Kategoria: vekottimet

Tekniikka ja sen sovellutukset ovat joskus mielikuvitustakin ihmeellisempiä

Ensituntumat Fujitsu Lifebook T901:stä

Kauan odottamani Fujitsu Lifebook T901 on viimeinkin täällä. Alkutalvesta Fujitsu järjesti LinkedIn-profiileita hyödyntävän kilpailun, jossa parhaille profiileille oli palkintoina Lifebook-kannettavia. Haaste otettiin vastaan ja heti ensimmäisellä viikolla ”Initech”-tiimini kipusi voittajakorokkeelle. Palkinnoksi valitsemani Fujitsu Lifebook T901 -kannettava oli se, jota olisin toivonut jo viime syksyisessä Fujitsun Lifebook4Life -projektissa testailla. No, nyt siihen on mahdollisuus ja myös Lifebook4Life matka jatkuu kolmella uudella maalla. Olen ehtinyt käyttämään Lifebook T901:stä nyt vajaan kuukauden ja tässä hieman ensituntumia ja kokemuksia laitteesta.

Ensituntumat

Fujitsu Lifebook T901 on kärkipään yrityskannettava, jonka mielenkiintoisimpana ominaisuutena on kosketus- ja kynäkäyttöinen näyttö, jonka voi taittaa tabletiksi näppäimistön päälle. Päälisin puolin T901 muistuttaa alkusyksyllä testaamaani Fujitsu Lifebook S761 -kannettavaa, mutta yleistuntuma T901:ssa on parempi ja laadukkaampi.

Ruskeaan pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli stylus-kynä kosketusnäytön kanssa käytettäväksi, suojapussi, levyt Windowsin palautukseen ja ajureille, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. S761:n mukana ei tullut Windowsin palautus-DVD:tä, vaan se hoituu pelkästään kiintolevyllä olevan palautusosion kautta, joka löytyy myös T901:n levyltä.

Ensituntumaltaan T901 on 13,3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 2.05 kg, ja on siis yhtä painava kuin vastaavan kokoinen Macbookkini. Fyysiseltä tuntumaltaan T901 on selkeästi tukevampi kuin S761:n, mutta ei kuitenkaan verrattavissa alumiiniseen Macbookiin. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Muotoilultaan kone on perinteistä yrityskannettavaa mattamustassa muovikotelossa ja suhteellisen paksu. Näytön alaosasta löytyvät pikanäppäimet erilaisille toiminnoille ja sormenjäljenlukija ja ylälaidasta Web-kamera. Kotelon vasemmalta reunalta löytyvät virtaliitin, yksi USB 3.0 ja FireWire-portti, HDMI-liitin ja laajennuspaikka. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Edestä löytyvät mikrofoni- ja kuulokeliittimet, paikka stylukselle ja fyysinen kytkin WLANille. Laitteen takaa löytyy kaksi USB 2.0 -porttia, pääsy SIM-korttiin, VGA-liitin piilotettuna suojalevyn taakse ja RJ45-liitin. Pohjasta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Pohjassa on myös ovelasti jotain kangasmaisia pinnoitteita, joiden ideaa en oikein ymmärrä.

Liitäntöjen osalta WLANin fyysinen kytkin on hieman liian herkkä ja koska se sijaitsee koneen etuosassa, liikkuu se epähuomiossa etenkin sylissä käytettynä. Samoin kuulokeliitännät ovat sijoitettu hankalasti etuosaan. Lisäksi virtapiuhan ja liittimen muotoiluun toivoisi samanlaista ratkaisua kuin Applella on Macbookeissa, eli magneettista helposti irtoavaa liitintä ja ohutta virtapiuhaa yhdistettynä tyylikkääseen laturiin. Myös etupaneelin kirkkaat ja lepotilassa vilkkuvat sini- ja viherledit voisi suunnitella paremmin. Yleisesti ottaen liitännät kuitenkin ovat monipuoliset ja toimivat.

Näppäimistön tuntuma on hyvä ja ne vastaavat hyvin painalluksiin. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin W510:ssä, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Macbookin selkeästi erillisillä ja sileillä näppäimillä. Enter-näppäin on suuri ja home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Edelleen vierastan Fn-näppäimen sijoittelua, joka eroaa verrattuna Thinkpadiin tai Macbookiin. Se on sijoitettu Win- ja Ctrl -näppäinten väliin, eikä viimeiseksi näppäimeksi Ctrl:n jälkeen.

Ovelista ratkaisuista puheen ollen Lifebookeissa on oma pieni pyöreä kosketuslevy näytön vierittämiseen. Varsinainen nystyräpäällysteinen kosketuslevy on Synapticin valmistama ja päällyste toimii mielestäni paremmin kuin vastaavanlaisena W510:ssä, ei kuitenkaan yhtä sulavasti kuin lasipintainen levy Macbookissa. Sormea pyörittämällä toimiva scrollpad toimii ihan hyvin ja jotenkin paremmin kuin S761:ssä. Mielestäni erillisen scrollpadin voisi jättää pois ja panostaa selkeästi isompaan kosketuslevyyn.



Tekniset ominaisuudet

Koneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla (pdf):

  • Näyttö: Mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1280 x 800 -resoluutiolla
  • Näytön lisätiedot: Kynä- ja kapasitiivinen kosketusnäyttö 5 sormen tunnistuksella, taustavalontunnistin
  • Piirisarja: Intel QM67
  • Prosessori: Intel Core i5-2520M @ 2.5 GHz, 3 MB
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
  • Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 7200 rpm
  • Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
  • Moduuli: DVD RW Dual Layer -asema
  • Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: Li-Ion 6-kennoa, 6200 mAh, 67 Wh
  • Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka, SIM-korttipaikka, SmartCard-paikka
  • Muuta: Bluetooth 3.0, GPS-paikannin, sormenjälkitunnistin, 2.0 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus, Magnesium-kansi, kiintolevyn ShockSensor
  • Käyttöjärjestelmä: 64-bit Windows 7 Professional
  • Paino: 2.05 kg

Kosketusnäyttö kynä-toiminnollaa

Kiinnostavin ominaisuus Lifebook T901:ssa on ”dual digitizer” -näyttö, joka kääntyy näppäimistön päälle tabletti-asetukseen ja käyttöliittymän kanssa voi tehdä interaktiota sekä kosketuksen että tökkimisen voimalla. Kännyköiden liukkaaseen kosketusnäyttöpintaan tottuneelle T901:n näyttö on hieman nihkeä, mutta stylus-kynä toimii mallikkaasti. Kynässä on kaksi nappia ja on paljon kätevämpi Windows 7:n kanssa kuin kosketuskäyttö. Kynän saa talteen koneen etuosasta löytyvään paikkaan.

