Avainsana: testi

Microsoft All-In-One Media -näppäimistö HTPC-käyttöön

Kyllästyin viimeinkin pienen Rapoo E2700 HTPC-näppäimistön toimintaan ja uuden HTPC-koneen osien yhteidessä päivitin olohuoneen pöydälle noin puolitoista kertaa isomman Microsoftin All-in-One Media -näppäimistön. Metallinen ja ihanan pieni vaihtui muoviseen ja kohtalaisen isoon näppäimistöön, mutta sen minkä elegantiudessa hävisi vastaavasti käyttömukavuudessa voitti. Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on HTPC-käyttöön hieman isohko, mutta toimivuudessaan pätevä vaihtoehto.

Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö
Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö

Microsoft All-in-One Media -näppäimistö

Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on HTPC-käyttöön markkinoiden edullisempaan päähän suunnattu langaton näppäimistö ja tarjoaa chiclet-tyyppiset näppäimet ja integroidun monikosketukseen perustuvan ohjausalustan. Näppäimistö on yhteensopiva Windows-käyttöjärjestelmien ja myös USB HID -yhteensopivien älytelevisioiden ja pelikonsoleiden kanssa. Takuuta näppäimistölle luvataan kolme vuotta ja omakseen sen saa Muropaketin hintavertailun mukaan noin 35 eurolla. Näppäimistöä on testannut muun muassa Muropaketti.

Microsoftin ehdotus olohuoneen HTPC-näppäimistöksi on suhteellisen iso mustasta muovista koostuva täysikokoisen näppäimistöosan ja monikosketyslevyn yhdistelmä. Kooltaan näppäimistö on 367 x 132 mm ja paksuudeltaan noin 12,5 – 16,5 mm, eli tavallista työpöytänäppäimistöä pienempi. 434 grammaa painavan näppäimistön muovinen rakenne tekee siitä hieman halvan tuntuisen, kun se vielä taipuilee päädyistä väännellessä, mutta Microsoft lupaa tuotteen kestävän päälle istumisen, satunnaiset pudotukset sekä hylkivän päälle roiskuvia nesteitä. Langaton yhteys käyttää salattua (AES 128 bit) 2,4 GHz tekniikkaa ja kantomatkaksi luvataan 10 metriä.

Chiclet-tyylisten näppäinten painallustuntuma on kohtalaisen lyhyt ja antaa ihan hyvän vasteen. Näppäinhattujen laki on koverrettu kevyesti sekä pysty- että vaakasuunnassa. Perinteisesti asetellun näppäimistöosuuden lisäksi näppäimistöstä löytyy vasemmasta reunasta äänenvoimakkuuden säätimet ja vasen hiiripainike. Yläreunasta löytyvät mukautettavat medianäppäimet ovat funktionäppäinten kanssa yhdessä ja toimivat oletuksena multimedia-, selain- ja pikavalintatoiminnoissa, sekä PgUp/PgDn käytössä. Insert-, home-, end-, print screen- ja scroll lock -näppäimiä ei ole. Perinteiset funktionäppäimet saa käyttöön Fn-näppäimen kautta, eikä asetusta voi muuttaa, jota voi pitää miinuksena. Multimedianäppäinten mukauttaminen onnistuu netistä erikseen ladattavalla sovelluksella ja se on tarpeen etenkin uni-pikanäppäimen poiskytkemisessä.

Näppäimistön oikeasta laidasta löytyy isohko monikosketukseen perustuvan ohjausalusta, jonka pinta on hieman karkeampaa muovia. Kosketuslevyn alaosa toimii hiiren näppäiminä, mutta tuntuma ei ole aivan parhain. Kosketuslevyn käyttötuntuma on ihan asiallinen, mutta ei pärjää lasisille alustoille. Kosketuslevyn yläpuolella olevan Microsoft-tekstin vieressä on pieni vihreä merkkivalo, joka ilmoittaa virtojen kytkemisestä sekä pattereiden ollessa loppumassa. Näppäimistön vasemmassa päädyssä on lisäksi pieni liukukytkin, jonka avulla virrat saa kytkettyä pois päältä, kun näppäimistöä ei käytetä.

Microsoftin All-in-One Media -näppäimistön takaosa on lähes tasainen lukuun ottamatta reunoista löytyviä kumitassuja ja yläreunan patteriluukkua. Näppäimistö saa virtansa kahdesta AAA-kokoisesta sormiparistosta ja kestoiäksi luvataan noin yhdeksän kuukautta. Paristojen vierestä löytyy pieni magnreetilla varustettu säilytyspaikka näppäimistön USB-lähettimelle.

Yhteenveto

Microsoftin ehdotus olohuoneen HTPC-näppäimistöksi on ihan pätevä esitys. Ulkomitoiltaan Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on kohtuullinen, eikä näppäinten koossa ole silti kursailtu. Kosketuslevy toimii ihan mukavasti, näppäinten tuntuma on hyvä ja myös pidempien tekstinpätkien kirjoittaminen onnistuu melko vaivatta. Langaton yhteys muutaman metrin käyttöetäisyydellä TV-tason alla sijaitsevaan HTPC:hen toimi ongelmitta.

Verrattuna aikaisempaan käytössäni olleeseen erittäin pieneen Rapoo E2700 -näppäimistööni on Microsoft All-in-One Media muovisempi, tylsempi ja kooltaan puolitoista kertaa isompi, mutta sen minkä se häviää elegantiudessa voittaa se käyttömukavuudessa. Etenkin näppäinten isompi koko ja ongelmitta toimiva langaton yhteys tekevät käytöstä mukavampaa.

Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö tarjoaa hyvää vastinetta rahalle, vaikka täydellinen tuote ei ole. Näppäimet ovat mukavat, kosketuslevy on riittävän suuri, mutta rakenne voisi olla hieman tukevampi, paristokotelon luukku laadukkaamman tuntuinen ja kosketusalustan painikkeiden tuntuma täsmällisempi.

Hyvää:

  • Koko on sopiva
  • Näppäinten tuntuma
  • Kosketuslevyn koko
  • Langattoman yhteyden toimintavarmuus
  • Säilytyspaikka USB-vastaanottimelle
  • Kestää roiskeita
  • Hinta

Huonoa:

  • Taipuisa muovinen rakenne
  • Funktionäppäinten toiminta
  • Ei insert-, home-, end-, print screen- ja scroll lock -näppäimiä
  • Heppoisen tuntuinen paristolokeron kansi

Dell Latitude E6530 on jämerä tehokannettava

Markkinoilla on tarjolla yrityskäyttöön monenlaisia kannettavia, eivätkä ne yleensä herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Mutta jos työkannettavissa vertaa luotettavan ja perusvarman maineessa olevaa Lenovon ThinkPad -sarjaa esimerkiksi nyt työpöydältäni löytyvään Dell Latitude E6530 -kannettavaan, ovat mielikuvat ja tuntumat selkeästi erilaiset, ThinkPadin eduksi. Dell Latitude E6530 julkaistiin vuoden 2012 keväällä ja se tarjoaa 15.6″ kokoluokassa tehokasta suorituskykyä työkäyttöön ja on negatiivisessa mielessä juurikin sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Dell Latitude E6530

Dell Latitude E6530

Yrityskannettavien markkinoilla Dell on omissa mielikuvissa samaa sarjaa muiden perustavaraa tuottavien PC-valmistajien kanssa ja sellainenhan se pöydälle testikäyttöön ilmestynyt korporaation uusi tehokannettava vaikuttaa olevan. Dell Latitude E6530 vaikuttaa päälisin puolin aikamoiselta möhkäleeltä ja poikkeaa alumiinisella kuorella selkeästi mattamustasta Lenovo ThinkPad W510:stä. Latitude E6530:n rinnalla ThinkPad W510 vaikuttaa jopa pieneltä ja kevyeltä kannettavalta, vaikka molemmat ovat samaa koko- ja teho-luokan kannettavia. Se, mitä Latitude häviää tyylikkyydessä, kerää se pisteet kotiin teknisten ominaisuuksiensa osalta.

