Pelaamisen arvoiset pelit 2016

Vapaa-aikaa voi käyttää monella tavalla ja pelaaminen on yksi hyvä tapa rentoutua ja unohtaa arki. Viime vuosina konsoli- ja tietokonepelaaminen on itsellä jäänyt harmillisen vähälle ja pelaamisen arvoisten pelien lista vain kasvaa. vuoden 2015 pelaamisen arvoisten pelien listalta on edelleen kaikki pelaamatta ja aikaisemmiltakin vuosilta löytyy pelattavaa. Tavallaan ei huono asia, sillä huonoja pelejä ei tarvitse pelata, kun aikaa löytyy.

Viime vuonna julkaistiin taas loistavia pelejä, kuten kauan odotettu Uncharted 4 ja Dishonored 2. Etenkin PlayStation 4:n pelitarjonta vaikuttaa jo erittäin hyvältä ja ehkä sellainen pitää Unchartedin takia viimein hankkia.

Ehdottomasti

Uncharted 4: A Thief’s End

Uncharted-pelisarjaa tuskin tarvii kenellekään pelajalle selittää, sillä se yksinkertaisesti on yksi PlayStationin parhaita pelejä. Sarjan päättävä ”A Thief’s End” on ”Ihmeen tutulta tuntuva mutta ehdottoman taidokkaasti tehty seikkailu näyttää, miten hittipelisarja pitää lopettaa.” Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä ja lukijat arvostivat peliä 8/10 pisteellä. Uncharted 4: A Thief’s End on saatavilla vain PlayStation 4:lle.

Uncharted 4 (kuva: Pelaaja-lehti)

Dishonored 2

Dishonored oli muutama vuosi sitten riemastuttava yllätys ja steampunk-maailmaan sijoittunut peli tarjosi osaltaan vapautta pelata juuri niin kuin itse halusi. Edeltäjän tapaan myös jatko-osa on huipputason peli, vaikka on kovin samanlainen. Tällä kertaa pelattavana on kaksi hahmoa, Corvo ja Emily ja Dishonored 2:ta voi pelata juuri niin kuin haluaa. Hiippailu on yksi, mutta ei suinkaan ainoa vaihtoehto. Yhtä mahdollista on myös murhata ja silpoa tiensä vartijoiden ja sivullisten läpi. Peli on myös suunniteltu pelattavaksi läpi useampaan kertaan. Pelaaja-lehti arvosti peliä 8/10 pisteellä, kun lukijat antoivat sille 9/10. Dishonored 2 on pelattavissa Windows, PS4, Xbox One -alustoilla, mutta PC kärsi ainakin julkaisun aikaan ikävistä teknisistä ongelmista.

Dishonored 2 (kuva: Pelaaja-lehti)

Jos aikaa

Deus Ex: Mankind Divided

Deus Ex -pelit ovat jo aikoinaan olleet nautittavaa pelaamista kyberpunk-maailmassa ja pelisarjan uudet osat muutaman vuoden takaisesta Human Revolutionista ja nyt Mankind Dividedista ovat tarjonneet samaa iloa. Tällä kertaa Adam Jensen, Interpolin erikoisagentti ja kyborgininja, pelastaa normaalien ja paranneltujen välejä Prahassa. ”Peli ei ehkä juonellisesti nouse lähellekään korkeuksia, joita Deus Ex -nimi siltä velvoittaisi, mutta joka suhteessa hieman parantunut, jalostunut ja monipuolistunut pelattavuus tekee siitä kuitenkin ilostuttavan pelin, jonka meheviin sivuhaaroihin ja minitarinoihin sukeltaa innolla kymmeniksi tunneiksi.” Pelaaja-lehti antoi 9/10 pistettä ja lukijat täydet 10/10. Deus Ex: Mankind Divided löytyy Windowsille, PS4:lle ja Xbox Onelle.

