Rungon suojateippauksen poisto kuusi vuotta myöhemmin

Maastopyörien rungot ovat alttiita kiveniskuille ja hankaumille ja markkinoilla on tarjolla useita erilaisia suojateippejä suojaamaan kallisarvoista harrastusvälinettä joko osittaisena kriittisten paikkojen kohdalta tai kattaen koko pyörän lähes kokonaan. Olen muutamaan pyörään laittanut lähes koko rungon suojaavan teipin ja nyt kuusi vuotta myöhemmin oli aika poistaa sellainen. Specialized Enduro Expert My17 sai uutena suojakseen Invisiframen teipit ja nyt kuusi vuotta ja yli 4000 MTB-endurokilometriä myöhemmin teippien alta paljastui lähes iskemätön runko.

Invisiframe-suojateipin salat kuusi vuotta myöhemmin

Invisiframe tarjoaa suojateippejä kattavasti eri merkkien pyöriin ja markkinoi tuotetta ”kellastumattomana”, ”itsestään korjaavana”, ”tahroja hylkivänä”, ”suojaa pyörää vahingoilta”, ”maksimoi jälleenmyyntiarvon” ja ”millimetrin tarkat teipit”. Hintaa suojauksella on riippuen pyörämerkistä ja mallista noin 75 – 100 puntaa ja tällä hetkellä teippisarja Specialized Enduro 2017:lle maksaa n. 75 puntaa. Toki päälle tulee nykyään vielä tullit Briteistä. Vuonna 2017 sama sarja on maksanut postikuluineen n. 91 puntaa.

Näin kuusi vuotta myöhemmin, tai oikeastaan neljä vuotta aktiivista käyttöä, ovat suojateipit aika kuluneen näköiset, naarmuiset ja paikoitellen sekä kuprulla että reunoista hiekka on alkanut kaivautumaan alle. Mutta kun teipit poistaa, on maalipinta niiden alla hyvässä kuin uusi ja yleisesti ottaen koko runko hyvässä kunnossa muutamia kiveniskemiä lukuun ottamatta. Ero suojatun ja suojaamattoman pinnan välillä on näkyvä. Voi sanoa, että rungon suojaaminen kattavasti kannattaa, mutta kyllä se käyttö rungossa näkyy useamman vuoden jälkeen, sillä teippi ei peitä 100%:sti ja haalistumaa ja hankaumaa tulee väkisinkin.

Useamman vuoden ajot näkyvät teipeissä

Suojateippien poiston yhteydessä purin koko pyörän osiin täyshuoltoa ajatellen, uusiksi menee ainakin useampi linkun laakeri ja vaijerit.

Etenkin takahaarukka on altis kulumiselle

Takahaarukka on etenkin altis kulumiselle ja iskuille, mutta teipistä huolimatta iskuja näkyi.

Invisiframe lähtee rungosta suhteellisen helposti ja liimajälkiä jää hieman, tai enemmän. Parhaiten teipit lähtivät ihan vain vetämällä, sillä hiustenkuivaajalla lämmön kanssa liimat jäivät kaikki runkoon. Liimajälkien poistoon Auto Glymin Tar Remover oli toimiva.

Teipin rajat näkyvät selvästi läheltä katsottuna

Rungon suojaaminen teipillä on hyvä idea pitää se paremmassa kunnossa, mutta on muistettava että maalipinta haalistuu ja kuluu vuosien aikana. Teipin poistamisen jälkeen rajat suojatun ja suojaamattoman alueen välillä näkyvät läheltä tarkasteltuna. Kattavasti teipattuna ero teipatun ja teippaamattoman alueen välillä jää aika hyvin piiloon ja ne toki peittyvät nopeasti pölyn ja lian alle.

Hyvältä näyttää kuuden vuoden jälkeenkin

Invisiframeen ja kattavaan rungon suojaukseen panostaminen on kannattanut, vaikka arvelen pyörän jälleenmyyntiarvon olevan näiden vuosien jälkeen aika se ja sama oli siinä ollut kattavaa teippausta tai ei. Toista se oli Specialized Stumpjumper My20 kanssa, jonka suojasin RideWrapin teipeillä ja myin kuin uutena pari vuotta myöhemmin.

