Sovelluskehityksessä yksi tärkeä osa-alue on muiden kehittäjien ja osapuolten kanssa kommunikointi ja usein se hoidetaan tehokkaasti etäneuvotteluilla Lyncin tai muun sovelluksen kautta. Hyvät ja miellyttävät kuulokkeet ovatkin tarpeen ja sain loppusyksystä testiin Plantronics Blackwire 5200 -sarjan kuulokkeet, jotka ovat suunniteltu puhelinpalavereihin. Tässä lyhyt kertomus kokemuksistani tekninen tuki -moodin varmistavista kuulokkeista.
Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeet
Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeet ovat tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat näppäriä kuulokkeita avokonttorissa työskentelyyn ja jotka toimivat mukavasti etäpalavereissa pehmeiden korvatyynyjen ja integroidun mikrofoniulokkeen ansiosta. Kuulokkeet ovat ilmeisesti sertifioitu toimimaan Skype for Business, Lync, Skype, Avaya ja Cisco -puhelinsovellusten kanssa. Mikrofonin voi kääntää pois tieltä, kun sille ei ole käyttöä. Liitäntöjen osalta löytyy sekä USB-C että 3,5 mm liittimet ja kaukosäätimestä löytyy äänenvoimakkuus-, mykistys- ja vastausnapit. Muuta oleellista kerrottavaa on, että kuulokkeet hälyttävät jos koitat puhua hiljennettynä, SoundGuard suojaa äänipiikkejä vastaan ja dynaaminen taajuuskorjain vaihtaa audioasetuksia puheluiden ja musiikin välillä. Mukana tulee kantolaukku, johon kuulokkeet mahtuvat korvatyynyt käännettyinä. 165 grammaa painavia Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeita saa kaupasta noin 137 euron hintaan.
Muutaman viikon ja usean Skype-palaverin jälkeen kokemukset Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeista ovat positiiviset. Ääni kuuluu ulokkeellisen mikrofonin välityksellä hyvin vastapuolille ja nahkamaisesta materiaalista tehdyt korvien päälle tulevat pehmikkeet ovat mukavat, vaikka tietenkin hikoavat pitkässä käytössä kuten yleensäkin. Käyttömukavuudessa Blackwire 5220 voittaa selkeästi aikaisemmin etäpalavereissa käyttämäni Sennheiser Momentum In-Ear -nappikuulokkeet. Kuulokkeissa oleva kaukosäädin on vain USB-C liittimen yhteydessä, joten sitä ei ole tullut vielä käytettyä, sillä Macbook Prossani on vielä 3,5 mm kuulokeliitin. Äänenlaatu sekä puheluissa että musiikkia kuunnellessa on miellyttävä, mutta rankempaan kuunteluun työpöydältä löytyy Bose QuietComfort 25 -vastamelukuulokkeet.
Näiden kokemusten perusteella Blackwire 5220 -kuulokkeet tulevat kulkemaan repussa työmatkoilla, että etäpalavereissa istuminen olisi hieman mukavampaa.
Teknologia ja sen hyödyntäminen arjessa on aina kiinnostanut, vaikka käytännön toteutukset ovat itsellä jääneet aika vähäisiksi, eikä kotoa löydy esimerkiksi älyvaloja tai muuta älykodin ominaisuuksia. Mutta kun kesällä OP haki osallistujia Ajotapa-pilottiin, laitoin heti hakemuksen menemään. Nyt muutaman kuukauden on autostani löytynyt telemetrialaite, joka seuraa ajamistani GPS:n ja kiihtyvyysanturien kanssa, ja voin EDLooper-ajotapasovelluksen sekä Web-palvelun kautta seurata ajotapaani. Pilotin ja siinä kerättävän datan perusteella kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan. Samalla tulee itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Muutaman kuukauden seurannan perusteella pilotista ovat hieman kaksijakoiset tuntemukset.
Ajotapapilotti
Ajotapapilotti ja telemetrialaite
OP:n ajotapasovelluksen pilotti on hanke, jossa kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia yhdessä asiakkaiden ja Suomen Autokoululiiton kanssa. Ideana on kehittää vakuutus, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan ja samalla tulla itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Ajotapapilotti kertoo, että tällaiset telemetriikkaan perustuvat autovakuutukset ovat monissa maissa jo arkipäivää, mutta Suomessa sellaisia ei vielä ole ollut.
Idea siis on kerätä asiakkaiden ajamisesta tietoja, että vakuutuksen hinta saadaan paremmin vastaamaan kunkin vakuutetun ajoneuvon todellista riskiä sen sijaan, että kaikilta asiakkailta perittäisiin tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva vakuutusmaksu. Kuulostaa järkevältä, jos asiaan liittyvät muut asiat jätetään huomioimatta. Sillä ajatus, että autoosi asennetaan laite, joka kerää kaiken tiedon liikkumisestasi ja ajotavastasi ja lähettää ne talteen pilvipalveluun ja vakuutusyhtiöösi, kuulostaa yksityisyyden suojan raja-aitaa murtavalta, mutta mielestäni ihan hyväksyttävää jos käyttäjä hyväksyy sen eikä se tapahdu käyttäjän tietämättä. Tietenkin palvelussa on klausuuli, ettei tietoja anneta kolmannen osapuolen tietoon. Mitä sitä ei edullisemman autovakuutuksen eteen tekisi, onhan tämä kaikki ”sekä vakuutusyhtiön että hyvin ajavien ja vähemmän riskialttiiden asiakkaiden etu”.
Toisaalta keräämällä tietoja ja niiden perusteella muodostattavista palveluista on kuitenkin huomattavasti lisäarvoa. Esimerkiksi Volvolla, saa automaattiset ajopäiväkirjat ja kaikki auton etähallinnat (Webasto, ilmastointi, moottori, lukot) ja tilastot missä on ajanut milloinkin. Kätevää esimeriksi silloin, jos poliisin automaattivalvonta antaa sakot Inkoosta, vaikka ei olisi siellä käynyt. Myös onnettomuuden sattuessa järjestelmä toimittaa apua automaattisesti GPS:n koordinaatteihin perustuen. Lisäksi huolto voi diagnosoida ongelmia etänä, mikä säästää omaa aikaa jos autoa ei tarvitse oikeasti viedä huoltoon. Eikä autoon integroidut laitteet ole ainoita, jotka tietoja liikkumisistamme keräävät. Auton navigaattori voi myös kerätä tietoa ja lähettää sitä jonnekin ja mahdollisesti tieto onnettomuuksista tai ruuhkista valuu muiden navigaattoreista vastaavasti myös omaan laitteeseen. Voi myös miettiä mitä kaikkea älypuhelimemme tietävätkään.
