Pyörät ovat teknisiä välineitä ja välillä lenkin aikana voi ruuvi löystyä, ilmaantuu säätötarvetta, rengas puhkeaa tai ketju menee poikki. Se, mitä pyöräilijä silloin tekee, voidaan jakaa kahteen kategoriaan: 1) lainaa kaverilta työkaluja 2) käyttää omia mukana kulkevia työkaluja. Jos kuulut ensimmäiseen kategoriaan, tämä kirjoitus on tarkoitettu etenkin sinulle, sillä kenties et pidä mukana tarpeellisia työkaluja pyörän ensiapuun, koska et halua kantaa niitä laukussa tai taskussa. Onneksi se ei ole nykyaikana tarpeen, sillä minityökaluja voi kätkeä pyörän sisuksiiin, vaikka pyörässä ei olisikaan SWAT-luukkua tai ns. patonkilaatikkoa.
Omista lenkillä kuljettamista työkaluista kerrottakoon, että tällä hetkellä löytyy EDC V2 -työkalu 100cc ja 70cc pumpun sisällä ja muutama Specialized SWAT -työkalu ohjainputkessa. Harkinnassa on Encase System ja EDC V2 ohjainputkeen kierteellä. Ja tietenkin ilman Evocin HipPack Pro:ta tulee harvoin lenkille lähdettyä.
Pyörään piilotettavat työkalut
Poluilla tarvittavat työkalut voidaan kiinnittää haarukan ohjainputkeen tai ohjaustankoon integroidulla säilytysratkaisulla. Tai jopa onttojen kampien sisään.
Specializedin maastopyörissä löytyy useimmista vakiona ohjainputken sisällä oleva kuusiotyökalu, ketjunkatkaisin ja paikat ketjupikaliittimille. Hinta 100e.
Monitoimityökalun voi säilöä myös onttojen kampien sisään, kuten All In Multitool tekee. Sivujen mukana se sopii DUB, GXP, BB30, Hollowtech -kampiin. Hinta 67,90e.
Lezyne Multi Chain Pliers -työkalu sisältää ketju- ja ketjulinkkityökalun, jarrulevyn oikaisijan, paikan pikalinkuille ja venttiilityökalun. Hinta $39.99.
Maastopyörien rungot ovat alttiita kiveniskuille ja hankaumille ja markkinoilla on tarjolla useita erilaisia suojateippejä suojaamaan kallisarvoista harrastusvälinettä joko osittaisena kriittisten paikkojen kohdalta tai kattaen koko pyörän lähes kokonaan. Olen muutamaan pyörään laittanut lähes koko rungon suojaavan teipin ja nyt kuusi vuotta myöhemmin oli aika poistaa sellainen. Specialized Enduro Expert My17 sai uutena suojakseen Invisiframen teipit ja nyt kuusi vuotta ja yli 4000 MTB-endurokilometriä myöhemmin teippien alta paljastui lähes iskemätön runko.
Invisiframe-suojateipin salat kuusi vuotta myöhemmin
Invisiframe tarjoaa suojateippejä kattavasti eri merkkien pyöriin ja markkinoi tuotetta ”kellastumattomana”, ”itsestään korjaavana”, ”tahroja hylkivänä”, ”suojaa pyörää vahingoilta”, ”maksimoi jälleenmyyntiarvon” ja ”millimetrin tarkat teipit”. Hintaa suojauksella on riippuen pyörämerkistä ja mallista noin 75 – 100 puntaa ja tällä hetkellä teippisarja Specialized Enduro 2017:lle maksaa n. 75 puntaa. Toki päälle tulee nykyään vielä tullit Briteistä. Vuonna 2017 sama sarja on maksanut postikuluineen n. 91 puntaa.
Näin kuusi vuotta myöhemmin, tai oikeastaan neljä vuotta aktiivista käyttöä, ovat suojateipit aika kuluneen näköiset, naarmuiset ja paikoitellen sekä kuprulla että reunoista hiekka on alkanut kaivautumaan alle. Mutta kun teipit poistaa, on maalipinta niiden alla hyvässä kuin uusi ja yleisesti ottaen koko runko hyvässä kunnossa muutamia kiveniskemiä lukuun ottamatta. Ero suojatun ja suojaamattoman pinnan välillä on näkyvä. Voi sanoa, että rungon suojaaminen kattavasti kannattaa, mutta kyllä se käyttö rungossa näkyy useamman vuoden jälkeen, sillä teippi ei peitä 100%:sti ja haalistumaa ja hankaumaa tulee väkisinkin.
