Kategoria: linux

Linux, tuo Linus Torvaldsin 1990-luvulla alkuunkoodama käyttöjärjestelmä.

VirtualBox tarjoaa helpohkoa ja nopeaa virtualisointia

Käyttöjärjestelmien virtualisointi on nykyään helppoa ja tarjolla on useita erilaisia virtualisointiohjelmistoja ja -tekniikoita. Olen aikaisemmin käyttänyt VMware Serveriä ja testannut muun muassa Qemua, KVM:ää, VMware Workstationia ja VMware Playeria. Nyt testausvuorossa oli VirtualBox, joka on puheiden perusteella toimiva ratkaisu ja vastannee nopeudeltaan VMwarea. VirtualBox on saatavilla sekä Linuxille, Macille että Windowsille.

VirtualBoxin asennus onnistui helposti Gentoo Wikin ohjeilla. Pakettien kääntämisen jälkeen VirtualBoxin Wizard ohjaa uuden virtuaalikoneen tekemisessä ja parilla klikkailulla kaikki on valmista käyttöjärjestelmän asennusta varten. Virtuaalikoneen asetuksista kun vielä määrittelemme käytettävän levyimagen ja tarkistamme verkkoasetukset, voimme käynnistää virtuaalikoneemme. Verkkoasetuksista on mahdollista käyttää sillattua verkkoa, mutta kätevämpi vaihtoehto on käyttää NAT-verkkoa, joka toimii suoraan paketista.

Asensin VirtualBoxista avoimen lähdekoodin GPL-lisenssin alla julkaistun OSE-version (Open source edition) ja tarjolla on myös suljetumpi binääriversio, joka tarjoaa muutamia lisäominaisuuksia kuten kehittyneemmän USB-kontrollerin, sisäänrakennetun Remote Desktopin (RDP) ja tuen iSCSI-levyille. VirtualBoxin binääriversio on Personal Use and Evaluation License (PUEL) -lisenssin alainen ja tarkoitettu yksityiseen ja akateemiseen käyttöön tai tuotteen testaukseen. Käytännössä avoimen lähdekoodin versio on kuitenkin ominaisuuksiltaan peruskäyttäjälle riittävä.

Virtuaalikoneeseen kannattaa asentaa vielä ”guest additions” -lisäosa, jolla saadaan käyttöön saumaton liikkuminen isäntäkoneen ja vieraskoneen välillä, eli hiirtä ei tarvitse aina irroittaa erikseen Ctrl-näppäimellä. Lisäpalikan asentamisen jälkeen saadaan myös isommat resoluutiot käyttöön ja VirtualBox osaa säätää virtuaalikoneen resoluution ikkunan koon mukaiseksi. Käteviä ominaisuuksia, jotka helpottavat virtuaalikoneen käyttämistä. Pikaisesti testattuna VirtualBox tarjoaa ainakin peruskäyttäjän näkökulmasta samoja ominaisuuksia kuin kaupallinen VMware Workstation. Hieman harmillisesti VirtualBoxin ”guest additions” -lisäosa ei ole GPL-lisensoitu, vaan on PUEL-lisenssin alainen.

Menemättä tarkemmin virtualisoinnin toteutustapoihin, sanottakoon että VirtualBox hyödyntää osia QEMU-projektin ratkaisuista muun muassa rautatason osalta ja käyttää QEMUn kääntäjää varamekanismina tilanteiden varalta, joita oma Virtual Machine Manager (VMM) ei pysty hallitsemaan. VirtualBox tukee lisäksi virtualisointitekniikoita kuten Intelin VT-x (Vanderpool) ja AMD:n SVM (Secure Virtual Machine), mutta ei hyödynnä niitä vakiona. Tähän on hyvä syy, sillä VirtualBoxin oma x86 virtualisointi on hienostunut ja useimmissa tapauksissa tarjoaa parempaa suorituskykyä kuin esimerkiksi VT-x. Tähän löytyy tarkempi selitys VirtualBoxin kehittäjien FAQ:sta. Lisää VirtualBoxin teknisistä ratkaisuista voi lukea esimerkiksi VirtualBoxin teknistä arkkitehtuuria käsittelevältä sivulta tai lyhyemmin Wikipediasta.

VirtualBox OSE vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta virtualisoinnin toteuttamiseksi, etenkin kun VMwaren ilmaisen VMware Serverin käyttö muuttuu hankalammaksi kuin aikaisemmin. VirtualBox tarjoaa hyvän kokonaisuuden ja hyvät ominaisuudet helposti käytettävässä paketissa ja on suorituskyvyltään mutu-tuntumalta nopeampi kuin QEMU tai KVM ja VMware Serveriin verrattavissa.

