Kategoria: aargh

Ahdistus

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13″:n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13″ Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13″ Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.

OS X Lion ja yksivärisen harmaa iCal

Mac OS X Lionissa iCal-kalenteri uudistui ulkoasultaan, mutta ei kaikkien mielestä hyvällä tavalla. Entinen OS X:n harmaaseen tyyliin nätisti sopinut teema muuttui Lionin myötä värikkääksi karvapinnoitteeksi. Cult of Macin ohjeilla iCalin saa muutettu takaisin yksivärisen harmaaksi, joka istuu paremmin kokonaisuuteen.

Ennen ja jälkeen muutosten:

Uusi yksivärinen iCal ei ole aivan täydellisesti harmaa, sillä tekstit ja niiden taustat vielä paljastavat tekonahkaisen kauheuden. Mutta parempi tuo kuitenkin mielestäni on.

Applen idea uudessa tekonahkaisessa ulkoasussa on toteuttaa skeuomorfista-tyyliä, jossa ulkoasu tehdään vanhahtavaksi ja tutunomaiseksi. Lionin iCalissa tämä tarkoittaa fyysisen kalenterin ulkoasun ja tuntuman siirtämistä virtuaaliseen sovellukseen, iCaliin. Ideana mainio ja toimiva, mutta iCalissa idea on viety liian pitkälle sotkien kokonaisuutta.

Cult of Macin ohjeet ovat suhteellisen yksinkertaiset, vaikka sisältävätkin useampi työvaiheita. Lyhykäisyydessään ne ovat seuraavat:

  1. Sulje iCal
  2. Tee varmuuskopio vanhasta iCalista kopioimalla se eri nimelle.
  3. Valitse iCal-ikoni ja oikealla klikkauksella valitse ”Show Package Contents”.
  4. Valitse ”Contents”-kansio ja tämän jälkeen ”Resources”-kansio.
  5. Lataa harmaat teematiedostot -paketti (Cult of Mac)
  6. Siirrä puretun paketin ”ical_lion_silver”-kansion sisältö iCalin ”Resources”-kansioon.
  7. Kun Finden kysyy mitä tehdään, niin valitse ”Replace” ja ”Apply to All”.
  8. Sulje ylimääräiset Finder-ikkunat ja käynnistä iCal.
  9. Nyt iCalin pitäisi olla varustettu yksivärisellä harmaalla teemalla.

Tällaisten pienten, mutta yleiskuvaa rapistuttavien, muutosten myötä alkaa horjua se usko, että Apple panostaisi asioiden yksityiskohtiin kuten aikaisemmin ja OS X:n kehityksen suunta näyttää olevan alaspäin. Ehkä kesällä tuleva OS X Mountain Lion, Puuma, palauttaa uskon OS X:n edistyksellisyyteen ja jatkuvaan kehitykseen. Tosin siinäkin Kalenteri, entinen iCal, on karvapinnoitettu.

Samanlainen värikäs karvapinnoite on myös Lionin osoitekirjassa, jonka saa myös muutettua harmaaksi MacNixin ohjeilla.

N95 ja Share Online -linkin poistaminen

Nokian puhelimet eivät juuri intohimoja herätä, jonka osoituksena tämä kirjoitus on vain vajaat pari vuotta myöhässä. Enemmänkin muistiinpano itselle, jos vajaat kolme vuotta vanhaa luuria pitää vielä joskus uudestaan asennella.

Leikin viime viikolla ajankuluksi Nokian Ovi Suiten kanssa ja huomasin, että N95:lle oli aikoja sitten (joulukuussa 2008) julkaistu ohjelmistopäivitys. Nokian Laiteohjelmiston päivityksen tietojen mukaan N95:lle oli saatavilla ohjelmistojulkaisu 35.0.002, joka toisi muun muassa parannetut soittimen soittolistat, parannetun Nokia Musiikkikauppa ‑sovelluksen, upotetut N-Gage-pelit, päivitetyn Kartat 2.0 ‑sovelluksen ja tuen Flash Lite ‑versiolle 3.0. Eli eipä juurikaan mitään tarpeellista, mutta voisihan sen asentaa.

Todellisuudessa ohjelmistopäivityksen versio oli 31.0.017 ja asentui nätisti 21.0.016 ohjelmistoversion päälle. Tätä ennen olin tosin taistellut tovin Ovi Suiten ja USB-kaapelin kanssa, joka talttui Ovi Suiten uudelleenasennuksen ja muutaman koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen.

Suurimpana ”uudistuksena” ohjelmistopäivityksen jälkeen näkyi aktiivisessa valmiustilassa ”Share Online”-linkki, jonka takaa löytyi Flickr, Ovi ja Vox -palvelut. Eikä tietenkään mahdollisuutta poistaa tuota linkkiä valmiustilasta (kuten ei muitakaan valmiustilan linkkejä). Kuulemma Share Online 4.3 -versiossa se olisi mahdollista, mutta sitäpä ei ollutkaan saatavilla vanhemmille S60 3rd Edition, Feature Pack 1 -laitteille kuten juuri oma N95:n. Kiva kiva.

