Kategoria: vekottimet

Tekniikka ja sen sovellutukset ovat joskus mielikuvitustakin ihmeellisempiä

Heräämisiä Philips Wake Up Experimentissä

Aamuisin voi herätä usealla eri tavalla, jonka Philips Wake Up Experimentin koekaniini on varmasti saanut todeta marraskuun puolesta välistä lähtien. Parissa viikossa testihenkilö on saanut kokea aika erikoisia herätyksiä. Omat heräämiseni ovat olleet vielä hieman perinteisempiä, mutta joulukuussa on edessä muutos. Olin yksi bloggaajista, jotka saivat herätyskokeeseen liittyen testiin Philipsin uuden Wake-up Light -sarastusvalon, kuten lokakuun lopussa kirjoitin.

Philips Wake Up Experiment on kokeilu, jossa selvitetään mikä oikeastaan on paras tapa herätä. Asia toteutetaan kokeilemalla kaikki mieleen tulevat mahdolliset ja mahdottomatkin herätystavat. Kokeeseen valittu henkilö on nyt herännyt marraskuun puolesta välistä alkaen muun muassa säkkipillinsoittoon, aamutreeniin, 31:n herätyskellon sointiin ja poliisirynnäkköön. Aika äärimmäisiä herätyksiä ja niitä koehenkilöllä on vielä pari viikkoa edessä, sillä koe kestää 13.12.2012 asti.

Herätyskokeeseen liittyen Philips lähetti bloggaajille testiin uuden Wake-up Light -sarastusvalon, joka viimein eilen saapui. Sarastusvalon ideanahan on, että sen avulla herääminen asteittain kirkastuvaan valoon on helpompaa ja virkeämpää. Omistan entuudestaan vanhemman FM-radiolla varustetun sarastusvalon, joten nyt on hyvä testata, miten uudistettu malli toimii. Ulkoisesti uusi sarastuvalo on sulavan pyöreä ja paremmin muotoiltu. Toiminnallisuuden osalta saamassani HF3550-mallissa sarastustoiminnallisuus simuloi nyt auringonnousua väreissä ja lamppu toimii vain yhteistyössä telakkaan asetettavan iPhonen tai iPod Touchin kanssa. Toimintaa ohjataan Wake-up -sovelluksella, jolla voi seurata myös nukkumisrutiineja. Wake-up Light -valojen mallistosta löytyy myös edullisemmat ilman iOS-laitteita toimivat ja FM-radiolla varustetut mallit: HF3510 vanhan mallin sarastuksella ja HF3520 auringonnoususimulaatiolla.

Philips Wake-up Light HF3550 iPhone-telakalla:

Lähiviikkoina saa nähdä, miten uuden sarastusvalon herätys eroaa aikaisemmasta ja onko aamuisin herääminen yhtään virkeämpää. Useimminhan se on enemmän tai vähemmän vaikeaa ja sitä haluaisi vain makoilla vielä hetken. Aikaisempien kokemusten mukaan sarastusvalolla kynnys yön pimeyden ja aamun valkeuden välillä ei ole niin jyrkkä ja on mukavampaa herätä valoisuuteen. Herätyskoe alkakoon!

Raspberry Pi on paljon pienessä paketissa

Tietokoneita ei voi koskaan olla liikaa, joten tilasin viimeinkin arsenaalia vahvistamaan Raspberry Pi:n. Eli pienen luottokortin kokoisen ARM-prosessorilla varustetun tietokoneen, jolla voi pyörittää Linuxia, käyttää harrasteprojekteihin tai vaikka katsoa Full HD -elokuvia. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa.

Raspberry Pi on ollut, alan harrastajien, mediassa sen alkuvuoden julkaisusta lähtien, mutta saatavuus on ollut nihkeää, eikä mikään ihme, sillä laite on erittäin houkutteleva edullisella 35 dollarin hinnallaan ja kelvollisilla ominaisuuksillaan. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa, mutta sitä voi käyttää kuten normaalia Linuxilla varustettua tietokonetta, hyödyntää erilaisissa harrasteprojekteissa tai vaikka katsoa 1080p Full HD -elokuvia. Laitteen liitännät ovat tehty käyttäjäystävällisesti, sillä sen saa kätevästi liitettyä näyttöön kuten televisioon HDMI:llä, verkkoon RJ45:llä ja levynä toimii SD-kortti.

Raspberry Pi:llä on listalla hintaa 35 dollaria, mutta käytännössä se on verojen ja muiden kulujen jälkeen hieman enemmän. Itse tilasin sen Partcon verkkokaupassa, jossa Raspberry Pi Model B Revision 2.0 kustantaa 47,77 euroa. Lisäksi tilasin samalla läpinäkyvän kotelon ja microUSB-laturin. Laitteen voi tilata myös suoraan valmistajilta RS Componentsilta tai element14/Premier Farnellilta. Hieman harmillisesti, mutta omaan huonon tuurini tapaan, ehdin tilata sen juuri ennen, kuin se sai uuden 512 MB muistia sisältävän version. No, ei voi mitään.

Tekniset tiedot:

  • Järjestelmäpiiri: Broadcom BCM2835 (CPU + GPU + SDRAM)
  • Prosessori: 700 MHz ARM11 ARM1176JZF-S ydin
  • Näytönohjain: Broadcom VideoCore IV,OpenGL ES 2.0,OpenVG 1080p30 H.264 high-profile encode/decode
  • Muisti: 256 MiB
  • USB: 2 USB 2.0
  • Videoliitännät: Komposiittivideo (RCA) ja HDMI
  • Audio: TRS connector tai 3.5 mm liitäntä, HDMI
  • Levy: Secure Digital (SD) / MMC / SDIO korttipaikka
  • Verkko: 10/100 wired Ethernet RJ45
  • Virta: 700 mA, (3.5 W)
  • Virtalähde: 5 V (DC) via Micro USB type B tai GPIO
  • Koko: 85.0 x 56.0 mm

kuvat: Element14

Tarkempia testejä Raspberry Pi:n suorituskyvystä ja ylikellotuksesta voi lukea Bit-Techin Raspberry Pi:n arvostelusta. Käynnistyspartitiolla oleva config.txt-tiedosto ajaa BIOSin virkaa, josta voi säätää muistin CPU:n ja GPU:n määrityksiä.

