Microsoft tarjoaa opiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja

Useat Internetin uutislähteet ovat jo ehtineet kirjoittaa Microsoftin julkistamasta DreamSpark-hankkeesta, joka tarjoaa Microsoftin sovelluskehitysohjelmistoja ilmaiseksi korkeakouluopiskelijoille. Microsoft lähtee viimeinkin valloittamaan käyttäjäkuntaa oikeasta suunnasta: kehityspolun alkupäästä. Yleensä tällaiset yllättävät uutiset koskevat lähinnä Amerikkaa tai parhaimmillaankin Eurooppaa ja kiertävät Suomen kaukaa, mutta tällä kertaa ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistot ovat saatavilla kymmenessä maassa ja myös Suomessa.

Bill Gates kertoo, että tarkoituksena ei ole kääntää opiskelijoiden päätä avoimen lähdekoodin tarjonnasta, vaan tarjota lisää työkaluja työkalupakkiin. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelijat suuntaavat Linuxin, Eclipsen ja muiden avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pariin, koska Microsoftin tuotteet ovat olleet saavuttamattomissa hintansa puolesta. Tietenkin Microsoft naamioi DreamSpark-hankkeen oikean tarkoituksen perusteluun hankkeen tarkoituksesta parantaa opiskelijoiden valmiuksia toimia heti valmistuttuaan vaativissa työelämän projekteissa, joka toisaalta onkin ihan pätevä argumentti. Tietenkin ilmaisten ohjelmistojen jakamisessa on myös markkinoinnin kannalta positiivista imagonostetta ja pidemmällä aikavälillä lisää maksavia asiakkaita.

DreamSpark kattaa työkaluja ohjelmistojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja listalta löytyykin alustaksi Windows Server 2003 Standard Edition ja SQL Server 2005 Developer Edition ja kehitystyökaluiksi ohjelmistoihin Visual Studio 2008 Professional Edition, Xbox 360 -peleihin XNA Game Studio 2.0 ja webiin Expression -työkalut. Microsoftin kehitystyökalut ovat hyviä ja toimivia kokonaisuuksia, joten ilmaistarjonta on tervetullutta. Tietenkin voidaan epäillä, että Microsoftilla on herätty avoimen lähdekoodin tarjonnan uhkaan ja nyt hyökätään tarjoamalla kalliita ohjelmistoja ilmaiseksi.

Gatesin mielestä Microsoftin työkalut ovat voimallisempia kuin avoimen lähdekoodin yhdistelmät kuten esimerkiksi Linux, Apache, MySQL ja PHP, mutta tästä en ole, eikä moni muukaan ole samaa mieltä. Toki .NETin koodaaminen Visual Studiossa on kätevää, mutta lopputuloksen käyttöönotto voi olla hankalaa. Jos jätetään huomioimatta Microsoftin ja avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen välinen kinastelu paremmuudesta, on kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi ja näin vaihtoehtojen monipuolistaminen vain hyvä asia. Tarvitaan kokemuksia molemmilta puolilta, että voi vertailla eri ympäristöjä ja ratkaisuja keskenään.

DreamSpark-ohjelmaan ”rekisteröityminen” ja sovellusten lataaminen tapahtuu Microsoft DreamSpark -sivustolla, jossa kirjaudutaan Passport-tunnuksella ja tunnistaudutaan opiskelijaksi. Opiskelijoiden validointi toteutetaan Suomessa CSC:n kautta ja tämä tuntui toimivan hyvin.

Omassa yliopistossani ei ole hyödynnetty MSDN Academic Alliance -sopimusta, joka tarjoaa henkilökunnalle ja opiskelijoille ilmaisia Microsoftin ohjelmistoja, joten alustan ja kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi saataville on mieluisa uutinen. Saa nähdä mihin hyötykäyttöön Microsoftin tarjoamat sovellukset pääsevät, sillä Linux ja Eclipse ovat olleet toimiva ja tehokas kokonaisuus.

