Verteksi

Kuvakkeiden vertauskuvat sovelluksissa: WordPress

WordPressin seuraavaa 2.7 versiota varten on käyttäjiltä pyydetty muutamaan otteeseen kommentteja ja arvioita, mihin suuntaa WordPressin hallintapaneelia pitäisi kehittää. Äskettäin kysyttiin mielipiteitä erilaisista kuvakkeista, joita tuleva versio mahdollisesti käyttäisi. Vertaillessa useita hieman erilaisia vaihtoehtoja samalle toiminnolle, huomasi helposti, miten eri kuvakkeet toimivat paremmin kuin toiset kuvaamaan tiettyä toimintoa.

Kojelauta (dashboard) -kuvaketta hahmoteltiin tutuilla ideoilla: talo, mittaristo, sivu. Itse pidin eniten ”talo”-metaforasta, joka siis viittaa kotiin. Kojelauta on WordPressin hallintapaneelissa saman arvoinen, kuin muun muassa web-selaimista löytyvän ”talo”-kuvakkeen idea.

Kirjoitukset (posts) -kuvake tarjosi aika tuttuja ideoita: taulunasta, muistilappu, kappalemerkki. ”Neliön sisällä oleva kappale-merkki” -kuvake lämmitti teknistä ajatusmaailmaani, mutta muistilaput ja taulunasta ovat kyllä selkeämpiä.

Mediaan (media) viitattiin perinteisellä kuvalla ja kameralla, mutta oivaltavin idea oli yhdistää kamera ja nuotti, joka kuvaa hyvin median monimuotoisuutta.

Linkkejä (links) kuvattiin totuttuun tyyliin ketjun linkeillä ja hieman harvemmin nähdyllä maapallolla. Sydämen muotoon yhdistetyt linkit olivat mainio idea ja viittaavat blogien keskinäiseen linkittämiseen (link love).

Sivuja (pages) kuvaava idea ei tarjonnut juurikaan juhlimisen aihetta.

Kommentteja (comments) hahmoteltiin puhekuplien ympärille ja hyvä idea oli liittää puhekuplaan myös henkilö. Kommenttien määrän ahtaminen puhekuplan sisään ei oikein tunnu loppupeleissä hyvältä idealta.

Ulkoasu (appearance) -kuvake-ehdotelmat tarjosivat hyvin vaihtelevia ideoita. Mielestäni silmä ja pensseli olivat ovelia, mutta kameleontin ja pönttömacin ideat eivät oikein auenneet. Monitori ja kaksi ikkunaa tarjosivat tuttua ja turvallista.

Lisäosat (plugins) -kuvakkeessa näkyy hyvin englannin vaikutus ja englanninkielisenä ideana töpseli toimii hyvin. Idealtaan legopalikka toimii hieman paremmin myös muilla kielillä, mutta olettaa kaikkien tietävän, mikä legopalikka on. Kuvalistan viimeinen kuvake viitannee hieman palapeliin, jota on käytetty esimerkiksi Firefoxin laajennukset-kuvakkeena. Akkupariston ajatus jäi hieman arvoitukseksi.

Käyttäjä-tietoja (users) kuvattiin perinteisesti henkilö-kuvilla ja ilmeisesti osoitekirjan sivuna.

Työkalut (tools) viittasivat loogisesti työkaluihin. Tarjolla oli jakoavainta, työkalulaatikkoa ja jakoavainta ruuvimeisselin kanssa.

Asetukset (settings) -kuvakkeet ehdottivat erilaisia säätövipuja ja ratasta, jotka ovatkin yleisesti käytettyjä, mutta ilmeisesti tarkistuslistaa kuvaava idea jäi aika heikoksi.

Oivaltavia kuvakkeita WordPressin kuvakeideointiin suunnittelivat Ben Dunkle, Verena Segert, Guillaume Berry, Open Source Design class at Parson’s in New york City ja Luke Smith. Sekä yllä olevat kuvakkeet että tekijät ovat järjestetty kuvake-kokonaisuuden äänten mukaan. Dunklen ideoimat kuvakkeet saivat 35% prosenttia äänistä ja Segertin kuvakkeet saavuttivat 29% prosenttia äänistä.

