Kyllästyin viimeinkin odottamaan, että Nokia saisi markkinoille kunnollisen älypuhelimen (lue N9) ja kävin noutamassa HTC Wildfiren. Tekniikan kehittymistä ja uusia tuotteita ei todellakaan kannata huhupuheiden perusteella odotella, ellei kyse ole Applen tuotteista, ja näin päättyi myös viime vuosituhannella alkanut historiani Nokian eri puhelimia (mm. 3110, 3200, 3650, N95). Siirtyminen N95:sta kunnolliseen älypuhelimeen on ollut suuri hyppäys parempaan ja voin sanoa, että vaihto todellakin kannatti.
HTC:n Wildfire on monelta osin budjettiluokan älypuhelin ja olin alkuun skeptinen ominaisuuksien toimivuudesta, mutta kun pääsin testaamaan laitetta Jumbon Elisa Shopitissa, näin että kokonaisuus on toimiva. Ulkomuodoltaan Wildfire on kuin Nexus Onen ja Desiren ristisiitos ja monilta osin kutistettu paketti. Luuri on varustettu 3,2 tuuman ja 320 x 240 -resoluution (QVGA) kapasitiivisella näytöllä, joka on ominaisuuksistaan huolimatta suhteellisen riittävä. Näyttö toki rajoittaa muun muassa virtuaalisen näppäimistön kokoa ja nettisivuja joutuu zoomailemaan aika lailla. Myös prosessori on tehoiltaan vain noin puolet siitä mitä isoveli Desiressä tai Galaxy S:ssä, mutta asia korostuu lähinnä pelien osalta.
Luin ennen puhelimen hankintaa Engadgetin ja Techradarin arvostelut, jotka kertoivat aika hyvin millaisesta luurista on kyse: tyylikäs, edullinen, hyvä akkukesto, pieni näyttö ja hieman alitehoinen. Myös Andoid Suomi.fi on käsitellyt kattavasti Wildfirea kahden kirjoituksen verran. Muutaman päivän käytön jälkeen etenkin Engadgetin arvostelu antoi hieman korostuneesti negatiivisen mielikuvan. Ottaen huomioon puhelimen hinnan ominaisuuksiin nähden, on paketissa hyvin rahalle vastinetta. HTC Sense toimii mainiosti, vaikka välillä näyttö tuntuu turhankin herkältä ja virhepainalluksia tulee. Ennalta arveluttaneeseen pieneen virtuaaliseen näppäimistöön tottuminen kävi nopeasti ja kirjoittaminen onnistuu jo kohtuu hyvin. Engadget kiteytti kyllä kokonaisuuden hyvin toteamalla, että ”Tajuat nopeasti, että haluat enemmän”, mutta valitettavasti vaihtoehdot sen suhteen eivät ole mielestäni kirjoitushetkellä kovin houkuttelevat akun kestoa ja puhelimen fyysistä kokoa ajatellen.
Puhelimen valintatilanteessa olisi ollut kiva testata myös ison näytön eroja pieneen, mutta Wildfire oli älypuhelimista ainut, joka puhelinseinässä ylipäätään oli käynnissä ja jota pystyi testaamaan kunnolla. Kävin myös toisaalla testaamassa saman kokoista SonyEricsson X10 mini pro:ta, mutta se ei oikein vakuuttanut ja oli varustettu ikivanhalla Android 1.6:lla. Loppupeleissä valinta oli kohtalaisen helppo, sillä jätin Galaxy S:n pois vaihtoehdoista puuttuvan salaman takia ja kun Nokia N900:ssa arvelutti Maemon tulevaisuus, jäi vaihtoehdoiksi Desire ja sen kutistettu versio Wildfire, joista jälkimmäinen vakuutti edullisella hinnalla ja pienellä koolla. Edullisessa ja vielä suurelle yleisölle ”tuntemattomassa” mallissa näytti olevan myös se etu, että puhelimen sai suoraan liikkeestä mukaan, kun muita olisi joutunut odottamaan varmasti useamman viikon ellei kuukausia. Muutenkaan en pidä yhtään siitä, että ostettua asiaa pitäisi vielä odottaa monta viikkoa ennen käyttöönottoa. Onneksi Jumbon Elisa Shopitissa oli valkoinen malli, joka on sopivan Applemainen väri, sillä muuten olisi joutunut tyytymään punaiseen.
Wildfiren mukana tuli USB-piuha, adapteri sähköpistokkeeseen, valkoiset nappikuulokkeet, 2 Gt:n microSD-kortti ja käyttöohjekirjat kaikilla muilla skandinaavisilla kielillä paitsi Suomen kielellä. Kuka niitä ohjeita olisikaan tarvinnut ja netistähän sen löytää. Mitään suojalaukkua ei tullut mukana, joten jos säilyttää puhelinta samassa taskussa avainten kanssa, voi suojaksi hankkia esimerkiksi joidenkin Nokian E-sarjan luurien mukana tulevan nahkakotelon (kiitos Aarne) tai suojata puhelin Martin Fieldsin suojakalvolla (kehuttu) tai ZAGG invisibleSHIELD -suojakalvolla. En kyllä ymmärrä, miksei puhelin mukana voi tulla jotain suojaa edes näytölle ja kameran linssille, jotka ovat laitteen herkimmät osat naarmuuntumaan. Lisälaitteista puheenollen ostin lisäksi Verbatimin 8 Gigatavun MicroSDHC -muistikortin ja Fuj:tech Mini auton tupakansytytin 12V > USB 5V -adapteri/laturin.
Mikään älypuhelin ei ole mitään ilman kunnon sovellustarjontaa ja Android kyllä lunastaa sen osan hyvin. Sovelluksia on helppo etsiä ja asentaa suoraan puhelimesta Android Marketin kautta ja erilaisia sovelluksia löytyy runsaasti, jopa liikaakin. Android Marketia voi selata myös tietokoneen selaimella AppBrainin avulla. Sovellusten runsaus onkin jo hieman aiheuttanut suun mutruilua, sillä on hankalaa valita ne toimivat vaihtoehdot. Onneksi väki on ehtinyt jo testaamaan eri vaihtoehtoja ja suosituksia voi lukea esimerkiksi matkapuhelininfon foorumilta. Myös suomalaista sovellustarjontaa löytyy, josta loistavana esimerkkinä Andropas-reittiopassovellus. Palaan omaan listaani myöhemmin.
Useiden älypuhelimen akun kestosta on ollut paljon porua, mutta ainakin teoriassa Wildfiren pienestä koosta on etua, sillä pienet ominaisuudet vievät teoriassa myös vähemmän akkua, joka kestää kevyessä käytössä arviolta pari päivää. Ei sekään tosin paljoa ole, mutta puheiden mukaan N900:sta, Desireä ja Galaxy S:ää saa olla lataamassa päivittäin. Kyseisten puhelinten suuret näytöt ovat herkkua, josta joutuu myös maksamaan. Wildfire tuli varustettuna Android 2.1 (Eclair) -käyttöjärjestelmällä, jossa käynnissä olevia ohjelmia voi sammuttaa kolmannen osapuolen ohjelmien avustuksella akkua säästääkseen. Tulevan Android 2.2 (Froyo) -päivityksen vaikutuksista akkukestoon ei ole yksimielisyyttä, mutta päivitys tarjoaa muuten nopeutta ja lisäominaisuuksia. Tarkkaa aikataulua Froyon tulemisesta Wildfirelle ei ole, vaikka vuoden kolmannesta neljänneksestä on netissä liikkunut tietoa ja Desire päivityksen jo sai. Lisäksi päivityksiä valuu vain ajoittain.
Wildfiren synkkaus tietokoneen kanssa onnistuu HTC Syncin kautta, mutta kuten Nokian Ovi Suitenkin osalta, on ohjelmisto saatavilla vain Windowsille, joka iskee Mac-käyttäjää kuin kylmä rätti päin naamaa. Mac-käyttäjänähän olisi pitänyt vaihtaa iPhoneen, mutta Soneran hinnoittelu suorastaan etoo. Onneksi ongelma ei ole niin suuri, etteikö sitä voisi Windows 7:aa virtualisoimalla ratkaista. Kytkee vain Wildfirestä Settings > Applications > Development > USB debugging -asetuksen päälle ja yhdistää USB:hen. Ei kovin käytettävää, mutta toimivaa. Harmillisesti HTC Sync ei näytä Virtualboxissa luuria löytävän, mutta VmWare Fusionissa kyllä. Kuvien ja musiikin synkronointi onnistuu kuitenkin myös manuaalisesti USB-levyksi liittämällä ja muut päivittyvätkin Googlen kautta. Myös tethering eli 3G yhteyden käyttäminen luurin kautta läppärissä toimii vakiona vain Windows-koneissa ja Macissa vaihtoehdot ovat ilmeisesti kikkailu ja Froyon tullessa WiFi-verkkoa jakamalla.
Android-puhelimissa on käytännössä pakollista hyödyntää Googlen palveluita. Kalenteri, yhteystiedot ja sähköpostit synkkautuvat kätevästi puhelimen ja Mac OS X:n välillä käyttäen Googlen Calendaria, Contactsia ja Gmailia ja lisäksi puhelinluetteloon saa ihmisten kuvat Facebook Connectin kautta. Syötteiden lukemisessa Google Reader toimii hyvin myös puhelimen nettiselaimella. Lisäksi useat sovellukset hyödyntävät Googlen palveluita ja Google-tunnuksien lisäksi kiinteä nettiyhteys on käytännössä pakollinen, jos luurin toiminnoista haluaa todella hyötyä. Etenkin karttasovelluksissa kartat ladataan sitä mukaa netistä eikä tietääkseni Google Mapsia voi laitteen muistiin ladata. Nyt tietenkin Google ”omistaa” kaikki tietosi, mutta onko käytännössä muita yhtä käteviä vaihtoehtoja? Pitäisi tutkia miten nuo asiat voisi itse toteuttaa omalla palvelimella kalenterin ja yhteystietojen osalta avoimen lähdekoodin ohjelmilla kätevästi. Toisaalta yksityisyys on jo mennyttä, joten kai se on ihan se ja sama.
Kokonaisuutena monilta osin pieni HTC Wildfire kyllä lunastaa odotukseni älypuhelimesta ja näytön resoluutiota, prosessoritehoa ja Mac-tukea lukuun ottamatta ei muita negatiivisia puolia ole tullut vielä esiin. Tietenkin koska puhelimet ovat yhä enemmän täysiverisiä tietokoneita, joutuu niiden kanssa myös säätämään enemmän. Esimerkiksi omien äänien saaminen Notifications, Alarm ja Ringtones -valikoihin onnistui vasta Android Forumin neuvoilla. Wildfiressä omat äänet sijoitetaan muistikortilla /Media/Audio/ -hakemistorakenteen alta löytyviin (luo, jos puuttuvat) hakemistoihin: Alarms, Notifications, Ringtones. Askarruttavia kysymyksiä voi etsiä myös HTC Wildfire Forumilta.
Nokialla on kyllä kova työ saada aikaan kilpaileva kokonaisuus Androidille, joka on juuri niin toimiva paketti Googlea hyödyntävien palveluiden, sovellustarjonnan ja käytettävyyden ansiosta. Aika näyttää miten hyvin Android lunastaa odotukseni ja mitä ominaisuuksia Wildfirestä jää uupumaan. Alku on ainakin mennyt leveässä hymyssä näyttöä hiplaillen ja sovelluksien kanssa leikkiessä.