Autoon asennettava seurantalaite
Ajotapahtumat kerätään auton akkuun kytkettävällä MetaSystems S.p.A. -valmistamalla laitteella, joka tunnistaa, milloin autolla ajetaan ja kerää, sekä lähettää ajotapahtumatietoja automaattisesti ajon aikana GPS-teknologian ja kiihtyvyysantureiden avulla. Laite kytkeytyy päälle ja pois päältä automaattisesti sen mukaan, onko autossa virta päällä.
Telemetrialaitteen sai käydä asennuttamassa K1-katsastusasemalla, tai asentaa itse ohjeiden avulla. Käytännössä se kiinnitetään akun päälle tai sivulle, miten se parhaiten sopii. Laitteen takapuolella on valmiiksi kiinnitettynä kaksipuoleinen teippi kiinnittämistä varten. Kiinnittämisessä on hyvä huomioida, että laite ei pääse liikkumaan tai heilumaan itsestään, sillä se häiritsee mittauslukemia. Alkujaan asensin laitteen akun suojakotelon päälle, mutta kun mittausalgoritmit ja anturien käyttö muuttui, laskivat pisteet ylimääräisen heilumisen seurauksena. Laitteen siirto kiinteämmälle paikalle paransi mittaustarkkuutta ja pisteitä.
Laitteen asennus autoon
Ajotavan mittaus
Data kerätään GPS-tietojen ja kiihtyvyysantureilta saatavien tietojen perusteella ja karttakoordinaattien perusteella saadaan myös nopeusrajoitusalueeseen kohdistettua dataa. Kaiken kerättävän tiedon perusteella lasketaan looperscorea, joka määrittää nyt vielä vain teoriassa vakuutusmaksusta saatavan alennuksen.
Ajotavasta mitataan:
Ajonopeus
Ajoaika ja matkan kesto
Ajomatkat eriteltynä taajamassa, maantiellä ja moottoritiellä
Kiihdytysten ja jarrutusten voimakkuudet
Ohjausliikkeiden voimakkuudet
Miten ajotapa sitten vaikuttaa? Käytännössä ajotavasta mitataan niitä asioita, joita jo autokoulussa taloudellisen ajon kurssilla opetettiin ja diagnostiikkapistokkeeseen kytketyllä mittarilla havainnoitiin. Pitää keskittyä havainnointiin ja tarkkailemaan liikennettä myös kauempaa, jotta ehtii ennakoida tilanteisiin ajoissa. Pitämällä oikeat ja riittävät turvavälit, voi keskittyä ennakoivaan ja tasaiseen ajamiseen. Risteyksissä ja käännöksissä pitää pyrkiä ajamaan oikeilla tilannenopeuksilla, jotta ohjausliikkeet pysyvät rauhallisina. Ja tämä kaikki pisteytetään sensorien.
Esimerkkejä pisteisiin vaikuttavista asioista:
+ Tasainen nopeudensäätely
+ Oikea tilannenopeus
+ Auton liike-energian hyödyntäminen
+ Turhien jarrutusten ja pysähdysten välttäminen
+ Riittävät turvavälit
+ Tasaiset ohjausliikkeet
– Kovat kiihdytykset, jarrutukset
– Voimakkaat ohjausliikkeet kaarre- ja risteysajosa sekä kaistanvaihdossa
– Vaihteleva ajonopeus
– Toistuvat pysähdykset ja tyhjäkäynti
Käytännössä huippupisteet ovat 90 luokkaa, mutta kuulemma täyden vakuutushyödyn saa jo tätä ennen. Hyvät pisteet saa, kun pyrkii ajamaan mahdollisimman tasaisesti ja ennakoivasti, mutta satunnaiset voimakkaat kiihdyttämiset ja jarruttamiset ovat toki tarpeen. Ajotapapilotti kertoo sivuillaan, että ripeä kiihdyttäminen on tarpeellista esimerkiksi moottoritielle liityttäessä, joka näkyy karttapohjassa punaisina pisteinä, mutta ne eivät vaikuta ajotapapisteisiin alentavasti. Sama koskee jarrutuksia, sillä jatkuvat voimakkaammat jarrutukset viestivät ennakointitaidon puutteesta. Kiihdytykset ja jarrutukset lasketaan m/s -nopeuden muutoksesta, mutta en löytänyt tietoa mitataanko tieto kiihtyvyysantureiden perusteella vai GPS-datan pohjalta.
Kerätty data saadaan yhdistettyä myös nopeusrajoitusalueeseen, joten laite alentaa pisteitä jatkuvasta ylinopeudesta. Pisteet laskevat suhteessa ajettuun ylinopeuteen, käytännössä pari kilometriä yli rajoituksen on pari pistettä vähemmän. Satunnaiset ylinopeudet eivät kuitenkaan tee vaikutusta kokonaispisteisiin. Liian suuri nopeus on usein vahinkojen taustalla, joten tämänkin asian seuranta on ymmärrettävää. Joku voisi tähän kommentoida, että muutamien kilometrien ylinopeus liikennevirrassa sujuvasti ajamiseen on usein käytännöllistä, eikä siitä pitäisi pisteitä alentaa.
EDLooper-sovellukset
Ajotapaa ja kerättyä tietoa voi seurata sekä älypuhelimiin saatavilla olevan EDLooper-sovelluksen avulla että EDLooper-sivuston kautta. Sovelluksesta näkee esimerkiksi ajomatkaan, kiihdytyksiin, jarrutuksiin liittyviä tietoja ajomatka- ja päiväkohtaisesti. Jos laitteesta olisi auton diagnostiikkapistokkeeseen kytkettävä versio, saataisiin vielä muun muassa polttoaineen kulutukseen liittyvää tietoa.
EDLooperin Web-sivusto tarjoaa visuaalisen näkymän ajotapaan. Reitti piirretään kartalle, jonka värityksellä indikoidaan ajotapan hyvyys vihreillä ja punaisilla pisteillä. Punainen indikoi voimakkaasta liike-energian muutoksesta. Web-käyttöliittymässä voi liikutttaa hiirtä Ajot -välilehden alaosassa olevan graafin päällä, joilloin tiettyjen pisteiden kohdalla kartalla näkyy ”jarrutus”, ”kiihdytys”, ”pumppaus” , ”moottorijarrutus” ikoneita. Mobiilisovelluksessa tätä tietoa ei ole kuin värityksen osalta.