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2

70 ilmaista peliä Windowsille ja Linuxillekin

Freeware-Software.og-sivusto esittelee ilmaisia pelejä Windowsille. Listalta löytyy muun muassa Grand Theft Auto, Grand Theft Auto 2, GeneRally, Moto Race Challenge 07, BMW M3 Challenge ja useita Linuxillakin toimivia pelejä, joista aikaisemmin kirjoitin. Kaikkiaan luettelossa on 70 peliä, joten pelattavaa riittää.

Listalta löytyy myös mielenkiintoisia Linux-pelejä, kuten UltimateStunts, Super Tux Kart, Open Transport Tycoon ja Secret Maryo Chronicles, joita pitänee jossain välissä testata.

Ultramon tuo helpotusta usean näytön käyttämiseen Windowsissa

Tietokoneen mielekäs käyttö vaatii mielestäni ison työpöydän, jotta kaikki tarvittavat ikkunat mahtuvat järkevästi esille, eikä joka välissä tarvitse pujotella alt-tabilla tai klikkailemalla alapalkkia. Yhtä näyttöä käytettäessä työpöydän koko on jokseenkin rajoitettu ja etenkin töissä käytössäni olevan 19″-näytön 1280×1024-resoluutio on turhan pieni vaikka 22″-näytön 1920×1200-resoluutio on riittävästi, on lisätilalle aina tarvetta. Onneksi työpöytää on mahdollista laajentaa toiselle näytölle ja 15.4″-kannettavani 1680×1050-resoluution valjastaminen ulkoisen näytön rinnalle tuokin mukavasti lisätilaa.

Windowsia ei kuitenkaan ole selkeästi ajateltu käytettäväksi kahdella näytöllä, sillä alapalkki on rajoitettu vain yhdelle näytölle ja kaikki ikkunat ahtautuvat tähän pieneen tilaan, vaikka toisella näytöllä olisikin runsaasti tilaa. Ongelma ei kuitenkaan ole kummoinen ja siihen on saatavilla ratkaisu: Ultramon. Nyt alapalkki saadaan levitettyä molemmille näytöille ja alapalkissa näkyvät ikkunat näkyvät vain kyseisen näytön alapalkissa. Ikkunoita on helppo siirtää näytöstä toiseen pikanäppäimillä tai ikkunan yläpalkkiin tulevilla painikkeilla ja taustakuvankin saa määrättyä molemmille näytöille erikseen. Hyvän käsityksen Ultramonin toiminnasta saa lukemalla yleiskatsauksen tai kattavamman kierroksen ohjelman ominaisuuksiin.

Sveitsiläisen Realtime Softin Ultramon ei harmillisesti ole ilmainen vaan maksaa vajaat 40 dollaria ja on saatavissa Windows XP:lle, Vistalle sekä vanhemmille Windowseille. Kätevyydestä ja tarpeellisuudesta kannattaa maksaa, joten euroiksi muuttamisen ja verojen lisäämisen jälkeen loppusummaksi muodostui 35 euroa. Maksukin onnistui kätevästi Swregin kautta Nordean Visa Electron -kortilla. Rekisteröintikoodi napsahti sähköpostiin tilauksesta seuraavana päivänä.

Tutkin myös ilmaisohjelmien tarjontaa, mutta tulos ei ollut kovinkaan palkitseva. Löysin kyllä ilmaisen Multimonin, jossa tosin on ikäviä rajoituksia toiminnallisuuden suhteen: ”Kahta näyttöä käytettäessä kakkosnäytön täytyy olla oikealla puolella ja näytöillä täytyy olla käytössä sama resoluutio.” Etenkin tuo sama resoluutio on ikävä vaatimus, joten tästä ei ollut vaihtoehdoksi.

Ultramon vaikuttaa ihan toimivalta ratkaisulta usean näytön parempaan käyttämiseen Windowsissa, vaikka välttämätön se ei ole. Tehtäväpalkin laajentaminen useammalle näytölle ja taustakuvien määrittäminen onnistuvat ja helpommin ja paremmin kuin Windowsin omilla työkaluilla tai Nvidian näytönohjaimen nView-ominaisuudella. Vielä kun ohjelman hintakin on kohtalainen, on se hankkimisen arvoinen, kun toimivia ilmaisiakaan vaihtoehtoja ei löytynyt.