VirtualBox VirtualBox VirtualBox VirtualBox

Linux pelikoneena: pelitarjonta, osa 2

Linuxilla ei tarvitse keskittyä kernelin kääntämiseen tai X-ikkunoinnin konffaamiseen, vaan aikaa voi kuluttaa myös pelaamalla. Testailin jo aikaisemmin Linuxin pelitarjontaa ja on aika jatkaa peleistä, jotka jäivät käsittelemättä. Useita pelejä jäi vielä testaamatta, joten pelattavaa riittää jatkossakin.

  • Metal Blob Solid: Blob Wars
    Blob Wars heittää pelaajan taistelemaan maailman vallanneita avaruuden pallukoita vastaan. Tehtävänä on taistella läpi vihollistukikohtien ja pelastaa maailma. Kevyttä tasoloikkaa yhdistettynä räiskintään.

    Blob Wars Blob Wars Blob Wars Blob Wars
  • Secret Maryo Chronicles
    Secret Maryo Chronicles muistuttaa hieman, tai oikeastaan aika paljonkin, Super Mario World -peliä monelta osa-alueeltaan. Musiikit ja äänet tuntuvat varmasti tutuilta kaikille Super Mario Wordlia pelanneille ja pelistä löytyy tutut sienet, kilpikonnat ja kukat. Tuntumaltaan SMC on näppäimistöltä pelattuna hieman turhankin herkkä ja epätarkan tuntuinen eikä pelin objektit ole aina aivan grafiikan näyttämän kokoisia. Tämä aiheuttaakin välillä ikäviä sivuosumia liikkuviin vihollisiin. Pelattavuusarvoltaan SMC on kuitenkin viihdyttävä ja varmasti parempi peliohjaimella pelattuna. Peli löytyy Gentoon Portagesta games-arcade/smc-paketista ja on saatavissa myös Windowsille.

    SMC SMC SMC
  • Neverput
    Neverputt on minigolf-peli, joka tulee Neverballin mukana ja pelien yhtenäisyyden huomaa nopeasti. Erilaisia minigolf-kenttiä on useita perinteistä minigolfia muistuttavista kentistä aina hieman erikoisempiin ja haasteellisempiin kenttiin. Mukavaa pelattavaa ja samalla kertaa voi golffata useampikin pelaaja. Peli on saatavissa myös Windowsille.

    Neverputt Neverput Neverputt Neverputt
  • Tux Kart ja Super Tux Kart
    Mikroautoilua erilaisilla eläinhahmoilla ja pelissä on selkeitä vaikutteita Super Mario Kart -pelistä. Super Tux Kart on monilta osin viritetty versio Tux Kartista, mutta perusmekaniikka on peleissä ainakin päälisin puolin sama. Pelattavuudeltaan Super Tux Kart on ihan viihdyttävää ajanvietettä, joskaan ei pidemmän päälle jaksa innostaa. Super Tux Kart on saatavissa myös Windowsille.

    Tux Kart Tux Kart Tux Kart Tux Kart
    Super Tux Kart Super Tux Kart Tux Kart Super Tux Kart

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2

Gentoo Foundation luovi vastatuulesta myötätuuleen

Gentoon kehittäjien blogikokoelmassa, Gentoo Planetissa, on ollut viime aikoina useita kirjoituksia Gentoon tai paremminkin Gentoo Foundationin tilasta, jota voisi kutsua pienoiseksi kriisiksi. Linux Weekly News kirjoittaakin aiheesta otsikolla: ”Onko Gentoo kriisissä” viitaten Gentoon perustajan Daniel Robbinsin tarjoukseen nousta takaisin Gentoo Foundationin johtoon ja pohdiskeluun ongelmista.

Gentoo Linuxin voi nähdä olleen pienoisessa vastatuulessa vuoden 2007 loppupuolella, kun 2007.1-julkaisu jätettiin kokonaan väliin ja normaalisti viikottain netissä julkaistava Gentoo Weekly News, jäi julkaisematta 13 viikkoa peräkkäin. Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, etteikö Gentoota kehittäisi aktiivisesti tai kehittäjät lepäisivät laakereillaan, vaan lähinnä vapaaehtoisten vähenemisestä ja suuresta työmäärästä. Lisäksi kehittäjät haluavat vain kehittää, eikä jäljelle jää ketään hoitamaan muita juoksevia asioita ja tiedottamaan asioista.