Web-sovellus tarjoaa kattavan näkymän telemetrialaitteella seurattaviin tietoihin, mutta ei sekään esimerkiksi kerro, mistä eri värit ja pisteytys käytännössä koostuu.
EDLooper: päänäkymäEDLooper: Ajot
EDLooper: Kartta
EDLooper-mobiilisovellus on hieman karsittu versio Webissä olevasta käyttöliittymästä, mutta mahdollistaa laitteella kerätyn tiedon selaamisen ajon tietojen ja reitin osalta ja looperscoren katsomisen. Sovelluksella voi täydentää myös tankkaustietoja, jotka ovat lähinnä omaksi huviksi.
EDLooper-sovellus: MatkatEDLooper-sovellus: Reitti
EDLooper: Pisteet
Ajotapapilotin kokemukset
Syyskuu: ensimmäinen kuukausi
Ajotapapilotti lähetti ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvän yhteenvedon pilotin etenemisestä ja miten asiat ovat sujuneet yleisellä tasolla. Sähköpostissa oli myös vastauksia käyttäjien yleisiin kysymyksiin, jotka olivat myös itseäni askarruttaneet. Hankkeen Usein kysytyt kysymykset -sivulla on kerrottu lähes kaikki mitä mieleen voi juolahtaa.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi syyskuussa:
Ajotapapilotin syyskuun arvoja kaikkiaan
Asensin telemetrialaitteen omaan autooni syyskuun loppupuolella ja sain mittariin 299 kilometriä ja 7,5 ajettua tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 74 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 21. Maksimialennusprosentti on 25. Kuukauden aikana kiinnitin enemmän huomiota ajotapaani, mutta ajoittain jäi kyllä arvoitukseksi, miksi pisteet jäivät alhaisiksi. Ajotavan ja pisteiden yhteys oli selkeästi havaittavissa ja looginen.
Pisteet syyskuussa
Lokakuu, toinen kuukausi
Toinen testikuukausi oli hieman ensimmäistä kiinnostavampi, kun laitteita säädettiin tulkitsemaan ajetut matkat paremmin ja laskentatapaa säädettiin taloudellisesta ajosta enemmän turvalliseen ajoon. Nyt kiihtyvyysantureiden antamaa tietoa hyödynnetään enemmän, sekä kiihdytykset, jarrutukset ja voimakkaat sivuttaisliikkeet vaikuttavat enemmän pistelaskennassa kuin aiemmin. Vastaavasti tyhjäkäynti ei enää vaikuta pisteisiin ja taajama-ajon nopeuden vaikutusta on muutettu.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi lokakuussa:
Ajotapapilotin lokakuun arvoja kaikkiaan
Lokakuussa ajotapani looperscoren mukaan pysyi samanlaisena kuin syyskuussa, mutta muutosten jälkeen pisteeni laskivat selkeästi, vaikka ajotapani ei muuttunut. Kysyin asiasta, jonka jälkeen siirsin telemetrialaitteen sijaintia tukevammalle alustalle. Lokakuussa ajoin 729 kilometriä ja lähes 12 tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 70 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 18. Päivityksen jälkeen pisteiden ja ajotavan yhteys toisiinsa jäi avoimeksi kysymykseksi, enkä enää tiedä miten pitäisi ajaa, että saisi hyvät pisteet. Muutoksesta ei myöskään kerrottu etukäteen, joten pisteiden yhtäkkinen laskeminen ihmetytti, mutta arvailin jotain laskentatavan muutosta, kun myös EDLooper-sovellus päivittyi samaan aikaan.
Pisteet lokakuussa
Tunnelmat kokeilusta
Kokonaisuutena muutaman kuukauden ajotavan seuranta on ollut mielenkiintoista, joskin ei ole paljoa uutta opettanut, vaikka olen kiinnittänyt sen aikana enemmän huomiota ajotapaani. Looperscoren seuraaminen ja sen arvojen ihmettely on välillä ärsyttänyt, kun en ymmärrä miten esimerkiksi moottoritiellä vakionopeudella rajoitusten mukaan ajaessa pisteet ovat vain 70 tuntumassa tai miksi pisteet sahaavat ja pomppivat suoralla tiellä ajaessa. Ilmeisesti myöskään matkan pituutta ei oteta huomioon pisteissä, eli lyhyt auton siirto voi laskea pisteitä huomattavasti. Näiden mittauskokemusten perusteella en pidä laitetta kovin luotettavana, sillä mittauksiin vaikuttavat muutkin asiat kuin vain ajaminen, ainakin kun kiihtyvyysantureita alettiin paremmin hyödyntämään. Myös erilaiset ajotilanteet ja -tapahtumat vaikuttavat pisteisiisi, vaikka et itse voisi niihin vaikuttaa. Myös lokakuussa tehty päivitys laitteen antureiden käyttöön heikensi luottamusta mittauksen ja seurannan toimivuuteen.
Toisena aspektina on tietenkin yksityisyyden suojaan liittyvät asiat, kun autosi liikkeitä seurataan reaaliajassa ja tiedot tallentuvat pilvipalveluun. Pilotin osalta kyllä kerrotaan, että tietoja ei käsitellä tavalla joka yhdistää henkilön sijaintiin. Ajamiseen liittyviä tietoja näkevät asiakkaan lisäksi vain OP ja Suomen Autokoululiitto. Tällainen seurantalaite olisi varmasti unelma ruuhkamaksuista intoileville, kun sijaintitiedon perusteella voitaisiin suoraan laskuttaa autoilijoita. Myös poliisi olisi varmasti innoissaan laitteesta, jonka avulla autoilija voi itse ilmoittaa mahdollisen ylinopeuden ja vielä automaattisesti. Kolmas maailmalta kuulemani ”ongelma” on, että et välttämättä saa normaalia autovakuutusta, jos sinut on todettu korkean riskin kuljettajaksi. Mutta tämähän on toisaalta vain reilua vähäriskisille kuskeille.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä lopputulemia Ajotapapilotilla on ja tulevatko seurantalaitteet autoihin joko vakuutusmaksujen perusteeksi tai enemmän ruuhkamaksuilla rahastukseen. Kun ajotavan seurannalla saa maksimissaan vain 25% alennuksen auton kaskovakuutuksesta eikä muita etuja, en henkilökohtaisesti sitä välttämättä ottaisi käyttöön. Pilotin kokemusten perusteella pääsen ajotavallani noin 15 prosentin alennukseen riippuen miten hyvin laite on kiinnitetty, mutta enemmän asiaan vaikuttaa takaraivossa oleva tunne, että isoveli valvoo. Ilman laitettakin ajan yhtä turvallisesti, mutta laite tuo ajamiseen samanlaisen holhoamisen tunteen, kuin mitä automaattinen liikennevalvonta eli nopeusvalvontalaitteet teiden varsilla. Ajamisen lisäksi pitää huomio kiinnittää siihen liittymättömiin asioihin.