Deus Ex: Mankind Divided

Ehkä

Rise of the Tomb Raider

Uudelleenkäynnistetty Tomb Raider -sarja on toiseen osaan, josta edellispelin vahvuuksien pohjalta on tehty entistäkin vetovoimaisempi seikkailu. Edesmenneen isänsä parjatut tutkimukset ikuisesta profeetasta ja jumalaisesta lähteestä johdattavat Laran Syyrian kautta Siperiaan. Salaisuuksien pitäisi odottaa lumen ja tuiskeen keskelle kadonneessa Kitezhin kaupungissa, joka on herättänyt myös Trinity-salaseuran huomion. Nyt seikkailun, kiipeilyn ja toiminnan tasapainoa on paranneltu ja koitokset voi pelata joko tiiviinä toimintapakettina juosten päätarinan osoittamaan suuntaan tai tutkien Siperian henkeäsalpaavia vuoristolaaksoja. ”Rise of the Tomb Raider on loppuun asti hiottu seikkailukokemus, jota lajityypin ystävien ei kannata jättää väliin.” Pelaaja-lehden arvostelussa Laran seikkailut sai 9/10 ja lukijat antoivat 8/10 pistettä.

Rise of the Tomb Raider

Yllättäjät

Firewatch

Firewatch on tavallaan niitä pelejä, jotka ovat enemmänkin tarinoita, kuin pelejä. Firewatchissa on kesä 1989 ja Henry suuntaa kolmen kuukauden ajaksi kansallispuiston torniin vahtimaan metsäpaloja. ”Firewatch on pohjimmiltaan tarina kahden keski-ikäisen ihmisen kehittyvästä ihmissuhteesta ja heidän kyvyttömyydestään kohdata elämän ongelmia.” Pelin tulee helposti pelattua yhdeltä istumalta, sillä sen kesto on kolme tai neljä tuntia, eikä kesän lämpötilan noustessa ja vääjäämättömän metsäpalon lähestyessä tarinaa malta jättää kesken. Pelaaja-lehti antoi pelille 8/10 ja lukijat päätyivät samaan.

Firewatch

My Summer Car

Amis-simulaattori, jossa kesäautoa rakennetaan, tuunataan, ylläpidetään ja ajetaan. Saatavilla Windowsille.

My Summer Car

Pelijonossa

Toissa vuonna HTPC-pelikoneen kasaamisen jälkeen Steamin pelikatalogi on kasvanut hyvin alennusmyyntien yhteydessä ja pelijonossa onkin aikaisemmilta vuosien pelaamisen arvoisten pelien listalta muun muassa koko BioShock -pelisarja ja viime vuoden parhain rallipeli Dirt Rally ja Project Cars. Pelaamisen tahtiani kuvaa hyvin, että edelleen kesken ovat niin Assassin Creed 2, Max Payne 3 kuin Red Dead Redemption. Myös The Witcher 2 ja Tomb Raider ovat ja tulevat jäämään kesken. Viime vuonna tuli kyllä myös pelattua läpi muun muassa Far Cry 3 ja 4, Batman: Arkham Origins, Firewatch ja Absolute Drift. Konsoleilla pelaaminen on jäänyt erittäin vähäiselle ja hyllystä löytyykin enää vain PlayStation 3. PC Master Race :)

Vuoden 2012 pelaamisen arvoisen pelit

Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Onneksi pelaajien ”mitä pelaisin” -päätöksen tueksi on sekä Ars Technica esitellyt Top 20 -pelit että Joystiq listannut vuoden pelit. Kun listaa tarkastelee, tulee hieman sellainen tunne, että viime vuonna suurten tuotantojen hyvät pelit olivat vähemmistössä ja listalta löytyy ennemminkin indie-henkisiä ja pienempiä pelejä, vaikka Top-3 ovatkin suurten budjettien tuotoksia. Pelaamisen arvoisten pelien lista siis vain kasvaa, kun pelejä on viime vuodeltakin vielä pelattavana läpi.

Omat poimintani vuoden 2012 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja ehkä. Kaikkea ei vain ehdi pelaamaan, joten priorisointia on tehtävä.

Ehdottomasti

Dishonored

Pelaaja, Corvo Attano, on kuningattaren henkivartija, joka lavastetaan valtiattaren murhaajaksi ja kruununprinsessan kidnappaajaksi. Teloitusta odottaessa selliin tulee ”ystävältä” leipätoimitus sekä kehotus paeta vankilasta ja etsiä totuuden tietävät henkilöt. Seikkailu alkaa ja se on helppa ja hauskaa, sillä tekijätiimistä löytyy kaksi Deus Exin suunnittelijaa, sekä Half-Life 2:n City 17:n suunnitelija. Dishonored on ensisijaisesti ensimmäisen persoonan hiiviskelypeli, mutta se on vapaavalintaista. Kohteen luokse voi edetä taistellen, varjoista murhaten tai rauhanomaisena, huomaamattomana varjona. Ja tähän löytyy keinoja: varsijousi, biologiset hälyttimet katkaiseva miekka, pistooli, ansoja, käsikranaatteja, taikavoimia, röntgennäkö, Blink-teleportti ja ihmisiä haltuunsa ottava Possession. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360


