Avainsana: konsolit

Mega Man 9 tarjoaa perinteikästä ja nautittavaa 2D-tasoloikkaa

Useat pelien ystävät ovat varmasti tänään palanneet takaisin pelien kulta-aikaan, kun Capcomin uusi Mega Man 9 julkaistiin tänään Euroopan WiiWaressa.

Mega Man 9 on uusi osa legendaariseen Mega Man -pelisarjaan ja tarjoaa lajityypiltään perinteitä noudattavaa 2D-tasoloikkaa. Myös grafiikat, musiikit ja pelimekaniikka on kehitetty Nintendo 8-bittisen tyyliin. Pelisivustot taisivat kirjoittaa, että uusin Mega Man noudattaa perinteitä myös vaikeustasonsa osalta, joten otsikon ”nautittavaa” sanalla on hieman kaksijakoinen merkitys.

Peli on saatavissa sähköisessä muodossa Nintendo Wiin lisäksi myös Xbox 360:lle ja PayStation 3:lle. Nintendo Wiille peli irtoaa huokeahkoon 1000 pisteen eli 10 euron hintaan.

Vaikka edellisetkin Virtual Consoleen julkaistut Mega Manit ovat vielä kesken, lukuisten muiden pelien tapaan, pitää kyllä uusi Mega Man hankkia pelilistalle. Kunhan vain saan ensin Wiin päivitettyä, että pääsen Wii Shop Channeliin.

The Legend of Zelda: Twilight Princess; Hyrule tarvitsee sankaria

Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjan pelit ovat legendaarisia ja pelaajat ovat saaneet nauttia toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevästä pelisarjasta jo NES-aikakaudesta lähtien. Sarjan uusin osa The Legend of Zelda: Twilight Princess oli yksi Wii-konsolin avajaisnimikkeistä ja jatkaa mainion pelisarjan perinteitä.

Twilight Princess vie pelaajan jälleen Linkin saappaissa pelastamaan Hyrulea ja siinä riittääkin tekemistä. Zeldojen suurin anti on aina ollut kiehtova tarina ja tunnelma, joka vie mukanaan ja usein huomaakin unohtuneensa pelin äärelle useammaksi tunniksi. Pelin juoni etenee suhteellisen soljuvasti eikä jumiutumistilanteita pääse syntymään. Pääjuonen lisäksi voi haluamansa mukaan suorittaa välitehtäviä ja sydämen palojen metsästystä. Peli hyödyntää hyvin Wiimoten ominaisuuksia esineiden käytössä ja taisteluissa, mutta ei peliteknisesti tarjoa Wii:n ohjausmekaniikkaa lukuun ottamatta mitään erikoista.

Aikoinaan kaksiulotteiset Zeldat siirtyivät Nintendo 64:n aikakaudella The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin myötä kolmiulotteiseen maailmaan ja tämä toi mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että tyypillisiä ongelmia kameran kanssa. Kolmannen osapuolen näkökulmasta toteutettujen toimintapelien yleisin ongelma on juuri kameran liikkuminen suhteessa pelaajaan. Vaikka Twilight Princessissä kameraa joutuukin alituiseen kohdentamaan haluttuun suuntaan, toimii se kuitenkin jouhevasti eikä juurikaan haittaa toimintaa. Vastaavasti Hyrulen sankarimme ohjaaminen haluttuun suuntaan tuottaa välillä ongelmia, mutta onneksi epäonnistumisista rangaistaan lempeästi. Enää ei olla NES-aikakaudella ja pelaajat ovatkin kaltaisiani pullamössöjä, jotka haluavat nauttia pelaamisesta, eivät kiroilusta.

Twilight Princess -peliä on kehuttu ja se on saanut huippuluokan arvosteluita, eikä suotta. Peliä on myös kritisoitu etenkin vanhanaikaisen grafiikan osalta, sillä peliä kehitettiin alunperin GameCubelle ja pelimoottorin pohjana onkin cel-shading-grafiikkaa käyttävän The Wind Wakerin pelimoottori. Eikä grafiikka toki Xbox 360 tai PS3 -pelien tasoista teräväpiirtoa ole jo yksistään Wiin teknisten rajoitusten osalta. Grafiikka on kuitenkin aivan hyvää ja mikä tärkeintä, pelattuus ja viihdearvo ovat kohdallaan.

Ostin The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelin samaan aikaan Wii-konsolin kanssa, mutta onnistuin säilyttämään pelin muoveissa viime viikonloppuun asti. Peli olikin hyvää ajanvietettä syysflunssaa tapettaessa ja pelattavaa riittää: tähän mennessä pelitunteja on noin 30 ja olen pelannut pelistä kolme neljännestä. Olen tosin metsästänyt sydämiä ja välitehtäviä, enkä yleisestikään ole kovin nopea pelaaja. Hitaasti hyvä tulee.

Päivitys, 19.10.2008:
Hyrule on viimeinkin pelastettu! Hieman siinä kestikin, sillä pelitunteja kertyi kokonaisuudessaan hiukan yli 50. Loppua kohden pelitehtävät ja etenkin tietyt Linkin ohjaukseen liittyvät asiat alkoivat jo hieman painamaan, mutta pelin juoni ja mielenkiinto kantoivat loppuun asti. Vaikka pari välitehtävää jäikin vielä suorittamatta, sekä muutama sydän löytymättä, löytyy Twilight Princess jatkossa vain pelikotelosta.

Zelda Zelda
Zelda Zelda
kuvat: Zelda Universe

Fallout 3:n julkaisua odotellessa: viisi pelivideota

Fallout 3 on tuloillaan Eurooppaan lokakuun 31. päivänä ja tietoja legendaarisen Fallout-sarjan kolmannesta osasta on saanut lukea eri pelilehdistä ja -sivustoilta. Nyt pelistä on aikaisemman trailerin lisäksi julkistettu viisi pelivideota, joista voi aistia Fallout-sarjan henkeä ja tuttua tunnelmaa. Peli julkaistaan Xbox 360:lle, PS3:lle ja PC:lle.

Suurimpana muutoksena aikaisempaan on isometrisen 2D -kuvakulman vaihtuminen FPS-pelien tyyliseen 3D-maailmaan sekä tämän myötä myös taistelusysteemin muuttuminen vuoropohjaisuudesta reaaliaikaisemmaksi, vaikka edelleen on mahdollista pysäyttää aika ja tähdätä vihollisen eri osumakohtiin. Pelivideoiden perusteella kuvakulman ja taistelusysteemin muutos ainakin lisää toimintaa ja tuo Fallout-maailmaan uuden näkökulman, mutta onko se sitten hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi.

Fallout 3:sta kehittävällä Bethesda Game Studiosilla on kokemusta 3D-maailmaan sijoittuvista toimintapeleistä ilmeisen onnistuneen The Elder Scrolls IV: Oblivion -pelin toimesta, joten ainakin osaamista toimivan kokonaisuuden kehittämiseen luulisi löytyvän. Fallout 3 pohjautuukin samaan Gamebryo-pelimoottoriin kuin mitä Oblivionissa käytettiin.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan, miten Bethesda lopulta saa Fallout-tunnelman vangittua 3D-maailmaan ja miten hyvin kokonaisuus tulee toimimaan. Hieman pessimistinä voisi todeta, että pelivideoiden perusteella tarjolla olisi perinteistä räiskintää Fallout-hengessä perusgrafiikoilla eikä juuri mitään erikoista saati uutta. Toivottavasti näin ei tule olemaan ja pelaajat saavat loppuvuodesta pelin, joka nousee aikaisempien osien tasolle ja tarjoaa kunnon pelattavuutta, hyvän tarinan ja pelinautinnon

Xbox 360 ja Microsoft Wireless Racing Wheel

Autopelejä on mahdollista pelata näppäimistöllä ja padilla, mutta parhaiten pelitunnelmaan pääsee, kun käyttää ratti- ja poljin -yhdistelmää. Olen aikaisemmin pelannut eri autopelejä tietokoneella Microsoftin Sidewinder Precision Wheel -rattiohjaimella, mutta konsoleilla olen kaahaillut perinteisellä pad-ohjaimella. Olikin siis aika päivittää pelikokemus hankkimalla Microsoftin Xbox 360 Wireless Racing Wheel -ohjain.

Microsoftin Wireless Racing Wheel on samaa sarjaa, kuin Microsoftin vakio Xbox 360 padikin: hillityn valkoinen harmaalla lisävärillä ja päälisin puolin ”laadukkaan” oloinen. Ei ohjain tietenkään aivan Logitechin G25 -rattiohjaimen veroinen ole, joka toimii PC:llä ja PS 3:lla ja on yli kaksi kertaa kalliimpi, mutta pelituntuma ratilla pelattaessa kohenee huomattavasti. Vaikka ohjain onkin teoriassa langaton, ei se sitä käytännössä ole, sillä ratin ja poljinten välille pitää viritellä yksi johto, sekä toinen johto ratin force feedback -tehosteille, jotka tarvitsevat verkkovirtaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä paristoilla ei kauaa rattia väännettäisi. En toisaalta tosin ymmärrä, miksi tarvitaan lisäksi paristot Xbox 360:n ja ohjaimen väliseen kommunikointiin, kun verkkovirtaa tarvitaan kuitenkin. Tietenkin ratilla voi pelata ilman force feedback -tehosteitakin, jolloin siis paristoja tarvitaan, mutta ilman tehosteita ratilla ajelu on laiskaa.

Autopeleissä riittää valittavaa ja muun muassa Forza Motorsport 2 on juuri oiva peli rattiohjaimella vääntämiseen ja ajotuntuma tärinän ja väännön tuoman lisäefektin kanssa on selkeästi mukavampi. Myös alelaareista löytämäni Colin McRae: Dirt ja Project Gotham Racing 3 toimivat ratin kanssa sulavasti, vaikkakin ovat pelattavia myös padilla. Etenkin PGR 3 on sen luokan rämistely, että se menee melkein paremmin tatilla kuin ratilla. Lisäksi tietenkin olisi Race Driver: Grid, mutta demon ja lehtien arvostelujen perusteella peli joutaa alelaareista löydettäväksi. Aikaisemmin niin hyviä autopelejä tehnyt Codemasters on muuntanut Race Driver -sarjastaan samanlaisen sekalaisen autoilun kuin Dirt. Myöskään PGR 4:n ei vakuuttanut.

Selkein ero konsolilla ja tietokoneella pelaamisessa on, että rattipelejä ajatellen PC:llä pelaaminen on helpompaa kuin konsolilla. Yleensä tietokoneella pelattaessa alla on tuoli, jonka edessä vastaavasti on pöytä, johon ratin voi kiinnittää, mutta konsoleilla pelaillaan normaalisti sohvalta, eikä ainakaan oma sohvapöytäni sovellu ratin kiinnittämiseen. Tietenkin pad-ohjaimella sohvalta pelaaminen onnistuu helposti, mutta autopelejä rattiohjaimella väännettäessä ratin sijoittelussa on siis pieniä ongelmia, vaikka Microsoft onkin muotoillut rattiohjaimensa pohjasta hieman koveraksi ja suunnitellut sitä pidettäväksi reisien päällä sylissä. Valitettavasti ratin täristäessä ja vääntyillessä, ratkaisu ei ole niin hyvä kuin toivoisi.

Markkinoilla onkin saatavilla erilaisia pelituoleja, joilla pelikokemusta voi parantaa. Yksinkertaisimmat pelituolit kuten Askon Race-tuoli tarjoaa istumapaikan lisäksi äänentoistoa ja liitäntöjä, mutta hieman kalliimmissa pelituoleissa kuten noin 350 euron Playseatissa onnistuu jo ratin ja poljinten kiinnitys ja vaikka mitä. Tietenkin erillinen pelituolikaan ei ole aivan optimiratkaisu, sillä yleensä olohuoneessa ei ole kiinteää pelipaikkaa ja tuolin siirtelyssä on oma vaivansa, jonka myös Tekniikan ihmelapsi tuolia testatessaan toteaa. Lisäksi säilytystilaa, johon tuolin voi siirtää pelien jälkeen, ei koskaan ole liikaa.

Hieman rattiin totuttelun jälkeen sohvalta ajelukin onnistui jo ihan hyvin, mutta pitänee ehkä katsella, jos eteen osuisi sellainen edullinen ajotuoli, joita jo viime syksynä huonekaluliikkeiden alessa katselin. Tai sitten pitänee hankkia parempi sohva.

Race-tuoli Race-tuoli Race-tuoli

Wii sai Japanissa uusia vanhoja ohjaimia

Yksi Nintendo Wiin mainioista ominaisuuksista on mahdollisuus pelata vanhoja Nintendon pelikonsolien pelejä. Etenkin, jos lapsena ei ole koskaan omaa Nintendoa omistanut, ovat Virtual Consoleen saatavat pelit mainiota ajanvietettä. Sen lisäksi, että pelit tuntuivat olevan helpompia lapsena.

Virtual Consoleen saatavien pelien pienoisena miinuksena on, että ne tarvitsisivat myös vanhat ohjaimet. Saatavilla on kyllä Classic-ohjain, joka on SNES-ohjaimen tyylinen ja vanhat GameCube-ohjaimet käyvät suoraan Wiille, mutta sekä mielekkäintä että autenttisen pelitunnelman saavuttamiseksi olisi hyvä, että vanhat ohjaimet julkaistaisiin uudelleen Wiille.

Fanien unelmat ovatkin jo osittain toteutuneet, sillä Japanissa on julkaistu sekä Wii-valkoinen GameCube-ohjain että Super Nintendo -ohjain. Tietenkin uusia vanhoja -ohjaimia julkaistaessa, olisi ne voinut toteuttaa kokonaan langattomasti, mutta kaikkea ei voi saada.

Euroopan julkaisua, sekä Wii N64 -ohjainta odotellessa.

Wii GameCube Wii SNES

(via Engadget, 2)

Xbox 360 mediatoistimena ja median syöttäminen Linuxilta

Xbox 360 ei ole kovin käyttäjäystävällinen mediatoistoväline, sillä teoriassa lähettävään päähän vaaditaan Windows Media Center -kykyinen käyttöjärjestelmä. Onneksi käytännössä asia on paljon valoisampi, sillä tarjolla on erilaisia mediatoisto-ohjelmia, joilla Xbox 360:n saa huomaamaan tietokoneella jaetut mediat. Viime syksynä tulleessa päivityksessä Xbox 360 sai mahdollisuuden toistaa DivX-medioita, joten mediatoistinominaisuudet muuttuivat paremmiksi ja UPnP-mediapalvelimille edullisemmiksi. Testailin kahta UPnP A/V & DLNA mediapalvelinta, jotka tarjoavat UPnP-medialaitteille tiedon tarjolla olevista multimediatiedostoista.

uShare:
UShare on UPnP A/V & DLNA -mediapalvelin, joka tarjoaa UPnP-medialaitteille tiedon tarjolla olevista multimediatiedostoista. UShare osaa tarjota sekä kuvia, musiikkia että videoita, mutta ei toimi UPnP media-adaptorina, eli ei osaa muuttaa syötettävää sisältöä medialaitteelle sopivaksi. Käytännössä medialaitteen pitää siis osata itse toistaa haluttu mediaformaatti. Ohjelma on kirjoitettu C:llä GeeXboX-projektia varten, mutta toimii myös muilla alustoilla kuten Linuxilla. Tiedostojen striimaus on toteutettu sisäänrakennetulla http-palvelinkomponentilla ja ohjelman tilaa ja asetuksia voi sekä tarkkailla että osittain muuttaa web-sivulta.

USharen asentaminen onnistui helposti, sillä Gentoolle löytyy ushare-ebuild, jolla saadaan asennettua sekä uShare että tarvittavat UPnP-kirjastot. Asennuksen jälkeen vielä jaettavien mediatiedostojen ja verkkoasetusten määrittely ja UPnP mediapalvelin oli valmis.

Xbox 360:ntä löysi uShare-mediat helposti, joskin välissä oli turhaa säätämistä UPnP:n ja palomuurin kanssa. DivX-videot toistuivat hyvin, kun ”Status code: 51-C00DF236”, Optional Media Update -virheilmoituksen jälkeen Xbox 360:lle ladattiin valinnainen mediapäivitys, jolla saatiin DivX-toisto mahdolliseksi.

USharen käyttäminen oli kokonaisuutena helppoa, eikä mitään erikoisia asetuksia tai lisäohjelmia tarvinnut säätää kuntoon.

Fuppes:
Fuppes on hieman monipuolisempi UPnP A/V mediapalvelin ja osaa kuvien, musiikin ja videoiden syöttämisen lisäksi toimia myös mediamuuntimena eli tarvittaessa muuttaa syötettävän median toiseen muotoon. Fuppes mahdollistaa laitekohtaisten asetusten määrittelyn, joka on tarpeen etenkin jos halutaan muuntaa syötettävä media toiseen muotoon. Ohjelman toimintaa voi seurata ja muuttaa asetuksia web-sivulta. Ohjelma toimii Linux, BSD sekä Mac OS X -ympäristöissä.

Fuppesin asentaminen onnistui helposti käyttämällä Gentoon fuppes-ebuildia ja ohjelma asentuikin hienosti ja näki Xbox 360:n, mutta Xbox 360 ei vastaavasti löytänyt Fuppes-jakoja. Fuppesin Wikistä löytyi Xbox 360 kohtainen sivu, josta selvisi muutamat lisärivit fuppes.cfg-asetustiedostoon ja vfolder.cfg-tiedostoon.

Kaikesta lisäsäädöstä ja asetuksista huolimatta mediatiedostot jäivät vielä löytymättä, vaikka konsoli viimein löysi Fuppesin UPnP-jaon. Tätä ennen tarvittiin lisäksi UPnP-daemonin konffaaminen, käynnistäminen ja palomuurin poistaminen UPnP:tä estämästä. Fuppesin osalta medioiden löytymisen lisäksi ongelmaksi jäi siis vielä uPnP ja iptables-palomuurin yhteensovittaminen.

Ominaisuuksiensa puolesta Fuppes tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet, mutta jää ainakin omien testieni perusteella hieman tavoitteesta, eli median syöttäminen Xbox 360:lle ei onnistunut. Ei varmastikaan mikään vaikea juttu, mutta tällä kertaa loppui into kesken.

Yhteenveto:
Sekä uShare että Fuppes vaikuttavat hyviltä ohjelmilta, mutta vastaavasti Xbox 360 ei oikein vakuuta mediatoistimena, varsinkaan jos sitä vertaa XMBC:llä varustettuun Xboxiin. Videoiden katselu kuitenkin onnistuu ihan hyvin, mutta käytettävyys ei ole aivan parhainta. Musiikkitiedostojen osalta UPnP:n jaetut tiedostot näkyvät kaikki samassa ”kansiossa”, eivätkä ole jaoteltuina, joka on hieman ikävää. Lisäksi on hieman epämukavaa, kun X0 puhisee kohtalaisen äänekkäästi.

PlayTV tuo digi-TV:n PlayStation 3:lle

Digi-TV aika alkoi viimeinkin myös kaapelitalouksissa, kun siirtymäajan jatkoaika loppui kuun vaihteessa. Loppuvuodesta on lehdistä saanut lukea uutisia digisovittimien myynnistä ja erilaisia laitteita on tarjolla runsaasti, enemmän tai vähemmän toimivia.

Myös Sony huomannut digi-TV:ssä mahdollisuuden kilpailla Xbox 360:n kanssa ja on tuomassa markkinoille PlayTV-lisälaitetta PlayStation 3:lle. PlayTV on pieni musta, PS3:n USB-porttiin liitettävä laatikko, jolla voi katsoa maanpäällisiä digi-TV-lähetyksiä. PlayTV-ohjelmisto sisältää EPG-ohjelmaoppaan, mahdollisuuden jääkaappitaukoihin ja yhtä kanavaa voi nauhoittaa katsottaessa toista. Lisäksi nauhoitusta tai tv-lähetystä voi katsoa langattoman verkon avulla PSP:n ruudulta. Sekä pelaaminen että tv-ohjelmien nauhoitus ei vielä onnistu yhtä aikaa, mutta kehittäjät ovat suunnittelemassa tätä mahdollisuutta. Lisätietoa PlayTV:n toiminnasta löytyy BBC dot.life -blogin videosta.

PlayTV vaikuttaa kätevältä laitteelta ja videon perusteella myös helppokäyttöiseltä. Toivottavasti laitteesta tulee saataville myös kaapeliverkkoon sopiva versio, sillä tuollainen laite olisi hyvä syy ostaa PS3 ja jättää erilliset nauhoittavat digiboxit kaupan hyllyille. Blu Ray -soitin ja nauhoittava digiboxi samassa laitteessa, kätevää.

(via Engadget)