyttökokemukset

Sailfish-käyttöjärjestelmä

Jollan ydintoiminta ei ole varsinaisesti puhelin, vaan sitä pyörittävä Sailfish-käyttöjärjestelmä, joka on myös yrityksen tärkein tuote ja ratkaiseva tekijä menestykseen. Sailfish rakentuu Linux-, Mer-, Qt- ja QML-järjestelmien ja -tekniikoiden ympärille. Se pohjaa Nokian MeeGoon, joka vuonna 2011 haudattiin N9:n myötä. Sailfishin käyttöliittymän monet ideat ovat tuttuja erityisesti N9:stä.

Sailfishissä on kolme korostettavaa asiaa: 1) aito älykäs moniajo 2) eleisiin perustuva ohjaus 3) Android-sovellusten tuki. Etenkin eleiden käyttö on käyttäjälle selkeä ero, mitä on muissa käyttöjärjestelmien toiminnassa tottunut.

Ensimmäisenä Sailfishistä huomaa juuri käyttöliittymän erilaisen logiikan ja Jollan käyttö tuntuu alkuun hieman sekavalta. Eleiden käyttöön tottuu nopeasti ja tämän jälkeen niitä hapuaa muissakin puhelimissa. Eleitä on käytännössä neljä erilaista: reunan yli oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy ja näytön sisällä oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy. Tarkemmin eleet selviävät Jollan käyttöohjeesta.

Puhelin herää valmiustilasta kahdella näytön napautuksella tai lukituskytkintä painamalla ja vastaavasti sammuu napista tai kotinäkymässä pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli alaspäin. Lukitusnäkymässä näkyy kellonaika, tiedot akun ja matkapuhelinverkon tilasta ja kuvakkeina muun muassa tiedot yhteyksistä ja hälytyksistä. Lisäksi reunassa näkyy ilmoitusten kuvakkeet, jotka eivät ainakaan vielä ole toiminnallisia.

Kotinäkymä
Kotinäkymä

Kotinäkymässä näkyy avoinna olevien sovellusten kannet, joita voi olla samaan aikaan näkyvillä enintään yhdeksän viimeksi käytettyä. Muut auki olevat sovellukset eivät näy missään, kuin vasta pitäessä kotinäkymässä sormea pitkään painettuna, jolloin aukeaa näkymä sovellusten sulkemiseen. Auki olevan, mutta ei kotinäkymässä näkyvän, sovelluksen voi avata myös normaalisti sovelluskuvakkeesta. Sailfishissä ei ole vimpaimia tai sovelluskuvakkeita, mutta sovellusten kannet voivat tarjota myös erillisiä oikoteitä vaikkapa uuden viestin luomiseen, musiikin ohjaamiseen tai verkkosivun päivittämiseen.

Avoimista sovelluksista voi palata kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön reunalta sisään joko oikealta tai vasemmalta tai sulkemalla se pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli sisään. Kaikki näytön sivuilta tapahtuvat pyyhkäisyt voi tehdä myös vilkaisemalla, eli kurkistaa esimerkiksi kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön oikealta tai vasemmalta sivulta sisään, mutta vetämällä sormensa takaisin sitä nostamatta ja olla näin poistumatta sovelluksesta.

Näytön alareunasta sisään pyyhkäisemällä aukeaa tapahtumanäkymä, johon tulevat kerättynä eri sovellusten ja toimintojen ilmoitukset. Ilmoitusten lisäksi näkymästä pääsee linkin kautta selaimeen avautuvaan Facebookkiin ja Twitteriin, joka näyttää 10 uusinta twiittiä. Tapahtumanäkymästä voi myös päivittää Facebook-tilan tai twiitata.

