Avainsana: viihde

All about Linux kirjoittaa O’Reillyn ”Osta kolme, maksa kaksi” -kirjatarjouksesta. Hyviä kirjoja, joita olen katsellut luettavaksi saisi nyt suhteellisen edullisesti. Harmillista kyllä, että Suomeen tilattaessa kolmen kirjan toimituskulut ovat 43,14 dollaria, joten tarjouksesta ei juurikaan ole hyötyä.

Katselin vertailuhintoja Dataclubista ja aika hyvin dollari-euro -hinnat menivät yhteen. Esimerkiksi Linux Server Hacks maksoi Dataclubissa 29,9e ja O’Reilly:ssä 24,95 dollaria ja kirjan toinen osa 32,80 euroa ja 29,95 dollaria. Programming Python kustansi vastaavasti 65,5 euroa ja 59,99 dollaria ja Programming .NET Windows Applications 46,9 euroa ja 49,95 dollaria. Vertailukirjat on valittu mielivaltaisesti, vaikkakin kyseiset aiheet ovat kiinnostavia.

Onneksi aina voi luottaa kirjastojen tarjontaan tai ainakin Googleen ja Internetin tietovarastoon, joten kirjojen ostamisen sijasta voi tietoa lainata tai etsiä. Vielä kun löytäisi aikaa kaikelle mielenkiintoiselle tekemiselle ja ehtisi välissä vielä urheilemaankin…

Päivitys, klo 20:46:
Sain sähköpostiin kommentin, jossa kehotettiin tutustumaan ruotsalaiseen AdLibris -kirjakauppaan, jonka hinnat näyttävän olevan erittäin kilpailukykyiset Dataclubiin verrattuna. Vertailtujen kirjojen kohdalla AdLibris kustantaisi 105,8e + 2,90e toimitus ja Dataclub vastaavasti 175,1e + 6e. Kohtalaisen suuri hintaero ja AdLibriksen hinnoilla voisi jopa harkita tilaavansa muutaman opuksen.

Mainittakoon, että en halua mainostaa erityisesti mitään kirjakauppaa, kuten esimerkiksi Dataclubia, jonka kanssa on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia. Kun kirjatilausvastaavana killassa toimiessani tilasin pariin otteeseen lähemmäs kymmenen kirjaa, ei Dataclub saanut tilausta menemään kerralla (hyvä jos toisella) oikein ja sama tilanne tuntuu olevan vieläkin. Dataclub vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin kirjakauppoja, joissa valikoima on ”kattava”.

Brian Herbert ja Kevin J. Anderson jatkavat Predule to Dune -sarjaansa Dune: House Harkonnen -teoksella. Frank Herbertin Dune -sarjaan perustuva Predule to Dune jatkaa toisessakin osassaan Dyynin henkeä ja tarinaa ja juoni etenee sujuvasti. Sarjan toinen teos jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi: juonia, yllättäviä käänteitä ja runsaasti tapahtumia.

Tyyliltään teos on sarjan henkeen uskollinen, mutta sortuu, kuten useat moniosaiset kirjasarjat, edellisen osan tapahtumien ajoittaiseen kertaukseen, joka ainakin itseäni ärsyttää. Jos kirjat heti niiden ilmestyessä eli noin vuoden välein, voi pieni muistinvirkistys olla paikallaan, mutta näin peräkkäin luettuina hieman turhaa. Kokonaisuutena teos on mukavaa luettavaa ja tarinan mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti.

Dune: House Harkonnen teoksessa on englanninkielisenä pokkaripainoksena 626 sivua New English Library:n julkaisemana (ISBN: 0-340-75178-9).

Taloussanomat uutisoi Kaapelitelevisioliiton, paikallisten kaapeliyhtiöiden ja Kopiosto ja Teosto tekijänoikeusjärjestöjen järjestämästä Cable Open! -viikonlopputempauksesta. Perjantai-illasta maanantaiaamuun, 9.2. – 12.2.2007, näkyvät maksu-tv-kanavat kaapeliverkossa digisovittimen avulla veloituksetta. Kanavatarjonta vaihtelee alueittain. Cable Open! -ilmaisviikonloppu aloittaa liikenne- ja viestintäministeriön organisoiman valtakunnallisen Digi-tv-viikon, jota vietetään 12.–18. helmikuuta.

