HTC Sensation roottaus ja CyanogenMod

HTC on tunnetusti nihkeä päivittämään vanhoja puhelimiaan ja niinpä myös nyt vajaan parin vuoden ikäinen HTC Sensation jäi ilman Android 4.1 Jelly Beania, joka olisi varmasti tuonut vanhahkoon puhelimeen uutta puhtia. Olin jo kertaalleen asentanut vakiona tulleen Android 4.0 Ice Cream Sandwich -ROMin uudestaan, mutta lopulta puhelimen käyttö oli jälleen aivan tuskaisen hidasta. Täten ratkaisuna uuden elämän puhaltamiseen oli rootata puhelin ja asentaa siihen tuoreempi ohjelmisto: CyanogenMod 10. Operaatiossa oli muutamia lisävaiheita hboot 1.27.000 -version, HTCDevin ja ClockworkModin myötä, mutta kyllä se kohtalaisen helposti lopulta sujui.

Jatka lukemista ”HTC Sensation roottaus ja CyanogenMod”

Rapoo E2700 HTPC-näppäimistö kevyeen käyttöön

Näppäimistöt ovat edelleen erittäin tärkeitä välineitä tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutuksessa ja niiden toivoisi toimivan kitkattomasti. Mutta jos kaupasta tuo kotiin langattoman HTPC-käyttöön suunnitellun Rapoo E2700 -näppäimistön, jonka näppäimet ovat puolet pienempiä kuin sormet ja kosketuslevy luottokorttia pienempi, ei käyttömukavuudelta voi paljoa odottaa.

Rapoo E2700

Rapoo e2700 -HTPC-näppäimistö

Rapoo e2700 on erittäin pienikokoinen HTPC-käyttöön suunniteltu langaton näppäimistö, josta löytyy näppäimistön lisäksi myös kapea kosketuslevy. Kooltaan metalliseen runkoon kasattu yhdistelmä on 82 x 254 x 5,8 mm, josta kosketuslevylle on varattu 79 x 47 mm, eli noin viidesosa. Aivan reunoille ulottuvat näppäimet ovat matalat ja ohuen näppäimistön muotoilu on yksinkertaista ja pelkistettyä. Metallirungon ansiosta tuntuma on kuitenkin jämäkkä. Näppäimistö toimii 2,4 GHz taajuudella ja 10 metrin etäisyydellä, mutta omassa olohuoneessani herkkyys kärsi jo lyhyemmilläkin etäisyyksillä, jos ”näköyhteys” ei ollut selkeä. Näppäimistö on yhteensopiva Windows XP-, Vista-, 7 ja 8 -versioiden kanssa, eikä erillisiä ajureita tarvita. Takuuta on kaksi vuotta.

HTPC-näppäimistön pieni fyysinen koko näkyy näppäinten koossa ja sijoittelussa. Näppäinasettelun ahtauden ja koon takia sormituntumaan ei voi luottaa ja näppäimistöön on vilkuiltava kirjoittaessa hiemankin enemmän. Lisäksi skandinaavisten näppäinten osalta on tehty suuria kompromisseja ja Ä- ja Å -kirjaimet ovat sijoitettu alariviin välilyönnin oikealle puolelle ja ne ovat Ö:n kanssa lähes puolta pienempiä, kuin muut kirjainnäppäimet. Myös muut alarivin näppäimet (Ctrl, Alt, Win) ovat pieniä, joka tekee niiden käyttämisestä jo valmiiksi pienessä näppäimistössä erittäin hankalaa. Lisäksi oikean käden pikkusormi harhailee helposti kosketuslevylle, joka aiheuttaa epätoivottuja asioita.

Näppäimet ovat erittäin matalia, muotoilultaan tasaisia ja niiden välit ovat käytännössä olemattomat. Näppäimissä käytetään saksimekanismia, joka e2700:n tapauksessa sallii hieman epätasaisen painumisen, näppäinhattujen heilumisen ja hienoisen helimisen. Näppäinten liikerata on lyhyt ja tuntuma kohtalaisen miellyttävä. Merkinnät on tehty näppäimiin printtaamalla.

HTPC-käyttöä ajatellen funktionäppäimet toimivat Fn-näppäimen kautta myös erilaisisa multimedia-, selain- ja pikavalintatoiminnoissa, ja nuolinäppäimistä löytyy PgUp/PgDn ja Home/End. Näppäimistön takapuolelta löytyy muovinen koroke, jossa keskellä on paristokotelo ja virtakytkin, ja toisessa päädyssä pieni aukko USB-lähettimen säilytykseen. Kumitassut ovat vain näppäimistön etukulmissa.

Kosketuslevy tukee muutamia kosketuseleitä, kuten kahden sormen vieritystä ja sen pinta on päällystetty karheapintaisella muovitarralla. Kosketuslevy on kooltaan pystysuunnassa riittävä, mutta leveyssuunnassa turhan kapea, joka tekee vedä & pudota -toiminnosta hankalan. Kosketuslevyn tuntuma on kohtalainen, mutta hieman epävarma, eikä näppäimistö lyhyen käyttämättömyyden jälkeen ”herää” eloon kuin näppäimistä.

Verkkokauppa myy E2700 -mallia 49,90 eurolla, mutta itse bongasin sen Stockmannin Hulluilta päiviltä 29,90 eurolla, joka näppäimistöä jonkin aikaa käytettyä on sille ihan sopiva hinta. Jos olisi pitänyt maksaa täysi hinta, olisin ennemmin päätynyt hieman kalliimpaan Rapoo E9080 -malliin (59,90e), joka on kooltaan myös suurempi ja täten kenties hieman mukavampi käyttää.

Tarkempaa analyysia ja vertailua pienestä HTPC-näppäimistöstä voi lukea Muropaketin testistä, jossa se oli kolmen muun edullisen HTPC-näppäimistön kanssa.

Yhteenveto

Rapoo e2700 HTPC-näppäimistön voi tiivistää olevan pieni, yksinkertaisen tyylikäs ja sopiva kevyeen käyttöön, mutta on hieman kaksijakoinen kokemus. Periaatteessa se ajaa asiansa, mutta ahdas ja sekava näppäinasettelu ja häiriöherkkyys takkuiluneen tekee hiemankin pidemmästä kirjoittamisesta epämiellyttävää, vaikka näppäintuntuma on ihan hyvä. Kokonaisuudesta olisi saatu paljon toimivampi, jos näppäimistö+kosketuslevy -yhdistelmästä olisi tehty hieman suurempi. Toisaalta voi todeta, että vaikka käyttömukavuus ei ole aivan parhain, on se käyttötarkoitukseensa nähden kelvollinen ratkaisu satunnaiseen HTPC-käyttöön.