Stulyksen käytössä hieman tottumista, etenkin piirtäessä, vaatii se, että kynän kosketusosa ja hiiren kursori eivät ole aivan suoraan samassa kohtaa, joten jälki tulee hieman sivuun. Ilmeisesti näytön kosketus- ja kynätoiminnallisuus tekee sen sen verran paksuksi, että kynän tarkka pistemäinen osuma ei ole aivan sen alapuolella. Sormella tökittäessä tuota ominaisuutta ei samalla lailla huomaa. Lisäksi koska näyttö on myös kosketusnäyttö, tulee stulyksella piirtäessä helposti virhepainalluksia, jos lepuuttaa kämmentä näytön päällä. Yleisesti ottaen stulys toimii kyllä näppärästi ja sillä saa kivaa jälkeä aikaan.

Tablettina käytettäessä Windowsista löytyy virtuaalinen näppäimistö, jolla tekstiä voi syöttää kuten näppäimistöllä tai kirjoittaa käsialatunnistuksella. Käsialatunnistus toimii tosin englanniksi, eikä oikein suomeksi kirjoitettuna. Kynällä voi tehdä muistiinpanoja esimerkiksi Microsoft Journal -sovelluksella tai Officen mukana tulevalla OneNotella. Muita varsinaisia kynäkäyttöisiä sovelluksia en ole vielä testannut. Näytön eli kannen lukitus tabletiksi tai normaalisti toimii kääntyvällä palikalla, joka ilmeisesti aiheuttaa myös sen, että lukitus ei ole aivan niin jämäkkä kuin olettaisi.

Näytön alalaidasta löytyvä sormenjälkitunnistin on kätevä etenkin tablettina käytettäessä ja toimii myös Windowsin sisäänkirjautumisessa, sekä muissa salasanaruuduissa. Kätevä tapa unohtaa salasanansa, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti kirjoittaa.

Sovellukset

Fujitsu on pakannut Lifebookin mukaan muutamia sovelluksia, joilla voi hallita koneen ominaisuuksia. Sormenjälkitunnistimen käyttöön on OmniPass Security, 3G-verkkoihin AirCard Watcher, verkkotilojen hallintaan PlugFree Network ja Web-kameralle löytyy CyberLink YouCam. Näyttöön liittyviä sovelluksia ovat Touch Launcher sovellusten käynnistämiseen, erilaisia pelejä sisältävä Microsoftin MultiTouchPack ja Auto Rotation Utility näytön kääntymisen hallintaan. Yleisiä apuohjelmia ovat Fujitsu Display Manager näyttöjen hallintaan, DeskUpdate ajureiden päivittämiseen, LaunchCenter alkuun pääsemiseen ja Battery Utility akun tietoihin. Lisäksi koneelta löytyy Office 2010:n testiversio, Nero levyjen polttamiseen, sekä erilaisia Intelin sovelluksia.

Esiasennetut sovellukset ovat ihan kivoja ja Lifebookien mukana tulee muutamia hyviä sovelluksia kuten ajureiden päivittämistä helpottava DeskUpdate, mutta myös turhia ja Windowsin ominaisuuksia toistavia sovelluksia. Lisäksi sovellusten toteutustapa, käytettävyys ja yhtenäisyys ei ole aivan sillä tasolla, jota olettaisi yrityskannettavassa näkevän. Esimerkkiä kannattaisi katsoa esimerkiksi Lenovon ThinkVantage -sovellusperheestä, vaikka niissäkin on omat ongelmansa.

Kannen alta ja käyttökokemuksia

Lifebook T901 on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on kelvollinen. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen. Kovan rasituksen alla koneen jäähdytys herää on selvästi kuultavissa, mutta muuten se on suhteellisen hiljainen. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 6 tunniksi ja lisävirtaa saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun, jos sellaisen moduulin omistaa.

Koneen LED-taustavalaistu näyttö on kirkas, laajalla katselukulmalla ja mattapintainen, mutta 1280 x 800 -resoluutio on hieman siinä ja siinä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan vähintään 1440 x 900 -resoluution tai mieluummin 1680 x 1050, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Tulee mieleen uuden iPad 9,7″ näyttö 2048 x 1536 -resoluutiolla, joka sopisi isompiinkin laitteisiin. Kaiuttimet koneessa ovat perustasoa ja kuulokkeiden kautta ääni on parempi.

Yksi kätevä ominaisuus sisäänrakennetun 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin Anytime USB -lataustoiminnon avulla. Se pitää vain ensin kytkeä päälle BIOSista ja ilmeisesti se onnistuu myös Intelin Windows-sovelluksen kautta. Tällöin matkoilla ei tarvitse erillistä laturia kännykälle. Pääasiassa yrityskäyttöön Lifebookista löytyy tuki Intelin Anti-Theft ja Active Management -teknologioille, joilla kannettavan saa suojattua varkailta ja hallittua. Fujitsu käyttöö edellä mainituista ominaisuuksista Advanced Theft Protection (ATP) -nimitystä.

Suorituskykytestit

Suorituskyvyltään Lifebook T901 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,7 (S716 4,6). Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3472 pistettä. Vertailuarvona S761 Core i5-2410M -prosessorilla saa 3637 pistettä ja Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. PCMark 7 tuottaa 2450 pistettä, kun vertailuna W510:lla sai 1935 pistettä. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Yhteenveto

Fujitsu Lifebook T901 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla kynä- ja kosketustoiminnon omaavalla kääntyvällä näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön. Fujitsun kannettavat saavat myös kattavan testauksen, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Pienillä muotoiluun liittyvillä muutoksilla T901 olis vielä parempi. Etenkin koneen paksuus, kotelon tukevuus ja virtaliitin ovat Macbookiin tottuneelle asioita, joita toivoisi muidenkin valmistajien miettivän. Tehojen ja virrankulutuksen osalta odotan innolla tuloillaan olevaa Intelin Ivy Bridge -arkkitehtuuria käyttäviä malleja, joiden pitäisi jälleen nostaa suorituskyky etenkin grafiikan osalta uudelle tasolle.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi voi seurata Lifebook4Life-profiilistani.

Quirky kauppaa talkoistettuja ideoita arjen ongelmiin

Blogin alkuaikoina kirjoitukset käsittelivät ajoittain, tai aika useinkin, erilaisia teknisiä vekottimia, mutta viime aikoina jutut ovat keskittyneet enemmän artikkelimaisiin juttuihin. Maailmalla on kuitenkin paljon mahtavia ideoita ja vekottimia, jotka ovat juttujen arvoisia, joten tässä muutamia innovatiivisia esineitä Quirkyn sivustolta.

Quirky on 2009 perustettu New Yorkilainen teollisen muotoilun yritys, joka hyödyntää crowdsourcingia, eli talkoistamista, määrittääkseen mitä tuotteita suunnitella ja valmistaa. Keksijät lähettävät ideoitaan sivustolle, jossa niitä voi äänestää ja myyntiin valituista tuotteista keksijä saa 30% voitosta. Kaikki sivuilla olevat ideat eivät ole niin ”hyödyllisiä”, mutta ideoiden taustalla on selkeästi enemmän tai vähemmän arkielämän ongelma ja ratkaisu siihen.

Weight To Go:
Montako kertaa olet pohtinut matkalaukkua pakatessa lentomatkaa varten, paljonko laukku painaa? Weight To Go yhdistää digitaalisen vaa’an, tunnistelapun ja lukon kätevään kokonaisuuteen. Tuote on vielä kehitteillä ja ennakoitu hinta 33 dollaria. Vaikuttaa näppärältä.

Thor:
Talven taas lähestyessä on syytä varautua auton ikkunoiden skrapaamiseen. Thor avustaa tässä tarjoamalla tukevan skrapan, jossa on tukeva jatkovarsi, tuplaskrapat ja kunnon käsituki. Tuotannossa jo oleva talviautoilun avustin maksaa 20 dollaria.

Boil Buoy:
Jos et jaksa katsoa vierestä, milloin kattilassa oleva vesi kiehuu, laita sinne Boil Buoy, joka hälyttää veden kiehuessa. Näppärä apuväline keittiöön kustantaa 15 dollaria ja on jo tuotannossa.

Vesta:
Vesta yhdistää vedenkeittimen ja kattilan esimerkiksi pastan, pikakeittojen tai nuudelien keittämiseen ja syömiseen. Ennakkomarkkinoinnissa oleva monitoimikattila maksaa arviolta 30 dollaria. Kätevä pieneen keittiöön tai työpaikalle.

Iron Station:
Kauluspaitojen hihojen silittäminen on aina hankalaa, etenkään jos silityslaudassa ei ole erillistä hihatelinettä. Iron Station -silityslauta ratkaisee asian tekemällä laudasta saksimaisen, jonka avautuviin saksiin voi hihat ja lahkeet vetää. Kätevää, vaikka itse harvoin jaksan normaaleja kauluspaitoja silittää. Näppärä silityslauta on tuotannossa ja hintaa sillä on 80 dollaria.

Ray:
Myös uusiutuvien energialähteiden helpompi hyödyntäminen on innostanut keksijöitä ja Ray-aurinkoenergiaa käyttävä laturi vaikuttaa näppärältä. Ei ehkä Suomessa kovin tehokas, mutta paneelin helppo sijoittaminen, ikkunaan kiinnittämisen mahdollisuus ja USB-liitäntä ovat käteviä ominaisuuksia. Ennakkomarkkinoinnissa olevaa aurinkoenergiaa saa 40 dollarilla.

Johtojen järjestely on selkeästi ollut monen ideoijan mielessä.

Plug Hub:
Auttaa järjestämään jatkojohtoon pöydältä tulevat piuhat siististi riviin ja piilottaa myös jatkojohdon kotelon taakse sekä pitää sen paikallaan. Jos edelleen olisi työpöytä, olisi tälle käyttöä. Tuotteella on hintaa 18 dollaria ja myynnissä.

Cable Collar:
Sähköpistokkeen päälle asennettava kehys, johon voi kierittää ylimääräisen piuhan. Tästä kun saisi Schuko-pistokkeellisen version, sillä ennakkomarkkinoinnissa olevan tuotteen 7 dollarin hinta ei ole paha.

Sling Back:
Sling Back mahdollistaa erilaisten teknisten laitteiden piuhojen kelaamisen laitteen sisälle, jolloin johto ei loju pitkin pöytää. Siistiä. 15 dollarin kelausväline on tuotannossa.

Cordies:
Auttaa pitämään piuhat järjestyksessä pöydällä kiinnittämällä ne pidikkeeseen. Ei enää matomaisia lonkeroita pitkin pöytää ja pöydän alle pudonneita piuhoja. Tuote on myynnissä 13 dollarin hintaan.

Cordlets:
Cordlets pohjaa samaan ideaan kuin Cordies, mutta mahdollistaa yksittäisen piuhan kiinnittämisen esimerkiksi näytön taakse kiinnitettävällä pidikkeellä. 4 kappaleen setti maksaa 10 dollaria.

Ihmiset ovat kyllä erittäin kekseliäitä ratkaisemaan arjen ongelmat, mutta ideasta on vielä pitkä matka tuotteeksi. Quirky on kyllä idealtaan mainio, sillä vaikka siinä tavallaan ryöstetään keksijän idea, saa myynnistä osuuden ja muuten koko ideaa ei välttämättä saataisi koskaan tuotteeksi asti. Samaa talkoistamisen ideaa hyödynnetään muun muassa Threadless t-paita -kaupassa.

Ensituntumat ja kokemukset Fujitsu Lifebook S761:stä

Pari viikkoa on kulunut siitä, kun sain testattavaksi Fujitsu Lifebook S761 -läppärin liittyen Fujitsun Lifebook4Life-kampanjaan, joten on aika lyhyelle katsaukselle, millainen laite S761 on. Lifebookit ovat suunniteltu yrityskäyttöön ja ovat itselleni brändiltään aikaisemmin tuntemattomia. Kahden viikon käytöllä Lifebook S761:ni vaikuttaa ihan asialliselta laitteelta, vaikka se sisältää muutamia kompromisseja ja itselleni epämieluisia ratkaisuja.

Ensituntumat
Fujitsu Lifebook S761 on melko tyypillinen keskitason yrityskannettava, joka näkyy sen muotoilussa ja ominaisuuksissa. Harmaaseen pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli suojakotelo, älykortinlukija ja ajurit, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. Mitä katselin toisten testaajien paketteja, löytyi niistä myös telakointiasemaa, toista akkua ja Windowsin palautuslevyä. Pakkaus on kustomoitu testauskampanjaa varten, joten en tiedä mitä paketista pitäisi oikeasti ostettaessa löytyä. Olin silti hieman pettynyt.