Kyselyn vastaukset julkistettiin eilen ja tulokset nojaavat myös omiin mieltymyksiini. Lisäksi voittaneita ja toiseksi tulleita kuvakkeita vielä tarkennetaan kyselyn mukaisilla tuloksilla muutamien kuvakkeiden kuten ”kojelauta” ja ”työkalut” -osilta. Eri kuvakekokonaisuudet ja WordPress-tiimin kommentit löytyvät kyselyn tuloksista, joka kannattaa vilkaista.

Pienillä eroilla esimerkiksi sovelluksen kuvakkeiden valinnassa on suuri ero käyttäjien kokemassa sovelluksen selkeydessä ja käyttäjäystävällisyydessä. Valitettavan usein ne pienet mutta merkittävät asiat ovat juuri niitä asioita, joita ei aina ehditä miettiä ja suunnitella kunnolla. Tietenkin, hyvä suunnittelija tekee samalla työmäärällä hieman paremman ja tähän pitäisikin pyrkiä. Jotta hyvän lopputuloksen suunnittelu ei olisi liian helppoa, eivät asiat koskaan ole yksiselitteisiä ja ongelmaan on harvoin vain yksi oikea ratkaisu.

Blueprint CSS -kehys avustaa sivuston taiteilussa

Kaikkea ei aina kannata keksiä uudestaan, eikä se ole aina edes tarpeellista, sillä hyviä ideoita voi kierrättää. Web-sivujen suunnittelussa taustalla olevat rakenteet ja elementit ovat usein eri projekteissa pohjimmiltaan samanlaisia ja mahdollisuuksia uusiokäytölle on useita. Internetistä löytyykin useita kirjastoja ja frameworkkeja JavaScriptille, web-ohjelmointiin ja viime aikoina enenemissä määrin myös CSS:lle. Yksi kohtalaisen kätevä ja selkeä CSS-framework on Blueprint CSS -framework.

Blueprint CSS on norjalaisen opiskelijan, Olav Frihagen Bjørkøy:n luoma CSS-framework, joka käytännössä kokoaa yhteen useita hyväksi havaittuja tekniikoita ja tarjoaa hyvän perustan web-sivun rakentamiselle. Kehyksen kokonaisuus rakentuu ristikkotaiton päälle (Grid Layout) ja tarjoaa järkevät perusarvot typografialle ja eri CSS-elementeille. Vakiona sivuston sisältö on suunniteltu 960px leveäksi eli 1024×768 -resoluutiolle. Blueprint CSS:n tarjoamia ominaisuuksia voi laajentaa muun muassa hienommilla napeilla. Jos Blueprint CSS:n taustat kiinnostavat, kannattaa lukaista Olavin haastattelu.

”Spend your time innovating, not replicating.” – Blueprint CSS

Parhaiten Blueprint CSS:n idea selvenee esimerkeistä:

Blueprint CSS:llä saa aikaan nopeasti sekä näkyvää että siistiä tulosta ja varsinkin hieman vähemmän CSS:n kanssa taistelleille web-koodareille se on hyvä lähtökohta. Vastaavasti hieman kokeneemmille toteuttajille Blueprint CSS:n käyttäminen voi tuntua hieman rajoittavalta ja jäykältä, vaikka monilta osin se tarjoaakin käteviä palikoita nopeaan toteutukseen. Tältäkin osin Blueprint CSS -framework toteuttaa monen muun frameworkin tavoin yhden niiden käytön ongelman: olet ”rajoittunut” valitsemasi kehyksen sisään ja sieltä irtautuminen voi olla työlästä.

