Viikko sitten päivä valkeni aurinkoisena ja pienessä pakkasessa, joten oli hyvä tilaisuus suunnata kohti Espoon metsiä ja Oittaan ulkoilualuetta. Tarjoaisiko Oittaan hiihtoladut yhtä hyviä reittejä sivakoitavaksi, kuin edellisenä päivänä testaamani Petikon reitit Vantaalla. Ei aivan, mutta hien sai pintaan ja sykkeet korkealle. Kuntorata oli nimensä mukaisesti kuntorata. Ihan kivaa hiihdettävää ja lenkin jälkeen pääsi mukavasti lounaalle Oittaan kartanoon, jossa oli tarjolla maukasta lohikeittoa ja karjalanpaistia.
Oittaalta lähtee latuja useaan suuntaan
Oittaa sijaitsee Espoossa Kehä III:n tuntumassa Bodomjärven rannalla ja sanovat, että se olisi pääkaupunkiseudun hienoin ja palveluiltaan paras hiihtokeidas. Ehkä. Oittaalla on monipuoliset ja kaikille sopivat ladut, vaikkakin enemmän perinteisen hiihtäjille, kuin vapaan tyylin taitajille. Perinteisen latuja pitkin pääseekin vaihteleville ja erämaamaisille maisemille, mutta luisteluhiihtäjät joutuvat tyytymään kuntoradan tiukkoihin nousuihin ja vauhdikkaisiin laskuihin. Oittaan ladut pidetään hyvässä kunnossa, sillä ne kunnostetaan ensisijaisesti Leppävaaran ja Espoon Keskuspuiston kanssa. Kuntorata on valaistu klo 22.00 asti. Oittaalle pääse helpoiten omalla autolla ja julkisilla ottamalla lähijunan Espoon keskukseen, josta bussi 86 vie perille.
Hiihtolenkin jälkeen voi käydä lounaalla Oittaan kartanon vanhassa kivinavetassa, jossa on kahvila ja ravintola. Lisäksi siellä on välinevuokraamo ja suksien huoltopiste.
Lounaspaikka kivinavetassa
En omista perinteisen suksia, joten suunta oli 4,4 kilometrin kuntoradalle, joka on latuprofiililtaan samaa luokkaa kuin Leppävaaran urheilupuiston kuntorata, eli kohtalaisen rankka, sillä ylämäkiä riittää. Reittin on ihan mukavaa hiihdettävää, jos vielä ylämäissä saisi loikan päälle. Ainakin sykkeet pysyivät ylhäällä, kun alamäissä ei kovin paljoa ehdi huilaamaan ennen uutta ylämäkeä. Loppuosalla ennen uutta kierrosta on hieman tasaista, jossa voi palautella. Endomondoon kertyi hyvää käyrää, ja vaikka kävin edellisenä päivänä testaamassa Petikon ladut, hiihto kulki jopa paremmin. Keskisykkeet olivat kyllä hieman korkeammat (163 vs. 156), mutta se selittyy latuprofiililla.
Endomondon käyrät Oittaalta
Mukavaa hiihtobaanaaTuulinen sää oli tehnyt esteitä
Pääkaupunkiseudun hiihtoladuista Oittaan tarjoama luisteluhiihtäjälle on hieman kapea, mutta sitäkin rankempi. Seuraavaksi hiihtovuorossa on käydä testaamassa Paloheinän peltolenkki ja kuntorata, ja jos hiihtokelit jatkuvat, Espoon keskuspuiston reitit sekä Vantaan Hakunilan ladut, jotka ovat pääkaupunkiseudun vaativimpia ja sopivat aktiivikuntoilijoille.
Etelä-Suomen talvet ovat vaihtelevia ja parina viime vuonna hiihdot ovat jäänet vähille. Tänä talvena lumitilanne etelässäkin on hieman parempi ja latuja löytyy useammaltakin kuntoradalta. En ollut aikaisemmin käynyt hiihtämässä Petikossa, joten nyt oli aika korjata se puute ja tutustua mitä Petikon alueella on hiihtäjille tarjota.
Petikossa on yksi Vantaan kaupungin liikunta- ja ulkoilupaikoista, jossa on talvisin hiihtolatuja. Petikon kuntorata ja virkistysalue sijaitsee Länsi-Vantaalla, Kehä III:n tuntumassa. Kuntoradalle löytää suuntaamalla Petikkoon ja kääntymällä Tiilitieltä oikealle virkistysalueelle, josta löytyy parkkipaikka ja kuntoradan alkupiste. Helpoiten paikalle pääsee autolla.
Petikon ladut
Luistelulatu on mukavan leveä
Vantaan hiihtoladut ovat nähtävissä karttapalvelussa (valitse Palvelut -> Hiihtoladut), joka on parempi kuin mSki latureittipalvelu, mutta ei ulotu Vantaan ulkopuolelle. Parempi onkin käyttää Latukarttaa, jossa Petikon hiihtoreitit näkyvät kokonaisuudessaan.
