Joulu

”Joulu on vuosittainen 25. joulukuuta vietettävä kristinuskoon liittyvä juhla, jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana ja tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan (Yule) nimestä.”
Wikipedia

Joulu on kristillisissä maissa yksi vuoden suurimmista juhlista, uskoi tai ei, ja sitä edeltää kauppiaitten jo hyvissä ajoin aloittama markkinahöttö ja joululaulujen soittaminen kaupoissa. Nykyajan joulua voisikin sanoa suureksi kulutusjuhlaksi, jossa aattona sitten rauhoitutaan ja hiljennytään perheen pariin, käydään haudoilla, saunotaan, nautitaan hyvistä ruoista ja jaetaan lahjat, joita on metsästetty ja pohdittu monta viikkoa. Moni varmaan jouluaaton jälkeen huokaisee helpotuksesta, kun joulusta on viimeinkin taas selvitty.

Yksi asia joulussa on varmaa: joulun aikaan sijoittuva talvipäivänseisaus päättää vuoden pimeimmän ja synkimmän ajan ja sen jälkeen tietää päivän pidentyvän ja valon lisääntyvän. Yleensä myös maa saa lumisen peitteen, joka tuo valoisuutta, vaikkakin eteläisimmässä Suomessa tästä on useina vuosina jouduttu tinkimään.

Joulusta ja siihen liittyvistä perinteistä voi olla montaa mieltä, mutta joulun ajan vapaapäivät kelpaavat varmasti monelle ja ihminen tarvitsee jotain jota odottaa. Kun on jotain, jota odottaa, aika kuluu nopeammin. Erilaiset juhlat ovatkin ripoteltu ympäri vuotta, jolloin vuoden kulku tahdittuu mukavasti.

Hyvää joulua!

Expert Expo toi näytille uusinta tekniikkaa

Viikonloppuna tuli vierailtua Messukeskuksessa Expert Expo -myyntimessuilla, jossa oli esitteillä 9000m^2 kodintekniikkaa eri valmistajilta. Tilaa oli varattu yläkerrassa muutaman hallin verran ja tapahtuma tarjosikin runsaasti nähtävää, oheistapahtumaa ja arvontoja. Messut olivat ilmaiset ja oikein antoisat sisällöllisesti, ainakin jos vertaa muutama viikko sitten järjestettyihin Games People Play -messuihin.

Päämotiivinani messuilla oli tutustua eri taulutelevisioiden tarjontaan ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, vaikka kuvapuolella piti tyytyä mainosvideoihin, eikä telkkareihin päässyt katselua lukuun ottamatta tarkemmin tutustumaan. Kuvanlaadullisesti kaikki nähtävillä olevat mallit olivatkin hyviä, enkä esillä olleen kuvamateriaalin perusteella huomannut eroa 50Hz:n ja 100Hz:n tekniikoissa. Mielenkiintoni kohdistui Sonyn ja Samsungin eri malleihin, joista messuilla oli ihan hyvät tarjoukset. Televisio jäi kuitenkin ostamatta, sillä Sonyn ulkoasu ei kohtuuhintaisissa malleissa (mm. W5500) miellytä silmääni ja Samsungissa jäin miettimään 300e hintaeroa 50Hz:n ja 100Hz:n mallien välillä ja foorumeilla kommentoitua input lagia pelatessa. Voi olla, että pitää katsella Sonyn 40E5500 -mallin suuntaan tai sitten vain luottaa Samsungin pelimoodin toimivuuteen 40B655-mallissa. Oman hintaluokkani yläpuolelta nähtävillä oli LG:ltä, Samsungilta ja muistaakseni myös Philipsiltä ja Sonylta LED-televisioita, jotka näyttivät kyllä hyviltä sekä ulkonäöllisesti että kuvallisesti. Hintaa vain oli ihan liikaa televisioksi.

