Kategoria: mac

Juttuja omenamaailmasta.

Asioita, joita et löydä uusista Macbook Pro Retina -malleista

Applen Macbook on aina ollut mielestäni tyylikäs ja toimiva kokonaisuus, etenkin unibody-alumiinikotelon esittelemisen jälkeen, mutta jäin kaipaamaan muutamia pieniä yksityiskohtia, kun viisi vuotta vanha 13″ Macbookkini vaihtui uusimpaan 13″ Macbook Pro -malliin. Ulkoisesti viisi vuotta ei kuitenkaan ole juurikaan muuttanut kannettavan designia, mutta muutamia mielestäni käteviä ja tyylikkäitä asioita on matkan varrella tippunut.

Tässä 6 asiaa, joita et uusista Macbook Pro Retina (late 2013) -malleista löydä.

1. Virtaledi

Näet helposti yhdellä vilkaisulla valkoisesta LED-valosta, onko koneesi päällä (palaa), nukkumassa (sykkii) vai sammutettu (pimeä).

2. Tyylikäs virtanappi

Virtanappi on upotettu runkoon.

3. Optinen asema

Nykyään vähemmän tarvittu, mutta välillä olisi käyttöä DVD-RW -asemalle.

4. Akun virtaindikaattori

Oliko siellä akussa virtaa vai ei? Paina nappia ja tarkista.

5. Langallisen verkon liitin

Vain langallinen verkko tarjolla? Ei ongelmaa.

6. Päivitettävä kokonaisuus

Lisää kiintolevyä, muistia tai uusi akku? Onnistuu.

Aika kuitenkin ajoi viisi vuotta uskollisesti palvelleen 13″ Macbook (late 2008) ohitse ja hyvän designin sisällä ollut tekniikka ei enää palvellut tarkoitustaan. Kone kuitenkin jatkaa vielä palvelustaan toisen omistajan hoteissa Etelä-Karjalassa ja tuo toivottavasti iloa vielä pitkään.

Viisi vuotta aktiivikäytössä ja silti kuin uusi.

Muistilista uuden OS X:n käyttöönottoon

Uuden tietokoneen käyttöönotto on aina kutkuttavaa, mutta osaltaan myös työlästä kaikkien ohjelma-asennusten ja asetusten säädön myötä. Pienet muistilistat auttavat asiassa ja helpottavat alkuun pääsyä. Kovin montaa tehtävää ei kyllä uuden Macin ja OS X:n käyttöönotossa ole ja peruskäyttäjällä ne ovat yleensä palomuurin kytkeminen, sähköpostiasetuksien säätö ja selaimen kirjainmerkkien tuonti, mutta tehokäyttäjällä menee hieman enemmän aikaa erilaisten asetusten säätämiseen, vaikka sitäkin voi automatisoida. Asensin viikonloppuna pariin koneeseen Applen uuden OS X Mavericksin ja tässä muutamia kohtia, jotka kannattaa huomioida OS X:ää käyttöön otettaessa.

OS X on kohtalaisen selkeä käyttää, mutta Windows- tai Linux-maailmaan tottuneelle se voi olla alkuun hieman vieras. Kannattaa siis lukaista alkuun muutamia yleisiä huomioita OS X:stä.

Ohjelmistot

Tietokoneiden maailmassa ollaan hitaasti siirtymässä mobiilipuolelta tuttujen sovelluskauppojen hyödyntämiseen ohjelmistojen jakelussa ja haluttujen ohjelmien klikkailuun, mutta aivan vielä ei kaikkea sovelluskaupoista löydy. Erilaisille ohjelmaoppaille on siis edelleen tarvetta, joten uutta 13″ Macbook Pro:ta asennellessa päivitin samalla Pieni Mac OS X -ohjelmaoppaani sisältöä vastaamaan nykyajan tarjontaa. Listan ei ole tarkoitus olla kattava, vaan antaa hieman suuntaa millaisia ohjelmia eri kategorioista löytyy.