Petikon kuntorata
Petikko-Keimola -yhdyslatu
Petikon alueelta löytyy 4,5 km kuntorata ja peltolatuja, sekä 3 km yhdyslatu Keimolan 5 km:n kuntoradalle. Hiihtourat olivat erinomaisessa kunnossa ja mukavan leveitä luisteluhiihtoon. Perinteisen uratkin olivat liukkaita. Petikon 4,5 km kuntorata on valaistu klo 6.00 – 22.00 ja profiililtaan aika tyypillinen: mäkipainotteinen, mutta ihan hyvin hiihdettävä. Kuntoradan laskut olivat vauhdikkaita, mutta ladut hyvässä kunnossa, joten ne sai lasketella vauhdilla. Yhdyslatu Keimolaan ei ole valaistu, joten se toimii parhaiten viikonloppuisin. Yhdyslatuja on kaksi, joista toinen on paikoitellen hieman kapeampi. Toiselta yhdysladulta erkanee reitti Serenaan, jonne tulee matkaa Petikosta 8 km. Viikonloppuisin voi poiketa nauttimassa pullakahvit Keimolan Kaiun majalla. Peltoladut olivat pieniä loivaprofiilisia kierroksia. Petikon kuntoradan varrella on myös laavu, jossa voi paistaa vaikka makkaraa.
Petikko-Keimola yhdyslatu on kameravalvottu :)
Hiihdin ensin Petikon kuntoradan ja sen jälkeen hieman väärää latua toiselle Petikko-Keimola yhdysladulle. Latureittien viitoitusta voisi parantaa, sillä risteyskohdissa ei ollut aina selvää, minne olisi pitänyt mennä. Etenkin alkuun valitsemaltani yhdysladulta voi helposti kääntyä Keimolan Kaiun majan sijasta Keimolan koululle tai takaisin Petikkoon. Kuntoradalta ensimmäisenä erkaneva yhdyslatu Keimolaan oli paikoitellen kapea luisteluhiihtoa ajatellen. Jälkimmäinen yhdyslatu Keimolaan on leveämpi ja mukavampi hiihtää. Endomondoon sai kuitenkin aikaan kivat käppyrät. Lenkille tuli mittaa lähes 18 km ja aikaa meni noin 1 tunti ja 20 min.
Petikon kuntorata, peltolatu ja yhdyslatu
Seuraavaksi pitänee testata Leppävaaran urheilupuiston kilpailukäyttöönkin sopiva 5 km:n latu. Myös Oittaan ladut ja siellä oleva Oittaan ulkoilukeskus ovat tämän talven testilistalla.
Päivitys 13.3.2016
Viime vuonna en testannut yhdyslatua Petikosta Serenaan, joka tarjoaa mukavasti mäkisen 5 kilometrin lenkin Keimolan yhdysladun erkanispisteestä laskien ja matkaa Petikosta lähtien tulee 8,7 km suuntaansa. Serenaan menevä latu on sama molempiin suuntiin ja tarjoaa vauhdikkaita laskuja, joiden vastapainona on pitkähköt ja välillä jyrkät ylämäet. Kiertämällä ensin Petikon kuntorataa, koukkaamalla Keimolaan ja jatkamalla sieltä tullessa Serenaan ja takaisin, saa kasaan hyvän 21 kilometrin pituisen lenkin.
Vuosi on jälleen vierähtänyt pelimaailmassa ja vaikka pelaajat saivat pelattavaksi useita odotettuja suuren tuotannon pelejä, oli pelivuosi 2014 ehkä hieman laimea ja jopa pettymys. Toisaalta itsenäiset kehittäjä ja pienemmät tuotannot tarjosivat ilonpilkahduksia. Tässä muutamia poimintoja, joita ajattelin pelata vuonna 2015, kunhan saan ensin vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit pelattua :)
Parhaita vuoden pelitarjonnasta ovat listanneet muun muassa The Verge ja Ars Technica, joka kiteyttää hyvin vuoden 2014 pelitarjonnan:
”Useat odotetut jymymenestykset pettivät sekä kriitikot että pelaajat kauhealla kerronnalla (Watch Dogs), rikkinäisellä toteutuksella (Assassin’s Creed: Unity), rankaisevalla vaikeustasolla (Alien: Isolation) tai toistolla (Destiny). Itsenäisten kehittäjien puolelta nähtiin kiinnostavia kokeiluita, mutta harvoja loistavia tuotoksia. Keskikastista löytyy hellyttäviä (Captain Toad’s Treasure Tracker), hyvin toteutettuja (Shovel Knight), viihdyttävän julmia (Dark Souls II) tai vain hupsuja (Goat Simulator).” – Ars Technica
Listaa kootessa ajattelin, että kylläpä taas pelijono kasvaa, mutta nyt kun katson mitä pelejä sain listattua, näyttää se aika tyhjältä. Oikeastaan yksi pelaa-tason peli löytyi ja loput sellaisia, jotka voisi lisätä pelijonoon, jos aikaa löytyy. Tämä on lähinnä indikaattori siitä, että aikaisemmilta vuosilta riittää hyviä pelejä pelattavaksi ja pelaajan pitäisi nostaa läpipeluutahtia :)
Toinen huomiota herättävä seikka on, että uuden sukupolven konsoleille, eli PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle alkaa jo olla useita mielenkiintoisia pelejä tarjolla, vaikkakin ne ovat usein saatavilla myös vanhemmille konsoleille. PlayStation 4 on luultavasti ostoslistalla, joten listasin myös sille ilmestyneet pelaamisen arvoiset pelit.
