Microsoft tarjoaa opiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja

Useat Internetin uutislähteet ovat jo ehtineet kirjoittaa Microsoftin julkistamasta DreamSpark-hankkeesta, joka tarjoaa Microsoftin sovelluskehitysohjelmistoja ilmaiseksi korkeakouluopiskelijoille. Microsoft lähtee viimeinkin valloittamaan käyttäjäkuntaa oikeasta suunnasta: kehityspolun alkupäästä. Yleensä tällaiset yllättävät uutiset koskevat lähinnä Amerikkaa tai parhaimmillaankin Eurooppaa ja kiertävät Suomen kaukaa, mutta tällä kertaa ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistot ovat saatavilla kymmenessä maassa ja myös Suomessa.

Bill Gates kertoo, että tarkoituksena ei ole kääntää opiskelijoiden päätä avoimen lähdekoodin tarjonnasta, vaan tarjota lisää työkaluja työkalupakkiin. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelijat suuntaavat Linuxin, Eclipsen ja muiden avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pariin, koska Microsoftin tuotteet ovat olleet saavuttamattomissa hintansa puolesta. Tietenkin Microsoft naamioi DreamSpark-hankkeen oikean tarkoituksen perusteluun hankkeen tarkoituksesta parantaa opiskelijoiden valmiuksia toimia heti valmistuttuaan vaativissa työelämän projekteissa, joka toisaalta onkin ihan pätevä argumentti. Tietenkin ilmaisten ohjelmistojen jakamisessa on myös markkinoinnin kannalta positiivista imagonostetta ja pidemmällä aikavälillä lisää maksavia asiakkaita.

DreamSpark kattaa työkaluja ohjelmistojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja listalta löytyykin alustaksi Windows Server 2003 Standard Edition ja SQL Server 2005 Developer Edition ja kehitystyökaluiksi ohjelmistoihin Visual Studio 2008 Professional Edition, Xbox 360 -peleihin XNA Game Studio 2.0 ja webiin Expression -työkalut. Microsoftin kehitystyökalut ovat hyviä ja toimivia kokonaisuuksia, joten ilmaistarjonta on tervetullutta. Tietenkin voidaan epäillä, että Microsoftilla on herätty avoimen lähdekoodin tarjonnan uhkaan ja nyt hyökätään tarjoamalla kalliita ohjelmistoja ilmaiseksi.

Gatesin mielestä Microsoftin työkalut ovat voimallisempia kuin avoimen lähdekoodin yhdistelmät kuten esimerkiksi Linux, Apache, MySQL ja PHP, mutta tästä en ole, eikä moni muukaan ole samaa mieltä. Toki .NETin koodaaminen Visual Studiossa on kätevää, mutta lopputuloksen käyttöönotto voi olla hankalaa. Jos jätetään huomioimatta Microsoftin ja avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen välinen kinastelu paremmuudesta, on kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi ja näin vaihtoehtojen monipuolistaminen vain hyvä asia. Tarvitaan kokemuksia molemmilta puolilta, että voi vertailla eri ympäristöjä ja ratkaisuja keskenään.

DreamSpark-ohjelmaan ”rekisteröityminen” ja sovellusten lataaminen tapahtuu Microsoft DreamSpark -sivustolla, jossa kirjaudutaan Passport-tunnuksella ja tunnistaudutaan opiskelijaksi. Opiskelijoiden validointi toteutetaan Suomessa CSC:n kautta ja tämä tuntui toimivan hyvin.

Omassa yliopistossani ei ole hyödynnetty MSDN Academic Alliance -sopimusta, joka tarjoaa henkilökunnalle ja opiskelijoille ilmaisia Microsoftin ohjelmistoja, joten alustan ja kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi saataville on mieluisa uutinen. Saa nähdä mihin hyötykäyttöön Microsoftin tarjoamat sovellukset pääsevät, sillä Linux ja Eclipse ovat olleet toimiva ja tehokas kokonaisuus.