Useamman vuoden ajot näkyvät teipeissä
Suojateippien poiston yhteydessä purin koko pyörän osiin täyshuoltoa ajatellen, uusiksi menee ainakin useampi linkun laakeri ja vaijerit.
Etenkin takahaarukka on altis kulumiselle
Takahaarukka on etenkin altis kulumiselle ja iskuille, mutta teipistä huolimatta iskuja näkyi.
Teippi saa väriäLiimajälkien poistoon
Invisiframe lähtee rungosta suhteellisen helposti ja liimajälkiä jää hieman, tai enemmän. Parhaiten teipit lähtivät ihan vain vetämällä, sillä hiustenkuivaajalla lämmön kanssa liimat jäivät kaikki runkoon. Liimajälkien poistoon Auto Glymin Tar Remover oli toimiva.
Teipin rajat näkyvät selvästi läheltä katsottuna
Rungon suojaaminen teipillä on hyvä idea pitää se paremmassa kunnossa, mutta on muistettava että maalipinta haalistuu ja kuluu vuosien aikana. Teipin poistamisen jälkeen rajat suojatun ja suojaamattoman alueen välillä näkyvät läheltä tarkasteltuna. Kattavasti teipattuna ero teipatun ja teippaamattoman alueen välillä jää aika hyvin piiloon ja ne toki peittyvät nopeasti pölyn ja lian alle.
Hyvältä näyttää kuuden vuoden jälkeenkin
Invisiframeen ja kattavaan rungon suojaukseen panostaminen on kannattanut, vaikka arvelen pyörän jälleenmyyntiarvon olevan näiden vuosien jälkeen aika se ja sama oli siinä ollut kattavaa teippausta tai ei. Toista se oli Specialized Stumpjumper My20 kanssa, jonka suojasin RideWrapin teipeillä ja myin kuin uutena pari vuotta myöhemmin.
Maastopyörä joutuu metsässä alttiiksi kiveniskemille, naarmuille ja hankauksille, joita vastaan on tarjolla erilaisia ratkaisuja suojateippien osalta. Markkinoilta löytyy muun muassa Dyedbro, Invisiframe ja RideWrap, jotka suojaavat pyörän rungon joko osittain kriittisiltä kohdilta tai kokonaisvaltaisemmin. Vuosien aikana olen suojannut pyörää sekä Invisiframella ja nyt viimeisimmän RideWrapilla. Tässä lyhyt juttu, miten RideWrapin asennus sujui, sillä kokemukset suojateippauksesta ja etenkin muusta kuin perinteisen itseleikattujen 3M-teippien osalta ovat ajoittain puheissa muun muassa Fillarifoorumilla.
Rungon suojateippaus RideWrapilla
RideWrap tarjoaa maastopyöriin muotoon leikattuja suojateippejä eri merkeille ja malleille sekä koko pyörän suojaukseen että vähemmän kattavaan suojaukseen. Periaatteessa muotoonleikatut suojateipit ovat samaa tavaraa, jota saa metritavarana kaupasta, mutta niiden asentaminen on helpompaa ja lopputulos on parempi. Valmiiksi sopiviin paloihin leikatut suojateipit tulevat isolla rullalla, josta ne voi yksitellen asentaa paikalleen.
RideWrapin koko runkoa suojaavassa tarrrasarjassa tulee paketissa mukana kaikki, joita operaatioon tarvitset: tarrat, lasta, kuivauspyyhe, saippuaa, puhdistuspyyhe ja ohjeet. Muutaman vuoden takaisessa Invisiframen paketissa piti itse ostaa sopivaa saippuaa, sekä rungon puhdistusainetta. Lisäksi tarvitset suihkepullon saippuavettä varten, sekä hiustenkuivaajan hankalia reunoja varten.