Dishonored, kuva: Ars Technica

Mass Effect 3

Mass Effect palaa trilogian päättävässä osassa entistä parempana ja suurempana. Maa palaa ja robottihirviöt aloittavat ihmisrodun hävittämisen. Shepardin on kerättävä joukot ja ratkottava kokonaisen galaksin kohtalo. Pelattavuuden puolesta Mass Effect 3 on sarjan paras, ampuminen ei ole muuttunut, mutta Shepard liikkuu jouhevammin ja erikoisvoimissa on enemmän tehoa ja näyttävyyttä. Aseita on enemmän ja vihollisissa riittää niitettävää. Mitä tätä selittelemään, sillä aikaisempien osien pelaajille tämä on pakkovalinta. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC.


Mass Effect 3, kuva: Ars Technica

Mahdollisesti

Halo 4

Halo-trilogian jälkimaininkeihin sijoittuvassa Halo 4:ssa Master Chief palaa uhmaaman kohtaloaan ja kohtaa ikiaikaisen pahuuden, joka uhkaa koko universumin tulevaisuutta. Halo 4:stä alkaa uusi saaga. 343 Industries jatkaa Bungien perintöä, eikä Haloa ole keksitty uudestaan. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360.


Halo 4, kuva: Pelaaja

Mark of the Ninja

Jos hiivintä on lajisi, Mark of the Ninja tarjoaa sitä kätevässä paketissa. Ninjasoturiklaani on joutunut tuntemattomien asevoimien hyökkäyksen kohteeksi, ja pelaajan kontrolloiman ninjasoturin on sekä pelastettava klaaninsa että kostettava hyökkäys. Kaksiulotteinen ninjahyppely tarjoaa juuri sopivasti visuaalista informaatiota hiiviskelyyn, ninjan taidot kehittyvät nautinnollisen hitaasti ja ongelmia voi ratkoa usealla eri tavalla. Pelattavaa on viiden tunnin verran. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Xbox 360, Windows


Mark of the Ninja, kuva: Ars Technica

The Walking Dead

Robert Kirkmanin sarjakuvamaailmaan sijoittuva seikkailupeli, jossa tuomittu rikollinen saa tilaisuuden hyvittää tekonsa zombien valtaamassa maailmassa. Peli sivuaa TV-sarjan paikkoja ja pelaajan toimet vaikuttavat pelitarinaan. Peli julkaistiin viidessä eri osassa, mutta on saatavilla ilmeisesti yhtenä kokonaisuutena. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja osa 1: 8/10, osa 2: 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC


The Walking Dead, kuva: Ars Technica

Journey

Pelit ovat taidetta ja Journey tarjoaa juuri sitä. Yksinkertaisen pelattavuuden ja elegantin pelin lumo perustuu ”pieni ihminen, iso maailma” -tematiikkaan. Punaiseen kaapuun sonnustautuneen pyhiinvaeltajan on päästävä salaperäisen ja pyhän vuoren huipulle. Miksi? Ei väliä. Matkalla vaelletaan läpi autiomaiden ja hiekan täyttämien raunioiden kauniiden animaatioiden ja audiovisuaalisten estetiikan sävyttämänä. Matkalla voi kohdata toisen pyhiinvaeltajan, jolta saa ladattua matkantekoa nopeuttavaa hyppyenergiaa. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: PlayStation 3.