Televisioiden ja niihin liittyvän tekniikan ohella paikalla oli Expertin edustamista merkeistä nähtävillä kannettavia tietokoneita, äänentoistoa, kameroita, navigaattoreita, konsoleita ja perinteisempää kodintekniikkaa kuten pesukoneita, imureita ja partakoneita. Nokian ständillä oli esitteillä muun muassa X6 ja ExpressMusic -puhelimet, jotka vaikuttivat ihan asiallisilta laitteilta. Etenkin kyseisten puhelinten ilmeisesti uusi S60-käyttöjärjestelmä vaikutti paljon paremmalta ja reaktiivisemmalta kuin omassa N95:ssä oleva, jossa jokaista toimintoa saa odotella ikuisuuden. Näytteillä oli myös N900-luuri, mutta en jaksanut odotella sen vapautumista, kun jotkut eivät tajua, että messuilla on muitakin ihmisiä. Kosketusnäytöllisiä puhelimia kokeiltaessa kuitenkin tuntui, että QWERTY-näppäimistö voisi olla ihan paikallaan, jos luurilla aikoo jotain kirjoitella. N97:n ja N97 minin näppäimistöt olivat ihan näppärän tuntuisia, vaikka käytännössä kokeileminen jäikin vähälle.

Expert oli järjestänyt kyllä hyvän tapahtuman eri valmistajien kanssa ja ainakin mitä kassojen suuntaan katseli, taisi myös kauppa käydä mainiosti. Eteisaulan noutopisteessä jono kiemurteli kohtalaisen pitkänä. En tiedä paljon tuollaisen messualueen vuokraaminen, henkilöstön palkat (palvelualttiita myyjiä oli paljon) ja järjestelyt oikein maksavat, mutta aivan ilmaista se ei varmaankaan ole. Messut ainakin osoitti, että taulutelevisioiden hinnoissa on runsaasti ilmaa, jos niistä voidaan antaa useiden satojen eurojen alennuksia. Tosin tämänhän jo tiesi, kun Suomen hintoja vertaa esimerkiksi Saksan hintoihin.

Yökerhoissa voisi olla tyytyväisyystakuu

Näin viikonlopun lähestyessä tulee taas ajankohtaiseksi asia, joka on muutaman kerran ollut ajatuksissa: baarin sisäänpääsymaksun joutuu ostamaan näkemättä ”tuotetta”. Yleisesti ottaen kaupankäynnissä on mahdollisuus palauttaa viallinen ostos ja saada siitä joko rahat takaisin tai vaihtaa se johonkin toiseen, mutta viihderavintoloissa käydessä joutuu aina ostamaan ”tuotteen” niin sanotusti sikana säkissä, eli tietämättä mitä rahalla on saamassa. Tuotteeseen ei voi edes oikein tutustua ennakolta, kuten tavaroita ja muuta konkreettista ostettaessa voi tehdä. Sama periaate pätee tavallaan myös palveluita ostettaessa, vaikka niiden osalta tietää suurin piirtein mitä on saamassa.

Baareihin on etenkin viikonloppuisin ostettava ovelta suhteellisen kallis pääsylippu, usein 8 tai 10 euroa, jonka sisällöstä ei voi koskaan ennalta tietää. Tietenkin bändien keikoille mentäessä asia on hieman toinen, kun tietää saavansa ainakin kunnollista musiikkia, mutta ihan normaalina perjantai- tai lauantai-iltana rahastus tuntuu kovalta. Lisäksi lipun päälle pitää vielä usein maksaa parin euron eteispalvelumaksu ja juomatkin ovat hinnoiteltu runsaalla katteella. Täten ennen kuin varsinaista tuotetta, eli baarin viihdetarjontaa ja ilmapiiriä, on edes nähnyt, on lompakosta hävinnyt aimo summa rahaa. Jos sitten baarin tunnelma ei miellytäkään, ei rahoja varmastikaan saa takaisin, vaikka lähtisi melkein heti pois.