Kokeilin Blueprint CSS:n kätevyyttä muutaman web-projektin suunnittelussa ja etenkin sen sopivuutta omiin tarpeisiini, mutta vaikka kehys vaikuttikin näppärältä, ei se oikein taipunut haluamiini raameihin. Pala palalta kaipasin jotain hieman erilaista, jota Blueprint CSS ei tarjonnut, ja lopulta totesin helpommaksi vain poimia käyttöön ne osat, jotka havaitsin käytännölliseksi. Eli käytännössä olen osa osalta rakentamassa omaa CSS-kehystä, joka toki hiemankin enemmän web-sivujen suunnittelua tekeviltä jo jossain muodossa löytyy. Työläin vaihehan vain on kaikkien palikoiden kerääminen yhteen ja sen jalostaminen sopivaksi kokonaisuudeksi.

Vaikka Blueprint CSS ei oikein lämmittänyt, sen kanssa leikkiessä tuli kuitenkin todettua, että ristikkotaitto eli Grid Layout on aika kätevä tapa sijoitella komponentit ruudulle. Kehitysvaiheessa ristikkotaiton ja elementtien sijoittelun apuna on lisäksi kätevä käyttää Grid Layout JS -palikkaa, joka JavaScriptin avulla näyttää ja piilottaa sivutaiton sarakkeet.

Kenties seuraavaksi pitää tutkia, mitä tarjottavaa BlueTripillä on ja mitä kaikkia komponentteja Yahoo User Interface Librarysta löytyy. Open Sourcessa on se mainio ominaisuus, että jos jokin asia ei miellytä, lisäyksen saa kohtalaisen helposti toteutettua ja aina voi tietenkin forkata.

Turha miettiä, osta se heti

On olemassa joitain asioita, joista ei koskaan tunnu oppivansa. Esimerkiksi, jos kaupasta sattuu löytämään jotain, jonka tuntee olevan tarpeellista vaikkakin hieman arvokasta, kannattaa se ostaa samantien. Ei kannata pitkittää ostosta ja miettiä asiaa tarkemmin, vain koska hinta tuntuu hieman korkealta ja josko tuotteen voisi saada muualta edullisemmin.

Seuraavalla kerralla kaupassa käydessä on aivan turha olettaa, että kyseistä tuotetta enää olisi tarjolla ja saatavuudesta ei ole tietoakaan. Miksi siis miettiä pidempään, jos tuotteelle on tarvetta, eikä hintakaan ole mikään sikamainen käyttöarvoon verrattuna.

Tietenkin, miettiessä riittävän pitkään, ei tuotetta tarvitse välttämättä ostaa ollenkaan tai samalla rahalla saakin jo uuden ja ”paremman” version.

IE 6 ja Web-sivujen testaus Windowsissa

Kuvittelin, että jo tässä vaiheessa Windows XP:n Service Pack 2:n ja 3:n jälkeen, olisi oikeasti päästy jo eroon Internet Explorer 6:sta, mutta olin väärässä. Jostain piti siis löytää keino, jolla web-sivustoa voisi testata tuolla Microsoftin tekeleellä.

Hieman asiaa selvitettyäni, löysin Tredosoftin kirjoituksen, jossa käsiteltiin eri Internet Explorerin versioiden asentamista Windows XP:hen. Käytännössä tämä onnistuu hyödyntämällä DLL-uudelleenohjausta. Jutussa viitataan Evoltin Internet Explorer -arkistoon, josta löytyy kätevästi Zip-paketoituna ”standalone”-versiot muun muassa IE 5:sta, IE 5.5:sta ja IE 6:sta. Tredosoftin kirjotuksesta löytyy asennuohjelma kaikkien eri versioiden asentamiseen, mutta kannaa käyttää selaimista standalone-versioita, sillä asennusohjelman kanssa voi tulla ongelmia, jos haluaa lisäksi asentaa Safarin.

Standalone-versio IE 6:sta riitti täyttämään testauksessa olleen aukon, vaikkakin vain rimaa hipoen. Ainakin vaikutti siltä, että keksit eivät toimisi ja lisäksi selain toimi erittäin epävakaasti. Loppupeleissä olisi melkein helpointa ja kätevintä asentaa virtuaalikoneeseen Linux ja käyttää vanhoja selaimia Winen kautta.