Onneksi tässäkin asiassa ratkaisu löytyy Internetistä ja lukemalla hieman foorumeita sain selville, että kyseisen linkin poistoon on muutamia vaihtoehtoja: luurin häksäys, Share Onlinen (SO) beta-version asennus ja poisto. Häksäämällä onnistuisi ilmeisesti myös muiden linkkien eli haun, kalenterin ja WLAN-haun poistaminen, mutta jos nyt edes tuon SO:n saisi pois kalenterilta tilaa viemästä.

Tuumasta toimeen ja Helioportin Nokia Users -foorumilla kirjoittamia ohjeita seuraamaan:

  1. Lataa SO_3.0_N95_Upgrade.SIS-tiedosto Nokian Beta Labsista. (Helioportin ohjeissa toimimaton linkki RapidShareen)
  2. Sulje Aktiivinen valmiustila: Työkalut > Asetukset > Yleiset > Muokkaus > Valmiustila > Akt. valm.tila
  3. Asenna SO_3.0_N95_Upgrade.SIS
  4. Sulje ja käynnistä puhelin uudestaan uusia asetuksia varten
  5. Mene Työkalut > Sovell. hall. ja poista Share Online
  6. Laita aktiivinen valmiustila takaisin päälle ja nauti

Yllä kuvattu prosessi tuntui toimivan ja Share Online -linkki katosi aktiivisesti valmiustilasta. Tuli kyllä ihan Apple-käyttäjämäinen fiilis, kun laite- ja sovellustoimittaja kuvittelee tietävänsä paremmin, miten käyttäjät haluavat laitteitaan käyttää. Ainiin, Apple-käyttäjä olenkin.

Macbook ja kiintolevyn ääntely

Alkaa jo hieman usko teknologiaan loppumaan, kun uusi kiintolevy jatkoi kliksutteluaan siitä mihin entinen levy jäi. Klik… klik… klik.. ja smartctl -a /dev/disk0 | grep Load_Cycle_Count arvo jatkoi vaan kasvamistaan. 22 tuntia levy käynnissä ja 814 sykliä kasvaen muutamalla per minuutti. Ei hyvä, ei todellakaan. Seagaten levyille kerrottuna raja-arvona 600 000 sykliä lähestyisi samalla tahdilla pelottavan nopeasti.

Ongelma ei kuitenkaan ole uusi ja Google tarjosikin syyksi kiintolevyn yliaggressiivisen energiasäästön, joka siis laittaa lukupäät parkkiin turhan tiheästi. Ongelma esiintyi alkuun Seagate Momentus 7200.4 GFO levyllä, joka lopulta äityi ääntelemään enemmänkin ja jumitti konetta parin sekunnin katkoin, mutta jatkui myös uuden Western Digital Scorpio Blue (WD5000BEVT) levynkin osalta ensin hitaammin, mutta kiihtyvällä tahdilla. Voi vitjat, mitä teknologiaa.

Ratkaisuna on levyn energiasäästön säätäminen vähemmän aggressiiviseksi, joka onnistuu esimerkiksi hdparm-ohjelmalla Linuxissa, mutta eihän Macille tietenkään sitä löydy. Onneksi asetusten muuttaminen onnistuu hdapm-ohjelmalla, joka on OS X:lle tehty komentorivityökalu energiasäästö (APM) tasojen asettamiseksi.

Ja kas, hdapm disk0 max -komennon jälkeen levyn kliksuttelu loppui täysin. Nyt vielä hdapm-binäärin sijoitus /usr/local/bin ja hdapm.plist -tiedoston sijoitus /Library/LaunchDaemons -hakemistoon ja ratkaisu ongelmaa oli valmis. Nyt asetus pitäisi määräytyä aina käynnistyksessä ja sen voi tarkistaa Consolesta, josta pitäisi löytyä rivi ”Setting APM level to 0xfe: Success”.

Nettikeskusteluiden perusteella ei oikein saa selvää, onko ongelma Applessa (Late 2008 Macbook) ja itse päivitetyn levyn firmwaren epäsopivuudessa vai missä, mutta tärkeintä on, että ongelma on ainakin tältä erää toivottavasti ratkaistu. Samanlaista ja äänekkäämpääkin ongelmaa Apple korjasi Mid 2009 Macbook Pro:n levyjen osalta, mutta Apple Discussions -palstan juttujen perusteella ongelma koskettaa kaikkia itse päivitettyjä levyjä, joissa ei ole sisällä Applen firmwarea ja ongelma olisi EFI:n versiossa 1.7.

