NAS-laatikot tarjoavat levytilaa verkossa

Tietokoneet ovat yleistyneet kotitalouksissa ja tallennustilan tarve ja tiedon jakaminen useiden tietokoneiden välillä on kasvattanut merkitystään. Enää ei riitä, että tiedostot ovat vain yhdellä koneista, vaan niihin pitäisi päästä jokaiselta koneelta. Tarjolla onkin erilaisia ratkaisuja levytilan ja tiedostojen siirtämiseksi kodin sisäverkkoon, jolloin ne ovat kaikkien koneiden saatavilla. Teknisin termein tätä ratkaisua kutsutaan Network Attached Storageksi eli NAS-laatikoksi. Kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita voi kutsua myös mediapalvelimiksi.

Hienosta nimestään huolimatta NAS-laatikko on yksinkertaisuudessaan pieni ja yhteen käyttötarkoitukseen, tiedostojen säilytykseen ja jakamiseen, erikoistunut tietokone, jossa on mieluusti vähintään kaksi kiintolevyä RAID-1 varmistuksella. Jos toinen levy hajoaa, ovat tiedot vielä tallessa toisella levyistä. Yleensä etenkin hieman paremmissa laitteissa on neljä kiintolevyä RAID-5:lla. Käsitettä hieman laajentamalla voisi normaalia levypalvelintakin kutsua tavallaan NAS-laitteeksi, vaikka käyttökohde ei olekaan tällöin rajattu. Nykyisin useat kuluttajatason NAS-laitteet toimivatkin tarvittaessa myös web-palvelimina ja vaikka missä rooleissa. Itsellänikin on tällä hetkellä käytössä vanhasta koneesta rakennettu levypalvelin, mutta energiatehokkuuden ja tilankäytön suhteen olen miettinyt hieman parempaa ratkaisua. Mutta vaikka tarjolla on erilaisia valmiita ja käteviä ratkaisuja, en ole oikein tehokasta ratkaisua löytänyt.

Usein markkinoiden tarjoamat edulliset tallennusratkaisut ovat puolivalmiita ”tuo-itse-levyt”-ratkaisuja kuten Thermaltaken Muse N0001LN ja Qnap TS-409 Pro Turbo NAS, joissa koneisto on valmiina ja vain kiintolevyt puuttuvat. Valmiin tallennusratkaisun valinnassa ongelmana lähinnä onkin sopivan laitteiston löytäminen eikä niinkään tarjonnan vähyys. Small Net Builder -sivuston niukahko NAS-artikkelikanta tarjoaa joitain testejä eri tarjoajien järjestelmistä, mutta testitulokset eivät ole kovin houkuttelevia. Lisäksi usein valmiin ratkaisun taivuttaminen omaan tarpeisiin on hankalaa, sillä vaikka laitteessa on taustalla Linux, voi sen suora käyttäminen olla tehty turhankin hankalaksi.

Edullisimmillaan yksinkertaisen RAID-1 varmistetun NAS-laatikon saa levyjen kanssa noin 250 – 300 eurolla, joka varmasti ajaa asiansa ihan toimivasti, mutta laitteen tehokkuudessa on usein paljon toivomisen varaa. Edes hieman kalliimmatkaan ratkaisut eivät saa täytettyä gigabitin verkkoa datalla ja tiedon siirtonopeus jää usein säälittävän alhaiseksi. Edullisista ratkaisuista harkitsin muun muassa levyjen kanssa tulevaa WD:n MyBook World II:sta, mutta foorumi-kirjoitukset antoivat turhan hankalan kuvan vekottimen säätämisestä ja toisena vaihtoehtona ollut Buffalon Linkstation Pro Duo ei vakuuttanut ulkoasullaan eikä suorituskyvyltään.

NAS-laatikon voi tietenkin myös rakentaa osista ja tarjolla onkin erilaisia NAS-koteloita kuten Chenbron ES34069 Mini-ITX, johon voi lisätä haluamansa komponentit. Sopivia pieniä koteloita ja komponentteja voi metsästää vaikkapa Mini-itx.com -sivustolta. Tarjolla on erilaisia integrointi-ihmeitä, joissa emolevyltä löytyy sekä prosessori että näytönohjain kuten VIA EPIA SN18000G tai Intel D201GLY2. Mini-ITX ratkaisut vain ovat usein rajoitettuja etenkin liitäntöjen suhteen ja ominaisuuksinsa nähden kalliita. Tietenkin voisin hyötykäyttää jo olemassa olevan Antec Sonata -kotelon, joka on tilava ja hiljainen, ja asentaa sisälle vain hieman energiatehokkaamman emolevyn ja prosessorin.

NAS NAS NAS

En ole oikein päässyt ratkaisuun, jaksanko rakentaa täysiveristä tietokonetta vai tyytyisinkö markkinoiden tarjontaan puolivalmiista laitteista. Toisaalta rakentamalla oman kokonaisuuden, saisi varmasti mitä haluaa. On kuitenkin hieman vaikeaa perustella itselleen toimivasta ja tehokkaasta ratkaisusta luopumista ja vaihtamista heikompaan toteutukseen, vaikka erillisellä NAS-laatikolla sähkönkulutus pienenisi ja myös ylläpidon tarve vähenisi puhumattakaan sisustuksellisista seikoista.

Älykortilla suojattu kiintolevykotelo pitää tiedostot turvassa

Kiintolevyille on saatavilla erilaisia koteloita, joilla tavallisen levyn voi muuttaa ulkoiseksi levyksi. ST Electronics tarjoaa hieman erikoisempaa DigiSAFE DiskCrypt Mobile DCM200 -koteloa, josta löytyy älykorttiin perustuva suojaus.

DigiSAFE DiskCrypt Mobile -kiintolevykotelo tarjoaa kaksitasoista suojausta, jossa käyttäjän pitää sekä syöttää älykortti että antaa PIN-koodi, ennen kuin rautatasolla salatun kiintolevyn tietoihin pääsee käsiksi. Koska salaus on toteutettu rautatasolla, ei se ole riippuvainen käyttöjärjestelmästä eikä tarvitse erillisiä ohjelmia. Kotelo on suunniteltu 2,5″ ATA-kiintolevyille ja käyttää USB 2.0 -liitäntää. Älykorttikotelon pitäisi tulla markkinoille maaliskuussa 99 dollarin hintalapulla varustettuna.

Digisafe

(via Engadget, Digisafe)

Luke-robottikäsi luo uusia mahdollisuuksia

Luke Arm

Tieteiselokuvissa käden tai jalan menettäminen ei ole suuri ongelma, sillä tilalle voi liittää robottijäsenen. Todellisuus on kuitenkin paljon karumpaa, mutta tekniikan kehitys tarjoaa parempia mahdollisuuksia robottikäden tai -jalan toteuttamiseksi.

Dean Kamen on suunnitellut robottikäden, jota kutsuu Tähtien Sota -elokuvan ”Luke”-kädeksi ja osittain ihan syystäkin. Uudella ajatusmallilla toteutettu käsiproteesi tarjoaa toimintaa esittelevän videon ja IEEE Spectrum -blogin artikkelin perusteella paremman käytettävyyden kuin aikaisemmat käsiproteesit.

Robottikäsi odottaa vielä kliinisiä testejä ja kehitystyön rahoittaneen DARPAn hyväksyntää. Projektin tulokset näyttävät hyvältä, joten toivottavasti rahoitusta testeihin ja jatkokehitykseen löytyy.

(via Engadget)

Linux pelikoneena: pelitarjonta, osa 2

Linuxilla ei tarvitse keskittyä kernelin kääntämiseen tai X-ikkunoinnin konffaamiseen, vaan aikaa voi kuluttaa myös pelaamalla. Testailin jo aikaisemmin Linuxin pelitarjontaa ja on aika jatkaa peleistä, jotka jäivät käsittelemättä. Useita pelejä jäi vielä testaamatta, joten pelattavaa riittää jatkossakin.

  • Metal Blob Solid: Blob Wars
    Blob Wars heittää pelaajan taistelemaan maailman vallanneita avaruuden pallukoita vastaan. Tehtävänä on taistella läpi vihollistukikohtien ja pelastaa maailma. Kevyttä tasoloikkaa yhdistettynä räiskintään.

    Blob Wars Blob Wars Blob Wars Blob Wars
  • Secret Maryo Chronicles
    Secret Maryo Chronicles muistuttaa hieman, tai oikeastaan aika paljonkin, Super Mario World -peliä monelta osa-alueeltaan. Musiikit ja äänet tuntuvat varmasti tutuilta kaikille Super Mario Wordlia pelanneille ja pelistä löytyy tutut sienet, kilpikonnat ja kukat. Tuntumaltaan SMC on näppäimistöltä pelattuna hieman turhankin herkkä ja epätarkan tuntuinen eikä pelin objektit ole aina aivan grafiikan näyttämän kokoisia. Tämä aiheuttaakin välillä ikäviä sivuosumia liikkuviin vihollisiin. Pelattavuusarvoltaan SMC on kuitenkin viihdyttävä ja varmasti parempi peliohjaimella pelattuna. Peli löytyy Gentoon Portagesta games-arcade/smc-paketista ja on saatavissa myös Windowsille.

    SMC SMC SMC
  • Neverput
    Neverputt on minigolf-peli, joka tulee Neverballin mukana ja pelien yhtenäisyyden huomaa nopeasti. Erilaisia minigolf-kenttiä on useita perinteistä minigolfia muistuttavista kentistä aina hieman erikoisempiin ja haasteellisempiin kenttiin. Mukavaa pelattavaa ja samalla kertaa voi golffata useampikin pelaaja. Peli on saatavissa myös Windowsille.

    Neverputt Neverput Neverputt Neverputt
  • Tux Kart ja Super Tux Kart
    Mikroautoilua erilaisilla eläinhahmoilla ja pelissä on selkeitä vaikutteita Super Mario Kart -pelistä. Super Tux Kart on monilta osin viritetty versio Tux Kartista, mutta perusmekaniikka on peleissä ainakin päälisin puolin sama. Pelattavuudeltaan Super Tux Kart on ihan viihdyttävää ajanvietettä, joskaan ei pidemmän päälle jaksa innostaa. Super Tux Kart on saatavissa myös Windowsille.

    Tux Kart Tux Kart Tux Kart Tux Kart
    Super Tux Kart Super Tux Kart Tux Kart Super Tux Kart

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2

70 ilmaista peliä Windowsille ja Linuxillekin

Freeware-Software.og-sivusto esittelee ilmaisia pelejä Windowsille. Listalta löytyy muun muassa Grand Theft Auto, Grand Theft Auto 2, GeneRally, Moto Race Challenge 07, BMW M3 Challenge ja useita Linuxillakin toimivia pelejä, joista aikaisemmin kirjoitin. Kaikkiaan luettelossa on 70 peliä, joten pelattavaa riittää.

Listalta löytyy myös mielenkiintoisia Linux-pelejä, kuten UltimateStunts, Super Tux Kart, Open Transport Tycoon ja Secret Maryo Chronicles, joita pitänee jossain välissä testata.