Tutkijat kehittäneet laitteen, joka tunnistaa hyvän kahvin

Kahviautomaattien kahvit ovat parhaimmillaankin pahaa ja yleensäkin on positiivinen yllätys, jos kyseisen litkun kahviksi edes tunnistaa. Makuasioista ei voi kuin kiistellä, mutta makuakin voidaan mitata ja arvioida teknologian tuomilla menetelmillä.

Nestlen tutkijat ovat kehittäneet laitteen, joka osaa erottaa hyvän kahvin pahasta, etenkin jos kyseessä on espresso. Laitteessa on samantyylinen makutarkkuus kuin ammattimaisilla espressomaistajilla ja tulevaisuudessa maistelu voikin siirtyä laitteiden tehtäväksi. Vielä tosin tarvitaan kehitystyötä laitteen käyttämiseksi laadunvalvonnassa.

Keinotekoinen makuarvostelu on toteutettu pohjautuen useiden espressolajikkeiden makutietoihin, anturiprofiileihin ja protonien siirtymäreaktioiden massaspektrometria dataan (PTR-MS). Tutkijoiden raportti on luettavissa pdf:nä ja web-sivuna, jos kemia kiinnostaa enemmänkin. Varmasti kiinnostava raportti asiaa tunteville, mutta käytännön sovellutukset ovat useille kiinnostavampia, kuin taustalta löytyvä tekniikka.

Olisikin toivottavaa, että hyvän kahvin tunnistava anturi asennettaisiin jokaiseen kahviautomaattiin ja täten automaatti keittäisi vain hyvää kahvia. Tai ainakin parempaa, kuin aikaisemmin ja sellaista, jota voisi juoda mieluusti.

Kahvianturi

(via Engadget)

NAS-laatikot tarjoavat levytilaa verkossa

Tietokoneet ovat yleistyneet kotitalouksissa ja tallennustilan tarve ja tiedon jakaminen useiden tietokoneiden välillä on kasvattanut merkitystään. Enää ei riitä, että tiedostot ovat vain yhdellä koneista, vaan niihin pitäisi päästä jokaiselta koneelta. Tarjolla onkin erilaisia ratkaisuja levytilan ja tiedostojen siirtämiseksi kodin sisäverkkoon, jolloin ne ovat kaikkien koneiden saatavilla. Teknisin termein tätä ratkaisua kutsutaan Network Attached Storageksi eli NAS-laatikoksi. Kotikäyttöön tarkoitettuja laitteita voi kutsua myös mediapalvelimiksi.

Hienosta nimestään huolimatta NAS-laatikko on yksinkertaisuudessaan pieni ja yhteen käyttötarkoitukseen, tiedostojen säilytykseen ja jakamiseen, erikoistunut tietokone, jossa on mieluusti vähintään kaksi kiintolevyä RAID-1 varmistuksella. Jos toinen levy hajoaa, ovat tiedot vielä tallessa toisella levyistä. Yleensä etenkin hieman paremmissa laitteissa on neljä kiintolevyä RAID-5:lla. Käsitettä hieman laajentamalla voisi normaalia levypalvelintakin kutsua tavallaan NAS-laitteeksi, vaikka käyttökohde ei olekaan tällöin rajattu. Nykyisin useat kuluttajatason NAS-laitteet toimivatkin tarvittaessa myös web-palvelimina ja vaikka missä rooleissa. Itsellänikin on tällä hetkellä käytössä vanhasta koneesta rakennettu levypalvelin, mutta energiatehokkuuden ja tilankäytön suhteen olen miettinyt hieman parempaa ratkaisua. Mutta vaikka tarjolla on erilaisia valmiita ja käteviä ratkaisuja, en ole oikein tehokasta ratkaisua löytänyt.

Usein markkinoiden tarjoamat edulliset tallennusratkaisut ovat puolivalmiita ”tuo-itse-levyt”-ratkaisuja kuten Thermaltaken Muse N0001LN ja Qnap TS-409 Pro Turbo NAS, joissa koneisto on valmiina ja vain kiintolevyt puuttuvat. Valmiin tallennusratkaisun valinnassa ongelmana lähinnä onkin sopivan laitteiston löytäminen eikä niinkään tarjonnan vähyys. Small Net Builder -sivuston niukahko NAS-artikkelikanta tarjoaa joitain testejä eri tarjoajien järjestelmistä, mutta testitulokset eivät ole kovin houkuttelevia. Lisäksi usein valmiin ratkaisun taivuttaminen omaan tarpeisiin on hankalaa, sillä vaikka laitteessa on taustalla Linux, voi sen suora käyttäminen olla tehty turhankin hankalaksi.

