Kirjan tarina kertoo enemmän luettuna kuin katsottuna

Kautta aikojen on kirjojen tarinoista luotu enemmän tai vähemmän hyviä elokuvia, jotka usein asettavat kirjan juonen typeräksi ja tarinan ontoksi. Todellisuus kuitenkin on, että kirjan tarinaa on vaikea muuntaa hyväksi elokuvaksi, tv-sarjaksi tai tietokonepeliksi, sillä filmatisoinnissa jätetään käyttämättä yksi kirjojen tärkein osa-alue: mielikuvitus.

Kirjoja lukiessa tavallaan siirtyy toiseen maailmaan, kun syventyy lukemiseen ja päästää mielikuvituksen valloilleen. Tarinan tapahtumat ja henkilöt heräävät eloon aivan toisella tavalla, kuin elokuvissa, jossa kaikki on jo ohjaajan toimesta kuviteltu ja katsojalle jää vain statistin rooli. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta usein hyvä tarina laimentuu huomattavasti, kun se tiivistetään parituntiseksi elokuvaksi ja vielä näytellään keskinkertaisesti. Tämän jälkeen kirjankin lukeminen on hieman turhauttavaa, kun tarinan lopun ja tulevat tapahtumat jo tietää.

Olen kevään aikana lukenut George R. R. Martinin ”A Song of Ice and Fire” -kirjasarjaa, joka on loistavaa proosaa ja tarinan hahmot ovat eläväisiä. Kirjan tarinaa ei todellakaan voi sanoa ennalta-arvattavaksi ja tapahtumia riittää hyvällä tahdilla, joten tylsiä kohtia ei juuri ole. Nyt kyseisen kirjasarjan ensimmäisestä osasta ”A Game of Thrones”-kirjasta on tekeillä HBO:n tv-sarja ja Cyanide Studio on hankkinut oikeudet tietokonepeliin. Ei välttämättä mikään kummempi ajatus, koska olen jo kirjasarjan kohta lukenut, mutta yleisesti ottaen on mielestäni hieman ikävää, että mielikuvituksissa elänyt tarina saa ”kasvot”. Toki katson mielelläni millaisen kuvituksen D.B. Weiss ja David Benioff saavat kirjasta aikaan. Tv-sarjan pilotin skriptin arvion perusteella kirjan henkeä seurataan hyvin.

Kirjojen maineella on helppo ratsastaa elokuvateattereihin, mutta lopputulos ei aina ole kovin mairitteleva. Viime vuonna ilmestynyt Da Vinci Code -elokuva, toi Dan Brownin saman nimisen teoksen valkokankaalle, mutta hyvästä kirjasta saatiin aikaan hieman väkinäinen elokuva. Vastaavasti The Wheel of Time -kirjasarjasta tehty tietokonepeli oli kohtalaisen köyhä ja mitäänsanomaton, mutta ei kyllä kirjojen tarinaa seurannutkaan. Tietojen mukaan sarjan ensimmäisestä osasta, ”The Eye of the World”-kirjasta, on suunnitteilla elokuva.

Mutta jos on hyviä kirjoja loattu huonoilla elokuvilla tai tietokonepeleillä, on kirjojen tarinoista luotu myös mahtavia elokuvia. En ole Bourne Identity -novelleja lukenut, mutta tarinasta poikineet elokuvat olivat kyllä viihdyttäviä. Myös monien pitämästä Taru sormusten herrasta -kirjasta tehty elokuvatrilogia oli hyvä, vaikka omasta mielestäni sekä kirjat että elokuvat olivat hieman pitkäveteisiä.

Kirjoista ja elokuvista puheen ollen, on elokuvateattereihin saapunut Dan Brownin ”Angels & Demons” -kirjaan pohjautuva elokuva, mutta pitäisi ensin lukea kyseinen kirja, että osaisi oikeasti arvostaa itse tarinaa. ”Da Vinci -koodissa” tarinaa oli suoristettu ikävästi, joka myös näkyi elokuvan juonen typeryytenä. Luultavasti ehdin lukea ”Angels & Demons” -kirjan siihen mennessä, kun elokuva löytyy lähimmästä videovuokraamosta.

On toisaalta hyvä, että kirjoista tehdään elokuvia, sillä kaikkia kirjoja ei kuitenkaan ehdi lukemaan. Hyvät tarinat pitäisi kuitenkin aina ensin lukea kirjasta ja mielikuvitusta käyttäen, jolloin niistä saa paljon enemmän iloa.

Q Acoustics 1030i -kauittimet jytäävät tahdikkaasti

Viime aikoina, lähinnä Spotifyn ansiosta on tullut tutustuttua musiikin tarjontaan hieman kattavammin ja löydettyä uusia bändejä. Töissä musiikin siirtämisestä tietokoneesta korvakäytäviin huolehtii Koss Porta Pro:t, mutta kotona Audio Pro Stage 4:t ovat jättäneet äänen suhteen hieman toivomisen varaa. Asialla oli tehtävä jotain ja Hifimaailma testasikin 2/2009 numerossaan sopivasti edullisia lattiakaiuttimia. Loppuarvosanoissa Simex SA4Ti -kaiuttimet kipusi keulapaikalle, mutta bassotoiston osalta kehotettiin hankkimaan lisäksi subwoofer ääntä jykevöittämään. Koska samat tähtimäärät saaneet Q Acoustics 1030i -kaiuttimet tarjosivat tasapainoisempaa kokonaisuutta, oli päätös suhteellisen selkeä.

Q Acousticsin 1030i -kaiuttimet eivät ole ulkonäöltään ihan perinteiset, mutta käytyäni katsomassa kaiuttimia Musiikin.comissa, ei kuvien perusteella hieman erikoinen ulkonäkö ollut oikeasti niin järeä. Yleisesti ottaen etenkin hieman parempien kaiuttimien ulkonäössä on usein yritetty hieman liikaa ja pyrkimys optimaaliseen äänentoistoon ajaa visuaalisen miellyttävyyden edelle. Kaiuttimet kustansivat ostohetkellä Musiikin.comista 399 euroa ja kaiuttimet tuotiin ystävällisesti vielä kotiin asti (4. krs.). Palvelu oli mainiota ja asiakasta muistettiin myös myöhemmin tiedustelemalla kaiuttimien sointia.

En ole varsinaisesti hifisti tai kultakorva, joten kaiuttimien soinnin analysointi jääköön osaavammille tahoille. Todettakoon vain, että ääni on nyt selkeämpi ja bassoakin löytyy ihan mukavasti. Liitäntöjen osalta kaiuttimista löytyy tuplajohdotus ja kaiutinkaapelit kiinnittyvät banaaniliittimillä. Kaiuttimet toimivat hyvin ja ääntä lähtee ihan riittävästi kerrostaloasunnossa soittamista ajatellen, joka ei ole muutenkaan kovin ystävällinen äänentoistoa ajatellen.

Uusien kaiuttimien myötä ajattelin päivittää myös AV-vahvistimen, mutta koska vanhan Sonyn STR-DE595 -vahvistimen teho tuntuu riittävän, jää uusi vahvistin toistaiseksi ostoslistalle. Lisäksi liitäntöjen osalta löysin vahvistimesta vielä yhden vapaan optisen sisääntulon, jota olin kaipaillutkin. Toki vahvistimen jousiliittimet kaiutinkaapeleille ovat aika naurettavat, mutta menkööt.

Q Acousticsin 1030i -kaiuttimet istuvat Ikeasta kasattuun sisustukseen ihan hyvin ja kun olohuoneen järjestyksen vielä käänsi 180 astetta, asettuvat kaiuttimetkin paremmin kokonaisuuteen nähden. Seinät kyllä kaipaisivat hieman piristystä, jos niissä vain olisi tauluille reiät valmiina.

