Juuri ajoissa -kello

Suunnittelija Martin Frey on kehittänyt konseptin ”juuri ajoissa” -kellosta (Just In Time Watch), joka tarjoaa oleelliset tiedot tapaamisen ajankohdasta pelkällä vilkaisulla. Normaalia kelloa katsottaessa pitää miettiä: paljon kello on nyt, milloin on seuraava tapaaminen, kauan matkaan pitää varata aikaa ja kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä vai olenko jo myöhässä? Hankalia mietintöjä ja epätarkkoja etenkin matkaan menevän ajan arvioinnin suhteen.

”Just In Time Watch” tekee ajan arvioinnista helpompaa. Kello kommunikoi Bluetooth -puhelimen kanssa ja koordinoi aikataulua GPS-paikannuksen avulla. Älykäs kello määrittelee sijaintisi, ajan, tapaamisen sijainnin ja jäljellä olevan ajan. Näillä tiedoilla kello voi näyttää paljonko tapaamiseen on aikaa, koska pitäisi olla jo menossa ja kuinka paljon saavut myöhässä, jos et ole vielä lähtenyt. Erittäin kätevää kiireiselle ja kellontarkalle ihmiselle.

Ei yllätä, että ”juuri ajoissa” -kellon suunnittelija on saksalainen. Konseptina kello on loistava, mutta todellisuudessa tosielämän muuttujien arvioiminen ja hallinta voivat olla hankalasti toteutettavissa. Vanhan sanonnan mukaan ”parempi ajoissa, kuin myöhässä”, joten matkaan kannattaa aina varata hieman enemmän aikaa, kuin tarpeellista.

Just In Time Watch

(via Gizmodo)

Super Bowl XLI

Jasmo harmittelee, kun eilen yöllä (5.2.2007 klo 01:25 – 05:00 + seremoniat 25min) tullutta Super Bowlia ei uusittu inhimillisempään aikaan. Itse katsoin ekaa kertaa Super Bowlin, wohoo, ja kyllä meinasi itku päästä ja uni tulla. Pelikatkoja (lue taukoja Jenkkien mainoskatkojen takia) oli varmaan joka toinen minuutti ja pelitapahtumat olivat hieman pätkittäisiä. Olisivat voineet näyttää edes niitä Jenkkien mainoksia, mutta kun Jenkeissä tuli hyviä mainoksia, täällä näytettiin pyörivää voittopokaalia tai jotain muuta yhtä tylsää. Siis ei huoh. Jännittävästi alkanut peli, puoliaikashow ja puoliajan tilanne pakottivat katsomaan 41. Super Bowlin loppuun asti. Parhaimmat Super Bowl mainokset voi käydä katsomassa Gizmodon mainoskatsauksesta.

Indianapolis Coltsin arvostettu pelinrakentaja Peyton Manning vei kuin veikin ennakkosuosikkina peliin lähteneen joukkueensa Super Bowl XLI:n voittoon ja Chicago Bears taipui pistein 29-17. Pelin alku oli hieman yllätyksellinen, mutta tarjosi mielenkiintoisen lähtöasetelman. Pelin etenemisestä voi lukea Kainalopallokornerista, joka on amerikkalaiseen jalkapalloon keskittynyt blogi, jossa oli myös pelin lähes reaaliaikaista seurantaa. Puoliajalle mentäessä pisteet olivat tasaiset 16-14 Coltsien johtaessa. Pelillisesti Colts hallitsi ensimmäistä (selostajien mukaan) sateessa pelattua Super Bowlia, mutta pisteissä se ei vielä näkynyt. Lopulta kuitenkin oikeus voitti ja Colts rynnisti selkeään voittoon. Kainalopallokorneria lainaten:

Lyhyesti: Colts pääsi alkusähläyksen jälkeen rytmiin, pelasi tarkasti ja varmasti, eikä sillä oikeastaan toisella puoliajalla suurta hätää ollut. Bears olisi tarvinnut aimo annoksen nöyryyttä tekemisiinsä.

En ole aikaisemmin katsonut yhtäkään amerikkalaisen jalkapallon ottelua ja kyllähän peli oli ihan mielenkiintoista katsottavaa. MTV3:n selostajat olivat hyviä ja selostivat myös hieman peli-ideaa sitä tuntemattomille ja pitivät liian usein tulleiden pelikatkojen aikana hieman mielenkiintoa yllä, ettei väsymys ehtinyt voittamaan. Odotin ehkä puoliaikashow:lta hieman liikoja, sillä Princen laulu- ja kitarointiesitys ei kyllä lämmittänyt, vaikka hyviä cover-biisejä soittikin.

Loppupeleissä kiinnostukseni amerikkalaiseen jalkapalloon on hieman samaa luokkaa kuin jalkapalloa ja jääkiekkoa kohtaan: vähäistä. Isoimmat ottelut ja turnaukset jaksaa katsella, mutta muuten eipä juuri. Jotenkin joukkuelajit ja niiden seuraaminen ei ole koskaan ollut mielekästä, varsinkaan yksin katsottuna (kisastudiot oma lukunsa). Ehkäpä osa tästä mielenkiinnon puutteesta selittyy sillä, että olen enemmänkin yksilölajien harrastaja ja kun vielä pyöräilin kilpaa, oli lopputulos vain itsestä ja välineistön kestävyydestä kiinni. Kyllä hyvä ja menestyksekäs joukkuekin toimii parhaimmillaan kuten yksilö, mutta silti kestävyys- ja yksilölajeissa on sitä jotain.

Ulkoinen kiintolevy Mac ja Linux ympäristössä

Ostin Lacien ulkoisen kiintolevyn varastolevyksi, jota voi tarvittaessa liikutella iBookin parina. Vaikka normaalisti mietin (hieman liiankin) tarkkaan rahan sijoittamista elektroniikkaan, oli Lacien pelkistetyn harmaa, elegantti ja F.A. Porschen suunnittelema laatikko hinta/ominaisuus -suhteiltaan hyvä ostos. Ainakin omasta mielestäni ja sehän riittää.

Ominaisuuksiltaan ulkoisesta levystä löytyy USB2.0 -liitäntä virtalähteineen ja kotelon sisältä paljastui Seagaten 7200.10 8MB (ST3320820A) PATA -kiintolevy. Ulkoisia levyjä oli tarjolla myös Firewire ja eSATA -liitännöillä ja SATA-levyillä, mutta hinta nousee tuoreemmalla tekniikalla jo hieman liian paljon hyötyyn nähden.

Olin alkuun hieman huolestunut, miten Mac OS X:ssä alustettu levy toimisi muissa käyttöjärjestelmissä, sillä Mac:n HFS+ (Mac OS Extended) -tiedostojärjestelmä on Microsoftin NTFS:n tapaan hieman rajoitetusti tuettu muilla alustoilla. Lisäksi OS X:n tuki muille tiedostojärjestelmille on UNIX -taustastaan huolimatta lähes yhtä heikkoa kuin Microsoft Windowsissa. Mac OS X tukee HFS+:n lisäksi myös UFS (UNIX File System) ja FAT32 -tiedostojärjestelmiä, mutta ne eivät olleet houkuttelevia vaihtoehtoja muiden käyttöjärjestelmien tuen tai rajoittuneiden ominaisuuksien suhteen. Erillisen laajennuksen avulla OS X osaa sekä kirjoittaa että lukea Linuxissa yleisesti käytettävää ext2 -tiedostojärjestelmää, mutta tämäkään vaihtoehto ei houkutellut. Rajoitettu tuki eri tiedostojärjestelmille on Linuxinkin puolelta tuttua, sillä toimiva kirjoitus-luku -tuki NTFS:lle saatiin kasaan vasta äskettäin.

Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi HFS+:n käyttäminen, jolle löytyy Linuxista täysi tuki, kun journalointia ei ole käytössä. Muutamat vivut päälle kernelin asetuksista, kernelin kääntö, uudelleenkäynnistys ja levy kiinni. Asiasta löytyy lisäksi ohjeet Gentoo Wiki:stä. Myös Windowsin pitäisi osata ainakin lukea ja rajoitetusti kirjoittaa HFS+ -tiedostojärjestelmää MacDrive työkalun avulla. Itselle riittää, että levyä voi kanniskella iBookin kanssa, käyttää Linuxissa ja tarvittaessa jakaa levyä Windowsille Samban läpi.

Tietotekniikka on ihmeellistä ja erilaisia järjestelmiä on useita. Harmittavan usein erilaiset järjestelmät eivät tule toimeen keskenään ja ainoa mikä tästä kärsii on käyttäjä.

Viikonloppu lappeen Rannassa

Cluster ry:n hallituksenvaihto vei viikonlopuksi lappeen Rantaan ja hallitus saatiin vaihdettua. Lappeen Ranta ei ollut juuri muuttunut marraskuusta, jolloin opiskelukaupungista lähdin. Lunta oli enemmän ja tien varteen oli kohonnut kerrostalo.

VR:kin taas muistutti mitä ”uusi juna-aika” todellisuudessa tarkoittaa, jos ei asu pääkaupunkiseudulla. Ehkä Lahti – Riihimäki välille olisi voinut vielä muutaman lisäaseman pystyttää.

Keskiviikon linkit

Linux, Flash ja 64-bittinen Firefox

Gentoo:n Wikissä on ohjeet Flashin käyttämiseen Firefoxissa ja eikä siinä juuri mitään ihmeellistä ole. Yksi emerge-loitsu (emerge -av net-www/netscape-flash) ja Firefoxin uudelleenkäynnistys. 64-bittisellä alustalla tarvitaan netscape-flashin lisäksi nspluginwrapper -ohjelma, jos halutaan käyttää 64-bittistä Firefoxia ja 32-bittistä Flashia. Nspluginwrapper mahdollistaa 32-bittisen lisäosan käyttämisen 64-bittisessä selaimessa.

Nspluginwrapper asentuu komennolla emerge -av nspluginwrapper ja asentaa 32-bittisen Flash-laajennuksen 64-bittisen Firefoxin käyttöön.

Saamalla 32-bittinen Flash toimimaan 64-bittisessä Firefoxissa ei vielä saavuteta juurikaan mitään, sillä lukuiset muut hyödylliset lisäosat kuten Suomen kielen oikoluku ja HTML Validator ovat tällä hetkellä saatavilla vain 32-bittiselle alustalle. Vastaavasti taas joitain lisäosia ei saa 64-bittisellä alustalla toimimaan 32-bittisen Firefoxin binäärin kanssa. ”You win, you lose” -tilanne.

Periaatteessa on aika sama käyttääkö 64-bittistä vai 32-bittistä binääriä, mutta mutu-tuntumalla 64-bittiselle alustalle optimoitu Firefox toimii hieman sulavammin ja syö vähemmän tehoa, varsinkin jos sivustolla on Flash-sisältöä. Käytännössä elämä 64-bittisellä alustalla on ajoittain hieman hankalaa ja etuja lisäbiteistä on vaikea sanoa.

Täytyykin tästä vaihtaa takaisin 32-bittiseen binääriin, niin Suomen kielen oikoluku voi tarkistaa tämänkin kirjoituksen. Vielä kun automaattinen oikoluku korjaisi myös ajatusvirheet ja jäsentelisi kirjoituksen järkevään muotoon.

Microsoft telttailee Vistan kanssa Kampissa

Tietokone uutisoi Microsoftin tammikuun viimeisenä päivänä alkavasta Vista-kampanjasta, joka näkyy myös Helsingin katukuvassa. Microsoft pystyttää Helsingin Kampintorille teltan, joka toimii Vistan Suomen lanseerauksen tukikohtana. Ohjelmassa on tietojen mukaan Vista-hengennostatusta Microsoftin kumppaneille ja yleisölle esitellään Vistaa ja sen erilaisia käyttötapoja. Teltta on avoinna yleisölle perjantaista sunnuntaihin eli 2.–4.2.2007.

Tietokoneen uutisoinnista ei selvinnyt tarkoitetaanko Kampintorilla Kampin sisäpihaa vai ulkoaluetta, mutta en kyllä osaa kuvitella Microsoftia, tai muutakaan yritystä, telttailemassa Suomen talvessa. Viima ja kylmyys purevat auttamatta, oli talvi leuto tai ei.

Vista-teltta toi mieleen heti ajatuksen vaihtoehtoisesta Linux-teltasta ja Tietokoneen blogissa jo heräteltiin Linux-advokaatteja pystyttämään Vista-teltan viereen pingviinilogolla varustetun puolijoukkueteltan, josta jaeltaisiin tietoutta vaihtoehtokäyttöjärjestelmästä – ja kaupan päälle vielä Ubuntun asennus-cd:n.

Linux – Windows -vastakkainasettelu olisi toki mielenkiintoinen, mutta reikäinen ja nuhjaantunut puolijoukkueteltta pingviinilogolla toisi ennemminkin mieleen anarkistimaisen meuhkaamisen ydinvoimaa, kulutusyhteiskuntaa, turkiksia, lihaa jne. vastaan, eikä varteenotettavaa vaihtoehtokäyttöjärjestelmää.

Tietenkin eri teltat vetoaisivat erilaisiin kohderyhmiin ja kaikki julkisuushan on julkisuutta. Voin vain kuvitella millaisia otsikoita ja kuvia tuosta saisi. Lisätään torille vielä Mac-teltta (jossa esiteltäisiin Leopardia), niin kaikki vaihtoehtoiset käyttöjärjestelmät olisivat katettu :)