Apple ja Intel, viimeinkin.

Seurasin eilen elämäni ensimmäistä kertaa (sen ehkä muutamat huomasivat) ”suorana” San Franciscon Moscone Centerissä pidettyä Macworld Conference & Expoa, jossa Steve Jobs julkisti keynotessaan Applen uusia ohjelmistoja ja laitteistoja. Tapahtuman lähes reaaliaikainen seuranta onnistui ircissä irc.macrumorslive.com verkon #macrumors -kanavalla ja Internetissä osoitteessa http://www.macrumorslive.com/web/.

Vasta kesäksi odotettujen, mutta jo useiden huhuiden mukaan jo nyt julkaistavien Applen Intel koneiden saapumisen pystyi ennakoimaan, kun ruudulle tuli teksti ”Intel Bunny suit guy walks out…, Intel is ready. Apple is ready too.”, jonka jälkeen iMac Intelin prosessoreilla julkaistiin. #omenamehu -kanavalla jännitys oli jo käsinkosketeltavaa. Pitkän odottelun jälkeen ”One more thing…” oli hieman yllättäin MacBook Pro, Applen ensimmäinen kannettava tietokone Intelin tuplaytimellisellä Core Duo prosessorilla.

Ensimmäiset Intel koneet Applelta ovat siis iMac ja MacBook Pro, jotka johtavat suunnanmuutosta Intelin prosessoreiden käyttöön. Vaihdoksen pitäisi olla valmis vuoden loppuun mennessä. Omppukanavalla oli heti vanhan raudan myynti käynnissä ja pohdinta ostaako vai eikö ostaa uutta rautaa.

Uusi iMac tarjoaa lähinnä saman paketin uusilla sisuskaluilla ja MacBook Pro on taas uusi kone, joka korvaa PowerBook G4:n. Molemmat koneet on varustettu Intelin uudella kaksiytimisellä Core Duo -prosessorilla ja iMacit ovat saatavilla heti, kun taas MacBook Pro -koneet saapuvat helmikuussa. Puheiden mukaan uusi prosessori tarjoaa 4-5 kertaa paremman suorituskyvyn. Core Duo on suunniteltu vähän virtaa kuluttavaksi, joten prosessorin odotetaan mahdollistavan entistäkin pienemmät tietokoneet.

iMac on hinnaltaan 1409e 17″-mallina ja 1829e 20″-mallina, ja pitävät sisällään mm. 1.83GHz tai 2.0GHz Intel Core Duo prosessorin, 512MB muistia 8x SuperDriven, ATI Radeon X1600 näytönohjaimen 128MB muistilla, iSight videokameran, 160GB tai 250GB SATA levyn, Applen kaukosäätimen ja Mighty Mousen.

15″ PowerBookin korvaaja MacBook Pro maksaa 1,67 GHz versiona 2199e ja 1,83 GHz versiona 2749e. MacBookissa on 15.4″ wide näyttö 1440 x 900 resoluutiolla, 512MB tai 1GB muistia, 80GB tai 100GB SATA levy, SuperDrive DVD+/-RW -asema, ATI Mobility Radeon X1600 128MB tai 256MB näytönohjain, tuki 30″ Cinema HD näytölle, iSight videokamera, Gigabitin verkkokortti ja Applen kaukosäädin.

Samassa tapahtumassa julkaistiin myös OS X:n päivitys (10.4.4), uusi sovellus iWeb, iLife 06 (79e), iWork 06 (79e) ja muita pienempiä ohjelmistopäivityksiä. iWeb sisältyy iLife pakettiin.

Kuvia ja juttuja uusista laitteista löytyy netistä nyt ja lähipäivien aivan varmasti useilta eri sivustoilta. Muun muassa Gizmodo ja Engadget ovat päässeet jo hypistelemään uusia koneita.

Hieman yli puolitoista tuntia kestänyt avajaistilaisuus on katseltavissa QuickTime-videona.

iBook ja Ubuntu 5.10 liveCD

Testasin huvikseni Ubuntun liveCD:tä iBookissa. Lähinnä olisin halunnut testata miten Turbo Sliders toimisi, koska joidenkin tietojen mukaan peli toimisi hyvin Linuxissa, vaikka Mac OS X:n alta kyseinen peli ei toimi. Ubuntun liveCD:n versio oli 5.10 ”The Breezy Badger”.