Pääsymaksusta voisi saada myös palautusta, jos lähtee baarista pois ennen sulkemisaikaa, siten että tilalle päästetään toinen henkilö, joka tietenkin myös maksaa saman hinnan pääsylipusta, vaikka saa viihdettä vähemmän aikaa. Seduloissa on ilmeisesti jokin systeemi, että samalla lipulla pääsee muihinkin saman ketjun yökerhoihin, joka on ihan kätevää. En ole sitä kyllä käytännössä todentanut ja mahtaako se edes toimia, sillä baarien jonoissahan sitä menee jo useampi tovi, jos sisään edes myöhemmin illalla pääsee.

Yökerhoissa voisi olla jonkinlainen tyytyväisyystakuu, ja jos meno ei miellytä, saisi rahoista osan takaisin tai vapaalipun käytettäväksi. Toisaalta, vaikka pari kertaa on tehnyt mieli pyytää pääsymaksurahat takaisin, en ole sitä kyllä edes yrittänyt. Tiedä sitä, kenties se olisi onnistunutkin. Nykyään sitä tulee kuitenkin baareissa käytyä sen verran harvoin, että rahallinen menetys paikan vaihdoksesta ei häiritse. Harmittaa kuitenkin.

Games People Play -messut 2009

Olen selkeästi mainosten uhri, sillä haksahduin viime lauantaina (19.9.2009) piipahtamaan Games People Play -messuilla Helsingin Kaapelitehtaalla. Painotus sanalla piipahtamassa, sillä messujen anti oli aika köykäinen ja jo ulkoapäin pystyi aistimaan puuttuvaa messutunnelmaa: Kaapelitehdas näytti autiolta. Messuilla oli tarjolla pääasiassa konsolipelejä Xbox 360:lta, PlayStation 3:lta ja Wiiltä ja erilaisia perinteisiä pelejä kuten biljardia, dartsia ja lautapelejä.

Pelikonsolit olivat selkeästi tapahtuman vetonaulana ja äskettäin ilmestynyt NHL 2010 pyöri useammallakin ruudulla. Pelien osalta pääsi testaamaan muun muassa Dante’s Infernoa, Brütal Legendia, Need for Speed Shiftiä ja erilaisia Wii Sports Resort ja Fit -pelejä. Need for Speediä pystyi testaamaan Logitechin G25/G27 -ratin ja Plei Factoryn -pelituolin -yhdistelmällä. Ratti oli loistava, mutta vaikka tuolissa oli ideaa, ei ajotuntuma oikein lämmittänyt. Parempi kuitenkin kuin Xbox 360:n ratilla sohvalta ajaen.

Paikalla oli myös Circuit, jonka pisteessä pääsi testaamaan autopelejä kunnon formulamaisessa ohjaamossa GT-R Evolution -pelillä ja ratana näytettiin käytettävän Keimolaa. Näytillä oli myös Formula Ford -luokan ajokki, jonka kuskia Jesse Anttilaa vastaan pääsi päivän nopein kisailemaan. Hyvin näytti ratti kilpakuskilta taittuvan, vaikka muistaakseni itse ajoin nopeammin Keimolassa keväällä, kun Circuitin tarjontaan kävimme firman kanssa tutustumassa. Formularunko, ajotuntuma ja GT-R-pelin simulaatio on kyllä toimiva kokonaisuus.

Koko perheen pelimessuina mainostetun tapahtuman tarjonta oli laimeaa, etenkin kun pääsylipusta kiskottiin 12 euroa ja lisäksi ovipalvelusta 2,5 euroa. Sillä rahalla olisi odottanut hieman enemmän saavansa. Loppusyksystä järjestettävät DigiExpo-messut ovat olleet parempaa vastinetta rahalle.

Mario AI Competition 2009: tekoälyn ohjaama Mario

Pelaamista voi harrastaa myös hieman erikoisemmalla tavalla, opettamalla tekoälylle keinot selvitä pelissä. Tekoälyihin liittyen onkin erilaisia kilpailuita ja yksi tällainen on Mario AI Competition 2009, jossa pitää kehittää ”ohjain”, joka selviää Super Mario Bros -tyylisessä pelissä mahdollisimman monta asteittain vaikeutuvaa kenttää läpi.