Ensituntumaltaan S761 on 13.3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 1.8 kg. Se tuntuu kuitenkin kevyemmältä kuin vastaavan kokoinen 2 kg:n vertailukoneeni Macbook. Eli konetta ei varsinaisesti voi kutsua kevyeksi. Fyysinen tuntuma ei ole kovin vankka tai tukeva vaan perinteisen PC-koneen luokkaa, etenkin kun vastassa on yhdestä alumiinikappaleesta valmistettu Macbook. Muovisen rakenteen huomaa sen taipuessa, kun konetta käsittelee. Etenkin omassa mallissani oleva näytön kansi on hutera ja sen saranat omaan mieleeni löysähköt, joka näkyy etenkin sohvalla käytettäessä. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Päälisin puolin kone on mattamustalla pinnalla kohtalaisen tyylikäs, vaikkakin hieman paksu. Takapuolelta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Vasemmalla reunalla on virtaliitin, yksi USB 2.0 ja USB 3.0 -portti, sekä mikrofoni- ja kuuloke- ja HDMI-liitännät. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Sen vieressä on paikka älykortinlukijalle ja USB-portti. Laitteen takaa löytyy VGA-liitin ja edestä SD-muistikortinlukija, sekä fyysinen kytkin WLANille.

Näppäimistön yleinen tuntuma on hyvä ja näppäimet vastaavat hyvin painalluksiin. Ne eivät ole myöskään aivan niin ahdettu yhteen kuten W510:ssä, joten kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin. Verrattuna Macbookin selkeästi erillisiin näppäimiin, S761 pärjää hyvin. Enter-näppäin on suuri ja myös home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Fn-näppäin on sijoitettu erikoisesti ja häiritsevästi Win ja Ctrl -näppäinten väliin, kun sen oikea paikka on viimeisenä näppäimenä Ctrl:n jälkeen.

Erikoisin ratkaisu Lifebookeissa liittyy kosketuslevyyn ja ikkunan vierittämiseen: se hoidetaan erillisellä scrollpadilla. Eli koneesta löytyy keskikokoinen nystyräpäällystetty Synapticin kosketuslevy, sekä sen vierestä pieni ympyränmuotoinen kosketuslevy. Varsinainen kosketuslevy toimii hyvin ja nystyrät ovat miellyttävämpiä kuin W510:ssä, vaikkakin välillä tuntuu, että kosketus ei aina reagoi kuten pitäisi, ei ainakaan yhtä sulavasti kuten Macbookissa. Vastaavasti sormea pyörittämällä toimiva scrollpad ei mielestäni toimi kuin ideana, sillä käytännössä sen käyttö on hankalaa ja ei kovin sulavaa. Ei ole Macbookin suuren lasipintaisen kosketuslevyn ja kahden sormen skrollauksen voittanutta.


Ominaisuudet
Testikoneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla:

  • Näyttö: mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1366 x 768 -resoluutiolla
  • Piirisarja: Intel QM67
  • Prosessori: Intel Core i5-2410M @ 2.3GHz
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
  • Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 5400 rpm
  • Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
  • Moduuli: DVD RW DL -asema
  • Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: 6-cell 63 wh (5800 mAh) Li-Ion
  • Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka
  • Muuta: Bluetooth 3.0, ShockSensor, 1.3 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus
  • Optiona lisäksi: sormenjälkitunnistin
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Professional 64-bit
  • Paino: 1.8 kg (1.66 kg magnesium-kannella)
  • Huomiot: tukee iAMT 7.0, Intel vPro vaatii Core i5-25xx prosessorin

Käyttökokemuksia ja huomioita
Lifebook on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja sen Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on noussut jo varteenotettavaksi. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen ja kuulemma ensi vuonna tulevan Ivy Bridgen myötä se kohenee vielä huomattavasti, 60% paremmaksi. Integroitu näytönohjain ei näy Lifebookin koossa, eikä varsinaisesti akunkestossakaan, mutta lämmöntuotto ja täten meteli on koneessa huomattavasti pienempi kuin Macbookissani, jossa on erillinen näytönohjain. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 5-6 tunniksi ja mainostettuun yli 10 tuntii ei päästä lähellekään normaalissa käytössä. Lisävirtaa toki saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun.

Koneen näyttö on LED-taustavalaistu, kirkas ja mattapintainen. 1366 x 768 -resoluutio on hieman siinä ja siinä, jos ulkoista näyttöä ei olisi ja pitäisi työskennellä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan 1440 x 900 -resoluution, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Kaiuttimet koneessa ovat lähes luokattomat ja ääni on vääristynyt konemaiseksi. Kuulokkeiden kautta äänessä ei ole mielestäni vikaa.

Yksi kätevä ominaisuus 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin. Tosin, ainakin omassa yksilössäni tuo Anytime USB -lataus oli kytketty pois päältä BIOSista. USB:stä lataaminen näytti toimivan vain vasemmalla laidalla olevasta USB 2.0 -portista. Tällöin esimerkiksi erillistä laturia kännykälle ei tarvita. Lisäksi Lifebookeissa on kätevältä vaikuttavia turvallisuuteen liittyviä ominaisuuksia kuten Advanced Theft Protection (ATP), mutta ne ovat lähinnä tarkoitettu yritysten IT-osastojen käytettäväksi, enkä niitä ole käytännössä testannut.

Muita huomioita mitä on tullut eteen on, että vaikka kosketuslevy osaa usean sormen kosketukset, eivät ne ole vakiona kytketty päälle, eikä täysin mukana tulevilla ajureilla hyödynnetty. Päivittäessä ajurit, on asetuksista mahdollista kytkeä päälle yhden sormen skrollaus, kahden sormen pyyhkäisy navigointia varten ja nipistys-zoomaus. Ajureita ei kannata päivittää suoraan Synapticin sivuilta, sillä vaikka ne toimivat, eivät ne näyttäneet tunnistavan pyöreää scrollpadia. Koneen levyltä löytyi kuitenkin hieman tuoreemmat ajurit, joilla sai mainitut toiminnot käyttöön.

Parhaiten kosketuslevyn hyödyntämistä pystyy parantamaan asentamalla avoimen lähdekoodin two-finger-scroll -ohjelman, jonka avulla saadaan kahden sormen skrollaus, sekä hiirestä tuttu keskiklikkaus. Ohjelma toimii Synapticin kosketuslevyille Windowsissa.

Harmillisesti mukana tuli vain Windows 7 Professional, sillä koska kannettava on tarkoitettu yrityskäyttöön, olisin halunnut testata vain Windows 7 Enterprisesta ja Ultimatesta löytyvää tukea Bitlockerille, eli Microsoftin tarjoamaa keinoa kiintolevyn salaukseen yhdessä TPM-moduulin kanssa.

Se, mitä olen eniten jäänyt kaipaamaan, on optiona saatava tukevampi magnesiumkansi, joka pienentäisi hieman painoa ja pitäisi näytön paremmin asennossaan sohvalla käytettynä. Tietenkin myös SSD-levy olisi ollut kiva ja kenties sormenjälkitunnistin. Kokonaisuus tuntuu kuitenkin ihan toimivalta näinkin.