Tekniset ominaisuudet

Teknisiltä ominaisuuksiltaan E6530 on kärkipäätä ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-3720QM 2.90GHz -prosessorin, 2x 8 GB muistia, integroidun Intel HD Graphics 4000 -näytönohjaimen peruskäyttöön ja NVIDIA NVS 5200M 1GB -näytönohjaimen tehokäyttöön ja kokonaisuus on paketoitu 1920×1080 -resoluution 15.6″ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 512GB SSD -levy, DVD+/-RW -asema, Web-kamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja WLAN. Painoa koneella on noin 2,5 kg. Optisen aseman tilalle voi vaihtaa lisäakun, lisäkiintolevyn tai painonsäästömoduulin. Koneen takakannen saa avattua, joka tarvittaessa mahdollistaa muistin ja kiintolevyn päivittämisen ja tuulettimen puhdistamisen.

  • Näyttö: 15.6″, Full HD 1920×1080-resoluutiolla, LED-taustavalaistu, Anti-Glare
  • Piirisarja: Mobile Intel QM77 Express
  • Prosessori: Intel Core i7-3720QM (2.6 GHz, 3.6 GHz 6MB Cache Turbo Boost 2.0)
  • Näytönohjain: NVIDIA NVS 5200M GDDR5 1GB + Optimus / Intel HD Graphics 4000
  • Kovalevy: SSD, ADATA SX900 512GB
  • Optinen asema: 8X DVD-ROM, DVD+/-RW
  • Muisti: 2×8 GB, DDR3, 1600 MHz, PC3-12800, SO DIMM (Samsung M471B1G73BH0-CK0)
  • Verkko: WLAN: Intel Centrino Ultimate-N 6300 802.11n (3 antennia); LAN: 10/100/1000 MBit/s Intel 82579 LM
  • Liitännät: Dell Wireless 380 Bluetooth 4.0 LE, SD/SDHC/SDXC -muistikortinlukija, 2x USB 3.0, 1x USB 2.0, HDMI, VGA, Ethernet (RJ-45), e-SATA, 54mm ExpressCard, 1 täysi- ja 2 puolikokoista korttipaikkaa.
  • Muuta: Tri-Metal kotelo, kuuloke/kaiutin liitäntä, kaiuttimet, Web-kamera ja taustamelua vaimentava mikrofoni, telakointiliitin
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Enterprise 64-bit
  • Akku: kesto 4-5 tuntia, 60Wh T54FJ, 5400mAh, Li-Ion 6-kennoa, 3.0Ah ExpressCharge, 90W -laturi
  • Koko (L x S x K): 384 x 258 x 38-35 mm
  • Paino: ~2,5 kg

Lisäksi konepaketin mukana tuli Dellin E-Port II -telakka, joka ei tuntumaltaan ole lähelläkään Lenovon telakkaa, mutta suurin piirtein samoilla ominaisuuksilla varusteltu. Telakasta löytyy kaksi USB 3.0 porttia, kolme USB 2.0 porttia ja yksi USB/eSATA -portti. Näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, yhteen DVI- tai DisplayPort -liittimeen ja verkkopiuhalle on RJ-45 -liitin. Lisäksi telakasta löytyy kuuloke- ja mikrofoni-liitännät ja sarjaportti. Telakkaan liittäminen ja pois ottaminen on hieman jäykähköä, mutta miellyttävämpää kuin näyttö- ja näppäimistöpiuhojen eestaas repiminen.

Käyttökokemukset

Käyttökokemukseni rajoittuvat suurilta osin kannettavan työpöytäkäyttöön, johon mielestäni Latitude E6530 on suunniteltukin, mutta ajoittain on Delliä tullut raahattua palavereihinkin. Yleistuntumaltaan E6530 on tukeva ja jämerä, kun kansi on harjattua alumiinia, saranat terästä ja runko magnesiumseosta, ja kuori ei taivu rannetuen, tai optisen aseman kohdalta kuten muovisissa koneissa. Tukevuus ei tosin tule ilmaiseksi, sillä kone tuntuu painavalta. Ulkoiselta olemukseltaan E6530 on mustan ja alumiinin yhdistelmänä kohtalaisen tyylikäs ja valmistuslaatu näyttää olevan hyvä.

Suurin käytännön ero löytyy heti kannen alta, kun Dell on varustanut näppäimistön erillisellä numeronäppäimistöllä, eikä näppäimistön reunoilta löydy kaiuttimia kuten Lenovossa. Erillinen numeronäppäimistö sekoittaa totuttua sormien paikkaa näppäimistöllä, kun Enter ei olekaan koneen reunassa, ja myös kosketuslevyn paikka on täten hieman sivussa näytön keskikohdasta. Ikävästi koneessani ei ole sormenjälkitunnistinta, joka ThinkPadia käyttäessäni on osoittautunut käteväksi. Nyt salasanan joutuu kirjoittamaan vähän väliä päivän aikana, mutta toisaalta sen ainakin muistaa.

Näppäimistön tuntuma on samaa tasoa ThinkPadin kanssa, mutta on hiljaisempi ja pehmeämpi. Näppäinten sijoittelu on ihan toimiva, joskin erilainen kuin ThinkPadissa. Muun muassa Fn-näppäin on nyt vasemmalta katsottuna Ctrl:n jälkeen. Page Up/Down -näppäimet ovat sijoitettu nuolinäppäinten viereen, joka voi aiheuttaa virhepainalluksia. E6530:een on saatavilla myös taustavalaistu näppäimistö, jota ei omassa mallissani ole, sillä eihän sitä valaistussa toimistossa tarvita.

Tattihiiri on ThinkPadiin verrattuna enemmän upotettu näppäinten väliin, jolloin sormi ei aina osu siihen kunnolla ja sen näppäimet, etenkin keskinappi (rullaus), ovat hankalasti muotoillut. Tai oikeastaan niitä ei ole muotoiltu ollenkaan. Kosketuslevy on kooltaan kohtalainen (80 x 45 mm) ja sen pinta on miellyttävän sileä. Kosketuslevy toimii herkästi ja tarkasti, mutta etenkin monikosketuseleet (jos niitä käyttää) kaipaisivat lisää tilaa. Kosketuslevyn tilaa syövät alalaidassa olevat napit, jotka ovat mielestäni turhan suuret ja hankalasti muotoillut.

Näyttö on tarkkuudeltaan Full HD -laatua, eli 1920×1080, joka tekee 15,6″ -näytöllä tekstin hieman pieneksi, mutta on kyllä edelleen luettavaa. Isompi tarkkuus tarjoaa paremmat työskentelytilat, jota arvostan, ja ThinkPadin 1600×900 -resoluutioon verrattuna isompi on parempi. Notebook Checkin arvostelussa kehutaan näytön mattapintaa, hyvää kirkkautta ja kontrastia ja keskitasoa parempia katselukulmia. Hyvältä näyttö vaikuttaakin.

Suurin parannus entiseen on Latitude E6530:n suorituskyky, joka SSD-levyllä varustettuna on selkeästi parempi entiseen verrattuna. Ohjelmat avautuvat nopeasti ja yleinen hitaus loistaa poissaolollaan. Toki myös prosessori- ja näytönohjaintehoa on enemmän, sekä muistia tuplasti. Tehoa tarvitaankin, sillä Symantecin kiintolevyn kryptaus ja McAfeen virustorjunta ottavat osansa. ThinkPadiin verrattuna Latitude puhisee kuorman alla lähes samalla tavalla, mutta on peruskäytössä kohtalaisen hiljainen.