Jollan vakiosovellukset täyttävät käyttäjän perustarpeet, vaikka ovatkin vielä osittain toiminnaltaan vajavaisia ja yksinkertaisia. Viestit-sovellus sisältää sekä tekstiviestit että Facebook-viestit, mutta ei tue toistaiseksi multimediaviestejä. Selain-sovellus perustuu Mozillan Gecko-ytimeen ja on varsin yksinkertainen. Kartat-sovellus hyödyntää Nokian HEREn kartta-, reitti- ja paikkatietoaineistoja ja saa myöhemmin navigointitoiminnot. Lisää sovelluksia löytyy Jolla Storesta, mutta ei tue vielä maksullisia sovelluksia.

Sovellusvalikoima kasvaa
Sovellusvalikoima kasvaa
Storessa näkyy käyttäjien suositukset
Storessa näkyy käyttäjien suositukset
Terminal on monipuolinen
Terminal on monipuolinen

Tarjolla olevien sovellusten määrä on vielä pieni, mutta kehittyy aktiivisesti etenkin, kun MeeGolle ja muille Qt:ta käyttäville alustoille tehtyjä sovelluksia käännetään Sailfishille. Nyt natiivien Sailfish-sovellusten listalta löytyvät esimerkiksi Tweetian Twitterin käyttöön, Reittioppaalle Meegopas, Evernotelle Bluewhale ja Sailbox tarjoaa Dropboxin. Lisäksi Persecute -WhatApp-sovellus on tekeillä. Kirjoitan myöhemmin lisää Jollan sovellustarjonnasta.

Perustoiminnaltaan ja suorituskyvyltään Jolla ja Sailfish täyttävät lupaukset, mutta toiminnallisuuksien osalta löytyy vielä lukuisia puutteita. Muun muassa vaakakäyttö ja monien käyttämän Google-kalenterin synkronointi ei ole vielä tuettu (caldav), eikä Exchangen tiukemmat turva-asetukset. Jolla ei myöskään näy OS X:ssä massamuistina kuten Windowsissa. Kokonaisuus ei selkeästi ole vielä valmis ja tavallaan menossa on julkinen Beta-testi, jonka ei luulisi tulleen Jollan ostajille yllätyksenä.

Jolla on luvannut uusia päivityksiä kuukausittain ja IRCin keskusteluiden perusteella meininki myös yhteisön puolella on kehittävää. Toivottavasti Jolla saa piakkoin aikaan myös avoimen bugiraportoinnin, jolloin ongelmien selvittely ja raportointi olisi helpompaa.

Tuki Android-sovelluksille

Sailfishin erikoisuus on tuki Android-sovelluksille, joka on Jollalle elintärkeä, sillä sovellustarjonta on äärimmäisen tärkeä osa älypuhelinta, ja Android-sovellusten tuella saadaan nopeasti laajennettua sovellustarjontaa, ennen kuin Sailfishin oma sovellustarjonta kehittyy. Jollan virallinen kumppani Android-sovelluskaupassa on venäläinen Yandex.Store, mutta Android-sovelluksia voi asentaa useista eri lähteistä kuten Amazon App Store, Aptoide ja 1MobileMarket.

Imgur Android-sovellus

Android-sovellusten toiminta ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä osa toimii hyvin ja osa ei lainkaan. Etenkin Googlen rajapintoja käyttävät sovellukset vaativat lisäsäätöä toimiakseen. Lisäksi sovellukset eivät ole samalla ”tasolla”, kuin natiivit Sailfish-sovellukset, vaan ne toimivat omassa ikkunassaan, joka tekee niiden ajamisesta taustalla hieman hankalaa. Android-sovelluksista ei myöskään ole (vielä) pääsyä kaikkiin Sailfishiin toimintoihin, joka rajoittaa niiden toimintaa.

Muutamina esimerkkeinä mainittakoon Instagram, joka toimii sulavasti, mutta kameraa ei mukana ole ja kuva täytyy valita aiemmin kuvatuista. Dropboxista tiedostoja (teksti, PDF jne.) avatessa ne eivät tunnu avautuvan, vaikka sovellus muuten toimii. Raportoitu toimivaksi ovat myös: DanskeBank Mobiilipankki, Whatsapp, S-Pankki Smobiili, Pivo, Bussit ja Netflix Vastaavasti muun muassa Andropas ja Foursquare eivät toimi, sillä ne käyttävät Googlen Play -palveluita.