No, jospa vaikka ensi vuonna voisi jo unohtaa IE 6:n ja siirtyä (suunnittelussa) edes hieman lähemmäs nykyaikaa.

Säästä sähköä käyttämällä tyhjää näytönsäästäjää

Kalliin energian aikakaudella sähkön säästäminen on järkevää ja usein säästökohteita löytyy pienistäkin asioista. Välillä kuitenkin tuntuu, että säästäminen menee hieman ylitse ja säästetään vain säästämisen vuoksi ja unohdetaan asioiden toinen puoli.

Kuulemma eräässä kohtalaisen isossa yrityksessä oli arvioitu, että tietokoneissa käytetään näytönsäästäjiä päivittäin 50 000 tuntia eli noin 1,25 tuntia per henkilö. Kun yrityksessä siirrytään käyttämään näytönsäästäjänä tyhjää näyttöä, vähennetään hiilidioksidipäästöjä 165 tonnia joka vuosi, sekä säästetään melkein 75 000 euroa vuosittain.

Tyhjän näytön käyttäminen näytönsäästäjänä ja sen tuomat säästöt perustuvat Googlen mukaan signaalin katkaisemiseen näytönohjaimelta ja keskusyksikön prosessorikuormituksen vähenemiseen. Kaikkihan jo tiesivät, että näytönsäästäjä ei säästä nykyaikana mitään, mutta että vielä pitää näytönsäästäjästäkin lähteä säästämään. On tietenkin hyvä asia, että yritykset heräävät ympäristökysymyksiin ja toivottavasti samalla herättelevät myös henkilöstöä vihreämpiin arvoihin.

Loogisesti ajateltuna näyttösignaalin katkaiseminen ja prosessorikuorman vähentäminen johtavat sähkön säästämiseen, mutta säästön määrästä olisi kiva nähdä oikeasti tutkittua ja mitattua tietoa. Asian ei luulisi olevan aivan pelkkää loogista päättelyä ja mutuilua, sillä muun muassa Motiva antaa Energiasäästöviikon toimistovinkeissä saman näytönsäästäjä-vinkin ja samaa vinkkiä löytyy muualtakin. En kuitenkaan tarkempaa tietoa asiasta löytänyt.

Onneksi en ole koskaan nähnyt näytönsäästäjillä mitään erikoista lisäarvoa ja olen jo pitkään käyttänyt näytönsäästäjänä tyhjää näyttöä. Tiedä kuinka paljon tässä on jo tullut säästettyä, että voi nekin rahat tuhlata johonkin käytännöllisempään.

Jos kuitenkin haluaa optimoida sähkönkulutuksensa, kannattaa tutustua SETI@Home- ja Folding@Home-projekteihin, joissa näytönsäästäjänkin sähkönkulutus maksimoidaan.

YTV uusii matkakortit ja hankaloittanee julkisilla liikkumista

Helsingin sanomat uutisoi viime viikolla lyhyesti YTV:n aikovan vaihtaa kaikki nykyiset matkakortit ja kortinlukulaitteet ensi vuonna. Uudistus on osa vuoteen 2014 mennessä toteutettavaa matkan pituuteen perustuvaa taksa- ja lippujärjestelmää, jossa matkustajan pitää leimata lippunsa sekä tullessaan että lähtiessään.

Hesarin juttu on kerännyt hyviä kommentteja, joissa todetaan monia nykyisessä järjestelmässä olevia ja tulevassa järjestelmässä nähtävissä olevia ongelmia. Uutisoinnista ei kuitenkaan varsinaisesta käy selville, miten se näkyy kausilipulla matkustaville, mutta voi vain kuvitella millainen härdelli uudistuksesta ruuhka-aikoina syntyy, kun junien ja linja-autojen eteisissä tungeksivat ja tönivät matkustajat yrittävät vielä leimata lippunsa poistuessaan. Nykyäänhän kausilippua ei tarvitse leimata ollenkaan, ja matkustajat pääsevät joustavasti pois kulkuvälineestä. Linja-autoissahan vaaditaan jo nyt leimaus kyytiin astuessa ja hyvät jonot siitä aikaan saadaankin.