Ainakin yksi positiivinen lopputulema testikäyttälle pilotista on, kun saa alennuksen auton vakuutusmaksusta seuraavan vakuutuskauden alusta alkaen vuoden ajaksi. Sovelluksen näyttämä alennusprosentti ei vaikuta oikeasti vakuutusmaksuun, vaan pilotin jälkeen annettava 5-25% alennus määräytyy sen mukaan, miten kyseisen asiakkaan pisteet sijoittuvat muiden pilottiasiakkaiden pisteisiin nähden.
Olen aina tykännyt käydä messuilla katselemassa uusia asioita ja ideoita, oli se matkailuun, urheiluun tai digiin liittyvää. Viime viikonloppuna tuli laajennettua kokemuksia käymällä I love me -tapahtumassa. Ensikuulemalta kuulostaa hieman narsistien kokoontumiselta, mutta kun lukee tapahtuman lisälauseen ”ole tärkeä itsellesi” ja katsoo sisältöä, löytyy messuille ihan hyvä agenda. Myös miehille.
I love me -tapahtuma
I love me -tapahtuma järjestettiin Messukeskuksessa 20.–22.10.2017 ja lyhyesti tiivistettynä se sisälsi kaikkea muodista ihonhoitoon ja kuntoilusta joogaan ja ruokavalioon. ”Ole tärkeä itsellesi” -lause kuvaa osaltaan hyvin messujen sisältöä, jos näin miesnäkökulmasta katsottuna jättää muun muassa meikkaamisen, muodin ja kauneusjutut vähemmälle painoarvolle ja keskittyy tapahtuman terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapaan liittyviin osioihin. Jos kiinnostaa tarkemmin, mitä tapahtumassa oli tarjolla, kannattaa lukea messulehti.
Lauantaina klo 12 oli ruuhkaa
Olin eritoten kiinnostunut tapahtuman terveellinen ruokavalio -aiheesta, joka näin ikääntyessä on vuosi vuodelta tärkeämmässä roolissa. Pitää hieman miettiä, mitä suuhunsa laittaa, eikä joka päivä syödä pizzaa ja hampurilaisia. Eli kiinnittää huomiota pieniin yksityisseikkoihin kuten määrään, ateriakertoihin, sekä etenkin ruoan laatuun. Ja tietenkin kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä riittävästi ja monipuolisesti päivittäin, hiilihydraattien tulisi olla kuitupitoista täysviljaa kuten kauraa. Ja lisäksi pitäisi syödä kalaa. Asia ei taida yllättää ketään :)
Messuilla pääsikin nauttimaan enemmän tai vähemmän hyvistä maistiaisista ja sai vinkkejä myös kotiin, kuinka voisi syödä terveellisemmin. Etenkin Foodinin raakasuklaiden maistelupiste oli suosittu ja Pure Heron kahvilan raakakakut olivat erinomaisia pakurikahvin kera. Jungle Juice Barin smoothiet olivat myös oivia. Vastaavasti terveellisten ruokien maun ennakkoluuloja vahvistamaan CocoVin viher- ja marjasmoothiet tarjosivat jotain aivan käsittämättömän etovaa. Sanottakoon, että CocoVin kvinotto oli maukasta. Harmillisesti en huomannut HamppuFarmin hamppusnacksejä ja Real Snacksin Oats-kaurasipsejä, kävelin ohi Puhdas+:n tuotteista, ja myös Tomi Kokon maistattama Five AM -kahvi meni ohitse. Five AM -kahvi on kyllä hyvää, kunhan siitä ei tee rasvakahvi-versiota eli laita sekaan kirnuvoita, MCT-öljyä, cayennepippuria, macaa ja lucumaa.
Superfoodeja oli tarjolla Puhdistamolla
Foodinin raakasuklaamaistajaiset
Terveellisen ruokavalion trendikkyys näkyi, sillä Puhdistamolla, Foodinilla, CocoVilla ja Ruohonjuurella oli tapahtumassa isot messukojut pystyssä ja enemmän messukävijöitä pörräsi vain meikkiosastolla, kun Jeffree Star oli selfie-kuvissa. Raakaruokaa ja superfoodeja, mitä muuta sitä ihminen tarvitseekaan. Raakaruoassahan prosessoidaan vain asiakkaiden maksutapahtumia ja superfoodit tarkoittavat puhdasta ja lisäaineetonta rahavirtaa suurella tiheydellä. Osastot tarjosivat myös vinkkejä ruokavalioon ja pitämään huolta vatsasta. Ruokavaliossa pitää olla tasapaino, koska elimistö tarvitsee riittävästi energiaa sekä ravintoaineita (mutta ei maitoa).
Haksahduin ostamaan myös pari pussia Ambronitea, eli ravitsevaa juotavaa ateriaa, joka sisältää muun muassa kauraa, mantelia, omenaa, nokkosta, pinaattia, pellavansiemeniä, chlorellaa, spirulinaa, karpaloa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrniä. Ei muuten ollut maultaan yhtään niin pahaa, mitä kuvittelin aikaisempien vuosien puheiden perusteella. Ambroniten makua onkin kuulemma parannettu.
Ambronite: juotava superateria
Puhdasta proteiinia
Toinen kiinnostava osa-alue tapahtumassa näin harrasteurheilijana oli hyvinvointi ja liikunta. Paikalla oli ainakin muun muassa Lifestyle-valmennusta tarjoava Lifted, hieman erilaista ryhmäliikuntaa tekevä Training for Warriors. Myös esportilla oli kiinnostava koju, joka mainosti jotain extreme-tekemistä, mutta näin jälkikäteen en löydä Internetistä mitään mainintaa tuosta.