Edullisimmillaan yksinkertaisen RAID-1 varmistetun NAS-laatikon saa levyjen kanssa noin 250 – 300 eurolla, joka varmasti ajaa asiansa ihan toimivasti, mutta laitteen tehokkuudessa on usein paljon toivomisen varaa. Edes hieman kalliimmatkaan ratkaisut eivät saa täytettyä gigabitin verkkoa datalla ja tiedon siirtonopeus jää usein säälittävän alhaiseksi. Edullisista ratkaisuista harkitsin muun muassa levyjen kanssa tulevaa WD:n MyBook World II:sta, mutta foorumi-kirjoitukset antoivat turhan hankalan kuvan vekottimen säätämisestä ja toisena vaihtoehtona ollut Buffalon Linkstation Pro Duo ei vakuuttanut ulkoasullaan eikä suorituskyvyltään.

NAS-laatikon voi tietenkin myös rakentaa osista ja tarjolla onkin erilaisia NAS-koteloita kuten Chenbron ES34069 Mini-ITX, johon voi lisätä haluamansa komponentit. Sopivia pieniä koteloita ja komponentteja voi metsästää vaikkapa Mini-itx.com -sivustolta. Tarjolla on erilaisia integrointi-ihmeitä, joissa emolevyltä löytyy sekä prosessori että näytönohjain kuten VIA EPIA SN18000G tai Intel D201GLY2. Mini-ITX ratkaisut vain ovat usein rajoitettuja etenkin liitäntöjen suhteen ja ominaisuuksinsa nähden kalliita. Tietenkin voisin hyötykäyttää jo olemassa olevan Antec Sonata -kotelon, joka on tilava ja hiljainen, ja asentaa sisälle vain hieman energiatehokkaamman emolevyn ja prosessorin.

NAS NAS NAS

En ole oikein päässyt ratkaisuun, jaksanko rakentaa täysiveristä tietokonetta vai tyytyisinkö markkinoiden tarjontaan puolivalmiista laitteista. Toisaalta rakentamalla oman kokonaisuuden, saisi varmasti mitä haluaa. On kuitenkin hieman vaikeaa perustella itselleen toimivasta ja tehokkaasta ratkaisusta luopumista ja vaihtamista heikompaan toteutukseen, vaikka erillisellä NAS-laatikolla sähkönkulutus pienenisi ja myös ylläpidon tarve vähenisi puhumattakaan sisustuksellisista seikoista.

Älykortilla suojattu kiintolevykotelo pitää tiedostot turvassa

Kiintolevyille on saatavilla erilaisia koteloita, joilla tavallisen levyn voi muuttaa ulkoiseksi levyksi. ST Electronics tarjoaa hieman erikoisempaa DigiSAFE DiskCrypt Mobile DCM200 -koteloa, josta löytyy älykorttiin perustuva suojaus.

DigiSAFE DiskCrypt Mobile -kiintolevykotelo tarjoaa kaksitasoista suojausta, jossa käyttäjän pitää sekä syöttää älykortti että antaa PIN-koodi, ennen kuin rautatasolla salatun kiintolevyn tietoihin pääsee käsiksi. Koska salaus on toteutettu rautatasolla, ei se ole riippuvainen käyttöjärjestelmästä eikä tarvitse erillisiä ohjelmia. Kotelo on suunniteltu 2,5″ ATA-kiintolevyille ja käyttää USB 2.0 -liitäntää. Älykorttikotelon pitäisi tulla markkinoille maaliskuussa 99 dollarin hintalapulla varustettuna.