Seagate Momentus -levyn osalta oli lisäksi ”ongelmana” OS X:n Sudden Motion Sensorin ja levyn G-Force Protectionin yhteistoiminta, jota uumoiltiin ongelman lähteeksi, mutta pmset -a sms 0, eli sensorin poiskytky ei naksutteluun vaikuttanut. Nyt uudessa WD:n levyssä ei omaa putoamissuojaa ole, joten sensorin voi taas kytkeä päälle.

Lyhyempiä mainoskatkoja entistä tiheämmin

Televisionkatsojat ovat jo varmasti huomanneet, että vaikka uusi laki televisiomainosten esittämisestä tuli voimaan toukokuun alusta, on ohjelmien välissä ollut normaalia enemmän katkoja jo jonkin aikaa. Mainoksia saa siis lähettää aikaisempaa useampina mutta lyhyempinä mainoskatkoina ja tuotesijoittelu maksua vastaan sallitaan tietyissä ohjelmatyypeissä.

”Televisiossa esitettävissä elokuvissa sallitaan yksi katko kutakin 30 minuutin ohjelmajaksoa kohden aikaisemman 45 minuutin asemesta. Muissa ohjelmissa ei enää vaadita 20 minuutin yhtenäistä ohjelmajaksoa. Mainonnan määrä eli 12 mainosminuuttia täyttä ohjelmatuntia kohden pysyy ennallaan. Uutena asiana lakiin tulee mainosten lähettäminen jakamalla ruudun kuvatila ohjelman aikana. Tällöin mainokset tulee selkeästi erottaa varsinaisesta ohjelmasta.” – LVM:n tiedote

Osaltaan ymmärrän televisioyhtiöitä, jotka rahoittavat toimintaansa mainosten myynnillä ohjelmiin, mutta satunnaisena televisionkatsojana uudet pätkityt ohjelmat eivät kyllä paljoa naurata. Netissä onkin ollut asiasta foorumeilla keskustelua ja yhtenä ratkaisuna asiaan on ärsyttävien mainosten kiertäminen nauhoittavalla digiboxilla, kuten Jasmo asian esittää. Katkojen määrän lisäksi ihmetyttää myös mainosten sijoittelu, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Esimerkiksi mielestäni katko juuri ennen elokuvan lopputekstejä on aika erikoinen valinta. Ilmeisesti mainosminuuttimäärä oli vajaa tavoitteista. Toisaalta entistä tiheämmät katkot tarjoavat paremman alusta kanavapujottelulle.

No, kohtahan sitä kaikki katsottava sisältö on kuitenkin maksukanavilla. Moottoriurheilun osalta tänä vuonna hävisivät suorat Moto GP ja Super Bike -lähetykset, mutta toisaalta myös Kyllönen Formula 1:n jälkilähetyksistä: lähes win-win -tilanne. Myös jääkiekko ja jalkapallo ovat hävittyjä pelejä, vaikka niitä en MM-kisoja lukuun ottamatta katsokaan. Elokuvatkin ovat uusintoja vuosilta kinoprojektori ja nitraattifilmi, joten mitä jää jäljelle? Ylen Avara luonto ja Jarmo Heikkinen.

Asioita, joita konsolipelikehittäjien pitäisi korjata

Konsolipelaaminen on helppoa, mutta se voisi olla vielä yksinkertaisempaa. Pelikehittäjät ovat tehneet, varmasti ihan hyvällä tarkoituksella, muutamia asioita turhan hankalaksi ja pienillä muutoksilla pelaamisesta saataisiin vielä kitkattomampaa. Xbox Sam on listannut 11 ärsytyksen aihetta ja tässä omat poimintani kyseisestä listasta.

  1. Älä kysy minulta missä pelitalletukseni on, kun minulla on vain yksi tallennusväline liitettynä konsoliin. On aika yksiselitteistä missä se voisi olla.
  2. Laske minut hitaasti takaisin peliin, sen jälkeen kun olen laittanut pelin tauolle ja haluan jatkaa. Muutama sekunti olisi tarpeen, jotta sormet löytävät oikeille näppäimille takaisin. Etenkin musiikki- ja ajopeleissä tauolta palaamisen jälkeen peli menee puihin.
  3. Salli minun ohittaa välikohtaukset, etenkin jos samoja kohtauksia pitää katsella usealla eri pelikerralla kokonaan uudestaan.
  4. Anna selkeä visuaalinen etenemispalkki ladatessa, sillä haluaisin tietää ehdinkö latausajalla hakea lisää juotavaa keittiöstä vai en. Pelkkä pyörivä ympyrä ei ole riittävä.
  5. Kokoa vaikeustasosaavutukset yhteen nippuun. Jos pelaan peliä vaikealla-tasolla, en varmaankaan tule sitä pelaamaan uudestaan helpolla tai keskivaikealla.