Dellin ohjelmistotuki kannettavan ominaisuuksien hallintaan on suppea, eikä tarjoa Lenovon tavoin kattavaa valikoimaa kannettavan eri ominaisuuksien hallintaan. Voi tosin olla montaa mieltä, tarvitseeko ohjelmia, mutta etenkin Bluetoothin ja WLANin hallintaan, sekä Web-kameran tai mikrofonin hallintaan tarkoitetut ohjelmat ovat Lenovossa olleet käteviä. Äänenvoimakkuuden ja näytön kirkkauden säätöön löytyy ohjelmat, mutta ne eivät tarjoa numerotietoa asetuksista.

Dell Latitude E6530 on ihan tyylikäs kokonaisuus:

Suorituskykytestit

Suorituskykytesteissä vertailukoneina ovat aikaisemmin testaamani Lenovo ThinkPad W510, Fujitsu LIFEBOOK U772, Fujitsu LIFEBOOK T901 ja Fujitsu LIFEBOOK S761. Suorituskykytestit ajettiin 64-bittisessä Windows 7 Enterprisessä.

  • Windows 7 Experience: 6,7 (W510 5,9; U772 4,8; T901 4,7; S716 4,6)
  • 3DMark 06: 8276 pistettä (W510 6807; U772 4330; T901 3472; S761 3637)
  • PCMark 7: 4638 (U772 3937; T901 2450; W510 1935)
  • WPrime v1.55 32M: 7,298s (8 säiettä) (W510 16,534s)

Windows 7 Experience -arvot, Dell Latitude E6530 vs. ThinkPad W510:

Yhteenveto

Dell Latitude E6530 on toimiva tehokannettava yrityskäyttöön ja tarjoaa kaiken, jota mielestäni voi kannettavalta odottaa, lukuun ottamatta tyylikkyyttä (mielipide), sormenjälkilukijaa ja ohjelmistotukea langattomien ominaisuuksien hallintaan. Tehoa löytyy mainiosti sovelluskehitykseen ja SSD-levy huolehtii myös yleisestä vikkelyydestä. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan suurempia tunteita herätä, vaan on keskivertoa parempaa peruskauraa.

Hyvää:

  • Suorituskyky toimistokäytössä
  • Tarkka ja hyvä näyttö
  • Näppäimistö varauksin

Heikkoa:

  • Ulkonäkö ja muotoilu varauksin
  • Paino

Paulig Angry Birds kahvit omaavat makua

Paulig toi markkinoille Angry Birds -kahvit, jotka ovat ”valikoiduista pavuista huolella kehitettyjä sekoituksia erityisesti aamun kahvihetkiin.” Tuotelanseeraukseen liittyen viestintätoimisto SEK Publics lähetti muutama viikko sitten ennakkoon muutaman paketin uusia Angry Birds -erikoiskahveja. Pikaisen makutestin perusteella vihaisten lintujen kahveissa on enemmän makua kuin perinteisistä pavuista valituilla ja miedosti paahdetuissa kahveissa.

Paulig Angry Birds -kahvit ovat maultaan aromikkaampia kuin perinteiset Juhla Mokat ja kyllä niitä mielellään juo, jos vertaa perinteisistä pavuista valittuihin ja miedosti paahdettuihin kahveihin. Tosin, itselleni menee oikeastaan melkein kahvi kuin kahvi. Vihaisten lintujen kahveja on saatavilla kahta eri laatua: Early Bird Coffee ja Explosive Espresso.

Jos tuotekuvaukset kahvista jotain kertovat, niin täyteläinen ja voimakasarominen ”Angry Birds Early Bird” -suodatinkahvi on arabica-kahvisekoitus pehmeän makeista brasilialaisista, vivahteikkaista kolumbialaisista ja voimakkaista Afrikan pavuista ja sillä on keskitumma paahtoaste 3. Se sopii sekä suodatinlaitteella että pressopannulla valmistettavaksi ja on saatavilla 250 gramman pakkauksessa hintaan 5,30 euroa. Intensiivinen ja tasapainoinen ”Angry Birds Explosive Espresso” -kahvista löytyy brasilialaisia ja kolumbialaisia kahvipapuja, ryhdistettynä Intian robustalla ja tummalla paahtoasteella 4. 250 gramman hienojauhatus on 5,90 euroa ja papuina 500 gramman pussissa 11,20 euroa. Pauligin Angry Birds -kahveja on saatavilla kaikista hyvin varustetuista vähittäiskaupoista viikosta 44 lähtien, eli lokakuun alusta alkaen.

En ole mikään kahviasiantuntija, enkä varsinaisesti nautiskelija, mutta kyllä sitä kahvia päivittäin useampi kuppi menee. Enemmän tai vähemmän nautinnollisesti. Siihen verrattuna Angry Birds -kahvit olivat maukkaita ja niitä voisi juoda enemmänkin. Yllättävän hyvää kahvia tuli myös, kun Explosive Espressoa keitti ihan normaalissa kahvinkeittimessä. Pitänee vielä kahvimylly hankkia, niin saa papukahvitkin jauhettua. Tosin omalta osaltani kyseisten erikoiskahvien juonti jäi luultavasti näyte-erään, sillä maku ei nyt niin suuresti eronnut normaalisti käyttämäni Juhla Mokka Tumma Paahto -kahvista ja hintaa on noin 2 kertaa enemmän. Ehkä espresso-keittimellä ja papujauhatuksella olisi suurempi vaikutus makunautintoon.

Fujitsu Celvin NAS Q700 jakaa ja varastoi

Tietokoneiden ja kannettavien kiintolevyt ovat täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä dokumentteja, valokuvia ja viihdettä, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka pitää ne tallessa mahdollisten laiterikkojen varalta tai jakaa samat tiedostot useammalle laitteelle. Erilaiset USB-levyt ovat käteviä, mutta helppokäyttöisempi vaihtoehto on verkkokovalevy tai -palvelin, jonne tiedostot saa helposti säilöttyä ja jaettua. Fujitsu Celvin NAS Q700 on verkkokiintolevy, joka toimii näppäränä tiedostojen varastona ja josta löytyy ominaisuuksia vaativampaankin käyttöön. Laite löysi tiensä käyttööni Fujitsun Lifebook4Life -projektin, joka alkoi osaltani viime syksynä ja jatkui tänä keväänä lyhyen laajennuksen kera.

Fujitsu Celvin NAS Q700

Fujitsun Celvin NAS Q700 on NAS-palvelin, eli verkkoon liitettävä tallennusväline, joka sisältää sulautetun palvelimen ja kaksi 3,5″ SATA-kiintolevyä, jotka voidaan asettaa RAID 0, 1 tai JBOD tilaan. Palvelinta hallitaan Web-käyttöliittymän kautta, jossa voidaan määrittää käytössä olevat palvelut ja ominaisuudet. Käyttöjärjestelmistä tuettuina ovat Microsoft Windows ja Mac OS X. Verkkokaupassa laitteen hinta näyttäisi olevan 460 euron tienoilla.

Ulkonäöltään Fujitsu Celvin Q700 on mustaa muovia ja pyöreätä kulmaa, mutta ei laitetta ole tarkoitus esillä pitää vaan antaa sille kovaa käyttöä. Celvin Q700 voi toimia muun muassa tiedosto-, FTP-, MySQL-, iTUnes-, lataus- ja Web-palvelimena. Lisäksi tuki löytyy Windows AD:lle, UPnP/DLNA:lle (TwonkyMedia), iSCSI targettina toimimiselle ja tietenkin levyjä voi käyttää varmuuskopiointiin ja etäreplikointiin. Tiedostoja saa liikkumaan CIFS/SMB, AFP, HTTP/S ja FTP:n avulla. Celvin Q700 perustuu ilmeisesti QNAPin QNAP TS-219 NAS-palvelimeen ja eräät ovatkin vaihtaneet QNAPin firmwareen. Äänekkyydeltään laite on normaalilla tasolla, sillä levyjen toiminnan kyllä kuulee ja tuuletin on suhteellisen äänekäs silloin kun se pyörii.

