Verteksi

Kuten jo aikaisemmin kerroin, toi postimies Linksysin Wlan-tukiaseman, joka aikaisemmasta WRT54G mallista eroaa lähinnä uudelleen tuotteistuksena. WRT54GL sisältää käsittääkseni saman sisällön kuin WRT54G v4. Ciscon omistama Linksys muutti suositun WRT54G:n ohjelmiston käyttämään suljettua VxWorks ohjelmistoa (OpenWrt:n WRT54G -sivu) ja samalla pienensi flash- ja RAM-muistin kokoa. OpenWrt -projektin sivulla on hyvin listattuna eri tukiasemia ja niiden eri versioita.

Linksysin paketti sisälsi yksinkertaisuudessaan itse tukiaseman, muuntajan, 1,5m verkkopiuhan ja ohjelappusen ja CD-levyn. Olisin toivonut myös paperimuotoista manuaalia, sillä pidän käsinkosketeltavan manuaalin lukemisesta enemmän kuin ruudulta luettavan pdf-dokumentin selaamisesta.

Tukiaseman asennus olisi voinut sujua helpomminkin, mutta lopulta säätö onnistui. Lähinnä ongelmana oli huomaaminen, että tukiasema pitää uudelleenkäynnistää suojausten asettamisen jälkeen, jotta hallintaikkunaan taas pääsee sisälle. Mukavana yksityiskohtana iBookin Airportissa ei ollut yhteensopivaa vastinetta 64bit tai 128bit WEP salaukselle. Airportissa oli vaihtoehtoina WEP 40/128bit ASCII tai hex, mutta Linksysin vaihtoehtoina vain 64bit 10 hex digits tai 128bit 26 hex digits. WEP on muutenkin turvattomampi kuin WPA, joten asialla ei juurikaan ole väliä. Asetusten määrittämistä hieman hämmensi eri termien käyttäminen tarkoittaessa samaa asiaa.

Linksysin hallintaikkuna on kohtalaisen selkeä, mutta kaikkien vaihtoehtojen tutkiminen ja eri ominaisuuksien vaikutus toimintaan vei hieman aikaa. Alkuasetukset pystyy asettamaan ilman verkkopiuhaa, sillä resetoidessa tukiaseman löytyy linksys -niminen verkko, jolla pääsee muuttamaan asetuksia. Verkkopiuha on tosin kätevä eri asetuksia testaillessa.

Jo piintyneenä Linux-käyttäjänä olen käytellyt pakon edessä (kotikotikoneella ei vielä ole Linuxia) taas Windowsia, sitä kaikkien rakastamaa ja maailman parhainta käyttöjärjestelmää. En sano, että Windows olisi huono, mutta ärsyttäviä piirteitä tästä löytyy vaikka muille jakaa. Välillä on toki kiva verestää muistoja Windowsin kanssa ja pitää yllä käyttötuntumaa.

Joululoman viihteeksi kaivoin kaapista vanhan Microsoft Sidewinder Precision Wheel -ratin ja asensin Rally Trophy -rallipelin. Lappeenrannassa pelaaminen on jäänyt ratin puuttuessa Xboxin tattiohjaimella pelailuksi ja Turbo Slidersin hakkaamiseksi. Pieni vaihtelu oli siis paikallaan.

Windows tunnisti ratin automaattisesti ja kaikki näytti toimivan hyvin. Liikeradat olivat kohdallaan ja kaikki napit toimivat. Koska kaikki näytti toimivan hyvin, en asentanut ratin omia ajureita CD:ltä. Mutta tietenkin pelin käynnistyessä tilanne oli toisin. Auto lähti liikkeelle, mutta jarruja ei sitten löytynytkään. Eli takaisin Windowsiin ja säätö alkakoon.

Onneksi muistin, että kaasun ja jarrun toimintaan tarvittiin poljinten laittaminen erillisille akseleille. Tosin tälläistä vaihtoehtoa ei Windowsin omat perusajurit tukeneet, joten tarvittiin ratin omia ajureita. Tässä vaiheessa olin tietenkin unohtanut, että ajuri-CD löytyisi laatikosta, eikä Lappeenrannasta.

Aloitin ajureiden etsimisen Microsoftin sivuilta, joilta monen mutkan kautta löytyi Sidewinderille ajurit versiota 3.02. Koska kolmosversion ajurit olivat vain Windows 95/98:lle ja tuorein ajuriversio oli 4, jatkoin etsimistä googlettamalla. Useiden sivujen, kymmenien linkkien jälkeen ja pari kikkakolmosta koitettuani tajusin tutkia laatikot ja onneksi oikea ajuri-CD löytyi. Koska minkään asian ei pidä onnistua liian helposti, piti ajurit asentaa ”compatibility modessa”, joilloin asennus onnistui ja polkimet sai eroteltua omille akseleilleen.

En vain voi ymmärtää miten Microsoft hylkää omien peliohjaimiensa tuen aivan täysin tuoreimpien käyttöjärjestelmäversioiden mukana. Ei Sidewinder ratti+polkimet ole kuin noin 4-5 vuotta vanhoja. Tietenkään sitä päivitettyä tai tuoreinta ajuriversiota ei voi jakaa edes netissä, jos vaikka alkuperäinen CD häviää tai menee rikki.

Kyllä Microsoft osaa ™.