Hyvää:

  • Hillitty ulkoasu
  • Pieni koko
  • Näppäintuntuma
  • Säilytyspaikka USB-vastaanottimelle

Huonoa:

  • Häiriöherkkyys ja takkuilu
  • Näppäinasettelu ja ahdas layout
  • Näppäintuntuma
  • Kapea kosketuslevy
  • Kosketuslevyn herkkyys

HelMet tarjoaa e-lehtiä Zinio-palvelun kautta

Olen pitkään pitänyt kirjastoa vain fyysisten kirjojen, videoiden ja lehtien lainaamis- tai lukupaikkana, mutta HelMetin tarjoamat nykyaikaiset palvelut pystyvät yllättämään. Nyt HelMet-kirjastot avasivat Zinio-lehtipalvelun asiakkailleen ensimmäisenä kirjastona Pohjoismaissa ja voit lukea e-lehtiä missä ja milloin vain. Uudessa e-lehtikokoelmassa on luettavissa lähes 200 vieraskielisen aikakauslehden digitaalista näköislehteä. Zinio-lehtipalvelun kautta toteutettu e-lehtien tarjonta englantia osaavalle lukijakunnalle on mainio lisä kirjaston etäpalveluihin jo aikaisemmin testaamani e-kirjapalvelun kaveriksi. Kokonaisuutena Zinion lukusovellukset ja näköislehdet toimivat hyvin sekä tietokoneella että mobiililaitteilla, mutta palvelun toteutus lehtien ”lainaamisen” osalta on hieman hankala.

HelMet ja Zinio-lehtipalvelu

Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastot avasivat Zinio-lehtipalvelun asiakkailleen keväällä ensimmäisenä kirjastona Pohjoismaissa ja e-lehtikokoelmassa on luettavissa lähes 200 vieraskielisen aikakauslehden digitaalista näköislehteä. Zinion kautta kirjastot voivat tarjota vieraskielisiä yleisaikakauslehtiä useista kymmenistä eri aihepiiristä muun muassa: uutiset, talous, ruoka, urheilu, lemmikit, sisustus, puutarha, autot, veneet, valokuvaus, naisten lehdet, tiedelehdet. HelMet-kirjaston lehtikokoelma koostuu 21 eri aihepiiristä ja kattaa laajasti eri aihepiirit: uutis-, talous- ja tiedelehdet, urheilu- ja musiikkilehdet sekä naistenlehdet ja erikoislehdet aiheista kuten vaikkapa koti ja sisustus, puutarha, tai veneily ja ilmailu. Ziniossa ei ole varsinaista arkistoa, vaan tarjolla ovat lehtien uusimmat numerot, mutta ladattujen lehtien vanhemmatkin numerot säilyvät lukijassa. Palvelu on käytettävissä lukuisilla eri alustoilla ja päätelaitteilla kotoa käsin (lehtiin on etälukuoikeus) tai asiakaspäätteillä kirjastossa. Palvelu on tällä hetkellä käytössä vain HelMet-kirjastoissa, mutta tietääkseni kirjastokortin voi hankkia, vaikka ei asuisikaan pääkaupunkiseudulla, kunhan hakee kortin ja tunnusluvun paikanpäältä.

Palvelun käyttöönotto ja lehtien lainaaminen on hieman monimutkainen, sillä Zinion käyttöä varten on luotava kaksi tiliä: RBDigital Gateway –tili lehtikokoelman selaamiseen ja Zinio-tili lehtien lukemiseen. RBDigital Gateway –tilissä ja Zinio-tilissä käyttämäsi sähköpostiosoitteen on oltava sama, jotta järjestelmä osaa lisätä ”lainatut” kirjat Zinion valikoimaan. Lehtikokoelmaan kirjaudutaan RBDigital Gatewayn kautta, josta voidaan valita halutut lehdet lisättäväksi Zinio-tilille. Tarkemmat ohjeet tilien luomiseksi kannattaa lukaista HelMetin artikkelista. Zinio-lehtipalvelun ja RBDigital Gatewayn tunnusten tekemisen ja lehtien lisäämisen jälkeen lukijalla ovat saatavilla luettavaksi päätelaitteesta riippumatta Zinioon lisätyt lehdet ja ne päivittyvät sinne sitä mukaa, kun RBDigitalissa niitä lisäilee.

E-lehtien lukeminen vaatii hieman tottumista, mutta vaikka perinteisissä lehdissä lukukokemus on jotenkin miellyttävämpi, tarjoavat sähköiset lehdet tiettyjä etuja kuten lehtien sivujen kirjainmerkkaaminen, sisällysluettelo klikkaaminen, haku-toiminto, linkkien klikkaaminen ja helpompi säilytettävyys. Lisäksi lukusovellus muistaa mille sivulle jäit lehteä lukiessasi. En tosin saanut hakua toimimaan digitaalisissa näköislehdissä.

Muita etuja Ziniossa ovat sen sosiaaliset toiminnot, sillä artikkeleita voi jakaa sosiaaliseen mediaan kuten Facebookiin, Twitteriin, lähettää sähköpostilla tai sisällyttää nettisivulle. Jako toimiikin oikein kätevästi, sillä jaettu sivu voidaan esikatsella Zinion Web-palvelun kautta, vaikka lehteä tai Zinio-tiliä ei omistaisikaan. Tämä tosin toimii vain lehdillä, jotka ovat luettavissa selaimen kautta. Esimerkiksi esikatselu kesäkuun Mountain Biking UK -lehden sivulla 124 olevaan ohjaustanko-testi ei toimi, mutta kesäkuun PC Magazinessa sivulla 92-93 oleva Samsung Galazy S4 testin esikatselu toimii. Ilmeisesti lehtien numeroihin on käytössä muutava ”zoomaus”, johon esikatselu pohjautuu.

Uusimmat lehdet eivät päivity Zinio-kokoelmaan automaattisesti, vaan lukijan pitää ne lisätä erikseen RBDigital Gatewayn kautta. Uusien lehtien lisäämistä hankaloittaa se, ettei RB Digitalissa ole omien suosikkilehtien listaa, vaan koko lehtikokoelmaa selataan aina kerralla ja saatavilla ovat lehtien viimeisimmät numerot. Tältä osin RBDigital Gateway on toteutettu tökerösti, sillä palveluun tarvitaan kuitenkin erillinen tili, johon suosikkilehdet voitaisiin helposti lisätä.

RBDigital Gateway

helmet_zinio_2013-04-25_152124

RBDigital Gateway tarjoaa portaalin erilaisten digitaalisten palveluiden käyttämiseen ja HelMetin lehtikokoelmiin kirjaudutaan RBDigital Gatewayn HelMetin Zinio -sivuston kautta. Lukemista varten lehdet on klikkaamalla siirrettävä RBDigitalin kokoelmasta henkilökohtaiseen Zinio-kokoelmaan, jota käytetään Zinion sovelluksella tai selaimella.

Käytännössä RBDigital Gateway toimii vain varmentajana ja klikattaessa valikoimissa olevaa lehteä, avautuu Zinio-lehtipalvelu ja uusi lehti lisätään listalle. Tämän jälkeen uusi lehti näkyy myös muissa päätelaitteissa. Ratkaisu on hieman selkeämpi kuin testaamassani e-kirjapalvelussa, joissa kirjaston ja maksullinen kokoelma olivat sekaisin samassa palvelussa.