Kilpailu pohjaa muokattuun Markus Perssonin Infinite Mario Bros -peliin (Java), joka on Javalla toteutettu versio Nintendon Super Mario Bros -pelistä, lisättynä loppumattomilla satunnaisesti luoduilla kentillä. ”Ohjaimen” on tietyissä ajanjaksossa päätettävä minkä toiminnon suorittaa, vastatakseen peliympäristön haasteisiin. Kilpailua varten kehittäjillä on saatavilla pelin lähdekoodit, joiden pohjalta tekoälyn toimintaa voi kehittää.

Asiaa voi lähestyä varmasti monella tapaa ja Robin Baumgarten visualisoi Youtube-videoissa omaa ratkaisuaan muutamalla videolla: Infinite Mario AI – Long Level ja Infinite Mario AI: Mario follows Mouse, jossa Mario seuraa hiiren kursoria. Robin kertoo redditin ketjussa, että hyödyntää pelikehyksen tekniikkaa muun muassa fysiikkamoottorin osalta luoden vastaavan tilan ja suunnittelemaan sekunnin tai pari eteenpäin.

Pelimoottori on sinällään armollinen kehittäjille, sillä ilmeisesti se ei tarjoa mahdollisuutta Super Marioista löytyvien piilotettujen tiilien ja jekkujen toteuttamiseen. Siinä vasta olisikin haastetta. Mario AI Competition 2009 -kilpailu alkoi toukokuussa ja päättyy kaksivaiheisesti elokuun puolivälissä ja syyskuun alussa. Toivottavasti kilpailutöistä tulee samanlaisia video-otoksia, kuin Robinin tuotoksista.

Skotlanti tarjosi hyvää viskiä ja värikästä historiaa

SASin kone laskeutui viime sunnuntaina Helsinki-Vantaalle ja näin oli vajaan viikon loma (14.7 – 19.7.2009) Skotlannissa ohitse. Hieno loma olikin, viskit maistuivat hyviltä ja tällä reissulla niitä oppi maistelemaankin kunnolla. Juomakulttuuriin tutustumisen lisäksi tuli vuokra-autolla kierreltyä katsomassa hieman Skotlannin linnoja ja niiden raunioita, sekä ihailemassa ylämaiden lampaiden kansoittamia maisemia.

Matkamme alkoi Helsingistä Blue1:n lennolla Heathrow:n kentälle Lontooseen, josta bmi:n kone jatkoi parin tunnin vaihtoajan jälkeen eteenpäin Skotlannin pääkaupunkiin, Edinburghiin. Vuokra-auto alle ja kohti noin kolmen kilometrin päässä Edinburghin keskustassa sijaitsevaa Royal Ettrick Hotellia. Ensimmäinen automatka väärällä kaistalla apukuskin paikalta ajettuna oli kuskin mielestä kuulemma ”mielenkiintoinen” ja apukuskia ajoittain hirvitti. Hotellimme oli pienehkö 16 huoneen viihtyisä kokonaisuus ja hintaan sisältyi aamiainen, joka tarjosi perinteisen puuro-jugurtti-muro-paahtoleipä -annoksen tai Skotlantilaisen aamiaisen pekonin, munan, haggiksen ja sienien kera.

Matkaohjelmamme rakentui suuripiirteisesti Skotlantilaiseen viskiin tutustumiseen, mutta nähtävyydet toimivat hyvinä välipaloina. Keskiviikkona suuntasimmekin kohti Edinburghin nähtävyyksiä kuten Edinburghin linnaa, jossa aikaa kului Skotlannin kansallisessa sotamuseossa, Sodan vangit -näyttelyssä ja rakuuna-museossa. Museoita ja linnojen kiertelyä varten hankimme Explorer -passin, jolla pääsi viiden päivän aikana vapaasti valittavina kolmena päivänä kaikkiin linnoihin ja raunioille. Passista sai vielä kätevästi opiskelija-alennusta. Juomakulttuurin puolesta keskiviikkona huolehti Scotch Whisky Experience -kierros, jossa opetettiin maistelemaan viskiä ulkonäön, hajun ja maun perusteella ja kerrottiin eri viskialueiden ominaispiirteistä.