Journey, kuva: Ars Technica

Borderlands 2

”Yksi tämän sukupolven viihdyttävimmistä ja hauskimmista peleistä, josta irtoaa peli-iloa lukemattomiksi tunneiksi.” – Pelaaja. Roolipeliräiskintää, jossa tehtävänä on päihittää Hyperion-firman johtaja ja Pandoran ilkeä diktaattori Komea-Jack. Vielä parempaa ilmeisesti moninpelinä. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360, Windows


Borderlands 2, kuva: Ars Technica

Ehkä

New Super Mario Bros. U

Uusi Super Mario Bros. U tuo takaisin saman taikuuden, joka 2D tasoloikilla oli NES ja SNES -aikakaudella kekseliäällä kenttäsuunnittelulla ja piilotetuilla salaisuuksilla. Myös vaikeustaso on kohdallaan etenkin myöhemmissä kentissä. Ehdoton ostos, jos Wii U löytää tiensä taloon. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Wii U


New Super Mario Bros. U, kuva: Ars Technica

Far Cry 3

Adrenaliinipitoinen loma trooppisella saarella muuttuu kauhuksi, kun piraatit sieppaavat sankarimme kavereineen. Tästä alkaa tie saariston alkuperäisasukkaiden neuvoin kohti selviytyjää ja soturia, ja lähimmäisten pelastamista. Räiskintää ja toimintaa riittää kevyesti yli kymmeneksi tunniksi. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Windows, Xbox 360, PlayStation 3


Kuva: Ars Technica

Dustforce

Talonmies puhdistaa maailmaa pölystä ja liasta kaksiulotteisessa tasohyppelyssä. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Dustforce, kuva: Ars Technica

Snapshot

Tasohyppelypeli hieman erilaisella lähestymisellä. Pelissä kontrolloidaan Pic-nimistä robottia, joka voi kameralla kaapata ja poistaa objekteja ja ympäristön osia, ja liittää ne takaisin maailmaan uuteen kohtaan. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Arvostelut: Joystiq. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Snapshot, kuva: Ars Technica

Fez

2D-tasoloikka älypeli, jossa pelaajan on kerättävä kultaisen monoliitin palasia pelimaailman eri tasoilta vääntelemällä ulottuvuuksia. Arvosteluiden mukaan peli ei pelkää haastaa pelaajaa, mutta täten tarjoaakin onnistumisen tunteita. Pelattavaa riittää neljän illan verran. Arvostelut: Joystiq 5/5ja Pelaaja 10/10. Alustat: Xbox 360 ja Windows PC.


Fez, kuva: Ars Technica

Windows 8 kehittäjäennakko on kaksijakoinen

Kevään ja kesän aikana on hiljaksiin valunut yhä enemmän tietoa Microsoftin seuraavasta Windows-versiosta, Windows 8:sta. Etenkin uudesta Metro-käyttöliittymästä on kohistu, joten oli aika katsastaa, millainen käyttöjärjestelmä sieltä on tulossa, kun aikaisemmin viikolla tuli yleisesti saataville Windows 8 Developer Preview. Windows 8 tultaneen julkistamaan ensi vuoden syksyllä.

Kehittäjäennakko Windows 8:sta on hyvin varhainen versio tulevasta ja suunnattu testaamisesta ja uusien ominaisuuksien tutkimisesta kiinnostuneille käyttäjille. Täten en ollut niin seikkailunhaluinen, että olisin sen asentanut Fujitsun Lifebook S761 -testikoneeseeni, kuten eräät testasivat sitä Fujitsun Stylistic Q550 -tabletissa (melkein maksettu mainos), vaan laitoin sen pyörimään virtuaalikoneeseen 64-bittisen Windows 7:n päälle. Virtual PC ei sitä huolinut, mutta VirtualBoxiin se pienellä asetusten säätämisellä suostui asentumaan. Oikeaan käyttöön ennakkoversiota ei kannata asentaa, vaikka Microsoft lupaa tarjota Developer Preview -versioon päivityksiä ominaisuuksien ja ajureiden muodossa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Lyhyesti kuvattuna Windows 8 tulee olemaan oikea tablettikoneiden alusta, joka tukee kosketuspohjaisia tabletteja. Samalla se tukee myös perinteisiä Windows-sovelluksia perinteisellä Windows-tyylisellä työpöydällä hiiren ja näppäimistön kanssa. Näkyvin uudistus on aloitusruutu, eli Start-valikko, joka koostuu tiilistä, jotka myös näyttävät sovelluksen tietoja. Perinteisen käyttöliittymän toiminta ei ole muuttunut, lukuun ottamatta Start-valikon häviämistä ja sovellusten hienoista kehittymistä. Esimerkiksi Tehtävänhallinta tarjoaa nyt enemmän tietoa, Resurssienhallinnan yläpalkki on ylisuunniteltu ja usean näytön käyttäjät saavat viimeinkin tehtäväpalkin, joka on mahdollista venyttää molemmille näytöille ilman kikkailua. Resurssivaatimuksiltaan Windows 8 on tietojen mukaan samaa tasoa tai hieman vähemmän kuin Windows 7.

