Rekisterinumeroiden tunnistamista tietotekniikan avulla

Tietotekniikan kehitys mahdollistaa oivaltavia sovelluksia, kuten hyödyntämällä kameroita ja tämän jälkeen analysoimalla kuvia konenäön avulla, voidaan esimerkiksi tunnistaa autojen rekisterinumeroita. Youtuben videossa kanadalainen poliisi esittelee lyhyesti järjestelmän toimintaa ja Automatic Licence Plate Recognition:ksi nimetty järjestelmä vaikuttaa kätevältä.

Rekisterinumerotunnistimen toimintaperiaate on yksinkertainen. Vertaamalla tunnistettuja rekisterinumeroita tietokannassa oleviin, voidaan jäljittää nopeasti autoja, jotka esimerkiksi ovat ilman vakuutuksia, rekisteröimättömiä, varastettuja tai liittyvät rikoksiin. Autoon on asennettu kaksi kameraa eteenpäin eli yksi kummallekin kaistalle ja yksi kamera sivulle, jolla rekisterinumeroiden tunnistaminen onnistuu myös parkkipaikalla. Rekisterinumerotunnistin pystyy käsittelemään 3000 rekisterinumeroa tunnissa, eli teoriassa yhden tunnistamisessa kestää 1.2 sekuntia. Järjestelmä on käytössä Kanadassa ja ilmeisesti myös Yhdysvalloissa ja luulisi tuollaisen sovelluksen yleistyvän muuallakin.

Rekisterinumeroiden automaattinen tunnistaminen liikkuvasta autosta voi olla suhteellisen uusi mahdollisuus, mutta yleisesti ottaen rekisterinumeroiden tunnistaminen ei ole mikään uusi keksintö, vaan ensimmäiset prototyypit olivat toimivia jo vuonna 1979. Automatic Licence Plate Recognition -järjestelmää käsitellään myös Technovelgy.com -sivustolla, josta löytyy myös sama Youtube-video. Tietenkin myös Wikipediasta löytyy artikkeli asiaan liittyen.

Enää ei tarvitse ihmetellä miten poliisit jäljittävät autoja rekisterinumeroiden perusteella. Aiheen käsittelyä voisi jatkaa pohtimalla ihmisten yksityisyyttä ja viitata hieman Orwellin 1984-teokseen.

Kulttuuri: Päivälehden museon Metro-näyttely

Vierailin viikonloppuna Päivälehden museossa, jossa oli vaihtuvana näyttelynä Metro 25 vuotta -näyttely. Esillä oli paljon valokuvia, piirustuksia ja lehtileikkeitä metroradan varrelta ja tietenkin lapsien suosikki metro-simulaattori.

Metro-näyttelyn kohokohta ainakin lasten ja lastenmielisten mielestä on varmaan metro-simulaattori, jossa pääsee ohjaamaan virtuaalista metroa Myllypurosta Sörnäisten pysäkille asti. Simulaattori oli ihan kiva, mutta toteutus olisi voinut olla hieman parempi. Metron etenemisestä ei ollut muuta viitettä kuin enemmän tai vähemmän nykivä kuva, ja jos kerta oikeassakin metrossa on nopeusmittari, olisi sen voinut toteuttaa myös simulaattoriin. Itse tyydyin seuraamaan, kun ilmeisesti mummonsa kanssa museossa ollut alle kouluikäinen lapsi sai ajettua radan alusta loppuun asti, vaikka alkuun asemalle pysähtyminen tuottikin ongelmia. Lisäksi välillä tuntui, että metro-simulaattorin ohjauspöydän nappulat ja kytkimet olivat mielenkiintoisempia räplätä kuin itse simulaattorilla ajo. Asemalle pysähtymisessä piti lisäksi olla tarkkana, sillä ohi ajettaessa piti koko rata aloittaa alusta.

Näyttelyn parasta antia olivat havainnollistavat kuvat ja kertomukset metroradan rakentamisen vaiheista vuosien varrelta, jotka antoivat hyvän historiakatsauksen metron saapumiseen Suomeen ja leviämiseen uusin pysäkein. Metron uutuudenviehätystä kuvaa hyvin esillä ollut lehtileike: Eläkeläiset ajelulla: ”Nähdä metro ja kuolla”. Metron rakentaminen oli suuri, mutta joukkoliikenteen toimivuutta ajatellen loistava projekti ja luultavasti rataverkosto saa kohta jatkoa.

Samalla käynnillä tuli nopeasti pyörähdettyä Päivälehden museon pysyvässä näyttelyssä uutistyön historiasta ja nykypäivästä, joka oli hieman uudistunut sitten viime käynnin. Perusmateriaali oli samaa kuin muutama vuosi sitten vieraillessani, mutta nyt lehtileikkeiden lisäksi oli erilaisia uutistyöhön liittyviä tietokonepelejä, joita naputeltiin kosketusnäytöiltä. Pelit olivat ihan kivoja, joskin pelien käyttöliittymät ja peli-ideat olisivat voineet olla parempiakin.