Yhteenveto

Jolla on erilainen, mutta hyvällä tavalla. Käyttöliittymä ja eleet vaikuttavat alkuun hieman erikoisilta, mutta alkuopettelun jälkeen näytön sivuilta sormea liu’uttamalla tapahtuvat toiminnot, pyyhkäisy eleet, näytön yläreunasta tuleva vetovalikko ja moniajon keskuksena toimiva kotinäkymä ovat oivallinen konsepti ja kokonaisuutena puhelinta on mukava käyttää. Ulkomuodollisesti puhelin ei herätä intohimoja, eikä toinen puolikas ole vielä lunastanut lupauksiaan lisätoiminnallisuuksien osalta. Kaksipalainen rakenne ja sen tuomat mahdollisuudet tuovat Jollalle kuitenkin oman ilmeen.

Vielä tällä hetkellä Jolla on, Petteri Järvistä lainatakseni, ”puhelin, jota kukaan ei osta järjellä, mutta sitäkin useampi tunteella. Niin minäkin tein.”. Toisaalta tulevaisuudessa Jolla voi olla järkipuhelin peruskäyttäjälle ja tekniselle käyttäjälle, joille ei ole juurikaan väliä, löytyykö puhelimesta kaiken maailman erikoistemppuja osaava kamera, kymmeniä tuhansia pilipalisovelluksia, tehoa enemmän kuin kotitietokoneessa tai tuki uusimmille sosiaalisille medioille. Muodin mukana pysymiselle, brändille tai kaikenkattavalle ekosysteemille ei aina ole tarvetta, jonka Nokian edulliset puhelimet ovat osoittaneet.

Puhelin on kuitenkin arjen käyttöjärjestelmä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät, ja tähän ei vielä Jolla aivan pääse. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten nopeasti Jolla saa Sailfish-pakettiaan täydennettyä, sillä siinä on lunastamatonta potentiaalia. Ja kenties saan aikaan myös oman Sailfish-sovellukseni.

Hyvää:

  • Sailfish-käyttöjärjestelmä
  • Toinen puolikas -konseptin potentiaali
  • Mahdollisuus ajaa Android-sovelluksia
  • Avoimuus

Huonoa:

  • Toiminta-aika
  • Kameran kuvanlaatu
  • Sovellustarjonta vielä kehitteillä
  • Keskeneräiset toiminnot (muistikortti, 4G, navigointi, vaakakäyttö)
  • Ongelmat Android-sovelluksissa
  • Näytön tarkkuus
  • Laatutuntuma

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi menee syvemmälle suunnittelun avainkohtiin

Kävin vajaa kuukausi sitten opiskelemassa TOGAF 9 -kokonaisarkkitehtuuriviitekehyksen perusosion Tieturin kurssilla ja nyt edessä oli Open Groupin TOGAF 9 sertifioinnin jälkimmäinen Certified osuus. Vaikka työtehtäväni eivät suoranaisesti liity yritysarkkitehtuurin kehittämiseen, tarjoaa TOGAF keinoja ja ideoita myös omaan työhöni ja teknisen arkkitehdin roolissa on hyvä tietää perusteet maailman yleisimmin käytetystä yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä, johon myös julkisen hallinnon JHS-179 -suositus pohjaa. Kuten ensimmäisenkin osion, myös toisen osion opiskelumateriaali löytyy verkosta, mutta osallistuin Tieturin järjestämälle TOGAF 9 Certified -kurssille, joka tarjoaa (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.