Applen App Store on kätevä tapa jakaa sovelluksia, mutta harmillisesti sovelluskaupan työläyden ja maksullisuuden takia ei kaikkia pienempiä ja avoimen lähdekoodin sovelluksia vielä sieltä löydy. Lisäksi useat sovellukset ovat ilmaisia ladattaessa suoraan tekijän sivuilta, mutta maksullisia App Storen kautta.

Tehokäyttäjät halunnevat lisäksi täydentää ja päivittää OS X:n Unix-ohjelmistoja esimerkiksi käyttämällä Homebrew-paketinhallintaa.

Asetukset

OS X:n asetukset ovat vakiona toimivat, mutta niitä voi säätää itselle sopiviksi, etenkin pikanäppäinten, Terminalin asetusten ja OS X:n oletusasetusten osalta. Tässä muutamia huomioita asetusten osalta.

Pikanäppäimet

Yksi kätevä pikanäppäin on oletuksena hankala: saman sovelluksen ikkunoiden välillä vaihtaminen. Sen voi vaihtaa haluamakseen System Preferences > Keyboard > Shortcuts > Keyboard: Move focus to next window -asetuksesta. Itse muutin oletuksen cmd + < -yhdistelmäksi.

Skrollaus

Yksi Windows- ja Linux käyttäjille outo on OS X:n ”luonnollinen” skrollaus mobiililaitteiden tapaan, eli perinteiseen verrattuna käänteinen. Sen voi muuttaa System Preferences > Trackpad > Scroll & Zoom” -asetuksista

Internet-palveluihin integrointi

OS X:n voi integroida useisiin eri sosiaalisen median Internet-palveluihin kuten Googleen, Twitteriin, Facebookkiin, Flickr:iin ja LinkedIniin. Tilien asetus löytyy System Preferences > Internet Accounts -valikosta ja valita voi mitä tietoja palveluista synkronoidaan OS X:n ohjelmiin kuten Mailiin ja Calendariin. Lisäksi Notification-sivupalkkiin saa Twitter- ja Facebook-integroinnin.

Tietoturva

Applen koneita pidetään kohtalaisen tietoturvallisena, mutta koneiden yleistyttyä myös ne ovat päätyneet hyökkääjien kohteiksi. On siis syytä asettaa vähintään päälle palomuuri System preferences > Security & Privacy > Firewall > Turn on Firewall -napista. Lisäksi voi päälle laittaa Firewall Options > Enable stealth mode, joka ”piilottaa” koneen verkosta.

Jos koneella pitää arkaluontoisia tietoja, niin myös kiintolevyn salaus, eli FileVault 2, on asiallista ottaa käyttöön System preferences > Security & Privacy > FileVault > Turn on FileVault -napista. Pari vuotta vanhoilla tai uudemmilla koneille ei salaus juurikaan vaikuta suorituskykyyn, sillä Intelin prosessorista (Sandy Bridgestä lähtien) löytyy AES-NI-käskykanta, joka nopeuttaa salaustoimia.

Kannattaa myös asettaa koneelle haluamansa nimi Sharing > Computer Name -kohdasta ja samasta asetusvalikosta voi käynnistää erilaisia palveluita ja sallia ne palomuurin läpi.

OS X:n Gatekeeper on yksi ominaisuus, joka voi tulla käyttäjän tielle, jos asentaa avoimen lähdekoodin sovelluksia, joita ei ole allekirjoitettu eli kehittäjää ei ole tunnistettu. Asetus löytyy System Preferences > Security & Privacy > Gatekeeper, josta voi valita miten tiukkaa seulaa haluaa pitää. Joskus on tarpeen sallia kaikki ohjelmalähteet eli ”Anywhere”-vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on käynnistää haluttu ohjelma oikealla hiiren napilla (klikkaus Ctrl-pohjassa) ja valitan Open, joka ohittaa Gatekeperin.