Suojateipin asennus on aina pieni urakka ja itse jaoin sen useampaan iltaan, mutta kokonaisuudessaan se on kohtuullisen helppoa, kun toimii huolellisesti ohjeiden mukaan. Mukana tulee kirjalliset ohjeet eri työvaiheisiin ja asennukseen on RideWrapiin sivuilla selkeät ohjevideot.
Ennen tarrojen asentamista pitää pyörästä irroittaa takakiekko ja kammet. Muilta osin asennus onnistuu ainakin omassa pyörässäni enempää purkamatta. Asennusta helpottaa, jos saat pyörän riittävän korkealle esimerkiksi korjaustelineeseen liikuteltavaksi.
Kiinnitysvaiheessa tärkeintä on käyttää riittävästi saippuavettä, jotta voit rauhassa asemoida teipin paikalleen ennen sen kiinnittymistä. Jos joudut siirtämään teippiä, muista suihkaista uudelleen vettä teipin ja rungon väliin, sillä käytännössä teipin ja rungon väliin pitää jäädä kauttaaltaan ”vesimatto”, joka poistuu kun lastalla pyyhitään teipin päältä. Tällöin tarran alle ei jää ilmakuplia. Asennus kannattaa tehdä paikassa, jossa on hyvä valaistus, niin huomaat mahdolliset ilmakuplat tarran alla.
Suojateippien asettelussa hankalinta on saada teippien reunat pysymään kiinni ja teippien saumat osumaan sopivasti yhteen eri kohdissa runkoa. Kannattaakin katsoa asennusohjetta ja asemoida kerralla useampia tarroja pintapuolisesti, että näkee reunojen paikat. Tarroille ei ole mitään absoluuttista paikkaa rungossa, vaan reunoilla on liikkumavaraa enemmän tai vähemmän, joka vaikuttaa mahdollisesti seuraavaan suojateippiin.
Tilasin mattamustaan pyörään mattapintaiset suojateipit ja pinnasta tuli ovelan matan ja kiiltävän yhdistelmä, hieman kuultavalla värillä, joka kuvissa näkynee. Asennukseltaan RideWrap ja Invisiframe ovat mielestäni yhtä helppoja/hankalia ja kesän aikana näkee, onko tuotteiden kestävyydessä (reunojen pysymisessä) eroa.
Lappeenrannan lähimaastoista löytyy hyviä maastopyöräilyreittejä, kun vain tietää minnepäin lähtee ajamaan ja osaa polkujen haarat. Yksi parhaimpia ja suhteellisen helposti löydettävä reitti löytyy Pajarilan takaa, josta lähtevä Karhusjärven retkeilyreitti tarjoaa monipuolista polkua haastavine nousuineen ja laskuineen. Karhusjärven lenkin voi ajaa muutamin eri vaihtoehdoin, joissa tässä kaksi ehdotusta.
Karhusjärven lenkki
Karhusjärven lenkki
Lappeenrannan alueella on suhteellisen vähän merkittyjä maastopyöräreittejä, vaikka poljettavaa polkua seudulla riittää, joten paikallistuntemus on tarpeen. Yksi suhteellisen helposti löydettävä reitti on Karhusjärven retkeilyreitti, eli oikeammin Lappeenrannan Itäinen retkeilyreitti. Reitti on myös osa E10-retkeilyreittiä (Euroopan kaukovaellusreitti), mutta Lappeenrannan alueella siitä ei ole merkintöjä enää jäljellä, eikä juuri tietoakaan saati karttaa.
Karhusjärven reitin voi kulkea sekä myötä- että vastapäivään ja hyvä lähtöpaikka reitille on Lappeenrannan ABC Viipurinportti. Useimmiten reitti kuljetaan myötäpäivään, jolloin se on mielekkäin ajaa maastopyörällä.
”Kylteillä merkitty reitti kulkee aluksi puolisen kilometriä tiellä ja siirtyy sitten poluille. Reitti jatkuu polkuja pitkin Kirkkolanvuoren kautta Saimaan Ladun Karhusjärven majalle. Majalla on nuotiopaikka, jossa voi syödä eväitä ja huonomman kelin sattuessa voi eväät syödä laavun suojassa. Reitti on yhteen suuntaan yhdeksän kilometriä, edestakaisin kahdeksantoista.