Lifted
Training for Warriors
Tapahtumassa oli paljolti erilaisia tuote-esittelyitä, jotka liittyivät hyvinvointiin. Parempaa istumisergnomiaa pääsi testaamaan Salli-satulatuoleilla ja sellainen olisi kyllä toimiva myös kotikonttoriin, ellei hinta olisi kolminumeroinen ja alkaisi kuutosella. Avaintieto esitteli Gymba-seisoma-alustan lisäksi GetUpDesk-telinettä, jolla normaalista pöydästä saa seisomapöydän. Aika kätevä.
Salli-satulatuoli on istumatyöläisen pelastus
GetUpDesk tekee pöydästä seisomapöydän
Hyvinvointiteemaan liittyen tapahtumassa oli osastoja myös erilaisiin hoitoihin liittyen. Jos aamulla ei ehtinyt meikata tai hiukset kaipasivat uutta kampausta, onnistui se messuilla. Kehon sai hoidettua kuntoon kiropraktikolla tai osteopaatin vastaanotolla, eikä luontaishoitoja kuten energeettista jäsenkorjausta ollut unohdettu. Näiden päälle kun vielä nautti suodatettua vettä, niin olo oli freesi.
I love me -tapahtuma oli virkistävä kokemus ja tarjosi kattavan näkemyksen mitä uutta hyvinvointiin liittyen on raakaruoalla ja superfoodeilla tarjottavana. Myös erilaiset kehonhuoltoon liittyvät hoidot olivat kiinnostavia, joskin tuttuja asioita. Kiersin pintapuolisesti läpi myös miehien kohderyhmään kuulumattomat osiot ja kaikenlaista sitä onkin naisille tarjolla kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen.
Messujen parasta antia itselle oli erilaiset tarjoukset ja kerrankin messuilta ei tarvinnut lähteä pois tyhjin vatsoin tai käsin. Puhdistamolta tuli ostettua välipalapatukkaa, raakasuklaata, chia-siemeniä ja Foodinilta mukaan tarttui kookosmannaa, sitruunamehua ja lisää patukoita. Raakaa ja terveellistä, joskin jäi kyllä mietityttämään tuotteiden katteet, kun tuotteita myytiin messuilla ja myydään verkkokaupassakin vähän väliä 20 – 50 prosentin alennuksella.
Maastopyöräenduron kilpailukausi päätettiin Ride More Cupin osalta Porvoon Kokonniemessä 17.9., jossa reitit kiersivät osaltaan Bike Parkin tuttuja 1 ja 2 -linjoja ja lisäksi nyppylän taakse oli linjattu oivia metsäpätkiä. Nyt oli hyvä tilaisuus hakea ajotuntumaa viikon päästä siintänyttä Sappeella ajettavaa SM-sarjan viimeistä osakilpailua. Alkusyksy oli ollut sateinen ja se näkyi myös Kokonniemessä, jossa etenkin Bike Parkin erikoiskokeet tarjosivat märkää savea ja metsässä märät ja multaiset juuret toivat oman jännityksensä kilpailun kulkuun. Porvoossa ajettu kisa oli omalta osaltani ensimmäinen kunnon rykäisy sitten Levillä ajetun SM-sarjan osakilpailun, jossa loukkasin säären pusikossa piilossa olleeseen kantoon. Seitsemän viikon ajotauko näkyi ajovarmuudessa ja vauhdissa, vaikka muuten pyörä tuntui kulkevan ihan mukavasti. Lopputuloksissa 13. (+01:17) sijaan ei voi olla tyytyväinen, vaikka odotettavaa se loppukauden treenimäärällä olikin.
Ride More Cup: Kokonniemi (kuva Joel Rossi)
Ride More Cup: Kokonniemi
Porvoon Kokonniemi tarjoaa pääkaupungin lähellä hyvät treenimaastot enduromaastopyöräilyn harrastamiseen ja onkin Tornikeskuksen ja Sappeen lisäksi yksi niistä paikoista, joissa on tänä vuonna tullut ajettua enemmän kuin kerran. Reittejä löytyy helposta bermipätkästä kunnon alamäkijyräämiseen ja hyppyihin, joten lajin kirjo tulee hyvin esille. En tosin ollut aikaisemmin edes tietoinen, että myös mäen takana lähtee reittejä, jotka ovat vielä parempia lajinomaisia harjoitteita, kuin laskettelurinteessä olevat.
Ride More Cupin päätösosakilpailussa ajettiin monipuolisesti Kokonniemen tarjontaa, jättäen vaativimmat alamäkireitit pois. Aamupäivällä oli aikaa kiertää kaikki reitit läpi ja ajoinkin ne kahdesti, jolla sai hieman takaisin hukassa ollutta ajotuntumaa. Samalla pyörä ja ajovarusteet saivat mukavan mutakuorrutteen. Varsinainen kisa alkoi klo 14 ja maalissa oltiin pari tuntia myöhemmin. Kokonaisuutena noin 10 minuutin kilpailu tarjosi hauskaa ajamista, joskin hissijonot muodostuivat suhteellisen pitkiksi, kun kaikki 150 kuskia oli päässyt reitille. Erikoiskokeita oli viisi, joista jokainen ajettiin kahteen kertaan. Kaikkiin siirtymiin sai käyttää hissiä.
Ride More Cup, Kokonniemi
Kilpailu aloitettiin Bike Park -osuudella, kun ensimmäinen erikoiskoe kulki käytännössä samaa reittiä kuin normaali 2.-reitti. Savisella rinnepätkällä sai olla tarkkana ja lopun nurmikko-osuudella otin tyhjät pois kyntäen kyljelläni noin 4 sakkosekunnin arvoisesti. Siitä oli hyvä jatkaa toiselle erikoiskokeelle, joka aloitti kisan metsäosuuden. Erikoiskokeet kaksi ja kolme sisälsivät aika lailla samanlaista kalliota, juuria ja puiden välissä rullailua, ja neljäs pätkä viimeisteli metsäosuuden hieman vauhdikkaammalla runttaamisella. Kierroksen päätti viides erikoiskoe, joka oli sama kuin Bike Parkin 1. -reitti, mutta hyppyosuudet poistettuna. Kaiken kaikkiaan nautittavaa ajamista, eikä savinen, märän multainen ja liukas keli juurikaan haitannut ajofiilistä.
