YTV uusii matkakortit ja hankaloittanee julkisilla liikkumista

Helsingin sanomat uutisoi viime viikolla lyhyesti YTV:n aikovan vaihtaa kaikki nykyiset matkakortit ja kortinlukulaitteet ensi vuonna. Uudistus on osa vuoteen 2014 mennessä toteutettavaa matkan pituuteen perustuvaa taksa- ja lippujärjestelmää, jossa matkustajan pitää leimata lippunsa sekä tullessaan että lähtiessään.

Hesarin juttu on kerännyt hyviä kommentteja, joissa todetaan monia nykyisessä järjestelmässä olevia ja tulevassa järjestelmässä nähtävissä olevia ongelmia. Uutisoinnista ei kuitenkaan varsinaisesta käy selville, miten se näkyy kausilipulla matkustaville, mutta voi vain kuvitella millainen härdelli uudistuksesta ruuhka-aikoina syntyy, kun junien ja linja-autojen eteisissä tungeksivat ja tönivät matkustajat yrittävät vielä leimata lippunsa poistuessaan. Nykyäänhän kausilippua ei tarvitse leimata ollenkaan, ja matkustajat pääsevät joustavasti pois kulkuvälineestä. Linja-autoissahan vaaditaan jo nyt leimaus kyytiin astuessa ja hyvät jonot siitä aikaan saadaankin.

Tuplaleimauksella on matkustajien kiusaamisen lisäksi myös positiivisia puolia, sillä alku- ja päätepisteen tallettamisella saadaan kerättyä oikeaa tietoa matkustajien reittivalinnoista ja matkustajamääristä. Näillä tiedoilla voitaisiin sitten suunnitella reitit ja aikataulut matkustajien tarpeiden mukaisiksi. Tämä olisi tietenkin aivan liikaa odotettu joukkoliikenteen suunnittelijoilta. Luulisi jo nyt olevan tiedossa ruuhkaiset reitit ja matkustajien tarpeet, mutta yritäpä harrastaa poikittaista liikennettä sujuvasti ja nopeasti.

Uudistuksen osatuloksia on ilmeisesti nähtävissä jo ensi vuonna, kun tuplaleimaus tulisi vaadittavaksi hieman kuin ideaan totutteluna. Luvassa voi siis olla odottelua, ruuhkaa, paljon vihaisia matkustajia ja juna- ja bussivuorojen myöhästelyä matkustajavirtojen jonottaessa leimauslaitteelle. Toivokaamme siis, että uudistus käsittää vain matkakortin arvolla matkustavia.

Kuvittelisi, että tavoitteena olisi toimiva ja houkuttelevampi julkinen liikenne, mutta ainakaan tuplaleimauksella ei houkuttelevuutta saavuteta. Ja lippujen hintojen alenemista nyt ei ainakaan kannata odottaa, vaikka lipun hinta voitaisiinkin jatkossa kohdistaa matkan pituuteen alueiden asemasta.

Päivitys, 7.11.2008:
Tänään Helsingin Sanomien keskustelupalstalla YTV:n Matkustajapalvelut-yksikön päällikkö Pirkko Lento vastasi Hesarin uutisesta huolestuneille matkakortin käyttäjille, että uutisen luoma mielikuva matkakorttiuudistuksesta on virheellinen.

YTV on aloittanut matkakorttijärjestelmän uudistuksen ja muutokset tulevat käyttöön vähitellen, siten että ensi kesästä lähtien vaihdetaan matkakortit ilman lisäkuluja kortin latauksen yhteydessä. Uusia kortteja käytetään vanhojen tapaan, eivätkä kortinlukulaitteet tuolloin muutu.

Uudistuksen seuraava vaihe toteutuu 2010-luvulla, joka mahdollistaa Hesarin uutisoinnin mainitseman uudenlaisen hinnoittelutavan. Hyväksytyssä hinnoittelumallissa arvoliput hinnoitellaan matkan pituuden mukaan ja kausiliput nykyisen kaltaisten vyöhykkeiden perusteella. Matkakortin tuplaleimaus tulee siis koskemaan ainoastaan arvolipulla matkustavia. Nykyisistä YTV:n matkustajista noin 80 prosenttia käyttää kausilippua.