VirtualBoxissa ajettuna Windows 8 toimi yllättävän hyvin ja jouhevasti. Ilmeisesti tehovaatimukset todella ovat kohtuulliset ja 2.3GHz Core i5:ssä riittää mukavasti potkua. Sovelluksetkin lähtivät Metro-liittymässä toimimaan, kun laitoin VirtualBoxin näytön skaalauksen päälle ja nostin resoluution 1024×768:een. Ääniä en jaksanut kikkailla toimimaan. Ensituntumaltaan Windows 8 vaikuttaa ihan ovelalta, vaikkakaan en pidä ideasta, että kahta eri ideologiaan (kosketus / hiiri ja näppäimistö) pohjautuvaa käyttöliittymää sekoitetaan. Se ei vaikuttanut kovin luontevalta, etenkin kun niiden välillä hypittiin sekavasti. Sovellusta käynnistäessä ei tiedä, kumpi liittymä avautuu. Lisäksi Metron käyttö hiirellä oli nihkeää. Muuten Metro ja sen sovellukset vaikuttivat ihan hyviltä ja varmasti toimiva ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille. Myös sen siisti yksinkertainen tyyli vakuutti.

Start-valikko rakentuu tiilistä.

Metron esimerkkisovellukset ovat laadultaan vaihtelevia.

Perinteinen työpöytä on tuttu, pienin uudistuksin.

Tehtävänhallinta on uudistunut pirteästi.

Muualta poimittua
Windows 8 esiversiota ovat ehtineet testaamaan ja analysoimaan myös useat Internetin teknologia-sivustot ja arviot ovat olleet kohtalaisen neutraalit ja Metro-liittymää ylistävät.

Ars Technica toteaa yhteenvetona, että Windows 8 on toimiva kosketusnäytöllisten tablettikoneiden käyttöjärjestelmä, joka omaa muutamia houkuttelevia ominaisuuksia kyseisillä laitteilla käytettäessä. Ulkonäöllisesti se on erilainen mihin normaalit Windows-käyttäjät ovat tottuneet, mutta on uskollinen PC juurilleen: sitä voidaan käyttää tablettikoneissa, mutta pakollista se ei ole. Ars myös kirjoittaa, että käyttöliittymä toimii hyvin kaikilla syöttötavoilla, vaikka kynä on edelleen paras väline piirtelyyn, hahmotteluun tai käsinkirjoittamiseen, sormet usean kosketuksen eleisiin ja näppäimistö kirjoittamiseen. Ei yllättävää. Ars ei ota varsinaisesti kantaa, mitä ovat mieltä Metro UI:n ja pohjalta löytyvän perinteisen käyttöliittymän naitoksesta, jos siitä nyt varsinaisesti voi kehitysennakon perusteella johtopäätöksiä edes vetää.

Apple Superfanboy, Daring Fireball, kirjoittaa tyypilliseen tapaansa Apple-henkisen analysoivasti Windows 8:n ja Applen iOS / OS X:n periaatteellisista eroista. Windows 8 tarjoaa kaiken samassa paketissa prosessoriajan ja muistinkäytön kustannuksella (moniajo), kun vastaavasti iOS rajoittaa sovellusten toimintaa etenkin iPadin osalta vain yhteen aktiiviseen sovellukseen. Gruber pohtii, että koko paketti olisi tarjolla vain Intel PC:ssä ja paremmin energiatehokkaammassa tablettikoneiden ARM-alustalla olisi tarjolla vain Metro-liittymä, jossa sovelluksissa on samat rajoitukset kuin iOS-sovelluksilla. Täten vain Metro-näkymällä varustettu Windows 8 -laite näyttäisi erinomaiselta kilpailijalta iPadille.

Usability Post on myös sitä mieltä, että Microsoft on tehnyt kauniin kosketuskäyttöliittymän, mutta sitten vain tunkenut kaiken vanhan tauhkan mukaan, kuin jälkiajatuksena. Uusi ja vanha käyttöliittymä ovat luonnoltaan erilaisia ja ei tunnu järkevältä liittää niitä samaan pakettiin, koska Metro ei ole parhain hiirelle ja näppäimistölle, eikä perinteinen työpöytä kosketuskäyttöön. Perimmäisenä ideana tässä ilmeisesti on tehdä Windowsista helpommin ylläpidettävä, kun kaikki laitteet käyttävät yhtä käyttöjärjestelmään. Eli eri tie kuin Applen iOS + OS X, vaikka siinäkin on nähtävissä iOS:n ominaisuuksien valumista OS X:ään. Paljon on kuitenkin vielä avoinna sen suhteen, miten asiat eri liittymien välillä tulevat Windows 8:ssa olemaan.

Syvääluotaavimman analyysin Windows 8 Developer Previewsta tarjoaa Engadget esikatsauksellaan sen toiminnasta läppärissä. Parin päivän käytön jälkeen Engadgetille jäi käteen enemmän kysymyksiä kuin alussa ja heidän mielestä kynnys oppimiseen on jyrkempi kuin kuvittelivat. Eivät myöskään pitäneet kahdesta selkeästi eriytyvästä ja huonosti yhteentoimivasta paketista, mutta odottavat Microsoftin insinöörien hienosäätävän käyttökokemusta. Jäivät odottamaan tulevaa kiinnostuneina, toiveikkaina ja varovaisen optimistisina. Myös Tietokone.fi oli päässyt testaamaan Windows 8:ia Samsungin 11,6″ tabletissa, mutta vielä sen verran vähän, että kirjoitus oli lähinnä yleisiä kommentteja Windows 8:sta. Ainakin kosketustoiminnon kanssa tuntui olevan puutteita. Viimeiseksi voi vilkaista Microsoftin Build -konferenssin videoita Metrosta.

Tiivistelmä
Windows 8 on kaksijakoinen kokonaisuus. Metro on toimiva ja siisti ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille, mutta Metron ja perinteisen työpöydän yhdistelmä ei tunnu luontevalta. Lisäksi työpöytäpuolella on tehty sekä hyviä, että huonoja ratkaisuja. Jää nähtäväksi miten Windows 8 muotoutuu ja käyttöliittymät jakaantuvat eri laitteiden suhteen. Lisääntynyt kilpailu on aina tervettä ja Metrolla varustettu Windows 8 tullee tarjoamaan hyvän vastuksen tablettimarkkinoilla.

Humble Frozenbyte Bundle: Trine, Shadowgrounds ja Splot

Humble Bundle tarjoaa ajoittain mainioita tarjouksia ”maksa mitä haluat” -tyyliin erilaisista peleistä ja tällä kertaa kolmannessa, jo nyt päättyneessä, paketissa vuorossa oli suomalaisen Frozenbyten pelit: Trine, Shadowgrounds, Shadowgrounds: Survivor, Jack Claw ja Splot, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaistu ja Splot on tuloillaan. Peleistä oli saatavilla versiot sekä Windowsille, Macille että Linuxille ja lisäksi ne myös sai ladattua kätevästi Steamin kautta. Eli aika vähän tekosyitä olla hankkimatta.

En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 – 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi ”julkaistiin” Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.

Super Meat Boy viihdyttää haastavalla tasoloikalla

Pelit ovat jo tietoteknisen ajanlaskun alusta koukuttaneet pelaajia tarjoamalla haasteita ja saavuttamisen tunteita ja usein juuri vaikeudestaan tunnetut pelit ovat jääneet osaltaan historian kirjoihin. Yksi tällainen peli on retromaiseen ja suhteellisen yksinkertaisen tasoloikan perusideaan pohjaava Team Meatin, eli Edmund McMillen ja Tommy Refenes, kehittämä Super Meat Boy. Peli julkaistiin alkujaan Xbox 360:n XBLA-palveluun viime vuoden loppupuolella, hieman myöhemmin Steam-palvelun kautta Windowsille ja suunnitelmissa on myös pelin tuominen Linuxille ja Macille.

Lyhyesti kuvattuna Super Meat Boy on nopeatahtista tasoloikkaa varustettuna loistavalla ääniraidalla ja haastavilla kentillä, joiden pituus on kymmeniä sekunteja, jos kaikki osuu kohdilleen. Pelin tavoite on yksinkertaisesti pelastaa kaapattu prinsess… laastarityttö roistomaiselta tohtori Sikiöltä hyppien läpi vaarallisen ympäristön sirkkeleitä ja ansoja väistellen. Hyvän kuvan pelistä saa katsomalla pelin videota Steamista, joka ei tosin kerro miten hauskaa itse pelaaminen on. Parhaiten pelihahmo liikkuu käyttäen esimerkiksi tietokoneeseen liitettyä Xbox 360:n ohjainta, mutta näppäimistölläkin pelaaminen onnistuu.