Tekniset tiedot

  • Prosessori: Marvell 6281 1.2 GHz
  • Muisti: 512MB DDR2 RAM, 16MB Flash
  • Kiintolevyt: 2 x 3.5″ SATA -kiintolevyä, tukee 4 TB
  • Verkko: 1 x 10/100/1000 Mbps RJ-45 verkkoliitäntä
  • USB: 3 x USB 2.0 porttia (edessä: 1; takana: 2)
  • Virrankulutus: lepotilassa 5W, päällä 21W
  • Koko: 218.4 x 85 x 165.5 mm
  • Paino: 0.91 kg (without hard disk)
  • Virtalähde: 60 W, 100–240 V

Käyttömukavuudeltaan Q700 on hieman hankala, jos levyihin pitäisi päästä käsiksi, sillä kotelo pitää avata erikseen. Tällä tosin päästään pienempään fyysiseen kokoon, mutta huollettavuus kärsii hieman, mutta harvoin (toivottavasti) levyjä pitää vaihdella. Oman Q700:ni sisältä löytyi kaksi Seagate Barracuda 7200.12 -levyä (st31000524as) pinottuna päällekkäin eli käytännössä pystyyn vierekkäin.

Käyttöönotto ja kokemukset

NASin käyttöönottoon tarvitaan Windows- tai Mac-tietokone, johon asennetaan ensin Fujitsu Celvin Finder -ohjelmisto, jolla verkkopalvelin paikannetaan. Asennuksen jälkeen NASin levyt ja firmware alustetaan Web-käyttöliittymän kautta. Kuvittelin, että asennus olisi sujunut tyyliin klik-klik-klik, mutta firmwaren osalta se pitää erikseen poimia asennus-CD:ltä tai Fujitsun sivuilta. Kannattaa suoraan hakea uusin firmware, eikä käyttää CD:ltä löytyvää vanhempaa versiota. Fujitsun sivuilta löytyi firmwaresta 3.5.2 – 1203T -versio, kun CD:llä oli 3.3.9 – 0120T. Uusimmassa oli mainittu OS X Lion -tuki ja lukuisia muita päivityksiä. Firmwaren päivitys kestää muutamia minuutteja.

Firmwaren päivityksen jälkeen päästään tekemään asetuksia aloittaen antamalla sille nimi, salasana, aikavyöhyke, verkkoasetukset ja käytettävät palvelut. Levykonfiguraatioiden osalta valittavana on RAID 1, RAID 0, Single Disk tai JBOD, joista itse valitsin Single Diskin, koska mielestäni on kätevämpää että levyt ovat erillään, enkä RAID-toiminnallisuutta tarvinnut. Lisäksi levyt ovat mahdollista kryptata AES-256 -salauksella. Asetusten jälkeen suoritetaan varsinainen asennus ja levyjen alustus, joka kesti n. 50 minuuttia.

Celvin Q700:n Web-hallintapaneeli on selkeä ja helppokäyttöinen, vaikkakin siellä säädettävistä asioista voisi olla paremmat ohjeet ja lyhyet kuvaukset saatavilla suoraan hallintapaneelin ohjeesta. Etenkin asennuksen aikana olisin halunnut nähdä enemmän tietoa, miten valitut toiminnot vaikuttavat. Esimerkiksi käytettävistä palveluista ei ollut muuta tietoa kuin nimi ja tyyppi. Hallintapaneelin voi pistää HTTPS:llä salatun yhteyden taakse, joka on toivottavaa etenkin jos NAS-palvelinta pitää Internetissä kiinni.

Pienen säädön ja Web-käyttöliittymässä toiminnallisuuksien tutkimisen jälkeen NAS-palvelin on käyttövalmiina ja hyvinhän se toimii. Lyhyellä käyttökokemuksella Celvin Q700 vaikuttaa kätevältä. OS X:ssä AFP-protokolla toimii kätevästi Bonjourin kautta, kun Samba vastaavasti ei suoraan halunnut nähdä tiedostoja. Windowsissa levy löytyy Microsoft Networkingin kautta ja tiedot liikkuvat SMB:n avulla. OS X:ssä Q700:aa voi käyttää myös Time Machinen kanssa, joka on kätevää verrattuna USB-levyihin. Tiedostosiirtonopeudet ovat vielä tarkemmin testaamatta, mutta ainakin langattoman verkon kautta tietoa liikkuu minkä pystyy.

NAS-palvelin tarjoaa erilaisia sovelluksia, kuten ”Download Station”, jossa palvelimelle voidaan antaa ladattavaksi tiedostoja ja se voi toimia myös Bittorrent-clienttina. Kätevää antaa ladattavaksi esimerkiksi Windows 8 Release Preview, ja itse voi mennä nukkumaan. Multimedia Station tarjoaa kuvien ja videoiden katselua selaimen kautta, mutta totesin sen kyvyt videoiden osalta aika nihkeiksi. Videot piti transkoodata ensin flv-muotoon, eikä ohjelma tunnistanut mkv-paketoituja videoita. Eli kätevä netin yli streamaus jäi unelmaksi. Vastaavasti Twonkymedia -mediapalvelin (uPNP server) toimi median streamaukseen lähes kuten olettaa, joskin Twonkyn käyttöliittymä on sekava. Sen avulla voi streamata videota esimerkiksi Android-tablettiin ja katsoa sitä UPnPlayn avulla.

Yhteenveto

Fujitsu Celvin Q700 on kätevä NAS-palvelin, jossa on monipuoliset ominaisuudet. Ulkonäöltään laite on neutraali, ei tarjoa levyjen nopeaa vaihtamista ja on äänekkyydeltään normaalilla tasolla. Laite toimii hyvin Windowsin ja Mac OS X:n kanssa ja tarjoaa monipuoliset palvelut muun muassa multimedian, tiedostojen varastoinnin ja varmuuskopioinnin osalta. Suorituskyvyltään Q700 vaikuttaa ihan riittävältä gigaisessa verkossa.

Kuva NAS-palvelimen hallintapaneelista ja sisälmyksistä:

Ensituntumat Fujitsu Lifebook T901:stä

Kauan odottamani Fujitsu Lifebook T901 on viimeinkin täällä. Alkutalvesta Fujitsu järjesti LinkedIn-profiileita hyödyntävän kilpailun, jossa parhaille profiileille oli palkintoina Lifebook-kannettavia. Haaste otettiin vastaan ja heti ensimmäisellä viikolla ”Initech”-tiimini kipusi voittajakorokkeelle. Palkinnoksi valitsemani Fujitsu Lifebook T901 -kannettava oli se, jota olisin toivonut jo viime syksyisessä Fujitsun Lifebook4Life -projektissa testailla. No, nyt siihen on mahdollisuus ja myös Lifebook4Life matka jatkuu kolmella uudella maalla. Olen ehtinyt käyttämään Lifebook T901:stä nyt vajaan kuukauden ja tässä hieman ensituntumia ja kokemuksia laitteesta.

Ensituntumat

Fujitsu Lifebook T901 on kärkipään yrityskannettava, jonka mielenkiintoisimpana ominaisuutena on kosketus- ja kynäkäyttöinen näyttö, jonka voi taittaa tabletiksi näppäimistön päälle. Päälisin puolin T901 muistuttaa alkusyksyllä testaamaani Fujitsu Lifebook S761 -kannettavaa, mutta yleistuntuma T901:ssa on parempi ja laadukkaampi.

Ruskeaan pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli stylus-kynä kosketusnäytön kanssa käytettäväksi, suojapussi, levyt Windowsin palautukseen ja ajureille, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. S761:n mukana ei tullut Windowsin palautus-DVD:tä, vaan se hoituu pelkästään kiintolevyllä olevan palautusosion kautta, joka löytyy myös T901:n levyltä.

Ensituntumaltaan T901 on 13,3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 2.05 kg, ja on siis yhtä painava kuin vastaavan kokoinen Macbookkini. Fyysiseltä tuntumaltaan T901 on selkeästi tukevampi kuin S761:n, mutta ei kuitenkaan verrattavissa alumiiniseen Macbookiin. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Muotoilultaan kone on perinteistä yrityskannettavaa mattamustassa muovikotelossa ja suhteellisen paksu. Näytön alaosasta löytyvät pikanäppäimet erilaisille toiminnoille ja sormenjäljenlukija ja ylälaidasta Web-kamera. Kotelon vasemmalta reunalta löytyvät virtaliitin, yksi USB 3.0 ja FireWire-portti, HDMI-liitin ja laajennuspaikka. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Edestä löytyvät mikrofoni- ja kuulokeliittimet, paikka stylukselle ja fyysinen kytkin WLANille. Laitteen takaa löytyy kaksi USB 2.0 -porttia, pääsy SIM-korttiin, VGA-liitin piilotettuna suojalevyn taakse ja RJ45-liitin. Pohjasta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Pohjassa on myös ovelasti jotain kangasmaisia pinnoitteita, joiden ideaa en oikein ymmärrä.

Liitäntöjen osalta WLANin fyysinen kytkin on hieman liian herkkä ja koska se sijaitsee koneen etuosassa, liikkuu se epähuomiossa etenkin sylissä käytettynä. Samoin kuulokeliitännät ovat sijoitettu hankalasti etuosaan. Lisäksi virtapiuhan ja liittimen muotoiluun toivoisi samanlaista ratkaisua kuin Applella on Macbookeissa, eli magneettista helposti irtoavaa liitintä ja ohutta virtapiuhaa yhdistettynä tyylikkääseen laturiin. Myös etupaneelin kirkkaat ja lepotilassa vilkkuvat sini- ja viherledit voisi suunnitella paremmin. Yleisesti ottaen liitännät kuitenkin ovat monipuoliset ja toimivat.

Näppäimistön tuntuma on hyvä ja ne vastaavat hyvin painalluksiin. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin W510:ssä, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Macbookin selkeästi erillisillä ja sileillä näppäimillä. Enter-näppäin on suuri ja home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Edelleen vierastan Fn-näppäimen sijoittelua, joka eroaa verrattuna Thinkpadiin tai Macbookiin. Se on sijoitettu Win- ja Ctrl -näppäinten väliin, eikä viimeiseksi näppäimeksi Ctrl:n jälkeen.

Ovelista ratkaisuista puheen ollen Lifebookeissa on oma pieni pyöreä kosketuslevy näytön vierittämiseen. Varsinainen nystyräpäällysteinen kosketuslevy on Synapticin valmistama ja päällyste toimii mielestäni paremmin kuin vastaavanlaisena W510:ssä, ei kuitenkaan yhtä sulavasti kuin lasipintainen levy Macbookissa. Sormea pyörittämällä toimiva scrollpad toimii ihan hyvin ja jotenkin paremmin kuin S761:ssä. Mielestäni erillisen scrollpadin voisi jättää pois ja panostaa selkeästi isompaan kosketuslevyyn.



Tekniset ominaisuudet

Koneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla (pdf):

  • Näyttö: Mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1280 x 800 -resoluutiolla
  • Näytön lisätiedot: Kynä- ja kapasitiivinen kosketusnäyttö 5 sormen tunnistuksella, taustavalontunnistin
  • Piirisarja: Intel QM67
  • Prosessori: Intel Core i5-2520M @ 2.5 GHz, 3 MB
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
  • Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 7200 rpm
  • Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
  • Moduuli: DVD RW Dual Layer -asema
  • Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: Li-Ion 6-kennoa, 6200 mAh, 67 Wh
  • Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka, SIM-korttipaikka, SmartCard-paikka
  • Muuta: Bluetooth 3.0, GPS-paikannin, sormenjälkitunnistin, 2.0 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus, Magnesium-kansi, kiintolevyn ShockSensor
  • Käyttöjärjestelmä: 64-bit Windows 7 Professional
  • Paino: 2.05 kg

Kosketusnäyttö kynä-toiminnollaa

Kiinnostavin ominaisuus Lifebook T901:ssa on ”dual digitizer” -näyttö, joka kääntyy näppäimistön päälle tabletti-asetukseen ja käyttöliittymän kanssa voi tehdä interaktiota sekä kosketuksen että tökkimisen voimalla. Kännyköiden liukkaaseen kosketusnäyttöpintaan tottuneelle T901:n näyttö on hieman nihkeä, mutta stylus-kynä toimii mallikkaasti. Kynässä on kaksi nappia ja on paljon kätevämpi Windows 7:n kanssa kuin kosketuskäyttö. Kynän saa talteen koneen etuosasta löytyvään paikkaan.

Stulyksen käytössä hieman tottumista, etenkin piirtäessä, vaatii se, että kynän kosketusosa ja hiiren kursori eivät ole aivan suoraan samassa kohtaa, joten jälki tulee hieman sivuun. Ilmeisesti näytön kosketus- ja kynätoiminnallisuus tekee sen sen verran paksuksi, että kynän tarkka pistemäinen osuma ei ole aivan sen alapuolella. Sormella tökittäessä tuota ominaisuutta ei samalla lailla huomaa. Lisäksi koska näyttö on myös kosketusnäyttö, tulee stulyksella piirtäessä helposti virhepainalluksia, jos lepuuttaa kämmentä näytön päällä. Yleisesti ottaen stulys toimii kyllä näppärästi ja sillä saa kivaa jälkeä aikaan.

Tablettina käytettäessä Windowsista löytyy virtuaalinen näppäimistö, jolla tekstiä voi syöttää kuten näppäimistöllä tai kirjoittaa käsialatunnistuksella. Käsialatunnistus toimii tosin englanniksi, eikä oikein suomeksi kirjoitettuna. Kynällä voi tehdä muistiinpanoja esimerkiksi Microsoft Journal -sovelluksella tai Officen mukana tulevalla OneNotella. Muita varsinaisia kynäkäyttöisiä sovelluksia en ole vielä testannut. Näytön eli kannen lukitus tabletiksi tai normaalisti toimii kääntyvällä palikalla, joka ilmeisesti aiheuttaa myös sen, että lukitus ei ole aivan niin jämäkkä kuin olettaisi.

Näytön alalaidasta löytyvä sormenjälkitunnistin on kätevä etenkin tablettina käytettäessä ja toimii myös Windowsin sisäänkirjautumisessa, sekä muissa salasanaruuduissa. Kätevä tapa unohtaa salasanansa, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti kirjoittaa.

Sovellukset

Fujitsu on pakannut Lifebookin mukaan muutamia sovelluksia, joilla voi hallita koneen ominaisuuksia. Sormenjälkitunnistimen käyttöön on OmniPass Security, 3G-verkkoihin AirCard Watcher, verkkotilojen hallintaan PlugFree Network ja Web-kameralle löytyy CyberLink YouCam. Näyttöön liittyviä sovelluksia ovat Touch Launcher sovellusten käynnistämiseen, erilaisia pelejä sisältävä Microsoftin MultiTouchPack ja Auto Rotation Utility näytön kääntymisen hallintaan. Yleisiä apuohjelmia ovat Fujitsu Display Manager näyttöjen hallintaan, DeskUpdate ajureiden päivittämiseen, LaunchCenter alkuun pääsemiseen ja Battery Utility akun tietoihin. Lisäksi koneelta löytyy Office 2010:n testiversio, Nero levyjen polttamiseen, sekä erilaisia Intelin sovelluksia.

Esiasennetut sovellukset ovat ihan kivoja ja Lifebookien mukana tulee muutamia hyviä sovelluksia kuten ajureiden päivittämistä helpottava DeskUpdate, mutta myös turhia ja Windowsin ominaisuuksia toistavia sovelluksia. Lisäksi sovellusten toteutustapa, käytettävyys ja yhtenäisyys ei ole aivan sillä tasolla, jota olettaisi yrityskannettavassa näkevän. Esimerkkiä kannattaisi katsoa esimerkiksi Lenovon ThinkVantage -sovellusperheestä, vaikka niissäkin on omat ongelmansa.