Karhusjärven lenkki etenee kumpuilevissa maastoissa ja tarjoaa monipuolista poljettavaa kalliopoluista neulaspolkuun, kivikoihin ja hiekkateihin. Vaativuudeltaan reitti on keskivaativa, sillä korkeuseroja riittää ja paikoitellen reitti on vaikea, mutta toisaalta hiekkateitä ja helpompaa osuutta löytyy myös sopivasti.
Lappeenrannan ABC Viipurinportilta lähdettäessä matkaa Karhusjärven majalle tulee noin 10 kilometriä ja aikaa menee vajaat pari tuntia leppoisasti edeten. Lyhyimmillään reitti on, kun ajaa Karhusjärven majalta takaisin hiekkatietä pitkin ja pisimmillään, jos suuntaa kohti Hämmäauteensuota.
Edessä on loistava alamäki
Neulaspolkua metsän reunassa
Karhusjärven lenkillä maasto on hyvää neulaspolkua
Karhusjärven lenkki majalle ja hiekkatietä takaisin on hyvä lenkki, jossa lopussa voi vielä ajaa samaa reittiä toiseen suuntaan. Noin 20 kilometrin ja parin tunnin lenkki löytyy Stravasta.
Strava-kartan kohdassa, jossa on otettu kuva, löytyy reitin korkein kohta. Mäen laelle kivutaan mukavaa polkua pitkin, joka on nautinnollinen ajaa myös alaspäin. Mäen laelta jatketaan paikoitellen haastavaa alamäkeä alas hakkuuaukealle.
Karhusjärven lenkki ja takaisin hiekkatietä pitkin
Reitin eteläisimmästä pisteestä voi vaihtoehtoisesti suunnata hiekkatietä pitkin kohti Hämmäauteensuota. Edessä on tällöin pitkospuuosuus Hämmäauteensuolla ennen laavua, hieman metsäpolkua, hakkuuaukealla menevää polkua, metsäautotietä, hiekkatietä ja lopuksi noustaan vielä mäen päälle ja lasketellaan Oja-Tuomelan frisbee-golf radalle.
Pitkospuilta ei parane horjahtaa Hämmäauteensuolla
Hämmäauteensuo on vaikuttava
Hämmäauteensuolla
Leppoisasti ajellen Hämmäauteensuon kautta kiertäen Karhusjärven lenkille tulee mittaa noin 24 kilometriä ja aikaa menee noin 2,5 tuntia. Stravasta löytyy meidän retkeilyvauhtinen lenkki.
Saariselkä on tunnettu hiihtoladuistaan ja Laanilan monotansseista, sekä Urho Kekkosen Kansallispuistosta, mutta mitä Saariselän alueella on tarjottavaa maastopyöräilijälle? Kävimme kesälomareissulla tutustumassa alueen reitteihin parin päivän ajan, eli pintaraapaisun verran. Hyvää ajettavaa riittää, kun tietää minne suuntaa. Tässä muutamia reittivaihtoehtoja eri lähteistä koottuina.
Saariselällä on Partioaitan liike, josta ostimme sekä UKK:n retkeilykartan että kotiin unohtuneen kompassin, ihan varmuuden vuoksi. Kummallekaan ei ollut lopulta tarvetta, kun emme Kulmakurun reitille lähteneet.
Iisakkipäällä
Tässä muutamia suositeltuja reittejä maastopyöräilyyn yllä olevien sivustojen ja oppaiden avulla kuvattuna. Huomioitavaa on, että ”Urho Kekkosen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä. Lisäksi pyräily on erikseen sallittu Kopsusjärven maastouralla ja Niilanpäältä Suomunruoktulle menevällä uralla. Reiteiltä ei saa poiketa!”
Vellinsärpimän lenkki, tai Maastopyöräoppaassa Taajoslaavunpolku, on ehkä Saariselän mukavin reitti, tai näin olen kuullut. Rauhallista vaihtelevaa polkua ja sen mittainen reitti, että polkaisee ympäri hyvin kevyellä varustuksella. Saariselältä tai Kiilopäältä lähdettäessä reitin pituus on 26 kilometriä ja ajoaika-arvio 3-4 tuntia.
