Autobarin juoma-automaatti ja mahdoton peruutus

Useissa yrityksissä on työntekijöiden päivittäinen kofeiiniannos ulkoistettu Autobarin kuumajuoma-automaateille, joista saa erilaisia juomia kahvikkeen lisäksi. Kahviahan ei kyseisestä laitteesta saa, sillä kahvikuppiin saatava juoma on yleensä maultaan aika kaukana kahvista. Juomien tilaus hoituu nestekidenäytöllä ja painikenapeilla varustetun käyttöliittymän kautta ihan näpsäkästi. Vaikka käyttöliittymän tekstejä on mahdollista muokata, olisi oletuksena olevia tekstejä voinut hieman miettiä.

En oikein ymmärrä, mitä varten kahvikkeen valmistumisen ja sen kuppiin lorauttamisen jälkeen, on vielä mahdollisuus peruuttaa toiminto. Ei kahvia enää kupista takaisin laitteeseen imetä, vaikka peruuta-nappia painaisikin. Peruuta-napista pääsee vain takaisin päävalikkoon ja kahvi on edelleen kupissa. Mielestäni kyseistä toimintonappia ei tarvittaisi ollenkaan, vaikka toiminto onkin ns. poistumistie.

Lisäksi automaatista saa kahvikupin vakiona vain puolilleen, eikä vastajauhetuista pavuista suodatettu kahvi ole sen parempaa.

Autobar

Hitaasti hyvä tulee tai ainakin parempi mieli

Tänään Helsingin Sanomissa kirjoitettiin ”Stahanovien maa” -otsikolla kovatempoisesta 2000-luvun Suomesta ja kuinka hitaus, yhteiskunnallisena selviytymisstrategiana, on nousussa. Slow movement, downshifting, tempo giusto eli elämän hidastaminen on kirjoituksen mukaan väsähtävän keskiluokan vastaliike kiihtyvälle tempolle. En ala kirjoitusta tähän referoimaan, mutta asiaa käsitellään aika hyvin ja niin sanotun hitausliikkeen perusideat tulevat selville. Kiire ja nopeuden ihannointi on levinnyt kaikkialle, eikä se ole ollenkaan positiivinen asia. Jopa klassista musiikkia soitetaan nopeammalla tahdilla kuin aikaisemmin.

Jutussa kirjoitetaan lisäksi hitausliikkeen esitaistelijasta, kanadalaisesta toimittajasta Carl Honorésta, joka painoi pausea ja kirjoitti ”Slow – Elä hitaammin”-kirjan. Kesällä ja alkusyksystä kyseistä kirjaa lukiessa alkoi kyllä ajattelemaan, että mihin tässä oikeasti on kiire ja eikö asioita voisi tehdä hieman hitaamminkin. Kannattaa vilkaista Honorén puhe hitaudesta ja kiireettömyydestä TED Talkista.

Etenkin töissä näkee, että usein puristetaan projekteja tiukoissa aikatauluissa ja ilmapiirikin on usein kovin kiireinen. Tekemällä asioita hieman hitaammin, olisi usein myös lopputulokset parempia ja harkitumpia. Lisäksi, jos vielä käytetyt systeemityömallit olisivat hieman ketterämpiä, saataisiin vähemmällä työllä enemmän aikaan. Olisi lisäksi hyödyllistä ottaa lyhyet päiväunet töiden lomassa ja kuten nokkaunimies Winston Churchill aikoinaan totesi: ”Älkää luulko, että tekisitte vähemmän töitä, jos nukkuisitte päivällä. Se on typerä luulo, jota pitävät yllä mielikuvituksettomat hölmöt. Saatte aikaan enemmän. Teette päivässä töitä kahden edessä… no puolentoista.”

Työelämän kiirettä on usein vaikea hiljentää sikariportaan vanhoillisten johtamistapojen vallitessa, mutta vapaa-aikaansa voi hidastaa. Ei hitaus itsessään ole varsinaisesti mikään itseisarvo ja tietyt asiat vaativat nopeutta, mutta nauttimalla asioista ja käyttämällä kiireettömästi aikaa johonkin, saa usein ainakin paremman ja rauhoittuneen mielen. Muutaman tunnin pyöräily metsän siimeksessä ja kirjojen lukeminen onkin jo tullut todettua käteväksi tavaksi irtautua reaalimaailmasta ja häivyttää arkiset kiireet. Etenkin raikkaan ulkoilman ja liikunnan jälkeen mielikin on jälkeenpäin parempi. Honorén kirjaa lukiessa lisäksi mietin, että voisi olla kiva kokeilla myös joogaa. Vielä kun tuon ajatuksen saisi viety toteutuksen asteelle.

Kirjoituksen otsikkoon viitaten, Aleksei Stahanov oli neuvostoliittolainen kaivosmies, jonka (kommunistipuolue) väitti vuonna 1935 sankarillisesti louhineen 102 tonnia hiiltä viidessä tunnissa ja neljässäkymmenessäviidessä minuutissa. Eli tehneen töitä niin perkeleesti.

Parranajo ja Gillette Fusion Power Stealth

Olen parran kasvun alkamisesta lähtien ajanut parran sähkökoneella ja partahöyliin saati perinteiseen veitsellä partakasvuston siistimiseen ei ole tullut juurikaan tutustuttua. Luotettava Braunin partakoneeni alkoi kuitenkin jo olemaan elinkaarensa päässä teränvaihdosta huolimatta, joten oli siis aika tutustua hieman tarkemmin mitä partahöylillä olisi tarjottavana.

Tekniikkaa rakastavana ihmisenä ostin kaupasta tietenkin Gilleten (flash) turuilla ja toreilla mainostettavan Fusion Power Stealth -partahöylän ja Fusion Hydra Gel -partageelin sisältävän paketin. Kyseisestä höylästä löytyy ”5 entistä lähemmäksi toisiaan sijoitettua Power Glide -terää. Tällöin yksittäiseen terään kohdistuu vähemmän painetta ja parranajo on ennenkokemattoman miellyttävää.” ”Joustavat Comfort Guard mikroliuskat (15 kpl) kohottavat partakarvat ihosta, jolloin parranajo on uskomattoman miellyttävää ja tarkkaa.” Lisäksi höylässä on E-vitamiinia, aloeta ja luonnonöljyjä sisältävä Indicator Lubrastrip voitelunauha. Kaiken lisäksi partahöylä on varustettu Power Handle -varrella, joka tuottaa hellävaraisia mikrosykähdyksiä. Vaihtoterän takaa löytyy parranrajausterä esimerkiksi pulisonkien ajoon ja parran muotoiluun.

Kaikkea ne mainosmiehet ja insinöörit keksivät, mutta korulauseista ja ominaisuuksista huolimatta, ei Gilleten partahöylien lippulaiva oikein nostattanut tunteita. Ainakaan positiivisia. Kenties en vain osaa ajaa partaa oikein partahöylällä, sillä tuntui että höylä enemmänkin repi karvoja naamasta kuin leikkasi niitä. Ainakin ajo oli takkuista. Luin kyllä partahöylällä ajon ohjeet, mutta ei se juurikaan auttanut. Kaiken kukkuraksi partahöylällä ja -geelillä lutraaminen on mielestäni aikaa vievää ja hankalaa.

Partahöylät ovat varmasti käteviä ja hyviä välineitä, mutta itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Parempi siis vain pysyä partakoneiden parissa ja tilata uusi Braun lähimmästä verkkokaupasta. Partakoneita (Brauneja) kun on tarjolla liikkeissä rajoitetuin valikoimin ja ikävän ylihinnoiteltuina. Onneksi Koneboxissa sattuikin sopivasti olemaan tarjouksessa Braunin 9585 -partakone Clean & Renew -latausasemalla. Siinä vasta hieno laite onkin.

No, pitänee kuitenkin joskus viikonloppuisin ajaa välillä parta myös höylällä ja siten voi vaikka vertailla leikkausjälkeä.

Fusion Power

Säästä sähköä käyttämällä tyhjää näytönsäästäjää

Kalliin energian aikakaudella sähkön säästäminen on järkevää ja usein säästökohteita löytyy pienistäkin asioista. Välillä kuitenkin tuntuu, että säästäminen menee hieman ylitse ja säästetään vain säästämisen vuoksi ja unohdetaan asioiden toinen puoli.

Kuulemma eräässä kohtalaisen isossa yrityksessä oli arvioitu, että tietokoneissa käytetään näytönsäästäjiä päivittäin 50 000 tuntia eli noin 1,25 tuntia per henkilö. Kun yrityksessä siirrytään käyttämään näytönsäästäjänä tyhjää näyttöä, vähennetään hiilidioksidipäästöjä 165 tonnia joka vuosi, sekä säästetään melkein 75 000 euroa vuosittain.

Tyhjän näytön käyttäminen näytönsäästäjänä ja sen tuomat säästöt perustuvat Googlen mukaan signaalin katkaisemiseen näytönohjaimelta ja keskusyksikön prosessorikuormituksen vähenemiseen. Kaikkihan jo tiesivät, että näytönsäästäjä ei säästä nykyaikana mitään, mutta että vielä pitää näytönsäästäjästäkin lähteä säästämään. On tietenkin hyvä asia, että yritykset heräävät ympäristökysymyksiin ja toivottavasti samalla herättelevät myös henkilöstöä vihreämpiin arvoihin.

Loogisesti ajateltuna näyttösignaalin katkaiseminen ja prosessorikuorman vähentäminen johtavat sähkön säästämiseen, mutta säästön määrästä olisi kiva nähdä oikeasti tutkittua ja mitattua tietoa. Asian ei luulisi olevan aivan pelkkää loogista päättelyä ja mutuilua, sillä muun muassa Motiva antaa Energiasäästöviikon toimistovinkeissä saman näytönsäästäjä-vinkin ja samaa vinkkiä löytyy muualtakin. En kuitenkaan tarkempaa tietoa asiasta löytänyt.

Onneksi en ole koskaan nähnyt näytönsäästäjillä mitään erikoista lisäarvoa ja olen jo pitkään käyttänyt näytönsäästäjänä tyhjää näyttöä. Tiedä kuinka paljon tässä on jo tullut säästettyä, että voi nekin rahat tuhlata johonkin käytännöllisempään.

Jos kuitenkin haluaa optimoida sähkönkulutuksensa, kannattaa tutustua SETI@Home- ja Folding@Home-projekteihin, joissa näytönsäästäjänkin sähkönkulutus maksimoidaan.

YTV uusii matkakortit ja hankaloittanee julkisilla liikkumista

Helsingin sanomat uutisoi viime viikolla lyhyesti YTV:n aikovan vaihtaa kaikki nykyiset matkakortit ja kortinlukulaitteet ensi vuonna. Uudistus on osa vuoteen 2014 mennessä toteutettavaa matkan pituuteen perustuvaa taksa- ja lippujärjestelmää, jossa matkustajan pitää leimata lippunsa sekä tullessaan että lähtiessään.

Hesarin juttu on kerännyt hyviä kommentteja, joissa todetaan monia nykyisessä järjestelmässä olevia ja tulevassa järjestelmässä nähtävissä olevia ongelmia. Uutisoinnista ei kuitenkaan varsinaisesta käy selville, miten se näkyy kausilipulla matkustaville, mutta voi vain kuvitella millainen härdelli uudistuksesta ruuhka-aikoina syntyy, kun junien ja linja-autojen eteisissä tungeksivat ja tönivät matkustajat yrittävät vielä leimata lippunsa poistuessaan. Nykyäänhän kausilippua ei tarvitse leimata ollenkaan, ja matkustajat pääsevät joustavasti pois kulkuvälineestä. Linja-autoissahan vaaditaan jo nyt leimaus kyytiin astuessa ja hyvät jonot siitä aikaan saadaankin.

Tuplaleimauksella on matkustajien kiusaamisen lisäksi myös positiivisia puolia, sillä alku- ja päätepisteen tallettamisella saadaan kerättyä oikeaa tietoa matkustajien reittivalinnoista ja matkustajamääristä. Näillä tiedoilla voitaisiin sitten suunnitella reitit ja aikataulut matkustajien tarpeiden mukaisiksi. Tämä olisi tietenkin aivan liikaa odotettu joukkoliikenteen suunnittelijoilta. Luulisi jo nyt olevan tiedossa ruuhkaiset reitit ja matkustajien tarpeet, mutta yritäpä harrastaa poikittaista liikennettä sujuvasti ja nopeasti.

Uudistuksen osatuloksia on ilmeisesti nähtävissä jo ensi vuonna, kun tuplaleimaus tulisi vaadittavaksi hieman kuin ideaan totutteluna. Luvassa voi siis olla odottelua, ruuhkaa, paljon vihaisia matkustajia ja juna- ja bussivuorojen myöhästelyä matkustajavirtojen jonottaessa leimauslaitteelle. Toivokaamme siis, että uudistus käsittää vain matkakortin arvolla matkustavia.

Kuvittelisi, että tavoitteena olisi toimiva ja houkuttelevampi julkinen liikenne, mutta ainakaan tuplaleimauksella ei houkuttelevuutta saavuteta. Ja lippujen hintojen alenemista nyt ei ainakaan kannata odottaa, vaikka lipun hinta voitaisiinkin jatkossa kohdistaa matkan pituuteen alueiden asemasta.

Päivitys, 7.11.2008:
Tänään Helsingin Sanomien keskustelupalstalla YTV:n Matkustajapalvelut-yksikön päällikkö Pirkko Lento vastasi Hesarin uutisesta huolestuneille matkakortin käyttäjille, että uutisen luoma mielikuva matkakorttiuudistuksesta on virheellinen.

YTV on aloittanut matkakorttijärjestelmän uudistuksen ja muutokset tulevat käyttöön vähitellen, siten että ensi kesästä lähtien vaihdetaan matkakortit ilman lisäkuluja kortin latauksen yhteydessä. Uusia kortteja käytetään vanhojen tapaan, eivätkä kortinlukulaitteet tuolloin muutu.

Uudistuksen seuraava vaihe toteutuu 2010-luvulla, joka mahdollistaa Hesarin uutisoinnin mainitseman uudenlaisen hinnoittelutavan. Hyväksytyssä hinnoittelumallissa arvoliput hinnoitellaan matkan pituuden mukaan ja kausiliput nykyisen kaltaisten vyöhykkeiden perusteella. Matkakortin tuplaleimaus tulee siis koskemaan ainoastaan arvolipulla matkustavia. Nykyisistä YTV:n matkustajista noin 80 prosenttia käyttää kausilippua.

Onneksi julkisen liikenteen suunnittelijoilla ja päättäjillä on kuin onkin maalaisjärkeä ja ymmärrystä matkustajia kohtaan. Vastaavasti Hesarin uutisointi antaa taas olettaa aivan liikaa ja uutisoinnin laatu on lähes iltapäivälehtien tasolla. Toki uutisessa ei määritelty mitä matkakorttien käyttötapaa uudistuksen tuplaleimaus koskee, mutta mitään ei myöskään rajattu ulos. Uutisoinnin toivoisi olevan sen verran selkeätä, että väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään, etenkin kun tässä tapauksessa asia olisi voitu varmistaa suoraan YTV:ltä.

Korkillisten nestekartonkipakkausten kierrätys

Aamiainen on päivän tärkein ateria ja aamuisin onkin tullut tavaksi keittää mikrokaurapuuroa, jolla jaksaa hyvin lounaaseen asti. Välillä kaurapuuron joukkoon on maukasta lorauttaa Valion marjakeittoa, joiden pakkaukset uudistuivat alkusyksystä.

Uusissa pakkauksissa perinteinen maitopurkkipakkaus on vaihtunut korkilliseen kartonkipakkaukseen, joka onkin erittäin näppärä. Korkki on helppo avata ja sulkea, sekä siisti. Korkki ei kuitenkaan ole kartonkia, joten voiko korkilliset nestekartonkipakkaukset kierrättää korkkeineen? Kyllä voi.

Valion usein kysyttyjen kysymysten listalta löytyy seuraavanlainen vastaus:

”Korkillisten pakkausten korkkia ei tarvitse ottaa pois, sillä kierrätysprosessi käsittelee korkin polyeteenimuovin samalla tavoin kuin nestepakkauskartongin polyeteenimuovin. Vie kartonkitölkit korkkeineen nestepakkausten kierrätysmerkillä varustettuun säiliöön. Toki korkit voi myös poistaa, jos kokee sen helpottavan varastointia.”

Tänään: järjestelmäherrojen arvostuspäivä

System Administrator Appreciation Day eli järjestelmäherrojen arvostuspäivä on täällä taas. Tänä vuonna ylläpitäjien päivää vietetään tänään perjantaina 25.7.2008. Vuosittaista tapahtumaa vietetään aina heinäkuun viimeisenä perjantaina, vaikkakin amerikkalaislähtöisen arvostuspäivän suomalaisilla sivuilla odotellaan maanantaille asti.

Yksinkertaisena ideana on osoittaa edes kerran vuodessa arvostusta raskaan työn sankareille, ylläpitäjille, jotka suurella panoksellaan pitävät sinunkin palvelimesi ja järjestelmäsi toiminnassa.

Kiitos ja kumarrus kaikille System Administraattoreille.