. -asetustiedostot (dotfiles)

Tehokäyttäjän kannattaa tutustua myös niin sanottuihin dotfiles-tiedostoihin, joilla voi automatisoida uuden koneen käyttöönottoa. Ne eivät ole vain OS X:lle, vaan toimivat muissakin Unix-järjestelmissä ja etenkin komentorivin ja perusohjelmien kuten vimin konfigurointi toimimaan yhtenäisesti eri koneissa helpottuu kummasti. Samoin uuden OS X:n perusasetusten määritys omalla .osx -skriptin avulla on kätevää. Skriptien käyttö vaatii hieman enemmän säätöä ja alkukonfigurointia, mutta maksaa vaivan tulevaisuudessa. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua käyttämiini dotfiles-tiedostoihih, jotka löytyvät GitHubista.

Terminal (Pääte)
Terminalin ulkoasua ja toimintaa voi konfiguroida kattavasti. Käyttämäni teema löytyy dotfiles-tiedostoistani init/Marko.terminal, jonka voi importata Terminaliin käsin, tai ajamalla .osx -skripti. Teema pitää sisällä OS X Terminal asetukset -sivulla kuvatut toimet.

Uuden OS X:n asetukset
dotfiles-tiedostoissani oleva .osx -skripti tarjoaa muutamia ”järkeviä” vakioasetuksia uutta Maccia käyttöön otettaessa. Asetukset tulevat käyttöön ajamalla Terminalissa komento: ./.osx. Se asettaa Terminaliin käyttöön myös Marko-teeman.

Xbox 360:n langaton ohjain Mac OS X:ssä

TV-tasoltani löytyy nippu konsoleita, mutta harmillisesti kaikkia pelejä ei joko saa konsoleille, tai ne löytyvät alennusmyyntien kautta Steamiin ja täten tietokoneella pelattavaksi. En kiellä, etteikö näppäimistö ja hiiri olisi hyviä pelivälineitä, mutta jotkin pelit ovat tarkoitettu pelattavaksi peliohjaimella, kuten Microsoftin Xbox 360:n langattomalla ohjaimella. Tarvitaan vain langaton vastaanotin ja Mac- tai Windows-tietokone.

Mac OS X:ssä ei ole virallista tukea Xbox 360:n ohjaimelle, mutta onneksi Colin Munro on tehnyt Microsoftin Xbox 360 -ohjaimelle OS X -ajurin, joka nyt versiossa 0.11 näyttäisi toimivan. Ajuri on sekä ilmainen että siitä on saatavilla lähdekoodit. Windowsissa langattoman vastaanottimen ja ohjaimen säätäminen kuntoon on suhteellisen yksinkertaista, mutta pari vuotta sitten ei Mac OS X:lle tehty ajuri toiminut Snow Leopardissa. Nyt asia näyttää olevan muuttunut ja yhdistelmä toimii Mac OS X Mountain Lionissa.

Mac OS X:lle tehty ajuri lisää ”System Preferences” -paneeliin uuden ”Xbox 360 Controllers” -kuvakkeen, josta avautuu testisovellus ohjaimen toimintojen tarkistamiseen ja ohjainten lisäämiseen.

Vaikka Xbox 360 -ohjaimen saa toimimaan Mac OS X:ssä, ei ainakaan langaton ohjain toimi aivan täydellisesti. Vastaanotin tunnistuu ja ohjain löytyy, mutta se jää vilkuttamaan ”etsii” -valoa ja pelin video-osuuksien jälkeen ohjain ja Mac eivät enää keskustele keskenään, ennen kuin vastaanotin otin kytketty uudelleen. Voi hyvin olla, että ongelma on epävirallisessa ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanottimessani, eikä ajurissa, mutta tiedä näitä. Pitäisi tutkia. Luultavasti langallisilla Xbox 360 -ohjaimilla ei tälläista ongelmaa ole.

Eli ehkä kuitenkin jatkossakin pelaan Humble Bundle 6:sta hankkimaani suomalaisen Recoil Gamesin Rochardia vain HTPC:ltä ja isommalta näytöltä.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää PlayStation 3:n langatonta ohjainta, jonka pitäisi toimia Bluetoothin kautta suoraan OS X:ssä, kunhan sen saa paritettua. Mutta pikaisesti testattuna juuri tuo paritus tuotti passcoden osalta ongelmia, eikä ohjain halunnut toimia.

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13″:n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13″ Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13″ Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.

OS X Lion ja yksivärisen harmaa iCal

Mac OS X Lionissa iCal-kalenteri uudistui ulkoasultaan, mutta ei kaikkien mielestä hyvällä tavalla. Entinen OS X:n harmaaseen tyyliin nätisti sopinut teema muuttui Lionin myötä värikkääksi karvapinnoitteeksi. Cult of Macin ohjeilla iCalin saa muutettu takaisin yksivärisen harmaaksi, joka istuu paremmin kokonaisuuteen.

Ennen ja jälkeen muutosten:

Uusi yksivärinen iCal ei ole aivan täydellisesti harmaa, sillä tekstit ja niiden taustat vielä paljastavat tekonahkaisen kauheuden. Mutta parempi tuo kuitenkin mielestäni on.

Applen idea uudessa tekonahkaisessa ulkoasussa on toteuttaa skeuomorfista-tyyliä, jossa ulkoasu tehdään vanhahtavaksi ja tutunomaiseksi. Lionin iCalissa tämä tarkoittaa fyysisen kalenterin ulkoasun ja tuntuman siirtämistä virtuaaliseen sovellukseen, iCaliin. Ideana mainio ja toimiva, mutta iCalissa idea on viety liian pitkälle sotkien kokonaisuutta.

Cult of Macin ohjeet ovat suhteellisen yksinkertaiset, vaikka sisältävätkin useampi työvaiheita. Lyhykäisyydessään ne ovat seuraavat:

  1. Sulje iCal
  2. Tee varmuuskopio vanhasta iCalista kopioimalla se eri nimelle.
  3. Valitse iCal-ikoni ja oikealla klikkauksella valitse ”Show Package Contents”.
  4. Valitse ”Contents”-kansio ja tämän jälkeen ”Resources”-kansio.
  5. Lataa harmaat teematiedostot -paketti (Cult of Mac)
  6. Siirrä puretun paketin ”ical_lion_silver”-kansion sisältö iCalin ”Resources”-kansioon.
  7. Kun Finden kysyy mitä tehdään, niin valitse ”Replace” ja ”Apply to All”.
  8. Sulje ylimääräiset Finder-ikkunat ja käynnistä iCal.
  9. Nyt iCalin pitäisi olla varustettu yksivärisellä harmaalla teemalla.

Tällaisten pienten, mutta yleiskuvaa rapistuttavien, muutosten myötä alkaa horjua se usko, että Apple panostaisi asioiden yksityiskohtiin kuten aikaisemmin ja OS X:n kehityksen suunta näyttää olevan alaspäin. Ehkä kesällä tuleva OS X Mountain Lion, Puuma, palauttaa uskon OS X:n edistyksellisyyteen ja jatkuvaan kehitykseen. Tosin siinäkin Kalenteri, entinen iCal, on karvapinnoitettu.

Samanlainen värikäs karvapinnoite on myös Lionin osoitekirjassa, jonka saa myös muutettua harmaaksi MacNixin ohjeilla.

Epub-sähkökirjojen lukijat Macille: Stanza ja Calibre

En ole koskaan innostunut lukemaan kirjoja tietokoneelta sähköisinä versioina, sillä arvostan oikean kirjan tarjoamaa käyttöliittymää, mutta kun Lois McMaster Bujoldin Cryoburn-teoksen liitteenä olleella CD:llä oli tarjolla kaikki mainion ”The Miles Vorkosigan Saga” -sarjan teokset ja lisämateriaalia Baenin kirjastosta, piti aiheeseen hieman perehtyä. Sivuhuomautuksena, että Baenin kirjastossa Bujoldin teokset ovat listattu hieman sekaisin lukujärjestystä ajatellen, mutta tarina alkaa ”Cordelia’s Honor” ja ”Young Miles” -kokoelmista.