Maisema Royal Mile
Säkkipillimies Closed

Torstaina suuntasimme kohti Fort Williamia ja Ben Neviksen tislaamoa, samalla käyden matkan varrella olleissa Blackessin linnassa ja Stirlingin linnassa. Stirlingin jälkeen alkoikin varsinainen ajomatka pitkin kapeita ja mutkaisia teitä kohti Fort Williamia, jonne saavuimme juuri parahiksi viimeiseen kierrokseen tislaamolla (16.40). Tislaamon miehellä oli rento asenne viskin tislaamiseen ja tarinoiden jälkeen matkaan tarttui pullo 12-vuotiasta Ben Nevis Deluxe Blended -viskiä. Sitten vielä hieman ruokaa ja takaisin kohti Edinburghia kiertäen maisemareittiä pitkin. Kuskikin pääsi pidemmän ajorupeaman aikana vauhtiin ja välillä takapenkilläkin tuntui, että peilit jäävät matkan varrelle.

Matkareittimme oli suurin piirtein seuraava:

Torstai Torstai
Navigaattori Maisemat

Perjantaina suuntasimme pitkin rannikkoa kohti Aberdourin linnan raunioita, josta pienen arpomisen jälkeen tähtäsimme Famous Grousen tislaamolle Crieffiin. Tänään olin itse ajovuorossa, joten viskin maistelu jäi niukoille, mutta matkaseurue nautti tislaamon viskivalikoimasta senkin edestä. Matka jatkui Loch Levenin linnan raunioille, jotka tosin jäivät järven keskelle. Kaikki nähtävyydet sulkevat ovensa ikävän aikaisin jo hieman virka-ajan loputtua (keskimäärin klo 17.30). Burger Kingin aterioiden jälkeen suunta kohti kiintopistettä ja pyörähtämään vielä Edinburghin keskustassa. Vuokra-autosta olin positiivisesti yllättynyt ja Vauxhall Astra 1.9 cdti hoiti homman mainiosti. Diesel ja turbo toivat ajoon sopivaa pehmeittä ja ripeyttäkin löytyi riittävästi. Aika nopeasti sitä tottui vaihtamaan vaihteita vasemmalla kädellä ja kapeat tietkään eivät häirinneet.

Reittimme kiersi rannikkoa mukaillen kohti sisämaata ja moottoritietä takaisin:

Torstai Torstai

Juomakulttuurin osalta Skotlantilaiset oluet kuten Belhaven Best, McEwan’s 80, Old Speckled Hen, Deuchar’s IPA ja Tennets Lager olivat erinomaisia ruokajuomia. Mutta oluita varten ei Skotlantiin matkattu, joten viskien osalta tuli tutustuttua 38 erilaiseen makuun. Viskit tarjoiltiin nippeinä, eli noin 2,5cl annoksina, jotka soveltuivat mainiosti maisteluun. Iän ja tislaamon sijainnin vaikutus makuun tarjosi paljon maisteltavaa ja suuriakin eroja eri juomien välille. Viskin juomisesta matkalla selvisi yksi yhtenäinen näkemys: ei jäitä, koska ne imevät maut. Vettä voi hieman lisätä maun selventämiseksi, mutta vain teelusikallisesta ruokalusikalliseen.