Kannen alta ja käyttökokemuksia

Lifebook T901 on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on kelvollinen. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen. Kovan rasituksen alla koneen jäähdytys herää on selvästi kuultavissa, mutta muuten se on suhteellisen hiljainen. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 6 tunniksi ja lisävirtaa saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun, jos sellaisen moduulin omistaa.

Koneen LED-taustavalaistu näyttö on kirkas, laajalla katselukulmalla ja mattapintainen, mutta 1280 x 800 -resoluutio on hieman siinä ja siinä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan vähintään 1440 x 900 -resoluution tai mieluummin 1680 x 1050, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Tulee mieleen uuden iPad 9,7″ näyttö 2048 x 1536 -resoluutiolla, joka sopisi isompiinkin laitteisiin. Kaiuttimet koneessa ovat perustasoa ja kuulokkeiden kautta ääni on parempi.

Yksi kätevä ominaisuus sisäänrakennetun 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin Anytime USB -lataustoiminnon avulla. Se pitää vain ensin kytkeä päälle BIOSista ja ilmeisesti se onnistuu myös Intelin Windows-sovelluksen kautta. Tällöin matkoilla ei tarvitse erillistä laturia kännykälle. Pääasiassa yrityskäyttöön Lifebookista löytyy tuki Intelin Anti-Theft ja Active Management -teknologioille, joilla kannettavan saa suojattua varkailta ja hallittua. Fujitsu käyttöö edellä mainituista ominaisuuksista Advanced Theft Protection (ATP) -nimitystä.

Suorituskykytestit

Suorituskyvyltään Lifebook T901 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,7 (S716 4,6). Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3472 pistettä. Vertailuarvona S761 Core i5-2410M -prosessorilla saa 3637 pistettä ja Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. PCMark 7 tuottaa 2450 pistettä, kun vertailuna W510:lla sai 1935 pistettä. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Yhteenveto

Fujitsu Lifebook T901 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla kynä- ja kosketustoiminnon omaavalla kääntyvällä näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön. Fujitsun kannettavat saavat myös kattavan testauksen, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Pienillä muotoiluun liittyvillä muutoksilla T901 olis vielä parempi. Etenkin koneen paksuus, kotelon tukevuus ja virtaliitin ovat Macbookiin tottuneelle asioita, joita toivoisi muidenkin valmistajien miettivän. Tehojen ja virrankulutuksen osalta odotan innolla tuloillaan olevaa Intelin Ivy Bridge -arkkitehtuuria käyttäviä malleja, joiden pitäisi jälleen nostaa suorituskyky etenkin grafiikan osalta uudelle tasolle.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi voi seurata Lifebook4Life-profiilistani.

Ensituntumat ja kokemukset Fujitsu Lifebook S761:stä

Pari viikkoa on kulunut siitä, kun sain testattavaksi Fujitsu Lifebook S761 -läppärin liittyen Fujitsun Lifebook4Life-kampanjaan, joten on aika lyhyelle katsaukselle, millainen laite S761 on. Lifebookit ovat suunniteltu yrityskäyttöön ja ovat itselleni brändiltään aikaisemmin tuntemattomia. Kahden viikon käytöllä Lifebook S761:ni vaikuttaa ihan asialliselta laitteelta, vaikka se sisältää muutamia kompromisseja ja itselleni epämieluisia ratkaisuja.

Ensituntumat
Fujitsu Lifebook S761 on melko tyypillinen keskitason yrityskannettava, joka näkyy sen muotoilussa ja ominaisuuksissa. Harmaaseen pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli suojakotelo, älykortinlukija ja ajurit, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. Mitä katselin toisten testaajien paketteja, löytyi niistä myös telakointiasemaa, toista akkua ja Windowsin palautuslevyä. Pakkaus on kustomoitu testauskampanjaa varten, joten en tiedä mitä paketista pitäisi oikeasti ostettaessa löytyä. Olin silti hieman pettynyt.

Ensituntumaltaan S761 on 13.3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 1.8 kg. Se tuntuu kuitenkin kevyemmältä kuin vastaavan kokoinen 2 kg:n vertailukoneeni Macbook. Eli konetta ei varsinaisesti voi kutsua kevyeksi. Fyysinen tuntuma ei ole kovin vankka tai tukeva vaan perinteisen PC-koneen luokkaa, etenkin kun vastassa on yhdestä alumiinikappaleesta valmistettu Macbook. Muovisen rakenteen huomaa sen taipuessa, kun konetta käsittelee. Etenkin omassa mallissani oleva näytön kansi on hutera ja sen saranat omaan mieleeni löysähköt, joka näkyy etenkin sohvalla käytettäessä. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Päälisin puolin kone on mattamustalla pinnalla kohtalaisen tyylikäs, vaikkakin hieman paksu. Takapuolelta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Vasemmalla reunalla on virtaliitin, yksi USB 2.0 ja USB 3.0 -portti, sekä mikrofoni- ja kuuloke- ja HDMI-liitännät. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Sen vieressä on paikka älykortinlukijalle ja USB-portti. Laitteen takaa löytyy VGA-liitin ja edestä SD-muistikortinlukija, sekä fyysinen kytkin WLANille.

Näppäimistön yleinen tuntuma on hyvä ja näppäimet vastaavat hyvin painalluksiin. Ne eivät ole myöskään aivan niin ahdettu yhteen kuten W510:ssä, joten kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin. Verrattuna Macbookin selkeästi erillisiin näppäimiin, S761 pärjää hyvin. Enter-näppäin on suuri ja myös home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Fn-näppäin on sijoitettu erikoisesti ja häiritsevästi Win ja Ctrl -näppäinten väliin, kun sen oikea paikka on viimeisenä näppäimenä Ctrl:n jälkeen.

Erikoisin ratkaisu Lifebookeissa liittyy kosketuslevyyn ja ikkunan vierittämiseen: se hoidetaan erillisellä scrollpadilla. Eli koneesta löytyy keskikokoinen nystyräpäällystetty Synapticin kosketuslevy, sekä sen vierestä pieni ympyränmuotoinen kosketuslevy. Varsinainen kosketuslevy toimii hyvin ja nystyrät ovat miellyttävämpiä kuin W510:ssä, vaikkakin välillä tuntuu, että kosketus ei aina reagoi kuten pitäisi, ei ainakaan yhtä sulavasti kuten Macbookissa. Vastaavasti sormea pyörittämällä toimiva scrollpad ei mielestäni toimi kuin ideana, sillä käytännössä sen käyttö on hankalaa ja ei kovin sulavaa. Ei ole Macbookin suuren lasipintaisen kosketuslevyn ja kahden sormen skrollauksen voittanutta.


Ominaisuudet
Testikoneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla:

  • Näyttö: mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1366 x 768 -resoluutiolla
  • Piirisarja: Intel QM67
  • Prosessori: Intel Core i5-2410M @ 2.3GHz
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
  • Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 5400 rpm
  • Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
  • Moduuli: DVD RW DL -asema
  • Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: 6-cell 63 wh (5800 mAh) Li-Ion
  • Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka
  • Muuta: Bluetooth 3.0, ShockSensor, 1.3 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus
  • Optiona lisäksi: sormenjälkitunnistin
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Professional 64-bit
  • Paino: 1.8 kg (1.66 kg magnesium-kannella)
  • Huomiot: tukee iAMT 7.0, Intel vPro vaatii Core i5-25xx prosessorin

Käyttökokemuksia ja huomioita
Lifebook on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja sen Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on noussut jo varteenotettavaksi. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen ja kuulemma ensi vuonna tulevan Ivy Bridgen myötä se kohenee vielä huomattavasti, 60% paremmaksi. Integroitu näytönohjain ei näy Lifebookin koossa, eikä varsinaisesti akunkestossakaan, mutta lämmöntuotto ja täten meteli on koneessa huomattavasti pienempi kuin Macbookissani, jossa on erillinen näytönohjain. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 5-6 tunniksi ja mainostettuun yli 10 tuntii ei päästä lähellekään normaalissa käytössä. Lisävirtaa toki saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun.

Koneen näyttö on LED-taustavalaistu, kirkas ja mattapintainen. 1366 x 768 -resoluutio on hieman siinä ja siinä, jos ulkoista näyttöä ei olisi ja pitäisi työskennellä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan 1440 x 900 -resoluution, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Kaiuttimet koneessa ovat lähes luokattomat ja ääni on vääristynyt konemaiseksi. Kuulokkeiden kautta äänessä ei ole mielestäni vikaa.

Yksi kätevä ominaisuus 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin. Tosin, ainakin omassa yksilössäni tuo Anytime USB -lataus oli kytketty pois päältä BIOSista. USB:stä lataaminen näytti toimivan vain vasemmalla laidalla olevasta USB 2.0 -portista. Tällöin esimerkiksi erillistä laturia kännykälle ei tarvita. Lisäksi Lifebookeissa on kätevältä vaikuttavia turvallisuuteen liittyviä ominaisuuksia kuten Advanced Theft Protection (ATP), mutta ne ovat lähinnä tarkoitettu yritysten IT-osastojen käytettäväksi, enkä niitä ole käytännössä testannut.

Muita huomioita mitä on tullut eteen on, että vaikka kosketuslevy osaa usean sormen kosketukset, eivät ne ole vakiona kytketty päälle, eikä täysin mukana tulevilla ajureilla hyödynnetty. Päivittäessä ajurit, on asetuksista mahdollista kytkeä päälle yhden sormen skrollaus, kahden sormen pyyhkäisy navigointia varten ja nipistys-zoomaus. Ajureita ei kannata päivittää suoraan Synapticin sivuilta, sillä vaikka ne toimivat, eivät ne näyttäneet tunnistavan pyöreää scrollpadia. Koneen levyltä löytyi kuitenkin hieman tuoreemmat ajurit, joilla sai mainitut toiminnot käyttöön.

Parhaiten kosketuslevyn hyödyntämistä pystyy parantamaan asentamalla avoimen lähdekoodin two-finger-scroll -ohjelman, jonka avulla saadaan kahden sormen skrollaus, sekä hiirestä tuttu keskiklikkaus. Ohjelma toimii Synapticin kosketuslevyille Windowsissa.

Harmillisesti mukana tuli vain Windows 7 Professional, sillä koska kannettava on tarkoitettu yrityskäyttöön, olisin halunnut testata vain Windows 7 Enterprisesta ja Ultimatesta löytyvää tukea Bitlockerille, eli Microsoftin tarjoamaa keinoa kiintolevyn salaukseen yhdessä TPM-moduulin kanssa.

Se, mitä olen eniten jäänyt kaipaamaan, on optiona saatava tukevampi magnesiumkansi, joka pienentäisi hieman painoa ja pitäisi näytön paremmin asennossaan sohvalla käytettynä. Tietenkin myös SSD-levy olisi ollut kiva ja kenties sormenjälkitunnistin. Kokonaisuus tuntuu kuitenkin ihan toimivalta näinkin.

Suorituskyvyltään Lifebook S761 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,6. Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3637 pistettä. Vertailuarvona Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. Päivitän tähän myöhemmin myös PCMark 7, wPrime 1.55 ja CrystalDiskMark 3:n testitulokset.

Pienillä lisäyksillä ja muutoksilla olisi saamastani S761:sta saatu vielä parempi, jos muotoilu ja muutamat ratkaisut jätetään huomioimatta. S761:n voi kasata monella eri tapaa, joka tulee hyvin ilmi lukiessa sen ominaisuusluetteloa (pdf), jossa puolet asioista on optioita. Ei voi kuin ihmetellä PC-koneiden valmistajien intoa mahdollistaa koneilleen ominaisuuksien kattavan valikoinnin. Sen lisäksi, että tarjolla on lukuisia lähes samankaltaisia malleja, voi sama malli erota toisesta lukuisella eri tavalla ja siitä puuttua monta kätevää ominaisuutta. Ei tarvitse varmaan arvata, kenen tietokonevalmistajan tuotestrategiaa arvostan.

Yhteenveto
Fujitsu Lifebook S761 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla, jotka ovat tähdätty yritysten IT-osastojen hyödynnettäviksi. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön ja alhainen lämmöntuotto ja äänitasot pitävät käyttäjän tyytyväisenä. Yrityskäyttöön tarkoitettu tietokone tarkoittaa myös kattavaa testausta ja laadunvarmistusta, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi S761:n ominaisuuksista voi seurata Lifebook4Life-profiilistani. Suomesta on lisäkseni kaksi muuta osallistujaa.

Lenovo Thinkpad W510 on perusvarma työjuhta

Yrityskäyttöön tarkoitetut tietokoneet eivät juuri suuria tunteita herätä ja uudistukset laitteissa ovat usein varsin konservatiivisia. Vuoden 2010 keväällä julkaistu Lenovo Thinkpad W510 jatkaakin Thinkpadien perinteitä tarjoamalla laadukkaan ja toimivan kokonaisuuden, mutta olemalla samalla olemukseltaan harmaa, hajuton ja mauton. Eli juuri sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Tekniset ominaisuudet
Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on peruskauraa ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-720QM 1.60GHz -prosessorin, 2×8 GB muistia (64-bit Windows 7) ja nVidian Quadro FX 880M 1GB -näytönohjaimen paketoituna 1600×900 -resoluution 15.6″ HD+ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 320GB 7200rpm -kiintolevy, polttava-DVD -asema, 3G HSDPA -mobiiliyhteys, sormenjälkitunnistin, Webkamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja Intel 6300AGN -WLAN. Painoa koneella on noin 3.2kg.

Liitäntöjen osalta W510:n on hyvin varusteltu. Vasemmalta sivulta löytyy kaksi USB 3.0 -porttia, eSATA/USB -yhdistelmäportti ja liittimet FireWire 400:lle, VGA:lle ja DisplayPortille, sekä fyysinen kytkin langattomille yhteyksille. Oikealta puolelta löytyy yhdistetty mikrofoni- ja kuulokeliitin, paikka verkkopiuhalle, SDHC-kortin lukija ja ExpressCard/34 -paikka. Taakse on sijoitettu yksi USB 2.0 ja modeemiliitin. Teknisenä ihmisenä ilahduttaa etenkin kaksi USB 3.0 -porttia, joilla varmuuskopiointi ulkoiselle levylle sujuisi rivakasti, jos ulkoinen levyni vain sitä tukisi. USB 3.0 -tuki tuntui tosin olevan vielä hieman epävakaa, sillä jos Logitechin langattoman hiiren vastaanottimen liitti sellaiseen, jäi kone jumittamaan käynnistyksessä.

Lisäksi etenkin yrityskäytössä kannattaa hankkia samalla myös uusi Mini Dock Plus Series 3 for Mobile Workstations -telakka, sillä W510 vaatii tehokkaamman 135W-virtalähteen verrattuna aikaisempaan 90W:iin. Telakasta löytyy e-SATA -liitin, 6 USB 2.0 porttia ja näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, kahteen DVI- tai kahteen DisplayPort -liittimeen. Telakan tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta se pitää ainakin työpöydän ja koneesta lähtevät piuhat siistinä ja mahdollistaa koneen liikuttelun ilman piuhojen repimistä ulkoisesta näytöstä ja näppäimistöstä, jolloin liittimet myös pysyvät paremmin ehjinä.