Olohuone Olohuone

Katso-tunniste ja yritysten tunnistaminen verkossa

Toiminimen veroilmoitusta täyttäessäni onnistuin laskemaan summat lomakkeeseen väärin, eikä kotona tietenkään ollut korjauslakkaa, joten lomake oli pilalla. Esitäytetyn lomakkeen mukana tuli onneksi yksi tyhjä lomake, mutta mukana oli tullut myös mainos Katso-tunnisteesta, jonka avulla yritykset voivat allekirjoittaa veroilmoituksensa. Katso-organisaatiotunnistus ja valtuutushallinta on verohallinnon sekä Kelan yhteinen maksuton palvelu organisaatioiden tunnistamiseen sähköisessä asioinnissa. Eli mitä sitä turhaan raapustella, kun saman voi hoitaa sähköisestikin.

Katso-tunnistetta varten piti luoda organisaatiolle vielä pääkäyttäjä, jonka henkilöllisyys varmennetaan sähköisellä henkilötunnisteella. Varmennus on mahdollista suorittaa sirullisella henkilökortilla (HST-kortti) tai verkkopankkitunnuksilla (Tupas-varmennepalvelu), jota itse hyödynsin. Koska tunnistevirkailija vielä tarkistaa annetut tiedot rekistereistä, oli illalla rekisteröityessä pääkäyttäjän tunniste seuraavan päivän iltapäivällä aktivoituna ja käyttövalmiina. Tunnisteen luonnissa järjestelmä generoi käyttäjätunnuksen ja verkkopankkien salasanalistaa muistuttavan listan kertakäyttösalasanoista. Prosessi oli kokonaisuudessaan suhteellisen selkeä.

Jos Katso-tunnisteen luonti sujui helposti, oli varsinaisen käyttökohteen löytäminen hieman hankalampaa. Toki Verohallinnon Katso -verkkosivuilla kerrottiin missä kaikissa asiointipalveluissa tunnusta voi käyttää, mutta missään ei lukenut mitä missäkin palvelussa voi tehdä. Veroilmoituksen mukana tulleessa mainoslapussa sentään mainittiin, että sähköisesti täytettäviä ja lähetettäviä tuloveroilmoituslomakkeita löytyy ItellaTYVI-palvelusta. Tunnistetta voi lisäksi käyttää muun muassa Palkka.fi-palkanlaskentaohjelmassa.

Ai että mikä TYVI-palvelu? ”TYVI -järjestelmä tarjoaa yrityksille yhdenmukaisen tavan ilmoittaa tietoja sähköisesti viranomaisille ja viranomaistehtäviä hoitaville tahoille. TYVI tulee sanoista tietovirrat yritysten ja viranomaisten välillä.” (TYVI)

ItellaTYVI-palveluun kirjautuminen onnistui pienen kangertelun jälkeen, kun järjestelmä oli ensin kysynyt ”jospa haluaisit kirjautua Katso-tunnuksilla, kun nyt ei tuo näytä onnistuvan”, koska en ollut huomannut ”Kirjautuminen”-laatikon alapuolella selkeästi olevaa ”Katso-kirjautuminen (LiteTYVI)” -linkkiä. Kyseisestä linkistä palvelu ohjasi tunnistus.fi:n Tunnistuksenohjauspalveluun, jonka avulla varsinainen kirjautuminen suoritettiin.

Varsinaisen tuloveroilmoituksen täyttäminen onnistui helposti, tai siis helposti kun kenttien sisältö oli kertaalleen jo täytetty, ja sähköinen lomake osasi jopa laskea summat oikein. Taas säästyi turhaa kirjoittamista ja paperin postittamista.

Katso-tunniste ja sen käyttäminen TYVI-palveluissa oli suhteellisen suoraviivaista, vaikka muutamia pieniä asioita voisi asioinnissa kehittää. Toki kaikki vaadittavat asiat lopulta löytyivät, mutta tekstien ja linkkien sisältö sekä käyttöliittymien rakenne voisivat olla tarkemmin mietittyjä, ettei käyttäjän tarvitsisi miettiä (liikaa). Etenkin Katso-tunnisteen etusivu on kohtalaisen hämmentävä ensisilmäyksellä. Varsinaisen Katso-palvelun sivu vastaavasti on paljon selkeämpi. Sivuja voisi myös hieman kaunistella hieman grafiikalla ja väreillä.

Java-kehitys ja OS X: JAR-paketin leipominen

JAR-paketin voi luoda Mac OS X:ssä joko perinteisesti tai helposti. Helpolla tavalla edettäessä saadaan määriteltyä muutamia OS X -spesifisiä ominaisuuksia, kun JAR-paketista luodaan niin sanottu app-sovellus. App:n rakentaminen onnistuu Xcode Developer Toolsin mukana tulevalla Jar Bundlerilla (/Developer/Applications/Utilities/), josta vain klikataan sopivat vaihtoehdot.

Sovelluksen otsikon saaminen OS X:n menupalkkiin onnistuu antamalla Properties-välilehdeltä Bundle Nameksi haluttu teksti. Komentoriviltä ajettaessa otsikon asettaminen onnistuu java -Xdock:name="Foo Bar" -jar foobar.jar -komennolla.

Kuvakkeen luominen Applen icns-formaattiin onnistuu Xcoden Icon Composer -työkalulla (/Developer/Applications/Utilities/), joka voidaan sitten liittää Jar Bundlerissa sovelluksen kuvakkeeksi.

Perinteinen JAR-paketointi
Perinteinen Jar-paketointi menee luomalla Manifest.txt, jossa määritellään sovelluksen Main-luokka. Manifestissa pitää olla lisäksi yksi tyhjä rivi tiedoston lopussa.

Main-Class: foo.bar.logic.Lorem

Manifest.txt lisätään JAR-pakettiin komennolla jar cfm foobar.jar Manifest.txt foo/bar/, jolloin Jar luo pakettiin oikeanlaisen Manifest-tiedoston.

Levykuvan kasaaminen
Jos tehdyn App:n lisäksi haluaa jakaa (Mac OS X) käyttäjille muitakin tiedostoja kuten Readme-tiedoston, voi Disk Utilityn avulla kietaista kokonaisuuden levykuvaksi eli Disk Imageksi (.dmg). Kerää haluamasi tiedostot omaan kansioon ja valitse Disk Utilitystä File -> New -> Disk Image From Folder ja valitse kansio, johon sovelluksen tiedostot keräsit. Nyt käyttäjän täytyy ennen sovelluksen käyttämistä avata tehty paketti Finderiin.

Thunderbird ja sähköpostien sekä kansioiden poistaminen

Thunderbird on kätevä sähköpostiohjelma, vaikka sisältääkin välillä hieman yllätyksellisiä ominaisuuksia. Ihmettelin, kun poistetut sähköpostit eivät menneet Roskakoriin, vaan tuntuivat häviävän kuin tuhka tuuleen. Lisäksi kansioiden poistaminen ei onnistunut alkuunkaan.

Ongelmaksi selvisi IMAP-sähköpostilaatikon kansiorakenne, jossa oli Roskakori, Lähetetyt ja Luonnokset -kansiot sekä Inboxin tasolla että Saapuneet-kansion alikansioina. Thunderbird ilmeisesti sekaantui kahdesta Roskakorista ja viestit poistuivat suoraan. Lisäksi Internet-lähteiden mukaan kansioiden poistaminen ei onnistu, koska Thunderbirdin mielestä Roskakori voi sisältää vain viestejä, eli sen pitää olla samalla tasolla Saapuneet-kansion kanssa.

Tilaamalla IMAP-postilaatikosta vain Saapuneet-kansion tasolla olevan Roskakorin, alkoivat viestit taas siirtymään poistettaessa oikeaan paikkaan ja kansioidenkin poisto onnistui jälleen.

Formula 1 -lähetykset netistä 2009

Vuoden 2009 Formula 1 -kausi on lähtenyt käyntiin ja tallien voimasuhteet ovat ainakin alkukaudesta muuttuneet päälaelleen. Kisat ovat olleet mielenkiintoisia ja täynnä tapahtumia, mutta kisojen selostus on edelleen samaa varmaa tauhkaa kuin ennenkin. Formula 1 -kisoja voi seurata myös netistä BBC:n Formula 1 -lähetysten kautta, jolloin kisoihin saadaan myös asiantunteva englanninkielinen selostus.

BBC:n Formula 1 -lähetykset näkyvät valitettavasti vain Iso-Britannian verkkoalueelle, joten lähetysten katsomiseen tarvitaan muutamia kiertokeinoja. Kaikki on onneksi selvitetty valmiiksi ja asiaan löytyy Muropaketin keskusteluista selkeät ohjeet, joita seuraamalla kisat saa näkymiin muutamassa minuutissa.

Käytännössä ohjeissa asennetaan anonymisoiva Tor-verkko toimimaan verkkoliikenteen kierrättäjänä ja liikenteen ulostulopiste asetetaan sijaitsemaan Iso-Britanniaan. Tämän jälkeen asennetaan Firefoxiin FoxyProxy-lisäosa, jolla saadaan määriteltyä tarkemmin Torin kautta käytettävät osoitteet ja täten huijattua BBC:n kohdemaatarkistusta.

Kauden aikaisemmat kisat olen katsonut MTV 3:n kanavapaketin kautta vanhempien luona, tai jättänyt katsomatta, mutta tämän viikonlopun kisaa varten tuli tutustuttua Muropaketin ohjeisiin tarkemmin ja viriteltyä asetukset kuntoon. Ohjeissa seurasin vain Linuxille tarkoitettuja toimenpiteitä ja sovelsin niitä Mac OS X:lle. Eli asensin Tor-paketin Portsista ja käynnistin tor-verkon suoralla komennolla.

Kuvanlaadultaan BBC:n lähetys on ainakin peruslaadulla hyvää ja parempaa kuin mitä viime vuonna ITV:n lähetyksissä tuli katsottua. Lähetys myös toimi luotettavasti ja kisan seuraaminen onnistui ilman katkoksia. Pientä säätöä kisan katsominen vaati, mutta lopputulos on kokonaisuudessaan paljon miellyttävämpi kunnollisen selostuksen kera, vaikka kuvan koosta joutuukin hieman tinkimään. Lisäksi ratkaisu on myös ilmainen, joka lämmittää lompakkoa.

Mac OS X ja median jakaminen Xbox 360:lle

Xbox 360 -pelikonsoli ei ole kovinkaan kummoinen mediatoistin, mutta ajaa asiansa vaikkakin hieman puhkuen. Ennen Macbookin ja Mac OS X:n käyttöön siirtymistä syötin mediaa Linuxista Xbox 360 -konsolille uShare-ohjelmalla, joka on yksi monista UPnP-mediapalvelimista. Mac OS X:ään siirtymisen jälkeen oikeastaan mikään muu ei muuttunut, kuin uSharen käynnistyskomento.

UShare asentuu nätisti Macportsista käyttämällä komentoa sudo port install ushare, jonka jälkeen halutun kansion sisältämän median voi jakaa käynnistämällä UPnP-mediapalvelimen seuraavasti:

Hibernal:~ $ ushare -n <palvelunimi> -i en1 
-p <porttinumero> -c <mediahakemisto> -w -t -x

, jossa
-i en1 = käytettävä verkkoliitäntä (ifconfig)
-c = jaettava hakemisto
-w = ei web-kontrollia
-t = ei telnettiä
-x = Xbox 360 optio

Mediapalvelin sammutetaan Linuxmaisesti näppäinyhdistelmällä Ctrl-c tai poimimalla ps:llä komennon pid:n ja killaamalla se. USharelle annettavista parametreistä voi lukea lisää man-sivuilta tai ushare --help -komennolla. Xbox 360:n lisäksi uShare osaa keskustella PlayStation 3:n kanssa.

Jos mediapalvelimen käytön haluaa näppärämpää ja enemmän Mac-henkistä, on tarjolla hieman helpompiakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi 20 dollarin hintainen Connect360 vaikutti nopeasti testattuna ihan näppärältä. Connect360 asentuu System Preferences -paneeliin ja tarjoaa selkeät konfigurointimahdollisuudet esimerkiksi pääsylistojen eli sisältöön pääsevien koneiden hallinnan osalta.

Muita ehdokkaita maksullisten ohjelmien puolesta ovat Twonky media (noin 30 dollaria) ja Rivet (noin 20 dollaria). Ilmaisten sovellusten osalta PS3 Media Serverissä on epävirallinen tuki Xbox 360:lle ja Tversityn Linux- ja OS X -versioista on ollut puhetta jo kauan.