TOGAF 9 lyhyesti

”Arkkitehtuuri on tarpeettoman luovuuden rajoittamista” – antiikin kreikka

Open Groupin TOGAF, eli The Open Group Architecture Framework, on maailman yleisimmin käytetty kokonaisarkkitehtuuriviitekehystä ja sekä ilmainen että vapaasti saatavilla oleva viitekehys yrityksen sisäiseen kehittämiseen. Viitekehyksen ideana on pienentää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelemisen riskejä, kustannuksia sekä lyhentää sen suunnitteluun kuluvaa aikaa ja se tarjoaa sen saavuttamiseksi kehittämismetodin (ADM) ja työkaluja. TOGAF on myös perustana Suomen julkishallinnon käyttämässä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelumenetelmässä (JHS-179). En ala tässä käymään tarkemmin viitekehystä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea siitä TOGAF-dokumentaatiosta.

Suomessa TOGAFia kouluttavat ainakin Tieturi ja Wakaru.

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi

TOGAF 9 Certified -kurssi on TOGAF 9 Foundationin jatkokurssi, jonka kolmipäiväinen kokonaisuus tarjoaa osallistujalle TOGAF 9 Certified (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet. Kun Foundation kurssi tarjosi lähinnä yleisnäkemyksen kokonaisarkkitehtuuriviitekehykseen ja sen vaiheisiin, opettaa Certified -kurssi syvällisesti yritysarkkitehtuurin suunnittelun avainkohdat, kuinka suunnittelu tehdään TOGAF -viitekehyksen avulla, miten soveltaa TOGAFia ja ymmärtää sen tarjoamat näkökulmat.

Tieturi TOGAF 9 Certified -kurssin ensimmäisen päivän piirustuksia

Tieturin kurssi käy aihepiirin läpi 524 kalvon ja 12 testisertifiointikysymyksen avulla, joka toimi Jari Kasslinin vetämänä hyvin, antaen TOGAFin eri vaiheisiin liittyvistä tekniikoista ja asioista hieman syvällisemmän kuvan ja valmistaen sertifiointitestiin. Jatkokurssilla asia käytiin läpi hieman enemmän luennonomaisesti kuin vajaa kuukausi sitten käymälläni peruskurssilla, vaikka muutama arkkitehtuurin suunnitteluun liittyvä ryhmäharjoitus tehtiin. Kahteen ja puoleen päivään oli ahdettu lyhyt kertaus TOGAFin peruskurssista, ADM:n vaiheisiin liittyvien tekniikoiden läpikäynti, TOGAFin osa-alueiden tarkempi käsittely, testiharjoituskysymysten pohdinta ja muutama ryhmäharjoitus.

Kävin Certified-kurssin suhteellisen nopeasti Foundationin jälkeen, joten perusasiat olivat vielä hyvin muistissa, mutta kurssin aikana ei juurikaan peruskurssin aiheita sivuttu, vaan syvennyttiin juuri niihin aiheisiin, jotka jäivät avoimiksi ja herättivät ”miten se tapahtuu käytännössä” (siis millä tekniikoilla) -kysymyksiä. Jatkokurssilla sai paremman käsityksen miten TOGAFia voisi hyödyntää myös omassa työssä ja miten viitekehyksen tekniikoita voisi soveltaa. Käytännön esimerkkejä ei Certified-kurssikaan tarjoa, vaan asiat ovat enemmän strategisella ja loogisella tasolla. Sertifiointitestiä ajatellen etenkin testiharjoituskysymysten läpikäynti ja vastausten pisteyttäminen testiä ajatellen 5, 3, 1 ja 0 -jaottelulla toimi hyvin asian sisäistämiseksi.

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi toimi mielestäni hyvin aiheeseen syventymiseen ja tarjosi selkeämmän kuvan kokonaisuudesta ja sertifiointitestissä vaadittavista asioista, kuin mitä pelkkää TOGAF 9 dokumentaatiota tavaamalla saa. Kolmipäiväinen kokonaisuus maksoi 1750e + alv, joten edullinen kurssi ei ole. Halvempi vaihtoehto myös jatkokurssilla on käyttää Open Group myymää opiskeluopasta (29,95 dollaria) ja harjoitustestiä (0,99 dollaria), mutta en osaa sanoa miten hyvin ne yksistään toimisivat sertifiointitestiä ajatellen. Sertifiointitesti kustansi 278e + alv.