Suorituskyvyltään Lifebook S761 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,6. Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3637 pistettä. Vertailuarvona Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. Päivitän tähän myöhemmin myös PCMark 7, wPrime 1.55 ja CrystalDiskMark 3:n testitulokset.

Pienillä lisäyksillä ja muutoksilla olisi saamastani S761:sta saatu vielä parempi, jos muotoilu ja muutamat ratkaisut jätetään huomioimatta. S761:n voi kasata monella eri tapaa, joka tulee hyvin ilmi lukiessa sen ominaisuusluetteloa (pdf), jossa puolet asioista on optioita. Ei voi kuin ihmetellä PC-koneiden valmistajien intoa mahdollistaa koneilleen ominaisuuksien kattavan valikoinnin. Sen lisäksi, että tarjolla on lukuisia lähes samankaltaisia malleja, voi sama malli erota toisesta lukuisella eri tavalla ja siitä puuttua monta kätevää ominaisuutta. Ei tarvitse varmaan arvata, kenen tietokonevalmistajan tuotestrategiaa arvostan.

Yhteenveto
Fujitsu Lifebook S761 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla, jotka ovat tähdätty yritysten IT-osastojen hyödynnettäviksi. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön ja alhainen lämmöntuotto ja äänitasot pitävät käyttäjän tyytyväisenä. Yrityskäyttöön tarkoitettu tietokone tarkoittaa myös kattavaa testausta ja laadunvarmistusta, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi S761:n ominaisuuksista voi seurata Lifebook4Life-profiilistani. Suomesta on lisäkseni kaksi muuta osallistujaa.

Fujitsu Lifebook S761 saapui testattavaksi

Viime viikon loppupuolella DHL:n postimies toi paketin Fujitsulta, jota olinkin odottanut, sillä pääsin osallistumaan kansainväliseen LIFEBOOK4Life -sisäpiiriläiset testiprojektiin, jossa 40 henkilöä Euroopassa ja hieman ympäriltä testaa erilaisia Fujitsun Lifebook kannettavia. Projektiin liittyy kaikkiaan 10 eri tehtävää, joista 6 pitää suorittaa, jotta testattavan kannettavansa saa pitää. Ei paha rasti.

Paketista löytyi yrityskäyttöön suunniteltu Fujitsu Lifebook S761 -kannettava, joka vaikuttaa ihan pätevältä välineeltä. Odotettavissa siis artikkeleita S761 kannettavasta ja englanniksi kokemuksiani ja tehtäviäni voi seurata LIFEBOOK4Life -profiilistani. Kannattaa myös lukaista LIFEBOOK4Life-blogista mitä muut testaajat ovat mieltä laitteistaan ja ainakin T901-malli taittuvalla kosketus- ja kynänäytöllä vaikutti näppärältä, samoin kuin 12.2″ tehopakkaus P771.

Lämmittelytehtäväksi tein niin sanotun unboxing videon, joita projektin jäsenet ahkerasti omista laitteistaan myös tekivät. Itse päätin tehdä asian hieman erilailla, stop-motion videolla. Aivan täydellistä siitä ei kyllä tullut, kuvausjärjestelyiden ja -kaluston puutteiden takia, mutta ensimmäiseksi yritykseksi ihan kohtalainen.

Video on kuvattu Canon IXUS 860 IS:llä, joka on hieman ottanut osumaa, sillä kuvien kohina on melkoinen. Kuvien editoinnin videoksi tein Kubuntu Linuxissa Kdenlive-ohjelmalla, joka vaikutti ihan asialliselta. En tosin onnistunut tekemään kunnollista overlayta tekstille, vaikka se olisi pitänyt onnistua. Tosin muutenkin alla oleva Ubuntu 11.10 Beta 1 vaikutti hieman epävakaalta.

Lenovo Thinkpad W510 on perusvarma työjuhta

Yrityskäyttöön tarkoitetut tietokoneet eivät juuri suuria tunteita herätä ja uudistukset laitteissa ovat usein varsin konservatiivisia. Vuoden 2010 keväällä julkaistu Lenovo Thinkpad W510 jatkaakin Thinkpadien perinteitä tarjoamalla laadukkaan ja toimivan kokonaisuuden, mutta olemalla samalla olemukseltaan harmaa, hajuton ja mauton. Eli juuri sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Tekniset ominaisuudet
Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on peruskauraa ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-720QM 1.60GHz -prosessorin, 2×8 GB muistia (64-bit Windows 7) ja nVidian Quadro FX 880M 1GB -näytönohjaimen paketoituna 1600×900 -resoluution 15.6″ HD+ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 320GB 7200rpm -kiintolevy, polttava-DVD -asema, 3G HSDPA -mobiiliyhteys, sormenjälkitunnistin, Webkamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja Intel 6300AGN -WLAN. Painoa koneella on noin 3.2kg.

Liitäntöjen osalta W510:n on hyvin varusteltu. Vasemmalta sivulta löytyy kaksi USB 3.0 -porttia, eSATA/USB -yhdistelmäportti ja liittimet FireWire 400:lle, VGA:lle ja DisplayPortille, sekä fyysinen kytkin langattomille yhteyksille. Oikealta puolelta löytyy yhdistetty mikrofoni- ja kuulokeliitin, paikka verkkopiuhalle, SDHC-kortin lukija ja ExpressCard/34 -paikka. Taakse on sijoitettu yksi USB 2.0 ja modeemiliitin. Teknisenä ihmisenä ilahduttaa etenkin kaksi USB 3.0 -porttia, joilla varmuuskopiointi ulkoiselle levylle sujuisi rivakasti, jos ulkoinen levyni vain sitä tukisi. USB 3.0 -tuki tuntui tosin olevan vielä hieman epävakaa, sillä jos Logitechin langattoman hiiren vastaanottimen liitti sellaiseen, jäi kone jumittamaan käynnistyksessä.

Lisäksi etenkin yrityskäytössä kannattaa hankkia samalla myös uusi Mini Dock Plus Series 3 for Mobile Workstations -telakka, sillä W510 vaatii tehokkaamman 135W-virtalähteen verrattuna aikaisempaan 90W:iin. Telakasta löytyy e-SATA -liitin, 6 USB 2.0 porttia ja näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, kahteen DVI- tai kahteen DisplayPort -liittimeen. Telakan tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta se pitää ainakin työpöydän ja koneesta lähtevät piuhat siistinä ja mahdollistaa koneen liikuttelun ilman piuhojen repimistä ulkoisesta näytöstä ja näppäimistöstä, jolloin liittimet myös pysyvät paremmin ehjinä.

Käyttöönotto ja sovellukset
Koneen käyttöönotto oli hoidettu jo valmiiksi korporaation toimesta asentamalla virallinen levykuva, joten vakiona ei ollut kuin muutama Lenovon ohjelmisto asennettuna. Lenovon sovellustarjonta kattaa perustarpeet ja on yllättävän hyvin toteutettua. W510:lle ThinkVantage-ohjelmistot löytyvät muun muassa verkkoyhteyksien hallinnointiin (Access Connections), järjestelmän pitämiseen ajan tasalla (System Update), koneen analysointiin (Toolbox) ja pikanäppäimien takaa löytyviin sormenjälkitunnistimen, langattomin yhteyksien, kosketuslevy/tappihiiren ja Webkameran hallinnointiin.

W510:n ominaisuuksien hallintaohjelmat pikanäppäinten takaa

ThinkVantage-ohjelmistot ovat pääasiassa siistejä ja selkeitä.

Ulkonäkö ja rakenne
Rakenteeltaan ja ulkonäöllisesti Thinkpad edustaa perinteistä PC-laitteistoa, jossa funktionaalisuus ajaa tyylikkyyden ohitse. Kokonaisuus ei ole mitenkään silmiin pistävän erikoinen, vaan oikeastaan aika sopiva yrityskannettavalle: suhteellisen vankkaa mattamustaa muovia, jossa on sivuissa reikiä vaikka mille liittimille ja pohja on kuorrutettu ruuveilla kiintolevyn ja muistien huoltoaukoille. Näytön saranat vaikuttavat tukevilta ja näyttö ei hetku. Mattamusta pinta tuntuu likaantuvan kohtalaisen helposti. Yleistuntuma ja laatuvaikutelma verrattuna Macbookin yhdestä tukevasta alumiinikappaleesta työstettyyn koteloon, on selkeä voitto Macbookin eduksi, mutta yrityskannettaviin verrattuna parempi.

Kannen alta ja kokemukset
Kannen alta löytyy siis 1600×900-resoluution 15.6″ HD+ LED -taustavalaistu näyttö, joka on kirkkaudeltaan, katselukulmiltaan ja väritoistoltaan hyvä. Lisäksi positiivisena puolena näyttö on mattapintainen, joten se ei heijasta samaan tapaan kuin kiiltäväpintainen näyttö kuten Macbookissani. Aikaisempaan 1680×1050-resoluutiolla varustettuun 15.4″:n T61p:en verrattuna resoluutiossa hävitään noin sata pikseliä HD:n nimissä. Valinnaisena lisänä W510:een saisi myös Full HD 1920×1080 -resoluution kosketusnäytön, joka olisi ollut kiintoisa.

W510:n näppäimistö on tuttua Thinkpad-tasoa ja jos on tottunut kirjoittamaan näppäimistöillä, joissa näppäimet ovat selkeästi toisistaan erossa (Mac), menee Thinkpadin näppäimistöön tottuminen hetkisen aikaa. Näppäimistö ei jousta painallusten alta, antaa hyvän vasteen ja kämmenet mahtuvat hyvin ottamaan tukea näppäimistön edessä. Näppäimistön ylälaidasta löytyy pikanäppäimet äänenvoimakkuudelle ja ikävästi yhteen ahdettujen nuolinäppäinten vierestä edes-takas -näppäimet esimerkiksi välilehdillä liikkumiseen. Funktionäppäimien yhteydessä fn-näppäimellä käytettynä ovat pikanäppäimet W510:n ominaisuuksien hallintaan ja kytkin näytön ylälaidasta löytyvälle näppäimistövalolle. Kaiuttimet löytyvät näppäimistön vierestä ja niiden äänenlaatu on kohtalainen.

Epämiellyttävin uudistus W510:ssä on pienillä nystyröillä päällystetty Synapticin kosketuslevy, joka hallitsee monikosketuksen. Nystyröity pinnoitus on sormen ja levyn välisen kitkan vähentämiseksi, mutta itse en siitä pidä. Ennemminkin se tuntuu lisäävän kitkaa sormen liikuttelussa. Onneksi kosketuslevyn lisäksi löytyy perinteinen tappihiiri G, H ja B -näppäinten välimaastosta, joka toimii kuten ennenkin. Vaikka kosketuslevy on asiallisen kokoinen ja tappihiiri mainio, eivät ne pärjää Macbookin lasipintaiselle ”jättikokoiselle” kosketuslevylle.


Kohinaisista kuvista huolimatta, saanee niistä käsityksen millainen musta möhkäle W510 on.

Käytän W510:ä pääosin työpisteessäni, joten akunkesto on itselleni toissijaista, mutta virtaa riittää 84W 9-kennon akussa arviolta kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Riittää hyvin hieman pidempäänkin palaveriin. Äänekkyydeltään kone puhisee iloisesti kovassa kuormituksessa, mutta eniten häiritsee ajoittainen ja hienovaraisesti kuuluva kimeähkö ininä, joka tuntuu esiintyvän etenkin silloin, kun ruudulla on paljon toimintaa, esimerkiksi jos komentokehoitteessa rullaa paljon tekstiä. Ominaisuus on ilmeisesti konekohtaista ja johtuu ilmeisesti joistain komponenteista, jotka värähtelevät virtaa säästävässä tilassa.

Suorituskyky
Suorituskyvyltään W510 on normaalia tasoa ja rivakka, vaikka ajoittain voisi melkein kuvitella käyttävänsä vanhaa T61p:tä. Windows XP:n vaihtaminen 64-bittiseen Windows 7:aan ja muistin lisääminen 8 GB:iin piristi kivasti käyttökokemusta, joka näkyy myös 3DMark 06 -testin 6807 pisteen tuloksessa. Aikaisemmin Windows XP:lla ajettu testi tuotti jostain syystä vain 5022 pistettä. Muiden testien osalta W510 sai PCMark 7:ssa 1935 pistettä ja wPrime 1.55:llä 32M meni aikaan 16,534 sekunttia. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Erot vanhaan T61p:hen näkyvätkin lähinnä prosessointitehoa ja muistia vaativissa tehtävissä, kuten Eclipsen ja muiden Java-sovellusten käytössä. Yleisessä sekalaisessa käytössä ei ensimmäisen sukupolven hitaahko matalakellotaajuinen neliytiminen Core i7-720QM -prosessori tuo ”musta tuntuu” -mittareilla suurta parannusta Core 2 Duo T7500 -kokonaisuuteen verrattuna. Tehoissa ei kuitenkaan ole valittamista. Suurin pullonkaula yleisessä käytettävyydessä ja nopeuden tunteessa on kiintolevy, jota Windows 7 tuntuu myös ahkerasti pyörittävän. Kiintolevyksi kannattaisikin vaihtaa SSD.