”Pitkä retkireitti, jolla on paljon korkeuseroja ja maisema vaihtelee avotunturista komeaan vanhaan mäntymetsään. Vellinsärpimä – Taajoslaavun pitkä neulaspolkuosuus on kokeneemmalle kuskille nautinnollista maastopyöräilyä ja vanhat pitkokset koettelevat tasapainoa.” – Saariselkä – Maastopyöräilyopas 2018
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 2. etappia, josta Junioreiden reitti on retkeilijälle mielekkäämpi, jos ei halua liikaa ahkeroida. Maastopyöräoppaaseen (9) verrattuna Stages tulee pidemmän matkaa puron vartta ja kiertää Luuvaaran eteläpuolelta. Jos Luulammelle saavuttaessa voimat ovat vähissä ja lähdit Saariselältä, voi takaisinpäin suunnata Stagesin reittiä Rumakurua ja Iisakkipäätä kohden. Hyvävoimaiset polkijat nousevat Luulammelta vielä tekemään lenkin Ahopäiden kautta.
Kultareitti on hyvä kevyemmän päivän rullailu historiallisella kullankaivuualueella, pääasiassa metsäautotietä ja patikkapolkua pitkin. Pituutta tulee 13 kilometriä ja aikaa menee 1-2 tuntia, riippuen miten paljon pysähtelee lukemaan historiasta kertovia kylttejä. Lähtöpaikkana toimii Laanila ja reitti päättyy Kutturantielle lähelle Kakslauttasta, josta voi palata Laanilaan latu-uraa pitkin. Reitti on merkitty oranssein reittimerkein. Hangasjoen ylityksen voi yrittää suorittaa ajamalla.
Laanilan kultareitti
Reitti on muuten mukava, mutta sekä alkuun että loppuun on runsaasti siirtymää, lähti liikkeelle Saariselältä tai Kiilopäältä. Eli tämä on hyvä yhdistää esimerkiksi Ruijanpolun kanssa, jolloin Kutturantieltä suunnataan kohti Kakslauttasta sähkölinjan alla kulkevaa uraa pitkin ja latupohjan kautta Ruijanpolulle ja kohti Laanilaa.
Maastopyöräoppaassa reitti on numero 3, Laanilan kultareitti. Laanilasta voi ajaa nelostien vartta kohti reitin alkupistettä. Reitin päätepisteestä Kutturantieltä oppaassa poiketaan ilmeisesti moottorikelkkauralle, joka näytti menevän aika soiseen maastoon, joten me jatkoimme tietä pitkin nelostielle ja sen vieressä menevälle sähkölinjalle, jonka alla kulki polku.
Yhdistimme Kultareitin Ruijanpolkuun, josta sai aikaan hyvän muutaman tunnin lenkin. Stravan mukaan matkaa tuli 35 kilometriä ja aikaa meni 3 tuntia.
Vaihtoehtona Rönkonkierrokselle Kiilopään ja Laanilan välimaastossa on ajaa Ruijanpolkua. ”Laanilan ja Sompiojärven välille merkitty ruijanpolku on osa ikiaikaista kulkukeinoa Lapista Ruijaan, eli Norjaan Jäämeren rannalle. Entisaikaan kulkureitti on tärkeä kauppareitti, mutta nykyaikana polku on mitä mainion maastopyöräilyreitti!” Kiilopääntien ja Laanilan välinen osuus on noin 6 kilometriä ja vaikeusasteeltaan vaatia, sillä edessä on paljon kivikkoa ja jatkuvaa loivaa nousua, kunnes reitti kääntyy laskuun. Metsähallituksen Maastopyöräilyopas -kartassa Ruijanpolku löytyy numeron 5 kohdalta.
Ruijanpolku Kakslauttasesta Laanilaan
Ruijanpolkua voi jatkaa eteenpäin Kiilopääntieltä etelään, josta ”reitti helpottuu teknisesti jonkin verran, mutta edessä on huonoja tai purettuja pitkospuita ja siltoja sekä suuri määrä tuulenkaatoja. Kopsusjärvetien ylityksestä eteenpäin reitti on Kaptukaislammille asti leveämpää mönkijäuraa. Kaptukaislammilta eteenpäin reitti muuttuu jälleen kapeksi, ja sitä on paikoin jopa hankala erottaa maastosta. Sompion luonnonpuistossa ja Nattasilla Ruijanpolku muuttuu kivikkoiseksi rakaksi. Suositus on kääntyä takaisin Kaptukaislammilta. ” – Ruijanpolku. Lisää Ruijanpolusta retkeilyreittinä voi lukea Luontoon.fi-sivustolta.