Käyttöönotto ja sovellukset
Koneen käyttöönotto oli hoidettu jo valmiiksi korporaation toimesta asentamalla virallinen levykuva, joten vakiona ei ollut kuin muutama Lenovon ohjelmisto asennettuna. Lenovon sovellustarjonta kattaa perustarpeet ja on yllättävän hyvin toteutettua. W510:lle ThinkVantage-ohjelmistot löytyvät muun muassa verkkoyhteyksien hallinnointiin (Access Connections), järjestelmän pitämiseen ajan tasalla (System Update), koneen analysointiin (Toolbox) ja pikanäppäimien takaa löytyviin sormenjälkitunnistimen, langattomin yhteyksien, kosketuslevy/tappihiiren ja Webkameran hallinnointiin.

W510:n ominaisuuksien hallintaohjelmat pikanäppäinten takaa

ThinkVantage-ohjelmistot ovat pääasiassa siistejä ja selkeitä.

Ulkonäkö ja rakenne
Rakenteeltaan ja ulkonäöllisesti Thinkpad edustaa perinteistä PC-laitteistoa, jossa funktionaalisuus ajaa tyylikkyyden ohitse. Kokonaisuus ei ole mitenkään silmiin pistävän erikoinen, vaan oikeastaan aika sopiva yrityskannettavalle: suhteellisen vankkaa mattamustaa muovia, jossa on sivuissa reikiä vaikka mille liittimille ja pohja on kuorrutettu ruuveilla kiintolevyn ja muistien huoltoaukoille. Näytön saranat vaikuttavat tukevilta ja näyttö ei hetku. Mattamusta pinta tuntuu likaantuvan kohtalaisen helposti. Yleistuntuma ja laatuvaikutelma verrattuna Macbookin yhdestä tukevasta alumiinikappaleesta työstettyyn koteloon, on selkeä voitto Macbookin eduksi, mutta yrityskannettaviin verrattuna parempi.

Kannen alta ja kokemukset
Kannen alta löytyy siis 1600×900-resoluution 15.6″ HD+ LED -taustavalaistu näyttö, joka on kirkkaudeltaan, katselukulmiltaan ja väritoistoltaan hyvä. Lisäksi positiivisena puolena näyttö on mattapintainen, joten se ei heijasta samaan tapaan kuin kiiltäväpintainen näyttö kuten Macbookissani. Aikaisempaan 1680×1050-resoluutiolla varustettuun 15.4″:n T61p:en verrattuna resoluutiossa hävitään noin sata pikseliä HD:n nimissä. Valinnaisena lisänä W510:een saisi myös Full HD 1920×1080 -resoluution kosketusnäytön, joka olisi ollut kiintoisa.

W510:n näppäimistö on tuttua Thinkpad-tasoa ja jos on tottunut kirjoittamaan näppäimistöillä, joissa näppäimet ovat selkeästi toisistaan erossa (Mac), menee Thinkpadin näppäimistöön tottuminen hetkisen aikaa. Näppäimistö ei jousta painallusten alta, antaa hyvän vasteen ja kämmenet mahtuvat hyvin ottamaan tukea näppäimistön edessä. Näppäimistön ylälaidasta löytyy pikanäppäimet äänenvoimakkuudelle ja ikävästi yhteen ahdettujen nuolinäppäinten vierestä edes-takas -näppäimet esimerkiksi välilehdillä liikkumiseen. Funktionäppäimien yhteydessä fn-näppäimellä käytettynä ovat pikanäppäimet W510:n ominaisuuksien hallintaan ja kytkin näytön ylälaidasta löytyvälle näppäimistövalolle. Kaiuttimet löytyvät näppäimistön vierestä ja niiden äänenlaatu on kohtalainen.

Epämiellyttävin uudistus W510:ssä on pienillä nystyröillä päällystetty Synapticin kosketuslevy, joka hallitsee monikosketuksen. Nystyröity pinnoitus on sormen ja levyn välisen kitkan vähentämiseksi, mutta itse en siitä pidä. Ennemminkin se tuntuu lisäävän kitkaa sormen liikuttelussa. Onneksi kosketuslevyn lisäksi löytyy perinteinen tappihiiri G, H ja B -näppäinten välimaastosta, joka toimii kuten ennenkin. Vaikka kosketuslevy on asiallisen kokoinen ja tappihiiri mainio, eivät ne pärjää Macbookin lasipintaiselle ”jättikokoiselle” kosketuslevylle.


Kohinaisista kuvista huolimatta, saanee niistä käsityksen millainen musta möhkäle W510 on.

Käytän W510:ä pääosin työpisteessäni, joten akunkesto on itselleni toissijaista, mutta virtaa riittää 84W 9-kennon akussa arviolta kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Riittää hyvin hieman pidempäänkin palaveriin. Äänekkyydeltään kone puhisee iloisesti kovassa kuormituksessa, mutta eniten häiritsee ajoittainen ja hienovaraisesti kuuluva kimeähkö ininä, joka tuntuu esiintyvän etenkin silloin, kun ruudulla on paljon toimintaa, esimerkiksi jos komentokehoitteessa rullaa paljon tekstiä. Ominaisuus on ilmeisesti konekohtaista ja johtuu ilmeisesti joistain komponenteista, jotka värähtelevät virtaa säästävässä tilassa.

Suorituskyky
Suorituskyvyltään W510 on normaalia tasoa ja rivakka, vaikka ajoittain voisi melkein kuvitella käyttävänsä vanhaa T61p:tä. Windows XP:n vaihtaminen 64-bittiseen Windows 7:aan ja muistin lisääminen 8 GB:iin piristi kivasti käyttökokemusta, joka näkyy myös 3DMark 06 -testin 6807 pisteen tuloksessa. Aikaisemmin Windows XP:lla ajettu testi tuotti jostain syystä vain 5022 pistettä. Muiden testien osalta W510 sai PCMark 7:ssa 1935 pistettä ja wPrime 1.55:llä 32M meni aikaan 16,534 sekunttia. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Erot vanhaan T61p:hen näkyvätkin lähinnä prosessointitehoa ja muistia vaativissa tehtävissä, kuten Eclipsen ja muiden Java-sovellusten käytössä. Yleisessä sekalaisessa käytössä ei ensimmäisen sukupolven hitaahko matalakellotaajuinen neliytiminen Core i7-720QM -prosessori tuo ”musta tuntuu” -mittareilla suurta parannusta Core 2 Duo T7500 -kokonaisuuteen verrattuna. Tehoissa ei kuitenkaan ole valittamista. Suurin pullonkaula yleisessä käytettävyydessä ja nopeuden tunteessa on kiintolevy, jota Windows 7 tuntuu myös ahkerasti pyörittävän. Kiintolevyksi kannattaisikin vaihtaa SSD.

Yhteenveto
Thinkpadit tunnetaan perusvarmasta toiminnastaan ja W510 ei ole poikkeus. Vajaan vuoden käytön aikana ei koneessa ole ollut mitään erikoista hyvässä eikä pahassa. Positiivisin ominaisuus on hyvä näyttö, mutta se myös syö akkua mukavasti ja tuo painoa, joka ei työpöytäkäytössä ole haitannut. Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on samaa luokkaa kuin mikä tahansa nykyaikainen tehokäyttöön tarkoitettu yrityskannettava. Tarkempaa analyysia ja suorituskykymittauksia Lenovo Thinkpad W510:sta voi lukea Notebook Review -sivustolta.

Lopuksi jos verrataan appelsiineja omenoihin, niin oma kolme vuotta vanha Applen 13.3″ Macbook Late 2008 on käyttökokemukseltaan monilta osin mukavampi käyttää, kuin järkälemäinen W510:n, vaikka Macbookissa on heikompi suorituskyky ja näytön resoluutio. Tietenkin koneilla on eri kohderyhmät ja käyttötarkoitukset, sillä W510:sta ei ole tarkoitettu mukana kannettavaksi saati sohvalle sylissä käytettäväksi, eikä Macbookia ole tarkoitettu sovelluskehitykseen.