Lehtivalikoima

HelMetin artikkelin kommenteissa oli listattuna kirjaston lehtikokoelmasta löytyvät lehdet, joita on aika liuta:

.net, 100 Best Cookies, 3D World, 4 Wheel & Off Road, American Poetry Review, American Spectator, Analog Science Fiction and Fact, Android Magazine Australia, Artists & Illustrators, Astronomy, Avenue, Aviation Classics, Aviation Week & Space Technology, Backpacker, Bead&Button, BeadStyle, Beer Connoisseur Magazine, Bicycle Times, Bicycling, Bloomberg Businessweek, Bloomberg Businessweek-Europe Edition, Boating, Canoe & Kayak, Car and Driver, Classic Dirt Bike, Classic Racer, Classic Rock, Classic Toy Trains, Classics Monthly, Clean Eating, Climbing, Clin d’oeil, Comics and Gaming Magazine, Computer Music, Cosmopolitan, Country Gardens, Country Living, CrossStitcher, Cycle World, Cycling Plus, Diabetic Meals Made Easy, Digital Camera World, Digital Photo, Digital PhotoPro, Digital SLR Photography, Discover, Dogs Life, Drawing, Dreamscapes Travel & Lifestyle Magazine, Dwell, EARTH Magazine, Economist, EcoParent, Electronic Musician, Elevation Outdoors, Elle, ELLE DECOR, ESPN The Magazine, Esquire, Every Day with Rachael Ray, Family Circle, Family Handyman, Family Handyman Get Organized!, Fast Bikes, Flying, Food Network Magazine, Forbes, Fortean Times Paranormal Handbook, Future Music, Games, Gamesmaster, Garden Making, Girls’ Life, Golf & Travel, Golf Tips, Good Housekeeping, Good Times, Guitar Player, Guitar Techniques, Guitarist, Handcrafted Jewelry, Harper’s Bazaar, Health & Fitness, Hockey News, Horse & Rider, House & Home, House Beautiful, ImagineFX, Inked, Inter Art Actuel, International Tattoo Art, Interweave Crochet, Interweave Knits, iPad for Parents, iPhone Life, Kitchen Garden, Knit Wear, Knitscene, Knitter’s Magazine, L’actualite, La Cucina Italiana US, Ladies Home Journal, Les Idees de ma maison, Lowrider, Macworld, Maison & Demeure, Marie Claire, Martha Stewart Living, Martha Stewart Weddings, Men’s Fitness, Men’s Health, Modern Patchwork, Mother Jones, Motor Trend, Motorcyclist, Mountain Biking UK, National Geographic Interactive, National Geographic Traveler Interactive, Natural Bodybuilding & Fitness, Natural Health, New York Review of Books, Newsweek, O, The Oprah Magazine, OK! Magazine, Organic Gardening, Outdoor Life, Outdoor Photographer, Parenting Early Years, Parenting School Years, PC Magazine Digital Edition, PCWorld, Pets, Poker Player, Popular Mechanics, Popular Photography, Popular Science, Practical Horseman, Publishers Weekly, Quilters Companion, Reader’s Digest, Rolling Stone, Runner’s World, Running Times, Saltscapes, Saveur, Science, Scuba Diving, Seventeen, Skiing, Slow Cooker, Slow Cooking, Smithsonian Magazine, Snowboarder, Sound & Vision, Sport Fishing, Sportsnet Magazine, Stereophile, Taste of Italia, Thrasher Skateboard Magazine, Total Film, Traditional Home, Trains, Transworld Skateboarding, Transworld Snowboarding, Triathlon Plus, Ultimate Guide to Amazon Kindle, Ultimate Guide to Android Tablets, Urban Ink, Us Weekly, Utne Reader, Vibe Magazine, Warp, Wild, Wine Access, Women’s Adventure Magazine, Women’s Health, Woodcraft Magazine, Writer, Yoga Journal, Yoga Yoghismo, Your Family

Lukusovellukset

Zinion tarjoamia lehtiä voi lukea useilla eri alustoilla sekä tietokoneella että mobiilisti. Lukuohjelma on saatavilla seuraaville laitteille: PC, Mac, iPhone, iPad, Android, Nook HD/HD+, Kindle Fire/Fire HD, Windows 8 ja Blackberry Playbook. Lisäksi useiden lehtien lukeminen onnistuu myös selaimen kautta, jos Flash-lisäosa on käytössä. Luettaessa lehtiä sovelluksella, ei tarvita nettiyhteyttä. Ziniossa olevat lehdet, kirjanmerkit ja suosikit synkronoituvat Zinion tilin kautta eri lukulaitteille.

Android

Digitaalisten näköislehtien lukeminen onnistuu kohtalaisesti myös pienellä 7″ -näytöllä varustetulla Asuksen Nexus 7 -Android tabletilla, riippuen hieman lehden taitosta. Toisissa lehdissä pieni ja ahdas taitto tekevät lukemista hankalaa jopa yhden sivun näkymässä ja toisissa väljästi taitetuissa lehdissä lukeminen onnistuu hyvin kahden sivun näkymässäkin 1280×800 -tarkkuuden näytöllä. Sivujen vaihdossa on pieni viive, mutta muuten lukusovellus ja lehtien lukeminen toimii mainiosti, eikä siitä ole juurikaan kommentoitavaa.

zinio_nexus-7_2013-05-22-13-50-04_main zinio_nexus-7_2013-05-22-13-50-46_lib zinio_nexus-7_2013-05-22-13-51-07_lib-edit zinio_nexus-7_2013-05-22-13-59-38

zinio_nexus-7_2013-05-22-14-07-22 zinio_nexus-7_2013-05-22-14-08-32 zinio_nexus-7_2013-05-22-14-08-35 zinio_nexus-7_2013-05-22-14-11-15

Mac, PC ja Web

Tietokoneella Zinion valikoimissa olevia lehtiä voi lukea joko suoraan selaimessa tai erillisen lukusovelluksen kautta. Kaikki lehdet eivät ole saatavilla selaimen kautta, vaan vaativat erillisen lukusovelluksen, mutta en keksinyt mitä eroa niillä on. Web-selaimessa lukusovellus pyörii Flashilla ja erillinen Zinio Reader 4 on toteutettu Adobe Airilla, joten lukukokemus on aikalailla sama luki lehteä selaimessa tai ei. Toteutuksestaan johtuen Zinion lukusovellus ei ole kovin kevyt, sillä etenkin selattaessa lehteä useamman sivun näkymässä toiminta hidastelee 2 Ghz Core 2 Duo -prosessorilla varustetulla koneella.

Kunnollisella 22″:n 1920×1200-tarkkuuden monitorilla lehtien lukeminen onnistuu kelvollisesti ilman zoomailua kahden sivun näkymässä, mutta paremmin käännettäessä näyttö pystyyn yhden sivun näkymän kera. Vastaavasti lukukokemus 13″ Macbookin 1280×800-tarkkuuden näytöllä ei ole kovin miellyttävä, jos teksti on jo lähtökohtaisesti pientä. Muun muassa Gamemaster ja MTB UK ovat hieman tihrustelua Macbookilla ilman zoomailua, mutta vastaavasti PC Magazine on paljon luettavampaa, sillä lehden taitto on väljempää ja teksti on suurempaa. Vertailukohtana samalla näytön tarkkuudella varustetulla 7″ tabletilla lukeminen on miellyttävämpää, kun näytön voi kääntää pystyyn yhden sivun näkymää varten.


Yhteenveto

HelMetin tarjoamat palvelut yllättivät taas monipuolisuudellaan ja e-lehtien tarjonta englantia osaavalle lukijakunnalle on mainio lisä kirjaston etäpalveluihin jo aikaisemmin testaamani e-kirjapalvelun kaveriksi. Zinion lukusovellukset ja näköislehdet toimivat hyvin sekä tietokoneella että mobiililaitteilla, vaikka tuntuvatkin olevan hieman raskaita ja lehtien nopean pläräilyn voi sivunvaihto viiveen takia unohtaa. Omalle lukulistalle päätyivät muun muassa Mountain Biking UK, Bicycling, Cycling Plus, Gamemaster, PC Magazine, PC World, ja Sound & Vision.