Onneksi julkisen liikenteen suunnittelijoilla ja päättäjillä on kuin onkin maalaisjärkeä ja ymmärrystä matkustajia kohtaan. Vastaavasti Hesarin uutisointi antaa taas olettaa aivan liikaa ja uutisoinnin laatu on lähes iltapäivälehtien tasolla. Toki uutisessa ei määritelty mitä matkakorttien käyttötapaa uudistuksen tuplaleimaus koskee, mutta mitään ei myöskään rajattu ulos. Uutisoinnin toivoisi olevan sen verran selkeätä, että väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään, etenkin kun tässä tapauksessa asia olisi voitu varmistaa suoraan YTV:ltä.

Esimakua Xbox 360:n uudesta kojelaudasta

Luin viime viikolla Joystiqista, että olisi mahdollista päästä testaamaan ennakkoon Microsoft Xbox 360:n marraskuun puolessa välissä julkaistavaa ”New Xbox Experience”:iä (NXE) eli käytännössä konsolin uutta kojelautaa ja sen muutamia uusia ominaisuuksia. Täytin siis asiaan vaadittavan Microsoft Connect -lomakkeen ja eilen sain sähköpostia, että NXE olisi asennettavissa.

Xbox 360:n uusi kojelauta onkin saanut jo hyvin palstatilaa Internetin uutissivustoilla muun muassa Engadgetissa, Gizmodossa ja Joystiqissa, joka esittelee uutta kojelautaa useilla videoilla. Uusi kojelauta on saanut positiivisen vastaanoton, mikä ei ole ihme, sillä se helpottaa huomattavasti Xbox 360:n ja Liven sisällön käsittelyä ja tuo mukanaan muutamia uusia ominaisuuksia. Lisäksi uusi kojelauta on ulkoasultaan paljon nykyaikaisempi ja miellyttävämpi kuin aikaisempi.

Vanha Blade-kojelauta:

Uusi ”Nex Xbox Experience”-kojelauta:

X0 NXE Dash X0 NXE Dash X0 NXE Dash X0 NXE Dash X0 NXE Dash

kuvat: engadget.com

Uusista ominaisuuksista mielestäni tärkein on mahdollisuus ”asentaa” peli konsolin kiintolevylle, jolta pelatessa latausajat nopeutuvat Microsoftin mukaan 30-50 prosenttia ja DVD-asema pysyy hiljaisena. Uutena tulevat lisäksi hieman Wii Mii-tyyliset avatar-ukot, joiden ulkoasua voi muokata haluamakseen ja lähinnä Amerikan markkinoille suunnattu Netflix-videopalvelu.

Testasin pelien asentamista kiintolevylle Fallout 3:lla, jonka asentaminen kesti noin kymmenkunta minuuttia. Tämän jälkeen kiintolevyltä pelatessa, ei DVD-asema hurahdellut ollenkaan ja latausajatkin olivat, luonnollisestikin, nopeutuneet hieman. Tietenkin, vaikka ajoittaisesta suihkumoottorin pyörittämisestä päästiinkin eroon, kuuluu konsolin hurina siltikin kohtalaisen äänekkäästi. MTV:n Multiplayerblog on vertaillut muutamien pelien käynnistymisaikoja DVD:n ja kiintolevyn välillä ja kiintolevy on 9-15 sekuntia vikkelämpi. Vertailussa olleet pelit veivät noin 6,6GB levytilaa.

Hieman harmillisesti Xbox 360:ssäni on vain 20GB:n kiintolevy, joten muutaman demon ja Fallout 3:n asentamisen jälkeen, sinne ei juuri muuta enää mahdukaan. Uudet Xbox 360 Pro:t ovatkin varustettu 60GB levyillä, joihin mahtuu useampikin peli.