”Kokonaisarkkitehtuuri on teknologiatietoista, mutta niin paljon kuin mahdollista, teknologiariippumatonta”

Kurssin jälkeen pidetty TOGAF 9 Certified -sertifiointitesti sisälsi kahdeksan skenaariopohjaista kysymystä (monivalinta, pisteytys: 5, 3, 1,0), joista piti saada vähintään 24 pistettä. Aikaa vastaamiseen oli hieman yli pari tuntia, josta käytin noin puolet. Nyt kysymyksissä ei enää leikitelty sanavalinnoilla tai nippelitiedolla, vaan arvioitiin TOGAFin soveltamista ”oikeaan” arkkitehtuuritapaukseen. Muutamiin kysymyksiin paras vastaus löytyi helposti, mutta vaikka 90% (36/40 pistettä) tuloksen perusteella voisi olettaa testin olleen suhteellisen helppo, jäi muutamien kysymysten kohdalla arpomaan parasta vaihtoehtoa. Mutta mikä tärkeintä, nyt on myös TOGAF 9 Certified -sertifikaatti suoritettu.

Kolme päivää teoriaa esitteli paljon uusia asioita, joten pohdiskeltavaa ja kerrattavaa riittää myös kurssin jälkeen.

Asioita, joita et löydä uusista Macbook Pro Retina -malleista

Applen Macbook on aina ollut mielestäni tyylikäs ja toimiva kokonaisuus, etenkin unibody-alumiinikotelon esittelemisen jälkeen, mutta jäin kaipaamaan muutamia pieniä yksityiskohtia, kun viisi vuotta vanha 13″ Macbookkini vaihtui uusimpaan 13″ Macbook Pro -malliin. Ulkoisesti viisi vuotta ei kuitenkaan ole juurikaan muuttanut kannettavan designia, mutta muutamia mielestäni käteviä ja tyylikkäitä asioita on matkan varrella tippunut.

Tässä 6 asiaa, joita et uusista Macbook Pro Retina (late 2013) -malleista löydä.

1. Virtaledi

Näet helposti yhdellä vilkaisulla valkoisesta LED-valosta, onko koneesi päällä (palaa), nukkumassa (sykkii) vai sammutettu (pimeä).

2. Tyylikäs virtanappi

Virtanappi on upotettu runkoon.

3. Optinen asema

Nykyään vähemmän tarvittu, mutta välillä olisi käyttöä DVD-RW -asemalle.

4. Akun virtaindikaattori

Oliko siellä akussa virtaa vai ei? Paina nappia ja tarkista.

5. Langallisen verkon liitin

Vain langallinen verkko tarjolla? Ei ongelmaa.

6. Päivitettävä kokonaisuus

Lisää kiintolevyä, muistia tai uusi akku? Onnistuu.

Aika kuitenkin ajoi viisi vuotta uskollisesti palvelleen 13″ Macbook (late 2008) ohitse ja hyvän designin sisällä ollut tekniikka ei enää palvellut tarkoitustaan. Kone kuitenkin jatkaa vielä palvelustaan toisen omistajan hoteissa Etelä-Karjalassa ja tuo toivottavasti iloa vielä pitkään.

Viisi vuotta aktiivikäytössä ja silti kuin uusi.

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi luo perustan

Sovelluskehitys on pohjimmiltaan määrittelyjä, suunnitelmia, koodia ja testausta, mutta sen täytyy usein toimia jonkin ennalta annetun arkkitehtuurin mukaisesti ja on usein yksi rakennuspalikka isommassa kokonaisuudessa, kokonaisarkkitehtuurissa. Vaikka työtehtäväni eivät suoranaisesti liity yritysarkkitehtuurin kehittämiseen, on myös teknisen arkkitehdin roolissa hyvä tietää perusteet maailman yleisimmin käytetystä yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä, eli Open Groupin TOGAFista, johon myös Julkisen hallinnon JHS-179 -suositus pohjaa. TOGAF materiaali löytyy ilmaiseksi verkosta, mutta osallistuin kuitenkin Tieturin järjestämälle TOGAF 9 Foundation -kurssille, joka tarjoaa (level 1) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.

TOGAF 9

”Arkkitehtuuri on tarpeettoman luovuuden rajoittamista” – antiikin kreikka

Open Groupin TOGAF, eli The Open Group Architecture Framework, on maailman yleisimmin käytetty kokonaisarkkitehtuuriviitekehystä ja sekä ilmainen että vapaasti saatavilla oleva viitekehys yrityksen sisäiseen kehittämiseen. Viitekehyksen ideana on pienentää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelemisen riskejä, kustannuksia sekä lyhentää sen suunnitteluun kuluvaa aikaa ja se tarjoaa sen saavuttamiseksi kehittämismetodin (ADM) ja työkaluja. TOGAF on myös perustana Suomen julkishallinnon käyttämässä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelumenetelmässä (JHS-179). En ala tässä käymään tarkemmin viitekehystä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea siitä TOGAF-dokumentaatiosta.

Suomessa TOGAFia kouluttavat ainakin Tieturi ja Wakaru.

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi on kolmipäiväinen kokonaisuus, jossa on kahden ja puolen päivän tiukka annos teoriaa yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä ja sertifiointikokeeseen valmistautumisesta. Kurssi tarjoaa TOGAF 9 Foundation (level 1) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet. Täten kurssilla on kaksi päätavoitetta: TOGAFiin perehdyttäminen ja sertifiointitestiin valmentaminen.

Kokonaisuutena Jari Kasslinin vetämä kurssi toimi oivallisesti TOGAF 9 -viitekehyksen sisällön läpikäymiseen ja asioiden hahmottamisessa, vaikka Foundation-osuus on teoriapainotteista ja sisältää paljon omaksuttavaa. Asioita käsiteltiin sertifiointitestiä ajatellen ja Kasslin esitti muun muassa TOGAFin osat, Enterprise Continuumin ja Architecture repositoryn paremmin visuaalisesti kuvattuna, kuin mitä Open Groupin materiaalissa. Lisäksi muutamat harjoitukset toimivat hyvin asian käsittelyn tukena. Ensimmäisenä päivänä sai kohtalaisen kokonaiskuvan viitekehyksen eri osa-alueista ja rooleista ja toisena päivänä käytiin tarkemmin läpi muun muassa eri vaiheiden tekniikoita ja tuotoksia. Kolmannen päivän aamupäivällä käytiin läpi muutama osio tarkemmin ja kerrattiin sertifiointitestiä varten. Kurssimateriaali tarjoaa kaksi testiin valmentavaa koetta, joista toinen tehtiin kurssin aikana ja toinen toisen päivän iltana kotona.

1. päivän tuotoksia
2. päivän ADM:n tuotokset -piirros

Tieturin kurssimateriaali ja aiheen läpikäynti tähtäsi mielestäni hyvin testiä varten, sillä vaikka TOGAFin Foundation osa sisältää paljon uutta asiaa sisäistettäväksi, kerrattiin aiheita sopivasti, jolloin se jäi paremmin mieleen. Tietenkään ei kurssi ilmainen ollut (1650e+alv), mutta en sitä itse maksanutkaan. Toki saman tiedon voi poimia lukemalla TOGAF 9:n dokumentaation, jonka pureskelu itsenäisesti lukemalla on työlästä, ja käyttämällä Open Group tarjoamaa opiskeluopasta (29,95 dollaria) ja harjoitustestiä (0,99 dollaria).