Ruka Bike Park vuosi myöhemmin: kehittyvät reitit

Kesä kääntyy kohti syksyä ja on aika kerrata, mitä kesälomalla tuli tehtyä. Aloitetaan tarinat pyöräilystä ja päivittämällä viime vuoden kokemukset Ruka Bike Parkista. Kirjoitin viime vuonna ensikokemukset Ruka Bike Parkista, jossa reitit olivat vasta rakenteilla ja ajettavaa löytyi enimmäkseen epävirallisista reiteistä. Elokuun puolessa välissä kaikki tänä vuonna suunnitelmissa olevat reitit eivät olleet vielä valmiita (tavoite syyskuu), mutta reittien tarjonta oli hieman enemmän ja parempaa.

Ruka Bike Park tarjonta 2021

Ruka panostaa isosti pyöräilyyn ja kesän aktiviteettehin, ja yksi kehittyvistä kohteista on Bike Parkin tarjonta. Reittien rakentaminen aloitettiin 2020 ja valmista olisi tarkoitus olla syksyllä 2021, eli käytännössä varmaan kesäksi 2022. Reittikartasta saa viitettä, mitä on luvassa.

Virallisista reiteistä elokuussa valmiina olivat Kuru DH, Vuosseli DH, Ahonlaita Enduro, Kelo DH ja Saarua DH. Lisäksi tarjolla oli hieno Pump Track ja Dual Slope -rata. XC-ratojen tilanne jäi tarkistamatta, kun aikaa oli rajallisesti.

Viime vuoteen verrattuna Kuru DH:ta oli paranneltu huomattavasti ja kallistetut mutkat olivat ajettavampia, sekä niitä riitti loppuun asti.

Ruke Bike Park 2021 – Kuru DH

Vuosseli DH oli itselle uusi reitti ja se näytti lupaavalta pituudeltaan, mutta jätti hieman toivomisen varaa, koska loivalla reitillä ei saa oikein vauhtia pidettyä yllä. Molemmat vihreät DH-reitit olivat edelleen tasaista soratiebaanaa ja alkavat Village-2-Valley gondolin yläasemalta päättyen ala-asemalle, nimensä mukaisesti joko Ruka Villagen tai Valleyn puolelle.

Ruke Bike Park 2021 – Vuosseli DH

Bike Parkin parasta ajettavaa tarjosivat viime vuonna vielä epävirallisina reitteinä olleet Saarua DH (Saarua Berms) ja Kelo DH, sekä Funduro Cupia varten rakennettu Ahonlaita Enduro. Etenkin Saarua ja Ahonlaita -reittejä oli mukava rymistellä menemään, Kelo DH oli edelleen hieman turhan kuumottava, vaikka hankalat paikat pääsi kohtalaisesti kiertämään.

Saarua DH kurvailee nimensä mukaisesti Saaruan puolella, tarjoten hyvää flowta maastoa on hyödyntäen. Reitti alkaa heti Village-2-Valley gondolin yläasemalta ja päättyy hissin ala-asemalle.

Ruke Bike Park 2021 – Saarua DH

Ahonlaita Enduro tarjoilee tunturimaaston kivikkoa ja neulaspolkua mukavasti alasviettävällä reitillä, sekä lopussa yhdistyen Vuosseli DH:n soratiebermeihin.

Ruke Bike Park 2021 – Ahonlaita Enduro

Viime vuonna epävirallinen Kelo-reitti on nyt muuttunut mustaksi Kelo DH -reitiksi ja todettu hyväksi kaksien DH:n SM-kilpailuiden toimesta. Reitti päättyy Kelo-rinteelle, josta on pieni polkaisu takaisin Village Express -tuolihissille. Kelo DH:n haastavutta voi katsella vaikkapa Pelkkää Alamäkeä -Youtube-kanavan SM-kisaraportista.

Ruka Bike Parkissa rinteissä olevien reittien lisäksi voi rullailla Pump Trackilla Ruka Valleyssa, eli Vuosselissa.

Ruka Bike Parkin epävirallisia reittejä on edelleen muun muassa Eturinne DH, jota voi tutkailla viime vuoden Trail Check -raportistani.

Rukan tarjonta kesäaktiviteeteille kehittyy edelleen ja maastopyöräilijän näkökulmasta asiat ovat parantuneet ja suunnitelmat lupaavat hyvää. Lisäksi Kuusamossa on merkittyjä maastopyöräreittejä, kuten Nissinvaaran helppo reitti ja haastavampi Kouervaaran reitti. Maastopyöriä voi vuokrata muun muassa Ruka Piste -vuokraamosta, jossa tarjolla oli ainakin Commencalin pyöriä myös sähköversioina.

Funduro Cup 2021 kauden aloitus Mielakassa

Talvi väistyi hitaasti ja kuin huomaamatta kesä oli jo alkanut, sekä tietenkin pyöräilykausi täydessä vauhdissa. Tämän vuoden maastopyöräenduron kilpailukauden aloitti Funduro Cup Mielakan osakilpailulla, jossa toimin yhtenä kilpailun tuomareista. Ennen kilpailuviikonloppua Mielakassa pidettiin Funduro-leiri samalla konseptilla kuin viime vuonna Nuuksiossa ja olin siellä valmentamassa junnuryhmää. Hyvin junnut kilpailussa ajoivat. Mielakan Funduro Cup sujui hyvin ja ennen kisaajien reiteille lähtemistä ehdin ajamaan reitit läpi, joista tässä hieman videota.

Mielakan Bike Parkin rinteille oli nauhoitettu viisi erikoiskoetta, jotka tarjosivat sopivaa haastetta kaikille taitotasoille. Erikoiskokeet yhdistivät Bike Parkin reiteistä tuttuja osuuksia ja vetivät uutta linjaa reittien välille ja muodostivat näin mukavan vaihtelevia ja vauhteja hillitseviä.

Mielakasta on kuvia Laura Tamila / @laramilacreation ottamana ja video katsottavissa Youtubessa.

Funduro Cupin ensimmäinen osakilpailu Mielakassa sujui hyvin ja aamupäivän sateiden jälkeen aurinko lämmitti kilpailijoita ja kisa päästiin ajamaan mainiossa kelissä. Tuomaristolla oli aurinkoinen päivä kilpailuiden seuraamisessa ja tunnelmasta nauttimisessa.

Lopuksi hieman tunnelmia Funduro-leiristä helatorstailta ja perjantailta.

Ruka Bike Park: epävirallisia reittejä ja tulevaa odottaen

Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna pohjoiseen ja matkan ensimmäinen pysähdys oli Kuusamossa Rukalla. Rukan hiihtokeskus on viime vuosina kehittynyt etenkin uusien hissien osalta ja tänä vuonna aloitettiin myös Bike Parkin ja maastopyöräreittien rakentaminen. Kävimme tutustumassa mitä tähän mennessä on saatu valmiiksi ja mitä herkkua sosiaalisessa mediassa väijytyt epäviralliset reitit tarjoavat.

Ruka Bike Park tarjonta 2020

Bike Parkkeja on viime vuosina ja tänä keväänä noussut useisiin laskettelukeskuksiin kesäaktiviteetiksi ja myös Ruka on herännyt tähän mainioon maastopyöräilyn muotoon. Ruka Bike Parkin reitit ovat vielä suurilta osin rakenteilla ja valmista olisi tarkoitus olla 2021, eli käytännössä varmaan kesäksi 2022. Reittikartasta ja reittisuunnitelmasta saa viitettä, mitä on luvassa.

Rukan hissilippu kesällä gondolihissille ja etutuolille päiväksi maksaa 25 euroa ja 4 tuntia 18 euroa. Eli ihan kohtuullinen hinta, jos vertaa Etelän keskuksiin. Vuokraamosta voi tiedustella alamäkipyöriä vuokralle, mutta parempi olla ajoissa liikenteessä. Harmillisesti en muista minkä merkin pyöriä vuokrakuskeilla näkyi Bike Park reiteillä. Vuokraamossa näkyi ainakin Canyonin sähköpyöriä (jos vain paremman luokan pyörät lasketaan).