Oma ajo tuntui lopulta seitsemän viikon ajotauosta huolimatta kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta tauko näkyi ajovarmuudessa ja sitä myöten vauhdissa. Sykkeet olivat mittarin yläpäässä ja juurakoissa oli havaittavissa varovaista laahaamista. Mutta se täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran ajaminen ei ollut ainakaan kannustuksesta kiinni. Spirit of Enduro, eli Zemppimies oli jälleen radan varressa kannustusjoukkojen kärkihuutajana ja ääntä lähti sillä volyymilla, että koko metsä raikui. Pitänee kaivaa GoProsta pätkiltä kuvaamani videot näytteeksi, miten kannustamista pitää hoitaa :)
Kokonniemessä oli kannustus paikallaan
Kokonniemen herruuden lopputuloksissa vei odotetusti Jarmo Valtonen ajalla 0:10:38, 17 sekunnin erolla toiseksi ajaneeseen Miika Oinoseen, ja 2 sekunttia myöhemmin kolmanneksi kurvaili Kari Veikkolainen. Naisissa voittoon ajoi Kaisa Härkönen, toiseksi Suvi Vacker ja kolmanneksi Hanna Soinila. Jälkipelejä voi harrastaa EK-aikoja tutkailemalla. Omasta kisasta ei paljoa jäänyt kerrottavaa, kun loppukesän treenitauko ja löysäily toi lopulta 13. sijan, 1 min 17 s voittajasta jääden. Toisaalta, tulos oli tällä treenimäärällä ihan odotettava ja osoittaa, että lajinomaista treeniä ja Bike Parkissa vauhdin hakemista pitää tehdä läpi kisakauden aktiivisesti.
Ride More Cup oli kauden piristys SM-sarjan osakilpailujen välissä ja tarjosi hieman rennompaa, mutta silti kunnon kisaamista lähialueen maastoissa. Mielakka tarjosi kauniin kesäisen sään lisäksi erinomaisia Bike Parkin ja metsäpätkien yhdistelmää, Fiskarissa ajettiin mutaisessa polkumaastossa ja Kokonniemi kruunasi cupin syksyisen lämpimässä ja mutaisessa kelissä. Harmillisesti en päässyt ajamaan Fiskarsiin, joten kaikkien kisojen ajaneiden kesken arvotusta pyörästä ei tarvinnut jännittää. Toivottavasti vastaavasta rennosta kisasarjasta saadaan nauttia myös ensi kaudella.
Heinäkuun puolessa välissä nautittiin jälleen Sappee Bikefesteillä sekä maastopyöräendurosta että alamäkiajosta, ja tällä kertaa olin mukana EBA ry:n roolissa myös tapahtuman järjestämisessä. 20.–23.7.2017 järjestetty tapahtuma keräsi hyvin osallistujia ja reitit saivat kiitosta, joka oli mukavaa sillä niitä varten ahkeroitiin pitkälle iltaan, jonka myös lauantaina ajetussa enduro-kilpailussa jaloissa huomasi. Matalankynnyksen kisa keräsi viivalle tällä kertaa myös nimimiehiä ja 13. sija lähes kaksi minuuttia voittajalle jääden ei tyydyttänyt. Olin ilmoittautunut myös DH:n SM-kisoihin, mutta viikon kuormitus näkyi, eikä radalle ollut turvallista lähteä, sillä mielessä oli viikon päästä siintänyt Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailu.
Sappee Bikefest 2017: kaikkea alamäkeen viettävää
Sappee Bikefesteillä nautittiin maastopyöräilystä monella eri tavalla, kun tarjolla oli kisaamista maastopyöräendurossa, dual-slalomissa, chainless-kisassa ja tapahtuman päätti sunnuntaina ajettu alamäkiajon SM-kilpailu. Viikonlopun aikana järjestettiin myös Matti Lehikoisen vetämiä DH- ja Enduro-klinikoita, joissa ammattimies jakoi tietämystään. Jos Himoksen SM-osakilpailussa nautittiin sateesta ja mutaisesta kelistä, tarjosi Suomen kesä parhaintaan koko viikonlopun ajan. Myös Sappee Bike Parkin reitit olivat hyvässä kunnossa ja ajaminen oli nautittavaa.
Tänä vuonna olin kisaamisen lisäksi mukana myös Bikefestin järjestelyissä EBA ry:n roolissa, joka vastasi mamaastopyöräenduron reiteistä ja järjestelyistä. Loppuviikko ennen kisaa menikin suurilta osin Sappeen reittejä merkkausnauha kädessä kävellessä ja tehokkaalla ryhmällä reitit saatiin merkattua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Viimeinen erikoiskoe nauhoitettiin loppuun kisapäivän aamuna, jolloin myös viimeisteltiin ajanotot. Näin jälkeenpäin voi todeta, että vaikka järjestelyiden ohessa ehti myös treenata erikoiskokeita, söi muutaman päivän ahkerointi sen parhaan terävyyden jaloista ja etenkin päästä.
Radan merkkaus suoritettiin hyvässä kelissä
Pimeän EK:n merkkausta
Bikefestit järjestettiin viikkoa ennen pohjoisessa ajettavaa Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailua ja viivalla olikin Suomen kärkinimiä. Kisareitit hyödynsivät pääosin Sappee Bike Parkin reittejä ja lisäyksiä oli tehty muutamin lisälenkein, jonka lisäksi ajettiin yksi pidempi polkupitoinen erikoiskoe, sekä erikoisuutena pätkä, johon sai tutustua ennen kisaa vain kävellen.
Kyyti oli kisassa kovaa, ja kun oma ajo ei ollut aivan totutulla tasolla, kärjelle jäätiin kohtalaisen paljon. Lopputuloksissa odotti sija 13 ja eroa voittajaan kertyi lähes pari minuuttia, joka noin 17 minuutin kilpailussa on paljon. Voiton vei hieman yllättäen Ville Huikuri ajalla 17:12, Juhani Kettunen oli 28 sekunttia hitaammalla ajalla ja kolmenneksi kurvaili Petteri Leivo 49 voittajalle jääden. Totutut nimet ajoivat tunnetun kovaa. Oma ajoni tuntui kyllä hyvältä, eikä suurempi ongelmia tai sähläämistä kisan aikana ollut, mutta ehkä ajoin hieman liian varmistellen ja viikon päästä siintänyttä Levin kilpailua ajatellen. Väliaikojen perusteella jäin erikoiskokeilla tasaisesti, eikä edes toisen kierroksen 2. ek:n ajaminen ilman ketjua selitä sitä, että tällä kertaa hävisin kuskeille, jotka olen yleensä voittanut.