Omalta osaltani kurssi onnistui hyvin, pääsin tavoitteeseeni, eli nyt taskusta löytyy TOGAF 9 Foundation -sertifikaatti ja perustietämys TOGAF 9:n sisällöstä ja vaiheista. Sertifiointitestistä mainittakoon, että se onnistui jekuttamaan 30 prosentissa kysymyksissä. Testin läpipääsyraja on suhteellisen matala, 55 prosenttia, joten kysymyksistä on tehty hankalia ja jossain määrin termeillä ja sanamuodoilla leikkimistä. Hieman jäi sellainen fiilis, että niitä asioita, joita kertasin toisen päivän iltana ja kahdessa esimerkkitestissä, ei juurikaan kysytty siinä muodossa varsinaisessa testissä. Selkeästi aktiivinen seuraaminen ja kuunteleminen kurssilla oli tuottanut tulosta ja tieto oli sisäistetty :)

Seuraavaksi edessä on kolmen viikon päästä Foundation-vaiheessa opitun teorian yhdistäminen käytäntöön ja aihepiiriin syventyminen TOGAF 9 Certified -kurssilla ja Certified-sertifiointitesti.

Muistilista uuden OS X:n käyttöönottoon

Uuden tietokoneen käyttöönotto on aina kutkuttavaa, mutta osaltaan myös työlästä kaikkien ohjelma-asennusten ja asetusten säädön myötä. Pienet muistilistat auttavat asiassa ja helpottavat alkuun pääsyä. Kovin montaa tehtävää ei kyllä uuden Macin ja OS X:n käyttöönotossa ole ja peruskäyttäjällä ne ovat yleensä palomuurin kytkeminen, sähköpostiasetuksien säätö ja selaimen kirjainmerkkien tuonti, mutta tehokäyttäjällä menee hieman enemmän aikaa erilaisten asetusten säätämiseen, vaikka sitäkin voi automatisoida. Asensin viikonloppuna pariin koneeseen Applen uuden OS X Mavericksin ja tässä muutamia kohtia, jotka kannattaa huomioida OS X:ää käyttöön otettaessa.

OS X on kohtalaisen selkeä käyttää, mutta Windows- tai Linux-maailmaan tottuneelle se voi olla alkuun hieman vieras. Kannattaa siis lukaista alkuun muutamia yleisiä huomioita OS X:stä.

Ohjelmistot

Tietokoneiden maailmassa ollaan hitaasti siirtymässä mobiilipuolelta tuttujen sovelluskauppojen hyödyntämiseen ohjelmistojen jakelussa ja haluttujen ohjelmien klikkailuun, mutta aivan vielä ei kaikkea sovelluskaupoista löydy. Erilaisille ohjelmaoppaille on siis edelleen tarvetta, joten uutta 13″ Macbook Pro:ta asennellessa päivitin samalla Pieni Mac OS X -ohjelmaoppaani sisältöä vastaamaan nykyajan tarjontaa. Listan ei ole tarkoitus olla kattava, vaan antaa hieman suuntaa millaisia ohjelmia eri kategorioista löytyy.

Applen App Store on kätevä tapa jakaa sovelluksia, mutta harmillisesti sovelluskaupan työläyden ja maksullisuuden takia ei kaikkia pienempiä ja avoimen lähdekoodin sovelluksia vielä sieltä löydy. Lisäksi useat sovellukset ovat ilmaisia ladattaessa suoraan tekijän sivuilta, mutta maksullisia App Storen kautta.

Tehokäyttäjät halunnevat lisäksi täydentää ja päivittää OS X:n Unix-ohjelmistoja esimerkiksi käyttämällä Homebrew-paketinhallintaa.

Asetukset

OS X:n asetukset ovat vakiona toimivat, mutta niitä voi säätää itselle sopiviksi, etenkin pikanäppäinten, Terminalin asetusten ja OS X:n oletusasetusten osalta. Tässä muutamia huomioita asetusten osalta.

Pikanäppäimet

Yksi kätevä pikanäppäin on oletuksena hankala: saman sovelluksen ikkunoiden välillä vaihtaminen. Sen voi vaihtaa haluamakseen System Preferences > Keyboard > Shortcuts > Keyboard: Move focus to next window -asetuksesta. Itse muutin oletuksen cmd + < -yhdistelmäksi.