Vaikka kojelauta uudistuikin pirteästi, jään edelleen kaipaamaan mahdollisuutta selata video- ja pelikauppapaikkojen ilmaista tarjontaa ja rajata kaiken maksullisen sisällön pois näkyvistä. Tältä osin Xbox Liven sisällön selaaminen on edelleen yhtä hankalaa kuin aikaisemminkin. Lisäksi, vaikka peli on mahdollista asentaa ja pelata kiintolevyltä, vaaditaan sen pelaamiseksi pelilevyn pitämistä konsolin DVD-asemassa. Tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää.

Yhteenvetona todettakoon, että Microsoft on kerrankin ymmärtänyt käyttäjien ja markkinan toiveet ja oikeasti toteuttanut positiivisen uudistuksen. Samaahan on ollut jo hieman nähtävissä Windows 7:n tihkuneiden tietojen osalta. Toki Xbox 360:ssä riittää vieläkin kehitettävää verrattuna Sonyn PlayStation 3:een, kuten nettipelaamisen vapauttaminen maksullisesta Gold-jäsenyydestä, kolmannen osapuolten peliohjaimien kuten Logitechin G25 tukeminen ja kiintolevyn vaihdon haluamakseen mahdollistaminen.

Mplayer ja DVD-elokuvan katseleminen Linuxissa

Jaksan suhteellisen harvoin katsella elokuvia DVD:ltä ja silloinkin olen edellisestä kerrasta unohtanut, miten niitä Mplayerilla katsottiin. Varsinainen DVD-elokuvan katseleminen on suhteellisen yksinkertaista, mutta jos elokuvaan haluaa myös tekstit, tarvitaan lisäksi yksi lisäparametri.

Siispä kertauksena Mplayerin man-sivuilta poimittuna, prosessi menee jotakuinkin seuraavasti:

  1. Jos tiedetään, että DVD:ltä löytyy esimerkiksi suomenkieliset tekstit, aloitetaan elokuvan katseleminen komenolla:
    mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang fi
  2. Jos vastaavasti DVD:ltä löytyvät kielivaihtoehdot eivät ole tiedossa, saadaan ne listattua käskyttämällä:
    mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -slang -v
    , josta saadaan terminaaliin seuraavanlaista:

    ...
    subtitle ( sid ): 1 language: da
    subtitle ( sid ): 3 language: en
    subtitle ( sid ): 5 language: nl
    subtitle ( sid ): 7 language: no
    subtitle ( sid ): 9 language: fi
    subtitle ( sid ): 11 language: sv
    subtitle ( sid ): 13 language: en
    number of subtitles on disk: 7
    ...
    
  3. Nyt voidaan poimia listasta halutun kielen lyhenne (en) tai sid (3)
  4. Katsotaan elokuva kuten edellä tai:
    mplayer dvd://1 -dvd-device /cdrom -sid 3

Linuxissa on myös muitakin vaihtoehtoja DVD-elokuvan katsomiseen kuten Xine ja VLC, joilla onnistuu myös DVD-valikoiden klikkailu.

Korkillisten nestekartonkipakkausten kierrätys

Aamiainen on päivän tärkein ateria ja aamuisin onkin tullut tavaksi keittää mikrokaurapuuroa, jolla jaksaa hyvin lounaaseen asti. Välillä kaurapuuron joukkoon on maukasta lorauttaa Valion marjakeittoa, joiden pakkaukset uudistuivat alkusyksystä.

Uusissa pakkauksissa perinteinen maitopurkkipakkaus on vaihtunut korkilliseen kartonkipakkaukseen, joka onkin erittäin näppärä. Korkki on helppo avata ja sulkea, sekä siisti. Korkki ei kuitenkaan ole kartonkia, joten voiko korkilliset nestekartonkipakkaukset kierrättää korkkeineen? Kyllä voi.