Virallisista reiteistä on valmiina vasta vihreä Kuru DH, joka ei paljoa ajettavaa tarjonnut. Soratiebaanaa, jossa kallistetut kurvit olivat sijoiteltu oudosti ja paikoitellen keskelle suoraa. Myös myöhemmin tänä kesänä valmistuva Vuosseli DH näytti aika samanlaiselta. Toivottavasti reitti ei ole ennen tulevasta, sillä rakentamisen taso ei valitettavasti ole kovin osaavaa.

Virallisista reiteistä onkin hyvä siirtyä suoraan epävirallisiin reitteihin, jotka tarjoavat paljon mielekkäämpää ajamista ja osoittavat esimerkkiä, millaisia mahdollisuuksia ja reittejä Rukalla pitäisi rakentaa.

Ruka Freeriders -aktiivit harrastajat (Facebook-ryhmä ja @rukafreeriders-Instagram) ovat vapaa-ajallaan rakentaneet oivallisia reittejä Rukan rinteille ja näiden reittien kautta Ruka Bike Park tarjosi heinäkuun puolessa välissä hyvin ajettavaa päiväksi pariksi. Reitit löytää aika hyvin ajojälkien perusteella ja YouTubesta katsoen Henkkyn Ruka Bike Park Trail Check ja Alanko Ulkoilee -fiilistely reiteistä.

Saaruan puolelle kurvailee polkumaista pätkää Saarua Berms, tarjoten hyvää flowta maastoa on hyödyntäen. Reitti alkaa heti Village-2-Valley gondolin yläasemalta ja päättyy lähelle hissin ala-asemaa. Ainakaan heinäkuussa ei gondolissa ollut erikseen pyöräkoukkuja ulkopuolella, vaan pyörät laitettiin kopin sisälle, johon mahtui hyvin 2-3 pyörää kuskeineen.

Eturinteeltä löytyy Eturinne DH hieman jyrkemmällä ja kivikkoisemmalla profiililla. Reitti lähtee heti Village Express -tuolihissin yläasemalta FIS-rinteen reunalta ja päättyy alitettuaan gondolihissin, josta voi pienellä polkaisulla kurvata takaisin hissille. Tuolihississä pyörä tulee joko koukkuun tuolin sivulle (yksi pyörä per tuoli) tai erilliseen pyörille suunniteltuun tuoliin. Kumpikaan kuljetustapa ei vaikuttanut kovin toimivalta.

Enemmän haastetta hakevat suuntaavat Kelon rinteille, jossa on freeride-henkistä reittiä, jyrkkyyttä ja tiukkoja kurveja. Kelo DH oli mukavaa ajettavaa DH-reitiksi. Kelo ja Kelo Enduro olivat paikoitellen hieman liian haastavia MTB-Endurokuskille, joten näiltä reiteiltä en ajovideota kuvannut. Saarua Bermsiä ja Eturinne DH:ta tuli rullailtua enemmänkin ja Kelon reitit käytiin lähinnä katsastamassa. Kelon reitit päättyvät Kelo-rinteelle, josta on pieni polkaisu takaisin Village Express -tuolihissille.

Ruka tarjoaa hyvät maastot maastopyöräilyyn, jos niitä osataan hyödyntää reittien rakentamisessa. Nyt reittien tilanne on vielä kehitteillä ja pitänee laittaa palautetta Rukan hiihtokeskukselle, että tulevat reitit olisivat parempia kuin Kuru DH.

Rukalla ajetaan alamäkiajon Suomen Mestaruuksista 31.7.2020 – 2.8.2020 ja samalla viikonlopulla voi tutustua vauhdikkaisiin MTB-Enduro-reitteihin Funduro Cup Deluxe -kisassa 1.8.2020 – 2.8.2020. Oletan, että reitit rakentuvat kisoja varten vielä lisää ja tarjoavat hyvää ajettavaa. Instagramista oli jo nähtävillä uusia [Ruka Freeridersien] reittejä!

Järvimaisemia ja MTB-Enduroa Saimaa Bike Parkissa

Maastopyöräily on viime vuosina ollut hyvässä nosteessa ja harrastajamäärät kasvussa, joka on näkynyt myös MTB-Enduron puolella. Harrastuspaikkoja on tullut lisää ja tänä vuonna Bike Parkkien tarjonta laajenee Saimaa Bike Parkilla. Ruokolahdella sijaitseva Saimaa Bike Park avautuu virallisesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta mäki on ollut avoinna jo kesäkuun alkupuolelta asti. Kävin tutustumassa millaisia reittejä Salosaaren Matikkalanmäellä on ajettavana.

Saimaa Bike Park: Saimaan rannalla
Saimaa Bike Park: Saimaan rannalla

Saimaa Bike Park

Saimaa Bike Park toimii kesäkaudella laskettelukeskus FreeSkin alueella Ruokolahden Salosaaressa, osoitteessa Lomatie 16, 56120 Ruokolahti. Päivän hissilippu maksaa 20 euroa ja hissikopilta saa tarvittaessa vuokrattua Whyten pyöriä ja suojia. Tarjolla on myös limpparia ja jäätelöä.

Saimaa Bike Parkin Matikkalanmäki tarjoaa korkeuseroja noin 70 metriä (130 metriä merenpinnasta) ja rinteistä avautuu järvimaisemat kirkasvetiselle Saimaalle. Verrokkina muihin Bike Parkkeihin, Tornikeskuksessa korkeuseroa on 55 metriä, Kokonniemessä 63 metriä, Mielakassa 71 metriä, Nuuksiossa 77 metriä ja Påminnessa 85 metriä. Mäki ei ole siis kovin korkea, mutta aivan riittävä viihdyttävien reittien luomiseen.

Kävin testaamassa Saimaa Bike Parkin reitit ja rullailut löytyvät Youtube-videolistasta. Rasilanraitti oli hahmoteltu olemaan Bike Parkin helpoin reitti ja se vaikutti olevan vielä tekeillä.

Reittejä Saimaa Bike Parkissa on seitsemän + hyppylinja:

Tavoitteena Saimaa Bike Parkilla on avajaisiin (3. – 4.8) mennessä avata yksi uusi DH-reitti ja pump trackia ja dual-rataa kuulin kaavailtavan hissin vasemmalle puolelle. Nyt kaikki reitit lähtevät hissin oikealta puolelta ja lähdöt ovat hyvin merkattu.

Reitit tarjosivat monipuolista ajamista ja vaikka mäki ei ole iso, riitti pätkillä tekemistä. Osalla reiteistä bermit ovat hieman pehmeitä ja metsäpätkät vaativat hieman ajamista, että pohjat kovettuvat.

Heti hissinousun vieressä olevat reitit, Drop diver ja ES-linja, tarjosivat metsäpolkua ja lautalaituria. Ajoon sai lisäksi hyvän intensiteetin, kun ylös pääsi nopealla ankkurihissillä Suomen parasta hissinousu-uraa pitkin.

Bike Parkissa ajamisen jälkeen voi pulahtaa pesulla kirkasvetisessä Saimaassa ja pyörällekin löytyy pesupaikka.

Miten Saimaa Bike Parkiin sitten pääsee? Ruokolahti sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta ja Lappeenrantaan ajaa pääkaupunkiseudulta noin 2,5 tuntia. Majoitusta voi tarvittaessa kysellä läheiseltä Matikkala Cottages -mökkialueelta.

Saimaa Bike Parkin reitit tuntuivat hyviltä jo nyt ja tarjosivat hyvää tekemistä. Matikkalanmäkeen on saatu tehtyä sopivan pitkiä ja aktiivisia pätkiä, kun hissi vielä vie nopeasti mäen päälle Suomen parhainta hissinousu-uraa pitkin. Odotan innolla Bike Parkin avajaisia muutaman viikon päästä, ja jos kaipaat valmennusta MTB-Enduroon, on ajavaisviikonloppuna sitäkin tarjolla.

Pyöräilykeskus Saimaan rannalla
Pyöräilykeskus Saimaan rannalla

Rentoa MTB-Enduroa Laajavuoren Funduro Cupissa

Muutaman vuoden tauon jälkeen MTB-Enduro-kilpailut palasivat Jyväskylän Laajavuoren rinteille, kun viime viikonloppuna Laajiksessa ajettiin Funduro Cupin osakilpailu. SM-sarjasta tutut reitit olivat nautittavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Miesten sarjassa sija 26 ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Laajavuoressa sai nauttia maastopyöräendurosta noin 3 tunnin ja 20 kilometrin verran ja osallistujat olivat kisan jälkeen hymyssä suin.

Funduro Cup #3: Laajavuori

Laajavuori on MTB-Enduron kisanäyttämönä tuttu muutaman vuoden takaa SM-sarjasta ja tänä vuonna samoja ratoja ajettiin rennomman Funduro Cupin hengessä. Muista osakilpailuista poiketen kisa oli kaksipäiväinen: lauantaina treenattiin ja sunnuntaina ajettiin kilpaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 200 kuskia ja oli mukava nähdä paljon ensikertalaisia lähtöleimauksessa.

Sunnuntain kilpailussa ajettiin yhteensä 10 erikoiskoetta ja lisää ajettavaa tarjosi vapaaehtoinen bonus-erikoiskoe. Kilpailijoita ei päästetty helpolla, sillä reitit olivat suurilta osin samoja kuin SM-sarjassa on ajettu ja lauantainen ukkoskuuro vielä liukastutti pätkät. Kokonaisuutena kilpailu tarjosi haastetta ja teknisyyttä SM-sarjan veroisesti, hieman lyhennettynä.

Funduro Cup #3: Laajis

Saavuimme Laajavuoreen perjantai-iltana, sillä kilpailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös kisatoimistossa ja -järjestelyissä auttaminen. Ennen Laajiksen hostelliin majoittumista kävimme hieman tutustumassa reitteihin Martan kanssa ja hyvältä näytti. Laajiksen hostelli on ihan toimiva majoituspaikka heti Laajavuoren juurella ja tarjoaa pienet huoneet yhteiskeittiöllä ja -wc ja -pesutiloilla. Majoitukseen kuuluu perustason aamiainen, jota täydensimme mansikoilla ja mustikoilla.

Specialized Enduro Expert 6/Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä
Specialized Enduro Expert 6Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä

Lauantain treenipäivä valkeni selkeänä ja lämpimänä ja aamupäivän ajan kuskit saivat nauttia kuivista Laajavuoren Bike Parkin reiteistä, joita kisareitti hyvin hyödynsi. Ehdin ajamaan lähes kaikki reitit kahdesti ennen kuin iltapäivällä odotettu ukkosrintama saapui liukastamaan reitit. Siihen oli hyvä lopettaa treenit ja siirtyä speksaamaan Pole Bicyclesin teltalle ja tarkistaa mitä Ride Cycle Store oli tuonut paikalle.

Erikoiskokeet Laajiksessa tarjosivat monipuolista ajamista. 1. erikoiskoe oli nopeaa juurakkoa ja 2. erikoiskokeella juurien lisäksi rullailtiin kivikoissa ja kalliorolleja. 3. pätkällä päästiin vauhdin makuun ja 4. erikoiskokeeen alun metsäosuuden jälkeen sai päästellä jarrut auki jääluisteluränniä pitkin. Kierroksen päätti 5. erikoiskoe, jossa laitettiin kuskit koetukselle juurakoissa, bermeissä ja lopun kivikossa. Lisäksi halukkaat saivat ajaa bonus-ek:n, joka ei vaikuttanut kokonaisaikaan, mutta tarjosi hyvän haasteen.

Youtubessa MTB-Enduro Finland 2019 videolistalla on pätkät 1-3 ja bonus-erikoiskoe kuvattuna treenipäivänä. Parempaa kuvaa vauhdista näkee Leo Kokkosen kisapätkien koosteesta.

Laajiksen Funduro Cup tarjosi mukavaa ajettavaa lähes kolmen tunnin verran ja kisa saatiin ajettu kuivassa ja hieman painostavassa kelissä. Kisa oli itselle kauden ensimmäinen, kun muut tapahtumat ovat pitäneet poissa sekä SM-sarjasta että Fundurosta. Reitit olivat nautittavia, hapottavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Bonus-erikoiskoetta ei kisassa moni ajanut ja itsekin jätin sen väliin, koska tuntui ajamista riittävän kisapätkissäkin. Miesten sarjassa lopputulos oli 26. ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Kokonaisuutena kisa kesti noin 3 tuntia ja ajettavaa oli 20 kilometrin verran. Kisan jälki löytyy Stravasta.

Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa
Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa

Funduro Cup #3: Laajis -osakilpailussa voittoon kotiradallaan ajoivat miehissä Leo Kokkonen ja naisissa Kaisa Härkönen. Tulokset näkyvät EBA ry:n sivuilla. Laajavuoressa ajamassa oli lähes 200 kuskia, joka osoittaa hyvin lajin harrastajamäärän kasvamisen. Myös naisia oli yllättävän paljon ajamassa, kun 15 starttasi kisaan. Sama määrä oli myös eBike-sarjassa ajajia, joten avustettu nautiskelu on myös kasvussa.

Laajavuoressa vietettiin hieno viikonloppu MTB-Enduron parissa ja kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä suoritukseensa. Nyt kun Laajiksen haasteet on selvitetty, voi katseen suunnata MTB-Enduron SM-sarjan osakilpailuun. SM-pisteistä kisataan seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella Levillä.

Renkaat täyteen solumuovia Vittoria Air-Linerilla

MTB-Endurossa kalliot ja kivikot ovat raakoja maastopyörän vanteille ja tasapainoiltaessa pidon ja renkaan kestävyyden kanssa, voi alhaiset rengaspaineet aiheuttaa ikäviä yllätyksiä aiheuttaen denttejä tai jopa vanteen hajoamisia. Vanteiden suojaamiseksi onkin tarjolla useita eri ratkaisuja, joista tällä kertaa renkaan sisälle päätyi Vittoria Air-Liner vaahtomuovipötkylä (vain koska sain sen ”halvalla” messuilta).

Vittoria Airliner (kuva: Vittoria)

Vittoria Air-Liner

Vittoria Air-Liner on vaahtomuovista valmistettu pötkö, jonka tarkoituksena on estää vanteen iskeytyminen kiviin ja suojata sitä denteiltä. Suojaamisen lisäksi insertti tukee rengasta ja mahdollistaa ajamisen alhaisemmilla rengaspaimneilla. Toimintaperiaate Air-Linerilla on vastaava kuin esimerkiksi CushCorella, Rimpactilla, josta aikaisemmin kirjoitin tai Pepi′s Tire Noodlella. Eli täyttää osa renkaan sisustasta, peittää vanteen reunat ja ottaa vastaan iskuja.

Ulkomuodoltaan Vittoria Airliner on neonvihreä muovipötkö, joka liitetään yhteen nippusiteellä vanteen ympärille. Materiaalina Air-Linerissa on jonkinlaista ”uuden sukupolven” vaahtomuovia eli vastaavaa ”salaista” seosta kuin CushCoressa, Huck Norriksessa tai Rimpactissa.

Air-Liner on saatavilla useassa eri koossa, joka leikataan joko 27,5″ tai 29″ vanteelle: S 1,9-2.2″ renkaille, M 2.25-2.5″ renkaille, L 2.5-2.7″ renkaille, XL 2.7-4.0″ renkaille. Normaalissa käytössä insertin luvataan kestävän 2000 tuntia tai rengas tyhjänä ajamista tunnin (80kg kuski).

Hintaa Air-Linerilla on korkeahkot 80 – 100 euroa kappale riippuen koosta ja painoa on 160 – 220 grammaa. Isoja lukuja verrattuna Rimpactiin, joka maksaa 37 puntaa 2 kpl:tta ja painaa 90 grammaa kappale. Rimpactia vastaava Panzer painaa 100 grammaa ja maksaa noin 50 euroa / kpl.

Mutta miksi siis asentaa lähes 100 euron rinkula takavanteelle, kun se vielä tuo lisäpainoa? Vanteiden ja rengasrikkojen suojaamisen lisäksi renkaiden sisälle asetettavilla inserteilla on muitakin vaikutuksia ajamiseen:

  • Vakaampi rengas: vaahtomuovi tukee renkaan sivuvalleja ja vaimentaa liikettä.
  • Parempi tuki renkaalle: mahdollistaa paremman balanssin pidon ja renkaan vakauden suhteen.
  • Pienemmät rengaspaineet: suojaamalla vannetta ja tukemalla rengasta, ei ole riskiä rengasrikosta tai burppaamisesta.
  • Mahdollistaa kevyempien sivuvallisten renkaiden käyttämisen.
  • Hiljaisemmat vanteet: vaahtomuovi hiljentää vanteen kilinää.

Eli hyödyt ovat monet, mutta haittapuolena voi miettiä, miten renkaan toimivuus muuttuu, kun ilmatila vähenee ja renkaan liikkuvuutta rajoitetaan.

Air-Linerin asennus

Asensin Vittoria Air-Liner L-kokoisen insertin Nordest Bardinoon takavanteelle, jossa on 27,5″-koon Hope Tech Enduro – Pro 4 -kiekot 35mm sisäleveydellä ja renkaana toimii Specialized Purgatory GRID Gripton-seoksella 3,0″ -kokoisena. L-koon inserttihän on tarkoitettu 2.5-2.7″ renkaille ja plussarenkaille olisi XL, mutta jo L-kokoinen täytti 3,0″ renkaan sen verran hyvin, että jos isompaa sinne ahtaisi, voisi olettaa ajo-ominaisuuksien kasvavan.

Asennuksesta ei sen enempää, sillä ohje löytyy Vittorian sivuilta:

Air-Linerin asennus oli hieman hankalampaa kuin esimerkiksi Rimpactin, mutta kun putkiloa kasteli, sai renkaan väännettyä paikalleen. Asennuksessa ei muuten ollut mitään ihmeellistä, putkilon lyhentämisen jälkeen poralla vain reikä nippusidettä varten ja päät yhteen. Kovin tiukalle ei kannata nippusidettä vetää, sillä se pureutuu helposti solumuoviin.

Ajokokemukset

Muutaman viikon ajojen jälkeen Vittoria Air-Liner vaikuttaa ihan toimivalta, vaikka tekeekin renkaasta hieman kovan, sillä ilmatila pienenee huomattavasti. Toisaalta etenkin 27,5+ x 3,0″ plussarengas on jämäkämpi. Insertti suojaa 35mm sisäleveystä vannetta hyvin, kun putki peittää vanteen reunat kattavasti ja paksuutta riittää.

Muutamalla lenkillä rengas on ottanut iskua juurista ja kalliosta ja vaimeita kolahduksia kuulunut, mutta en ole jaksanut tarkistaa, miten ne insertissä näkyvät. Denttejä ei vielä ole ainakaan syntynyt, mutta tähän mennessä ajot ovat olleet aika rentoja.

En ehtinyt ajamaan jäykkäperällä ilman Airlineria, joten 200 gramman lisäpainon tuntua on vaikea arvioida. Perä on kyllä painava, hieman kuin ProCoren kanssa aikanaan. Mutta myös Hopen kehätkin ovat suhteellisen painavat.

Vittoria Air-Liner on tuotteena toimiva, mutta korkea hinta ja paino ovat asioita, joita kannattaa miettiä. Vertauksena vastaava CushCore maksaa myös noin 90 euroa ja painaa 250 – 300 grammaa. Renkaan täyttävät pötköt antavat kyllä hyvää suojaa, mutta itse katselisin Rimpactin tai Panzerin kevyempien inserttien suuntaan, jotka myös sallivat renkaan paremman elämisen.

Nyt maastopyörissäni on takavanteen suojana kaksi erilaista inserttiä. Specialized Endurossa 29″-kiekoilla on käytössä Rimpact ja Nordest Bardinossa 27,5+”-kiekoilla Air-Liner. Aikaisemmin käytössä ollut Huck Norris on saanut roolin suojata nyt vain etuvannetta. Kesän ajojen jälkeen syksyllä on kiinnostavaa nähdä miten hyvin insertit ovat kehiä suojanneet.