Palvelussa on toki omat puutteensa etenkin lehtivalikoiman osalta, sillä Zinio-palvelusta ei löydy ”lainattavaksi” suomalaisia lehtiä, ja uudet lehdet pitää aina ”lainata” erikseen RBDigital Gateway -palvelun kautta, joka on hieman tökerösti toteutettu. Kuten kommentoin E-kirjastopalveluidenkin osalta, on myös Zinio sekoitus kirjaston tarjoomaa ja maksullista palveluita, mutta jako eri tarjoomiin on selkeämpi, kun Zinio-sovelluksen kautta ei voi kirjaston valikoimaa edes selata, vaan se tehdään vain selaimen kautta RBDigital -portaalissa. Tavallaan toimivaa, mutta kuitenkin hieman hankalaa, sillä RB Digitalissa ei ole erikseen omien valittujen lehtien listaa, vaan näkymässä ovat kaikki tarjolla olevat lehdet.

Kokonaisuutena HelMet-kirjaston tarjoama lähes 200 aikakauslehden digitaalisten näköislehtien valikoima Zinio-lehtipalvelun kautta on mainio palvelu, mutta pienellä vaivalla sen käytöstä olisi varmasti saatu hieman käyttäjäystävällisempi. En kuitenkaan valita :)

Seuraavaksi HelMetin palveluiden pilotointiin on ilmeisesti tulossa IndieFlix-elokuvapalvelu, jossa kirjaston asiakkaat voivat katsoa verkon kautta eri festivaaleilla, kuten Cannesissa ja Sundancessa palkittuja elokuvia. Sitä odotellessa.

HelMetin e-kirjastot: käteviä, mutta hieman hankalia

Sähköiset kirjat ovat viime vuosina yleistyneet lukulaitteiden ja tarjonnan parantuessa, ja niitä voi jopa lainata kirjastoista, vaikkakin kohtalaisen rajatusti verrattuna fyysisiin kirjoihin. Pidän itse enemmän oikeiden teosten lukemisesta, sillä niissä on sitä jotain, mutta pitihän se testata HelMetin e-kirjastojen tarjonta ja toimivuus. Lyhyen testin perusteella voi todeta, että HelMetin tarjoamat kolme e-kirjastoa ovat kohtalaisen käteviä, mutta turhan hankalia: kirjavalikoima on suhteellisen kapea, siirto lukulaitteeseen hankalaa, lukuohjelmat kohtalaisia, teoksilla teennäiset lainausmäärärajoitukset ja laina-ajat ovat lyhyitä.

Olen jo vuosia hyödyntänyt kirjastojen tarjontaa fyysisten kirjojen osalta, mutta vasta nyt huomasin, että teoksia voi nykyään lainata myös sähköisesti HelMet-kirjaston tarjoamista e-kirjapalveluista. HelMet tarjoaa kolmen eri palvelun kautta kirjastokortin omistajalle sähköisiä kirjoja sekä tietokoneelle (Windows, Mac) että tableteille (iOS, Android).

Lukusovellukset

E-kirjojen lainaamiseen löytyy lyhyet ohjeet HelMet-kirjaston sivulta, joissa käsitellään tietokoneella ja mobiililaitteella kirjojen lukeminen eri palveluissa. Android ja iOS -laitteilla ohjeistetaan Bluefire Readerin käyttöön ja Windowsissa ja Mac OS X:ssä Adobe Digital Editionsin käyttöön. Lukusovellukset vaativat toimiakseen Adobe-tunnuksen (Adobe ID).

Tietokoneella e-kirjojen lainaaminen onnistuu muutamalla välivaiheella, mutta mobiililaitteilla asiat voi tehdä hankalastikin. Jos kirjoja selaa suoraan tabletilla, onnistuu teoksen lataaminen lukulaitteeseen kuten tietokoneella, mutta muuten e-kirja-tiedoston latailu ja siirto lukulaitteelle on työlästä.

Android

HelMetin e-kirjastot toimivat muun muassa Android-laitteilla, jossa lukusovelluksena on Bluefire Reader. Sovellus toimii ihan pätevästi ja tarjoaa ne toiminnot, joita lukusovellukselta voi olettaa e-kirjaston teosten lukemiseen. Lukeminen toimii myös ilman nettiyhteyttä ja sovellus tarkistaa teosten laina-ajan ilman nettiyhteyttäkin.

Helpoiten lukulaitteella lainattujen kirjojen lukeminen sujuu, kun käyttää itse lukulaitetta teosten lainaamiseen, jolloin Bluefire Reader osaa avata ladattavan tiedoston suoraan. Ebibissä ei ole erikseen mobiilikäyttöliittymää, mutta ainakin Androidissa Chromella e-kirjasto toimii ihan hyvin.

Mac, PC

Tietokoneella, sekä Macilla että PC:llä, lukulaitteena toimii Adobe Digital Editions, joka on ihan asiallinen sovellus sähköisten kirjojen lukemiseksi. Kirjojen lukemisen lisäksi onnistuu myös lainattujen kirjojen palautus. Lukuohjelma toimii sekä Windowsilla että Mac OS X:llä.

Muutamia ruudunkaappauksia Adobe Digital Editions -sovelluksesta:

adobe-dig-ed_lista adobe-dig-ed_teos_1 adobe-dig-ed_teos_2

Ebib e-kirjasto

Ebib e-kirjasto tarjoaa kotimaista kauno- ja tietokirjallisuutta ja ensimmäisenä Suomessa kotimaista uutuuskirjallisuutta sähkökirjoina kirjaston asiakkaille. Koska palvelu on vielä kokeilukäytössä, tarjolla on 36 kirjaa. Kirjoja voi lainata ja varata yksi kirja kerrallaan yhdeksi tai seitsemäksi päiväksi, jonka jälkeen teos palautuu automaattisesti. Sama teos voi olla lainassa rajoitetulla määrällä lukijoita samanaikaisesti. Palvelun ulkoasu on positiivisen yksinkertainen ja käyttö on selkeää.

Marraskuussa 2012 testikäyttöön avatun Ebib-sähkökirjapalvelun kokeilussa ovat mukana Otava, Edita, Ellibs, Kirjavälitys, VTT, Aalto ARTS, Viestinnän keskusliitto, Helsingin kaupunginkirjasto sekä Kansalliskirjasto. Palvelu on yksi osa eReading-hanketta, jonka tehtävänä on luoda e-kirjojen testiympäristöjä ja testijakson aikana kerätään asiakaspalautetta, jonka pohjalta sähkökirjojen kirjastokäyttöä jatkokehitetään.

ebib_kokoelma ebib_teos ebib_esikatselu

Ellibs-kirjasto

Ellibs e-kirjapalvelu tarjoaa suomenkielistä kauno- ja tietokirjallisuutta ja myös englanninkielistä tietokirjallisuutta. Teokset voivat olla lainassa vain yhdellä käyttäjällä kerrallaan ja laina-aika on kaksi viikkoa. Teoksia voi olla lainassa useampia kerralla, ainakin kolme, joka on positiivista.