Käyttökohteet

Raspberry Pi:llä on monia käyttökohteita, kuten Wikipedia-sivulta voi lukea, joista seksikkäimmät ovat sen käyttäminen HTPC:nä XBMC:n kautta, Quake III:n pelaaminen tai vähemmän seksikkäämpi käyttökohde normaalin Linuxin ajaminen. 1080p Full HD -videotoiston mahdollistaa vekottimessa oleva rautapurku h.264 -videoformaatille. Testasin nopeasti XBMC:hen pohjaavia käyttöjärjestelmiä ja Debian-pohjaista Linuxia Raspberry Pi:lle. Myös mobiililaitteisiin suunnitellut Android ja Firefox OS ovat myös tuloillaan, joka vaikuttaa kätevältä laitteen tehot huomioiden.

Raspbmc:
Asennus onnistuu helposti sekä Windowsissa että Mac OS X:ssä tai Linuxissa. Raspbmc on oikeastaan kuin normaali XBMC, mutta sovitettuna ARM-laudalle. Eli tehoja ei todellakaan löydy samaan tapaan kuin normaalista tietokoneesta. Mutta kyllä se XBMC sillä pyörii.

Asennus lyhyesti:

  • curl -O http://svn.stmlabs.com/svn/raspbmc/testing/installers/python/install.py
  • chmod +x install.py
  • sudo python install.py
  • Seuraa ohjeita
  • Valmis

OpenELEC:
OpenELEC, eli Open Embedded Linux Entertainment Center, on pieni Linux-jakelu rakennettuna alusta lähtien tietokoneen muuttamiseksi täydelliseksi XBMC mediakeskukseksi. Se löytyy muiden alustojen lisäksi myös Raspberry Pi:lle, vaikka sitä ei sivuilta suoraan näyttänyt löytyvän. Asentamiseen vaaditaan hieman enemmän tunkkaamista Raspbmc:hin verrattuna, mutta foorumin vinkeillä asia hoituu. Linuxissa asia hoituu ohjeita seuraten valmiilla skriptillä. Raspbmc:hen verrattuna OpenELEC näyttää aivan samalta, mutta tuntuu olevan hieman jouhevampi.

Asennus menee lyhyesti:

  • Katso diskutil list missä SD-korttisi on
  • Kopioi image kortille: dd if=/Users/foobar/Desktop/r11542.img of=/dev/disk1
  • Jos saat ”dd: /dev/disk1s1: Resource busy” virheilmoituksen, unmounttaa levy: diskutil unmount /dev/disk1
  • Odota kunnes prosessi lopettaa
  • Valmis

Raspbian:
Raspberry Pi toimii myös kuten normaali Linux-tietokone, jos siihen asentaa vaikkapa Raspbian Linuxin, joka pohjaa Debianiin. Asennusohjeet ovat selkeät. Raspbian asennus sujuu käteväsi, sillä SD-kortille vain siirretään asennuspaketin tavarat ja bootataan. Sen jälkeen päästään normaaliin Debianin Netinstalleriin määrittelemään mitä tehdään. Ainut mitä pitää määrittää erilailla normaalista on Debian mirror: mirrordirector.raspbian.org ja hakemistoksi /raspbian. Peruspalikoiden asennuksessa menee jotain alle tunti, jolla saa esille komentorivin ja SSH:n. Työpöydäksi ei ole järkevä asentaa Gnomea, vaan kannattaa laittaa kevyempi LXDE.

Yhteenveto

Raspberry Pi on pieni luottokortin kokoinen 700 MHz:n ARM11 -prosessorilla ja 1080p Full HD -videon rautapurkuun pystyvällä grafiikkapiirillä varustettu tietokone, joka toimii jossain määrin kelvollisena mediatoistimena ja normaalina tietokoneena. Muita käyttökohteita sillä on erilaisissa harrasteprojekteissa kuten kotiautomaatiossa ja laajennusosilla sitä voi hyödyntää Arduino-alustojen tapaan. Edullinen hinta ja hackvalue tekevät laitteesta kätevän ja loppu onkin käyttäjän käsissä. Omassa käytössäni laite vielä hakee paikkaansa. Toisella SD-kortilla on Raspbian ja toisella OpenElec.

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13″:n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13″ Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13″ Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.

Testissä Fujitsu Stylistic M532 Android-tabletti

Erilaiset tabletit ovat yleistyneet nopeasti ja tuntuu että lähes jokaisella on joko Applen iPad tai jokin Android-tabletti, painottuen iPadin puolelle. Olenkin tähän asti onnistunut välttämään tablettien käyttämistä, muutamaa lyhyttä iPad ja Android-tabletin hiplaamista lukuun ottamatta, joten oli aika tehdä asiaan muutos. Osana Fujitsun Lifebook4Life-projektia sain testattavakseni muutamaksi viikoksi Fujitsu Stylistic M532, 10″ Android-tabletin. Neliytimisellä Nvidian Tegra 3 -piirillä, 1280×800 resoluutiolla, 1 GB muistilla ja 32 GB tallennustilalla varustettu 560 grammaa painava tabletti on oiva paketti myös viihdekäyttöön, vaikka sitä markkinoidaan yritystason käyttäjille. Verkkokauppa näyttää myyvän tablettia 612,90 euron hintaan.

Fujitsu Stylistic M532

Fujitsu Stylistic M532 on 10″ Android-tabletti, joka on suunnattu yrityskäyttäjille, mutta toimii yhtä hyvin myös viihdekäytössä. Tabletissa pyörii Android 4.0 Ice Cream Sandwich, jota vauhdittaa neliytiminen Nvidian Tegra 3 -piiri ja 1 GB muistia. 1280×800 -resoluution LED-taustavalaistu näyttö on suojattu Gorilla Glassilla ja levyä laitteessa on 32 GB. Fyysisiltä mitoiltaan tabletti on 8.6 millimetriä paksu ja painaa 560 grammaa. Eli hieman ohuempi ja kevyempi kuin Applen uusi iPad (660g ja 9,4mm).