Tuplaleimauksella on matkustajien kiusaamisen lisäksi myös positiivisia puolia, sillä alku- ja päätepisteen tallettamisella saadaan kerättyä oikeaa tietoa matkustajien reittivalinnoista ja matkustajamääristä. Näillä tiedoilla voitaisiin sitten suunnitella reitit ja aikataulut matkustajien tarpeiden mukaisiksi. Tämä olisi tietenkin aivan liikaa odotettu joukkoliikenteen suunnittelijoilta. Luulisi jo nyt olevan tiedossa ruuhkaiset reitit ja matkustajien tarpeet, mutta yritäpä harrastaa poikittaista liikennettä sujuvasti ja nopeasti.

Uudistuksen osatuloksia on ilmeisesti nähtävissä jo ensi vuonna, kun tuplaleimaus tulisi vaadittavaksi hieman kuin ideaan totutteluna. Luvassa voi siis olla odottelua, ruuhkaa, paljon vihaisia matkustajia ja juna- ja bussivuorojen myöhästelyä matkustajavirtojen jonottaessa leimauslaitteelle. Toivokaamme siis, että uudistus käsittää vain matkakortin arvolla matkustavia.

Kuvittelisi, että tavoitteena olisi toimiva ja houkuttelevampi julkinen liikenne, mutta ainakaan tuplaleimauksella ei houkuttelevuutta saavuteta. Ja lippujen hintojen alenemista nyt ei ainakaan kannata odottaa, vaikka lipun hinta voitaisiinkin jatkossa kohdistaa matkan pituuteen alueiden asemasta.

Päivitys, 7.11.2008:
Tänään Helsingin Sanomien keskustelupalstalla YTV:n Matkustajapalvelut-yksikön päällikkö Pirkko Lento vastasi Hesarin uutisesta huolestuneille matkakortin käyttäjille, että uutisen luoma mielikuva matkakorttiuudistuksesta on virheellinen.

YTV on aloittanut matkakorttijärjestelmän uudistuksen ja muutokset tulevat käyttöön vähitellen, siten että ensi kesästä lähtien vaihdetaan matkakortit ilman lisäkuluja kortin latauksen yhteydessä. Uusia kortteja käytetään vanhojen tapaan, eivätkä kortinlukulaitteet tuolloin muutu.

Uudistuksen seuraava vaihe toteutuu 2010-luvulla, joka mahdollistaa Hesarin uutisoinnin mainitseman uudenlaisen hinnoittelutavan. Hyväksytyssä hinnoittelumallissa arvoliput hinnoitellaan matkan pituuden mukaan ja kausiliput nykyisen kaltaisten vyöhykkeiden perusteella. Matkakortin tuplaleimaus tulee siis koskemaan ainoastaan arvolipulla matkustavia. Nykyisistä YTV:n matkustajista noin 80 prosenttia käyttää kausilippua.

Onneksi julkisen liikenteen suunnittelijoilla ja päättäjillä on kuin onkin maalaisjärkeä ja ymmärrystä matkustajia kohtaan. Vastaavasti Hesarin uutisointi antaa taas olettaa aivan liikaa ja uutisoinnin laatu on lähes iltapäivälehtien tasolla. Toki uutisessa ei määritelty mitä matkakorttien käyttötapaa uudistuksen tuplaleimaus koskee, mutta mitään ei myöskään rajattu ulos. Uutisoinnin toivoisi olevan sen verran selkeätä, että väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään, etenkin kun tässä tapauksessa asia olisi voitu varmistaa suoraan YTV:ltä.