Pelaa
Wasteland 2
Seikkailupelit ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja aikoinaan Falloutit olivat jotain aivan loistavaa. Wasteland 2:n on graafisen ilmeensä, äänimaailmansa ja tunnelmansa puolesta siltä, millainen Fallout 3:n voisi kuvitella olleen, jos se olisi pysynyt tyylilleen uskollisena. Wasteland 2 on siis ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva perinteinen yläkulmasta kuvattu vuoropohjainen roolipeli nykyaikaisella tekniikalla toteutettuna. Mitä Pelaaja-lehden arviosta (9/10 pistettä) luin, peli ei ole helppo, vaan ihanan armoton, hoksottimia vaativa ja silti reilu. Tekemistä ja tutkittavaa riittää. Peli on saatavilla Steamista Windowsille ja Mac OS X:lle.
Ehkä
Civilization: Beyond Earth
Civilizationit ovat aina olleet mainioita ajan hukkaajia ja siksi olenkin pysynyt niistä erossa viime aikoina. En edes ostanut niitä Humble Bundlesta pilkkahintaan. Civilization: Beyond Earth on kuitenkin jotain uutta, jota voisi mielellään testata. Nyt maapallo ja sen historialliset kulttuurit jäävät taakse, kun maapallon kansat suuntaavat uuteen alkuun muukalaiseläinten asuttamalle siirtokuntaplaneetalle. Eli hieman Alpha Centaurin tapaan. Pelaaja-lehden arvio pelistä oli 9/10 todeten, että peli on virkistävä ja perustuksista asti uudistettu ja onnistunut irtiotto sarjan nykymuotista. Peli löytyy Steamista Windows-, Mac OS X- ja Linux-alustoille.
Telltalen episodipelit
Episodimaisista peleistä pitäville Telltale on jatkanut samalla linjalla ja viime vuonna The Walking Dead jatkui toisella kaudella (Pelaaja-lehti, 8/10) ja Bill Willinghamin Fables-sarjakuvien pohjalta julkaistiin The Wolf Amon Us(Pelaaja-lehti, 8/10). Lisäksi Game of Thrones -kirjojen ja TV-sarjan ystäville Telltale tarjoaa Game of Thrones -pelisarjaa, josta on ensimmäinen osa julkaistu (Pelaaja-lehti 7/10). Itse taidan kuitenkin nämä episodipelit jättää hyllyyn, sillä ei ensimmäinenkään Walking Dead -sarja ollut kovin pelattava, vaikka viihdyttävä olikin.
This War of Mine
Miten ja kauan selviytyisit, kun yhteiskunta romahtaa? This War of Mine on sotapeli, jossa sotilaat ovat ongelma ja pääroolin saavat siviilit. Peli pyrkii välittämään sen kokemuksen, millaista on kokea sota, kun kourallinen asukkaita kokoontuu rakennukseen ja yrittää muuttaa sen kodiksi. Se olisi varmasti helppoa, jos nälkä, kylmä, taudit, henkiset ongelmat ja ryöstelijät eivät yrittäisi tappaa joka päivä. Pelaaja-lehden arviossa This War of Mine sai 9/10 pistettä. Se on saatavilla Steamista Mac OS X:lle ja Windowsille.
PlayStation 4
Dragon Age: Inquisition
Roolipelit ovat aina mukavia pelattavia ja BioWare sen osaa. Dragon Age -pelisarjan ensimmäinen osa Origins oli viihdyttävää pelattavaa ja Inquisition lupaa arvosteluiden perusteella eeppistä fantasiaroolipelaamista sisältörikkaudella ja henkilö- ja tarinavetoisuuteen nojaamalla. Peli sijoittuu edellisessä osassa käynnistyneen velhojen ja temppeliherrojen välisen sodan ollessa kuumimmillaan ja sankarin tehtävänä on mikäs muukaan, kuin maailman pelastaminen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä. Dragons Age: Inquisition on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Windowsille.
Wolfenstein: The New Order
Wolfenstein on tuttuja ja turvallista räiskintää, jossa laitetaan natseja pataan toisen maailmansodan jälkeen, kun historia on muuttanut kulkuaan. Peli on ensisijaisesti tarinavetoinen peli ja vasta sitten räiskintä, joka kuulostaa hyvältä, ja Pelaaja-lehti arvioikin pelin 9/10 pisteellä. Peli on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Steamista Windowsille.
Pelijonossa
Pidän itseäni jonkinlaisena pelaajana, mutta tosiasiassa aika menee kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen, joka näkyy myös pelijonon kasvamisessa. Kirottua ovat Steam-alennusmyynnit ja Humble Bundlet. Täten vuoden 2015 pelattavien pelien listalla onkin liuta pelejä aikaisemmilta vuosilta.
Tällä hetkellä kesken on muun muassa Assassin Creed 2, joka on loistava peli, vaikka osaakin olla ärsyttävä. Myös Borderlands 2:sta on tullut pelattua, mutta kuten Tomb Raider, se varmaan jää kesken. Lisäksi nurkassa odottaa edelleen sähkökitara ja Rocksmith 2014.
Vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta odottavat edelleen The Last of Us ja Beyond: Two Souls ja lisäksi Steam-jonossa tai hyllyssä ovat Bioshock Infinite, Batman: Arkham Origins, Dead Space 3 (PS3) ja Brothers: A tale of Two Sons. Listan ulkopuolelta jonoon ovat ilmestyneet Watch Dogs (PS3), Saints Row IV (Steam) ja Max Payne 3 (Steam).
Autopelien osalta Gran Turismo 6 sai vuoden aikana kirittäjäkseen Dirt 3:n (PS3), Grid 2:n (Steam), RaceRoomin (Steam) ja odotan innolla Next Car Gamea (Steam). Näitä on hyvä vääntää Logitechin G27 -ratilla ja polkimilla.
Jos vuosi 2014 oli kiinnostavien pelien osalta hiljaista, niin onneksi tuleva vuosi näyttää sen osalta erittäin mielenkiintoiselta, Tulossa on sekä uusia, jatko-osia että klassikoiden uusintoja, mutta niistä lisää myöhemmin. Ehkä pitää harkita jo PlayStation 4:n ostamista (Uncharted 4).
Vuosi 2014 on lopuillaan ja on aika tehdä pieni katsaus mitä aiheita vuoden aikana tuli blogissa käsiteltyä. Kirjoituksia kertyi yhteensä 23 kappaletta, joka on saman verran kuin vuosi sitten. Aiheet voi pääpiirteittäin jakaa kolmeen kategoriaan: mobiilisovellukset, vimpaimet ja tapahtumat. Eli teknologiapitoista sisältöä, kuten pitääkin, joskin yksi täyteläinen juustokakku mahtui myös sekaan.
Pelaaminen
Pelaan ajoittain konsoli- ja tietokonepelejä, joten perinteinen katsaus viime vuoden pelaamisen arvoisiin peleihin kasvatti jälleen pelijonoa. Vuoden aikana listalta tuli pelattua muun muassa GTA V, DuckTales Remastered, Papers, Please ja hieman Tomb Raideria. Ajelin myös virtuaaliautoilla ja Gran Turismo 6:sta ajatellen sijoitin viimeinkin kunnon rattiin ja polkimiin, kun olohuoneen nurkkaan ilmestyi Logitechin G27 ratti- ja poljin -yhdistelmä. Ei mikään Fanatec toki, mutta oiva peli.
Vuosien aikana olen kirjoitellut mobiilisovelluksista erilaisten listausten muodossa, sillä sovelluksia on paljon ja kelvollisten löytäminen on välillä hankalaa. Vuoden 2013 lopussa hankin Jolla-puhelimen, joten vuoden aikana käsittelin useassa kirjoituksessa Sailfish OS -sovelluksia Jollalle: osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4 ja Android-osio. Ja koska olen sovelluskehittäjä, piti myös tutustua Sailfish OS -kehitykseen ja tein Jollalle muutamia sovelluksia, kuten Haikala- ja Ampiaiskala -uutislukijat.
Alkukesästä sain viimeinkin käyttööni paremman työpuhelimen, kun tilasin valikoimissa olleen Nokia Lumia 925:n. Hyvästi Lumia 800 ja Windows Phone 7.8, tervetuloa Windows Phone 8 -käyttöjärjestelmä. Eli monilta osilta parempi kokonaisuus kuin aikaisempi Lumia ja etenkin uusi käyttöjärjestelmä tarkoitti parempaa sovellustarjontaa, joskaan ei se edelleenkään kovin loistavaa ollut.
Nopea prototypointi muistiinpanot perinteisesti paperille. Voittamaton käyttökokemus.
Miksi ja miten hyötyä DevOpista?
Ammatillisen kehittymisen osalta kävin ensin keväällä ja uudestaan syksyllä Reaktorin vetämällä Käytännön Kanban -kurssilla, joka avasi mainiosti ketterää ideaa. Ketterän kehityksen sanomaa oli esillä myös Agile Community -päivänä, jossa käsiteltiin muun muassa SaFEa, jatkuvaa toimitusta ja testausta.
Kanban ydinperiaatteet
Jatkuva toimitus ja DevOps
Marraskuussa vierailin myös perinteikkäässä DigiExpossa, johon olin tänä vuonna saanut bloggaajapassin, eli pääsin paikalle jo perjantaina pari tuntia ennen ovien avaamista ja kaikkina päivinä. Kaksi päivää tulikin messuja kierrettyä, mutta uusien pelien näkemistä lukuun ottamatta anti jäi laihaksi.
DigiExpo 2014
Mikko Hyppönen ja Netin tulevaisuus
Katse uuteen vuoteen
Uusi vuosi, vanhat jutut. Uudenvuodenlupauksena pidän edelleen tavoitteen kehittää itseä sekä fyysisesti että ”henkisesti”, eli kovaa treeniä ja uusien asioiden opiskelua myös vuoden 2015 aikana. Suunnitelmissa on laajentaa mobiilisovellusten kehityksessä osaamista myös iOSin ja Androidin puolelle ja ehkä myös Windows Phonelle. Ja tietenkin osaamista on syvennettävä myös Java EE:n osalta töitä ajatellen. Ehkä saan myös aikaa suorittaa Java-sertifikaatteja. Urheilun saralla olisi tarkoitus, jälleen, tähdätä kilparadoille maastopyöräenduron osalta tai sitten perinteiseen XC-kisailuun. Kannattaa siis seurata sekä ”Se on kiva sillo” että ”Rule of Tech” -blogien syötteitä ja tietenkin Twitter-tiliäni.
Näillä eväin kohti uutta vuotta. Koko vuosi aikaa tehdä uusia asioita.
Älypuhelimet ovat täynnä teknologiaa, mutta vasta niille saatavat sovellukset tekevät niistä laitteen, jota käytetään päivisin. Jollan Sailfish OS -käyttöjärjestelmälle on saatavilla kohtalaisesti sovelluksia, joita olen käsitellyt muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa (osa 1 ja osa 2 ja osa 3), ja vuoden aikana sovellustarjonta on kehittynyt mukavasti. Toisaalta muutamia tärkeitä sovelluksia uupuu edelleen. Tässä poimintoja kesän jälkeen julkaisuista uusista sovelluksista Sailfish OS:lle.
Jolla ja Sailfish OS -sovellustarjonta, osa 3
Sovellusten nimet vievät sovelluksen OpenRepos-sivulle, jos sellainen on, tai sovelluksen kotisivulle.
Sail Raid
Vanhan ajan ylhäältäpäin kuvattu shoot’em up -peli, jossa lennät taistelulentokoneella ja tuhoat viholliseti. Saatavilla: Jolla Kauppa.
Colordots
Yhdistä niin monta väripistettä kuin ehdit 30 siirrolla tai 60 sekunnissa. Portattu Robert Ancellin Ubuntu Phonelle tekemästä Dotty-pelistä. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa ja OpenRepos.
2miich
Jääkiekon Liigan ottelutuloksia. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa.
Helsinki Transit Stops
Näyttää HSL:n julkisen liikenteen lähtöajat pysäkeiltä. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: OpenRepos.
SailKino
Hae Finnkinon elokuvatarjonta ja katso trailerit. Myös Forum Cineman (Viro, Latvia, Liettua). Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa.
SailStack
Sovellus StackExchange-sivutojen kuten StackOverflown lukemiseen. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa ja OpenRepos.
SkyFM
Nettiradiosovellus radiotunes.com, di.fm, jazzradio.com ja rockradio.com -nettiradioille. Saatavilla: Jolla Kauppa ja OpenRepos.
SailGrande
Instagram-sovellus, joka osaa muun muassa selata kuvia, videoita ja käyttäjiä. Ei kuvien lisäystä. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa ja OpenRepos.
Papocchio
Käsinpiirtosovellus. Lähdekoodi: GitHub. Saatavilla: Jolla Kauppa.
Qippis
Olut-tietokantasovellus, joka käyttää BreweryDB.comin tietoja. Hae oluita ja lisää niitä suosikkeihin. Asennus vaatii tilin ja henkilökohtaisen API-avaimen. Lähdekoodi: QtQuick.me. Saatavilla: Jolla Kauppa.
Sovelluskehitystä voi toteuttaa monella eri menetelmällä, mutta viime vuosina ketterien menetelmien käyttö on yleistynyt sekä konsultoinnissa että omassa tekemisessä. Myös CGI:ssä työtä tehdään ketterästi ja Agile Community vie paremman tekemisen ja ketterän ajatusmaailman sanomaa eteenpäin myös sisäisesti. CGI Suomen Agile Community -päivä pidettiin jälleen 27.11.2014 ja aiheina olivat Scaled Agile Framework (SAFe), ketterä testaus ja jatkuva toimitus. Iltapäivän Open Spacessa keskusteltiin muun muassa kokemuksista, työvälineistä, esteistä ja ketteryyden viemisestä eteenpäin omassa organisaatiossa. Tässä lyhyt yhteenveto aiheista.
Scaled Agile Framework, eli SAFe
Scaled Agile Framework on viitekehys miten isompikin organisaatio voi toimia ketterästi ja miten lean ja agile käytäntöjä sovelletaan enterprise-skaalassa. Virpi Rowe piti aiheesta hyvän esityksen, jossa selvisi kehyksen pääpiirteet ja perusarvot. SAFe lupaa paljon, kuten että saavutetaan bisnesarvoa ja että läpimenoaika markkinoille on 30-75% nopeampi. Kehyksen ydinarvot ovat hyviä kaikissa projekteissa, eli hankkeen läpivienti, tavoitteen kohdistaminen, koodin laatu ja läpinäkyvyys. CGI järjestää koulutuksia SAFesta sekä ulkoisesti että sisäisesti.
SAFe tuo bisnesarvoa
Huonoa koodia ei voi skaalata
SAFessa, kuten agilessa tekemisessä yleisestikin, tekeminen koostuu ketterästä tiimistä, joka on osaamiseltaan laaja-alainen, itseorganisoituva ja itsemanageroituva. Arvoa tehdään käyttäjätarinoiden kautta. Hanketasolla SAFe koostuu ketterien tiimien tiimeistä ja arvoa tuotetaan ominaisuuksien ja hyötyjen kautta. Portfolio-tasolla SAFe näkyy siten, että strategia on keskitetty ja tekeminen on hajautettu. Arvo kuvataan bisnes ja arkkitehtuuri epicien kautta.
Sovelluskehityksen näkökulmasta SAFe on vain useampi Scrum-tiimi, jonka tuloksia integroidaan. Kehitystä tehdään aikataulussa, mutta julkaisut tehdään tarpeen mukaan. Sprintin pituudeksi on suositeltu 2 viikkoa, sillä 3 viikkoa jakaantuu helposti blokkeihin, eli muuttuu vesiputoukseksi. 4 viikossa vastaavasti asiakas muuttaa mielensä. Kuten hyvässä tekemisessä yleisestikin, koodin laatu pohjaa ketterään arkkitehtuuriin, jatkuvaan integrointiin, testit ensin lähestymiseen, refaktorointiin, parityöskentelyyn ja yhteiseen omistamiseen.
Ketterä testaus
Testausta tarvitaan myös ketterissä projekteissa, joista Jari Koivukoski kertoi muutaman case esimerkin voimin. Lyhyesti tiivistettynä testaus ketterästi on aivan samaa kuin normaalissakin projektissa, mutta sitä tehdään jatkuvasti, osana ketterää kehitysprosessia. Ei vain erillisenä vaiheena.
Case-esimerkeissä testisuunnittelu tehtiin backlogin tai käyttäjätarinoiden pohjalta ja testaus oli osana ”definition of done”, eli valmiin määritelmää. Ketterä kehitys ei rajoittanut testausmenetelmiä, vaan kysymys oli kuinka soveltaa tekemistä ketterään projektiin. Hyvänä esimerkkinä kattava testisuunnittelu jätettiin luonnosasteelle ja suoritettiin testausta alusta alkaen osana kehitystä. Näin saavutettiin enemmän arvoa sopeutumalla tilanteeseen ja tekemällä testausta ennemmin kuin suunnitelmia, jotka olisi pitänyt kuitenkin heittää pois.
Työvälineiden osalta ei mitään erikoisia valintoja esitelty, kunhan ne tukevat tiedon jakamista ja päivittäistä tekemistä. Tähän käy niin JIRA, Confluence tai kuten tässä tapauksessa testibacklog QC:ssa ja vaatimukset ja käyttötapaukset Jama-sovelluksessa. Perinteistä ketterää Scrum-tekemistä pienissä 3-4 hengen mikrotiimeissä. Testit valmiina juuri oikeaan aikaan, kun sovelluskoodi oli valmiina. Jama-työväline oli itselle uusi ja se näytti monipuoliselta insinöörikäyttöliittymäiseltä Web-sovellukselta ja kätevältä vaatimusten hallintaan yhdessä paikassa, niiden liittämiseen esimerkiksi käyttötapauksiin, muutoksenhallintaan, katselmointeihin ja parempaan näkyvyyteen ja jäljitettävyyteen.
Testaus osana ketterää projektia
Jama-vaatimushallintasovellus
Jatkuva toimitus, continuous delivery
Päivän viimeisenä aiheena oli jatkuva toimitus, eli continuous delivery. Eli miten sovelluksen asennus saadaan automatisoitua ja mahdollisimman kivuttomasti ja helposti asennettua tuotantoon. Ville Hartikainen kertoi oivasti, miten jatkuva toimitus jatkaa siitä, mihin jatkuva integraatio jää ja mitä periaatteita ja käytäntöjä tarvitaan inkrementaalisten muutosten viemiseen asiakkaalle. Tätä myös isot pojat, eli Amazon, Facebook ja Google tekevät. Jopa monta kertaa päivässä.
Mutta miksi? Ideana on vähentää asennusten aiheuttamia pullonkauloja, vähentää asennusprosessin puutteiden aiheuttamia virheitä, saada uusi idea käyttöön nopeammin, nopeampaa palautetta virheistä, onnistumisen tunnetta, vähentää stressiä ja voimaannuttaa tiimia. Kuulostaa hienolta ja sitä se onkin. Miksi tehdä asioita manuaalisesti, kun niitä voi automatisoida.
Jatkuva toimitus jatkaa siitä, mihin jatkuva integrointi jäi
Jatkuva toimitus ja DevOps
Case-esimerkkinä esiteltiin tapaus, jossa alkujaan tarvittiin hitaita manuaalisia vaiheita etenkin palveluväylän kanssa, mutta lopulta päästiin alle kymmenessä minuutissa commitista valmiiksi. Osana nopeampaa tekemistä oli palveluväylän päivitys ja rajapintojen ”väärinkäyttö”, jotta asioita saatiin automatisoitua. Tekemisessä ei ollut mitään erikoista, sillä työvälineinä käytettiin Mavenia, SoapUI:ta integraatiotesteihin ja Jenkinsiä build pipeline -lisäosan kanssa.
”If it hurts, do it more frequently, and bring the pain forward”
Open Space
Iltapäivän keskusteluosuudessa aiheita saatiin yhdeksän kattaen käytännön kokemuksia, työvälineitä, miten edistää ketterää tekemistä ja kommunikointia yli yksikkörajojen.
Yksi käsitelty ongelma oli resurssien hajaantuminen ketteressä tekemissä useisiin projekteihin. Scrumissa tekijän pitäisi olla vähintään 50% osuudella ja yksi ratkaisu tähän on sovellusylläpidon ja projektien eriyttäminen. Myös Kanban boardista ja vallan ja vastuun antamisesta tiimille on hyöytyä.
Toinen keskustelua herättänyt aihe oli tiedonsiirto yksiköiden ja tiimien välillä, sillä isossa talossa tieto ei aina liiku. Ratkaisuna esitettiin sisäisiä tilaisuuksia, avointa asennetta, työtiloja, työn kiertoa, sosiaalista mediaa ja eri yksiköissä ja tiimeissä vierailua.
Aiheena käsiteltiin myös ketterän kehityksen viemistä asiakkaalle. Agilen edut ovat kiistattomat vesiputoukseen verrattuna, sillä palauteketju on nopeampi, markkinoille päästään nopeammin, mielen muuttaminen on mahdollista sprinttien välillä ja toiminta on läpinäkyvää.
Keskustelua oli hyvä jatkaa Open Spacen jälkeen yläkerran saunatiloissa, joissa kuuman saunan lisäksi oli tarjolla iltapalaa ja virvokkeita. Kiitoksia CGI:n Agile Communitylle hyvästä tilaisuudesta.
Tietokonemarkkinat ovat viime vuosina kehittyneet huimasti ja perinteisten kannettavien tietokoneiden rinnalle on tullut erilaisia tablettitietokoneita, joiden sisältä löytyy täysiverinen tietokone ja Windows-käyttöjärjestelmä. Myös yrityskannettavista enemmän tunnettu Fujitsu on muutaman viime vuoden ajan kehittänyt kannettavien tietokoneiden tarjontaa modernimpaan suuntaan. Osana Master your business -kampanjaa sain muutama viikko sitten käyttööni Stylistic Q704 2-in-1 -tabletin, jota on tarkoitus testata seuraavien kuukausien ajan erilaisten tehtävien muodossa. Mutta millainen Windows 8 -tabletti Stylistic Q704 on? Tässä hieman ensimakua.
Fujitsu STYLISTIC Q704 ensinäkemältä
Fujitsu STYLISTIC Q704 Windows 8 -tabletti on ensinäkemältä kooltaan suhteellisen suuri tabletiksi ja tukevan tuntuinen. 12,5-tuuman näyttö ja paksu rakenne ei tuo mieleen niinkään tablettia, vaan oikean tietokoneen, jota on helppo tökkiä sormilla tai mukana tulevalla stylus-kynällä. Tabletin jykevähkö rakenne selittyy sillä, että se on muun muassa suojattu vedeltä ja pölyltä ja testattu MIL-STD-vaatimusten mukaan. Full HD (1920×1080) -resoluution heijastava kosketusnäyttö tukee usean sormen kosketuksia ja Wacomin kynällä on helppo piirrellä. Kuoren alla suorituskyvystä vastaa Intelin Haswell-sarjan Core i7-4600U -prosessori ja integroitu HD Graphics 4400 -näytönohjain. Muistia on 8 GB ja SSD-levytilaa 256 GB. Lisäksi Q704:sta löytyy sisäänrakennettu 4G/LTE-yhteydet ja tietenkin WLAN, Bluetooth ja NFC. Saamastani paketista löytyi myös irrotettava näppäimistö ja telakka.
STYLISTIC Q704 6 sekunnissa:
Muutaman viikon kokeilun perusteella hybriditabletti on teknisesti vakuuttava ja kompakti paketti. Kosketusnäyttö ja etenkin Wacomin stulys toimivat hyvin, vaikka Windows 8:n käyttöliittymä Modern-sovelluksia lukuun ottamatta ei varsinaisesti ole suunniteltu tökittäväksi. Irrottettava chiclet-näppäimistö tuntuu paremmalta kuin esimerkiksi U904:ssa tai U772:ssa ja kosketuslevykin on hieman näpsäkämpi. Stereo-kaiuttimet ovat ääneltään aika kylmät ja mekaaniset, mutta kuulokkeilla ja HDMI:n kautta ääni on normaali. Integroitu näytönohjain riittää hyvin yrityskäyttöön ja toimii kelvollisesti kevyissä peleissäkin.
STYLISTIC Q904 on ensimmäinen tablettini, joka vastaa täysiveristä tietokonetta, joten käyttökokemusten osalta mennään tuntemattomille alueille. Nopeasti mitä on tullut havaittua, että tabletin designin ja käytännöllisyyden osalta toivoisin, että se olisi kuten Fujitsun LIFEBOOK T904, eli jossa näytön saa käännettyä näppäimistön päälle. Pelkkä tabletti ja virtuaalinäppäimistö jättää paljon toivomisen varaa käytön monipuolisuuden osalta, eikä irrotettava näppäimistö ole kovin kätevä, mutta osaltaan tämä johtuu Microsoft Windows 8.1 -käyttöjärjestelmästä. Mutta kyllähän isolla tabletilla piirtelee kynällä kivasti tai lukee mukavasti sähköisiä kirjoja ja lehtiä, vaikka siihen käyttöön kevyempi 8″ Android-tabletti on parempi.
Tarkempaa arviota ja testejä STYLISTIC Q704 on tulossa loppusyksyn ja alkutalven aikana, kun ehdin projektin aikana tablettia kattavammin testata.
Fujitsu Stylistic Q704Irroitettavalla näppäimistöllä saa tehoa kirjoittamiseen
Tekniset tiedot
Fujitsu STYLISTIC Q704 tablettia erilaisin kokoonpanoin ja testiini saama yksilö on seuraava:
Näyttö: 12.5″ IPS Full HD (1920 x 1080)
Kemiallisesti karkaistu lasinäyttö, testattu MIL-STD-vaatimusten mukaan
Käyttöjärjestelmä: Windows 8.1 Professional 64-bit
Koko (L x S x K):
Paino: 980 g
Tabletin liittimet ovat suojattu luukkujen taakse:
Virta- ja äänenvoimakkuusnapit, tuuletusaukko ja virtaliitin.MicroSD- ja SIM-paikat, USB-liitin ja microHDMI.
LIFEBOOK U904 Ultrabookista, jota testasin keväällä.
Suorituskyvyllisesti Q704-tabletti on rautapuolen osalta kyvykäs, mutta ilmeisesti rakenne ja CPU:n ja GPU:n lämpeneminen aiheuttaa sen, että tehot laskevat sitä mukaa, mitä enemmän puhallin puhisee. Ja se puhisee suhteellisen herkästi ja kovaäänisesti.
Sain Fujitsun STYLISTIC Q704 tabletin testiin osana Fujitsun Master your business -kampanjaa, jossa 24 bloggaaja testaavat alkuvuoden aikana joko LIFEBOOK T904 -kannettavaa tai STYLISTIC Q704 -tablettia. Loppusyksyn ja alkutalven aikana on edessä 12 tehtävää, joista kahdeksan suoritettuaan testaamansa koneen saa omakseen. Aikaisemmista projekteista käyttööni ovat päätyneet LIFEBOOK U904, LIFEBOOK U772, T901 ja S761.