Teknisiltä ominaisuuksiltaan Stylistic M532 on kirjoitushetkellä tarjolla olevista Android-tableteista kärkipäätä ja puhdas Android 4.0 pyörii vikkelästi ja responsiivisesti. Näyttö on peruslaatua, vastaa 10 sormen kosketukseen ja kiiltävänä pintana heijastaa, joten sen katsominen kirkkaassa valossa on osittain hankalaa, kuten kiiltävissä näytöissä yleensäkin. Liitännät ovat suppeat ja yläosasta löytyy kuulokeliitin, sivulla on micro-USB ja alareunassa Fujitsun oma lataus- ja telakkaliitin. Micro-USB ei toimi tabletin lataamiseen, joten isohkoa laturia pitää kantaa pidemmillä matkoilla mukana. Sivulle on myös piilotettu kumisuojan taakse paikat microSD- ja SIM-kortille. Erillistä HDMI-liitintä ei ole, joten jos tabletilta haluaa näyttää jotain ulkoisella näytöllä, pitää hankkia micro-USB adapteri tai käyttää telakkaa.

Fujitsu varustanut tablettinsa 2 megapikselin etukameralla, joka on tarkkuudeltaan hieman karkea, mutta kelvollinen esimerkiksi videopuheluita varten. Takana oleva kamera on 8 megapikseliä ja varustettu salamalla. Tabletilla kuvaaminen on hankalaa ja kuvat ovat korkeintaan kelvollisia, tai en ainakaan hyviä onnistunut ottamaan (testikuva). Vertailukohtana HTC Sensationi kamera tarjoaa selkeästi parempia kuvia. Virtaa tabletille tarjoaa ”vain” 3,170 mAh akku, joka on selkeästi pienempi kuin vastaavilla tableteilla. Applen uudesta iPadista löytyy virtaa 11,560 mAh ja esimerkiksi Samsungin Galaxy Tab 2:sta 7000 mAh. Tämä myös näkyy esimerkiksi videotoistotestissä, jossa M532 jaksaa viidettä tuntia ja Tab 2:n kymmenen.

Tabletti on ensisilmäyksellä piristävän näköinen, sillä mustaa reunusta ympäröi Fujitsun punainen alumiinikehikko ja takapinta on päällystetty kumimaisella muovipäällysteellä (magnesiumia?), joka antaa tabletin pitämisessä kädessä tukevan otteen. Ja siihen ei jää sormenjälkiä. 560 gramman painon huomaa yhdellä kädellä käytettäessä, mutta tuettaessa johonkin tai kahdella kädellä se on oiva. Laite toteuttaa Android 4:n suunnittelua ja täten tabletissa ei ole fyysisiä näppäimiä laitteen etuosassa, jonka voi sanoa tekevän siitä myös paremman näköisen. Fyysisiä näppäimiä ei jää kaipaamaan, kunhan on ensin tottunut softanäppäimiin ja niiden sijaintiin. Ainoat näppäimet löytyvät laitteen reunoilta, sivulta äänenvoimakkuuden säädin ja yläreunasta virtakytkin.

Käyttökokemuksien osalta Stylistic M532 vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei oikeastaan herätä kommentteja suuntaan eikä toiseen. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Kolmen viikon testijakson aikana tablettia tuli pääasiassa käytettyä sähköisten kirjojen lukemiseen, luentovideoiden katseluun ja hieman uutisten lukemiseen ja pelaamiseen. Toiminnassa sen osalta ei ole mitään valittamista, mutta testijakson perusteella omat tablettitarpeet ovat aika vähäisiä, jota ei kannettavalla voisi tehdä. Kirjojen lukeminen on kyllä tabletilla paljon mielekkäämpää. Akkukesto ei aiheuttanut päänvaivaa, vaikka se voisi olla parempi etenkin verrattuna kilpailijoihin. Eli kaikenkaikkiaan Stylistic M532 on pätevä 10″ Android-tabletti, joka erottuu edukseen, mutta muutamat ratkaisut olisivat voineet olla paremmin valittuja.

Tarkempaa raporttia laitteesta ja videokuvaa sen käytöstä voi lukea muun muassa Aba Müllerin Lifebook4Life -projektiblogiin kirjoittamasta kattavasta arvostelusta Stylistic M532:n käytöstä. Muista medioista ainakin TechRadar on testannut laitetta.

Tekniset tiedot

  • Järjestelmäpiiri: NVIDIA Tegra 3 T30S, Quad-Core ARM Cortex A9, 1.4 GHz
  • Muisti: 1 GB
  • Tallennustila: 32 GB Flash
  • Liitännät: SIM-kortti, MicroSD (SDHC) -muistikortti, kuulokeliitäntä, Micro USB, Dock-liitin
  • Näyttö: 10.1″ (25.7cm), TFT, 1280 x 800 (WXGA), Gorilla Glass
  • Kamera: 8 Mpix salamalla, 2 Mpix edessä
  • Akku: 3,170mAh, videotoisto 8.4 h, latausaika 2.7 h
  • Muuta: 2x kaiutinta, sisäänrakennettu mikrofoni
  • Antennit: 2x kakstaajuus WLAN, 3G (UMTS), GPS, Bluetooth 3.0
  • WLAN: AzureWave AW-AH663 802.11 a/b/g/n
  • 3G: Integroitu Huawei MU739 moduuli, HSPA+ (downlink 21 MBit/s, uplink 5.76 MBit/s)
  • Sensorit: 3-akselin kiihtyvyysanturi, gyroskooppi, magneettikentän ja taustavalon sensorit
  • Paino: 560 g
  • Mitat (L x S x K): 262.6 x 175.4 x 8.6 mm

Lisävarusteina tablettiin saa telakan, josta löytyy 2 USB -porttia ja HDMI -liitännät. Matkatelakasta löytyy yksi USB-liitin ja HDMI. Lisäksi tabletin voi sujauttaa kätevään koteloon, joka toimii myös telineenä.

Suorituskyky

Testasin nopeasti myös tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu 2.9, SunSpider 0.9.1 ja Peacekeeper testiohjelmilla. Suorituskyvyltään Stylistic M532 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit kuten Asus Transformer Pad 3000 ja Acer Iconia Tab A510.

Tulokset

  • Quadrant: 4463
  • Vellamo: 1405
  • Rightware Taiji: 19,65
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 5818 frames, 51 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3306 frames, 29 fps
  • Antutu 2.9: 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506)
  • SunSpider 0.9.1: 1708,5ms (1,3%)
  • Peacekeeper: Chrome 18, 417; Safari, 350; Firefox 15, 325

Verrokkilaitteet

Android-tablettien tarjonta on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ripeästi ja tilanne parantuu jatkuvasti, kun tehokkaampia laitteita julkaistaan markkinoille. Nopeasti verrattaessa markkinoiden tarjontaan, kirjoitushetkellä Fujitsun tabletti asettuu aika hyvin, mutta kilpailijoiden vastus on kova.

Samsungilta on tulossa houkuttelevia 10″ tabletteja, mutta kirjoitushetkellä Samsumg Galaxy Tab 2 on yksi vaihtoehto, joka Android Suomen testin perusteella vaikuttaa ihan näppärältä laitteelta. Se on tosin teknisiltä ominaisuuksiltaan hieman heikompi (1 GHz dualcore (TI OMAP 4430), 7000 mAh, 583 g, 3 Mpx + VGA edessä), mutta se ei käytöstä riippuen juurikaan vaikuta, vaikka Tegra 3 -laitteet juoksevat suorituskyvyn puolesta sen ympäri. Android Suomen tekemät testit Tab 2 10.1:lle tuottivat seuraavat arvot: Quadrant Standard: 2598; Vellamo: 848; GLBenchmark 2.1 Egypt Standard: 2203, 19 fps; GLBenchmark 2.1 Egypt offscreen: 3047, 27 fps. Verkkokaupasta Galaxy Tab 2 10″ lähtee 519 eurolla, joten se on hinnaltaan hieman edullisempi.

Samsungin tarjonnasta kiintoisa vertailukohta olisi tuleva Samsung Galaxy Note 10.1, jota Android Suomi on pikatestannut ja laajempi testi löytyy mm. The Vergestä. Etenkin kynätoiminto, hyvin toteutettuna, laajentaa tabletin käyttökohteita huomattavasti. Toisaalta The Vergen testaaja oli lopulta suhteellisen pettynyt Note 10.1:een (mm. TouchWiz, rakenne), vaikka kynä toimikin hyvin.

Paremmin haasteeseen vastaavat Asuksen tarjoamat hybriditabletit, joista Android Suomi on testannut Asus Transformer Pad TF300:sta ja kalliimpaa Asus Eee Pad Transformer Infinity (TF700T):stä. Teknisiltä ominaisuuksiltaan edullisempi TF300 on lähempänä Fujitsun tablettia (mm. Tegra 3 (T30L) ja 1280×800 -näyttö), mutta testiarvoja ei siitä Android Suomen testissä ollut. Kalliimman Infinityn testinumerot ovat aikalailla vastaavat kuin Stylistic M532:n: Quadrant: 4806; Vellamo: 1498; Rightware Taiji: 7,49. Taijissa suorituskykyyn vaikuttanee Infinityn 1920×1200 -resoluutioinen näyttö. Hintaa laitteilla (Verkkokauppa.comissa) on WiFi-mallina 399e ja 699e (ilman n. 150e näppäimistötelakkaa). TF300:sta saa myös 3G:n kanssa 499 eurolla. Pitäisi varmaan käydä hypistelemässä.

Ja tietenkin mitään tablettia ei voi olla vertaamatta Applen iPadiin, vaikkakin Android vs. iOS -pohjaisten tablettien vertailu ei ole mielekästä. Applen iPad 2 varustettuna 16 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä kustantaa 519e ja uusi iPad 32 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä 699 euroa. Eli periaatteessa samassa hintaluokassa. Loppu onkin sitten mieltymyskysymys, haluaako Androidin vapautta vai Applen ekosysteemin etuja.

Esiasennetut sovellukset

Sovelluksien osalta Stylistic M532 on kuten mikä tahansa Android-tabletti, etenkin kun sitä ei ole varustettu millään laitevalmistajan käyttöliittymäkerroksella, kuten mm. Samsung tai HTC tekevät. Toisaalta se on hyvä asia, mutta etenkin HTC:n Senseen tottuneelle vakio Android on hieman karu. Fujitsun Android-tabletti on kuitenkin varustettu muutamalla yrityskäyttöön suunnatulla sovelluksena. Ne ovat toki rahanarvoisia, mutta normaalikäyttäjälle vähäarvoisia. Tietoa ei ole, onko Fujitsulla suunnitelmissa päivittää tabletille Android 4.1 Jelly Beania, jonka pitäisi olla vikkelämpi ja jouhevampi kuin 4.0:n.

Yrityskäyttäjien toimisto-ohjelmatarpeesta huolehtii ThinkFree Office, joka mahdollistaa dokumenttien, taulukoiden tai esitysten kanssa työskentelemisen. Ohjelma mainostaa itseään Microsoft Office yhteensopivana ja tukee MS Office 2007 tiedostomuotoja (OOXML).

Tietoturvaosastosta huolehtii Norton Tablet Security, johon laitteen mukana saa vuoden käyttöoikeuden. Norton Anti-Theft -ominaisuus mahdollistaa laitteen seuraamisen netissä, jos se häviää tai varastetaan. Lisäksi sovellus pitää sisällään haittaohjelmien skannerin, joka varmistaa etteivät lataamasi ohjelmat sisällä viruksia tai muuta pahaa ja sillä saa myös suojan netissä surffaamiseen. Absolute Computrace Mobilen avulla on mahdollista jäljittää ja suojata laite ja sen sisältämä data.

Etäkäyttöön löytyy tabletista valmiina kolme sovellusta, Citrix Receiver, VMWare View Client ja iTap Mobile RDP, jotka ovat Virtual Desktop Interface (VDI) -sovelluksia eli mahdollistavat etätyöpöytien käyttämisen. Ainakin RDP-käyttö tuntui toimivan ihan kätevästi. Sähköpostin, yhteystietojen ja kalenterin synkronointiin on tarjolla Nitrodesk TouchDown, mutta en ole puhelimessani vakio Androidin tarjoamaa Exchange ActiveSynciä enempää tarvinnut.

Tiedostojen selaamiseen ja hallintaan löytyy ES File explorer, jolla näkee myös verkossa olevat palvelimet kuten Fujitsun Q700 NASsin. Tiedostoja voi latailla kuten Windows-jaon kautta, mutta videot eivät halunneet streamua verkon yli, vaan ne olisi pitänee ladata ensin. Viihdeosastosta vastaa CyberLink’s PowerDVD -mobiilisovellus, joka tarjoaa keskitetyn pisteen valokuvien, musiikin ja videoiden käyttämiseen.

Yksi sovellus, joka kannattaa Android-tabletille asentaa ja jonka toivoisi löytyvän Androidista valmiina, on jaettava on screen -näppäimistö. Eli näppäimistö jakaantuu näytön eri reunoilla ja keskelle saa numeronäppäimistön, jolloin kirjoittaminen onnistuu helpommin kuin koko ruudun levyiseltä näppäimistöltä. Yksi ilmainen vaihtoehto tähän on Open Split Keyboard.

Yhteenveto

Fujitsu Stylistic M532 on yrityskäyttöön suunnattu tabletti, joka toimii myös koti- ja viihdekäytössä. Käyttökokemuksien osalta tabletti vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen ja parin viikon jälkeen yleistuntuma on positiivisen neutraali. Ihan näppärä tabletti. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Siinä ei kuitenkaan ole sitä jotain, joka suuremmin innostaisi. Mutta voiko sellaista edes Android-tabletilta odottaa? Esiasennetut sovellukset ovat kätevä lisä yrityskäyttäjille, mutta ne ovat saatavilla myös Google Playstä.

Hyvää:

  • Suorituskyky
  • Tukeva ja laadukas rakenne
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • microSD-paikka

Ei niin hyvää:

  • Akkukesto kohtalainen
  • Kiiltopintainen näyttö

Canon Ixus 220 HS ja CHDK

Käytän kameraa suhteellisen vähän, koska yleensä se ei ole mukana, mutta lomamatkoille ja satunnaiseen kuvausintoiluun on oikea kamera parempi, kuin mitä HTC Sensation -matkapuhelimeni kamera tarjoaa. Kun Gigantissa oli erikoistarjouksessa Canon Ixus 220 HS edulliseen 99 euron hintaan, ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään miettiä. Bonuksena siihen saa myös asennettua CHDK:n, joka tarjoaa käteviä lisäominaisuuksia.

Canon Ixus 220 HS

Canonin Ixus-sarjan pokkarikamerat ovat aina olleet perusvarmoja valintoja ja noin vuosi sitten helmikuussa julkaistu Canon Ixus 220 HS tarjoaa pienessä paketissa 12.1 Megapikselin sensorin, 2.7″ LCD-näytön ja 5x (24-120mm) optisen zoomin. Lisäksi se tallentaa HD-laatuista 1080p 24fps -videota. DPreview tarjoaa vain tuotekuvauksen, mutta kattavamman arvostelun Ixus 220 HS:sta voi lukea esimerkiksi Imaging Resource -sivustolta. Maailmalla kamera tunnetaan myös Canon ELPH 300 HS -nimellä.

Kameran tekniset ominaisuudet ovat:

  • Kuvaprosessori: DIGIC 4 -prosessori, jossa käytetään iSAPS-tekniikkaa
  • Käyttöjärjestelmä: DryOS
  • Kuvakenno: 12,1 megapikseliä ja 1/2,3 tuuman taustavalaistu CMOS-kenno
  • Objektiivi: 24–120 mm (35 mm:n kinofilmivastaavuus), optinen 5x zoom, f/2.7–f/5.9
  • Kuvanvakain: siirtyvätyyppinen
  • Tarkennusjärjestelmä: AiAF (kasvojentunnistus/9-pisteinen), yhden pisteen AF
  • ISO-herkkyys: AUTO, 100, 200, 400, 800, 1 600, 3 200
  • Näyttö: 6,7 cm:n (2,7 tuuman) PureColor II G -nestekidenäyttö (TFT), noin 230k pistettä
  • Salama: automaattinen, käsitoiminen salama päällä/pois, hidas täsmäys
  • Videokuva: mm. 1920×1080 @24fps, 1280×720 @30fps, 640×480 @120fps, 320×240 @240fps
  • Videoformaatit: MOV (H.264 + Linear PCM (Stereo))
  • Liitännät: mini-USB, HDMI-miniliitin
  • Muistikortti: SD, SDHC, SDXC, MMC, MMCplus, HCMMCplus
  • Virtalähde: ladattava litium-ioniakku NB-4L, noin 220 kuvaa
  • Paino: 141g
  • Mitat (L x K x S): 92,2 x 55,9 x 19,5 mm

Ixus 220 HS vaikuttaa ihan kätevältä kameralta kokoonsa ja hintaansa nähden. 24mm -laajakuvaobjektiivi on näppärä ja kamera on kätevän ohut. Eihän se tietenkään mikään järjestelmäkamera ominaisuuksiltaan tai kuvausotteeltaan ole, mutta kyllä sillä kuvia ihan hyvin saa otettua automaatilla tai ilman. Ero Ixus 220 HS:n ja neljä vuotta vanhan Ixus 860 IS:ni välillä on käsiintuntuva sekä fyysisesti että kuvallisesti, uuden kameran eduksi.

Uuden kameran kanssa voisi nyt myös perehtyä enemmän valokuvaukseen ja myös ”Bastards Book of Photography” -opas innoittaa parempaan kuvaamiseen. Visuaalisessa oppaassa on selitetty helpohkolla tavalla vaikeahkoja asioita ja se opastaa kameran manuaalikontrollien käyttämiseen ja hienompien kuvien ottamiseen.

Muutamia kuvia testikuvausreissulta:

CHDK

Canon Ixus 220 HS:n tarjomia mahdollisuuksia kuvaamiseen voi laajentaa käyttämällä CHDK-ohjelmistoa, eli Canon Hacker’s Development Kitiä, joka on harrastajayhteisön kehittämä ohjelmisto Canonin eri kameroille. CHDK ladataan muistikortilta kameran muistiin, jonka jälkeen kuvaajalla on käytössään nippu lisäominaisuuksia ja -asetuksia. Mitään muutoksia ei kameraan tai sen ohjelmistoon tarvita.

Yksi kameranvalintakriteereistäni oli juuri CHDK:n saatavuus, vaikka en sen ominaisuuksia olekaan kovin paljoa edellisen kameran kanssa käyttänyt. Aivan uusille kameroille ei CHDK:ta yleensä ole saatavissa ja 220 HS:llekin se on vielä Alpha-versiona. Sen kehitystä voi seurata CHDK:n foorumin ketjusta ja kehitysversion voi ladata CHDK:n Autobuild-sivustolta.

CHDK tarjoamia lisäominaisuuksia ovat muun muassa:

  • RAW-kuvien ottaminen JPEGin lisäksi.
  • Mahdollisuus säätää mm. valotus- ja suljinaikoja.
  • Lisätietoa näytölle mm. akun tila ja terävyysalue.
  • Avaa lukitut ominaisuudet: optinen zoom videokuvauksessa ja laadun/pakkauksen muuttaminen kuvatessa
  • Skriptit: kuvasarjat ja liike- ja valotunnistimeen liitetyt tapahtumat, esim. salamoiden kuvaus.
  • Bracketing: Usean kuvan ottaminen pienillä muutoksilla esim. HDR-kuvia varten
  • Histogrammi: Reaaliaikainen histogrammi (RGB, yhdistetty, luminanssi kanavakohtaisesti)
  • Zebra mode: Reaaliaikainen näkymä erittäin kirkkaisiin tai tummiin alueisiin, jolla voidaan estää yli- ja alivalottuminen.
  • Syvyysalueen (DOF) -laskin
  • USB-kaapelin kautta kaukolaukaisu
  • Tiedostoselain: SD-kortin selailu ja tiedostojen käsittely.
  • Ohjelmia: Tekstieditori, kalenteri, Reversi ja Sokoban

Verrattuna neljän vuoden takaiseen prosessiin CHDK:n asentamisessa, oli nyt asiat hieman muuttuneet. Ensin kameran firmwaren versio piti selvittää otetun kuvan perusteella käyttäen Acid-ohjelmaa. Se oli 1.01G. Tämän jälkeen vain sitten tarvittiin CHDK:n tiedostojen siirto muistikortille ja SD-kortin asettaminen boottaavaksi. Edellisellä kerralla tein tarvittavat toimet Windowsissa CardTricks-sovelluksen avulla, mutta nyt se kävi näppärästi OS X:ssä SDMInst-ohjelmalla. Suhteellisen yksinkertainen projekti. Asennuksen jälkeen muistikortti laitetaan kirjoitussuojatuksi, jolloin CHDK latautuu aina kameran käynnistyessä.

CHDK on hyvä osoitus siitä, miten kekseliäitä harrastajat ovat ja saavat aikaan todella käteviä ominaisuuksia. Halvasta peruskamerasta saa paljon enemmän irti CHDK:n avulla. Pitääkin tässä perehtyä paremmin, mitä kaikkea kivaa esimerkiksi erilaisilla skripteillä saa aikaan. Ehkä joskus myös jaksan kuvata RAW-kuvia.

Fujitsu Celvin NAS Q700 jakaa ja varastoi

Tietokoneiden ja kannettavien kiintolevyt ovat täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä dokumentteja, valokuvia ja viihdettä, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka pitää ne tallessa mahdollisten laiterikkojen varalta tai jakaa samat tiedostot useammalle laitteelle. Erilaiset USB-levyt ovat käteviä, mutta helppokäyttöisempi vaihtoehto on verkkokovalevy tai -palvelin, jonne tiedostot saa helposti säilöttyä ja jaettua. Fujitsu Celvin NAS Q700 on verkkokiintolevy, joka toimii näppäränä tiedostojen varastona ja josta löytyy ominaisuuksia vaativampaankin käyttöön. Laite löysi tiensä käyttööni Fujitsun Lifebook4Life -projektin, joka alkoi osaltani viime syksynä ja jatkui tänä keväänä lyhyen laajennuksen kera.

Fujitsu Celvin NAS Q700

Fujitsun Celvin NAS Q700 on NAS-palvelin, eli verkkoon liitettävä tallennusväline, joka sisältää sulautetun palvelimen ja kaksi 3,5″ SATA-kiintolevyä, jotka voidaan asettaa RAID 0, 1 tai JBOD tilaan. Palvelinta hallitaan Web-käyttöliittymän kautta, jossa voidaan määrittää käytössä olevat palvelut ja ominaisuudet. Käyttöjärjestelmistä tuettuina ovat Microsoft Windows ja Mac OS X. Verkkokaupassa laitteen hinta näyttäisi olevan 460 euron tienoilla.