Ota pikakomennot ja näppäimistö haltuun AutoHotkeyn avulla

Windowsissa asiat voidaan tehdä joko helposti tai vaikeasti ja valitettavan usein turhankin vaikeasti. Windows itsessään ei tarjoa mahdollisuuksia pikakomentojen määrittämiseen käyttäjän haluamalla tavalla, vaan tätä varten tarvitaan kolmannen osapuolen ohjelmistoja. Yksi pikakomentoja ja näppäimistön hallintaa toteuttava ohjelmisto on avoimen lähdekoodin AutoHotkey, joka tarjoaa monipuoliset ominaisuudet erilaisten komentojen toteuttamiseksi.

Windows XP:ssä on vakiona tarjolla lukuisia käteviä pikakomentoja, mutta yksi jää uupumaan: ikkunan pienentäminen alapalkkiin. Se toki onnistuu Alt+välilyönti+n -yhdistelmällä, mutta on hieman liian monimutkaista. Tähän pieneen ongelmaa tarvitaan ratkaisuksi siis ohjelmaa, joka antaa käyttäjän määrittää omat pikakomentonsa.

AutoHotkey on käteväntuntuinen ohjelma, mutta valitettavasti sen käyttäminen ei ole ”klikkaa ja valitse” -tyylistä komentojen määrittämistä, vaan toiminnot määritellään erilliseen skripti-tiedostoon. Ohjelman käyttöön on kuitenkin saatavilla hyvät ohjeet ja malliskriptit, joten haluamansa pikakomennon määrittäminen onnistuu kohtalaisen helposti. Hieman hankalampaa kuin maksullisten ohjelmistojen kanssa, mutta ilmainen on aina ilmainen.

Yksinkertaiset skriptit ovat kohtalaisen helppoja määritellä ja esimerkiksi aktiivisen ikkunan pienentäminen alapalkkiin Win+h -yhdistelmällä onnistuu määrittelemällä seuraava komento ohjelman skripti-tiedostoon:

#h::WinMinimize,A

Saatavilla on myös skripti, jolla ikkunan voi pienentää tehtäväpalkkiin, ja kätevä skripti äänenvoimakkuuden säätöön OSD:n kera.

AutoHotkey tarjoaa monipuoliset ominaisuudet erilaisten komentosarjojen määrittelyyn, mutta ohjelman käytettävyys jättää hieman toivomisen varaa. Kätevä ohjelma kuitenkin, kunhan löytää oikeat komennot ja kasaa niistä haluamansa toiminnot tai etsii valmiit skriptit. Ehkä hieman liioittelua käyttää erillistä ohjelmaa vain ikkunoiden pienentämiseen, mutta eiköhän listalle löydy muitakin tarpeellisia komentosarjoja.

Windowsin ominaisuuksia: FTP ilman passiivi-moodia

Microsoft osaa aina yllättää ja Windows-käyttöjärjestelmistä paljastuu erikoisia ominaisuuksia kuin kulman takaa. Ei ilmeisesti ole niin pientä ohjelmaa tehty, ettei Microsoft onnistuisi sitäkin räpeltämään.

Tällä kertaa täytyi todeta, että Windows XP:n komentokehoitteessa toimivasta FTP-ohjelmasta, ftp.exe, on jätetty toteuttamatta passiivi-moodi. Tietenkään komentokehoitepohjaista FTP-ohjelmaa harvemmin tarvitsee, mutta kun kerta sellainen on päätetty käyttäjälle tarjota, olisi sen voinut myös toteuttaa kerralla kunnolla.

Käyttäjälle ongelma ei ole suuri, sillä tarjolla on useita ilmaisia ja hyviä graafisia FTP-ohjelmia kuten WinSCP, joissa yhteyden voi määritellä passiiviseksi. Komentokehoitteesta ajettava FTP olisi vain ollut näppärä nopeaan testaukseen ja toimivuuden toteamiseen. Microsoftiin voi aina luottaa.