Canon Ixus 220 HS ja CHDK

Käytän kameraa suhteellisen vähän, koska yleensä se ei ole mukana, mutta lomamatkoille ja satunnaiseen kuvausintoiluun on oikea kamera parempi, kuin mitä HTC Sensation -matkapuhelimeni kamera tarjoaa. Kun Gigantissa oli erikoistarjouksessa Canon Ixus 220 HS edulliseen 99 euron hintaan, ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään miettiä. Bonuksena siihen saa myös asennettua CHDK:n, joka tarjoaa käteviä lisäominaisuuksia.

Canon Ixus 220 HS

Canonin Ixus-sarjan pokkarikamerat ovat aina olleet perusvarmoja valintoja ja noin vuosi sitten helmikuussa julkaistu Canon Ixus 220 HS tarjoaa pienessä paketissa 12.1 Megapikselin sensorin, 2.7″ LCD-näytön ja 5x (24-120mm) optisen zoomin. Lisäksi se tallentaa HD-laatuista 1080p 24fps -videota. DPreview tarjoaa vain tuotekuvauksen, mutta kattavamman arvostelun Ixus 220 HS:sta voi lukea esimerkiksi Imaging Resource -sivustolta. Maailmalla kamera tunnetaan myös Canon ELPH 300 HS -nimellä.

Kameran tekniset ominaisuudet ovat:

  • Kuvaprosessori: DIGIC 4 -prosessori, jossa käytetään iSAPS-tekniikkaa
  • Käyttöjärjestelmä: DryOS
  • Kuvakenno: 12,1 megapikseliä ja 1/2,3 tuuman taustavalaistu CMOS-kenno
  • Objektiivi: 24–120 mm (35 mm:n kinofilmivastaavuus), optinen 5x zoom, f/2.7–f/5.9
  • Kuvanvakain: siirtyvätyyppinen
  • Tarkennusjärjestelmä: AiAF (kasvojentunnistus/9-pisteinen), yhden pisteen AF
  • ISO-herkkyys: AUTO, 100, 200, 400, 800, 1 600, 3 200
  • Näyttö: 6,7 cm:n (2,7 tuuman) PureColor II G -nestekidenäyttö (TFT), noin 230k pistettä
  • Salama: automaattinen, käsitoiminen salama päällä/pois, hidas täsmäys
  • Videokuva: mm. 1920×1080 @24fps, 1280×720 @30fps, 640×480 @120fps, 320×240 @240fps
  • Videoformaatit: MOV (H.264 + Linear PCM (Stereo))
  • Liitännät: mini-USB, HDMI-miniliitin
  • Muistikortti: SD, SDHC, SDXC, MMC, MMCplus, HCMMCplus
  • Virtalähde: ladattava litium-ioniakku NB-4L, noin 220 kuvaa
  • Paino: 141g
  • Mitat (L x K x S): 92,2 x 55,9 x 19,5 mm

Ixus 220 HS vaikuttaa ihan kätevältä kameralta kokoonsa ja hintaansa nähden. 24mm -laajakuvaobjektiivi on näppärä ja kamera on kätevän ohut. Eihän se tietenkään mikään järjestelmäkamera ominaisuuksiltaan tai kuvausotteeltaan ole, mutta kyllä sillä kuvia ihan hyvin saa otettua automaatilla tai ilman. Ero Ixus 220 HS:n ja neljä vuotta vanhan Ixus 860 IS:ni välillä on käsiintuntuva sekä fyysisesti että kuvallisesti, uuden kameran eduksi.

Uuden kameran kanssa voisi nyt myös perehtyä enemmän valokuvaukseen ja myös ”Bastards Book of Photography” -opas innoittaa parempaan kuvaamiseen. Visuaalisessa oppaassa on selitetty helpohkolla tavalla vaikeahkoja asioita ja se opastaa kameran manuaalikontrollien käyttämiseen ja hienompien kuvien ottamiseen.

Muutamia kuvia testikuvausreissulta:

CHDK

Canon Ixus 220 HS:n tarjomia mahdollisuuksia kuvaamiseen voi laajentaa käyttämällä CHDK-ohjelmistoa, eli Canon Hacker’s Development Kitiä, joka on harrastajayhteisön kehittämä ohjelmisto Canonin eri kameroille. CHDK ladataan muistikortilta kameran muistiin, jonka jälkeen kuvaajalla on käytössään nippu lisäominaisuuksia ja -asetuksia. Mitään muutoksia ei kameraan tai sen ohjelmistoon tarvita.

Yksi kameranvalintakriteereistäni oli juuri CHDK:n saatavuus, vaikka en sen ominaisuuksia olekaan kovin paljoa edellisen kameran kanssa käyttänyt. Aivan uusille kameroille ei CHDK:ta yleensä ole saatavissa ja 220 HS:llekin se on vielä Alpha-versiona. Sen kehitystä voi seurata CHDK:n foorumin ketjusta ja kehitysversion voi ladata CHDK:n Autobuild-sivustolta.

CHDK tarjoamia lisäominaisuuksia ovat muun muassa:

  • RAW-kuvien ottaminen JPEGin lisäksi.
  • Mahdollisuus säätää mm. valotus- ja suljinaikoja.
  • Lisätietoa näytölle mm. akun tila ja terävyysalue.
  • Avaa lukitut ominaisuudet: optinen zoom videokuvauksessa ja laadun/pakkauksen muuttaminen kuvatessa
  • Skriptit: kuvasarjat ja liike- ja valotunnistimeen liitetyt tapahtumat, esim. salamoiden kuvaus.
  • Bracketing: Usean kuvan ottaminen pienillä muutoksilla esim. HDR-kuvia varten
  • Histogrammi: Reaaliaikainen histogrammi (RGB, yhdistetty, luminanssi kanavakohtaisesti)
  • Zebra mode: Reaaliaikainen näkymä erittäin kirkkaisiin tai tummiin alueisiin, jolla voidaan estää yli- ja alivalottuminen.
  • Syvyysalueen (DOF) -laskin
  • USB-kaapelin kautta kaukolaukaisu
  • Tiedostoselain: SD-kortin selailu ja tiedostojen käsittely.
  • Ohjelmia: Tekstieditori, kalenteri, Reversi ja Sokoban

Verrattuna neljän vuoden takaiseen prosessiin CHDK:n asentamisessa, oli nyt asiat hieman muuttuneet. Ensin kameran firmwaren versio piti selvittää otetun kuvan perusteella käyttäen Acid-ohjelmaa. Se oli 1.01G. Tämän jälkeen vain sitten tarvittiin CHDK:n tiedostojen siirto muistikortille ja SD-kortin asettaminen boottaavaksi. Edellisellä kerralla tein tarvittavat toimet Windowsissa CardTricks-sovelluksen avulla, mutta nyt se kävi näppärästi OS X:ssä SDMInst-ohjelmalla. Suhteellisen yksinkertainen projekti. Asennuksen jälkeen muistikortti laitetaan kirjoitussuojatuksi, jolloin CHDK latautuu aina kameran käynnistyessä.

CHDK on hyvä osoitus siitä, miten kekseliäitä harrastajat ovat ja saavat aikaan todella käteviä ominaisuuksia. Halvasta peruskamerasta saa paljon enemmän irti CHDK:n avulla. Pitääkin tässä perehtyä paremmin, mitä kaikkea kivaa esimerkiksi erilaisilla skripteillä saa aikaan. Ehkä joskus myös jaksan kuvata RAW-kuvia.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus -kurssi: alkuosan poimintoja

Stanfordin järjestämä ”ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi, eli englanniksi Human-Computer Interaction (HCI), alkoi viimeinkin muutama viikko sitten. Kurssin tarkoitus on auttaa kehittämään käyttäjäkeskeisiä suunnittelutaitoja ja saamaan periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen millä tahansa teknologialla. Siis aivan erinomainen kurssi sovelluskehittäjälle. Verkkokurssin alkuosan luennot käsittelivät tarpeiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja.

”Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus”

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu ja ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus ovat aiheiltaan kiinnostavia ja niitä osiltaan diplomityössäni käsittelin prototypoinnin osalta. Stanfordin ”ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi menee aiheeseen syvemmälle ja käy läpi suunnittelun vaiheet idean saamisesta mallintamiseen ja asioiden esittämiseen. Tarkoituksena on, että kurssin jälkeen omaa paremmat taidot käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja tietää periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen käytettävästä teknologiasta riippumatta. Kurssi kestää kaikkiaan viisi viikkoa ja asiat käydään läpi hyvien videoluentojen ja esimerkkien kautta, joiden tukena on vielä käytännön harjoitustyöt ja kokeet. Sekä harjoitustöiden että testien tekijät saavat kurssista ”Studio” -todistuksen ja pelkkien testien täyttäjät ”Apprentice” -todistuksen, johon myös itse tähtään.

HCI-kurssista on nyt edennyt neljännelle viikolla ja tässä muutamia poimintoja ensimmäisen kolmen viikon luentojen aiheista. Luennot käsittelivät tarpeiden ja ideoiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja. Käytännössä siis selvittää ideoita ja tarpeita, suorittaa prototypointia eri tekniikoilla, arvioida eri vaihtoehtoja, ymmärtää miksi prototypointi ja vertaileva arviointi ovat oleellisia asioita erinomaisen vuorovaikutuksen suunnitteluun ja hahmottaa miten tiedon eri esitysmuodot vaikuttavat käyttäjäkokemukseen.

Kahden viimeisen viikon aikana käydään vielä läpi visuaalisen suunnittelun periaatteita tiedon jäsentämiseksi ja esittämiseksi käyttöliittymässä, käsitellään havaintojen ja kognition periaatteita tehokkaan vuorovaikutuksen saamiseksi ja viimeisenä aiheena on kontrolloitujen testien suorittaminen ja analysointi.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko aloitettiin käsittelemällä prototyyppien voimaa. Lyhyesti sanottuna prototyypit prototypoivat tunnetta (miltä se voisi näyttää), toteutusta (miten se voisi toimia) ja ulkonäköä (mikä voisi käyttökokemus olla). Prototyypit ovat kysymyksiä ja niitä kannattaa kysyä useita.

”The best way to have a good idea is to have lots of ideas”
– Linus Pauling, Practice of trying multiple approaches.

Asian käsittelyä jatkettiin tarpeiden löytämisellä, eli miten saada ideoita asioiden kehittämiseen. Osallistujien havainnointi on yksi hyvä tapa ja siinä kannattaa keskittyä etenkin kiertoteiden ja kekseliäiden ratkaisujen käyttämiseen. Lisäksi virheet ovat kullanarvoisia.

Haastatteluiden avulla saadaan lisää tietoa ja niissä kannattaa miettiä haastateltavien valintaa ja millaisia kysymyksiä esittää. Avoimet, ei johdattelevat kysymykset ovat toimivia, kun vielä muistaa, että ihmiset sanovat toista, kuin mitä oikeasti tekevät. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi päiväkirjatutkimukset, otanta kokemuksista ja erilaisten käyttäjäryhmien hyödyntäminen havainnoinnissa.

”You can observe a lot just by watching”
– Yogi Berra.

Viikko 2

Toisen viikon luennot aloitettiin prototypoinnilla ja mitä tekniikoita suunnittelun eri vaiheissa kannattaa hyödyntää. Alussa yksinkertaiset kuvakäsikirjoitukset ovat näppäriä ja niistä voidaan edetä paperimalleihin, digitaalisiin luonnoksiin ja yhä enemmän viimeisteltyihin malleihin.

Kuvakäsikirjat ja paperimallit

Lyhyesti tiivistettynä kuvakäsikirjoitus auttaa tähdentämään miten käyttöliittymä täyttää tehtävän, välttää sitoutumisen tiettyyn käyttöliittymään ja auttaa kaikkia sidosryhmiä saamaan saman kuvan asiasta, mihin ollaan pyrkimässä. Käytännössä kuvakäsikirjoituksen pitäisi välittää kolme asiaa:

  • Tapahtumapaikka: liittyvät henkilöt, ympäristö ja suoritettava tehtävä.
  • Jakso: liittyvät askeleet, miksi henkilö käyttää sovellusta, mitä tehtävää kuvataan.
  • Tyytyväisyys: mikä motivoi henkilö käyttämään järjestelmää, mitä se mahdollistaa henkilöiden saavuttaa ja mitä tarpeita se täyttää.

Paperiprototyyppien osalta parasta antia olivat esimerkit niiden tekemisestä ja käyttämisestä käyttäjien kanssa. Paperimallithan ovat hyviä keinoja testata sovelluksen vuorovaikutuksen kulkua erittäin nopeasti ja edullisesti. Niitä on myös helppo muuttaa useiden erilaisten asioiden testaamiseksi. Lisäksi käytiin läpi eri välineitä, joita paperiprototyyppien teossa voidaan käyttää. Hyvinä vinkkeinä mallien tekoon annettiin monikäyttöisten komponenttien piirtäminen ja suulliset kuvaukset hankalasti simuloitavista asioista (kuten etenemispalkki, hiiren menut) ja tuttujen käyttöjärjestelmä elementtien käyttäminen viitekontekstin luomiseksi (kuten selain). Lisäksi rautaa ja sovellusta voi sekoittaa esimerkiksi ottamalla kuva oikeasta laitteesta ja sijoittamalla paperimalli sen sisään. Ei mitään salatiedettä, vaan luovaa ajattelua.

”Test multiple prototypes simultaneously to get most value.”
”Parallel prototyping yields to more diverse designs.”

Toimintojen jäljittely

Prototyyppien avulla voidaan myös helposti kuvata asioita, joita ei ole vielä olemassa, kuvittelemalla ja simuloimalla mahdollista toimintaa. Yksi tekniikka tähän on käyttää ”Wizard of Oz”, eli ”Ozin velho” -menetelmää, jossa suunnittelija toimii tietokoneena ja simuloi käyttäjälle näkyvää toimintaa. Sen avulla voidaan helposti täyttää sovelluksen aukot, joita ei ole vielä toteutettu ja suunnittelija oppii samalla ymmärtämään sovelluksensa logiikan. ”Ozin velho” -tekniikan avulla saadaan kerättyä paljon kommentteja käyttäjältä jo alkuvaiheessa ja sillä voidaan näppärällä, halvalla ja nopealla tavalla imitoida jotain tekoälyä vaativaa toiminnallisuutta. Toisaalta helposti voidaan simuloida asioita, jotka eivät ole teknisesti mahdollisia.

Jos halutaan visualisoida asiaa enemmän, voidaan hyödyntää videoprototypointia, jossa kuvakäsikirjoituksen tavoin kuvataan sovelluksen käyttämistä hyödyntäen esimerkiksi fyysiseen laitteeseen yhdistettyjä paperimalleja käyttöliittymän osalta. Videot ovat edullisia ja nopeita tehdä ja toimivat erinomaisina kommunikointivälineinä. Video voi toimia myös määritelmänä kehittäjille ja se sitoo käyttöliittymän ja tehtävän toisiinsa.

Prototypoidessa on hyödyllistä tehdä enemmän malleja, kuin keskittyä laatuun. Lisäksi, kun eri malleja tekee rinnakkain päästään osittain eroon yhteen ideaan ja toimintatapaan juuttumisesta. Rinnakkaisuus erottaa egon luomuksesta ja kannustaa vertailuun, joka vastaavasti auttaa oppimista.

Suora vaikuttaminen ja ajatusmallit

Toisen viikon jälkimmäisillä luennoilla käsiteltiin asioita, mitkä tekevät käyttöliittymistä helppoja, vaikeita tai luonnollisia. Yksi huomioitava asia on suorituskuilu, eli miten käyttäjä tietää mitä tehdä ja mitä pitäisi tapahtua. Luennoilla annettiin muutamia esimerkkejä, miten asioiden ei pitäisi toimia.

Käyttäjän tehtävän suorittamisen tueksi järjestelmän pitäisi tarjota:

  • Näkyvyyttä (käyttömahdollisuudet, tarkoitus)
  • Palautetta toiminnasta
  • Yhdenmukaisuutta (toisin sanoen standardit)
  • Toiminnot eivät ole peruuttamattomia (Peruuta-toiminnon tärkeys)
  • Löydettävyys: kaikki toiminnot ovat löydettävissä järjestelmällisessä valikoiden tutkimisella
  • Luotettavuus: toimintojen pitäisi toimia. Tapahtumien ei pitäisi tapahtua satunnaisesti

Suorituskuilujen lisäksi ongelmia aiheuttavat myös käyttäjän mielikuvat, miten asioiden pitäisi hänen mielestään toimia. Tämä johtaa helposti virheisiin, jos käsitteellinen malli asiasta eroaa järjestelmän toiminnasta. Käyttäjän mielikuvat ja uskomukset siitä, miten asian pitäisi toimia, juontavat kokemuksiin, vertauskuviin ja verrannolliseen päättelyyn kuten ”tekstinkäsittelyohjelma on kirjoituskone”. Mielikuvat ovat usein epätäydellisiä, epäjohdonmukaisia, muuttuvat ajan mukaan ja täynnä taikauskoa. Tavoitteena suunnittelussa pitäisi olla, että suunnittelu viitoittaa oikeaan ajatusmalliin toiminnasta, jolloin ei tarvitse luottaa käyttäjän ajatusmaailmaan asiasta. Eli nykyisen käytännön ja uuden teknologian välistä välimatkaa pitäisi minimoida.

”The goal: design beacons the right model”

Käyttöliittymässä mielikuvien vaikutus, eli ero kuvitellun toiminnallisuuden ja miten järjestelmä oikeasti toimii välillä, näkyy hitaana suorituksena, virheinä ja turhautumisena. Sitä voidaan pienentää hyödyntämällä oikean maailman vertauskuvia ja tekemällä käyttöliittymästä sellainen, että se tuo esille miten sitä pitää käyttää.

”If technology is to provide an advantage, the correspondence to the real world must break at some point”
– Jonathan Grudin

Viikko 3

Kolmannella viikolla luennot syventyivät enemmän teoriaan, alkaen heuristisella arvioinnilla ja jatkuen tiedon esitysmuotojen vaikutuksilla ja ajattelun hajauttamisella.

Heuristiikka

Heuristinen arviointi on Jakob Nielsenin kehittämä ja auttaa löytämään käytettävyysongelmia. Siinä pieni ryhmä (3-5 henkeä) tutkii käyttöliittymää ja tarkistaa sen yhdenmukaisuuden käytettävyysperiaatteita vasten. Heuristista arviointia voidaan suorittaa toimivalle käyttöliittymälle tai luonnoksille ja se on erittäin kustannustehokasta. Käyttäjätestaukseen verrattuna se on muun muassa nopeampaa, tulokset ovat ennalta tulkittuja ja se löytää eri ongelmia.

Luennoilla esitettiin kymmenen heuristiikkaa arviointia varten (sovellettu Nielsenin arvoista):

  • Näytä järjestelmän tila
  • Tutut vertauskuvat ja kieli
  • Hallinta & vapaus
  • Yhdenmukaisuus
  • Virheiden estäminen
  • Tunnistaminen ennen muistamista
  • Joustavuus & tehokkuus
  • Estetiikka & minimalistinen design
  • Tunnista, määritä & palaudu virheistä
  • Ohjeet ja avustaminen

Tiedon esitysmuodot

Informaation esittämistä ja sen merkitystä käsiteltiin esimerkkien avulla, puhuen hieman myös miten työmuisti vaikuttaa asioiden käsittelyyn. Kokeellista ajattelua, ongelmanratkaisua, avustaa, jos esitysmuodon ominaisuudet vastaavat asian ominaisuuksia, jota ollaan esittämässä.

”Solving a problem simply means representing it so as to make the solution transparent”
– Herbert Simon, The Science of the Artificial

Ajattelun hajauttaminen

”Distributing cognition”, eli jotakuinkin ajattelun hajauttaminen, tähtää asioiden helpompaan käsittelyyn muuntamalla asioiden esitystapaa. Hyvän esitysmuodon pitäisi näyttää vain oleellinen informaatio ja mahdollistaa vertailu, tutkiminen ja ongelmien ratkonta. Esitysmuoto on myös sidottu siihen tehtävään, jonka käyttäjä haluaa suorittaa.

Kun käyttöliittymät auttavat käyttäjiä hajauttamaan ajattelua, se:

  • Kannustaa kokeiluun (esim. Tetris)
  • Tukee oppimista ja vähentää virheitä ylimääräisyydellä (Montessori palikat)
  • Näyttää vain erot, jotka merkitsevät (Lontoon metron kartta)
  • Muuntaa hitaat laskennat nopeiksi havainnoiksi (kartan väritys)
  • Tukee asioiden ryhmittelyä, etenkin ammattilaisten toimesta (Shakki & eleet)
  • Lisää tehokkuutta (kaaviot)
  • Helpottaa yhteistyötä (Lentokoneen ohjaamo)

Informational equivalence != computational equivalence

Esitysmuotoja käytiin läpi useiden esimerkkien kanssa, jotka havainnollistivat miten vaihtoehtoinen esitysmalli vaikuttaa asian ymmärtämiseen. Etenkin esimerkit huonoista esitystavoista olivat käteviä. Esimerkkejä oli muun muassa miten virheilmoituksia ja kysymyksiä esitetään käyttäjälle tilanteissa, joissa lomakkeella on puutteellisia tietoja, kysyttäessä mitä tiedoston merkistöongelmassa pitäisi valita, mitä maksutapaa käyttäjä haluaa käyttää ja miten jo olemassa oleva tiedosto pitäisi korvata.

Loppuosa

HCI verkkokurssin alkuosa on ollut mielenkiintoinen, vaikkakaan ei asiasisällöltään ole mitään yllättävää tarjonnut. Moni asia on tullut eteen jo aikaisemmin, mutta kertaus on oppimisen kannalta hyvä. Ehkä kurssin loppuosa, eli seuraavat pari viikkoa, tarjoavat jotain uutta. Ne käsittelevät visuaalista suunnittelua, informaatiosuunnittelua, kokeiluiden suunnittelua ja suorittamista laboratoriossa ja webissä ja tulosten analysointia. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja siitä lisää myöhemmin.

Fujitsu Celvin NAS Q700 jakaa ja varastoi

Tietokoneiden ja kannettavien kiintolevyt ovat täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä dokumentteja, valokuvia ja viihdettä, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka pitää ne tallessa mahdollisten laiterikkojen varalta tai jakaa samat tiedostot useammalle laitteelle. Erilaiset USB-levyt ovat käteviä, mutta helppokäyttöisempi vaihtoehto on verkkokovalevy tai -palvelin, jonne tiedostot saa helposti säilöttyä ja jaettua. Fujitsu Celvin NAS Q700 on verkkokiintolevy, joka toimii näppäränä tiedostojen varastona ja josta löytyy ominaisuuksia vaativampaankin käyttöön. Laite löysi tiensä käyttööni Fujitsun Lifebook4Life -projektin, joka alkoi osaltani viime syksynä ja jatkui tänä keväänä lyhyen laajennuksen kera.

Fujitsu Celvin NAS Q700

Fujitsun Celvin NAS Q700 on NAS-palvelin, eli verkkoon liitettävä tallennusväline, joka sisältää sulautetun palvelimen ja kaksi 3,5″ SATA-kiintolevyä, jotka voidaan asettaa RAID 0, 1 tai JBOD tilaan. Palvelinta hallitaan Web-käyttöliittymän kautta, jossa voidaan määrittää käytössä olevat palvelut ja ominaisuudet. Käyttöjärjestelmistä tuettuina ovat Microsoft Windows ja Mac OS X. Verkkokaupassa laitteen hinta näyttäisi olevan 460 euron tienoilla.

Ulkonäöltään Fujitsu Celvin Q700 on mustaa muovia ja pyöreätä kulmaa, mutta ei laitetta ole tarkoitus esillä pitää vaan antaa sille kovaa käyttöä. Celvin Q700 voi toimia muun muassa tiedosto-, FTP-, MySQL-, iTUnes-, lataus- ja Web-palvelimena. Lisäksi tuki löytyy Windows AD:lle, UPnP/DLNA:lle (TwonkyMedia), iSCSI targettina toimimiselle ja tietenkin levyjä voi käyttää varmuuskopiointiin ja etäreplikointiin. Tiedostoja saa liikkumaan CIFS/SMB, AFP, HTTP/S ja FTP:n avulla. Celvin Q700 perustuu ilmeisesti QNAPin QNAP TS-219 NAS-palvelimeen ja eräät ovatkin vaihtaneet QNAPin firmwareen. Äänekkyydeltään laite on normaalilla tasolla, sillä levyjen toiminnan kyllä kuulee ja tuuletin on suhteellisen äänekäs silloin kun se pyörii.

Tekniset tiedot

  • Prosessori: Marvell 6281 1.2 GHz
  • Muisti: 512MB DDR2 RAM, 16MB Flash
  • Kiintolevyt: 2 x 3.5″ SATA -kiintolevyä, tukee 4 TB
  • Verkko: 1 x 10/100/1000 Mbps RJ-45 verkkoliitäntä
  • USB: 3 x USB 2.0 porttia (edessä: 1; takana: 2)
  • Virrankulutus: lepotilassa 5W, päällä 21W
  • Koko: 218.4 x 85 x 165.5 mm
  • Paino: 0.91 kg (without hard disk)
  • Virtalähde: 60 W, 100–240 V

Käyttömukavuudeltaan Q700 on hieman hankala, jos levyihin pitäisi päästä käsiksi, sillä kotelo pitää avata erikseen. Tällä tosin päästään pienempään fyysiseen kokoon, mutta huollettavuus kärsii hieman, mutta harvoin (toivottavasti) levyjä pitää vaihdella. Oman Q700:ni sisältä löytyi kaksi Seagate Barracuda 7200.12 -levyä (st31000524as) pinottuna päällekkäin eli käytännössä pystyyn vierekkäin.

Käyttöönotto ja kokemukset

NASin käyttöönottoon tarvitaan Windows- tai Mac-tietokone, johon asennetaan ensin Fujitsu Celvin Finder -ohjelmisto, jolla verkkopalvelin paikannetaan. Asennuksen jälkeen NASin levyt ja firmware alustetaan Web-käyttöliittymän kautta. Kuvittelin, että asennus olisi sujunut tyyliin klik-klik-klik, mutta firmwaren osalta se pitää erikseen poimia asennus-CD:ltä tai Fujitsun sivuilta. Kannattaa suoraan hakea uusin firmware, eikä käyttää CD:ltä löytyvää vanhempaa versiota. Fujitsun sivuilta löytyi firmwaresta 3.5.2 – 1203T -versio, kun CD:llä oli 3.3.9 – 0120T. Uusimmassa oli mainittu OS X Lion -tuki ja lukuisia muita päivityksiä. Firmwaren päivitys kestää muutamia minuutteja.

Firmwaren päivityksen jälkeen päästään tekemään asetuksia aloittaen antamalla sille nimi, salasana, aikavyöhyke, verkkoasetukset ja käytettävät palvelut. Levykonfiguraatioiden osalta valittavana on RAID 1, RAID 0, Single Disk tai JBOD, joista itse valitsin Single Diskin, koska mielestäni on kätevämpää että levyt ovat erillään, enkä RAID-toiminnallisuutta tarvinnut. Lisäksi levyt ovat mahdollista kryptata AES-256 -salauksella. Asetusten jälkeen suoritetaan varsinainen asennus ja levyjen alustus, joka kesti n. 50 minuuttia.

Celvin Q700:n Web-hallintapaneeli on selkeä ja helppokäyttöinen, vaikkakin siellä säädettävistä asioista voisi olla paremmat ohjeet ja lyhyet kuvaukset saatavilla suoraan hallintapaneelin ohjeesta. Etenkin asennuksen aikana olisin halunnut nähdä enemmän tietoa, miten valitut toiminnot vaikuttavat. Esimerkiksi käytettävistä palveluista ei ollut muuta tietoa kuin nimi ja tyyppi. Hallintapaneelin voi pistää HTTPS:llä salatun yhteyden taakse, joka on toivottavaa etenkin jos NAS-palvelinta pitää Internetissä kiinni.

Pienen säädön ja Web-käyttöliittymässä toiminnallisuuksien tutkimisen jälkeen NAS-palvelin on käyttövalmiina ja hyvinhän se toimii. Lyhyellä käyttökokemuksella Celvin Q700 vaikuttaa kätevältä. OS X:ssä AFP-protokolla toimii kätevästi Bonjourin kautta, kun Samba vastaavasti ei suoraan halunnut nähdä tiedostoja. Windowsissa levy löytyy Microsoft Networkingin kautta ja tiedot liikkuvat SMB:n avulla. OS X:ssä Q700:aa voi käyttää myös Time Machinen kanssa, joka on kätevää verrattuna USB-levyihin. Tiedostosiirtonopeudet ovat vielä tarkemmin testaamatta, mutta ainakin langattoman verkon kautta tietoa liikkuu minkä pystyy.

NAS-palvelin tarjoaa erilaisia sovelluksia, kuten ”Download Station”, jossa palvelimelle voidaan antaa ladattavaksi tiedostoja ja se voi toimia myös Bittorrent-clienttina. Kätevää antaa ladattavaksi esimerkiksi Windows 8 Release Preview, ja itse voi mennä nukkumaan. Multimedia Station tarjoaa kuvien ja videoiden katselua selaimen kautta, mutta totesin sen kyvyt videoiden osalta aika nihkeiksi. Videot piti transkoodata ensin flv-muotoon, eikä ohjelma tunnistanut mkv-paketoituja videoita. Eli kätevä netin yli streamaus jäi unelmaksi. Vastaavasti Twonkymedia -mediapalvelin (uPNP server) toimi median streamaukseen lähes kuten olettaa, joskin Twonkyn käyttöliittymä on sekava. Sen avulla voi streamata videota esimerkiksi Android-tablettiin ja katsoa sitä UPnPlayn avulla.

Yhteenveto

Fujitsu Celvin Q700 on kätevä NAS-palvelin, jossa on monipuoliset ominaisuudet. Ulkonäöltään laite on neutraali, ei tarjoa levyjen nopeaa vaihtamista ja on äänekkyydeltään normaalilla tasolla. Laite toimii hyvin Windowsin ja Mac OS X:n kanssa ja tarjoaa monipuoliset palvelut muun muassa multimedian, tiedostojen varastoinnin ja varmuuskopioinnin osalta. Suorituskyvyltään Q700 vaikuttaa ihan riittävältä gigaisessa verkossa.

Kuva NAS-palvelimen hallintapaneelista ja sisälmyksistä:

Androidin sovellustarjonta: osa 5, toimintapelit

Android-luurit toimivat myös hyvinä pelilaitteina, sillä pelitarjonta alkaa olemaan jo hyvää ja monipuolista sekä isojen että pienempien kehittäjien toimesta. Androidille saatavilla olevat älypelit ovat mukavaa ajanvietettä, mutta aina ei jaksa pähkäillä vaan haluaa nopeaa pelattavaa. Tässä muutamia poimintoja toiminta- ja seikkupelien osalta, joita olen ajoittain Android 4.0:lla varustetulla HTC Sensationilla pelaillut.

Arkade- ja toimintapelit

Angry Birds Space Ads ja Angry Birds Space Premium (0,75e):
Rovion linnut nyt avaruudessa. Tuttuun peligenreen saatu jotain uutta tuomalla mukaan painottomuus ja planeettojen gravitaatiokentät. Mukana myös ovelia piilokenttiä, mutta silti aika äkkiä tämä oli pelattu.

Angry Birds, Angry Birds Rio, Angry Birds Seasons:
Mainittakoon myös Angry Birds -pelisarjan aikaisemmat osat, jotka ovat ihan hyvää viihdettä, ellei niihin ole jo aikaisemmin tutustunut.

Edge Demo, Edge (2,30e), Edge EX (2,30e):
Kuljeta kuutiota pyörittäen sitä ilmassa leijuvia tasoja pitkin kohti maalia. Yksinkertaista, mutta liikkuvat tasot ja esteet pitävät huolen, että sitä se ei ole. Täysversiossa on 48 + 16 kenttää ja demossa pelattavana on 12 kenttää. Laajennusversiossa 48 lisäkenttää. Hauskaa pelattavaa, vaikka ohjaus kuutiota tökkimällä tuottaa välillä virheliikkeitä.

Puffle Launch Lite, Puffle Launch (0,73e):
Disneyn pelissä ammutaan tykillä palloa tykistä toiseen keräten trinkettejä. Laukaisu tapahtuu ruutua täppäämällä samoin kuin ohjaaminen lennon aikana.

Captain America (0,77e):
2D-tasoseikkailussa Marvelin vapauden puolustaja, Captain America, taistelee tiensä natsien läpi pysäyttääkseen Red Skullsin johtaman HYDRAn. Pelissä on kahdeksan kenttää. HTC Sensationilla valikoissa grafiikat menevät hieman sekaisin, mutta se ei pelaamista haittaa.

Age of Zombies (0,73e):
Hullu tiedemies on lähettänyt Zombeja esihistoriaan ja tehtävänäsi on lahdata ne käyttäen erilaisia aseita. Brainzzz.

BackStab (5,49e):
3D-seikkailu- ja toimintapeli, jossa pelaaja jahtaa oikeutta ja kostoa. Kiipeä, hypi, taistele ja hiivi erilaisten haasteiden läpi kohteeseen ja kukista vastustajat. Hienosti toteutettu peli ääninäyttelijöin ja hienoilla 3D-grafiikoilla. Se vaatiikin lisäksi 612 MB latauksen.

Tank Riders (1,52e):
3D-tankkipeli yksinpelikampanjalla ja moninpelillä. Ohjaus kaipaisi helpompaa tähtäämistä, mutta muuten ihan pelattava.

Squibble Free, Squibble (0,79e):
2D-tasohyppely, jossa mustekalaa muistuttavaa oliota ohjataan kohti kotia.

Spirit HD (1,99e):
Ohjaa henkeä pitkin kenttää vihollisolioita väistellen ja vääristäen avaruutta siirtämällä ne toiseen ulottuvuuteen. Olioita syöksemällä kerätään pisteitä aina vaikeustason noustessa. Muutama erilainen pelimuoto. Ovela peli-idea, kärsii hieman ohjauksen epätarkkuudesta.

Osmos Demo, Osmos HD (2,29e):
Kasvata osmoksessa lilluvaa eliötä suuremmaksi syömällä pienempiä ja varomalla isompia saalistajia. Ideana samanlainen kuin Grow, mutta erilaisella lähestymistavalla. Hienot ambient-musiikit.

Grow (1,49e):
Kalapeli, jossa pelaajan ohjaama kalanpoikanen kasvaa akvaariossa isommaksi syöden muita kaloja varoen samalla isompia kaloja.

Slimeball Speedway Lite, Slimeball Speedway (2,54e):
Ohjaa radioaktiivinen limapallo kaupungin läpi syöden sen asukkaita ja täten kasvaen isommaksi.

Aikaisemmin Androidin sovelluksia on käsitelty kirjoituksissa ”Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa”, ”Androidin sovellustarjonta, osa 2” ja ”Androidin sovellustarjonta, osa 3” ja älypeleihin keskittyneessä ”Androidin sovellustarjonta, osa 4: Älypelit”.

Näe ja koe Tallinna

Eteläisen naapurimaamme pääkaupunki ja keskiajan hansakaupunki Tallinna tarjoaa matkailijalle paljon muutakin kuin SuperAlkon, Viru Keskuksen ja Raatihuoneen torin terassit ja ravintolat, mutta harva matkaaja niitä pidemmälle ehtii ja jaksaa. Tallinnaan kannattaa kuitenkin tutustua paremmin ja kävellä hieman vanhan kaupungin pääkatuja pidemmälle. Muun muassa edullisemmat ruoka- ja juomapaikat löytyvät hieman vanhan kaupungin pääkadun ulkopuolelta ja lähistöllä on myös muutakin nähtävää.

Tässä muutamia näkemisen ja kokemisen arvoisia kohteita sekä kulttuurin että ruuan ja juoman saralta. Näkemistä ja kokemista riittää enemmän kuin yhdellä reissulla ehtii kokea, joka tuli pääsiäisen aikoihin todettua. No, seuraavalla kerralla sitten lisää, kun kohteet ovat nyt tarkemmin kartoitettuna. Useimmat kohteet ovat aivan vanhassa kaupungissa helposti saavutettavissa, kuten kartalta voi päätellä.

Juotavaa ja syötävää

Hell Hunt: os. Pikk 39
Mainostaa itseään Viron vanhimpana pubina, est. 1993. Hyvää ruokaa, iso valikoima eri oluita ja myös pubin omaa olutta. Viihtyisä ja käy niin istuskeluun, ruokailuun kuin iltaelämään. Hintataso edullinen, olut noin 3e.

Radisson Blue -hotellin Lounge 24: os. Rävala Puiestee 3
Radisson Blue -hotellin 24. kerroksessa sijaitsevan Lounge 24:n terassilta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Baari on tyylikkään rento ja paikka on parhaimmillaan kirkkaalla ja aurinkoisella säällä, jolloin terassilla voisi kuvitella viihtyvänsä.

Swissotel Tallinnan Horisont -ravintola: os. Tornimäe 3
Horisont ravintola ja baari sijaitsee Swissôtel Tallinnan 30. kerroksessa, josta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Kuvien perusteella aika fiini paikka, mutta maisemien takia kannattanee poiketa.

The Dubliner: os. Suur Karja 18
Irlantilainen pubi, josta saa hyviä kylkiluita ja muuta syötävää. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, mutta sitä löytyy sekä Virosta että muualta maailmasta. Hintataso edullinen: olut, alkupalat ja pihvi oli jotain 19e.

African Kitchen: os. Uus 34
Tarjolla afrikkalaista ruokaa ja rentoa menoa. Käy kuulemma hengailuun, ruokailuun ja juomailuun.

Elevant: os. vene 5
Intialainen ravintola, jossa kuulemma hyvät ja isot annokset edullisesti.

Chakra: os. Bremeni käik 1
Hieman tyylikkäämpi intialainen kellariravintola.

Levist Väljas: os. Olevimägi 12 (kellari)
Levist Väljas -kellarikapakka, ”kuuluvuusalueen ulkopuolella”, on entinen salakapakka, joka tarjoaa kuvauksen mukaan hajonneita huonekaluja, hyvää musiikkia ja halpaa olutta. Asiakaskunta on boheemia ja taidehenkistä ja paikka tarjoaa vaihtoehdon Tallinnan lukuisille yläluokkaisille ja mahtaileville baareille.

Nähtävää

Huomiona, että museot ovat yleisesti kiinni maanantaisin.

Miehitysmuseo (Okupatsiooni ja Vabadusvõitluse Muuseum): os. Toompea 8
Miehitysmuseossa voi tutustua Viron historiaan ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja sitten toisen Neuvostoliiton miehityksen aikana. Museossa kerrotaan video-, ääni ja kuva-aineistojen tukemana, millainen vaikutus miehityksillä on ollut Viroon ja virolaisiin ja millaisia muutoksia he joutuivat kokemaan niiden seurauksena. Vitriineissä on näytteillä muun muassa propagandalehtiä, sotilasvarusteita, kansan käyttöesineitä ja miehityshallintojen rahoja.

Lentosataman merimuseo: os. Küti 17
Lentosataman merimuseo kertoo vanhan merenkulkumaan Viron tarinaa. Museossa on esillä mm. sukellusvene Lembit, jäänmurtaja Suur Tõll, vesitaso Short 184 ja erilaisia museoesineitä ja multimediaa. Museo sijaitsee Tallinnan satamassa harvinaisina pidetyissä vesitasohalleissa, jotka valmistuivat Pietari Suuren merilinnoituksen eli Tallinnan–Porkkalan linnoitetun puolustusaseman osaksi vuosina 1916–1917.

Ratikka-ajelu:
Jos haluaa nähdä hieman enemmän Tallinnaa, kuin vanhan kaupungin, kannattaa ottaa ratikka nro. 1 tai 2 Hobujaamalta (Tallinnan forumin edestä) suuntaan ”Kopli” päätepysäkille asti ja takaisin. Lippu maksaa n. 80 senttiä per suunta. Vaihtoehtoisesti voi hypätä jossain Baltijaam -pysäkin jälkeen pois ja seikkailla hetken vanhojen puutalojen välissä.

Patarein merilinnoitus ja vankila: os. Suur-Patarei, Kalaranna 2
Paterei on vuonna 1829 rakennettu merivoimien linnake, joka myöhemmin vuonna 1919 otettiin käyttöön Tallinnan keskusvankilaksi. Vankila suljettiin 2004, mutta se on nykyään avoinna museona ja näyttää edelleen kutakuinkin samalta, mitä neuvostoaikaisena vankilana toimiessaan. Kävijät voivat kiertää pahamaineisen vankilan synkkiä käyttäviä ja tutustua sen selleihin ja muihin tiloihin. Kuulemma kidutushuoneiden lattioilta ei ole veriä siivottu pois ja muuta vastaavaa.

Kiek in de kök: os. Komandandi tee 2
Kiek in de Kök on jykevä keskiajalta peräisin oleva pyörötorni. Tornissa toimii museo, jonka näyttely ”Aikamatka – Tallinna 1219–2219” tarjoaa multimedia-, video- ja äänimateriaalilla höystettyä tietoa Tallinnan synnystä, muovautumisesta ja kaupungin puolustusvarustusten historiasta ja keskeisimmistä sotatapahtumista.

Tallinnan maanalaiset salakäytävät: os. Komandandi tee 2
Tallinnan maanalaiset salakäytävät, bastionin käytävät, joita rakennettiin bastionien eli maalinnotteiden välille 1600- ja 1700-luvuilla tarkoituksena siirtää sotilaita, aseita ja ammuksia vihollisen silmiltä suojassa ja vakoilla vihollisen liikkeitä. Jännittäviin käytäviin päästäkseen on osallistuttava opastetulle kiertokäynnille, jolle puolestaan pitää ilmoittautua ennakkoon. Kuulemma näkemisen arvoinen paikka.

Taideteollisuus- ja muotoilumuseo: os. Lai 17
Viron Taideteollisuus- ja muotoilumuseo esittelee Viron taideteollisuuden merkittävimmät tuotokset sadan vuoden ajalta. Virolaisen muotoilun kiehtova perinne näkyy erityisesti lasista, keramiikasta, tekstiilistä, nahkasta ja metallista valmistetuissa esineissä sekä koruissa.

Nu Nordik -putiikki: os. Vabaduse väljak 8
Virolaisten nuorten suunnittelijoiden putiikki, josta löytyy kaikenlaista vaatteista pieniin huonekaluihin ja laukkuihin. Kaupan vieressä on sisäänkäynti nykytaiteen museoon, joka kannattaa myös katsastaa.

Taidemuseo KUMU: os. Weizenbergi 34
Kadriorgin (Katariinanlaakson) maisemissa, presidentinlinnan lähellä sijaitsee persoonallisen näköinen taidemuseo KUMU, joka on samalla Baltian suurin taidemuseo. Siellä voi tutustua virolaiseen taiteeseen 1700-luvulta nykypäivään sekä mielenkiintoiseen Stalinin ajan taiteen näyttelyyn. Rakennuksen suunnittelemiseksi pidettiin aikoinaan arkkitehtikilpailu, jonka voitti suomalainen Pekka Vapaavuori.

Viron historian museon takapiha: os. Pirita tee 56
Kuulemma Tallinnan paras ”ulkoilmamuseo” löytyy Kadriorgin kaupunginosasta vähän keskustan ulkopuolelta Viron historian museon takapihalta. Paikka ei ole virallinen museo, vaan säilytyspaikka vanhoille neuvostopatsaille. ”Museosta” pitäisi löytyä Leniniä pitkittäin ja poikittain ja jokunen Stalin myös. Paikalle pääsee rantaa pitkin pyörätietä tai bussilla.

Viron Historiallinen museo: os. Pikk 17 ja Pirita tee 56
Viron historiallinen museo, Eesti Ajaloomuuseum, sijaitsee Suurkillan talossa (Suurgildi hoone, Pikk 17) ja kertoo elokuvien ja interaktiivisten osuuksien avulla koko Viron menneisyydestä 11 000 vuoden aikana, aina esihistorialliselta ajalta 1900-luvun lopulle. Museon toinen osa kertoo Viron neuvostotasavallan historiasta ja vallankumouksesta ja sijaitsee Maarjamäen linnassa (Maarjamäe loss, Pirita tee 56). Linnaa ympäröi neuvostoaikaisten muistomerkkien puisto.

Lisää näkemistä voi suunnitella Tallinnan matkailutoimiston sivuilla, kuten käyntiä arkkitehtuuri- tai luonnontieteellisessä museossa. Museoista kiinnostuneen kannattaa hankkia Tallinn Card, jolla pääsee ilmaiseksi useimpiin museoista.

Muuta

Majoituksen osalta Baltic Hotel Vana Wiru oli ihan toimiva, edullinen ja sopivasti keskellä vanhaa kaupunkia. Tilava Standard-huone lisäsängyllä ja aamiaisella maksoi 89 euroa.

Siirtyminen lahden yli sujui Linda Linen Merilin -katamaraanilla vakaasti ja nopeasti, vaikkakin oli tulomatkalla ahdistavan täynnä. Lindaluokan 14 euroa kalliimpi (25e vs. 39e) hinta sisälsi pientä purtavaa (sämpylä, salaatti, yms.) ja juomaa (olut, kahvi, yms.), mutta ei kyllä ollut sen arvoinen.

Muutamia kuvia keväisestä Tallinnasta:

Penclic-hiiri laittaa käden kynäotteeseen

Markkinoilla on tarjolla erilaisia hiiriä moneen eri tarkoitukseen ja yksi kiinnostava vaihtoehto on Penclic-hiiri, joka siirtää kynästä tutun otteen hiiren käyttämiseen. Penclicin klikkauskilpailussa voit myös voittaa sellaisen itsellesi tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Vastaa lisäksi tässä kirjoituksessa olevaan kysymykseen ja vastaajien kesken arvotaan yksi Penclic-hiiri.

Penclic-hiiri

Penclic-hiiren toiminta-ajatus vaikuttaa erikoiselta, kun normaali hiiriote vaihdetaan kynämaiseen otteeseen. Hiirtä pidetään kädessä kuten kynää, joka sallii ranteen ja käden levätä työtasolla ja hartioiden rentoutua. Hiiren alaosa toimii kuten normaali hiiri. En tosin ole tuotetta päässyt itse testaamaan, joten käytännön toimivuus jää tuotekuvauksen pohjalta arvioitavaksi. Hiiri toimii tuotekuvauksen mukaan ”aivan kuten kynä ja jatkaa kehosi liikkeitä ja hyödyntää käsiesi ja sormiesi ainutlaatuista hienomotoriikkaa. Normaalit hiiret tarvitsevat hartioiden ja käsien liikettä epäluonnollisessa ja epäterveellisessä asennossa täten aiheuttaen rasitusvammoja ja jännetupintulehdusta.” Esittelyvideosta näkee parhaiten, miten hiiri toimii käytännössä, vaikkakin videossa ylikorostetaan tavallisen hiiren ”ongelmia”.

Hiiri on vain oikeakätisille ja saatavilla sekä langallisena että langattomana versiona. Siinä on 5 nappia ja rulla, ja tarkkuus on säädettävissä 800-1200-1600-2400 dpi:n välillä. Langaton versio saa virtansa ladattavista AAA-akuista, jotka tulevat mukana ja kestävät normaalikäytössä 3 kuukautta ilman latausta. Penclic-hiiri toimii sekä Windowsissa, Linuxissa ja Macissa, mutta Macissä käytössä on Applen HID-toteutuksesta johtuen vain kaksi nappia ja muut pitää ohjelmoida erillisen ohjelman kautta. Tuotesivun perusteella sellaista ohjelmaa ei tule hiiren mukana.

Jos pieni kilpailuhenki ja hiiri kiinnostavat on Penclicillä menossa kilpailu, jossa koetellaan hiirisormien ja hiiren nopeutta, ja palkintoina voi voittaa Penclic-hiiriä tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Tehtävänä on näpäyttää hiirtä niin monta kertaa kuin pystyy 10 sekunnissa. Eli nyt vain sormet hiirelle ja klikkailemaan 15.4 mennessä. Kannattaa käyttää esimerkiksi Firefoxia, sillä Safarilla tai Chromella ei tuloksen lähettäminen tuntunut toimivan.

Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri?

Klikkauskilpailun lisäksi Penclic on lähestynyt eri maiden blogeja ja ”Se on kiva sillo” on yksi Penclic: Point – clic – go -kampanjan lähettiläsblogeista. Sain täten arvottavaksi blogin lukijoiden kesken yhden Penclic-hiiren. Jätä kirjoituksen kommentteihin mielipiteesi kysymykseen ”Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri” ja osallistut arvontaan. Vastausaikaa on 15.4. asti. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla yhteystietoja varten ja Penclic toimittaa hiiren perille.

Klikkauskilpailu käytännössä

Penclicin klikkauskilpailussa 10 sekunnin aikana ehtii käytännössä fyysisistä ja teknisistä syistä johtuen näpäyttämään vain rajoitetun määrän: kannettavan kosketuslevyllä ~87, langattomalla hiirellä ~97 ja langallisella hiirellä ~130 kertaa. Luulen, että tuloslistan kärkipään tulokset ovat saavutettu generoimalla hiiren klikkauksia jollain apuohjelmalla, sillä teknisesti hiirellä klikkaamalla kyseiset tulokset ovat arveluttavia.

Erilaisten apuvälineiden käyttö onkin suhteellisen helppoa ja Mac OS X:ssä voidaan tehdä koodi, joka tuottaa hiiren klikkauksia eli CGPostMouseEvent -tapahtumia. Lisättäessä koodiin looppi, saadaan Firefoxilla tulokseksi vaihtelevasti jotain 220 näpäytystä. Safarilla pelattaessa klikattava Flash-ohjelma jumittaa siten, että aika ei kulu ollenkaan ja tulokseksi saadaan esimerkiksi 999 klikkausta. Safarilla ei kuitenkaan tuloksen lähetys toiminut. Harmillisesti tuloslista ei näytä oikeita tuloksia, vaan rajoittaa sen 200 klikkaukseen, vaikka enemmänkin olisi saanut. Olisi hauska nähdä millaisiin suorituksiin muut ovat päässeet.

Ensituntumat Fujitsu Lifebook T901:stä

Kauan odottamani Fujitsu Lifebook T901 on viimeinkin täällä. Alkutalvesta Fujitsu järjesti LinkedIn-profiileita hyödyntävän kilpailun, jossa parhaille profiileille oli palkintoina Lifebook-kannettavia. Haaste otettiin vastaan ja heti ensimmäisellä viikolla ”Initech”-tiimini kipusi voittajakorokkeelle. Palkinnoksi valitsemani Fujitsu Lifebook T901 -kannettava oli se, jota olisin toivonut jo viime syksyisessä Fujitsun Lifebook4Life -projektissa testailla. No, nyt siihen on mahdollisuus ja myös Lifebook4Life matka jatkuu kolmella uudella maalla. Olen ehtinyt käyttämään Lifebook T901:stä nyt vajaan kuukauden ja tässä hieman ensituntumia ja kokemuksia laitteesta.

Ensituntumat

Fujitsu Lifebook T901 on kärkipään yrityskannettava, jonka mielenkiintoisimpana ominaisuutena on kosketus- ja kynäkäyttöinen näyttö, jonka voi taittaa tabletiksi näppäimistön päälle. Päälisin puolin T901 muistuttaa alkusyksyllä testaamaani Fujitsu Lifebook S761 -kannettavaa, mutta yleistuntuma T901:ssa on parempi ja laadukkaampi.

Ruskeaan pahvilaatikkoon pakatun läppärin mukana tuli stylus-kynä kosketusnäytön kanssa käytettäväksi, suojapussi, levyt Windowsin palautukseen ja ajureille, lyhyt käyttöönotto-ohje, sekä laturi. S761:n mukana ei tullut Windowsin palautus-DVD:tä, vaan se hoituu pelkästään kiintolevyllä olevan palautusosion kautta, joka löytyy myös T901:n levyltä.

Ensituntumaltaan T901 on 13,3″ -kokoiseksi kannettavaksi normaalipainoinen, 2.05 kg, ja on siis yhtä painava kuin vastaavan kokoinen Macbookkini. Fyysiseltä tuntumaltaan T901 on selkeästi tukevampi kuin S761:n, mutta ei kuitenkaan verrattavissa alumiiniseen Macbookiin. Koneen rakenteessa on hieman samaa tuntumaa kuin Thinkpad W510 -työkannettavassani.

Muotoilultaan kone on perinteistä yrityskannettavaa mattamustassa muovikotelossa ja suhteellisen paksu. Näytön alaosasta löytyvät pikanäppäimet erilaisille toiminnoille ja sormenjäljenlukija ja ylälaidasta Web-kamera. Kotelon vasemmalta reunalta löytyvät virtaliitin, yksi USB 3.0 ja FireWire-portti, HDMI-liitin ja laajennuspaikka. Oikea reuna on varattu modulaariselle lokerolle, josta löytyy nyt DVD-asema. Edestä löytyvät mikrofoni- ja kuulokeliittimet, paikka stylukselle ja fyysinen kytkin WLANille. Laitteen takaa löytyy kaksi USB 2.0 -porttia, pääsy SIM-korttiin, VGA-liitin piilotettuna suojalevyn taakse ja RJ45-liitin. Pohjasta löytyy paikka akulle ja huoltoaukot kiintolevylle ja muisteille sekä liitin telakointiasemaan. Pohjassa on myös ovelasti jotain kangasmaisia pinnoitteita, joiden ideaa en oikein ymmärrä.

Liitäntöjen osalta WLANin fyysinen kytkin on hieman liian herkkä ja koska se sijaitsee koneen etuosassa, liikkuu se epähuomiossa etenkin sylissä käytettynä. Samoin kuulokeliitännät ovat sijoitettu hankalasti etuosaan. Lisäksi virtapiuhan ja liittimen muotoiluun toivoisi samanlaista ratkaisua kuin Applella on Macbookeissa, eli magneettista helposti irtoavaa liitintä ja ohutta virtapiuhaa yhdistettynä tyylikkääseen laturiin. Myös etupaneelin kirkkaat ja lepotilassa vilkkuvat sini- ja viherledit voisi suunnitella paremmin. Yleisesti ottaen liitännät kuitenkin ovat monipuoliset ja toimivat.

Näppäimistön tuntuma on hyvä ja ne vastaavat hyvin painalluksiin. Kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin W510:ssä, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin Macbookin selkeästi erillisillä ja sileillä näppäimillä. Enter-näppäin on suuri ja home/end-näppäiminä toimivat page up/down -näppäimet ovat ahdettu nuolinäppäinten ympärille. Edelleen vierastan Fn-näppäimen sijoittelua, joka eroaa verrattuna Thinkpadiin tai Macbookiin. Se on sijoitettu Win- ja Ctrl -näppäinten väliin, eikä viimeiseksi näppäimeksi Ctrl:n jälkeen.

Ovelista ratkaisuista puheen ollen Lifebookeissa on oma pieni pyöreä kosketuslevy näytön vierittämiseen. Varsinainen nystyräpäällysteinen kosketuslevy on Synapticin valmistama ja päällyste toimii mielestäni paremmin kuin vastaavanlaisena W510:ssä, ei kuitenkaan yhtä sulavasti kuin lasipintainen levy Macbookissa. Sormea pyörittämällä toimiva scrollpad toimii ihan hyvin ja jotenkin paremmin kuin S761:ssä. Mielestäni erillisen scrollpadin voisi jättää pois ja panostaa selkeästi isompaan kosketuslevyyn.



Tekniset ominaisuudet

Koneeni on varustettu seuraavalla kokoonpanolla (pdf):

  • Näyttö: Mattapintainen 13.3″, LED-taustavalaistu, 1280 x 800 -resoluutiolla
  • Näytön lisätiedot: Kynä- ja kapasitiivinen kosketusnäyttö 5 sormen tunnistuksella, taustavalontunnistin
  • Piirisarja: Intel QM67
  • Prosessori: Intel Core i5-2520M @ 2.5 GHz, 3 MB
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 3000
  • Kovalevy: Toshiba MK327GSX 320GB, 7200 rpm
  • Muisti: 1 x 4GB, 1333MHz DDR3 PC3-10600 (2 paikkaa)
  • Moduuli: DVD RW Dual Layer -asema
  • Verkko: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n -WLAN, Sierra Wireless Gobi 3000 3G/UMTS -moduuli
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: Li-Ion 6-kennoa, 6200 mAh, 67 Wh
  • Liitännät: 1x USB 3.0, 2x USB 2.0, VGA, HDMI, SD-muistikortinlukija, RJ-45 verkkoliitin (1GB), ExpressCard 34/54mm -paikka, SIM-korttipaikka, SmartCard-paikka
  • Muuta: Bluetooth 3.0, GPS-paikannin, sormenjälkitunnistin, 2.0 MB Web-kamera, sisäänrakennettu mikrofoni, TPM 1.2 -moduuli, Anytime USB -lataus, Magnesium-kansi, kiintolevyn ShockSensor
  • Käyttöjärjestelmä: 64-bit Windows 7 Professional
  • Paino: 2.05 kg

Kosketusnäyttö kynä-toiminnollaa

Kiinnostavin ominaisuus Lifebook T901:ssa on ”dual digitizer” -näyttö, joka kääntyy näppäimistön päälle tabletti-asetukseen ja käyttöliittymän kanssa voi tehdä interaktiota sekä kosketuksen että tökkimisen voimalla. Kännyköiden liukkaaseen kosketusnäyttöpintaan tottuneelle T901:n näyttö on hieman nihkeä, mutta stylus-kynä toimii mallikkaasti. Kynässä on kaksi nappia ja on paljon kätevämpi Windows 7:n kanssa kuin kosketuskäyttö. Kynän saa talteen koneen etuosasta löytyvään paikkaan.

Stulyksen käytössä hieman tottumista, etenkin piirtäessä, vaatii se, että kynän kosketusosa ja hiiren kursori eivät ole aivan suoraan samassa kohtaa, joten jälki tulee hieman sivuun. Ilmeisesti näytön kosketus- ja kynätoiminnallisuus tekee sen sen verran paksuksi, että kynän tarkka pistemäinen osuma ei ole aivan sen alapuolella. Sormella tökittäessä tuota ominaisuutta ei samalla lailla huomaa. Lisäksi koska näyttö on myös kosketusnäyttö, tulee stulyksella piirtäessä helposti virhepainalluksia, jos lepuuttaa kämmentä näytön päällä. Yleisesti ottaen stulys toimii kyllä näppärästi ja sillä saa kivaa jälkeä aikaan.

Tablettina käytettäessä Windowsista löytyy virtuaalinen näppäimistö, jolla tekstiä voi syöttää kuten näppäimistöllä tai kirjoittaa käsialatunnistuksella. Käsialatunnistus toimii tosin englanniksi, eikä oikein suomeksi kirjoitettuna. Kynällä voi tehdä muistiinpanoja esimerkiksi Microsoft Journal -sovelluksella tai Officen mukana tulevalla OneNotella. Muita varsinaisia kynäkäyttöisiä sovelluksia en ole vielä testannut. Näytön eli kannen lukitus tabletiksi tai normaalisti toimii kääntyvällä palikalla, joka ilmeisesti aiheuttaa myös sen, että lukitus ei ole aivan niin jämäkkä kuin olettaisi.

Näytön alalaidasta löytyvä sormenjälkitunnistin on kätevä etenkin tablettina käytettäessä ja toimii myös Windowsin sisäänkirjautumisessa, sekä muissa salasanaruuduissa. Kätevä tapa unohtaa salasanansa, kun sitä ei tarvitse jatkuvasti kirjoittaa.

Sovellukset

Fujitsu on pakannut Lifebookin mukaan muutamia sovelluksia, joilla voi hallita koneen ominaisuuksia. Sormenjälkitunnistimen käyttöön on OmniPass Security, 3G-verkkoihin AirCard Watcher, verkkotilojen hallintaan PlugFree Network ja Web-kameralle löytyy CyberLink YouCam. Näyttöön liittyviä sovelluksia ovat Touch Launcher sovellusten käynnistämiseen, erilaisia pelejä sisältävä Microsoftin MultiTouchPack ja Auto Rotation Utility näytön kääntymisen hallintaan. Yleisiä apuohjelmia ovat Fujitsu Display Manager näyttöjen hallintaan, DeskUpdate ajureiden päivittämiseen, LaunchCenter alkuun pääsemiseen ja Battery Utility akun tietoihin. Lisäksi koneelta löytyy Office 2010:n testiversio, Nero levyjen polttamiseen, sekä erilaisia Intelin sovelluksia.

Esiasennetut sovellukset ovat ihan kivoja ja Lifebookien mukana tulee muutamia hyviä sovelluksia kuten ajureiden päivittämistä helpottava DeskUpdate, mutta myös turhia ja Windowsin ominaisuuksia toistavia sovelluksia. Lisäksi sovellusten toteutustapa, käytettävyys ja yhtenäisyys ei ole aivan sillä tasolla, jota olettaisi yrityskannettavassa näkevän. Esimerkkiä kannattaisi katsoa esimerkiksi Lenovon ThinkVantage -sovellusperheestä, vaikka niissäkin on omat ongelmansa.

Kannen alta ja käyttökokemuksia

Lifebook T901 on varustettu toisen sukupolven Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja Sandy Bridge -arkkitehtuurin myötä integroidun näytönohjaimen suorituskyky on kelvollinen. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja kevyeen pelaamiseen. Kovan rasituksen alla koneen jäähdytys herää on selvästi kuultavissa, mutta muuten se on suhteellisen hiljainen. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 6 tunniksi ja lisävirtaa saa laittamalla DVD-aseman tilalle toisen akun, jos sellaisen moduulin omistaa.

Koneen LED-taustavalaistu näyttö on kirkas, laajalla katselukulmalla ja mattapintainen, mutta 1280 x 800 -resoluutio on hieman siinä ja siinä. Nykyään jo olettaisi 13.3″-kokoluokassa olevan vähintään 1440 x 900 -resoluution tai mieluummin 1680 x 1050, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Tulee mieleen uuden iPad 9,7″ näyttö 2048 x 1536 -resoluutiolla, joka sopisi isompiinkin laitteisiin. Kaiuttimet koneessa ovat perustasoa ja kuulokkeiden kautta ääni on parempi.

Yksi kätevä ominaisuus sisäänrakennetun 3G/UMTS-moduulin lisäksi on, että USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin Anytime USB -lataustoiminnon avulla. Se pitää vain ensin kytkeä päälle BIOSista ja ilmeisesti se onnistuu myös Intelin Windows-sovelluksen kautta. Tällöin matkoilla ei tarvitse erillistä laturia kännykälle. Pääasiassa yrityskäyttöön Lifebookista löytyy tuki Intelin Anti-Theft ja Active Management -teknologioille, joilla kannettavan saa suojattua varkailta ja hallittua. Fujitsu käyttöö edellä mainituista ominaisuuksista Advanced Theft Protection (ATP) -nimitystä.

Suorituskykytestit

Suorituskyvyltään Lifebook T901 on työkäytössä riittävä saaden Windows 7 Experience -arvoksi 4,7 (S716 4,6). Suorituskykytesteissä saadaan 3DMark 06:sta 3472 pistettä. Vertailuarvona S761 Core i5-2410M -prosessorilla saa 3637 pistettä ja Core i7-720QM prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu W510 saa 6807 pistettä. PCMark 7 tuottaa 2450 pistettä, kun vertailuna W510:lla sai 1935 pistettä. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Yhteenveto

Fujitsu Lifebook T901 on keskikokoinen 13.3″ kannettava varustettuna kirkkaalla mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla kynä- ja kosketustoiminnon omaavalla kääntyvällä näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Muotoilu on tyypillistä yrityskannettaville ja kone tarjoaakin paljon ominaisuuksia etenkin turvallisuuden saralla. Integroitu näytönohjain riittää peruskäyttöön. Fujitsun kannettavat saavat myös kattavan testauksen, joten koneen uskoisi olevan myös luotettava.

Pienillä muotoiluun liittyvillä muutoksilla T901 olis vielä parempi. Etenkin koneen paksuus, kotelon tukevuus ja virtaliitin ovat Macbookiin tottuneelle asioita, joita toivoisi muidenkin valmistajien miettivän. Tehojen ja virrankulutuksen osalta odotan innolla tuloillaan olevaa Intelin Ivy Bridge -arkkitehtuuria käyttäviä malleja, joiden pitäisi jälleen nostaa suorituskyky etenkin grafiikan osalta uudelle tasolle.

Lisää kokemuksiani ja Lifebook4Lifen matkailuteeman henkeen kirjoitettuja enemmän tai vähemmän mainoshenkisiä juttuja englanniksi voi seurata Lifebook4Life-profiilistani.