”Uutisten aika” esittelee suomalaisen uutistyön ja Helsingin Sanomien vaiheita 1800-luvun lopulta nykypäivään. Näyttely kertoo esineiden, interiöörien, kuvien, filmien ja pelien kautta sanomalehdessä ja toimittajan työssä tapahtuneista muutoksista. Näyttelyn läpi virtaava uutiskooste valottaa niin maailmahistorian tärkeitä tapahtumia kuin Suomen historian käännekohtiakin. (paivalehdenmuseo.fi)

”Uutisten aika” -näyttelyn lisäksi kellarin näyttelyssä kerrottiin millaisella tekniikalla lehti on eri aikoina painettu ja käsitteli havainnollistettavasti lehden teon historiaa. Virtuaalisella käsinladontapelillä pystyi testaamaan, olisiko menestynyt käsinlatojana.

Metro 25 vuotta -näyttely on esillä syyskuun loppuun, joten vielä ehtii käydä testaamassa miltä metrorata näyttää ohjaamosta katsottuna ja saada annos historiatietoa. Päivälehden museo löytyy Helsingistä osoitteesta Ludviginkatu 2-4 ja on avoinna ti-su klo 11-17.

Metro-linjat

HOASnet melkein toimii

On jotenkin uskomatonta, miten yhden Internet-liittymän toiminnasta voidaan tehdä niin vaikeata. Mainostekstinä ”HOASnet on kiinteä, aina auki oleva laajakaistainen yhteys Internetiin.” on suoranaisesti harhaanjohtava, sillä eihän netti ole aina auki, jos ”käyttö edellyttää kirjautumista kerran kahdessa viikossa.” Ellei kirjautumisessa olisi jo riittävästi kestettävää, on yhteydentarjoaja Soneralla välillä myös suuria ongelmia tarjota bittiä.

Tällä kertaa eristäytyminen Internetistä alkoi tietenkin perjantai aamuna ja eihän sitä nyt viikonloppuisin töitä tehdä. Onneksi katkos ei sentään ollut yhtä pitkä kuin edellisellä kerralla, vaan teknisen tuen mukaan HOASnetissä ollut isompi ongelma saatiin korjattua viimein tänään aamulla. Onneksi viikonlopun säät olivat aurinkoisia ja suosiollisia vaihtoehtoharrastuksille. Viikonloppuna tulikin käytyä katsomassa grillauskisoja, Metro-näyttelyä ja pyöräiltyä pitkin Helsinkiä.

Edellisellä kerralla TeliaSoneran tekniseen tukeen soittaessani jonotin keskimäärin kolmen hittibiisin ajan, joka olikin ihan asiallinen jonotusaika. Jonotusaika olikin aika optimistisen lyhyt ja nyt palattiinkin takaisin todellisuuteen. Pari ensimmäistä soittoa jäi vajaaseen kymmeneen minuuttiin, kun oli parempaakin tekemistä, mutta kolmas kerta toden sanoi. Vajaan 50 minuutin jonottamisen jälkeen joku jopa viitsi tuessa vastata.

Jonotusmusiikki oli samaa kuin aikaisemmin keväälläkin ja kännykän kaiuttimen kautta kuunneltuna aika hirveän kuuloista. Kelpasi kyllä taustamusiikiksi Hesarin lukemiselle. Musiikkivalikoimasta löytyi muun muassa Euroviisukarsinnoista tutut kappaleet:

Ei mitään korvia hivelevää kuunneltavaa, mutta parempaa kuin radiossa puhki kulutetut hitit 80- ja 90-luvuilta. Aivan kaikkia Euroviisukarsinnoissa olleita kappaleita en ehtinyt harmittavasti kuulemaan, joten seuraavallekin soittokerralle säästyi muutama uusi kappale.

Itsellä ei ole juurikaan eri Internet-palveluntarjoajista kokemuksia, mutta jotenkin vain tuntuu, että Sonera ei joko osaa, henkilöstö on ylikuormitettu tai sitten entisen valtion yrityksen periaatteiden mukaan ketään ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Ja ei puhettakaan, että keväällä ja nyt olleista teknisistä häiriöistä olisi riviäkään Soneran Häiriötiedotteissa. Uudet sivut on kyllä saatu aikaan, mutta toimintamallit ovat edelleen hukassa. Aivan hyvin HOASnetin varsinkin pidempiaikaisemmista ongelmista voisi tiedottaa suoraan kirjautumissivulla, jolle ilmeisesti pääsee, vaikkei Internet toimisikaan. Vähentäisi varmasti turhia, samaa ongelmaa koskevia soittoja tekniseen tukeen.

No, onneksi tästäkin asunnosta ja Internet-yhteydestä pääsee kohta eroon.

Thunder Horn -pyöränkello kilahtaa astetta jämäkämmin

Thunder Horn

Kävelijät ja koiranulkoiluttaja valtaavat usein koko pyörätien kävelemällä rinnakkain ja vähintäänkin roikottamalla koiran talutushihnaa pyörätien levyisesti. Pyöräillessä kannattaakin varustautua pyöränkellolla, jolla voi tarvittaessa kilistellä kävelijät pois tieltä. Yleensä pyöränkellon ääni on riittävän voimakas kuuluakseen riittävän kauas, mutta aina näin ei ole.

Käyttämällä Brandon Thunder Horn -pyöränkelloa on huomio taattu, sillä tämä sähköinen pyöränkello kilahtaa 115 dB:n äänenvoimakkuudella. Äänenvoimakkuutta verrattaessa esimerkiksi suihkukone tuottaa 125 dB, moottorisaha 115 dB ja auton torvi (1m) 115 dB. Pyöränkello toimii yhdellä 9 V paristolla ja maksaa 12 dollaria.

Tällä pyöränkellolla lähtevät pois alta risut ja männynkävytkin.

(via Gizmodo)