Menoa metsäerikoiskokeellaPimeä EK tarjosi haasteita
Vain jalkaisin tutustuttu erikoiskoe näytti seuraavalta:
Onneksi Sappee Bikefesteillä oli myös onnistumisia, sillä joukkuekisassa Seminyymit vei voiton selkeällä erolla, kiitos Vellu ja Sami.
Seminyymit vei joukkuekisan
Viikonlopun erikoisin kisamuoto oli Chainless, jossa ajettiin Bike Parkin Ice Breaker -reitti ilman ketjuja. Eli kuka osaa rullata parhaiten, ajaa mutkat siististi ja pitää vauhdin yllä. Voiton Chainless-kisassa vei odotetusti Matti Lehikoinen selkeällä 4 sekunnin erolla ja itsekin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni, jääden Matille ”vain” 6 sekunttia ollen 4.
Sunnuntaina Bikefesteilla ajettiin vielä alamäkiajon Suomen mestaruudesta ja pitihän se itsekin koittaa, millaista haastetta se tarjoaisi. Sitä sää mitä tilaa ja viikon ahkeroinnin ja endurokisan jälkeen oli sekä pää että kroppa siinä kunnossa, että muutamaa treenilaskua lukuun ottamatta ei radalle ollut asiaa. Ainakaan siten, että olisi turvallisesti voinut ajaa omaa hyvää vauhtia. Jo toisella laskulla huomasi, että kädet eivät kunnolla jaksa ja reakointi on hieman myöhässä.
Sappeen DH-rata oli haastavuudeltaan ja pituudeltaan jo hyvää luokkaa ja tarjosi muutamia hyviä teknisiä kohtia sekä hyppyjä:
Sappee Bikefest oli mukava tapahtuma ja ajaminen oli nautittavaa. Oli hauska olla välillä tekemässä kisareittejä, mutta jos samana viikonloppuna pitää vielä ajaa kisaa, ei se yhdistelmä ollut ainakaan itselle kovin toimiva tulosten näkökulmasta. Ensi vuonna uudestaan!
Hyvässä seurassa ja ahkeran tekemisen parissa vietetyn viikonlopun jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa kohti pohjoista ja Leviä. Maastopyöräenduron SM-sarja jatkui heti seuraavana viikonloppuna ja tällä kertaa kaksi päiväisenä sisältäen sekä Kätkätunturin että Levitunturin reiteillä kiertämistä. Ajoissa paikalle ja reitit haltuun, niin kisapäivinä olisi sitten iskussa. Niin ainakin kuvittelin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.
Maastopyöräenduron SM-sarja jatkui kesäkuun puolessa välissä Himoksella, joka oli itselle kauden aloitus SM-sarjassa, sillä Messilän aikaan olin perinteisellä Tofkholman reissulla. Odotukset kisalle olivat hyvät, sillä valmistautuminen kauteen oli sujunut hyvin, pyörä tuntui mainiolta ja fiilikset kauden lämmittelykilpailusta ja Ride More cupin kisasta olivat hyvät. Himoksella ajettiin Messilän tapaan ilman hissejä, eli kisa tulisi olemaan rankka, etenkin kun viime vuoden tapaan odotettavissa oli ajomiesten keli, eli sadetta ja mutaa. Onneksi sadetta ei saatu paljoa ja reitit pysyivät hyvinä loppuun saakka, mutta helppoa kisasta ei tullut. Loppupeleissä omaan säheltämiseen nähden ajosuoritus oli hyvä, sillä ehdin yleisessä sarjassa sijalle 25. Tästä on hyvä jatkaa unelmia kohti.
Mutarallia MTBCF:n pinkissä paidassa
Sportax Enduro Series 2017 #2: Himos
Himoksen osakilpailu tarjosi jälleen hyvät haasteet kisaajille ja viime vuodesta reittejä oli hieman uudistettu ja hyvällä tavalla. Edelleen toki poljettiin Himoksen päälle jokaista erikoiskoetta varten, mutta muutama siirtymä oli nyt inhimillisempi ja myös keli suotuisampi. Vuosi sitten kisa ajettiin teemalla mudfest, mutta vaikka kisan aikana saatiin myös nyt vettä ja reitit muuttuivat mutaisiksi, pysyivät ne huomattavasti parempina. Treenipäivänä auringosta päästiin nauttimaan pilvettömältä taivaalta.
Maastopyöräenduron SM-sarjan toisen osakilpailun voitosta käytiin yleisessä luokassa tiukahko taistelu. Lopputuloksissa ja voittajaksi kruunattiin Aki Färm (ajalla 23:48), yhdeksän sekunnin erolla Juhani Kettuseen. Petteri Leivo kipusi kolmannelle pallille 32 sekunttia voittajalle jääden. Naisten sarjassa Kaisa Härkönen vei omansa Vackerin ollessa poissa ja seuraaville sijoille ajoivat Anna Ojala ja Anni Mononen. EK-ajoista näkee, että kärkiaikoja jaettiin etenkin miehissä useammalle kuskille, joten varmuus oli haastavassa kelissä valttia.
Kisassa siirtymillä tunkattiin
Kisavideosta voi havaita, että olosuhteet olivat paikoitellen haastavat.
Tänä vuonna myös yleisöä oli hyvin reitin varrella, etenkin kun uudistettu lähtöjärjestys teki kisan seuraamisesta mielekästä. Ratanauhojen toisella puolella oli nyt vahvasti oikeanlaista meininkiä, kun nupit olivat kaakossa ja Tommi äänessä. Kiitokset kannustuksesta etenkin @anon.mtb:lle.
Omalta osaltani kilpailu sujui liukastelusta huolimatta yllättävän hyvin, sillä myös muilla oli haasteita reitillä. Vajaan kuuden tunnin, 11 erikoiskokeen ja 27 minuutin kisarutistuksen jälkeen (Strava-jälki) saavuin maaliin yleisen sarjan sijalla 15., jääden voittajalle 3:18 minuuttia. Paljon parempaankin sijoitukseen oli eväitä, jos muutamat ajovirheet olisi jättänyt tekemättä.
Kuskin näkökulmasta kuvattuna Himoksen Mudfestiä kuvaa hyvin video omasta kisasuorituksestani (video saattaa sisältää karkeaa kieltä :)). Hauskaa kuitenkin oli.