Urho Kekkosen kansallispuiston klassikko retkeilyreitti on Rautulammen retkireitti, joka tarjoaa huikeat tunturimaisemat ja reilusti korkeuseroja. ”Erämaisessa ympäristössä kulkeva reitti ei sovellu kokemattomille ja vaatii hyvän varustautumisen. Rautuojan purolaaksossa polku puikkelehtii monena rinnakkaisena pikkupolkuna ja ylittää pieniä puroja”. Pituutta reitillä on 22 kilometriä, kun lähtöpisteenä toimii Kiilopää UK-puiston lähtöportti. Vaativan reirin arvioitu ajoaika 3-4 tuntia.
Reitti koostuu retkeilyreitistä, mutkittelevasta kapeasta kinttupolusta, kivikkoisesta tunturireitistä ja leveästä maastourasta. Kurun osalta reitti saattaa olla pusikkoinen. Alussa ja lopussa reitti on merkitty sinisillä rastiviitta retkeilyreittimerkinnöillä. Rautulammille ajetaan notkon itäreunaa.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 3. etappia, jossa reitti ajetaan vastapäivään, kun Maastopyöräoppaassa reitti kuljetaan myötäpäivään.
Yksi Saariselän alueen vaativimmista klassikkoretkeilyreiteistä on Kulmakurun reitti 4-tien länsipuolella. ”Laajat näköalat Hammastunturin erämaahan ja komea Kulmakurun rotko, kaksi kahlausta Tolosjoen poikki sekä raskas nousu ja vauhdikas laskuosuus tekevät reitistä vaativan, mutta elämyksellisen.” Reitti on pituudeltaan 25 kilometriä ja ajoaikaa menee 3-4 tuntia, eli edellyttää hyvää kuntoa ja maastopyöräilykokemusta. Lähtöpisteenä toimii Saariselkä tai Laanila. Meidän oli tarkoitus ajaa tämä reitti, mutta ukkosen ja sateen uhka muutti suunnitelmia ja ajoimme vain Laanilan kultareitin Ruijanpolun yhdistelmänä.
Reitti seuraa osittain erämaaladun pohjan polkua, osa reitistä on leveämpää retkeilyreittiä, kelkkauran pohjaa tai maastoliikenneuraa. Kivaa baanaa tarjolla, mutta siirtymät sinne ja takaisin ovat vähän tylsiä. Osan matkaa reitillä ei ole ollenkaan merkintöjä, joten kartta tarpeen. Vedenkorkeus vaikuttaa kahluiden vaativuuteen ja voi estää reitin kiertämisen kokonaan. Joen ylitysten vuoksi uimataito on hyvä olla ja varavaatetusta mukana. Ajosuunta on suositeltu vastapäivään Harripään ylityksen vuoksi, mutta reitin voi ajaa molempiin suuntiin.
Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 1. etappia, jossa käydään alkuun lenkki Kaunispäällä ja Urupäällä, ja nelostien jälkeen suunnataan Laanilasta vielä kohti Iisakkipäätä. Laanista voi retkeilijä suunnata latupohjaa pitkin takaisin Saariselälle. Maastopyöräoppaan reitti eroaa hieman Stagesin reitistä Harriojan laavun jälkeen.
Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman rullailemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa ja ajoimme Iisakkipään kautta Rumakurulle ja Luulammen kautta Suomen Ladun Kiilopäälle, josta latupohjaa ja Ruijanpolkua takaisin Laanilaan ja Saariselälle. Mukava maisemakierros kansallispuistoon, vaikka reitti olikin suhteellisen rankka pitkien ylämäkien ansiosta.
Iisakkipään nousu
Luonnonsuojelua UKK:ssa
Kansallispuistossa reitit menivät osiltaan hiekkatietä pitkin
Hieman yllätti, että kansallispuistossa menevät reitit olivat Iisakkipäältä Rumakurulle ja tunturin yli Kiilopäälle leveää ja vielä leveämpää hiekkatietä. Kivahan siinä oli rullata, mutta ei tuollaista leveää latupohjaa voi maastopyöräilyksi kutsua.