Palvelun käyttöä haittaa e-kirjastossa tarjolla olevien teosten hakumahdollisuudet, jotka ovat rajatut. Tarjontaan ei ole kunnollista luokittelua, jonka perusteella kirjoja voisi helposti hakea esimerkiksi Sci-fin mukaan. Toki, jos tiedät mitä haluat lukea, ei ongelmia ole. Lisäksi sekaannusta aiheuttaa myös maksullisten kirjojen sekoittaminen samaan järjestelmään, joille on tarjolla myös paremmin toimiva haku.

ellibs_kaikki_1 ellibs_kaikki_2 ellibs_teos_2

OverDrive e-kirjasto

OverDrive e-kirjasto sisältää englannin- ja ruotsinkielistä bestsellerkirjallisuutta, sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Teokset ovat saatavilla pääsääntöisesti yhden yhtäaikaisen käyttäjän lisenssillä, poikkeuksena muun muassa Lonely Planet -matkaoppaat, joihin on rajaton yhtäaikainen käyttö. Samanaikaisia lainoja voi olla viisi ja laina-aika on kaksi viikkoa. Jos kaikki lukukappaleet ovat lainassa, voi sähkö- ja äänikirjoja myös varata.

overdrive_kaikki overdrive_teos overdrive_laina_2

Yhteenveto

HelMetin e-kirjastot ovat lyhyesti testattuna käteviä palveluita ja toimivat suhteellisen kätevästi. Teoksia voi lukea näppärästi usealla eri päätelaitteella ja tietokoneella, ja lukusovellukset toimivat asiallisesti.

E-kirjastopalvelut ovat rakennettu enemmän tai vähemmän maksullisten kirjakauppapalveluiden sekaan, joka toimii osittain käyttöä häiritsemättä, Ellipsiä lukuun ottamatta. Ellibsin ja OverDriven käyttökokemukseen ei ole juurikaan panostettu ja niiden käyttö on hieman sekavaa. Vastaavasti Ebibissä näkyy, että palvelun käyttöä on mietitty ja lainaus toimii kätevästi.

Kenties suurimpana ongelmana e-kirjastoissa on vielä tarjolla olevien teosten määrä, lainattavissa olevien teosten määrä ja lainattujen teosten siirto lukulaitteeseen ja -sovellukseen. E-kirjastot ovat kuitenkin hyvä lisä perinteisen kirjaston monipuoliseen tarjontaan.

Seuraavaksi vuorossa: HelMet-kirjaston tarjoama Zinio-lehtipalvelu, jossa on lähes 200 aikakauslehden digitaaliset näköislehdet.

Nordic Atlassian User Group 2013 @ Helsinki

Kävin eilen kuuntelemassa viimeiset kuulumiset JIRAsta ja Confluencesta, kun Arctech isännöi perinteistä Nordic Atlassian User Group 2013 -tapahtumaa. Tänä vuonna tapahtuma oli yleistunnelmaltaan ja sisällöltään hieman latteampi kuin viime vuosina, mutta muutamia poimintoja ja vinkkejä tuli kerättyä. Ja olihan se kierros Arctech Helsinki Shipyard -telakka-alueella ihan mukava, vaikka suurimmaksi osin pääsimme katsomaan halleja vain ulkoapäin. Näimme vilauksen muutamasta isosta Lego-palikasta, joista laivat rakentuvat, niiden kuljetuskärryn (joka toimi Windows 95:lla) ja vastavalmistuneen arktisen offshore-huoltoaluksen Aleksey Chirikovin.

User Groupin sisältö rakentui tutulla kaavalla, eli ensin Arctech kertoi miten hyödyntävät JIRAa laivanrakennuksessa, jonka jälkeen esiteltiin erilaisia lisäosia, Atlassianin tuotteiden ja Ambientian palveluiden tarjontaa.

JIRAn ja Confluencen lisäosatarjonnan osalta oli lyhyet esitykset i4ware Softwaren työajan seurantaan tarkoitetusta Timesheet-lisäosasta ja Dream Brokerin videoiden helpompaan hyödyntämiseen suunnatusta Screenmail-lisäosasta. Screenmail vaikutti ihan kätevältä tavalta tehdä helposti videoita näytöllä näkyvästä sisällöstä äänen kera esimerkiksi käytettävyystestausta tai Sprint demoa varten. Ambientia kertoi lisäksi uudesta Ambientia cloud -palvelustaan, joka on käsittääkseni hieman sama kuin Atlassianin tarjoama Atlassian OnDemand, mutta tarjoten tällä hetkellä vain JIRAn ja Confluencen.

Enemmän itseäni kiinnostivat JIRAn ja Confluencen uudet ominaisuudet, joiden osalta käsiteltiin muutamia pääkohtia parin edellisen ja tulevien versioiden osalta. Muutamia poimintoja:

JIRA:

  • 5.1
    • Kenttien inline-muokkaus
    • 200 000 tiketin raja poistettu
    • Issue collector: HTML-koodi, jolla voidaan luoda tiketti suoraan JIRAan joltain sivulta. Käyttäjä ei tarvitse JIRA-tunnuksia.
    • Käyttäjien deaktivointi
  • 5.2
    • Instant Search: aikaisempi Simple Search poistunut, joka oli mielestäni kätevämpi
    • Tikettien indeksointi taustalla, eli se ei enää keskeytä JIRAn käyttöä
    • JIRA admin helper auttaa notifikaatioiden ja käyttäjän näkemien kenttien selvittelyyn
    • Issue Collectoreja on mahdollista kopioida ja muokata
    • Mahdollista järjestää JIRAn vakiovimpaimien sarakkeita
  • 6.0 EAP 8 (m10)
    • Uusi ulkoasu ja tuntuma, noudattaen nyt Atlassianin suunnitteluohjesääntöjä
    • Uusi Detail View -näkymä, jossa kaikki oleellinen kerralla
    • Muokattavat käyttäjänimet (viimeinkin)
    • Projekti templatet erilaisille projekteille
    • Aktiivisen Workflown muokkaus on nyt mahdollista ja niitä voi jakaa projektien kesken
    • Autowatch-asetuksen globaali säätömahdollisuus
    • Projektien avainten ja nimen maksimipituuden säätömahdollisuus
    • Automaattinen ulkoasu & tuntuma -säätö globaalin logon värien perusteella

Confluence:

  • 5.0, ulkoasu-uudistuksia
    • Uusi ulkoasu
    • Loogisemmin järjestetyt ja ryhmitellyt menut ja navigaatio
    • Sisällön luominen yhdestä paikkaa, ei kontekstikohtaisten nappien takaa
    • Uusi sivunavigaatio, johon mahdollista määrittää linkkejä
    • Äskettäin katsotut sivut -näkymä
    • Automaattinen ulkoasu & tuntuma -säätö globaalin logon värien perusteella
    • Uusi ulkoasu hallintapaneelille, kuten JIRAssa
    • Mahdollisuus hakea ryhmiä
  • 5.1, Blueprints
    • Blueprintit: Hieman sivupohjien tapaisia, jotka ryhmittyvät yhteen, esim. määrittely dokumentit yhden linkin takana
    • HTML5 esikatselu PDF ja Powerpoint -dokumenteista

Esitysten jälkeen oli perinteinen Birds of Feathers, eli keskustelua ja verkostoitumista, mutta keskustelu jäi sämpylästä ja virvokkeista huolimatta aika nihkeäksi. Atlassianin tuotteiden hödyntäminen sovelluskehityksessä -ryhmä keskusteli lyhyesti FishEyen ja Cruciblen käytöstä, mutta aika vähän muutkin niitä tuntuivat käyttävän. Myös siirtyminen Gitiin ja sen muutosvastarinta herätti keskustelua ja miten Stash on FishEyen tontilla.