Ulkonäöltään Fujitsu Celvin Q700 on mustaa muovia ja pyöreätä kulmaa, mutta ei laitetta ole tarkoitus esillä pitää vaan antaa sille kovaa käyttöä. Celvin Q700 voi toimia muun muassa tiedosto-, FTP-, MySQL-, iTUnes-, lataus- ja Web-palvelimena. Lisäksi tuki löytyy Windows AD:lle, UPnP/DLNA:lle (TwonkyMedia), iSCSI targettina toimimiselle ja tietenkin levyjä voi käyttää varmuuskopiointiin ja etäreplikointiin. Tiedostoja saa liikkumaan CIFS/SMB, AFP, HTTP/S ja FTP:n avulla. Celvin Q700 perustuu ilmeisesti QNAPin QNAP TS-219 NAS-palvelimeen ja eräät ovatkin vaihtaneet QNAPin firmwareen. Äänekkyydeltään laite on normaalilla tasolla, sillä levyjen toiminnan kyllä kuulee ja tuuletin on suhteellisen äänekäs silloin kun se pyörii.

Tekniset tiedot

  • Prosessori: Marvell 6281 1.2 GHz
  • Muisti: 512MB DDR2 RAM, 16MB Flash
  • Kiintolevyt: 2 x 3.5″ SATA -kiintolevyä, tukee 4 TB
  • Verkko: 1 x 10/100/1000 Mbps RJ-45 verkkoliitäntä
  • USB: 3 x USB 2.0 porttia (edessä: 1; takana: 2)
  • Virrankulutus: lepotilassa 5W, päällä 21W
  • Koko: 218.4 x 85 x 165.5 mm
  • Paino: 0.91 kg (without hard disk)
  • Virtalähde: 60 W, 100–240 V

Käyttömukavuudeltaan Q700 on hieman hankala, jos levyihin pitäisi päästä käsiksi, sillä kotelo pitää avata erikseen. Tällä tosin päästään pienempään fyysiseen kokoon, mutta huollettavuus kärsii hieman, mutta harvoin (toivottavasti) levyjä pitää vaihdella. Oman Q700:ni sisältä löytyi kaksi Seagate Barracuda 7200.12 -levyä (st31000524as) pinottuna päällekkäin eli käytännössä pystyyn vierekkäin.

Käyttöönotto ja kokemukset

NASin käyttöönottoon tarvitaan Windows- tai Mac-tietokone, johon asennetaan ensin Fujitsu Celvin Finder -ohjelmisto, jolla verkkopalvelin paikannetaan. Asennuksen jälkeen NASin levyt ja firmware alustetaan Web-käyttöliittymän kautta. Kuvittelin, että asennus olisi sujunut tyyliin klik-klik-klik, mutta firmwaren osalta se pitää erikseen poimia asennus-CD:ltä tai Fujitsun sivuilta. Kannattaa suoraan hakea uusin firmware, eikä käyttää CD:ltä löytyvää vanhempaa versiota. Fujitsun sivuilta löytyi firmwaresta 3.5.2 – 1203T -versio, kun CD:llä oli 3.3.9 – 0120T. Uusimmassa oli mainittu OS X Lion -tuki ja lukuisia muita päivityksiä. Firmwaren päivitys kestää muutamia minuutteja.

Firmwaren päivityksen jälkeen päästään tekemään asetuksia aloittaen antamalla sille nimi, salasana, aikavyöhyke, verkkoasetukset ja käytettävät palvelut. Levykonfiguraatioiden osalta valittavana on RAID 1, RAID 0, Single Disk tai JBOD, joista itse valitsin Single Diskin, koska mielestäni on kätevämpää että levyt ovat erillään, enkä RAID-toiminnallisuutta tarvinnut. Lisäksi levyt ovat mahdollista kryptata AES-256 -salauksella. Asetusten jälkeen suoritetaan varsinainen asennus ja levyjen alustus, joka kesti n. 50 minuuttia.

Celvin Q700:n Web-hallintapaneeli on selkeä ja helppokäyttöinen, vaikkakin siellä säädettävistä asioista voisi olla paremmat ohjeet ja lyhyet kuvaukset saatavilla suoraan hallintapaneelin ohjeesta. Etenkin asennuksen aikana olisin halunnut nähdä enemmän tietoa, miten valitut toiminnot vaikuttavat. Esimerkiksi käytettävistä palveluista ei ollut muuta tietoa kuin nimi ja tyyppi. Hallintapaneelin voi pistää HTTPS:llä salatun yhteyden taakse, joka on toivottavaa etenkin jos NAS-palvelinta pitää Internetissä kiinni.

Pienen säädön ja Web-käyttöliittymässä toiminnallisuuksien tutkimisen jälkeen NAS-palvelin on käyttövalmiina ja hyvinhän se toimii. Lyhyellä käyttökokemuksella Celvin Q700 vaikuttaa kätevältä. OS X:ssä AFP-protokolla toimii kätevästi Bonjourin kautta, kun Samba vastaavasti ei suoraan halunnut nähdä tiedostoja. Windowsissa levy löytyy Microsoft Networkingin kautta ja tiedot liikkuvat SMB:n avulla. OS X:ssä Q700:aa voi käyttää myös Time Machinen kanssa, joka on kätevää verrattuna USB-levyihin. Tiedostosiirtonopeudet ovat vielä tarkemmin testaamatta, mutta ainakin langattoman verkon kautta tietoa liikkuu minkä pystyy.

NAS-palvelin tarjoaa erilaisia sovelluksia, kuten ”Download Station”, jossa palvelimelle voidaan antaa ladattavaksi tiedostoja ja se voi toimia myös Bittorrent-clienttina. Kätevää antaa ladattavaksi esimerkiksi Windows 8 Release Preview, ja itse voi mennä nukkumaan. Multimedia Station tarjoaa kuvien ja videoiden katselua selaimen kautta, mutta totesin sen kyvyt videoiden osalta aika nihkeiksi. Videot piti transkoodata ensin flv-muotoon, eikä ohjelma tunnistanut mkv-paketoituja videoita. Eli kätevä netin yli streamaus jäi unelmaksi. Vastaavasti Twonkymedia -mediapalvelin (uPNP server) toimi median streamaukseen lähes kuten olettaa, joskin Twonkyn käyttöliittymä on sekava. Sen avulla voi streamata videota esimerkiksi Android-tablettiin ja katsoa sitä UPnPlayn avulla.

Yhteenveto

Fujitsu Celvin Q700 on kätevä NAS-palvelin, jossa on monipuoliset ominaisuudet. Ulkonäöltään laite on neutraali, ei tarjoa levyjen nopeaa vaihtamista ja on äänekkyydeltään normaalilla tasolla. Laite toimii hyvin Windowsin ja Mac OS X:n kanssa ja tarjoaa monipuoliset palvelut muun muassa multimedian, tiedostojen varastoinnin ja varmuuskopioinnin osalta. Suorituskyvyltään Q700 vaikuttaa ihan riittävältä gigaisessa verkossa.

Kuva NAS-palvelimen hallintapaneelista ja sisälmyksistä:

Penclic-hiiri laittaa käden kynäotteeseen

Markkinoilla on tarjolla erilaisia hiiriä moneen eri tarkoitukseen ja yksi kiinnostava vaihtoehto on Penclic-hiiri, joka siirtää kynästä tutun otteen hiiren käyttämiseen. Penclicin klikkauskilpailussa voit myös voittaa sellaisen itsellesi tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Vastaa lisäksi tässä kirjoituksessa olevaan kysymykseen ja vastaajien kesken arvotaan yksi Penclic-hiiri.

Penclic-hiiri

Penclic-hiiren toiminta-ajatus vaikuttaa erikoiselta, kun normaali hiiriote vaihdetaan kynämaiseen otteeseen. Hiirtä pidetään kädessä kuten kynää, joka sallii ranteen ja käden levätä työtasolla ja hartioiden rentoutua. Hiiren alaosa toimii kuten normaali hiiri. En tosin ole tuotetta päässyt itse testaamaan, joten käytännön toimivuus jää tuotekuvauksen pohjalta arvioitavaksi. Hiiri toimii tuotekuvauksen mukaan ”aivan kuten kynä ja jatkaa kehosi liikkeitä ja hyödyntää käsiesi ja sormiesi ainutlaatuista hienomotoriikkaa. Normaalit hiiret tarvitsevat hartioiden ja käsien liikettä epäluonnollisessa ja epäterveellisessä asennossa täten aiheuttaen rasitusvammoja ja jännetupintulehdusta.” Esittelyvideosta näkee parhaiten, miten hiiri toimii käytännössä, vaikkakin videossa ylikorostetaan tavallisen hiiren ”ongelmia”.

Hiiri on vain oikeakätisille ja saatavilla sekä langallisena että langattomana versiona. Siinä on 5 nappia ja rulla, ja tarkkuus on säädettävissä 800-1200-1600-2400 dpi:n välillä. Langaton versio saa virtansa ladattavista AAA-akuista, jotka tulevat mukana ja kestävät normaalikäytössä 3 kuukautta ilman latausta. Penclic-hiiri toimii sekä Windowsissa, Linuxissa ja Macissa, mutta Macissä käytössä on Applen HID-toteutuksesta johtuen vain kaksi nappia ja muut pitää ohjelmoida erillisen ohjelman kautta. Tuotesivun perusteella sellaista ohjelmaa ei tule hiiren mukana.

Jos pieni kilpailuhenki ja hiiri kiinnostavat on Penclicillä menossa kilpailu, jossa koetellaan hiirisormien ja hiiren nopeutta, ja palkintoina voi voittaa Penclic-hiiriä tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Tehtävänä on näpäyttää hiirtä niin monta kertaa kuin pystyy 10 sekunnissa. Eli nyt vain sormet hiirelle ja klikkailemaan 15.4 mennessä. Kannattaa käyttää esimerkiksi Firefoxia, sillä Safarilla tai Chromella ei tuloksen lähettäminen tuntunut toimivan.

Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri?

Klikkauskilpailun lisäksi Penclic on lähestynyt eri maiden blogeja ja ”Se on kiva sillo” on yksi Penclic: Point – clic – go -kampanjan lähettiläsblogeista. Sain täten arvottavaksi blogin lukijoiden kesken yhden Penclic-hiiren. Jätä kirjoituksen kommentteihin mielipiteesi kysymykseen ”Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri” ja osallistut arvontaan. Vastausaikaa on 15.4. asti. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla yhteystietoja varten ja Penclic toimittaa hiiren perille.

Klikkauskilpailu käytännössä

Penclicin klikkauskilpailussa 10 sekunnin aikana ehtii käytännössä fyysisistä ja teknisistä syistä johtuen näpäyttämään vain rajoitetun määrän: kannettavan kosketuslevyllä ~87, langattomalla hiirellä ~97 ja langallisella hiirellä ~130 kertaa. Luulen, että tuloslistan kärkipään tulokset ovat saavutettu generoimalla hiiren klikkauksia jollain apuohjelmalla, sillä teknisesti hiirellä klikkaamalla kyseiset tulokset ovat arveluttavia.

Erilaisten apuvälineiden käyttö onkin suhteellisen helppoa ja Mac OS X:ssä voidaan tehdä koodi, joka tuottaa hiiren klikkauksia eli CGPostMouseEvent -tapahtumia. Lisättäessä koodiin looppi, saadaan Firefoxilla tulokseksi vaihtelevasti jotain 220 näpäytystä. Safarilla pelattaessa klikattava Flash-ohjelma jumittaa siten, että aika ei kulu ollenkaan ja tulokseksi saadaan esimerkiksi 999 klikkausta. Safarilla ei kuitenkaan tuloksen lähetys toiminut. Harmillisesti tuloslista ei näytä oikeita tuloksia, vaan rajoittaa sen 200 klikkaukseen, vaikka enemmänkin olisi saanut. Olisi hauska nähdä millaisiin suorituksiin muut ovat päässeet.