Valion usein kysyttyjen kysymysten listalta löytyy seuraavanlainen vastaus:

”Korkillisten pakkausten korkkia ei tarvitse ottaa pois, sillä kierrätysprosessi käsittelee korkin polyeteenimuovin samalla tavoin kuin nestepakkauskartongin polyeteenimuovin. Vie kartonkitölkit korkkeineen nestepakkausten kierrätysmerkillä varustettuun säiliöön. Toki korkit voi myös poistaa, jos kokee sen helpottavan varastointia.”

JSPWiki tarjoaa selkeän monipuolista Wiki-moottoria

Nykyaikana yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen ovat kovasti esillä ja Wikit ovat Wikipedian myötä levinneet myös työyhteisöihin. Talven aikana työskennellessäni useiden erilaisten projektien parissa, totesin että levylle alkoi kertymään lukuisia muistiinpanoja sisältäviä tekstitiedostoja projektidokumentaation lisäksi, joiden luettavuus ja etenkin haettavuus oli heikko. Päätinkin siirtää henkilökohtaiset muistiinpanoni nettiin ja Wiki-muotoon, jolloin ne olisivat hyvin organisoitu ja tarvittaessa muidenkin työyhteisön jäsenten luettavissa. Enää oli vain kysymys siitä, minkä lukuisista erilaisista Wikeistä valitsisin.

Erilaisia Wiki-sovelluksia löytyy useille alustoille ja vaikka kaikki Wikit tarjoavat periaatteessa samoja perustoimintoja, on käytännössä Wikeissä suuriakin eroja. Itselle sopivan Wikin valinta vaatiikin usein muutaman lupaavalta vaikuttavan testausta, mutta onneksi vaihtoehtoja on helppo supistaa asettamalla muutamia reunaehtoja ja karsimalla Wikejä WikiMatrixin tai Wikipedian vertailun avulla.

Pienen alkututkimuksen jälkeen ja olosuhteiden pakosta, päädyin valitsemaan Java-pohjaiset Wikit ja sovelluspalvelimeksi Apache Tomcatin. Testailin kyllä myös Caucho Resiniä ja Oracle Application Serveriä, mutta Tomcat sekä toimi että soveltui paremmin haluamaani tarkoitukseen. Wikeistä tein pienen testikierroksen JSPWikin, JAMWikin ja XWikin välillä, joihin syötin muutamia testisivuja. Lopulta päädyin valitsemaan JSPWikin, joka osoittautui riittävän selkeäksi, yksinkertaiseksi ja ominaisuuksiltaan monipuoliseksi. Myös JAMWiki vaikutti ihan lupaavalta Wikipediassa käytetyn MediaWikin kopiolta, mutta jäi hieman uupumaan ominaisuuksiltaan.

JSPWiki on Janne Jalkasen vuonna 2001 aloittama luomus ja wikillä on aktiivinen kehittäjäyhteisö. JSPWiki on Wikipedian mukaan sisällytetty Sun Java System Portal -tuotteeseen, on käytössä useiden yritysten intraneteissä ja helpon asennettavuuden ansiosta useat ihmiset käyttävät sitä henkilökohtaisen informaation organisointiin. JSPWikiä voi käyttää lisäksi myös blogina ja esimerkiksi Jannen blogi ”ButtUgly” toimii sillä ja todella on ulkoasultaan nimensä veroinen. JSPWikistä julkaistiin tämän viikon maanantaina 2.8.0-versio, joka on lisäksi ensimmäinen Apache-lisenssillä varustettu versio. Aikaisemmin JSPWikissä oli leimattu LGPL-lisenssillä.

Ennen 2.8.0-versiota käytin JSPWikistä SVN:stä haettua 2.7.0-sarjaa, joka tarjoili tulevaisuuden (eli 2.8.0:n) ominaisuuksia ihan toimivassa paketissa. JSPWikin vakioteemalla varustetun Wikini etusivu ei paljon sisältöä tarjoile ja näyttää seuraavalta:

JSPWiki

Ominaisuuksiltaan JSPWiki tarjoaa kaiken tarpeellisen, mitä Wikiltä voi olettaa ja kuorruttaa toiminnot JavaScriptillä, jota ei ole turhaan säästelty. Wikin ominaisuuslista kattaa kaikki perusominaisuudet kuten sivujen versioinnin, kuvien ja liitetiedostojen liittämisen, käyttäjähallinnan ja laajennettavuuden lisäosilla. Myös lokalisointi on mahdollista ja toimivan suomennoksen lisäksi on JSPWikin suomennoksessa käytetty ripaus huumoria.

JavaScriptin avulla Wikiin on toteutettu lukuisia käytettävyyteen vaikuttavia pieniä, mutta merkittävyydeltään suuria ominaisuuksia kuten esimerkiksi haluttaessa lisätä sivulle kategoria, saadaan lista jo olemassa olevista kategorioista, joista voi sitten valita haluamansa. Myös sivujen pikahaku tapahtuu kirjoittamalla hakukenttään muutama kirjain ja valitsemalla ehdotuksista.

JSPWiki

Tekstin muotoilussa käytettävä syntaksi on mielestäni selkeämpää kuin mitä esimerkiksi Wikipediassa käytetään, mutta tavallaan rajoittavaa. Tekstin syöttämisessä on mahdollista käyttää perinteistä naputtelutilaa, tai klikkailla halutut muotoilut työkalupalkista. Koodia sisältävä tekstiosat on mahdollista merkitä koodimuotoilulla, joka näkyy sitten värikoodattuna.

JSPWiki

Ei JSPWiki aivan täydellinen tietenkään ole, ja vaikka sivut on mahdollista tallettaa tietokantaan tekstitiedostojen asemesta, on sen toteutus hieman hankala ja vaatii erillisen tietokannan. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin ilmeisesti mahdollisuus käyttää Javalla toteutettua HSQLDB-tietokantaa, joka vastaa SQLite-tyylistä tiedostopohjaista tietokantaa. HSQLDB on käytössä muun muassa OpenOffice.orgissa.

Kokonaisuutena JSPWiki tarjoaa kaikki tarvittavat ominaisuudet ja on näppärä työkalu informaation organisointiin ja sen jakamiseen muiden kanssa. Se on lisäksi helppo asentaa, helppo käyttää ja sitä voi testata hiekkalaatikossa.

Wikeillä on tehokkaasti käytettyinä paljon potentiaalia ja työyhteisöjä ajatellen, Web-pohjaiset -työvälineet tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Esimerkiksi Wiki on teoriassa riittävän epäformaali media kaikkien käytettäväksi ja esitystavaltaan selkeä tiedon myöhempää jakamista varten. Wikistä usein löytyy sitä tietoa, jota ei välttämättä löydy mistään muista dokumenteista, mutta joka kuitenkin tärkeää ja muistamisen arvoista.

Voitaisiin jopa sanoa, että vaikka niin sanotun hiljaisen tiedon kerääminen on vaikeaa, tarttuu Wiki-sivua kirjoittaessa osa kokemuksen kautta kerätystä tiedosta myös tekstiin ja on täten myös muiden hyödynnettävissä. Etenkin tietotyössä Wikien käyttö olisi erittäin suotavaa, sillä mitä enemmän tiedät, sen vähemmän tiedät tietäväsi. Tietenkin, Wikit eivät ole mitään ihmeiden tekijöitä, eivät täydenny tai päivity itsestään ja vaativat sitoutumista, aikaa ja panostusta tiedon jalostamiseen.

Alkuperäisenä ajatuksenani olikin, että omaan käyttööni pystyttämä Wiki olisi myös muiden saavutettavissa ja mahdollisesti jopa käytössä, mutta idea ei ole vielä oikein ottanut tulta. Ei tosin ole koko yrityksen laajuinenkaan Wiki suurta suosiota saavuttanut. Sain kuitenkin ainakin itselleni kätevän ja suhteellisen hyvin organisoidun tietovaraston.

Windows Server 2008 päivitetty Microsoft DreamSparkin tarjontaan

Microsoftin korkeakouluopiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja tarjoava DreamSpark on viimeinkin päivittänyt tarjontaansa Windows Server 2008 Standard Editionin. Tätä päivitystä monet ovatkin odottaneet. Lisäksi myös SQL Server on päivittynyt 2008 Developer -versioon.

Viime helmikuussa julkaistu Dreamspark-hanke tarjoaa kattavat työkalut Windows-sovelluskehitykseen ja tarjolla olevien sovellusten lista näyttää nyt seuraavalta: Windows Server 2008 Standard, Visual Studio 2008 ja 2005 Professional, SQL Server 2008 Developer, XNA Game Studio 2.0 ja Game Creators Club, Expression Studio 2 ja Academy Student Pass. Vielä jos vain olisi aikaa kunnolla syventyä kyseisiin työkaluihin ja niiden mahdollistamaan sovelluskehitykseen.

Sen verran aikaa kuitenkin löytyy, että voi päivittää aikaisemman VirtualBoxissa pyörivän Windows Server 2003 -kehitysympäristön Windows Server 2008:aan ja muuntaa se ”Vistaksi” Microsoftin insinöörin ytimekkäillä ohjeilla, Windows Server 2008 työasemaksi -ohjeen tai MSFN:n seikkaperäisillä kuvallisilla ohjeilla. Palvelin-käyttöjärjestelmän ja työpöytä-käyttöjärjestelmän erot ovat käytännössä pienet, vaikkakin Server 2008 ja Vistan erot ovatkin ilmeisesti suuremmat, kuin Server 2003:n ja Windows XP:n ja aivan kaikki ei toimi samalla tavalla kuin Vistassa. Internetissä onkin ”todettu”, että Windows Server 2008 on ”oikein tehty” Vista.

Nopealla koekäytöllä Windows Server 2008 tuntuu toimivan VirtualBoxissa mainiosti ja User Account Control:kin vaikuttaa kohtalaisen järkevältä verrattuna aikaisempaan Vista-testailuuni. Käytännössä kaikkien vakiona poiskytkettyjen ja palvelinkäyttöön suunniteltujen ominaisuuksien säätämisen jälkeen Server 2008 näyttää ja käyttäytyy aivan kuten Vista. Lisäksi asentamalla vielä Vistan Sidebar, saadaan töypöydälle ne loputkin Vista-karkit. En kuitenkaan jaksanut Sidebaria asentaa, sillä sen tuoma lisäarvo on vähäistä. Pienen googlettamisen jälkeen käyttäjäystävälliseen ”Error Code 0x8007232B” -virheeseen päättyneeseen Windowsin aktivointiinkin löytyi helppo ratkaisu.

Nyt kun vielä asentaa kasan päivityksiä, Visual Studion ja muut tarpeelliset perusohjelmistot, alkaa kehitysympäristö olemaan valmis käytettäväksi.

Windows Server 2008 Windows Server 2008 Windows Server 2008
Windows Server 2008 Windows Server 2008 Windows Server 2008

Sandisk Sansa Clip 4GB on pieni ja toimiva

Nykyisen suhteellisen edullisen viihde-elektroniikan aikakautena laitteen tai sen osan hajotessa, tulee melkein edullisemmaksi ostaa uusi ja entistä ehompi laite. Pari vuotta sitten ostamastani Creativen Zen V Plus -mp3-soittimestani hajosi viime viikolla nappikuulokkeiden toinen johto, ja ajattelin, että on melkein kannattavampaa hankkia samantien uusi mp3-soitin, kuin uudet nappikuulokkeet. Voisinhan aina käyttää uuden soittimen nappikuulokkeita vanhan soittimeni kanssa, jos laite ei muuten tyydyttäisi.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Sansa Clip Sansa Clip

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman ”Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.