Selkein seuraus Gentoon näennäisestä etenemisestä vastatuulessa liittyy kuitenkin Gentoo Foundationiin, jonka Uudessa-Meksikossa tehty rekisteröinti vanheni syksyllä. Yksi Gentoo Foundationin jäljellä olevista luottohenkilöistä, Grant Goodyear, kertoo Gentoon sähköpostilistalla, että paperityöt kyllä uusittiin syksyllä, mutta ne eivät ilmeisesti saapuneet koskaan perille ja lupa pääsi vanhenemaan. Nyt rekisteröinti on taas uusittu.

Vuoden 2008 alusta Gentoon sivusto onkin kokenut uuden heräämisen ja purjehtii taas myötätuulessa. Sivuilta löytyy nyt ajantasaista tietoa Gentoo Linuxin ja Foundation tilasta. Viikottainen GWN vaihtuu kuukausittaiseen GMN:ään (Gentoo Monthly Newsletter), jolloin vapaaehtoisilla jää aikaa paremman sisällön luomiseen. Vuoden ensimmäinen uutislehti julkaistiin eilen.

Gentoo Linux -käyttäjänä en olisi mitään ongelmaa Gentoo-maailmassa edes huomannut, ellen seuraisi Gentoo Planetia ja muita Internetin uutissivustoja. Näennäisistä byrokraattisista vaikeuksista huolimatta, Gentoo ei ole missään vaiheessa pysähtynyt. Tavallaan jo sivuutetut ongelmat ovat yleisiä, projekti ilman projektipäällikköä ei etene oikein mihinkään, vaikka projektin parissa työskenneltäisiinkin ja koodia syntyisikin.

Jää nähtäväksi tuleeko Robbins, ehdotuksensa mukaisesti, osapäiväisesti takaisin Gentoo Foundationin johtoon ja antamaan Gentoolle suuntaa ja päämääriä. Toisaalta, kaikki eivät ole aivan yksimielisiä, pitäisikö Robbinsin ottaa Gentoo Foundation haltuunsa vai ei. On kuitenkin selvää, että tiedon kulkua olisi saatava paremmaksi ja päätöksiä tehtyä.

KDE 4.0:n julkaisu antaa lupauksia tulevasta

KDE 4.0 on ollut tuloillaan viime vuoden loppupuolelta lähtien, mutta en ollut ennen tammikuun 11. päivän julkaisua sitä juurikaan testaillut, vaikka lyhyesti Beta-versioita vilkaisinkin. Oli siis viimeinkin aika tutustua tuoreimpaan KDE:hen.

KDE 4.0:n paketit saapuivat hieman viiveellä Gentoon Portageen vasta eilen, mutta olin liikkeellä hieman ennakoiden ja käänsin eilen Gentoon kde-overlaystä löytyvän KDE:n svn-version, eli ajantasaisemman ja nopeammalla tahdilla päivittyvän version. KDE 3.5 ja 4.0 asentuivat ihan sopuisasti rinnakkain, joten toimivasta työpöytäympäristöstä ei tarvinnut luopua.

Nopeasti testattuna KDE 4.0 lupaa paljon hyvää tulevalta ja uusia ominaisuuksia voi jo testailla. Muun muassa uusittu ohjauspaneeli, Dolphin-tiedostojenhallinta ja Konsole-terminaali vaikuttivat hyviltä. Myös sisäänrakennetut graafiset karkit tuntuivat jo ihan toimivilta, vaikka aivan Compizin monipuolisuuteen ei päästä. Uuden version Oxygen-teema vaikutti ihan nätiltä ja sopivan neutraalilta. Vastaavasti uusi K-valikko ei oikein lämmittänyt ja vanha valikkorakenne on mielestäni sekä käytettävämpi että selkeämpi.

Muutamia poimintoja KDE 4.0:n ominaisuuksista ja ohjelmista:

Dolphin ja Konqueror
OS X:n Finderin tyylinen tiedostojenhallintaohjelma vaikuttaa hyvältä ja kätevänä ominaisuutena Konsolen saa näkymään Dolphinin yhteyteen. Myös Konqueror on edelleen mukana ja sitä voi käyttää myös tiedostojenhallintaan.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Konsole
Terminaaliohjelma osaa nyt tunnistaa linkit, joten enää ei tarvitse käyttää irkkaukseen gnome-terminaalia. Ovelana lisäkohtana väriteeman valinnassa on esikatselu.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Run-komento
Run-komento osaa nyt hakea ohjelmia hieman Spotlightin tapaan, kunhan syötät muutaman kirjaimen vinkiksi. Korvannee Katapultin, kunhan vain toiminnon liittää sopivaan pikakomentoon. Toisaalta, Katapultin laskin-toiminto on kyllä kätevä, eikä sitä Run-komento ainakaan vielä osannut.