Maaston kulumisen estämiseksi 🤷♂️ merkittyjen reittien ulkopuolella ei saa ajaa, vaikka hyvää polkua olisi vieressä mennyt. Lisäksi tietyillä reiteillä oli maastopyörällä ajo kielletty. Olen kuullut puhetta, että Saariselällä maastopyöräreittien tekeminen on mennyt hieman väärään suuntaan lajia tuntemattomien tehdessä päätöksiä. Toki jos halutaan esteetöntä reittiä, niin sorastustahan se vaatii, mutta sen voi tehdä monella tapaa.
Iisakkipäältä kohti Rumakurua oli mukavaa laskua ja nopeaa rullaamista
Luulammen tuvalta oli jyrkkä nousu laelle ennen pitkää laskua Suomen Latu Kiilopäälle
Majoittuminen Saariselällä
Saariselällä on varaa valita majoittumisen osalta, sillä sekä mökkejä, huoneistohotelleja ja hotelleja riittää.
Majoituimme Lapin Kutsu -rivitalohuoneistossa Saariselällä Kaunispään alarinteillä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta ja koiraystävällinen kohde. Huoneistossa oli kätevästi pyykinpesukone ja kuivauskaappi sadekelejä ajatellen. Erittäin hyvät vuoteet ja pimennysverhot olivat plussaa. Myös jätteenlajittelumahdollisuudet olivat hyvät. Miinuspuolina asuntoon sisälle tullessa ilma oli jonkin verran tunkkainen, eikä sitä voinut tuulettaa (ei tuuletusikkunoita). Ilmanvaihdon ollessa päällä asuntoon tuli takasta savun hajua. Jääkaappi ja liesi ja olivat aikansa eläneitä, mutta toimivat.
Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna pohjoiseen ja matkan ensimmäinen pysähdys oli Kuusamossa Rukalla. Rukan hiihtokeskus on viime vuosina kehittynyt etenkin uusien hissien osalta ja tänä vuonna aloitettiin myös Bike Parkin ja maastopyöräreittien rakentaminen. Kävimme tutustumassa mitä tähän mennessä on saatu valmiiksi ja mitä herkkua sosiaalisessa mediassa väijytyt epäviralliset reitit tarjoavat.
Ruka Bike Park tarjonta 2020
Bike Parkkeja on viime vuosina ja tänä keväänä noussut useisiin laskettelukeskuksiin kesäaktiviteetiksi ja myös Ruka on herännyt tähän mainioon maastopyöräilyn muotoon. Ruka Bike Parkin reitit ovat vielä suurilta osin rakenteilla ja valmista olisi tarkoitus olla 2021, eli käytännössä varmaan kesäksi 2022. Reittikartasta ja reittisuunnitelmasta saa viitettä, mitä on luvassa.
Rukan hissilippu kesällä gondolihissille ja etutuolille päiväksi maksaa 25 euroa ja 4 tuntia 18 euroa. Eli ihan kohtuullinen hinta, jos vertaa Etelän keskuksiin. Vuokraamosta voi tiedustella alamäkipyöriä vuokralle, mutta parempi olla ajoissa liikenteessä. Harmillisesti en muista minkä merkin pyöriä vuokrakuskeilla näkyi Bike Park reiteillä. Vuokraamossa näkyi ainakin Canyonin sähköpyöriä (jos vain paremman luokan pyörät lasketaan).
Ruka Bike Park: reitit rakenteilla ja aikataulu
Virallisista reiteistä on valmiina vasta vihreä Kuru DH, joka ei paljoa ajettavaa tarjonnut. Soratiebaanaa, jossa kallistetut kurvit olivat sijoiteltu oudosti ja paikoitellen keskelle suoraa. Myös myöhemmin tänä kesänä valmistuva Vuosseli DH näytti aika samanlaiselta. Toivottavasti reitti ei ole ennen tulevasta, sillä rakentamisen taso ei valitettavasti ole kovin osaavaa.
Virallisista reiteistä onkin hyvä siirtyä suoraan epävirallisiin reitteihin, jotka tarjoavat paljon mielekkäämpää ajamista ja osoittavat esimerkkiä, millaisia mahdollisuuksia ja reittejä Rukalla pitäisi rakentaa.
Ruka Freeriders -aktiivit harrastajat (Facebook-ryhmä ja @rukafreeriders-Instagram) ovat vapaa-ajallaan rakentaneet oivallisia reittejä Rukan rinteille ja näiden reittien kautta Ruka Bike Park tarjosi heinäkuun puolessa välissä hyvin ajettavaa päiväksi pariksi. Reitit löytää aika hyvin ajojälkien perusteella ja YouTubesta katsoen Henkkyn Ruka Bike Park Trail Check ja Alanko Ulkoilee -fiilistely reiteistä.
Saaruan puolelle kurvailee polkumaista pätkää Saarua Berms, tarjoten hyvää flowta maastoa on hyödyntäen. Reitti alkaa heti Village-2-Valley gondolin yläasemalta ja päättyy lähelle hissin ala-asemaa. Ainakaan heinäkuussa ei gondolissa ollut erikseen pyöräkoukkuja ulkopuolella, vaan pyörät laitettiin kopin sisälle, johon mahtui hyvin 2-3 pyörää kuskeineen.
Eturinteeltä löytyy Eturinne DH hieman jyrkemmällä ja kivikkoisemmalla profiililla. Reitti lähtee heti Village Express -tuolihissin yläasemalta FIS-rinteen reunalta ja päättyy alitettuaan gondolihissin, josta voi pienellä polkaisulla kurvata takaisin hissille. Tuolihississä pyörä tulee joko koukkuun tuolin sivulle (yksi pyörä per tuoli) tai erilliseen pyörille suunniteltuun tuoliin. Kumpikaan kuljetustapa ei vaikuttanut kovin toimivalta.
Eturinne DH kurvailee rinteen reunan kalliolla
Enemmän haastetta hakevat suuntaavat Kelon rinteille, jossa on freeride-henkistä reittiä, jyrkkyyttä ja tiukkoja kurveja. Kelo DH oli mukavaa ajettavaa DH-reitiksi. Kelo ja Kelo Enduro olivat paikoitellen hieman liian haastavia MTB-Endurokuskille, joten näiltä reiteiltä en ajovideota kuvannut. Saarua Bermsiä ja Eturinne DH:ta tuli rullailtua enemmänkin ja Kelon reitit käytiin lähinnä katsastamassa. Kelon reitit päättyvät Kelo-rinteelle, josta on pieni polkaisu takaisin Village Express -tuolihissille.
Ruka tarjoaa hyvät maastot maastopyöräilyyn, jos niitä osataan hyödyntää reittien rakentamisessa. Nyt reittien tilanne on vielä kehitteillä ja pitänee laittaa palautetta Rukan hiihtokeskukselle, että tulevat reitit olisivat parempia kuin Kuru DH.
Katse kohti tulevaa Ruka Bike Parkia
Rukalla ajetaan alamäkiajon Suomen Mestaruuksista 31.7.2020 – 2.8.2020 ja samalla viikonlopulla voi tutustua vauhdikkaisiin MTB-Enduro-reitteihin Funduro Cup Deluxe -kisassa 1.8.2020 – 2.8.2020. Oletan, että reitit rakentuvat kisoja varten vielä lisää ja tarjoavat hyvää ajettavaa. Instagramista oli jo nähtävillä uusia [Ruka Freeridersien] reittejä!
Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.
Haikkaanlahden retkeilyreitti
Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.
Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.
Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.
Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.
Riutan niemen kierros
Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.
Heikkolantien rantamaisemia
Kohti Riutanlaavua
Reitin alussa on jonkin verran hiekkatietä
Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.
Riutanniemen kierroksen kallioita
Puiden ja kivien kiertoa
Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.
Taukopaikka Saimaan rannalla
Riutan laavu on Pien-Saimaan rannan läheisyydessä
Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.
Polku on paikoitellen haastava
Hakkuuaukealle haastava lasku
Riutanniemen osuudella on hieman haastetta
Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.
Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.
Lintukosteikko
Telkkälä ja Kurenlaavu
Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.
Neulaspolku on mukava ajaa
Nuoren metsän polkurallittelua
Vauhdikasta polkua hakkuuaukean laidassa
Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.
Kurenlaavu Telkkälässä
Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.
Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.