Hieman omituista kyllä, että vaikka olen lukenut paikallislehteä ja seurannut Internetin uutissivustoja, ei Digi-tv-viikko ole tullut eteen muutamaa blogia, Afterdawnin uutista ja IRC:ssä tullutta Taloussanomien linkkiä lukuunottamatta. Ilmeisesti digi-tv-viikkoa ei ole suuremmin mainostettu tai sitten seuraan vääriä medioita ja luen valikoiden. Pah, joku digi-tv-viikko, tv:stä muutenkaan tule juurikaan mitään kiinnostavaa.

Cable Open! -viikonlopun suhteen ihmettelen kyllä mitä hyötyä on järjestää tuollaista katsojia kiinnostavaa ”tarjousta”, mainostamatta sitä riittävästi. Hieman hukkaan menee. Omassa (lue vanhempien) digi-boxissa maksu-tv-kanavat on piilotettu kanavalistasta, eikä juuri tulisikaan mieleen selata salatuiksi tiedettyjä kanavia.

Jasmo harmittelee, kun eilen yöllä (5.2.2007 klo 01:25 – 05:00 + seremoniat 25min) tullutta Super Bowlia ei uusittu inhimillisempään aikaan. Itse katsoin ekaa kertaa Super Bowlin, wohoo, ja kyllä meinasi itku päästä ja uni tulla. Pelikatkoja (lue taukoja Jenkkien mainoskatkojen takia) oli varmaan joka toinen minuutti ja pelitapahtumat olivat hieman pätkittäisiä. Olisivat voineet näyttää edes niitä Jenkkien mainoksia, mutta kun Jenkeissä tuli hyviä mainoksia, täällä näytettiin pyörivää voittopokaalia tai jotain muuta yhtä tylsää. Siis ei huoh. Jännittävästi alkanut peli, puoliaikashow ja puoliajan tilanne pakottivat katsomaan 41. Super Bowlin loppuun asti. Parhaimmat Super Bowl mainokset voi käydä katsomassa Gizmodon mainoskatsauksesta.

Indianapolis Coltsin arvostettu pelinrakentaja Peyton Manning vei kuin veikin ennakkosuosikkina peliin lähteneen joukkueensa Super Bowl XLI:n voittoon ja Chicago Bears taipui pistein 29-17. Pelin alku oli hieman yllätyksellinen, mutta tarjosi mielenkiintoisen lähtöasetelman. Pelin etenemisestä voi lukea Kainalopallokornerista, joka on amerikkalaiseen jalkapalloon keskittynyt blogi, jossa oli myös pelin lähes reaaliaikaista seurantaa. Puoliajalle mentäessä pisteet olivat tasaiset 16-14 Coltsien johtaessa. Pelillisesti Colts hallitsi ensimmäistä (selostajien mukaan) sateessa pelattua Super Bowlia, mutta pisteissä se ei vielä näkynyt. Lopulta kuitenkin oikeus voitti ja Colts rynnisti selkeään voittoon. Kainalopallokorneria lainaten:

Lyhyesti: Colts pääsi alkusähläyksen jälkeen rytmiin, pelasi tarkasti ja varmasti, eikä sillä oikeastaan toisella puoliajalla suurta hätää ollut. Bears olisi tarvinnut aimo annoksen nöyryyttä tekemisiinsä.

En ole aikaisemmin katsonut yhtäkään amerikkalaisen jalkapallon ottelua ja kyllähän peli oli ihan mielenkiintoista katsottavaa. MTV3:n selostajat olivat hyviä ja selostivat myös hieman peli-ideaa sitä tuntemattomille ja pitivät liian usein tulleiden pelikatkojen aikana hieman mielenkiintoa yllä, ettei väsymys ehtinyt voittamaan. Odotin ehkä puoliaikashow:lta hieman liikoja, sillä Princen laulu- ja kitarointiesitys ei kyllä lämmittänyt, vaikka hyviä cover-biisejä soittikin.

Loppupeleissä kiinnostukseni amerikkalaiseen jalkapalloon on hieman samaa luokkaa kuin jalkapalloa ja jääkiekkoa kohtaan: vähäistä. Isoimmat ottelut ja turnaukset jaksaa katsella, mutta muuten eipä juuri. Jotenkin joukkuelajit ja niiden seuraaminen ei ole koskaan ollut mielekästä, varsinkaan yksin katsottuna (kisastudiot oma lukunsa). Ehkäpä osa tästä mielenkiinnon puutteesta selittyy sillä, että olen enemmänkin yksilölajien harrastaja ja kun vielä pyöräilin kilpaa, oli lopputulos vain itsestä ja välineistön kestävyydestä kiinni. Kyllä hyvä ja menestyksekäs joukkuekin toimii parhaimmillaan kuten yksilö, mutta silti kestävyys- ja yksilölajeissa on sitä jotain.

Frank Herbertin Dune -sarja (suom. Dyyni) kaappasi miljoonat lukijat mukaansa kiehtovalla tarinalla ja hyvin rakennetulla maailmalla. Brian Herbert, Frank Herbertin poika, jatkaa Predule to Dune -sarjalla Dune -maailmaan sijoittuvaa tarinaa isänsä muistiinpanojen ja tekstien pohjalta. Sarjan teosten tapahtumat sijoittuvat vuosikymmeniä ennen Paul Muad’Dibiä ja kirjat luovat taustaa Dune -sarjan maailmalle. Predule to Dune -sarja on kirjoitettu yhteistyössä Kevin J. Andersonin kanssa ja vetävät mukaansa samalla tavalla kuin varsinainenkin Dune -sarja. Predule to Dune -sarjan ensimmäinen teos Dune: House Atreides käsittelee nuoren Leton tarinaa ja esittelee useita tuttuja henkilöitä.

Olin alkuun hieman ennakkoluuloinen millainen Brian Herbertin kirjoittama Dune: House Atreides olisi verrattuna hänen isänsä kirjoittamaan tarinaan ja tunnelmaan. Siksi olin pitkään siirtänyt Predule to Dune -sarjan lukemista, mutta turhaan. Dune: House Atreides jatkaa samalla tunnelmalla, mitä Dune -sarjassa nähtiin. Tarina etenee sopivalla vauhdilla ja juonen käänteet pitävät kiinnostuksen yllä. Brian ja Kevin ovat onnistuneet luomaan hyvän tarinan ja ovat uskollisia Dune -sarjan maailmalle. Kirjan jälkisanoissa Brian ja Kevin kertovat miten kirjasarja sai alkunsa ja kuinka tarinaa ei lähdetty vain keksimään rahan maku suussa.

Kirjan tarina selventää monia seikkoja Dune -sarjaan liittyen ja on mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Jos olisin enemmänkin kirja-arvostelija -tyyppiä, voisin tässä vaiheessa keksiä teoksesta jotain haukuttavaa ja tuoda esiin kiinnostavia huomioita, mutta näin peruslukijana ei teoksesta löydy erityisesti kommentoitavaa. Dune: House Atreides on melkeinpä pakkoluettavaa Frank Herbertin Dune -sarjan ahmineille. On mukava lukea kuinka tie mahtavaan Dyynin maailmaan alkaa.

Huonona vertauksena Tähtien sotaan, Dune ja Predule to Dune rakentuvat Tähtien sota -sarjan tapaan; ensin lukijat koukutetaan aloittamalla tarina keskeltä toimintaa, jonka jälkeen luodaan perustat koko tarinalle. Dyyni -sarjan kohdalla, huolimatta vaihtuvasta kirjoittajasta, sekä alku että loppu ovat samalla tasolla.

Dune: House Atreides teoksessa on englanninkielisenä pokkaripainoksena 673 sivua Bantam Spectra Booksin julkaisemana (ISBN: 0-553-84029-0).