Yhteenveto
Thinkpadit tunnetaan perusvarmasta toiminnastaan ja W510 ei ole poikkeus. Vajaan vuoden käytön aikana ei koneessa ole ollut mitään erikoista hyvässä eikä pahassa. Positiivisin ominaisuus on hyvä näyttö, mutta se myös syö akkua mukavasti ja tuo painoa, joka ei työpöytäkäytössä ole haitannut. Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on samaa luokkaa kuin mikä tahansa nykyaikainen tehokäyttöön tarkoitettu yrityskannettava. Tarkempaa analyysia ja suorituskykymittauksia Lenovo Thinkpad W510:sta voi lukea Notebook Review -sivustolta.

Lopuksi jos verrataan appelsiineja omenoihin, niin oma kolme vuotta vanha Applen 13.3″ Macbook Late 2008 on käyttökokemukseltaan monilta osin mukavampi käyttää, kuin järkälemäinen W510:n, vaikka Macbookissa on heikompi suorituskyky ja näytön resoluutio. Tietenkin koneilla on eri kohderyhmät ja käyttötarkoitukset, sillä W510:sta ei ole tarkoitettu mukana kannettavaksi saati sohvalle sylissä käytettäväksi, eikä Macbookia ole tarkoitettu sovelluskehitykseen.

Xbox 360 Wireless Gaming Receiver yhdistää tietokoneen ja peliohjaimen

Pelaan yleensä pelini konsoleilla eli joko Wiillä, Xbox 360:llä tai PS3:lla, mutta eräitä pelejä ei valitettavasti joko saa konsoleille, tai ne ovat alennusmyynnissä vain PC:lle. Yksi tällainen mainio peli on Super Meat Boy, jonka sai ostettua sopuhintaan Steamin joulualennusmyynnistä. Eipä siinä mitään, mutta koska kyseessä on tasohyppely, on se parhaiten pelattavissa peliohjaimella. Ja niitähän laatikosta löytyi useampia.

Tietenkään ohjainten liittäminen tietokoneeseen ei ollut aivan yksinkertaista, sillä esimerkiksi Microsoft käyttää ohjainten ja konsolin välissä omaa poropietari-teknologiaa, joka ei ole Bluetooth-yhteensopivaa kuten PS3:ssa. Selkeästi vain keino myydä lisälaitteita kuten ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanotinta, jonka avulla langaton ohjain saadaan liitettyä tietokoneeseen. Ilmeisesti tuota lisälaitetta ei enää oikein virallisesti valmisteta, mutta se olisi Amazonissa löytynyt 33 dollarin hintaan. Mutta miksi tilata kalliilla, kun sen voi tilata DealExtremestä kolmasosahinnalla. Aikaisemmin tarjolla oli myös eri värisiä ja läpinäkyvä versio.

Valkoinen ”Xbox 360 Wireless Controller Gaming Receiver for PC”-lisäosa saapuikin viimein postitse ja pienen asennusihmettelyn jälkeen tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Ajurit löytyvät joko mukana tulevalta CD:ltä ja Windows 7:lle Microsoftin sivuilta.Ainut ongelma oli, että Win 7 pitää erikseen opastaa käyttämään juuri tiettyä ajuria Device Managerissa näkyvälle Unidentified Device -laitteelle. Laitteen ”Properties”-valikosta valitaan ”Drive”-välilehti ja ”Update Driver”, josta kliksutellaan ”Browse my computer for driver software” > ”Let me pick from a list of device drivers on my computer” > ”Windows Common Controller for Window Class” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows Version”. Sitten vain klikataan varoituksesta ”Yes” ja ohjain on asennettu. Windows 8:ssa ajuri vastaanottimelle löytyy vastaavasti, mutta ”Xbox 360 peripherals” > ”Xbox 360 Wireless Receiver for Windows” -kohdasta.

kuvat DealExtremestä

Langaton adapteri Xbox 360 -ohjaimille toimii hyvin ja nyt voi hyödyntää laatikossa olevia ohjaimia, eikä tartte ostaa erikseen PC:lle tehtyä langallista Xbox 360 -ohjainta. Ainakin Super Meat Boy pelittää kivasti kunnollisen ohjaimen kanssa, vaikka nyt pitää opetella taas pelaamaan uudestaan. SMB:n hallinta on nyt paljon tarkempaa verrattuna näppiksellä hakkaamiseen ja sormetkaan eivät tule niin kipeäksi. Vaikka adaptarin saapuminen Kiinasta kestikin 23 päivää tilauksesta, eikä pieneen pakettiin tullut seurantakoodia, sujui tilaus muuten hyvin. Maksun tein Paypalin kautta, kun Visalla maksussa oli ostohetkellä jotain ongelmia.

Xbox 360 -ohjain on liitettävissä myös OS X:ään OsxDriver-ajurin avulla, mutta ainakaan Snow Leopardissa (10.6.6) ei ajuri suostunut asentumaan. Pitänee lähettää Consoleen tulleet virheet ajurin kehittäjälle tutkittavaksi.

Jos ei halua odottaa ja hankkia taas uutta lisälaitetta pöydän alle piilotettavaksi, niin MotionInJoyn ajureiden avulla pitäisi saada PS 3:n ohjain liitettyä Windowsiin suoraan Bluetoothin kautta ja matkimaan Xbox 360:n ohjainta. Asennusohjeet näyttivät sen vain verran typerryttäviltä, että jätin testaamatta.

Asus S1-AT5NM10E on paljon pienessä paketissa

Pienet mediatietokoneet ovat yleistyneet viime vuosina ja markkinoilta löytyy useita erilaisia kokoonpanoja, jotka vastaavat tehoiltaan lähes muutaman vuoden takaisia pöytäkoneita ja loistavat video-ominaisuuksiltaan. Mediatietokoneet, eli HTPC:t, tarjoavat paljon toimintoja pienessä paketissa, mutta ovat osiltaan myös rajoittuneita käyttöön, johon ne on suunniteltu. Mutta sellainen oli kuitenkin nyt hankittava.

Vuodenvaihteessa kyllästyin viimeinkin käyttämään Macbookkia, PS3 Media Serveriä ja PlayStation 3:sta mediatoistimen korvikkeena ja päädyin pienen pähkinnän jälkeen tilaamaan Asuksen puolivalmiin S1-AT5NM10 -koneen, joka on mainio kokonaisuus HTPC- ja kevyeen pelikäyttöön. Vaihtoehtoja olisi HTPC-markkinoilta löytynyt useita kuten jokin Zotacin Zboxeista, mutta tällä kertaa hinta ratkaisi. Hieman arvelutti Pixmaniasta tilaaminen, josta masiinan sai noin 50e halvemmalla kun Suomesta, mutta hyvin se vajaassa parissa viikossa perille löysi.

Asuksen S1-AT5NM10 perustaa Intelin Atom D525 1.8 GHz -tuplaydinprosessorille ja Nvidian Ion II -piirisarjalle, jotka tarjoavat kohtalaisesti laskentatehoa, HD-tasoista videotoistoa ja tuen DirectX 10:lle Ionin GT218 -grafiikkapiirillä. Kuva siirtyy kätevästi HDMI:llä, bitit liikkuvat lankaa pitkin 1 GB verkossa ja langattomasti 802.1 (b/g/n) avulla ja ulkoiset levyt saa kiinni etulevystä löytyvillä kahdella USB 3.0 -liittimellä. Lisäksi ominaisuusluettelosta löytyy kaksi SO-DIMM DDR3 800 MHz -muistipaikkaa, VGA, 4 x USB 2.0, firewire, muistinkortinlukija, IR-vastaanotin, Bluetooth ja Realtek ALC887 -äänipiiri. Harmillisesti SPDIF-liittimestä löytyy emolevyltä vain pinnit. Kotelossa on yksi paikka 3.5″ kiintolevylle ja slim-paikka paketin mukana tulleelle polttavalle DVD-asemalle. Kotelo on varustettu ulkoisella 65 W -virtalähteellä ja on kooltaan 267 x 68.3 x 196.6 mm (L x K x S), joten se ei ole ihan pienimmästä päästä mitä HTPC-koneisiin tulee.

Kuten ominaisuuslistasta voi päätellä, on Asuksen barebone teknisiltä ominaisuuksiltaan ihan näppärä ja täytti kolme oleellisinta vaatimustani Atomin ja Ion II:n lisäksi: DDR3 SODIMM, 3.5″ paikka ja USB 3.0. Näin muistien ja kiintolevyn puuttumisesta ei tullut lisäkustannuksia, kun hyllystä löytyi Macbookin vanhat 1 GB:n DDR3 SODIMM -muistikammat ja pölyttymässä olevasta pöytäkoneesta Samsumg 750 GB SpinPoint F1 -levy. Viimeinkin sain jotain vanhoja osia hyötykäyttöön, vaikka muistia olisi voinut olla täydet 4 GB:a. Pitänee vielä yrittää metsästää jostain liitin emolevyn SPDIF-pinneihin, jotta saisi digitaalisen äänet käyttöön, tai sitten ostaa vahvistin, joka osaa HDMI:tä.

Tehoiltaan kone ei oikeastaan yllätä kumpaankaan suuntaan: 64-bittinen Windows 7 toimii riittävän vikkelästi ja Super Meat Boy pyörii sulavasti. Mediaominaisuuksiltaan laite toimii hyvin XBMC:n alustana ja videotoisto on DXVA:n avulla sulavaa eikä prosessori tällöin edes juurikaan kuormitu. Myös HD-tason Flash-videot toistuvat ongelmitta. Kytkin kyllä Win 7:n Aero-tehosteet pois päältä, joka piristi Windowsin reaktioaikaa. Jos tehoa pitää mitata, niin Windows 7:n tehokkuusarvio antaa 3,5 pistettä (prosessori 3,5; muisti 4,9; grafiikka 4,8; 3D-grafiikka 5,6; kiintolevy 5,9), 3DMark 06 vakioasetuksilla 2486 pistettä ja Super Pi Mod v1.5 menee aikaan 1m 21.981s. En ole langattoman yhteyden toimivuutta testannut, mutta ainakin USB 3.0:n eron huomaa positiivisesti (5 Gbps eli teoriassa 10 x USB 2.0). USB 3.0 -liitin tarjoaa myös enemmän virtaa (900mA) esim. kännykän lataamiseksi ja osaa sammuttaa laitteet jos niitä ei käytetä.

Ohjelmistopuolelta mukana tulee enemmän tai vähemmän tarpeellisia ominaisuuksia, kuten AI Manager -hallintapaneeli, EZ Flash -BIOS-päivitys USB:ltä, Crash Free BIOS -suoja ja DriveClone Pro 7 -ohjelma varmuuskopiointiin. Kiintoisimpana lisänä löytyy nopeasti käynnistyvä Express Gate, joka on Asuksen kehittämä Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä yleisesti käytettyjen toimintojen kuten selaimen ja pikaviestien käyttöön ennen Windowsin käynnistymistä. 64-bittisen Windows 7:n toiminnan osalta en ole mitään erikoista vielä havainnut rautaan nähden, sillä se asentui ihan mukisematta ja löysi kaikki palikat, kunhan ensin asensi ajurit Asuksen levyltä, joka teki sen kätevästi kaikki kerralla.

Asuksen kokonaisuus on kohtalaisen hyvin mietitty, mutta jättää joltain osin toivomisen varaa ja on selkeästi kompromissi hinnan ja ominaisuuksien välillä. Hieman jäin kaipaamaan valmista digitaalista äänilähtöä, ehkä DVI:tä tai Displayport -liitäntää ja paremmin äänieristettyä kiintolevykelkkaa, jotka jo auttaisivat kummasti. Myös matalataajuiseen hurinaan voisi miettiä hiljennystä, sillä se kuuluu olohuoneen toiselle puolelle (ilmoitettu 26.9 dB). Q-Fan osaa pitää tuulettimet hiljaisella, mutta ilmeisesti vanhan kiintolevyn jyrinä ja resonointi kuuluu hyvin rei’itetystä kotelosta. Hiljaisuuden eteen joutuu joko askartelemaan tai ostamaan hiljaisempia osia. Kuvanlaadun suhteen VGA:n kautta kuva ei ole parhaimmillaan, vaan hieman epäterävä, mutta HDMI:llä ei kuvassa ole valitettavaa, vaikka taitaa olla sekin hieman pehmeä. Tehoiltaan kone tuntuu ihan pätevältä XBMC:n käytön lisäksi nettisurffaukseen, -videoihin ja kevyeen pelaamiseen, eli juuri siihen mihin se on suunniteltukin.

Päivitys, 7.10.2012:
Asus S1 on palvellut HTPC-käytössä kohta pari vuotta ja toiminnassa ei ole ollut valittamista. HDMI:n lisäksi ei muita liitäntöjä ole tarvinnut kuvan ja äänen saamiseksi, eikä kuvanlaadussa ole ollut valittamista. Tuulettimien hurina melkein peittyy nykyään muiden äänien alle, kun suurimman hurinan sai pois päivittämällä kiintolevyn Western Digital 2TB Caviar Greeniin. Muistiakin koneesta löytyy nykyään täydet 4 GB, joka piristää toimintaa, mutta edelleen Windows 7:n pyöritys voisi olla sulavampaakin, mutta Atom D525 ei vain siihen oikein jaksa. Suorituskyvyn puute näkyy nykyään myös peleissä kuten Rochardissa.