KDE 4.0.0

Ohjauspaneeli
KDE:n asetukset ovat nyt ryhmitelty samaan tyyliin kuin OS X:ssä ja ei ole hullumpi vaihtoehto entiselle toteutukselle. Uutena lisänä Compiz-tyyliset graafiset kikkailut löytyvät nyt suoraan KDE:n ohjauspaneelista eikä enää tarvita erillistä ikkunamanageria niiden toteuttamiseen vaan Kwin hoitaa kaiken tarvittavan.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

K-valikko
K-valikko on saanut vakiona uuden toimintaperiaatteen, joka ei ole oikein omaan mieleeni. Onneksi halutessaan voi valita myös vanhantyylisen valikon.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Amarok 2
Myös uusi Amarok näytti ihan asialliselta, vaikka tuon keskelle jäävän palkin idea jäi hieman avonaiseksi, koska Amarok 2 oli vielä selkeästi Alpha-tasoa.

KDE 4.0.0

Yhteenveto
Ennakkotietojen ja odotustenkin mukaan KDE 4.0 ei varsinaisesti ole vielä tuotantotason julkaisu, vaan lähinnä alkupiste jatkokehitykselle ja KDE 3.5 -tasoon ominaisuuksien ja toimivuuden suhteen on vielä matkaa. Tämä ilmenee hyvin myös Arstechnican lyhyestä, Arstechnican pidemmästä tai Linux.comin lyhyestä katsauksesta KDE 4.0:n sisältöön. Jo nyt toimivat ominaisuudet lupaavat kuitenkin hyvää ja tulevaisuuden KDE näyttää mainiolta.

KDE 4.0.0

Uutta KDE:ta työpöydälle voidaan käytännössä odottaa vasta 4.1-version myötä, joka on suunniteltu julkaistavaksi heinäkuussa. Sitä ennen julkaistaan kuukausittain lähinnä vakauteen ja bugeihin liittyviä korjauksia. KDE:n ”johtoryhmän” Sebastian Kügler kertoo hieman mitä 4.1:een ja tulevaisuudessa on suunnitteilla. Listalta löytyy muun muassa tuki Applen Dashboard widgeteille ja sekä Mac että Windows käännökset KDE:sta. Lisäksi Plasma saanee uusia ominaisuuksia hieman nopeammassa tahdissa. KDE 4.1 tulee käyttämään Qt 4.4 -versiota, joka tuo mukanaan muutamia ilmaisia ominaisuuksia.

Jos uusi KDE kiinnostaa, kannattaa katsoa myös Aaron Seigon Keynote -esitys KDE 4.0:n julkaisutapahtumassa. Yksi KDEn kehittäjistä kertoo muutamien ratkaisujen valintasyitä, muun muassa miksi KMenu vaihtui Kickoffiin.

SimCity julkaistiin avoimella lähdekoodilla

SimCity oli aikanaan mahtava peli ja oman kaupungin rakentamisessa kului tunti jos toinenkin. Nyt SimCity on julkaistu avoimen lähdekoodin GPL v3-lisenssin alla ja tavaramerkeistä johtuen nimi on vain vaihtunut Micropolikseksi, joka oli SimCityn työnimi.

Aivan ilman syytä ei SimCityä julkaistu, vaan peli julkaistaan One Laptop Per Child -projektin OLPC XO-kannettavan mukana pienien parannuksien ja uudenaikaistamisien kera. XO-käännöksen ja aikanaan SimCityn käännökset useille alustoille on toteuttanut Don Hopkins, jonka sivuilta peli on myös ladattavissa. Boing Boingin jutusta selviää mitä muutoksia peliin tehtiin.

Micropoliksesta ei vielä löytynyt Gentoon bugzillasta ebuildia, mutta valmis binääri auttoi alkuun. Kun vielä Ubuntun foorumin ohjeilla laittoi Numlockin pois päältä, oli hiirikin taas käytössä ja peli valmis aloitettavaksi. Aivan oikein peli ei kuitenkaan pelittänyt, sillä tiilet ja maa jäivät näkymättä. Pelin käyttöliittymäkin tuntui olevan sekavampi kuin aikaisemmin. Nykyajan mittapuilla arvioituna SimC^^ Micropolis on kyllä kohtalaisen karun näköinen. Muistaakseni (tämäkin) peli oli paljon hienompi silloin nuoruudessa.

Grafiikoiden näkymistä ja näin ollen pelaamista saattaisi auttaa, jos pelin kääntäisi lähdekoodeista, mutta sekään ei onnistunut heittämällä, joten odottanen josko Micropolis tulisi joskus Portageen.

(via OSnews)

Micropolis Micropolis