Himoksen maastot ovat sellaisia, että sadetta ei paljoa tarvita, kun polut muuttuvat mutaisiksi. Kisan aikana kävin muutaman kerran pesemässä pyörän, kun siirtymille varattua aikaa oli hyvin (n. 25-30min), eikä kisan aikana tullut teknisiä ongelmia. Tänä vuonna alla oli 29″-kiekot, joissa edessä Specializedin HillBilly 2,3″ ja takana Maxxis Minion DHF 2,3″. Viime vuonna Himoksella pilasin kisan jo rengasvalinnassa, kun lähdin mutaränneihin 2,8″ 27,5+” -renkailla.
Mutainen sotaratsu
Kiitoksia ajo- ja matkaseuralle, sekä kannustusjoukoille.
Kauden 2017 enduromaastopyöräilyn kisakausi avattiin viime viikonloppuna Meri-Teijossa perinteisellä G-Form Enduro WarmUp kisalla. Lumet olivat juuri väistyneet reiteiltä ja sää suosi kilpailijoita viikonlopun ajan. Kärkisijat eivät yllätäneet, kun miehissä voiton vei Matti Lehikoinen ja naisissa Kaisa Härkönen. Oma ajoni sujui myös ihan mallikkaasti, kun sijoituin yleisessä luokassa sijalle 15. Eli samaa vauhtia kuin viime vuonna, joten kehitystä ei ole juuri vuoden aikana tapahtunut :/ Habanero Mountainbikers oli rakentanut Meri-Teijoon hyvät radat ja kisaaminen oli nautittavaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän seuraavia kisoja.
Meri-Teijo G-Form Enduro WarmUp
G-Form Enduro WarmUp Meri-Teijossa
Enduromaastopyöräilyn perinteinen kauden avaava lämmittelykilpailu ajettiin jälleen Meri-Teijossa, jonne Habanero Mountainbikers oli rakentanut jälleen loistavat reitit, jotka tarjosivat monipuolisen otoksen maastopyöräenduroon, vaikkakin muutamalta pätkältä löytyi myös paljon poljettavia osuuksia. Erikoiskokeita oli merkitty kuusi kappaletta ja Yleisessä-luokassa ne ajettiin kaikki kaksi kertaa. Erikoiskokeista neljä olivat samoja kuin viime vuonna (1, 3, 4, 6) ja kaksi erikoiskoetta (2, 5) tarjosivat uusia kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa. Parin minuutin molemmin puolin olevat reitit oli merkattu treenattavaksi jo vappupäivänä, mutta useimmat kuskeista kiersivät ne lauantaina tai kisa-aamuna.
Uutena erikoiskokeena ollut kakkonen ”Amiraali” tarjosi vauhdikasta laskettelua alun teknisen kallio-osuuden jälkeen. Toinen uutuuksista EK 5:n, Suomi100 -erikoiskoe, oli hieman vastakohta kakkoselle, sillä vauhdikkaiden osuuksien lisäksi reitille oli löydetty mukavasti upottavaa sammalmaastoa. Miten se sanonta menikään, ”Alussa olivat suo, maastopyörä ja Jussi”.
EK 2:n kalliota speksattiin treeneissä
Kisassa kallio-osio näytti itselläni seuraavalta:
Erikoiskokeista tai kisasta ei ole paljoa kommentoitavaa, sillä asiat rullasivat hyvin sekä kisan että järjestelyiden osalta, jos ei ensimmäisen kierroksen maakosketusta lasketa. Vajaat pari sataa kuskia mahtui reiteille suhteellisen hyvin, mutta lyhyiltä jonoilta erikoiskokeiden lähdöissä ei vältytty. Numerolla 17 ajaessa pääsi reitin kiertämään aika rauhassa. Onneksi iltapäivälle povattu sade ei toteutunut, joten kisa saatiin ajettua viileässä, mutta kuivassa kelissä.
Omat nopeimmat kisavetoni ja treenit löytyvät YouTubesta Finnish Enduro MTB 2017 -soittolistasta. Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekunttien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä. Toisaalta tuntui, että kehosta ei saanut aivan kaikkea jätettyä reiteille. Ensi kerralla pitänee virittää kamera rintakiinnikkeeseen, jolloin näkee paremmin ajolinjat. Jos haluaa kuunnella vähemmän läähätystä ja enemmän kommentointia, niin ainakin Teemu Vahtera kuvasi nopeimmat kisavetonsa.
Jo kisan aikana ja etenkin nyt videolta katsottaessa huomaa, että ajolinjat moneen mutkaan eivät olleet aivan parhaimmat, mutta se oli oletettavaa, sillä ajoin pätkät vain pari kertaa läpi ja leppoisalla vauhdilla. Olisi pitänyt ajaa enemmän ajatuksen kanssa ja hieman vauhdikkaammin. Näkee taas, miten tarvitsisi treenipäivänä enemmän ajamista ja ajolinjojen miettimistä. Hyvinhän se ajosilmällä vedettynä menee, mutta kalliita sekuntteja häviää virheisiin.
Meri-Teijo on noin puolentoista tunnin matkan päässä Helsingistä, joten käytännössä lauantaina voi käydä treeneissä ja ajaa takaisin, mutta porukkamme vuokrasi mökin Perniöstä, noin 20 kilometrin päästä kisapaikalta. Vauvila oli viihtyisä, pienen lammen rannalla ja puusaunalla varustettu 6+1 hengen mökki, jota voin kyllä suositella.
Tulokset
Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n sivuilta. Tulokset eivät ole kovin yllättävät, sillä Yleisessä-luokassa voiton vei Matti Lehikoinen ajalla 16:46, 48 sekunnin erolla Jarmo Valtoseen. Harmillisesti Petteri Leivo koki epäonnea, kun maaliportti ei ollut päällä ja täten jäi ilman tulosta. Aika olisi todennäköisesti riittänyt toiselle sijalle. Naisissa voiton vei odotetusti Kaisa Härkönen 2:43 minuutin erolla Hanna Melkkoon. Kolmanneksi ajoi Hanna Soinila 3:05 minuuttia voittajalle jääden.
Oma kilpailu sujui suhteellisen tasaisesti, mutta nopeammin olisi voinut ajaa. Lopputuloksissa olin sijalla 15. eli sijan paremmin kuin vuosi sitten ja kärkikin oli hieman lähempänä, kun ajalla 18:58 jäin 2:12 minuuttia. Tosin kisa oli hieman lyhyempi kuin vuosi sitten. Kisasta löytyy tietenkin myös Strava-jälki.