En vielä ollutkaan testannut liveCD:tä Macissa, mutta CD:ltä käynnistäminen onnistui helposti painamalla käynnistyksessä alt-nappia ja valitsemalla vaihtoehdoista CD. Voi olla että kyseinen valikko tulisi esiin ilman alt-nappiakin, mutta otin varmanpäälle.

Alku näyttikin lupaavalta, kunnes näyttö alkoi väristä ja kaikki näkyi kahtena. Ei kovin mukavaa. X:n käynnistyminen ei auttanut asiaa, enkä nopeasti keksinyt mitään ratkaisua. Knoppixia käyttäneenä ei työpöydältä löytynytkään kuvaketta levyjen mounttaamiseen, joten se sitten siitäkin. Hieman arvelinkin, ettei WLAN toimisi, eikä se toiminutkaan. Yllättäen pikanäppäimet äänenvoimakkuuden säädölle toimivat.

En näytön välkkymisestä johtuen viitsinyt enempää tutkia Ubuntun toimintaa, mutta eiköhän se ihan kunnolla toimisi. Oli kone mikä tahansa, säätö on valitettavasti vakio. Koska tänään ei ollut säätöpäivä, oli aika uudelleenkäynnistyä takaisin OS X:ään.

Google löysikin sivun, jossa on lyhyt testikertomus testaamastani Ubuntusta samaisella iBookin mallilla. Sivun mukaan avoimen lähdekoodin ajuri Airportille on tekeillä, mutta erittäin vaiheessa, koska Broadcom ei ole julkaissut ajureita Airportin käyttämälle piirille. Listassa ei ollut mainintaa näytön häiriöstä, mutta googlettaessa osumia kyllä löytyi. Tiedä sitten.

Pitänee testata myöhemmin ”Ubuntun” KDE-versiota Kubuntua, jos vaikka toiminnassa olisi eroa. Näistä asioista ei voi koskaan olla liian varma. Pidän muutenkin KDE:stä enemmän ja siihen saa nätin OS X -tyylisen teeman :)

Gentoon liveCD:tä PPC:lle pitää myös harkita testattavaksi ja jos vain löydän niin muitakin liveCD:tä, jotka toimivat iBookissa. Yellow Dog Linuxin testaaminen olisi myös kivaa.

Kestääkö Applen kannettava

Omenatarhablogi kirjoittaa Macintouch -sivuston Applen kannettavien luotettavuustutkimuksesta. Tutkitut yli 10 000 Applen kannettavaa kattoivat 41 Applen kannettavamallia viimeisten seitsemän vuoden ajalta. Tutkimuksessa kannettavien omistajilta kysyttiin onko kone kaivannut huoltoa ensimmäisen kerran ja tätä verrattiin Applen yhden vuoden perustakuuseen ja AppleCaren pituuteen, minkä tuloksena saatiin mm. tietoa siitä kuinka suuri osa huolloista jäi takuuajan ulkopuolelle.

Omenatarhablogissa asiaa on kommentoitu seuraavasti:

”AppleCaren osalta kommentit menivät hieman ristiin. Joidenkin mielestä se on turha ostos, joidenkin näkökulmasta puolestaan halpa vakuutus. Kuluttajan näkökulmasta ainakaan suomessa AppleCare ei kuitenkaan ole kovinkaan järkevä ostos, sillä kuluttajansuoja takaa käytännössä saman kolmen vuoden suojan ihan ilman mitään lisämaksuja. Toisaalta, haverin sattuessa on varmasti ihan mukavaa, että avun saa heti eikä vasta kuukausien päästä kun joku valtion viraston etäispesäke on saanut toimitettua jostain päätöksen, jossa sanotaan, että puolitoista vuotta vanha kone kuuluu kuluttajansuojan piiriin (en kyllä tiedä miten tuo oikeasti menee, mutta kutenkin).”

Tehty tutkimus pohjautuu käyttäjien palautteeseen, joten täysin oikeana tai puolueettomana sitä ei voi pitää. Kattava otos antaa kyllä viitteitä yleisestä käytettävyydestä ja kestävyydestä, vaikka otetaan huomioon Mac-ihmisten rakkaus laitteisiinsa ja Mac-fanaattisuus.

Tutkimuksen lopussa todetaankin: ”Based on what we’ve seen in this survey, we’d be pretty confident buying a new iBook or PowerBook today.”

