Vuosi: 2010

LibraryThing listaa kirjahyllysi sisällön

Työn ja liikuntaharrastusten vastapainona tulee luettua jonkin verran kirjoja ja järjestelmällisenä ihmisenä tykkään pitää kirjaa erilaisista asioista, kuten luetuista ja lukulistalla olevista kirjoista. Aikaisemmin käytin tähän WordPressin Now Reading -lisäosaa, mutta sen toiminta jätti hieman toivomisen varaa etenkin kun siitä hajosi kirjojen tietojen hakeminen Amazonista. Eli oli aika etsiä vastaavia toiminnallisuuksia, jotka voisi myös liittää tavalla tai toisella blogiin. Löysin uudestaan LibraryThingin.

LibraryThing on kirjoihin keskittynyt web-palvelu, jossa yhdistyy kirjahyllyn teosten tiedot, kirjaston hakukone ja lukemisen seuranta. Perustoiminnot löytyvät kirjojen lukemiseen liittyvistä asioista ja osittain sosiaalisista aspekteista kuten lukijoiden kirja-arvosteluista ja keskusteluista. Kirjojen listauksen ja lukuaikojen lisäksi teoksia voi luokitella kategorioihin kuten ”luettavana”, ”lukulistalla” ja ”luetut” ja määritellä niitä tagien avulla. Kirjojen tietojen syöttö onnistuu esimerkiksi ISBN-numeron perusteella ja ne haetaan muun muassa Amazonista tai jopa Helsingin alueen kirjastoista. Kätevää. LibraryThingin ilmaiseen käyttäjätiliin saa talletettua 200 kirjan tiedot ja rajaton määrä irtoaa pienimmillään dollarilla vuodessa ja eliniäksi 19 dollarilla.

Olin jo aikoinaan miettinyt kirjojen listaamista LibraryThingissä, mutta koska palvelun ulkoasu ei ollut niitä hehkeimpiä ja tarpeet eivät siihen pakottaneet, jäi palvelun käyttöönotto tekemättä. Ei LibraryThing edelleenkään ole ulkoasultaan mihinkään muuttunut. Palvelu on toteutettu perinteiseen insinöörimäiseen tyyliin ”tekee kaikkea mahdollista, vaikka käyttäjä ei haluisi” ja käytettävyyteen ei ole panostettu ollenkaan. Vanhanaikainen ja vaikeaselkoinen ulkoasu häiritsee edelleen palvelun mielekästä käyttöä, mutta alkutotuttelun jälkeen ei kuitenkaan liikaa. Ulkoasua voi jonkin verran muokata haluamakseen, mutta itselle tarpeettomia elementtejä ei saa kokonaan piiloon. Toiminnoiltaan LibraryThing on kattava ja erilaisia asetuksia ja toimintoja on runsaasti, eikä kaikkien tarkoituksesta ole aivan selvyyttä. Oikeastaan LibraryThing on aika sekava kokonaisuus, mutta ilmeisesti toimiva sellainen, sillä aktiivisia käyttäjiä sillä on enemmän kuin muilla vastaavilla palveluilla.

Muutamia ruudunkaappauksia LibraryThingin oleellisista osista:

Oma kirjahyllyni palvelussa on vielä aika vajavainen, mutta pitänee jossain vaiheessa luoda peräkkäistiedosto lukemistani kirjoista ja syöttää hyllyyn. Oman kirjahyllynsä tiedot saa tuotua csv- ja xls-muotoihin, joten tiedot eivät järjestelmään häviä, ja kirjahyllyyn saa vietyä kirjoja erilaisissa muodoissa. Tällä hetkellä palvelu tuntuu toimivan omiin käyttötarkoituksiini. Käyttäjäkunta ja ”kehitystiimi” on aktiivinen, sillä aika nopeasti widgettien toiminnassa ollut omituisuus korjattiin, kun sellaisesta LibraryThingin foorumilla raportoin. Nyt Kirjasto-sivuni näyttää oikein eri kategoriaan merkityt kirjat.

Tietenkin netissä on tarjolla useita erilaisia kirjastosovelluksia, kuten Goodreads, mutta koska olen enemmän kiinnostunut kirjoista, joihin juuri kirjastonhoitajien kehittämä LibraryThing on keskittynyt, en jaksanut sosiaalisiin puoliin keskittynyttä Goodreadsia testata. Ja kun yhden palvelun on aikanaan valinnut, on kynnys vaihtamiseen suuri, vaikka tarjolla olisi tuonti- ja vientitoimintoja. Goodreadsin ja Librarything eroista on myös hyvin valaiseva kirjoitus, jonka kommentit ovat myös lukemisen arvoisia.

Androidin sovellustarjonta, osa 2

Muutaman kuukauden HTC Wildfiren ja Androidin käytön jälkeen on tullut huomattua, että into uusien ohjelmien etsimiseen ja kokeilemiseen on alkuinnostuksen jälkeen laantunut huomattavasti. Ajoittain kuitenkin tulee poimittua vinkkejä irkistä ja eri foorumeilta. Harmittavasti vain kivalta kuulostavat sovellukset jäävät usein testaamatta, sillä Wildfiren rajatut resurssit (528 MHz prosessori, ei GPU:ta, QVGA-näyttö ja 384 MB muistia) ja Androidin 2.1 versio rajoittavat tehokkaasti sovellusvalikoimaa.

Sitten ”Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa” -kirjoituksen jälkeen on eteen tullut muutamia käteviä sovelluksia, joita kannattaa testata.

Widgetit:
Snow Storm: Sää-widgetti.

Battery Statt: Näyttää akun varauksen tekstinä. Kielinä englanti ja ruotsi. Jättekiva.

Tajm: Näyttää kellonajan tekstimuotoisena. Sama teema kuin Battery Stattissa.

Extended Controls ($0,99): Mahdollistaa kustomoidut ”Power Control” -painikkeet.

SwitchPro Widget ($0,99): Kustomoitava 7-nappinen kytkin-widgetti mm. ”Power Control”-painikkeiden toimintoihin.

Picture Dial: Pikakuvakkeet usein soittettuihin numeroihin.

3G Watchdog ja PhoneUsage: Näyttää 3G-datan käytön.

Fancy Widget: Kello ja sää -widgetti. Samantapainen kuin HTC:n originaali kello ja sää -widgetti.

Multicon Widget: Mahdollistaa useampien kuvakkeiden sijoittamisen ruudulle, eli käytännössä kuvakkeet ovat pienempiä ja niitä mahtuu täten enemmän.

Android Agenda Widget: Näyttää kalenteritapahtumat ja tehtävät näytöllä.

Asetukset ja muut:
Call Confirm: Soiton varmistus -ikkuna. Ei enää vahingossa tökittyä soittoa. Aivan ehdoton.

Widget Locker ($1,99): Mahdollistaa widgettien ja oikopolkujen asettamisen lukkonäytölle.

No Lock: Poistaa lukkonäytön käytöstä, jolloin avaus/menu-napin painalluksen jälkeen puhelin on heti avoinna.

Lockpicker: Poistaa käytöstä Exchangen pakotetun lukkonäytön. Toimii vain HTC Sensellä ja Androidin versioon 2.1 (Eclair) saakka. Mainostuettu versio menee hyvin, sillä en ole yhtään mainosta nähnyt.

Hyöty:
Google Reader: Virallinen Google Reader -sovellus, vaikka hyvin se syötteiden lukija toimii selaimenkin kautta.

Searchify: Mahdollistaa käännösten, laskemien, muunnosten ja erilaisten hakujen tekemisen suoraan vakio haku-toiminnon kautta. Eli hieman kuin Launchy tai Quicksilver.

WiFi File Explorer: Mahdollistaa puhelimessa olevien tiedostojen jakamisen WiFi-yhteyden ylitse selainta käyttäen.

Car Home: Muuntaa Home-ruudun selkeämmäksi autolla ajaessa käytettäessä. Pikakuvakkeet navigointiin, äänikomentoihin, yhteystietoihin jne. Vaatii Android 2.2:n (Froyo)

Handcent SMS: iPhone-tyylinen SMS sovellus. Itse en niin arvosta, mutta kehuttu.

Smart measure: Mittaa arviolta jonkin kohteen korkeus ja etäisyys.

Webcam: Muuntaa luurin web-kameraksi, jonka kuvaa voi katsoa esim. VLC-soittimen kautta tai selaimesta. Vaatii Androd 2.2.

Trapster: Hälyyttää nopeus- ja liikennevalokameroista mm. Arnold Swarcheneggerin, Austin Powersin, Bill Clintonin ja George Bushin äänillä. Ei kenties kovin kätevä täällä pohjolassa, sillä vaatii käyttäjiä, jotka täyttävät tietokantaan ansojen sijainnit.

Camera Magic: Vaihtoehtoinen kamera, joka osaa digitaalisen zoomauksen, ajastuksen ja suotimet. Ei ainakaan kirjoitushetkellä löytynyt QVGA-laitteille.

Juttuu: Yksinkertaisen uutissivuston Android-sovellus (ei QVGA)

Tulosseuranta: Reaaliaikainen SM-liigan ottelukierroksen tulosseuranta.

Huvi:
Angry Birds: Vihaiset linnut sikoja vastaan. Viimeinkin myös heikommille laitteille, mutta karsittua versiota odotellessa.

Zedge Ringtones & Wallpapers: Lataa taustakuvia ja soittoääniä kattavasta valikoimasta. Kaipaisi mahdollisuutta tallentaa kuvat muistikortille talteen.

Flikie Wallpapers HD ja Flikie Wallpapers Lite: Lataa taustakuvia kattavasta valikoimasta.

Nøgne Ø Red Horizon

Helsingin Arkadiankadun Alko on ketjun lippulaivakauppa ja valikoimasta löytyykin kattavasti erilaisia alkoholituotteita. Itseäni lähinnä kiinnostaa liikkeen laaja viski- ja olutvalikoima, joista oluita onkin tullut muutamia erikoisuuksia maisteltua. Aina ei kuitenkaan erikoisuus tuo juomaan positiivisia ominaisuuksia ja nautittavuudestakin voi olla montaa mieltä.

Kävin jokin aika sitten tutkimassa Arkadiankadulla viskivalikoimaa ja mukaan tarttui norjalainen Nøgne Ø Red Horizon -olut, joka on Alkon valikoimassa erikoisuus (408 pulloa). Erikoinen se oli myös nautittuna. Olut tulee punaisessa japanilaisvaikutteisessa peltirasiassa, jonka sisältä löytyy 0,25 litran pullo alkoholiprosentiltaan 17% vahvuista sakehiivalla (nro 7) käytettyä vahvaa alea. Oluessa on käytetty Grimstadin vettä ja ohra- ja vehnämallasta.

Makunystyräni eivät ole kovin hienostuneet, joten lyhyesti kuvailtuna Red Horizon -olutta voi sanoa hieman viskimäisen kitkeräksi ja väriltään tumman kupariseksi, mutta vahvuudestaan huolimatta kuitenkin yllättävän hyvin juotavaksi. Tässä täyteläisessä ja lähes hiilihapottomassa oluessa jälkimaku on erittäin lämmin ja pitkä. Alkoholi ei sinällään maistu läpi, mutta sitä kyllä tietää jotain vahvaa juoneensa.

Red Horizon kustantaa 8,96 euroa pullo (0,25 l), jolloin litrahinnaksi tulee viskimäinen 35,44e/l. Alkon suhteellisen kuvaavat sanat tuotteesta ovat: kuparinruskea, täyteläinen, makean hedelmäinen, kevyen sakemainen, hennon yrttinen, miedon tervainen, vivahteikas. Eli aika monivivahteinen pakkaus. Energiaa juoma sisältää 150 kcal/100 ml (600 kJ/100 ml).

Loppupeleissä en kyllä oikein ymmärrä tällaisten erikoisvahvojen oluiden tarkoitusta, sillä ei niiden nauttiminen nyt mitään varsinaista nautintoa ole, vaikka erikoinen makukokemus onkin. Alkon hyllyistä löytyi useampiakin vastaavia tuotteita, joten ilmeisesti kysyntää kuitenkin on. Siitä hyviä nämä erikoisvahvat oluet kyllä ovat, että jo yhdellä pienellä pullolla pääsee mukavaan tunnelmaan ja hieman ylikin.

Mozvoikko, XPCOM-komponentti ja Firefox 4 beta 6

Kirjoitin kesällä Firefox 4 beta 1:stä ja mainitsin, että mozvoikko eli suomen kielinen oikolukusanasto -lisäosa toimisi myös uudessa 4 versiossa. Toimihan se vielä pari beta versiota ensimmäisestä eteenpäin, mutta tämän jälkeen Gecko 2.0:ssa tuodut muutokset XPCOMiin vaativat kaikkien lisäosien päivittämistä komponenttien rekisteröimisen osalta. Teoriassa yksinkertainen muutos, mutta käytännössä ei tietenkään niin selkeä.

Asia olisi ollut yksinkertainen, jos mozvoikko ei käyttäisi binäärikirjastoja, joiden sijainti aikaisemmin haettiin kategoriamanagerin avulla, joka rekisteröi komponentin ja sen sijainnin. Nyt kun komponenttien rekisteröinti muuttui chrome.manifestissä tapahtuvaksi, ei tuota tietoa enää ollut saatavissa. Onneksi ratkaisu löytyy JavaScriptistä, jolla toteutuissa XPCOM-komponenteissa on sisäänrakennettu __LOCATION__ -funktio, joka palauttaa komponentin nsIFilen, jonka avulla saadaan selville hakemisto, jossa komponentti on. Enää piti siis vain toteuttaa tuollainen JavaScript XPCOM-komponentti ja liittää se mozvoikon C++-koodiin.

En ollut aikaisemmin toteuttanut XPCOM-komponentteja, mutta netissä oli siihen muutamia vinkkejä. Tietenkin kaikkia ohjeita ja dokumentointia ei ollut vielä päivitetty Firefox 4:n kanssa toimivaksi, joten pientä yritys-erehdys -tekniikkaa piti suorittaa, että JavaScript-komponentin sai toimimaan C++:sta kutsuttuna. Käytännössä JavaScriptillä toteutettu XPCOM-komponentti, MozvoikkoHelper, rekisteröidään Firefoxin käynnistyessä ja siltä kysytään sen sijainti mozvoikon käynnistyessä, kun oikolukua ensimmäistä kertaa tarvitaan. Loppu toimii kuten aikaisemminkin. Ei ehkä kovin hieno ratkaisu, mutta toimiva ainakin Firefox 4 beta 6 -version kanssa.

Muuten mozvoikolle tarvittavat muutokset Firefoxin mukana käännettäväksi olivat pieniä ja näin jälkikäteen katsottuna myös toteuttamani JavaScript-lisäpalikka ja sen liitos mozvoikon koodiin oli suhteellisen yksinkertaista. Mitä nyt muutamaa eri tapaa ja periaatetta ehdin kokeilla, ennen kuin ymmärsin miten asioiden pitää toimia. Se mikä aikaisemmin toimi, ei toiminut enää. No, tulipahan opittua komponenttien toteuttamista ja hieman C++:aa.

Virallista versiota mozvoikosta Firefox 4:lle saadaan varmasti odottaa Firefox 4:n julkaisuun asti, mutta kokeellinen versio OS X:lle löytyy mozvoikko-osiosta. Mozvoikon kehittäjä, Andris Pavenis, totesi lisäosan toimivan apupalikan kanssa myös Linuxissa ja pitänee katsoa josko tuon saisi käännettyä myös Windowsille. Lisäosan kääntämiseen Firefox 4:lle tarvittavat muutokset näyttivät jo löytyvän mozvoikon versionhallinnasta (r3531 ja r3570), joten jokainen voi halutessaan kääntää oman versionsa. Andris oli hieman muuttanut ehdottamiani muutoksia, jotka olivatkin muutamilta osilta näköjään paremmin toteuttavissa. Toisaalta nyt mozvoikon asentamisessa tulee muutamia virheilmoituksia puuttuvista manifest-tiedostoista, mutta muuten toiminta on sama.

Lisäys, 21.11.2010:
Firefox 4.0 beta 7 käynnistyy OS X:ssä vakiona nyt 64-bittisenä, joten käänsin mozvoikosta yhdistetyn version sekä 32- että 64-bittiselle Firefoxille. Andriksen tekemien lisäysten jälkeen mozvoikko toimii nyt samalla versiolla Firefox 3.6:ssa ja 4.0:ssa.

Enkelit ja demonit sekoittaa sopivasti fiktiota ja faktaa

Pitkästä aikaa paremman lukemisen puuttuessa tartuin dekkareihin ja kirjastosta löytyi Dan Brownin ”Enkelit ja demonit”, joka on ollut tarkoituksena lukea ennen kuin kyseisen elokuvan voisi joskus katsoa. Jo Brownin ”Da Vinci koodi” -teoksesta tehty samanniminen elokuva osoitti, että teos on aina parempi kuin elokuva, jossa tarinaa kiirehditään, lyhennetään ja karsitaan siten, että kirjan tunnelmasta ei jää juuri mitään jäljelle. Ja kun elokuvan on jo katsonut, ei kirjassa ole enää oikein mitään jännitettä.

Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin sijoittuva, ja Illuminateihin keskittyvä ”Enkelit ja demonit” on tyypillistä Dan Brownia, kun vertailukohtana kirjoittajalta on vain ”Da Vinci koodi”. Tarina pohjaa salaliittoteorioihin ja käyttää tukenaan taide- ja historiallista faktoja, joita yhdistellään näppärästi fiktioon ja joiden avulla esitellään lukijalle uskottavalta kuulostava tarina. Myös juonen kulku on tuttua, sillä alussa on kryptinen murha, jota uskonnollisen symbologian professori Roberg Langdon saapuu selvittämään murhatun tyttären kanssa ja joutuu juonen edessä ratkaisemaan arvoituksia murhaajan jäljille pääsemiseksi. Lopulta arvoitukset ratkeavat ja Langdon saa naisen.

Teos ei tarjoa kovin omaperäistä kerrontaa, mutta viihteellistä ja mukaansa tempaavaa. Historiallisten faktojen ja fiktion yhdistely mysteeriin toimii ja tarinalle saadaan hyvin syvyyttä ja mielenkiintoa. Pituutta teoksella on noin 500 sivua pokkarimuodossa, jotka sain luettua parissa viikossa. Yöunet jäivätkin kirjan lukemisen aikana hieman vajaiksi, kun piti lukea ”vielä yksi” kappale.

En tiedä oliko Brownille maksettu tästä, mutta teoksessa pisti silmään pienoinen väkinäinen kaupallisuus, kun Langdon joi Nesquick-kaakaota, kurvaili Saab 900S:llä ja sveitsiläiskaarti kiisi pitkin Vatikaania tietenkin punaisilla Alfa Romeo 147 T Sparkeilla. Vauhdikkaasti. Renkaat ulvoen. Hyvää tuotesijoittelua ei siinä mitään.

Dan Brownin teokset, ainakin kahden otoksen perusteella, ovat viihdyttäviä, joten lukulistalle pitänee lisätä ”Murtamaton linnake” ja mitä niitä muita olikaan. Ainakaan ne eivät ole samanlaista pakkopullaa kuin eräät William Gibsonin kuuluisat ja kehutut teokset.

Lois McMaster Bujoldin Vorgosigan-saaga

Kaiken päivittäisen teknisen lukemisen ja tekemisen vastapainona tulee lähes joka ilta luettua jotain fiktiivistä kirjaa kuten fantasiaa tai scifiä. Viime aikoina tosin ovat tuttujen ja turvallisten kirjoittajien kuten Georger R. R. Martinin, R. A. Salvatorin, Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin, Robin Hobbin ja Robert Jordanin teokset tulleet lähes kaikki luettua, eikä uusia osia kesken olevista sarjoista ole vielä pokkareina ilmestynyt. Niinpä oli aika etsiä uusia kirjailijoita ja kaverin suosituksesta aloitin Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan saagan lukemisen.

Ennakkotietojen mukaan luvassa tulisi olemaan hyvää kirjallisuutta, sillä amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija Lois McMaster Bujold (s. 1949) on yksi ylistetyimmistä kirjailijoista alallaan ja voittanut arvovaltaisen Hugo Awardin parhaasta romaanista ennätykselliset neljä kertaa. Lisäksi scifissä ”The Mountains of Mourning”-novelli on voittanut sekä Hugo että Nebula Awardin ja fantasian puolella samaan ylsi ”Paladin of Souls” -teos. Toisaalta, tuntuu että lähes jokainen hiemankin nimekkäämpi kirjailija on jotain palkintoja voittanut ja on vähintään New York Times Bestselling author.

Scifiä sisällään pitävä Vorgosigan-saaga alkaa Cordelia Naismith -sarjan Shards of Honor (1986) ja Barrayar (1991) -teoksilla, jotka ovat saagan alkusoittoa Miles Vorkosigan -sarjalle. Sarja sijoittuu noin 1000 vuotta tulevaisuuteen kuvitteelliseen maailmaan ja alkupään teokset ovat tyyliltään avaruusoopperaa taisteluineen, salaliittoineen ja juonenkäänteineen. Myöhemmät Miles-sarjan seikkailut ovat enemmän dekkarityylisiä. Tähän mennessä saagassa on 25 teosta ja sarjaa kirjoitetaan edelleen, joten lukemista riittää. Sivumäärältään ainakin lukemani teokset ovat lyhyehköjä noin 300 sivun tarinoita, joten yhden kirjan lukee vajaassa parissa viikossa omalla hitaalla ”vajaa tunti päivässä”-tahdillani.

Vorkosigan saaga vaikuttaa lupaavalta ja tarina vasta lähtee käyntiin Milesin päästessä lavalle. Lukeminen on helppoa ja tarina etenee viihdyttävästi, vaikka ei ainakaan muutaman teoksen otoksella pääse yllätyksellisyydessään ja käänteissään loistavan George R. R. Martinin tasolle. Vorgosigan saagan teokset löytyvät myös kätevästi Helmet-kirjastoista, joista ne voi varata omaan lähikirjastoon.

PlayStation Move laittaa pelaajan liikkeelle

Viime aikoina pelaaminen on jäänyt hieman vähälle, mutta kun PlayStation Move esiteltiin kuun alkupuolella ja Move Starter Packin sai tarjouksessa navigaatio-ohjaimen kanssa, piti sellainen hankkia. En tosin ole aivan samaa mieltä liikeohjaimien käytännöllisyydessä kaikissa peleissä, mutta mahdollistaahan se parempia pelikokemuksia peleissä, joissa oikeastikin pitäisi osoitella tai vuorovaikuttaa erilaisilla pelivälineillä.

Lyhyesti kerrottuna PlayStation Moven ideana on tunnistaa pelaajan liikkeet ohjaimen ja kameran avulla, joilla hahmotetaan pelaajan liikkeet kolmiulotteisessa tilassa. Kamerasta huolimatta Kinectin tapaista pelaajan kokonaisvaltaista hahmotusta ei tehdä, joka jättää esimerkiksi urheilupelit paitsioon. Move-ohjaimessa on päässä olevan Eye-kameran seuraaman väripallon lisäksi liiketunnistin, joka perustuu kolmiakseliseen gyroskooppiin, kolmiakseliseen kiihtyvyysmittariin ja magneettikenttäanturiin. Eli liikkeet pitäisivät siirtyä ohjailuiksi hyvällä tarkkuudella.

Alkuun pääsee helpoiten Starter Packilla (69e), joka sisältää PlayStation Move -ohjaimen, Eye-kameran ja pelidemoja. Ilmeisesti myös Sports Champions -pelin sisältävää aloituspakkausta on jossain saatavilla ($99) ja demot voi ladata PSN Storesta muutenkin. Molemmissa paketeissa jää toinen Move-ohjain (40e) uupumaan, mutta se ei ole pakollinen. Ohjainten kaveriksi kannattanee hankkia myös latausteline (32e), sillä normaalin ohjaimen ja useamman Move-kapulan lataaminen kahden konsolista löytyvän USB-liitännän avulla on ikävää. Eye-kameran piuhaa varten olisi toivonut USB-paikkoja löytyvän myös konsolin takaosasta ja tällöin myös erillistä virtapainiketta kamerasta. Nyt kamera vie yhden USB-paikan edestä ja piuha kiemurtelee vaikka mistä.

Starter Packilta löytyvät demot ovat katsaus ohjaimen kykyihin ja kattavat sekä kunnolliset että party-pelit. Demojen asentaminen olisi tosin voitu tehdä mukavemmaksi, sillä jokaisen kohdalla pitää eriksee kliksutella ja odottaa asentamista. Kyseinen prosessi ei ole ihan niitä nopeimpia. Lisäksi en tiedä johtuiko se vain demopeleistä, mutta ajoittain konsolilla oli ongelmia tunnistaa ohjaimen T-napin painallusta. Monissa demoissa ilmoitettiinkin, että se perustuu kehitysaikaiselle koodille, joten ominaisuudet voivat poiketa lopullisesta.

Sports Championsin demoversiossa kokeiltavana on yhden kentän frisbeegolf ja pingistä kahden pelin verran. Molemmat vaikuttivat ihan hyviltä ja peli reakoi tarkasti ohjaimen liikkeisiin. Molemmissa lajeissa jäi hieman uupumaan pelivälineen tuntuma, jolla on suuri vaikutus frisbeen ja mailan kulman havainnoinnissa. Ihan hauskoja pelejä, mutta kaipaisivat lisäksi nettipelimahdollisuuden. Täydessä versiosta (mainos) löytyy lisäksi petankki ja lentopallo ja kahta ohjainta hyödyntävät kaksintaistelu ja jousiammunta. Myös petankki kärsii pelivälinetuntuman puutteesta. Kokoversio lähtee kaupasta mukaan vajaan 40e hintaan ja on ihan hyvä sijoitus.

Tiger Woods PGA Tour 2011 on yksi peleistä, jota pelaamalla liikeohjaimella voisi olla oikeasti hyötyä myös lajiharjoittelun näkökulmasta. Hieman kuin köyhän miehen Golf-simulaattori, kuten E3 2010 esityksestä voi todeta, sillä swingiä mallinnetaan tarkasti. Demossa pelattavina kenttinä oli 3 reikää Libery National ja Celtic Manor Resort -kentistä ja pelillä kuivaharjoittelu oli niiden perusteella aika luontevaa. Lyöntiä varten kannattaa avartaa tilaa television edessä, jotta saa aikaan kunnon swingin. Sohvan ja sohvapöydän välissä heilahdus oli hieman väkinäinen ja lyönnit tuppasivat hookkaamaan. Eli aivan kuten pelikentälläkin. Ei näin. Golf-peli pitää kyllä Move-ohjaimen kaveriksi hankkia, mutta odottanen John Daly’s ProStroke Golfin julkaisua myöhemmin syksyllä, sillä se tarjoaa paremman 1st person -kuvakulman.

The Shoot muistuttaa kolikkopeliluolien ammuntapelejä, joissa edetään ja räiskitään vihollisia minkä ehditään. Suhteellisen viihdyttävää, mutta kaipaisi rekvisiitakseen ohjaimeen saataavan pyssysovittimen. Tämän tyylisiin ammuntapeleihin Move-ohjain on aika passeli ja tarkkuus vaikutti hyvältä. Kokoversiossa on 5 eri ”kohtausta”, joten pelattavan määrä tuntuu aika vähäiseltä.

Tumble opettaa ohjaimen liikuttelua kolmiulotteisessa tilassa palikoita kasaamalla ja romauttelemalla. Demossa pääsi testaamaan kahta kasaamis- ja kahta räjäytyskenttää. Pelin idea selvinnee parhaiten videon avulla. Ihan hauskaa ja idealtaan hauskaa ja vahvasti Wiin Boom Bloxin henkinen peli. Peli on ostettavissa PSN Storesta 9,95e hintaan, jota pitää harkita.

Echochrome II perustuu Move-ohjaimella liikuteltavan valolähteen ja palikoista muodostuvien varjojen muotoon, jota pitkin pelihahmo liikkuu. Kuuden kentän perusteella idea tuntui kivalta, mutta alkanee helposti toistaa itseään. Tekstillisen kuvauksen lisäksi ideaa voi havainnoillistaa videolta.

Start the Party! on peinteinen party-peli, kuten nimistäkin voi olettaa, eli jokseenkin mielestäni tylsää ohjaimella sohimista eri tehtävien parissa. Demossa kokeiltavana oli ötököiden liiskaamista ja pensselillä maalaamista. Ei innostanut. Mainoksessa näytti kyllä pelaajilla olevan hauskaa.

EyePet: Move Edition keskittyy virtuaalisen lemmikin kanssa peuhaamiseen. Demossa karvapalloa sai paijata, kylvettää ja lennättää piirretyllä lennokilla ilmapalloja keräillen. En katsonut mitä muuta lemmikin kanssa saisi kokoversiossa touhuta, mutta mainoksen mukaan kaikenlaista. Ohjaimen liikuttelu käänteisesti TV:n kautta tuntui hieman hankalalta, mutta käänteinen kordinaatio ei selkeästi ole vahvimpia lajejani. Pelin kohderyhmä on selkestä hieman nuorempi ikäpolvi, vaikka peliä testatessa alkoi melkein harmittamaan, kun ei voi omaa lemmikkiä pitää. Ainakaan sellaista karvaista ja pölisevää.

TV Superstars oli hieman aikuisempaan kohdeyleisöön suunnattu party-peli, jossa heiluteltiin kuvioiden mukaan ohjainta ja suoritettiin tehtäviä seikkailuradalla. Nopeasti nähty ja todettu typeräksi. Mainos kertokoon enemmän.

Beat Sketchers on ilmeisesti jotain party-henkistä pelaamista, ainakin Youtube-videon perusteella, sillä en saanut demoa Move-ohjaimen tunnistamisesta eteenpäin. Ei vaikuttanut kiinnostavalta.

Yhteenveto
Yleiskuva PlayStation Movesta on positiivinen ja vaikka kokonaisuutena sen hinta nousee lähemmäs 150 euroa, on se mielestäni hyvä hankinta. Näin voi päätellä myös Engadgetin arvostelusta (7/10 pistettä), jossa negatiivisina puolina nostettiin julkaisuajankohdan ”must”-pelien puute, hinta ja todettiin normaalien kontrollien olevan tarkempia. Kenties, mutta ainakin Golf ja Sports Champions olivat Moven kanssa hauskaa ajanvietettä ja niissä kontrollit sopivat liikeohjaimelle. Ainut jokakertainen ärsytys on pelien alussa aloitusta hidastava varoitus, että tee sitä ja tätä. Ihan kuin sitä ei olisi kerralla uskonut. PlayStation Movea tukevien pelien tarjonta on vielä vähäistä, mutta markkinatekstin mukaan syksyllä julkaistaan 16 peliä ja maaliskuuhun 2011 mennessä 40 liikuttavaa peliä sekä satunnais- kuin hardcore -pelaajille suunnattuna. Jää nähtäväksi miten hyvin Moven potentiaali julkaistavissa peleissä osataan hyödyntää, mutta demot osoittivat jo hyvää alkua ja räiskintöihin kuten Socom 4:een Move sopii paljon paremmin kuin tattiohjain.

Saa nähdä, millaisen vastauksen myöhemmin syksyllä julkaistava Xbox 360:n Kinect antaa liikeohjainten taisteluun. Ainakin Expert Expossa näytillä olleet urheilu- ja tanssipeli vaikuttivat toimivilta ja jollaisia ei tietääkseni vastaavanlaisena Movelle voi toteuttaa. Kinectin koko kehon mallinnus antaa osittain enemmän vapauksia.