Nordic Atlassian User Group 2013 @ Helsinki oli kokonaisuutena pienoinen pettymys ja sisällöltään lattea. Se oli tosin jo hieman odotettavissakin edellisvuosien kokemusten pohjalta. Ehkä vertailukohtana oleva ensimmäisen vuoden tapahtuma Kulosaaren kasinolla on liian korkealla, sillä samalle asiasisällön ja keskustelun tasolle ei ole muina vuosina aivan ylletty. Toivottavasti ensi vuonna on parempi meininki.

Dell Latitude E6530 on jämerä tehokannettava

Markkinoilla on tarjolla yrityskäyttöön monenlaisia kannettavia, eivätkä ne yleensä herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Mutta jos työkannettavissa vertaa luotettavan ja perusvarman maineessa olevaa Lenovon ThinkPad -sarjaa esimerkiksi nyt työpöydältäni löytyvään Dell Latitude E6530 -kannettavaan, ovat mielikuvat ja tuntumat selkeästi erilaiset, ThinkPadin eduksi. Dell Latitude E6530 julkaistiin vuoden 2012 keväällä ja se tarjoaa 15.6″ kokoluokassa tehokasta suorituskykyä työkäyttöön ja on negatiivisessa mielessä juurikin sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Dell Latitude E6530

Dell Latitude E6530

Yrityskannettavien markkinoilla Dell on omissa mielikuvissa samaa sarjaa muiden perustavaraa tuottavien PC-valmistajien kanssa ja sellainenhan se pöydälle testikäyttöön ilmestynyt korporaation uusi tehokannettava vaikuttaa olevan. Dell Latitude E6530 vaikuttaa päälisin puolin aikamoiselta möhkäleeltä ja poikkeaa alumiinisella kuorella selkeästi mattamustasta Lenovo ThinkPad W510:stä. Latitude E6530:n rinnalla ThinkPad W510 vaikuttaa jopa pieneltä ja kevyeltä kannettavalta, vaikka molemmat ovat samaa koko- ja teho-luokan kannettavia. Se, mitä Latitude häviää tyylikkyydessä, kerää se pisteet kotiin teknisten ominaisuuksiensa osalta.

Tekniset ominaisuudet

Teknisiltä ominaisuuksiltaan E6530 on kärkipäätä ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-3720QM 2.90GHz -prosessorin, 2x 8 GB muistia, integroidun Intel HD Graphics 4000 -näytönohjaimen peruskäyttöön ja NVIDIA NVS 5200M 1GB -näytönohjaimen tehokäyttöön ja kokonaisuus on paketoitu 1920×1080 -resoluution 15.6″ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 512GB SSD -levy, DVD+/-RW -asema, Web-kamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja WLAN. Painoa koneella on noin 2,5 kg. Optisen aseman tilalle voi vaihtaa lisäakun, lisäkiintolevyn tai painonsäästömoduulin. Koneen takakannen saa avattua, joka tarvittaessa mahdollistaa muistin ja kiintolevyn päivittämisen ja tuulettimen puhdistamisen.

  • Näyttö: 15.6″, Full HD 1920×1080-resoluutiolla, LED-taustavalaistu, Anti-Glare
  • Piirisarja: Mobile Intel QM77 Express
  • Prosessori: Intel Core i7-3720QM (2.6 GHz, 3.6 GHz 6MB Cache Turbo Boost 2.0)
  • Näytönohjain: NVIDIA NVS 5200M GDDR5 1GB + Optimus / Intel HD Graphics 4000
  • Kovalevy: SSD, ADATA SX900 512GB
  • Optinen asema: 8X DVD-ROM, DVD+/-RW
  • Muisti: 2×8 GB, DDR3, 1600 MHz, PC3-12800, SO DIMM (Samsung M471B1G73BH0-CK0)
  • Verkko: WLAN: Intel Centrino Ultimate-N 6300 802.11n (3 antennia); LAN: 10/100/1000 MBit/s Intel 82579 LM
  • Liitännät: Dell Wireless 380 Bluetooth 4.0 LE, SD/SDHC/SDXC -muistikortinlukija, 2x USB 3.0, 1x USB 2.0, HDMI, VGA, Ethernet (RJ-45), e-SATA, 54mm ExpressCard, 1 täysi- ja 2 puolikokoista korttipaikkaa.
  • Muuta: Tri-Metal kotelo, kuuloke/kaiutin liitäntä, kaiuttimet, Web-kamera ja taustamelua vaimentava mikrofoni, telakointiliitin
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Enterprise 64-bit
  • Akku: kesto 4-5 tuntia, 60Wh T54FJ, 5400mAh, Li-Ion 6-kennoa, 3.0Ah ExpressCharge, 90W -laturi
  • Koko (L x S x K): 384 x 258 x 38-35 mm
  • Paino: ~2,5 kg

Lisäksi konepaketin mukana tuli Dellin E-Port II -telakka, joka ei tuntumaltaan ole lähelläkään Lenovon telakkaa, mutta suurin piirtein samoilla ominaisuuksilla varusteltu. Telakasta löytyy kaksi USB 3.0 porttia, kolme USB 2.0 porttia ja yksi USB/eSATA -portti. Näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, yhteen DVI- tai DisplayPort -liittimeen ja verkkopiuhalle on RJ-45 -liitin. Lisäksi telakasta löytyy kuuloke- ja mikrofoni-liitännät ja sarjaportti. Telakkaan liittäminen ja pois ottaminen on hieman jäykähköä, mutta miellyttävämpää kuin näyttö- ja näppäimistöpiuhojen eestaas repiminen.

Käyttökokemukset

Käyttökokemukseni rajoittuvat suurilta osin kannettavan työpöytäkäyttöön, johon mielestäni Latitude E6530 on suunniteltukin, mutta ajoittain on Delliä tullut raahattua palavereihinkin. Yleistuntumaltaan E6530 on tukeva ja jämerä, kun kansi on harjattua alumiinia, saranat terästä ja runko magnesiumseosta, ja kuori ei taivu rannetuen, tai optisen aseman kohdalta kuten muovisissa koneissa. Tukevuus ei tosin tule ilmaiseksi, sillä kone tuntuu painavalta. Ulkoiselta olemukseltaan E6530 on mustan ja alumiinin yhdistelmänä kohtalaisen tyylikäs ja valmistuslaatu näyttää olevan hyvä.

Suurin käytännön ero löytyy heti kannen alta, kun Dell on varustanut näppäimistön erillisellä numeronäppäimistöllä, eikä näppäimistön reunoilta löydy kaiuttimia kuten Lenovossa. Erillinen numeronäppäimistö sekoittaa totuttua sormien paikkaa näppäimistöllä, kun Enter ei olekaan koneen reunassa, ja myös kosketuslevyn paikka on täten hieman sivussa näytön keskikohdasta. Ikävästi koneessani ei ole sormenjälkitunnistinta, joka ThinkPadia käyttäessäni on osoittautunut käteväksi. Nyt salasanan joutuu kirjoittamaan vähän väliä päivän aikana, mutta toisaalta sen ainakin muistaa.