Eri viskejä on hankala laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä hyvissä viskeissä on makua, mutta erilaisina luonteina. Ardberg ja Lagavulin olivat omaa luokkaansa savuisina ja maultaan vahvoina viskeinä ja pehmeämmistä, helposti lähestyttävistä, viskeistä Macallan, Highland Park ja Talisker kuin sulivat suuhun. Myös Balblair ja ancnoc olivat maukkaita ja pääsääntöisesti hyvät viskit vain paranivat iän kasvaessa. Toisaalta ”huonoa” viskiä kuten Tomintoulia ei ikä oikein pelastanut, kuin vasta 27 vuoden kohdalla. Sekoitetut viskit jäivät hieman pienemmälle painoarvolle, vaikka hyviä nekin muutamat oli, joita tuli testattua. Esimerkiksi Famous Grousessa on yhdistetty muun muassa Macallania, Highland Parkkia ja Glenturretia.

Pienet annokset, suuret maut:

Viskin maistelua
Viskit Viskit

Tislaamot olivat sisältä päin hyvinkin samanlaisia, tislauspannuja lukuun ottamatta:

Ben Nevis Famous Grouse

Skotlannista jäi hyvä mielikuva, vaikka sää koittikin ajoittain kastella. Ruoka toki oli mitä oli, kalaa ja ranskalaisia tai kuivahkoja hampurilaisia, mutta silti ihan maittavaa. Haggiskin oli kuin suomalaista maksalaatikkoa. Nähtävyyksissä oli oppaat kertomassa tarinaa värikkäästä historiasta rotevalla murteella, josta sai selvää aika hyvin, joten linnojen ja raunioiden kiertely ei ollut aivan oman mielikuvituksen varassa. Lauantaina kävimme vielä Edinburghin Deep Sea Worldissa, jossa oli muun muassa haita ja muita meren eläviä.

Skotlannin nähtävyyksistä jäi vielä paljon näkemättä, koska käytettävissä olleen ajan puitteissa keskityimme vain Edinburghin lähialueisiin. Skotlannin ylämailta löytyisi muun muassa Loch Ness, lisää linnoja ja enemmän kuuluisia viskitislaamoja. Eli seuraavaa reissua varten on jo kohdelista haarukassa. Ainakin Edinburghin alueelle kannattaa suunnata kolmen-neljän vuoden päästä, kun Stirlingin linnan restaurointi ja Edinburghin pääkadun, Princess Streetin, raitiovaunukiskot on saatu valmiiksi.

Kohti saarivaltakuntaa

Kävin viime perjantaina Finnconissa kuuntelemassa George R. R. Martinin Guest of Honour -puheen, joka conin teemaan liittyen käsitteli matkaa: mielikuvituksessa tai reaalimaailmassa. Puheen ydinajatuksena oli, että kirjoja lukemalla pääsee matkustamaan uusiin maailmoihin ja kohtaamaan uusia tuntemattomia asioita; paljon enemmän kuin fyysisesti matkaamalla.

Matka ei ole pelkästään paikasta A paikkaan B taivaltamista, vaan myös elämää: uuden oppimista ja henkistä kasvua. Usein matkustaminen yhdistää nämä matkan molemmat puolet, ja niinpä huomenna suuntaankin viikoksi kohti uusia maailmoja, päämääränä Edinburgh, Skotlanti. Yhdistyneiden kuningaskuntien saarivaltakunnan maa, josta ensimmäisellä ajatuksella tulee mieleen viski, kiltti, säkkipilli, haggis, linnat ja Roope Ankka. Saa nähdä mitä muuta viikon aikana tulee koettua vuokra-auton avustuksella, jolla on tarkoitus matkata kokemaan kulttuuria, viskitislaamoja ja maisemallisesta luontoa, palaten aina yöksi takaisin lähtöpisteeseen. Britannista löytyisi myös Martinin Tulen ja jään laulu -kirjojen maailman Muurin esikuvana toiminut Hadrianuksen valli, mutta mielenkiintoisuudestaan huolimatta se jäänee näkemättä.

Matka alkaa aina odotuksella kohti uusia jännittäviä maailmoja ja irtautumaan arjesta, ja tapahtui matka sitten mielikuvituksessa kirjojen avustuksella tai ei.