Super Meat Boyn, eli SMB:n, kiehtovuus löytyy haastavuuden, ovelan kenttäsuunnittelun, nopean pelattavuuden ja itsensä voittamisen yhdistelmästä. Kuten pelaamisen historia on osoittanut, on haastavissa, mutta silti voitettavissa olevissa peleissä jotain, mikä pelaajia kiehtoo. Liian helpot pelit eivät kauaa jaksa innostaa, mutta esitäpä kunnon haaste, niin pelaaja on koukutettu. SMB onkin saanut kehuja kriitikoilta ja useissa arvosteluissa yli 90 pistettä. Lisäksi peli palkittiin IGN:n toimesta vuoden 2010 haastavimmaksi peliksi ja parhaaksi ladattavaksi peliksi GameSpotin ja Game Trailersin toimesta, kuten Wikipedia kertoo. Toki tällaisia pelejä joko rakastaa tai vihaa.

Pelin kentät ovat suhteellisen yksinkertaisia ja kestoltaan lyhyitä, joka on positiivista, sillä pienistäkin virheistä rangaistaan heti kuolemalla. Pelaaminen vaatii tarkkaa kontrollia ja murto-osasekunnin ajoitusta. Pelissä on vakiona 350 kenttää, joiden vaikeusaste nousee sopivalla tahdilla ja neljännessä maailmassa, eli noin 240 kentän jälkeen, ollaankin jo helvetissä. Lisäksi julkaisun jälkeen peli on saanut XBLAssa uuden ”Teh Internets”-maailman, jossa on pelaajien äänestämiä lisäkenttiä. Kyseinen laajennus ja satoja uusia kenttiä on tulossa myös tietokoneelle, kunhan pelin kenttäeditori saadaan valmiiksi, joten pelattava ei heti lopu. Ja kuten peleissä nykyään on tapana, on tavoiteltavana 41 erilaista saavutusta, joista osa on lähes mahdottomia.

Pelattavana hahmona on alkuun vain nopealiikkeinen lihapoika, joka toimii kaikissa kentissä, mutta pelin edetessä salakentistä ja kerättävien laastareiden avulla saa avattua lisähahmoja, jotka ovat muista indie- ja isommistakin peleistä tuttuja. Periaatteessa ainakin useimmat saavutukset onnistuvat lihapojallakin, mutta koska avattavat hahmot ovat varustettu erilaisin kyvyin kuten Commander Video, joka osaa hetkellisesti liitää, helpottavat ne osittain tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi XBLA:n ja tietokoneversion välillä avattavien hahmojen valikoima on erilainen ja esimerkiksi tietokoneella on Half-Lifen seiniin tarrautuva Headcrab.

Oma laastaritytön pelastukseni on vielä hieman vaiheessa, sillä en ole ehtinyt tahkota neljännettä maailmaa pidemmälle, mutta siihen mennessä onkin lähes kaikki kentät hakattu A+ -tavoiteaikaan, kerätty melkein 30 laastaria ja 5/41 saavutusta ansaittu. Erittäin viihteellistä, mutta silti ajoittain niin raivostuttavaa. Kuitenkin parhaimmat 7 euroa pitkään aikaan, mitä olen peliin sijoittanut, kun sen Joulun aikoihin Steamin alennusmyynnistä puoleen hintaan nappasin. Toki lisäksi piti ostaa HTPC ja asentaa siihen Windows 7, jotta peliä pääsisi paremmin pelaamaan, vaikka olisi se kyllä myös Vmware Fusionissa pyörinyt.

Xbox 360 Wireless Gaming Receiver yhdistää tietokoneen ja peliohjaimen

Pelaan yleensä pelini konsoleilla eli joko Wiillä, Xbox 360:llä tai PS3:lla, mutta eräitä pelejä ei valitettavasti joko saa konsoleille, tai ne ovat alennusmyynnissä vain PC:lle. Yksi tällainen mainio peli on Super Meat Boy, jonka sai ostettua sopuhintaan Steamin joulualennusmyynnistä. Eipä siinä mitään, mutta koska kyseessä on tasohyppely, on se parhaiten pelattavissa peliohjaimella. Ja niitähän laatikosta löytyi useampia.