Näppäimistön tuntuma on samaa tasoa ThinkPadin kanssa, mutta on hiljaisempi ja pehmeämpi. Näppäinten sijoittelu on ihan toimiva, joskin erilainen kuin ThinkPadissa. Muun muassa Fn-näppäin on nyt vasemmalta katsottuna Ctrl:n jälkeen. Page Up/Down -näppäimet ovat sijoitettu nuolinäppäinten viereen, joka voi aiheuttaa virhepainalluksia. E6530:een on saatavilla myös taustavalaistu näppäimistö, jota ei omassa mallissani ole, sillä eihän sitä valaistussa toimistossa tarvita.

Tattihiiri on ThinkPadiin verrattuna enemmän upotettu näppäinten väliin, jolloin sormi ei aina osu siihen kunnolla ja sen näppäimet, etenkin keskinappi (rullaus), ovat hankalasti muotoillut. Tai oikeastaan niitä ei ole muotoiltu ollenkaan. Kosketuslevy on kooltaan kohtalainen (80 x 45 mm) ja sen pinta on miellyttävän sileä. Kosketuslevy toimii herkästi ja tarkasti, mutta etenkin monikosketuseleet (jos niitä käyttää) kaipaisivat lisää tilaa. Kosketuslevyn tilaa syövät alalaidassa olevat napit, jotka ovat mielestäni turhan suuret ja hankalasti muotoillut.

Näyttö on tarkkuudeltaan Full HD -laatua, eli 1920×1080, joka tekee 15,6″ -näytöllä tekstin hieman pieneksi, mutta on kyllä edelleen luettavaa. Isompi tarkkuus tarjoaa paremmat työskentelytilat, jota arvostan, ja ThinkPadin 1600×900 -resoluutioon verrattuna isompi on parempi. Notebook Checkin arvostelussa kehutaan näytön mattapintaa, hyvää kirkkautta ja kontrastia ja keskitasoa parempia katselukulmia. Hyvältä näyttö vaikuttaakin.

Suurin parannus entiseen on Latitude E6530:n suorituskyky, joka SSD-levyllä varustettuna on selkeästi parempi entiseen verrattuna. Ohjelmat avautuvat nopeasti ja yleinen hitaus loistaa poissaolollaan. Toki myös prosessori- ja näytönohjaintehoa on enemmän, sekä muistia tuplasti. Tehoa tarvitaankin, sillä Symantecin kiintolevyn kryptaus ja McAfeen virustorjunta ottavat osansa. ThinkPadiin verrattuna Latitude puhisee kuorman alla lähes samalla tavalla, mutta on peruskäytössä kohtalaisen hiljainen.

Dellin ohjelmistotuki kannettavan ominaisuuksien hallintaan on suppea, eikä tarjoa Lenovon tavoin kattavaa valikoimaa kannettavan eri ominaisuuksien hallintaan. Voi tosin olla montaa mieltä, tarvitseeko ohjelmia, mutta etenkin Bluetoothin ja WLANin hallintaan, sekä Web-kameran tai mikrofonin hallintaan tarkoitetut ohjelmat ovat Lenovossa olleet käteviä. Äänenvoimakkuuden ja näytön kirkkauden säätöön löytyy ohjelmat, mutta ne eivät tarjoa numerotietoa asetuksista.

Dell Latitude E6530 on ihan tyylikäs kokonaisuus:

Suorituskykytestit

Suorituskykytesteissä vertailukoneina ovat aikaisemmin testaamani Lenovo ThinkPad W510, Fujitsu LIFEBOOK U772, Fujitsu LIFEBOOK T901 ja Fujitsu LIFEBOOK S761. Suorituskykytestit ajettiin 64-bittisessä Windows 7 Enterprisessä.

  • Windows 7 Experience: 6,7 (W510 5,9; U772 4,8; T901 4,7; S716 4,6)
  • 3DMark 06: 8276 pistettä (W510 6807; U772 4330; T901 3472; S761 3637)
  • PCMark 7: 4638 (U772 3937; T901 2450; W510 1935)
  • WPrime v1.55 32M: 7,298s (8 säiettä) (W510 16,534s)

Windows 7 Experience -arvot, Dell Latitude E6530 vs. ThinkPad W510:

Yhteenveto

Dell Latitude E6530 on toimiva tehokannettava yrityskäyttöön ja tarjoaa kaiken, jota mielestäni voi kannettavalta odottaa, lukuun ottamatta tyylikkyyttä (mielipide), sormenjälkilukijaa ja ohjelmistotukea langattomien ominaisuuksien hallintaan. Tehoa löytyy mainiosti sovelluskehitykseen ja SSD-levy huolehtii myös yleisestä vikkelyydestä. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan suurempia tunteita herätä, vaan on keskivertoa parempaa peruskauraa.

Hyvää:

  • Suorituskyky toimistokäytössä
  • Tarkka ja hyvä näyttö
  • Näppäimistö varauksin

Heikkoa:

  • Ulkonäkö ja muotoilu varauksin
  • Paino

AEE SD20 -toimintakamera tallentaa seikkailusi

Vietin tänä vuonna talvilomani Sveitsin Alpeilla Laaxissa ja ensi kertaa perehdyin laskemisen lisäksi myös sen kuvaamiseen. Kun olin muutamaa viikkoa ennen matkaa huomannut netin keskusteluista edullisen AEE SD20 -toimintakameran, heräsi ajatus huikeiden rinteiden ja maisemien taltioimisesta. Myöhemmin kameraa voisi hyödyntää maastopyöräilyssä. AEE SD20 -videokameran 720p/60fps tarkkuus, erillinen LCD-näyttö, IP68-suojakotelo, kaukosäädin, 170 asteen laajakulmakuvaus ja MicroSDHC-kortille tallennus tarjoaisivat riittävät mahdollisuudet satunnaiselle amatöörikuvaajalle toimintakuvauksen maailmaan tutustumiseen. Eihän se toki GoPro olisi, mutta kun kameran ja lisävarusteet saa yli puolet halvemmalla Class Ohlsonilta, on hinta-laatu-käyttö -suhde kohdallaan.

AEE SD20 -toimintakamera

AEE SD20 on edullinen toimintakamera, joka kykenee Full HD -tarkkuuteen (1920x1080p/30fps), mutta suositeltava tarkkuus urheilukuvauksessa on 720p/60fps (1280x720p), jolloin kuva on teoriassa 170°:n laajakulma. Class Ohlsonilta ostetun 149 euron kamerapaketin mukana tulee irrotettava LCD-näyttö, 30 metriin asti vesitiivis suojakotelo (IP68), muutama liimattava kiinnike, USB-piuha latausta varten ja AV-kaapeli. Video ja ääni tallentuvat MicroSD/SDHC-kortille H.264-pakkauksella (mov), still-kuvien tarkkuus on 5 megapikseliä ja kamerassa on 3-kertainen digitaalinen zoom. Kuvaa voi kohdistaa lasersäteen avulla ja 1100 mAh:n akku tarjoaa 1,5-2 tunnin käyttöajan. Kamerassa on AV- ja Mini-HDMI-liitännät ja kameran ja suojakotelon pohjassa on normaali kameran jalusta (tripod) -kiinnike. Lisäksi Class Ohlsonista on saatavilla erilaisia tarvikkeita, kiinnikkeitä ja hihnoja, joista etenkin kypäräkiinnike ja kaukosäädin ovat käteviä.

Kameran ominaisuudet:

  • Kuvakenno: 8.0 megapikseliä ja 1/2,5 tuuman CMOS-kenno
  • Videokuvaus: 1080p/30 fps (1920 x 1080) 16:9, 960p/30 fps (1280 x 960) 4:3, 720p/60 fps (1280 x 720) 16:9, 720p/30 fps (1280 x 720) 16:9, XWGA/30 fps (1080 x 480) 16:9
  • Objektiivi: f/3.0, 128° (1080p) ja 170° (720p) laajakulmakuvaus
  • Muuta: 3.0x digitaalinen zoom, automaattinen valkotasapainon ja valotuksen säätö
  • Video: MOV, H.264-pakkauksella
  • Valokuvat: 5.0 megapikseliä, 3M(2048*1536)/5M(2560*1920), JPG, ajastimella
  • Näyttö: Irrotettava LCD-näyttö (1.4″/360×240), reaaliaikainen videotoisto
  • Muistikortti: MicroSD/SDHC -muistikorttipaikka (2 – 32 GB)
  • Liitännät: Mini-USB -liitin, AV- ja Mini-HDMI-liitännät
  • Virtalähde: ladattava litium-ioniakku 1100 mAh (400mA@3.7V), 1,5 – 2 tunnin käyttöaika
  • Paino: 84g (akun kanssa
  • Mitat (LxKxS): 61x43x40mm
  • Muuta:
    • Lasersäde, joka näyttää kameran kuvaussuunnan
    • Videokuvan kääntö horisontaalisesti
    • VOX -toiminto, nauhoituksen käynnistys äänestä
    • Mahdollisuus automaattiseen nauhoitukseen, jos ulkoinen virtalähde on päällä
    • Mahdollisuus nauhoituksen kierrättämiseen poistaen vanhimman videon, jos muistikortti täynnä
    • Automaattinen virransäästö
    • Sisäänrakennettu kaiutin ja mikrofoni
    • LCD-näytön kautta videoiden toisto, muokkaus, poisto

AEE SD20:sta myydään useilla eri tuotenimillä ja netistä löytyy jonkin verran keskusteluja ja videomateriaalia AEE SD20:sta. Muun muassa CamAhoy! on pikatestannut kameraa ja Helmetcam experience -blogi on testannut tarkemmin kameran kuvakulmia ja videolaatua maastopyöräilyssä ja laskenut laajakuvakulmiksi seuraavaa (vaaka/diagonaalinen kulma): 1080p 78º/85º; 720p 106º/114º; 960p 106º/118º.

Käyttökokemukset

AEE SD20 vaikuttaa ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka ei kuvanlaadultaan pärjääkään esimerkiksi GoProlle, mutta joka kompensoituu itse kameran ja tarvikkeiden hinnassa. Lähes pakolliset lisäkiinnikkeet ja tarvikkeet ovat mielestäni kaukosäädin (start/stop/still), kiinnike kypärän ilmastointiaukkoihin ja käyttötarpeiden mukaan kiinnike polku- tai moottoripyörän tankoon ja imukuppikiinnike autoon. Lisäksi rintavaljas voisi olla kätevä. Tarvikkeet olivat noin 15-20 euroa per kappale.

Remmeillä kiinnitettävä kypäräkiinnike käy muun muassa laskettelukypärään. Liimattava kiinnike olisi parempi, mutta omassa kypärässäni ei ole oikein kunnollista tasaista pintaa sitä varten. Kiinnikkeellä kamera pysyy aika tukevasti paikallaa, jos sen köyttää tiukasti. Ylimääräiset lenkit kannattaa tunkea tukevasti piiloon, sillä ne pääsevät helposti läpsyttämään tuulessa, joka kuuluu myöhemmin videossa. Etenkin pidettäessä kameraa kiinni kypärässä, tulee lisävarusteena saatava kaukosäädin tarpeeseen. Kaukosäädin toimii hyvin (10m kantama) ja painalluksen merkiksi siinä välähtää punainen ledi ja kamerasta kuuluu (liian) hiljainen merkkiääni.

Kameran mukana tuleva irrotettava LCD-näyttö on kätevä videoiden nopeaan tarkasteluun kuvaustauoilla, mutta sen kuvanlaatu ja tarkkuus jättävät toivomisen varaa. Sen avulla voi kuitenkin nopeasti tarkistaa kameran kuvaussuunnan, sillä suojakotelossa ollessaan ei kamerassa oleva lasersäde näytä kunnolla. Kuvatessa hankalinta olikin oikeastaan kameran suuntaus ja siihen kätevintä olisi, jos kuvan voisi siirtää langattomasti puhelimen ruudulle kuten GoProlla. AEE:n sivuilla mainostetaan tuota ominaisuutta, mutta en ole kyseistä tarviketta vielä löytänyt.

Kameran ominaisuuksissa luvataan akun riittävän noin 1,5 – 2 tunnin kuvaukseen ja käytännössä Alpeilla ollessani se riitti aika hyvin koko laskupäivän kuvauksiin. Muutamana päivänä latailin kameraa laskutauoilla neljällä AA-paristolla ladatulla USB-laturilla. Lisäakku olisi kyllä tarpeen. Videon tilankulutuksen osalta viiden päivän kuvauksella, eli mitä kameran akku aina kesti, sain materiaalia aikaan 720p/60fps -tarkkuudella noin 30 GB, eli ennen matkaa hankkimani 32 GB ja 16 GB MicroSDHC UHS-1 -muistikortit olivat enemmän kuin riittävästi.

Kuvaamani materiaali on vielä suurilta osin leikepöydällä, mutta tälläistä jälkeä kameralla ja iMoviella saa aikaan. Video on kuvattu 720p/60fps tarkkuudella, mutta iMovie tekee siitä väkisin 30 fps:n videon. 60 fps on tarpeen oikeastaan vain silloin, jos haluaa videoon hidastuksia.

Kameran still-kuvat ovat tarkkuudeltaan 5 megapikseliä, eli samaa tasoa mitä edullisella kännykkäkameralla saa aikaan. Kuvissa on kameran laajakulman tuottama tynnyrivääristymä.

Laax, 1 Laax, 2 Laax, 3 Laax, 4

Yhteenveto

AEE SD20 on edullinen toimintakamera, joka tarjoaa hyvän hinta-laatu -suhteen aktiviteettien tallennukseen, etenkin jos kuvaus on satunnaista. Kuvanlaadun osalta en osaa kunnolla sanoa, miten se vertautuu GoPron tuotoksiin vastaavilla tarkkuuksilla, mutta ihan kelvollista jälkeä se tuottaa. Harrastekuvaaja saa toimivan paketin pienillä kustannuksilla, etenkin kun kameran lisäksi myös tarvikkeiden hinta on edullinen.

Plussaa

  • Hinta-laatu -suhde
  • Runsaasti kohtuuhintaisia tarvikkeita
  • Normaali kameran tripod-kiinnike
  • Lasertähtäin

Miinusta

  • Kuvanlaatu voisi olla parempi
  • 1080p tarkkuuden laajakulma suppea
  • Ei kuvan langatonta lähetystä?
  • Laatuvaikutelma