Digisafe

(via Engadget, Digisafe)

Luke-robottikäsi luo uusia mahdollisuuksia

Luke Arm

Tieteiselokuvissa käden tai jalan menettäminen ei ole suuri ongelma, sillä tilalle voi liittää robottijäsenen. Todellisuus on kuitenkin paljon karumpaa, mutta tekniikan kehitys tarjoaa parempia mahdollisuuksia robottikäden tai -jalan toteuttamiseksi.

Dean Kamen on suunnitellut robottikäden, jota kutsuu Tähtien Sota -elokuvan ”Luke”-kädeksi ja osittain ihan syystäkin. Uudella ajatusmallilla toteutettu käsiproteesi tarjoaa toimintaa esittelevän videon ja IEEE Spectrum -blogin artikkelin perusteella paremman käytettävyyden kuin aikaisemmat käsiproteesit.

Robottikäsi odottaa vielä kliinisiä testejä ja kehitystyön rahoittaneen DARPAn hyväksyntää. Projektin tulokset näyttävät hyvältä, joten toivottavasti rahoitusta testeihin ja jatkokehitykseen löytyy.

(via Engadget)

Linux pelikoneena: pelitarjonta, osa 2

Linuxilla ei tarvitse keskittyä kernelin kääntämiseen tai X-ikkunoinnin konffaamiseen, vaan aikaa voi kuluttaa myös pelaamalla. Testailin jo aikaisemmin Linuxin pelitarjontaa ja on aika jatkaa peleistä, jotka jäivät käsittelemättä. Useita pelejä jäi vielä testaamatta, joten pelattavaa riittää jatkossakin.

  • Metal Blob Solid: Blob Wars
    Blob Wars heittää pelaajan taistelemaan maailman vallanneita avaruuden pallukoita vastaan. Tehtävänä on taistella läpi vihollistukikohtien ja pelastaa maailma. Kevyttä tasoloikkaa yhdistettynä räiskintään.

    Blob Wars Blob Wars Blob Wars Blob Wars
  • Secret Maryo Chronicles
    Secret Maryo Chronicles muistuttaa hieman, tai oikeastaan aika paljonkin, Super Mario World -peliä monelta osa-alueeltaan. Musiikit ja äänet tuntuvat varmasti tutuilta kaikille Super Mario Wordlia pelanneille ja pelistä löytyy tutut sienet, kilpikonnat ja kukat. Tuntumaltaan SMC on näppäimistöltä pelattuna hieman turhankin herkkä ja epätarkan tuntuinen eikä pelin objektit ole aina aivan grafiikan näyttämän kokoisia. Tämä aiheuttaakin välillä ikäviä sivuosumia liikkuviin vihollisiin. Pelattavuusarvoltaan SMC on kuitenkin viihdyttävä ja varmasti parempi peliohjaimella pelattuna. Peli löytyy Gentoon Portagesta games-arcade/smc-paketista ja on saatavissa myös Windowsille.

    SMC SMC SMC
  • Neverput
    Neverputt on minigolf-peli, joka tulee Neverballin mukana ja pelien yhtenäisyyden huomaa nopeasti. Erilaisia minigolf-kenttiä on useita perinteistä minigolfia muistuttavista kentistä aina hieman erikoisempiin ja haasteellisempiin kenttiin. Mukavaa pelattavaa ja samalla kertaa voi golffata useampikin pelaaja. Peli on saatavissa myös Windowsille.

    Neverputt Neverput Neverputt Neverputt
  • Tux Kart ja Super Tux Kart
    Mikroautoilua erilaisilla eläinhahmoilla ja pelissä on selkeitä vaikutteita Super Mario Kart -pelistä. Super Tux Kart on monilta osin viritetty versio Tux Kartista, mutta perusmekaniikka on peleissä ainakin päälisin puolin sama. Pelattavuudeltaan Super Tux Kart on ihan viihdyttävää ajanvietettä, joskaan ei pidemmän päälle jaksa innostaa. Super Tux Kart on saatavissa myös Windowsille.

    Tux Kart Tux Kart Tux Kart Tux Kart
    Super Tux Kart Super Tux Kart Tux Kart Super Tux Kart

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO