Soks listaa teknologiablogien kärjen

Teknologiablogeja ja -uutissivustoja on maailmalla nippukaupalla ja niitä löytyy useita Suomestakin, etenkin jos valikoimaan laskee erilaiset uutissivustot. Cision julkaisi elokuussa Suomen suosituimpien teknologiablogien kärkikymmenikön, jossa myös ”Se on kiva sillo” -blogini menestyi, sijoittuen kymmenenneksi. Vaikka listaus on hieno, on se mielestäni harhaanjohtava ja paremminkin voisi valita. Eli on aika esittää vaihtoehtoinen ”kärkikymmenikkö”.

Suomen teknologiablogeista ja -uutissivustoista monet ovat keskittyneet tiettyjen aihepiirien käsittelyyn tai tietotekniikkalehtien yhteyteen, joten Top 10. -lista on parempi suorittaa jakamalla blogit ja uutissivustot aihepiirien mukaan. Jos Cisionin arvio suosiosta perustui kävijämäärän lisäksi linkityksiin muualla, päivitystahtiin ja vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa, on oma listaukseni puhtaasti mutu-tuntumaan pohjaava, ilman varsinaista järjestystä.

Tietokonelehtien uutissivustot ja blogit:

  • Tietokone-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto, jolla on myös blogeja
  • MikroPC-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto
  • Mobiili-lehti: Mobiilimaailman tietoa laaja-alaisesti, niin laitteista, sovelluksista kuin palveluista
  • Net.nyt: MBnetin blogi hieman tosiharrastajia kiinnostavalla näkökulmalla.

Mobiiliaiheita käsittelevät:

  • Androidsuomi: Androidiin keskittynyt uutis- ja artikkelisivusto laitetestien kera
  • Taskumuro: Muropaketin mobiiliosasto uutisoi ja testaa taskukokoisia ja langattomia vempaimia
  • Puhelinvertailu.com: AfterDawnin mobiiliosasto uutisoi alan tapahtumista ja tuotejulkistuksista
  • MobiiliBlogi: Uutissivusto, jossa myös arvosteluita mahdollisuuksien mukaan

Erilaisia vekottimia ja rautaa käsittelevät:

Lisäksi haeskelin Blogilistalta teknologia-aiheisia blogeja, mutta joko hakusanat eivät osuneet tai aktiivisia teknologiablogeja (blogin oikeassa merkityksessä) ei Suomessa paljoa ole. Muutamia poimintoja kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisista blogeista.

Harrastajien ja käyttäjien sekalaisempia teknologiaa käsitteleviä blogeja:

Jos palataan vielä Cision tekemään listaukseen, jossa ilmeisesti sivuutettiin niin sanotut uutissivustot ja keskityttiin vain enemmän blogeja muistuttaviin sivustoihin, on listan tulosten uutisointi otsikolla tyyliin ”suosituimmat teknologiablogit ovat alan yritysten pitämiä” muun muassa MikroPC:ssä ja Markkinointi & Mainonnassa (vaatii kirjautumisen) ihan oikein, vaikka tuloksista voi olla montaa mieltä. En sanoisi, että tietoturvaan keskittynyt F-Securen ”News from the Lab”, Nokian Nokiaan liittyviä aiheita käsittelevä Nokia Ääni ja Microtaskin yleisöosallisuus-aiheinen Microtask -blogi ohittaisivat esimerkiksi eri uutissivustot, vaikka mielenkiintoisia blogeja ovatkin. Voisi kysyä, että mihin pitäisi vetää raja teknologiauutissivuston ja -blogin välillä?

Jos kuitenkin katsotaan pelkästään teknologiablogeja, on niiden listaaminen hieman ongelmallista, sillä samanlaista aktiivisesti päivittyvää tarjontaa aihepiiriä käsittelevien sivustojen osalta ei ole kuin esimerkiksi Jenkeissä. Lisäksi kun useat harrastajien blogeista ovat aihepiiriltään laajempia käsitellen paljon muutakin kuin teknologiaa. Aivan kuten oma bloginikin.

No, erilaisista listauksista voi olla montaa mieltä, mutta onhan tuo Cision Top 10. -lista aika löyhästi rakennettu. Pienellä vaivalla olisi voitu luoda realistisempi lista, mutta onhan se toistaalta hienoa, että ”Verteksi – Se on kiva sillo” -blogi arvostettiin jo toistamiseen kärkikymmenikköön. Ensimmäisen kerran Soks oli listalla vuoden 2011 helmikuussa.

Vuoden 2013 listauksessa sitten korkeammalla!

Xbox 360:n langaton ohjain Mac OS X:ssä

TV-tasoltani löytyy nippu konsoleita, mutta harmillisesti kaikkia pelejä ei joko saa konsoleille, tai ne löytyvät alennusmyyntien kautta Steamiin ja täten tietokoneella pelattavaksi. En kiellä, etteikö näppäimistö ja hiiri olisi hyviä pelivälineitä, mutta jotkin pelit ovat tarkoitettu pelattavaksi peliohjaimella, kuten Microsoftin Xbox 360:n langattomalla ohjaimella. Tarvitaan vain langaton vastaanotin ja Mac- tai Windows-tietokone.

Mac OS X:ssä ei ole virallista tukea Xbox 360:n ohjaimelle, mutta onneksi Colin Munro on tehnyt Microsoftin Xbox 360 -ohjaimelle OS X -ajurin, joka nyt versiossa 0.11 näyttäisi toimivan. Ajuri on sekä ilmainen että siitä on saatavilla lähdekoodit. Windowsissa langattoman vastaanottimen ja ohjaimen säätäminen kuntoon on suhteellisen yksinkertaista, mutta pari vuotta sitten ei Mac OS X:lle tehty ajuri toiminut Snow Leopardissa. Nyt asia näyttää olevan muuttunut ja yhdistelmä toimii Mac OS X Mountain Lionissa.

Mac OS X:lle tehty ajuri lisää ”System Preferences” -paneeliin uuden ”Xbox 360 Controllers” -kuvakkeen, josta avautuu testisovellus ohjaimen toimintojen tarkistamiseen ja ohjainten lisäämiseen.

Vaikka Xbox 360 -ohjaimen saa toimimaan Mac OS X:ssä, ei ainakaan langaton ohjain toimi aivan täydellisesti. Vastaanotin tunnistuu ja ohjain löytyy, mutta se jää vilkuttamaan ”etsii” -valoa ja pelin video-osuuksien jälkeen ohjain ja Mac eivät enää keskustele keskenään, ennen kuin vastaanotin otin kytketty uudelleen. Voi hyvin olla, että ongelma on epävirallisessa ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanottimessani, eikä ajurissa, mutta tiedä näitä. Pitäisi tutkia. Luultavasti langallisilla Xbox 360 -ohjaimilla ei tälläista ongelmaa ole.

Eli ehkä kuitenkin jatkossakin pelaan Humble Bundle 6:sta hankkimaani suomalaisen Recoil Gamesin Rochardia vain HTPC:ltä ja isommalta näytöltä.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää PlayStation 3:n langatonta ohjainta, jonka pitäisi toimia Bluetoothin kautta suoraan OS X:ssä, kunhan sen saa paritettua. Mutta pikaisesti testattuna juuri tuo paritus tuotti passcoden osalta ongelmia, eikä ohjain halunnut toimia.

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13″:n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13″ Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13″ Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus -kurssi: loppuosa

Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi Courserassa, eli englanniksi Human-Computer Interaction (HCI), päättyi muutama kuukausi sitten ja sen viimeiset pari viikkoa käsittelivät visuaalista suunnittelua, informaatiosuunnittelua, kokeiluiden suunnittelua ja suorittamista laboratoriossa ja webissä ja tulosten analysointia. Kurssin alkuosa oli prototypointipainotteinen. Kokonaisuuteena HCI-kurssin tarkoituksena on opettaa kehittämään käyttäjäkeskeisiä suunnittelutaitoja ja saamaan periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen millä tahansa teknologialla. Viiden viikon mittaisen kurssin luennot olivat hyviä ja vaikka suoritin kurssista vain ”luennot ja kyselyt” -osuuden, tarjosi se pohdittavaa ja uusia ideoita. Jos kurssista suorittaa myös harjoitustyöt sisältäen muun muassa prototypointia ja arviointia, on se erinomainen kurssi vähääkään käyttöliittymien kanssa tekemisissä olevalla suunnittelijalle tai sovelluskehittäjälle.

”Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus”, osa 2

Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi kävi nopealla tahdilla läpi sovelluksen suunnitteluun liittyvät vaiheet idean saamisesta mallintamiseen ja asioiden prototypoimiseen, testaamiseen ja arviointiin. Tarkoituksena on, että kurssin jälkeen opiskelijalla on paremmat taidot käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja tietää periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen käytettävästä teknologiasta riippumatta. Viisi viikkoisen kurssin aikana asiat käytiin läpi videoluentojen ja esimerkkien kautta, joiden tukena on vielä käytännön harjoitustyöt ja kokeet. Sekä harjoitustöiden että testien tekijät saivat kurssista “Studio” -todistuksen ja pelkkien pistokokeiden vastaajat “Apprentice” -todistuksen.

HCI-kurssin alkuosa käsitteli tarpeiden ja ideoiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja. Kahden viimeisen viikon aikana käsiteltiin visuaalisen suunnittelun periaatteita tiedon jäsentämiseksi ja esittämiseksi käyttöliittymässä, havaintojen ja kognition periaatteita tehokkaan vuorovaikutuksen saamiseksi ja viimeisenä aiheena oli kontrolloitujen testien suorittaminen ja analysointi.

Viikko 4

Neljännen viikon luennot keskittyivät visuaaliseen ja informaatiosuunnitteluun.

Visuaalinen suunnittelu ja typografia

Visuaalisen suunnittelun osalta käsiteltiin tyhjän tilan merkitystä muun muassa ryhmittelyssä ja koon osoittamaa hierarkiaa. Eli käytä tyhjää tilaa ja lisää (tekstin) koon vaihtelua ja painoa.

Visuaalisen suunnittelun kolme tavoitetta ovat:

  • Ohjata: ilmaista rakennetta, suhteellista tärkeyttä, suhdetta
  • Tahdittaa: houkutella, ohjata suuntaa, tarjota kohtia syventymiseen
  • Viestittää: ilmaista tarkoitusta ja tyyliä, herättää sisältö elämään

Kolme perus välinettä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat:

  • Typografia
  • Asettelu
  • Värit

Typografian osuus oli kohtalaisen tylsää, mutta osaltaan kuitenkin tärkeää. Luentoja seuraaville kerrottiin teoriana eri kirjasintyyppien ominaisuuksia ja käyttökohteita. Mitään yleisohjetta kirjasimen valintaan ei ole, sillä se riippuu ihan tarkoituksesta.

”Legibility, in practice, amount simply to what one is accustomed to” – Eric Gill, 1931

Informaatiosuunnittelu

Informaatiosuunnittelun osalta syvennyttiin ruudukoihin ja kohdistamiseen. Useat Web-sivut ovat ryhmitelty ruudukoihin, joka helpottaa tiedon organisointia. Tekstin osalta todettiin, että vasemmalle tasattu teksti on nopeampaa selata (jos luetaan vasemmalta oikealle). Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos se on tarkoituksellista. Esimerkkinä käsiteltiin Amazonin sivujen eri tekstintasaukset eri kohdissa sivustoa.

Värien merkitystä käsiteltiin lyhyesti, antaen esimerkkinä Amazonin sivut harmaasävyissä ja Javan ”ilme ja tuntuma” -ohjeen värimääritelmät. Javan (Swing-aikakauden) ohjeet määrittelivät kuusi väriä kahteen ryhmään: violetti = klikkaa, harmaa = ei klikattavissa. Näin se tarjosi puhtaan, yhdenmukaisen ilmeen, joka oli helppo silmille (lähinnä harmaa).

Lähinnä mitä värien käsittelystä voi lyhyesti sanoa, on kolme vinkkiä:

  • Kiinnitä huomiota väreihin
  • Suunnittele ensin harmaasävyissä
  • Säilytä luminanssi samana kuin harmaasävyissä, siirtyessäsi väreihin

Lukeminen ja navigointi

Viikon viimeinen luento keskittyi (Web-sivujen) lukemiseen ja navigointiin, miten helposti kävijät saavat ”hajun” sisällöstä (eng. Information Scent) ja löytävät sivuilta mitä haluavat ja tajuavatko he mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Asian helpottamiseksi on muutamia keinoja. Ikonit auttavat, jos ne eivät ole liian yleisiä, avustavat toistuvaa tunnistamista ja jos käyttäjä tietää miltä asia näyttää, mutta ei sen nimeä. Toinen avustava tekijä on käyttää usean sanan linkkejä, joissa on tunnistettavia termejä ja avainsanoja.

Informaation löydettävyyden arvioimiseen voidaan käyttää silmäseurantaa, jolla saadan selvitettyä mihin käyttäjät sivuilla kiinnittävät huomion. Tutkimukset osoittavat, että sisältö pitäisi suunnitella silmäilyä ajatellen, jossa tärkein asia on vasemmassa yläkulmassa ja vähemmän tärkeät oikeassa alakulmassa.

On sanomattakin selvää, että sivujen tärkein alue on niin sanotun taitteen yläpuolelle (mikä mahtuu kerralla näkyviin selaimen ikkunaan), mutta käyttäjät kyllä selaavat alaspäin, jos he ajattelevat sen palkitsevan heitä. Myös tässä asiassa käyttäjät olettavat löytävänsä tärkeät asiat sieltä, jossa ne ovat muillakin sivuilla. On totuttu, että tietyt elementit ovat tietyissä kohdissa. Tämä pitäen mielessä, voi vain miettiä mikä on useiden sanomalehtien Web-sivujen tärkein sisältö, kun yli puolet sivusta on pelkkää mainosta.

Viikko 5

Viimeisellä viikolla keskityttiin kokeiden suunnitteluun, osallistujien olosuhteiden valintaan, kokeiden suorittamiseen ja niiden analysointiin ja vertaamiseen. Testaaminen on paljon muutakin, kuin ”pidätkö käyttöliittymästä” -tasoisten kysymysten kysymistä, ja on tärkeää tietää mitä vasten tuloksia arvioi ja mitä ne merkitsevät. Kokeiden osalta käytiin lyhyesti sanottuna läpi asioita, mitä luotettavilta, toistettavilta ja vertailukelpoisilta mittauksilta vaaditaan. Ei nyt ihan tieteellisellä tarkkuudella, mutta lähes. Tarkoituksena kokeilla on selvittää ”Onko käyttöliittymä X parempi kuin Y?” (ja mitä parempi tarkoittaa), ja usein vastaus on ”se riippuu”, joten kysymys onkin ”mistä?”.

Koejärjestelyt

Kokeiden yksi tärkeä osa-alue on osanottajien valinta eri koejärjestelyihin, miten he testaavat eri vaihtoehtoja vai kaikkia ja miten suoriutumista mitataan? Kokeen suorittamisen osalta pitää pohtia, testaavatko puolet käyttäjistä toista vaihtoehtoa ja loput toista, vai kummatkin ryhmät molempia ja missä järjestyksessä, että testattavat kohteet tai käyttäjien ominaisuudet eivät vaikuta lopputulokseen.

Koejärjestelyitä käsiteltiin teoriapainotteisesti ja niiden osalta päädyttiin kolmeen päästrategiaan:

  • Osallistujien sisällä: Kaikki kokeilevat kaikkia vaihtoehtoja. Toimiva vaihtoehto, jos eri versioiden testaus ei sotke toisten tuloksia.
  • Osallistujien välillä: Jokainen kokeilee yhtä. Vaatii enemmän henkilöitä ja tarkkaavaisuutta tasapuoliseen testien jakoon. Etuna on, että osallistujat eivät ole alttiita vaikutuksille toisesta testistä.
  • Tasoittamalla olosuhteita ja osallistujien järjestystä (esitestillä, raja-arvoilla), voidaan pienentää osallistujien välistä vaihtelua.

Koehenkilöiden kanssa tehtäviä kokeita käsiteltiin yhden luennon verran ja aiheessa keskityttiin muun muassa käytännön asioihin, sekä miten koe pitäisi suorittaa, tallentaa, käytiin läpi ”ajattele ääneen” -metodiin liittyviä asioita ja miten kokeen tuloksia pitäisi prosessoida, analysoida ja mitata. Hieman turhan pikkutarkkoja asioita tässä käytäväksi läpi. Erilaiset mitattavat asiat, kuten suoritusaika tai virheiden määrä ovat selkeitä tuloksia.

Kokeiden suorittaminen Internetissä

Pääpaino kokeiden suorittamisessa oli niiden tekemisessä Webin kautta, jota käsiteltiin kolmen luentokappaleen verran. Webissä suoritettavien kokeiden osalta käsiteltiin pääasiassa A/B -vaihtoehto -tyylisiä testejä, eli joissa osa kävijöistä saa erilaisen käyttöliittymän eteensä ja kokeilla selvitetään miten se vaikuttaa kävijän toimiin.

Esimerkkinä käsiteltiin Barack Obaman edellisen presidentinkampanjan Web-sivua, jossa oli neljä eri tekstivaihtoehtoa napissa (sign up, learn more, join us now, sign up now) ja kuusi erilaista visuaalista toteutusta (get involved, family, change, video obama greeting, video of campaign, sam’s video). Erot tekstivaihtoehtojen osalla olivat prosentuaalisesti pieniä ”learn more” -vaihtoehdon ollessa tehokkain, mutta kävijämäärään suhteutettuna suuria ja videovaihtoehdot toimivat kuvaa heikommin. Loppupäätelmänä esitettiin, että pienet muutokset aiheuttavat isoja eroja ja oletuksemme (mikä toimii parhaiten) ovat usein vääriä.

Toisena esimerkkinä esitettiin käyttäjien houkuttelemista seuraamaan henkilöä Twitterissä, muuttaen napin tekstiä. Kokeen lopputuloksena saatiin: ”I’m on Twitter” 4,7%; ”Follow me on twitter” 7,31%; ”You should follow me on Twitter” 10,09%; ”You should follow me on Twitter here” 12,81%. Eli mitä selkeämmäksi teet sen, mitä haluat käyttäjän tekevän, sitä useammin he tekevät sen.


Small distractions
like extra fields
can yield big changes

Periaatteina tehokkaiden online-kokeiden suorittamiseen esitettiin seuraavat asiat:

  • Kokeiden ajaminen 50/50%: vaikutuksen havaitsemiksi tarvitaan riittävä määrä osallistujia
  • Suorita nousevasti: rajaa koe alkuun 0.1% käyttäjistä ja varmistu, että se ei tuota ongelmia
  • Peruuta koe automaattisesti: määritä mittarit, joiden perusteella koe peruutetaan sen ollessa selkeästi heikompi esim. sivujen luontiajan suhteen
  • Aja koetta riittävän pitkään: ensimmäinen käyttö ei ole sama kuin mihin käyttäjät ovat tottuneet
  • Satunnaisen koejaon säännöt: johdonmukainen, eli sama käyttäjä saa saman kokeen, kestävä, riippumaton

Lopuksi luennolla esitettiin, että Internet-ajalla suunnittelussa on huomioitava, että ihmiset ovat usein liian varmoja itsestään, suunnittelijan rooli siirtyy olemisesta useiden vaihtoehtoisten ratkaisujen tekemiseen ja nopean kokeilemisen mahdollisuus tarkoittaa, että ensimmäinen versio (joskus) on vähemmän tärkeä.

Tulosten arviointi

Viimeisellä luennolla päästiin arvioimaan ja vertailemaan kokeiden tuloksia ja niiden dataa. Datan analysointiin esitettiin kolme kysymystä: 1. Miltä datani näyttää? 2. Mitkä ovat luvut kokonaisuudessaan? 3. Ovatko eroavaisuudet oikeita? Eli kannattaa tutkia dataa graafisesti eri yhteenvedoin ja menetelmin, sekä ryhmittää eli olosuhteiden tilastoja.

Erojen merkityksen arviointiin käytettiin eniten aikaa, esittelemällä Pearsonin Khii-toiseen -testi (Chi-squared), jolla vertailtiin odotettuja arvoja havaittuihin arvoihin esimerkiksi klikkausten määrän kehittymisessä. Tilastolliset menetelmät auttavat vahvistamaan, että ”olemme melkein varmoja” ja yleistämään tai olla yleistämästä pienestä testidatasta. Ja kannattaa huomioida, että data ei yleensä ole normaalia, vaan voi painottua eri tavoilla, joten testien ja niiden arvioinnin pitää ottaa se huomioon. Aika matemaattispainotteinen luento.

Yhteenveto

Viiden viikon mittainen Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -kurssi oli aiheeltaan mielenkiintoinen ja tarjosi myös aihetta tuntevalla uusia ajatuksia ja ideoita. Kurssilla läpikäydyt aiheet olivat mielenkiintoisia ja tarjosivat sopivasti teoriaa ja esimerkkejä, vaikkakin muutamien ensimmäisten ja viimeisten luentojen aiheet olivat hieman tylsiä. Ainakin teoriassa osaan nyt selvittää ideoita ja tarpeita, suorittaa prototypointia eri tekniikoilla, arvioida eri vaihtoehtoja, ymmärrän miksi prototypointi ja vertaileva arviointi ovat oleellisia asioita erinomaisen vuorovaikutuksen suunnitteluun ja hahmotan miten tiedon eri esitysmuodot vaikuttavat käyttäjäkokemukseen.

Coursera-verkkokurssiympäristö toimi ihan asiallisesti, vaikka muutamia ongelmia sen kanssa kuulemma oli ainakin vertaisarviointiin liittyen, foorumien käytön mielekkyydestä voi olla montaa mieltä ja osallistumistodistusta sai odottaa pari kuukautta. Kuormittavuudeksi kurssisivuilla kerrotaan 8-10 tuntia/viikko, josta luentojen seuraamiseen ja pistokokeiden tekemiseen meni arviolta noin pari tuntia. Ei paha rasti, mutta kurssin parhainta antia olisi tehdä myös harjoitustehtävät, joiden avulla opittua asiaa saa harjoiteltua ideoinnista prototypointiin, testaamiseen ja arviointiin. Tämä jäi itseltäni harmillisesti väliin.

Useat Courserassa olevat kurssin pyörivät useamman kerran ja niin myös HCI, jonka seuraava toteutus alkaa syyskuun 24. päivä. Suosittelen kurssia kaikille, jotka vähääkään sivuavat käyttöliittymiä suunnittelun tai sovelluskehityksen ohessa, vähintään luentojen ja pistokokeiden osalta. Itse suunnittelin käyväni samaan aikaan käynnistyvän Scalalla toteutettavan funktionaalisen ohjelmoinnin -kurssin, joten HCI:n kattavampi suoritus jää myöhemmäksi.