Esimakua Xbox 360:n uudesta kojelaudasta

Luin viime viikolla Joystiqista, että olisi mahdollista päästä testaamaan ennakkoon Microsoft Xbox 360:n marraskuun puolessa välissä julkaistavaa ”New Xbox Experience”:iä (NXE) eli käytännössä konsolin uutta kojelautaa ja sen muutamia uusia ominaisuuksia. Täytin siis asiaan vaadittavan Microsoft Connect -lomakkeen ja eilen sain sähköpostia, että NXE olisi asennettavissa.

Xbox 360:n uusi kojelauta onkin saanut jo hyvin palstatilaa Internetin uutissivustoilla muun muassa Engadgetissa, Gizmodossa ja Joystiqissa, joka esittelee uutta kojelautaa useilla videoilla. Uusi kojelauta on saanut positiivisen vastaanoton, mikä ei ole ihme, sillä se helpottaa huomattavasti Xbox 360:n ja Liven sisällön käsittelyä ja tuo mukanaan muutamia uusia ominaisuuksia. Lisäksi uusi kojelauta on ulkoasultaan paljon nykyaikaisempi ja miellyttävämpi kuin aikaisempi.

Vanha Blade-kojelauta:

kuvat: activexbox.com

Uusi ”Nex Xbox Experience”-kojelauta:

kuvat: engadget.com

Uusista ominaisuuksista mielestäni tärkein on mahdollisuus ”asentaa” peli konsolin kiintolevylle, jolta pelatessa latausajat nopeutuvat Microsoftin mukaan 30-50 prosenttia ja DVD-asema pysyy hiljaisena. Uutena tulevat lisäksi hieman Wii Mii-tyyliset avatar-ukot, joiden ulkoasua voi muokata haluamakseen ja lähinnä Amerikan markkinoille suunnattu Netflix-videopalvelu.

Testasin pelien asentamista kiintolevylle Fallout 3:lla, jonka asentaminen kesti noin kymmenkunta minuuttia. Tämän jälkeen kiintolevyltä pelatessa, ei DVD-asema hurahdellut ollenkaan ja latausajatkin olivat, luonnollisestikin, nopeutuneet hieman. Tietenkin, vaikka ajoittaisesta suihkumoottorin pyörittämisestä päästiinkin eroon, kuuluu konsolin hurina siltikin kohtalaisen äänekkäästi. MTV:n Multiplayerblog on vertaillut muutamien pelien käynnistymisaikoja DVD:n ja kiintolevyn välillä ja kiintolevy on 9-15 sekuntia vikkelämpi. Vertailussa olleet pelit veivät noin 6,6GB levytilaa.

Hieman harmillisesti Xbox 360:ssäni on vain 20GB:n kiintolevy, joten muutaman demon ja Fallout 3:n asentamisen jälkeen, sinne ei juuri muuta enää mahdukaan. Uudet Xbox 360 Pro:t ovatkin varustettu 60GB levyillä, joihin mahtuu useampikin peli.

Vaikka kojelauta uudistuikin pirteästi, jään edelleen kaipaamaan mahdollisuutta selata video- ja pelikauppapaikkojen ilmaista tarjontaa ja rajata kaiken maksullisen sisällön pois näkyvistä. Tältä osin Xbox Liven sisällön selaaminen on edelleen yhtä hankalaa kuin aikaisemminkin. Lisäksi, vaikka peli on mahdollista asentaa ja pelata kiintolevyltä, vaaditaan sen pelaamiseksi pelilevyn pitämistä konsolin DVD-asemassa. Tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää.

Yhteenvetona todettakoon, että Microsoft on kerrankin ymmärtänyt käyttäjien ja markkinan toiveet ja oikeasti toteuttanut positiivisen uudistuksen. Samaahan on ollut jo hieman nähtävissä Windows 7:n tihkuneiden tietojen osalta. Toki Xbox 360:ssä riittää vieläkin kehitettävää verrattuna Sonyn PlayStation 3:een, kuten nettipelaamisen vapauttaminen maksullisesta Gold-jäsenyydestä, kolmannen osapuolten peliohjaimien kuten Logitechin G25 tukeminen ja kiintolevyn vaihdon haluamakseen mahdollistaminen.

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli:

Jaa artikkeli: