Kategoria: viihde

Viihdettä, ei muuta.

Kirjan tarina kertoo enemmän luettuna kuin katsottuna

Kautta aikojen on kirjojen tarinoista luotu enemmän tai vähemmän hyviä elokuvia, jotka usein asettavat kirjan juonen typeräksi ja tarinan ontoksi. Todellisuus kuitenkin on, että kirjan tarinaa on vaikea muuntaa hyväksi elokuvaksi, tv-sarjaksi tai tietokonepeliksi, sillä filmatisoinnissa jätetään käyttämättä yksi kirjojen tärkein osa-alue: mielikuvitus.

Kirjoja lukiessa tavallaan siirtyy toiseen maailmaan, kun syventyy lukemiseen ja päästää mielikuvituksen valloilleen. Tarinan tapahtumat ja henkilöt heräävät eloon aivan toisella tavalla, kuin elokuvissa, jossa kaikki on jo ohjaajan toimesta kuviteltu ja katsojalle jää vain statistin rooli. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta usein hyvä tarina laimentuu huomattavasti, kun se tiivistetään parituntiseksi elokuvaksi ja vielä näytellään keskinkertaisesti. Tämän jälkeen kirjankin lukeminen on hieman turhauttavaa, kun tarinan lopun ja tulevat tapahtumat jo tietää.

Olen kevään aikana lukenut George R. R. Martinin ”A Song of Ice and Fire” -kirjasarjaa, joka on loistavaa proosaa ja tarinan hahmot ovat eläväisiä. Kirjan tarinaa ei todellakaan voi sanoa ennalta-arvattavaksi ja tapahtumia riittää hyvällä tahdilla, joten tylsiä kohtia ei juuri ole. Nyt kyseisen kirjasarjan ensimmäisestä osasta ”A Game of Thrones”-kirjasta on tekeillä HBO:n tv-sarja ja Cyanide Studio on hankkinut oikeudet tietokonepeliin. Ei välttämättä mikään kummempi ajatus, koska olen jo kirjasarjan kohta lukenut, mutta yleisesti ottaen on mielestäni hieman ikävää, että mielikuvituksissa elänyt tarina saa ”kasvot”. Toki katson mielelläni millaisen kuvituksen D.B. Weiss ja David Benioff saavat kirjasta aikaan. Tv-sarjan pilotin skriptin arvion perusteella kirjan henkeä seurataan hyvin.

Kirjojen maineella on helppo ratsastaa elokuvateattereihin, mutta lopputulos ei aina ole kovin mairitteleva. Viime vuonna ilmestynyt Da Vinci Code -elokuva, toi Dan Brownin saman nimisen teoksen valkokankaalle, mutta hyvästä kirjasta saatiin aikaan hieman väkinäinen elokuva. Vastaavasti The Wheel of Time -kirjasarjasta tehty tietokonepeli oli kohtalaisen köyhä ja mitäänsanomaton, mutta ei kyllä kirjojen tarinaa seurannutkaan. Tietojen mukaan sarjan ensimmäisestä osasta, ”The Eye of the World”-kirjasta, on suunnitteilla elokuva.

Mutta jos on hyviä kirjoja loattu huonoilla elokuvilla tai tietokonepeleillä, on kirjojen tarinoista luotu myös mahtavia elokuvia. En ole Bourne Identity -novelleja lukenut, mutta tarinasta poikineet elokuvat olivat kyllä viihdyttäviä. Myös monien pitämästä Taru sormusten herrasta -kirjasta tehty elokuvatrilogia oli hyvä, vaikka omasta mielestäni sekä kirjat että elokuvat olivat hieman pitkäveteisiä.

Kirjoista ja elokuvista puheen ollen, on elokuvateattereihin saapunut Dan Brownin ”Angels & Demons” -kirjaan pohjautuva elokuva, mutta pitäisi ensin lukea kyseinen kirja, että osaisi oikeasti arvostaa itse tarinaa. ”Da Vinci -koodissa” tarinaa oli suoristettu ikävästi, joka myös näkyi elokuvan juonen typeryytenä. Luultavasti ehdin lukea ”Angels & Demons” -kirjan siihen mennessä, kun elokuva löytyy lähimmästä videovuokraamosta.

On toisaalta hyvä, että kirjoista tehdään elokuvia, sillä kaikkia kirjoja ei kuitenkaan ehdi lukemaan. Hyvät tarinat pitäisi kuitenkin aina ensin lukea kirjasta ja mielikuvitusta käyttäen, jolloin niistä saa paljon enemmän iloa.

Formula 1 -lähetykset netistä 2009

Vuoden 2009 Formula 1 -kausi on lähtenyt käyntiin ja tallien voimasuhteet ovat ainakin alkukaudesta muuttuneet päälaelleen. Kisat ovat olleet mielenkiintoisia ja täynnä tapahtumia, mutta kisojen selostus on edelleen samaa varmaa tauhkaa kuin ennenkin. Formula 1 -kisoja voi seurata myös netistä BBC:n Formula 1 -lähetysten kautta, jolloin kisoihin saadaan myös asiantunteva englanninkielinen selostus.

BBC:n Formula 1 -lähetykset näkyvät valitettavasti vain Iso-Britannian verkkoalueelle, joten lähetysten katsomiseen tarvitaan muutamia kiertokeinoja. Kaikki on onneksi selvitetty valmiiksi ja asiaan löytyy Muropaketin keskusteluista selkeät ohjeet, joita seuraamalla kisat saa näkymiin muutamassa minuutissa.

Käytännössä ohjeissa asennetaan anonymisoiva Tor-verkko toimimaan verkkoliikenteen kierrättäjänä ja liikenteen ulostulopiste asetetaan sijaitsemaan Iso-Britanniaan. Tämän jälkeen asennetaan Firefoxiin FoxyProxy-lisäosa, jolla saadaan määriteltyä tarkemmin Torin kautta käytettävät osoitteet ja täten huijattua BBC:n kohdemaatarkistusta.

Kauden aikaisemmat kisat olen katsonut MTV 3:n kanavapaketin kautta vanhempien luona, tai jättänyt katsomatta, mutta tämän viikonlopun kisaa varten tuli tutustuttua Muropaketin ohjeisiin tarkemmin ja viriteltyä asetukset kuntoon. Ohjeissa seurasin vain Linuxille tarkoitettuja toimenpiteitä ja sovelsin niitä Mac OS X:lle. Eli asensin Tor-paketin Portsista ja käynnistin tor-verkon suoralla komennolla.

Kuvanlaadultaan BBC:n lähetys on ainakin peruslaadulla hyvää ja parempaa kuin mitä viime vuonna ITV:n lähetyksissä tuli katsottua. Lähetys myös toimi luotettavasti ja kisan seuraaminen onnistui ilman katkoksia. Pientä säätöä kisan katsominen vaati, mutta lopputulos on kokonaisuudessaan paljon miellyttävämpi kunnollisen selostuksen kera, vaikka kuvan koosta joutuukin hieman tinkimään. Lisäksi ratkaisu on myös ilmainen, joka lämmittää lompakkoa.

Mac OS X ja median jakaminen Xbox 360:lle

Xbox 360 -pelikonsoli ei ole kovinkaan kummoinen mediatoistin, mutta ajaa asiansa vaikkakin hieman puhkuen. Ennen Macbookin ja Mac OS X:n käyttöön siirtymistä syötin mediaa Linuxista Xbox 360 -konsolille uShare-ohjelmalla, joka on yksi monista UPnP-mediapalvelimista. Mac OS X:ään siirtymisen jälkeen oikeastaan mikään muu ei muuttunut, kuin uSharen käynnistyskomento.

UShare asentuu nätisti Macportsista käyttämällä komentoa sudo port install ushare, jonka jälkeen halutun kansion sisältämän median voi jakaa käynnistämällä UPnP-mediapalvelimen seuraavasti:

Hibernal:~ $ ushare -n <palvelunimi> -i en1 
-p <porttinumero> -c <mediahakemisto> -w -t -x

, jossa
-i en1 = käytettävä verkkoliitäntä (ifconfig)
-c = jaettava hakemisto
-w = ei web-kontrollia
-t = ei telnettiä
-x = Xbox 360 optio

Mediapalvelin sammutetaan Linuxmaisesti näppäinyhdistelmällä Ctrl-c tai poimimalla ps:llä komennon pid:n ja killaamalla se. USharelle annettavista parametreistä voi lukea lisää man-sivuilta tai ushare --help -komennolla. Xbox 360:n lisäksi uShare osaa keskustella PlayStation 3:n kanssa.

Jos mediapalvelimen käytön haluaa näppärämpää ja enemmän Mac-henkistä, on tarjolla hieman helpompiakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi 20 dollarin hintainen Connect360 vaikutti nopeasti testattuna ihan näppärältä. Connect360 asentuu System Preferences -paneeliin ja tarjoaa selkeät konfigurointimahdollisuudet esimerkiksi pääsylistojen eli sisältöön pääsevien koneiden hallinnan osalta.

Muita ehdokkaita maksullisten ohjelmien puolesta ovat Twonky media (noin 30 dollaria) ja Rivet (noin 20 dollaria). Ilmaisten sovellusten osalta PS3 Media Serverissä on epävirallinen tuki Xbox 360:lle ja Tversityn Linux- ja OS X -versioista on ollut puhetta jo kauan.

Poimintoja vuoden 2009 leffatarjonnasta

Times Online listaa 50 odotetuimpaa elokuvaa vuodelle 2009 ja joukossa on muutamia ihan kiinnostavalta vaikuttavia leffoja. Vuoden 2009 elokuvatarjonnassa on havaittavissa selkeä kaava: useat leffat pohjaavat tai ovat jatkoa tutuille tarinoille. Tutulla ja hyväksi havaitulla tarinalla onkin usein helppo saada katsojat liikkeelle. Onneksi luvassa ei kuitenkaan ole pelkkiä uusintoja, vaan myös uutta ja lupaavalta kuulostavaa materiaalia on luvassa.

Teattereista löytyy muun muassa seuraavat tutut tarinat julkaisuajankohdan mukaisessa järjestyksessä:

Underworld: Rise of the Lycans
Vampyyreiden ja ihmissusien keskinäisestä taistelusta kertova tarina saavat jatkoa, kun tarinassa palataan aikaan ennen ensimmäistä Underworld-leffaa. Rhona Mitra vetää toiminnantäytteistä tarinaa, mutta juonesta on turha syvyyttä hakea (Tammikuun 23. päivä)

Friday the 13th
Kauhun ja goren ystävät rientävät perjantaina 13. helmikuuta, eli päivää ennen ystävänpäivää, katsomaan, kuin Kristallijärvellä jälleen pistetään veret roiskumaan. Kahdestoista ”Friday the 13th” -elokuva on uudelleenfilmatisointi ensimmäisestä sarjan leffasta. (Helmikuun 13. päivä)

X-Men Origins: Wolverine
Supersankarit palaavat näyttämölle ja tällä kertaa keskitytään tapahtumiin 17 vuotta ennen ensimmäistä X-Men -elokuvaa. Leffa kertoo Hugh jackmanin esittämän Loganin eli Wolwerinen syntytarinan. Marvelin sarjakuvat olivat lapsena hyviä löytöjä läheisestä divarista, mutta elokuvat ovat olleet hieman vaihtelevaa tasoa. (Toukokuun 1. päivä)

Star Trek
Kaikkien pienten ja isompien nörttien odottama leffa, joka palaa aikaan, jolloin Kirk, Spock ja muu henkilöstö vielä opiskelivat akatemiassa. Nuoren Spockin roolissa nähdään Heroes -TV-sarjasta tuttu Sylar, eli Zachary Quinto. Avaruus on aina ollut etäisesti kiinnostava ja kyllähän siellä nyt jossain jotain elämää luulisi olevan. (Toukokuun 8. päivä)

Angels & Demons
Dan Brownin saman nimiseen romaaniin perustuva filmatisointi, joka ajallisesti sijoittuu ennen Da Vinci koodia. Tom Hanks jatkaa Langdonina ja saa seurakseen Ewan McGregorin. Jos Da Vinci koodin elokuvaversioon on luottaminen, on kirja jälleen paljon parempi, kuin Hollywood-versio. Pitänee siis lukea teos ennen elokuvateatteriin menoa. (Toukokuun 15. päivä)

Terminator Salvation
Terminator-leffat ovat saaneet uutta nostetta ”Terminator: The Sarah Connor Chronicles”-sarjan kautta ja kolmannessa Terminatorissa kesken jäänyt juoni saa jatkoa. John Connorin roolissa on Christian Bale ja onneksi Arska on jätetty telakalle. Toimintaa ja räiskettä varmasti riittää. (Toukokuun 22. päivä)

Fast & Furious
Vin Diesel ja Paul Walker palaavat takaisin rattiin ja luvassa on eksoottisia autoja, kauniita naisia, vauhtia, sekä toimintaa. Juonesta ei niin väliä, vaikka sellainenkin varmasti löytyy. Kyllähän sen tietää millaista menoa on luvassa, kun leffan näyttelijäkaartista löytyy lisäksi Michelle Rodriguez ja Jordada Brewster. (Kesäkuun 5. päivä)

Transformers: Revenge of the Fallen
Robotit jatkavat taisteluaan maan kamaralla ”Transformers: Revenge of the Fallen”-elokuvassa, joka on jatkoa ensimmäiselle Transformers-elokuvalle. Maailma on taas uhattuna ja Autobotit asettuvat jälleen estämään Decepticonien pahat suunnitelmat. Tästä elokuvasarjasta tulee lapsuus mieleen ja jostain kaapin peruilta saattaa vieläkin löytyä muun muassa Autobottien johtaja Optimus Prime sekä Decepticonien pääjehu Megatron. Ei Transformers-leffat juonen nerokkuudella tai näyttelyllä loista, mutta toimintaa riittää varmasti. (Kesäkuun 26. päivä)

Lisäksi muutamia muita lupaavalta kuulostavia, tai muuten mainitsemisen arvoisia poimintoja:

The Spirit
Frank Millerin ohjaama sarjakuvaan perustuva The Spirit vie katsojan entisen poliisin tarinaan, joka mysteerisesti palaa kuolleista taistellakseen varjoista rikollisuutta vastaan. Sin Cityn sarjakuvamaisella tyylillä kuvatussa leffassa sankarina nähdään Gabriel Macht ja arkkivihollisena Samuel L. Jackson, ja lisäksi naiskauneudesta vastaavat Scarlett Johansson ja Eva Mendes. (Teattereissa)

Watchmen
Mystinen seikkailuelokuva Watchmen sijoittuu vuoden 1985 Amerikkaan, jossa supersankarit ovat osa jokapäiväistä yhteiskuntaa. Kun rikosten vahtijan entinen kolleega saa surmansa, on aika kerätä kasaan sekalainen sakki eläköityneitä supersankareita, joista vain yhdeltä löytyy oikeita voimia, ja estää salajuoni kaikkien entisten ja nykyisten supersankareiden tappamiseksi. (Maaliskuun 6. päivä)

Knowing
Opettajaa näyttelevä Nicolas Cage avaa poikansa koulusta löytyneen aikakapselin, josta löytyy ennustuksia. Osa ennustuksista on toteutunut ja lisää on toteutumassa. Tietenkin ennustusten löytäjällä on rooli tapahtumissa ja toimintaa riittää. (Maaliskuun 20. päivä)

The Box
1970-luvulle sijoittuva tarina nuoresta parista, jotka saavat mysteerisen laatikon, jolla on outoja, tappavia voimia. Nimirooleissa X-Menista tuttu (Kyklooppi) James Marsden, Cameron Diaz ja Frank Langella. (Maaliskuu)

The Lovely Bones
Peter Jackson palaa kameran taakse Alice Seboldin samannimiseen kehuttuun romaaniin perustuvan elokuvan kanssa, jossa kuollut tyttö katsoo taivaasta perheensä surua ja heidän uutta elämää. Näyttelijäkaartista löytyy Rachel Weisz, Susan Sarandon, Mark Wahlberg ja Life on Marsista tuttu Michael Imperioli. (Maaliskuu)

The Wolf Man
Aatelismies Talbot (Benicio Del Toro) palaa takaisin perheensä tiluksille veljensä kadottua. Etsiessään veljeään isänsä kanssa, Talbotille selviää odotettavissa oleva kauhistuttava kohtalonsa. Rooleissa lisäksi Anthony Hopkins. (Huhtikuu)

Inglourious Basterds
Toiseen maailmansotaan sijoittuvassa 1970-luvun hengessä tehdyssä leffassa Juutalais-Amerikkalainen erikoisjoukko hiljentää natsijohtajia Saksan taistelulinjojen takana. Kun ohjaajana on Quentin Tarantino, voi olettaa luvassa olevan räimettä. Rooleissa muun muassa Brad Pitt ja Mike Myers. (Kesäkuu)

2012
Suurten katastrofileffojen kuten The Day after Tomorrow, Godzilla ja Independence Day -elokuvien ohjaaja Roland Emmerich palaa aiheen pariin tarinalla Mayalaisten 600-luvulla ennustamasta maailmanlopusta. Katastrofin pariin heitetään John Cusack, Thandie Newton, Woody Harrelson ja Danny Glover. (Heinäkuu)

Public Enemies
Miami Vicen luoja Michael Mann herättää gangsterileffat henkiin kertomalla FBIn rikollisjahdista, jonka kohteena ovat John Dillinger, Baby Face Nelson ja Pretty Boy Floyd. Rooleissa Christian Bale ja Johnny Depp. (Heinäkuu)

G.I. Joe: The Rise of Cobra
G.I Joe (Action Man) oli lapsuuden aikana kova sana leikkiukkojen markkinoilla, etenkin Jenkeissä. Nostalgisella nosteella liitävä Mummy-elokuvat ohjannut Stephen Sommers tuo leluista ja sarjakuvista tutun mielikuvitusmaailman nyt myös elokuvateattereiden valkokankaalle. Armeijan eliittiryhmässä pahamaineista asekauppiasta vastaan taistelevat Christopher Eccleston ja Sienna Miller, sekä Mummy-sarjasta tutut Brendan Fraser ja Arnold Vosloo. (Elokuu)

The Surrogates
Ihmiskunta on lukittautunut sisätiloihin ja kaikki ulkona tapahtuvat työt hoidetaan kauko-ohjattujen robottien toimesta. On tapahtunut murha, jonka Bruce Willisin esittämän etsivän on ratkaistava. Sci-fi-henkisessä leffassa mukana myös entinen Bond-tyttö, Rosamund Pike. (Marraskuu)

Sherlock Holmes
Sherlock Holmes (Robert Downey Jr.) ratkoo mysteerejä Watsonin (Jude Law) kanssa, kun Guy Ritchie tuo valkokankaalle enemmän sarjakuvaan kuin Conan Doylen kirjoihin perustavan version tunnetusta mestarietsivästä. (Marraskuu)

Avatar
James Cameron tuo valkokankaalle tiedettä ja planeetan tutkimista. Tähtikaartissa Sigourney Weaver. Elokuvan Teaser löytyy Youtubesta. (Joulukuu)

Lisäksi vielä ilman tarkempaa julkaisuajankohtaa ovat Red Sonja ja S. Darko.

Omista poiminnoistani huomaa, että pidän leffoista, joissa on toimintaa, vauhtia ja räimettä, sekä scifiä ja mielikuvitusta. Eli elokuvia, joita katsellessa ei tarvitse turhaa miettiä tai ajatella, jättää vain aivot narikkaan ja nauttii. Tietenkin moni lupaavalta kuulostava leffa ei varmastikaan tule täyttämään sille asetettuja odotuksia. Varsinkaan, jos viihdettä pitäisi saada koko leffalipun hinnalla.

Vaikka listasinkin loppujen lopuksi aika monta leffaa, jää moni elokuva varmasti näkemättä teatterissa ja löytänevät tiensä vuokraamon kautta. Star Trek, Watchmen ja Terminator voisivat olla teatterissa näkemisen arvoisia, mutta toivottavasti myös muut elokuvat osoittautuvat hyviksi, kunhan niistä vain julkaistaan trailerit.

Gotham Cityn yön ritari

Kävin muutama viikko sitten viimeinkin katsomassa yhden tämän vuoden parhaimmista elokuvista, ”Yön ritarin” (”The Dark Knight”). Elokuva on saanut IMDB:ssä hieman yllättävästi yhdeksän tähteä ja onkin IMDB:n kaikkien aikojen Top -listalla neljäntenä.

Uudet Christopher Nolanin ohjaamat Batman-elokuvat ovat nostaneet Batmanin uudelle tasolle, pois aikaisempien elokuvien sarjakuvamaailmasta. Yön ritari jatkaa ”Batman Begins” -elokuvassa luotua tarinaa, jossa palattiin takaisin alkuun, kun Batmanista tuli Batman. Tim Burtonin hyvin aloittama ja Joel Schumacherin heikommin jatkama tarina olikin jo tiensä päässä. Synkempi ja realistisempi maailma sopii Batmanin tarinalle paremmin, kuin aikaisempi enemmän tai vähemmän camp-henkinen ilme.

”Yön ritarissa” on tosin Jokerin tarina kerrottu mielestäni heikommin, kuin ensimmäisessä Batmanissa, jossa käytettiin yleisintä ja mielestäni parempaa syntytarinaa, eli Jokerin liottamista kemikaalijätteessä. Myös Kaksinaaman tarina on Yön ritarissa muutettu alkuperäisestä, sarjakuvan tarinasta.

Yön ritari on loistava elokuva ja täyttää sille asetetut ennakko-odotukset, vaikka onkin pituudeltaan hieman pitkähkö (152 min, 2h 52min), käytännössä noin 2h 35min. Heath Ledger vetää Jokerin roolin juuri niin mielipuolisella antaumuksella, kuin Jokerilta voi olettaa ja saikin roolistaan postuumisti Oscar-ehdokkuuden. ”Yön ritari” jäi Ledgerin viimeiseksi elokuvaksi, ja vaikka hän näyttelikin Jokerin roolin mainiosti, näkyy Ledgerin poismeno myös elokuvan IMDB:n tähdissä.

Katsoin leffan Tennispalatsin salissa 13, johon mahtuu 112 katsojaa. Ei siis mikään suuri sali, mutta ihan riittävän iso, vaikka otinkin paikan takarivistä. Pari riviä edempää olisi ollut hieman paremmat katselupaikat, eikä filmiprojektori olisi suhissut hiljaisissa kohdissa korvan juuressa.

Bender’s Game: kolmas Futurama elokuva loppuvuodesta

Futuraman ystäville on loppuvuodesta odotettavissa mieluinen joululahja, kun kolmas neljästä suunnitellusta Futurama-elokuvasta, Bender’s Game, julkaistaan.

Sitä ennen voi nautiskella toisen Futurama-elokuvan, The Beast with a Billion Backs, parissa, joka ainakin Discshopin tietojen mukaan julkaistaan 29.8.2008 suomeksi nimellä ”Moniniskainen monsteri”. Traileri löytyy tietenkin Youtubesta.

Vaikka ei ensimmäinen Futurama-elokuva, Bender’s Big Score, aivan TV-sarjan tasolle yltänyt, kuten ei Simpsons -elokuvakaan, pitänee elokuvat kuitenkin vilkaista, sillä hyvää viihdettä ne joka tapauksessa ovat.

Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan

Tietotekniikasta on kirjoitettu lukuisia teoksia eri aihepiireistä ja toiset teoksista kestävät aikaa paremmin kuin toiset. Petteri Järvisen kirjoittama Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan, on hyvä esimerkki tietokirjasta, jonka sisältö ei enää ole relevanttia, mutta toimii hyvänä otteena tietotekniikan ja tietoverkkojen historiaan. Tietotekniikan lyhyehkön historian aikana muutosvauhti on ollut nopeata ja vaikka teos on kirjoitettu vuonna 1994, ei kirjassa mainittuja tietoverkkoja tai palveluita juuri nykyään löydä, Internetiä lukuun ottamatta. Toisaalta kirjassa käsitellään sähköisten palveluiden tulevaisuutta ja visioita, jotka eivät ole tähänkään päivään mennessä vielä yleistyneet tai toteutuneet.

Tietoverkot -teos on oiva otos tietoverkkojen historiasta ja kirjassa käsitellään lyhyesti tietoliikenteen perusteet (90-luvun alkupuolen standardien mukaisesti), modeemit ja modeemitekniikat, purkit, sähköposti ennen Internettiä, suomalaiset sähköiset palvelut (mm. pankkipalvelut, Infotel, Telesampo, Elisa, Telebox) ja Internet. Lisäksi teoksessa on liitteinä muun muassa modeemien AT-komennot, purkkien numeroita, hyödyllisiä sähköpostiosoitteita ja Internet-linkkejä.

Etenkin modeemitekniikka ja tietoverkkojen alkuaika ovat mielenkiintoista lukemista. Antaa hieman kontrastia nykypäivän helppouteen ja etenkin ilmaisuuteen: tietoverkkojen alkuaikoina netin käyttäminen maksoi hunajaa ja oli hidasta. Toisaalta kirjassa on kohtia, jotka pistävät hymyilyttämään ja ihmettelemään. Kirjassa kerrotaan muun muassa IRCistä seuraavasti: ”kanavat 1-999 ovat julkisia, joille kuka tahansa IRC-käyttäjä voi liittyä. Siitä eteenpäin kanavat ovat salaisia ja niille pääsee mukaan vain kutsusta.” Lisäksi: ”useampien kanavien yhtä aikainen käyttö edellyttää käytännössä graafista IRC-asiakasohjelmaa”. Irssikin kun julkaistiin Wikipedian mukaan vasta 1999 tammikuussa ja IrcII ”tavallaan” mahdollisti useat yhtäaikaiset kanavat.

Teoksessa Internettiä käsitellään kokonaisen luvun verran, jossa käsitellään nyyssejä, FTP:tä ja muita nykyisin jo lähes unohtuneita palveluita. Lisäksi ollaan jo huolissaan IP-osoiteavaruuden loppumisesta ja kritisoidaan hankalia URL-nimiä, joista ei tähän päivään mennessäkään ole päästy juurikaan pidemmälle. Toki hakukoneista on tullut nykyajan palveluvalikoita ja IPv6 odottelee nurkan takana, parin korttelin päässä.

Järvinen hahmottelee myös tietoverkkojen tulevaisuutta ja loogisesti päättelee sen rakentuvan mahdollisesti PC:n ympärille. Monikäyttöinen kotitietokone onkin kaikella järjellä ajateltuna järkevä alusta tulevaisuuden sähköisille palveluille, vaikka monet voivat edelleen olla toista mieltä. Myöskään kirjoitustaidon merkitystä ei unohdeta ja muistutetaan äidinkielen opetuksen tärkeydestä, sillä kirjoitettu viesti jättää äänenpainot ja eleet välittymättä. Tietenkin myös konekirjoitustaitoa tarvitaan, sillä jos yksi sormi kirjoittaa ja yhdeksän etsii, ei nopeinkaan nettiyhteys ole kovin nopea, vaikka omglolwtf:n nopeasti naputteleekin.

Tulevaisuuden palveluina kirjassa hahmotellaan muun muassa kaksisuuntaista TV:tä, tilausvideoita, asiointi- ja ostospalveluita ja tietenkin seksi- ja viihdepalveluita. Lisäksi ilmaan heitetään teledemokratia ja eduskunnan korvaaminen ”kansalainen ja ääni”-demokratialla. Palveluita rakennettaisiin Bill Clintonin ja Al Goren luoman Information superhighway-hankkeen eli tiedon valtatien varaan. Käytännössä hankkeen tarkoituksena oli luoda samanlainen infrastruktuuri kuin tieverkko, mutta aloitteessa ei otettu kantaa miten kyseinen tietoverkko pitäisi toteuttaa. Nyt toki tiedämme, että vaikka vielä tuohon aikaan Internetiä ei pidetty tiedon valtatien synonyymina, muun muassa sen epäluotettavuuden ja siirtonopeuden muuttuvuuden takia, muodostui Internetistä tiedon valtatie. Tietenkin epäluotettavuus ja siirtonopeudet ovat edelleen hieman haittana.

Teoksen viimeisessä kappaleessa Tietoverkkojen vaikutukset kritisoidaan yhteiskunnan jatkuvaa monimutkaistumista, auktoriteettiuskon häviämistä, tiedon lisääntyvää määrää, tiedon inflaatiota, tasa-arvoa ja vaikka mitä diipadaapaa. Maailma muuttuu, onneksi, eikä kaikkea kerrottua tarvitse uskoa, vaan voi etsiä faktat ja muodostaa omat mielipiteensä. Se nyt on jo nähty moneen kertaan, että ainakaan Arkadianmäellä ei juurikaan auktoriteetteja istu.

Järvinen on myös huolissaan digitaaliajan tekijänoikeuksista ja ennustaa piraattipurkkien kaltaiset järjestelmät (tulevaisuuden ”palvelut”), joista voi ladata uusimmat CD-levyt ja elokuvat. Samalla myös pohditaan, että ”ellei tekijänoikeuksia onnistuta valvomaan, saattaa edessä olla kaupallisen kustannus- ja julkaisutoiminnan romahtaminen; siirtyminen luovan työn kommunismiin, jossa kaikki digitaalimuodossa julkaistut työt ovat verkkojen ansiosta yhteistä omaisuutta.” -Tietoverkot, 1994. Tämä jää nähtäväksi. Samoin vielä tuolloin ilmeisen pelottava ajatus, keinotodellisuus eli maailma, jossa kaikki on mahdollista, antaa odottaa itseään. ”Datalasit päähän ja datapuku päälle” -skenaario on kyllä viime aikoina lähestynyt todellisuutta. Toisaalta, jo tuolloin pelit olivat lasten keinotodellisuutta ja nyt nuorten ja hieman vanhempienkin aikuisten keino paeta todellisuutta. Vastaavasti saippuaoopperat olivat ja ovat edelleen naisten ja kotiteatterit miesten keinotodellisuutta.

Tietoverkot: opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan -kirjaa ei voi tietosisällön näkökulmasta sanoa hyödylliseksi, mutta on hyvää luettavaa tietotekniikan opiskelijoille tietoverkkojen historiaa käsittelevänä teoksena. On hyvä tietää mistä ja miten tähän on tultu. Hieman kuin jos peruskouluissa jätettäisiin historia opettamatta. Opusta voi tietenkin lukea myös huumorimielellä ja naureskella vanhoille palveluille ja Järvisen aivoituksille. Esimerkkinä Internetin riittämättömyys kaupallisia palveluita ajatellen, koska Internetistä puuttuu keskitetty laskutusjärjestelmä. Kai nyt jo sentään 90-luvullakin oli luottokortteja.

Petteri Järvinen: Tietoverkot – opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan
951-0-19825-0. WSOY 1994, 439 sivua.