Skrollaus

Yksi Windows- ja Linux käyttäjille outo on OS X:n ”luonnollinen” skrollaus mobiililaitteiden tapaan, eli perinteiseen verrattuna käänteinen. Sen voi muuttaa System Preferences > Trackpad > Scroll & Zoom” -asetuksista

Internet-palveluihin integrointi

OS X:n voi integroida useisiin eri sosiaalisen median Internet-palveluihin kuten Googleen, Twitteriin, Facebookkiin, Flickr:iin ja LinkedIniin. Tilien asetus löytyy System Preferences > Internet Accounts -valikosta ja valita voi mitä tietoja palveluista synkronoidaan OS X:n ohjelmiin kuten Mailiin ja Calendariin. Lisäksi Notification-sivupalkkiin saa Twitter- ja Facebook-integroinnin.

Tietoturva

Applen koneita pidetään kohtalaisen tietoturvallisena, mutta koneiden yleistyttyä myös ne ovat päätyneet hyökkääjien kohteiksi. On siis syytä asettaa vähintään päälle palomuuri System preferences > Security & Privacy > Firewall > Turn on Firewall -napista. Lisäksi voi päälle laittaa Firewall Options > Enable stealth mode, joka ”piilottaa” koneen verkosta.

Jos koneella pitää arkaluontoisia tietoja, niin myös kiintolevyn salaus, eli FileVault 2, on asiallista ottaa käyttöön System preferences > Security & Privacy > FileVault > Turn on FileVault -napista. Pari vuotta vanhoilla tai uudemmilla koneille ei salaus juurikaan vaikuta suorituskykyyn, sillä Intelin prosessorista (Sandy Bridgestä lähtien) löytyy AES-NI-käskykanta, joka nopeuttaa salaustoimia.

Kannattaa myös asettaa koneelle haluamansa nimi Sharing > Computer Name -kohdasta ja samasta asetusvalikosta voi käynnistää erilaisia palveluita ja sallia ne palomuurin läpi.

OS X:n Gatekeeper on yksi ominaisuus, joka voi tulla käyttäjän tielle, jos asentaa avoimen lähdekoodin sovelluksia, joita ei ole allekirjoitettu eli kehittäjää ei ole tunnistettu. Asetus löytyy System Preferences > Security & Privacy > Gatekeeper, josta voi valita miten tiukkaa seulaa haluaa pitää. Joskus on tarpeen sallia kaikki ohjelmalähteet eli ”Anywhere”-vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on käynnistää haluttu ohjelma oikealla hiiren napilla (klikkaus Ctrl-pohjassa) ja valitan Open, joka ohittaa Gatekeperin.

. -asetustiedostot (dotfiles)

Tehokäyttäjän kannattaa tutustua myös niin sanottuihin dotfiles-tiedostoihin, joilla voi automatisoida uuden koneen käyttöönottoa. Ne eivät ole vain OS X:lle, vaan toimivat muissakin Unix-järjestelmissä ja etenkin komentorivin ja perusohjelmien kuten vimin konfigurointi toimimaan yhtenäisesti eri koneissa helpottuu kummasti. Samoin uuden OS X:n perusasetusten määritys omalla .osx -skriptin avulla on kätevää. Skriptien käyttö vaatii hieman enemmän säätöä ja alkukonfigurointia, mutta maksaa vaivan tulevaisuudessa. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua käyttämiini dotfiles-tiedostoihih, jotka löytyvät GitHubista.

Terminal (Pääte)
Terminalin ulkoasua ja toimintaa voi konfiguroida kattavasti. Käyttämäni teema löytyy dotfiles-tiedostoistani init/Marko.terminal, jonka voi importata Terminaliin käsin, tai ajamalla .osx -skripti. Teema pitää sisällä OS X Terminal asetukset -sivulla kuvatut toimet.

Uuden OS X:n asetukset
dotfiles-tiedostoissani oleva .osx -skripti tarjoaa muutamia ”järkeviä” vakioasetuksia uutta Maccia käyttöön otettaessa. Asetukset tulevat käyttöön ajamalla Terminalissa komento: ./.osx. Se asettaa Terminaliin käyttöön myös Marko-teeman.