Mac OS X: root -tili käyttöön

Mac OS X:n vakioasennuksessa ei root -käyttäjää ole käytössä, sillä usein käyttäjille riittää sudo -komennon käyttäminen. Jossain tapauksissa root -käyttäjä on kätevä, sillä silloin ei tarvitse aina kirjoittaa sudoa komentojen eteen.

Root -käyttäjä on helpointa saada käyttöön kirjautumalla ”Admin” tunnuksella ja avaamalla Terminaalin. Terminaalissa kirjoitetaan: sudo passwd root ja toiminta näyttää seuraavalta:

%   sudo passwd root
Enter Password:
Changing password for root
New password:
Verify password:

Ensimmäinen kysytty salasana on ”Admin tilin” salasana ja kaksi seuraavaa kysyttävää salasanaa ovat uuden root -käyttäjän salasana varmistuksen kanssa. Yksinkertaista eikö.

Muitakin tapoja on root -tilin käyttämiseen, mutta mielestäni sudo ja passwd ovat se helpoin tapa.

iBook ja muistin lisääminen

Mac OS X, kuten monet muutkin käyttöjärjestelmät, rakastavat muistia. Mitä enemmän, sitä parempi. OS X toimii ihan hyvin iBookin vakiomäärällä muistia 512MB, mutta useamman softan ollessa yhtäaikaa päällä on käyttö hieman tahmeaa. Onneksi muisti on kohtalaisen edullista ja ohjeita muistin omatoimiseen lisäämiseen on netissä tarjolla. Yksi hyvä sivusto on PB FixIt Guide, jossa on ohjeita Powerbookkien, iBookkien ja Mac Minien korjaamiseen selkeiden kuvien kera.

FixIt Guiden ohjeet eivät ole ihan ajantasalla. Alkuun hankalalta vaikuttanut muistinlisäys onnistuikin itseasiassa todella helposti. Ohjeista poiketen ei syksyllä julkaistussa iBookissa tarvinnut irroittaa Airport-korttia tai nykiä piuhoja. Akku pois, näppäimistö auki, suojalevyn ruuvit ja levy pois edestä ja muistipalikka sisään. Helppoa.

Yksinkertainen operaatio näytti seuraavalta:

muisti on nam muisti on nam muisti on nam muisti on nam muisti on nam muisti on nam

Kuten kuvista voinee sanoa, on digikamera nähnyt parhaat päivänsä. Toki oikea syyhän on aina kuvaajassa, mutta laitteen kierrättäminen lattian kautta ei ole elektroniikalle kovin terveellistä.

Mac OS X: delete näppäin toimimaan Terminaalissa

Macissa terminaalia käytettäessä, suomeksi muistaakseni ”pääte”, ei delete näppäin poista seuraavaa merkkiä, vaan antaa ’~’ merkin. OS X ohjelmissa, kuten Terminal, Control-Option-D tekee sen, mitä delete näppäimen pitäisi tehdä (forward-delete).

Näppäimen toiminnan vaihtaminen onnistuu Terminaalin menusta valitsemalla Window Settings ja laatikkovalikosta ”Keyboard”. Tuplaklikkaamalla ’del (forward delete)’ kohdalla avautuu laatikko, johon voi syöttää uuden komennon näppäimelle. ”Action” ruudussa näppäile Control-Option-D ja ruutuun pitäisi tulla lukemaan ’\004’. Paina OK ja sulje Terminaalin menu ja delete näppäin pitäisi olla toiminnassa.

Vaihtoehtona on Bash shelliä käytettäessä vi editoinnilla muokata näppäimen toiminto vastaamaan ’x’:ää.

Mac OS X hints -sivulla tämän vinkin kohdalla ehdotetaan myös parempaa tapaa hoitaa asia.

Näppäinten toimintaa voi muuttaa myös käyttämälläa ”~/.inputrc” tiedostoa kotihakemistossa.

Tällä tavalla saadaan asetukset bashin käyttämälle readline kirjastolla ja muille terminaaliohjelmille. Lisäämällä tiedostoon ”.inputrc” rivin:

\e[3~": delete-char

Jos .inputrc tiedostoa ei löydy kotihakemistostasi, voi sen luoda sinne.

Toinen hyvä vinkki on muokata Control-vasen ja Control-oikea näppäimet hyppäämään eteen ja taaksepäin sana kerrallaan. Terminaalin Windows Settingissä ”Keyboard” kohdassa muuta ”Control cursor left” kohdalla toimintoa painamalla ’Esc ja b’, jolloin toiminnoks pitäisi tulla \033b. ”Control cursor right” kohdalla vastaavasti ’Esc ja f’, jolloin toiminto näyttää \033f.

WLAN-verkon havainnointia

Langattomien verkkojen määrä on kasvanut ja nykyään useasta kaupungista voi löytää ilmaisen Internet-yhteyden joko käyttämällä kaupungissa tarjolla olevaa avointa verkkoa tai kuljeskelemalla ja haistelemalle tarjolla olevia verkkoja. Langattomia verkkoja voi haistella autolla (wardriving) ja kävellen (warwalking).

Kannettavien tietokoneiden myynti on lisännyt avoimien WLAN-verkkojen määrää. Tietämätön käyttäjä ei välttämättä tiedä avoimen verkon vaaroja tai osaa suojata omaa Internet-yhteyttään. Läppärin sisäänrakennetun WLAN-antennin kanssa sohvalta koneen käyttäminen onnistuu huomattavasti helpommin kuin viiden metrin ethernet-kaapelin kanssa. Suojaamaton WLAN-verkko kuuluu kuitenkin myös muuallekin kuin kotisohvalle ja on tarjolla kaikille ohikulkijoille. Vaikka verkon suojaaminen on kohtalaisen yksinkertaista, näkee usein langattomien tukiasemien käyttävän tehdasasetuksia ja lähettävän SSID tunnuksia kuin kutsukortteina.

Langattoman verkon havainnointiin on tarjolla useita eri ohjelmia. Perusominaisuuksiltaan ohjelmat tarjoavat samanlaisia toimintoja: verkon havaitseminen, signaalin voimakkuus, graafinen signaalinvoimakkuus, tukiaseman tiedot jne. Ohjelmia on tarjolla niin Windowsille (Netstumbler), Linuxille (Kismet) ja Macille. Koska omistan kokemusta vain iBookista, seuraavaksi lyhyt katsaus Mac OS X:lle tarjolla olevista stumbler/haistelu-ohjelmista.

MacOS X:lle on tarjolla useampiakin graafisia kilkkeitä langattomien verkkojen ja signaalien havainnointiin.

  • KisMAC: Tuki Airport korteille ja useille kolmannen osapuolen korteille Orinoco ja PrismII piireillä ja Cisco Aironet korteille. Voidaan käyttää GPS:n ja kartan kanssa esimerkiksi hot spottien metsästykseen ja merkkaamiseen. Ominaisuuksina lisäksi SSID:den ja loggautuneiden Clienttien paljastaminen, verkon peiton visualisointi, kryptattujen verkkoja vastaan hyökkäykset (bruteforce against LEAP, WPA ja WEP; weak scheduling against WEP, Newsham 21-bit against WEP) ja tuki Apple Scriptille.
  • iStumbler: Stumbleri, jonka ominaisuuksina mm. pluginit AirPort verkkojen, Bluetooth laitteiden ja Bonjour palvelujen löytämiselle. Signaalinvahvuuden esitys graafisella widgettinä.
  • MacStumbler: Tukee vain Airport kortteja ja mahdollistaa GPS:n kanssa yhteistoiminnan WLAN-verkkojen kartoittamiseen.

En toki kannusta ketään hyödyntämään vieraita WLAN-verkkoja. Kannattaa huomioida myös tietoturvallisuus, jos vierasta langatonta verkkoa hyödyntää. Liikenne salattuna, jos vain mahdollista, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä pakettikaappareita tukiaseman omistajalla on pyörimässä. Avoimia kaupunkiverkkoja on tarjolla muun muassa Lappeenrannassa Wlpr.net, Turussa SparkNet, Oulussa panOULU ja Lahdessa Mastonet. Usein myös hotellit ja kahvilat tarjoavat langatonta verkkoa asiakkailleen. Haistelutyökaluja voi hyödyntää myös oman WLAN-verkon kuuluvuuden havainnointiin.

Hotspottien löytämiseen on tarjolla myös apusivustoja. Wardrivingin ja karttojen yhteiskäyttö on toteutettu WiFimaps.com -sivustolla. Sivuston avulla voi paikantaa hotspotteja USA:n eri kaupungeissa. Wardriverit lähettävät löydöksensä ja sivusto piirtää hotspotit kartalle. Jos ei satu Amerikan mantereella matkustelemaan niin googlettamalla löytyi palvelu, jossa on listattuna Suomessa löytyviä hotspotteja kaupungeittain, mutta tuollaista karttaa hyödyntävää palvelua en löytänyt.