Jasmo harmittelee, kun eilen yöllä (5.2.2007 klo 01:25 – 05:00 + seremoniat 25min) tullutta Super Bowlia ei uusittu inhimillisempään aikaan. Itse katsoin ekaa kertaa Super Bowlin, wohoo, ja kyllä meinasi itku päästä ja uni tulla. Pelikatkoja (lue taukoja Jenkkien mainoskatkojen takia) oli varmaan joka toinen minuutti ja pelitapahtumat olivat hieman pätkittäisiä. Olisivat voineet näyttää edes niitä Jenkkien mainoksia, mutta kun Jenkeissä tuli hyviä mainoksia, täällä näytettiin pyörivää voittopokaalia tai jotain muuta yhtä tylsää. Siis ei huoh. Jännittävästi alkanut peli, puoliaikashow ja puoliajan tilanne pakottivat katsomaan 41. Super Bowlin loppuun asti. Parhaimmat Super Bowl mainokset voi käydä katsomassa Gizmodon mainoskatsauksesta.
Indianapolis Coltsin arvostettu pelinrakentaja Peyton Manning vei kuin veikin ennakkosuosikkina peliin lähteneen joukkueensa Super Bowl XLI:n voittoon ja Chicago Bears taipui pistein 29-17. Pelin alku oli hieman yllätyksellinen, mutta tarjosi mielenkiintoisen lähtöasetelman. Pelin etenemisestä voi lukea Kainalopallokornerista, joka on amerikkalaiseen jalkapalloon keskittynyt blogi, jossa oli myös pelin lähes reaaliaikaista seurantaa. Puoliajalle mentäessä pisteet olivat tasaiset 16-14 Coltsien johtaessa. Pelillisesti Colts hallitsi ensimmäistä (selostajien mukaan) sateessa pelattua Super Bowlia, mutta pisteissä se ei vielä näkynyt. Lopulta kuitenkin oikeus voitti ja Colts rynnisti selkeään voittoon. Kainalopallokorneria lainaten:
Lyhyesti: Colts pääsi alkusähläyksen jälkeen rytmiin, pelasi tarkasti ja varmasti, eikä sillä oikeastaan toisella puoliajalla suurta hätää ollut. Bears olisi tarvinnut aimo annoksen nöyryyttä tekemisiinsä.
En ole aikaisemmin katsonut yhtäkään amerikkalaisen jalkapallon ottelua ja kyllähän peli oli ihan mielenkiintoista katsottavaa. MTV3:n selostajat olivat hyviä ja selostivat myös hieman peli-ideaa sitä tuntemattomille ja pitivät liian usein tulleiden pelikatkojen aikana hieman mielenkiintoa yllä, ettei väsymys ehtinyt voittamaan. Odotin ehkä puoliaikashow:lta hieman liikoja, sillä Princen laulu- ja kitarointiesitys ei kyllä lämmittänyt, vaikka hyviä cover-biisejä soittikin.
Loppupeleissä kiinnostukseni amerikkalaiseen jalkapalloon on hieman samaa luokkaa kuin jalkapalloa ja jääkiekkoa kohtaan: vähäistä. Isoimmat ottelut ja turnaukset jaksaa katsella, mutta muuten eipä juuri. Jotenkin joukkuelajit ja niiden seuraaminen ei ole koskaan ollut mielekästä, varsinkaan yksin katsottuna (kisastudiot oma lukunsa). Ehkäpä osa tästä mielenkiinnon puutteesta selittyy sillä, että olen enemmänkin yksilölajien harrastaja ja kun vielä pyöräilin kilpaa, oli lopputulos vain itsestä ja välineistön kestävyydestä kiinni. Kyllä hyvä ja menestyksekäs joukkuekin toimii parhaimmillaan kuten yksilö, mutta silti kestävyys- ja yksilölajeissa on sitä jotain.