Jo alkuun selvisi, että sähköisille kirjoille on tarjolla erilaisia lukulaitteita iPadista Kindleen ja Nookkiin ja tiedostomuotoja HTML:stä epubiin ja Mobipockettiin, joten ainakaan käyttäjälle ei kirjan lukemista ole turhan helpoksi tehty. Tässä tapauksessa valitsin, Nook-sanan tunnistaneena, Baenin kirjaston tarjoamista vaihtoehdoista avoimen ohjelmisto- ja laitteistoriippumattoman epub-tiedostomuodon, jolle löytyy Mac OS X:ssä muun muassa Stanza ja Calibre -sähkökirjojen lukuohjelmat. Muita epub-lukijoita ovat muun muassa Lucidor ja Adobe Digital Editions.

Stanza
Stanza on suunniteltu enemmänkin Applen mobiileille laitteille, kuin Mac OS X:ssä käytettäväksi ja sen kyllä huomaa. Lähestyminen lukemiseen on yksinkertainen ja toimiva: kirja aukeaa yhteen ikkunaan, ”sivuja” selataan nuolinäppäimillä ja tekstiä voi jakaa palstoihin kirjamaisesti. Lukijassa epub-formaatin teksti soljuu eteenpäin ja kappaleiden vaihtumista ei ole varsinaisesti eroteltu, kuten perinteisessä kirjassa. Jostain syystä myös kirjojen kansikuvat jäivät näkymättä. Lukemisen lisäksi Stanzalla voi myös muuntaa kirjan toiseen formaattiin kuten PDF:ksi, joka näytti onnistuvan ihan mainiosti. Stanza on saatavissa iLaitteiden lisäksi OS X:lle.

Stanza

Calibre
Calibre on ensivilkaisulla hieman sekava kokonaisuus ja sitä se on myös käytössä. Ohjelmasta kerrotaan Wikipediassa, että sitä käytetään useimmin kirjojen hallintaan, muuntamiseen ja laitteisiin siirtämiseen kuin varsinaisesti lukemiseen, ja tämä on helppo uskoa. Teknisesti epub-kirjan lukeminen kyllä onnistuu, mutta kovin mukavaa se ei ole: sivuja ei voi vaihtaa nuolinäppäimillä, koska varsinaisesti sivuja ei ole, vaan teksti soljuu jatkuvana ketjuna. Kirjojen muuntamisen osalta ainakaan PDF-muunnos ei kokeiluteoksen osalta onnistunut odotetulla tavalla. Calibre on saatavilla Windowsille, Mac OS X:lle ja Linuxille.

Yhteenveto
En ole testannut erillistä sähkökirjojen lukijaa, mutta ainakaan tietokoneelle tehdyt lukijat eivät vakuuta: lukeminen on hankalaa, teksti yhdessä pötkössä, eikä kirjamaista lukukokemusta synny. Tekstin pötkömäisyys on toki osittain sähkökirjaformaatin ansiota, mutta toivon, että erillisissä laitteissa asiat ovat paremmin, sillä tarjoavathan sähköiset kirjat paljon etuja tilaa vieviin painettuihin teoksiin. Mutta valitettavasti ne eivät tietääkseni vielä tarjoa kaikkien teknisten hienouksien lisäksi käyttökokemusta, joka vertautuisi oikeaan kätevän kokoisen pokkarin lukemiseen ajasta ja paikasta riippumatta. Onneksi siihen asti kirjastot palvelevat.

Humble Frozenbyte Bundle: Trine, Shadowgrounds ja Splot

Humble Bundle tarjoaa ajoittain mainioita tarjouksia ”maksa mitä haluat” -tyyliin erilaisista peleistä ja tällä kertaa kolmannessa, jo nyt päättyneessä, paketissa vuorossa oli suomalaisen Frozenbyten pelit: Trine, Shadowgrounds, Shadowgrounds: Survivor, Jack Claw ja Splot, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaistu ja Splot on tuloillaan. Peleistä oli saatavilla versiot sekä Windowsille, Macille että Linuxille ja lisäksi ne myös sai ladattua kätevästi Steamin kautta. Eli aika vähän tekosyitä olla hankkimatta.

En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 – 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi ”julkaistiin” Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.