Lisäksi myös konsolien valmistajilla eli Microsoftilla ja Sonylla on hieman kehitettävää käyttäjäystävällisyyden osalta. Molemmat toki haluavat, että pelaaja ostaa juuri heidän laitteensa, mutta pelaajan lukiuttaminen yhteen alustaan on hyödytöntä. Harva ostaa kuitenkaan molempia laitteita.

  1. Mahdollista verkkopelaaminen eri konsolimerkkien kesken. Useat pelit ovat saatavissa molemmille konsoleille, joten miksi ei voisi myös mahdollistaa verkkopelaamisen eri konsolien omistavien pelaajien kesken.
  2. Salli verkkopelaaminen ilman erillistä maksua. Pelistä ja nettiliittymästä on jo maksettu, joten miksi pitäisi vielä maksaa erikseen pelaamisesta.
  3. Käytä yhtenäistä standardia peliohjainten liittämiseksi ja käyttämiseksi konsolissa. Jos pelaaja on jo ostanut esimerkiksi Rock Bandin ohjaimineen Xbox 360:lle, ei hän varmaankaan osta sitä myös PlayStation 3:lle vain sen takia, että pääsisi pelaamaan kaverin kanssa verkossa.
  4. Älä hinnoittele konsolisi lisälaitteita aivan järjettömin hinnoin, sillä kohtuullisella hinnalla myös myynti kasvaisi.

Konsolipelaamisessa on varmasti monia muitakin asioita jotka ärsyttävät ja kaipaavat parannusta, mutta olisihan se elämä aivan turhan helppoa, jos kaikki vain toimisi.

Yökerhoissa voisi olla tyytyväisyystakuu

Näin viikonlopun lähestyessä tulee taas ajankohtaiseksi asia, joka on muutaman kerran ollut ajatuksissa: baarin sisäänpääsymaksun joutuu ostamaan näkemättä ”tuotetta”. Yleisesti ottaen kaupankäynnissä on mahdollisuus palauttaa viallinen ostos ja saada siitä joko rahat takaisin tai vaihtaa se johonkin toiseen, mutta viihderavintoloissa käydessä joutuu aina ostamaan ”tuotteen” niin sanotusti sikana säkissä, eli tietämättä mitä rahalla on saamassa. Tuotteeseen ei voi edes oikein tutustua ennakolta, kuten tavaroita ja muuta konkreettista ostettaessa voi tehdä. Sama periaate pätee tavallaan myös palveluita ostettaessa, vaikka niiden osalta tietää suurin piirtein mitä on saamassa.

Baareihin on etenkin viikonloppuisin ostettava ovelta suhteellisen kallis pääsylippu, usein 8 tai 10 euroa, jonka sisällöstä ei voi koskaan ennalta tietää. Tietenkin bändien keikoille mentäessä asia on hieman toinen, kun tietää saavansa ainakin kunnollista musiikkia, mutta ihan normaalina perjantai- tai lauantai-iltana rahastus tuntuu kovalta. Lisäksi lipun päälle pitää vielä usein maksaa parin euron eteispalvelumaksu ja juomatkin ovat hinnoiteltu runsaalla katteella. Täten ennen kuin varsinaista tuotetta, eli baarin viihdetarjontaa ja ilmapiiriä, on edes nähnyt, on lompakosta hävinnyt aimo summa rahaa. Jos sitten baarin tunnelma ei miellytäkään, ei rahoja varmastikaan saa takaisin, vaikka lähtisi melkein heti pois.

Pääsymaksusta voisi saada myös palautusta, jos lähtee baarista pois ennen sulkemisaikaa, siten että tilalle päästetään toinen henkilö, joka tietenkin myös maksaa saman hinnan pääsylipusta, vaikka saa viihdettä vähemmän aikaa. Seduloissa on ilmeisesti jokin systeemi, että samalla lipulla pääsee muihinkin saman ketjun yökerhoihin, joka on ihan kätevää. En ole sitä kyllä käytännössä todentanut ja mahtaako se edes toimia, sillä baarien jonoissahan sitä menee jo useampi tovi, jos sisään edes myöhemmin illalla pääsee.

Yökerhoissa voisi olla jonkinlainen tyytyväisyystakuu, ja jos meno ei miellytä, saisi rahoista osan takaisin tai vapaalipun käytettäväksi. Toisaalta, vaikka pari kertaa on tehnyt mieli pyytää pääsymaksurahat takaisin, en ole sitä kyllä edes yrittänyt. Tiedä sitä, kenties se olisi onnistunutkin. Nykyään sitä tulee kuitenkin baareissa käytyä sen verran harvoin, että rahallinen menetys paikan vaihdoksesta ei häiritse. Harmittaa kuitenkin.