Tietenkään ohjainten liittäminen tietokoneeseen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä esimerkiksi Microsoft käyttää ohjainten ja konsolin välissä omaa poropietari-teknologiaa, joka ei ole Bluetooth-yhteensopivaa kuten PS3:ssa. Selkeästi vain keino myydä lisälaitteita kuten ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanotinta, jonka avulla langaton ohjain saadaan liitettyä tietokoneeseen. Ilmeisesti tuota lisälaitetta ei enää oikein virallisesti valmisteta, mutta se olisi Amazonissa löytynyt 33 dollarin hintaan. Mutta miksi tilata kalliilla, kun sen voi tilata DealExtremestä kolmasosahinnalla. Aikaisemmin tarjolla oli myös eri värisiä ja läpinäkyvä versio.

Valkoinen ”Xbox 360 Wireless Controller Gaming Receiver for PC”-lisäosa saapuikin viimein postitse ja pienen asennusihmettelyn jälkeen tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Ajurit löytyvät joko mukana tulevalta CD:ltä ja Windows 7:lle Microsoftin sivuilta.Ainut ongelma oli, että Win 7 pitää erikseen opastaa käyttämään juuri tiettyä ajuria Device Managerissa näkyvälle Unidentified Device -laitteelle. Laitteen ”Properties”-valikosta valitaan ”Drive”-välilehti ja ”Update Driver”, josta kliksutellaan ”Browse my computer for driver software” > ”Let me pick from a list of device drivers on my computer” > ”Windows Common Controller for Window Class” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows Version”. Sitten vain klikataan varoituksesta ”Yes” ja ohjain on asennettu. Windows 8:ssa ajuri vastaanottimelle löytyy vastaavasti, mutta ”Xbox 360 peripherals” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows” -kohdasta.

kuvat DealExtremestä

Langaton adapteri Xbox 360 -ohjaimille toimii hyvin ja nyt voi hyödyntää laatikossa olevia ohjaimia, eikä tartte ostaa erikseen PC:lle tehtyä langallista Xbox 360 -ohjainta. Ainakin Super Meat Boy pelittää kivasti kunnollisen ohjaimen kanssa, vaikka nyt pitää opetella taas pelaamaan uudestaan. SMB:n hallinta on nyt paljon tarkempaa verrattuna näppiksellä hakkaamiseen ja sormetkaan eivät tule niin kipeäksi. Vaikka adaptarin saapuminen Kiinasta kestikin 23 päivää tilauksesta, eikä pieneen pakettiin tullut seurantakoodia, sujui tilaus muuten hyvin. Maksun tein Paypalin kautta, kun Visalla maksussa oli ostohetkellä jotain ongelmia.

Xbox 360 -ohjain on liitettävissä myös OS X:ään OsxDriver-ajurin avulla, mutta ainakaan Snow Leopardissa (10.6.6) ei ajuri suostunut asentumaan. Pitänee lähettää Consoleen tulleet virheet ajurin kehittäjälle tutkittavaksi.

Jos ei halua odottaa ja hankkia taas uutta lisälaitetta pöydän alle piilotettavaksi, niin MotionInJoyn ajureiden avulla pitäisi saada PS 3:n ohjain liitettyä Windowsiin suoraan Bluetoothin kautta ja matkimaan Xbox 360:n ohjainta. Asennusohjeet näyttivät sen vain verran typerryttäviltä, että jätin testaamatta.

Death Rally julkaistu sovitettuna nykykoneille

Remedy Entertainment on julkaissut mainion Death Rally -pelin uudestaan ilmaisversiona ja sovitettuna nykyaikaisille tietokoneille. Hieno kulttuuriteko, sillä Death Rally oli aikanaan 1990-luvun puolessa välissä mahtavaa pelattavaa.

Alkujaan 1996 julkaistu Death Rally on ylhäältä päin kuvattu autopeli, jossa tavoitteena on voittaa kisoja, kerätä rahaa ja hankkia parempia osia autoon. Kilpailut ovat täynnä vastustajien romuttamista, lyijyn täytteistä katkua pellin kyljessä ja tiukkaa ajamista. Uudistettu peli toimii Windows XP SP3, Vista ja Windows 7 -käyttöjärjestelmillä.