Turisti Costa del Solilla: Fuengirola

Kesälomalla on mukava irtautua kotimaasta ja suunnata edes hetkeksi pois tutuista maisemista. Tänä vuonna päätin matkata etelän helteisiin ja varmistaa ainakin hieman kesäaurinkoa. Matkakohteeksi valikoitui Aurinkorannikko eli Costa del Sol ja kaupungiksi Fuengirola. Eli perinteinen turistirysä, josta paikallista kulttuuria olisi turha edes yrittää hakea. Mutta kyllä sitä kulttuuria hieman löytyi sekä Fuengirolasta että lähistöllä olevista Benalmanedasta ja Malagasta. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla ja Afrikan mantereella Tangerissa. Mutta aloitetaan Fuengirolasta, josta Nelonen on tehnyt myös TV-sarjan.

Fuengirola

Fuengirola on yksi Välimeren rannalla sijaitsevista Costa del Solin eli Aurinkorannikon kaupungeista Etelä-Espanjassa ja kuuluu Málagan maakuntaan ja Andalusian autonomiseen alueeseen, sijaiten noin 30 km Málagasta lounaaseen. Samalla rannikolla sijaitsevat muun muassa Torremolinos ja Benalmadema. Google Maps -kartassa näkyy muutamia mielenkiintoisia kohteita Aurinkorannikolla. Kaupunkien välillä on helppo liikkua junalla ja lippu Fuengirolasta Málagaan maksaa 3,6 euroa, matkan kestäen noin 36 minuuttia.

Wikipedian mukaan Fuengirolan asukasmäärä on noin 72 000, joista 25% tulee ulkomailta. Kesäkuukausina asukasmäärä noin kolminkertaistuu suuren turistivirran vuoksi. Turisteja ja ulkomaalaisia asukkaita on muun muassa Briteistä, Irlannista, Suomesta, Ruotsista ja Marokosta. Etenkin brittiläisten osuus on suuri, joka näkyy mm. ravintolatarjonnassa. Costa del Solin alueella asuu pysyvästi noin 15000 – 20000 suomalaista, eli se on yksi suurimpia suomalaissiirtokuntia maailmassa.

Aurinkorannikon säät suosivat auringonottajia ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla lämpötilat pyörivät yli 30 asteen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Fuengirolassa puhalsi onneksi Välimereltä viilentävä tuuli, joka vilvoitti Suomen kesään tottunutta matkailijaa mukavasti. Opas kertoi, että Aurinkorannikolla ei sada ollenkaan kesällä, vaan sateet kasautuvat syksylle, jolloin vettä tuleekin sitten runsaasti. Enemmän kuin Suomessa koko vuotena, tai jotain sinnepäin.

Aurinkorannikko on kuuluisa aurinkovarman sään lisäksi rannasta, jota Fuengirolassa riittää kahdeksan kilometriä. Hiekkarannalla on hyvät vesiurheilu mahdollisuudet ja tarjolla on muun muassa vesihiihtoa, polkuveneilyä, riippuliitoa ja purjelautailua. Vedessä voi peuhata myös Parque Aquatico vesipuistossa, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella.

Fuengirola on espanjalaiseen tyyliin rakennettu suhteellisen tiiviisti ja varsinaisia suomalaistyylisiä kauppakeskuksia en löytänyt. Kaupat, kahvilat ja ravintolat olivat ripoteltu sinne ja tänne Plaza de Constitucionin ympärille, joten kierreltävää pienillä kaduilla riitti. Aina välillä kun pysähtyi espressolle tai jäätelölle, niin mikäs sitä kävellessä. Kauppojen hintataso oli hieman Suomea edullisempaa, etenkin kun oli alennusmyyntien aika. Rantakadun, Paseo Maritimo Rey de España, varrelta löytyvät kaikki iltaisin heräävät baarit ja yökerhot.

Kävin muutamassa ruokakaupassa ostamassa juotavaa ja tutustumassa paikalliseen ruokatarjontaan. Ainakin kala- ja hedelmäosastot näyttivät herkullisilta ja valikoimat olivat muutenkin paljon monipuolisempia kuin Suomen massatuotetut einekset. Ja jos koti-ikävä yllättää, niin Los Bolichesissa sijaitsevasta Centro Finlandiasta löytyy muun muassa ruisleipää pakastimesta, Elovenaa ja Fazerin suklaata. Iltaisin myös katukaupustelijat alkoivat päivystää rantakadulla, myyden laukkuja, aurinkolaseja, futis-paitoja ja vaikka mitä.

Fuengirolassa on pikkukaupungin oma viehättävä tunnelma, mutta silti sieltä löytyy kaikki tarvittavat peruspalvelut. Kuitenkin kaupungissa on selkeä turismin ilmapiiri ja paljon porukkaa kesäisin.

Castillo Sohail

Fuengirolan lounaisosassa rantakadun päässä 38 metriä korkean kukkulan laella sijaitsee maurilainen Castillo Sohail (esp), eli Sohailin linna. Se on valtaosin kalifi Abd-ar-Rahman III:n hallitusajalta 900-luvulta. Nykyään linnasta on jäljellä vain muurit ja pari tornia, joihin pääsee kapuamaan. Linnassa järjestetään usein festivaaleja ja konsertteja. Maisemat muurien päältä olivat ihan hyvät.

Bioparc Fuengirola

Fuengirolan yksi suosituimmista turistikohteista on pienehkö, mutta monipuolinen eläintarha Bioparc Fuengirola, jota on sanottu yhdeksi Euroopan nykyaikaisimmista eläintarhoista. Eläimillä on paljon tilaa liikkua ja niiden aitaukset muistuttavat eläinten luonnollista elinympäristöä. Lippu eläintarhaan maksoi 17,50 euroa.

Kävin tutustumassa eläimiin illalla puoli kahdeksan aikaan, jolloin päivän kuumimmat tunnit olivat takana ja eläimet olivatkin virkeitä ja liikkeellä. Etenkin Kissamaki (Lemur) -kierros oli hauska, kun nämä puoliapinat olivat aivan kosketeltavissa ja hyppivät vierestä. Myös lintuhuoneissa papukaijat, riikinkukot ja muut linnut olivat aivan vapaina.

Kuvat puhukoot enemmän.

Ravintolat

Ravintoloissa riitti turistirysällä valinnanvaraa, sillä Paseo Maritimon suuntaisella kadulla Fuengirolan keskustan kohdalla on sivukatu, jossa on pari korttelia ravintoloita molemmin puolin. Niinä muutamana kertana kun söin paremmin, osui vastaan sekä surkea, että erinomainen esitys, joten voidaan sanoa, että tuli ruokapuoli testattua kattavasti.

Alhambra koppas tarjosi heti loman alkajaisiksi aivan erinomaisen päivällisen alku- ja jälkiruokineen. Ensin tuhti chorizo-makkarapannu, sitten pääruoaksi itse kivellä paistamaa lohta ja jälkiruoaksi iso viipale juustokakkua. Ei paremmasta väliä. Hintakin kohtuullinen 11 euroa, ilman juomisia.

Keskivertoesityksestä vastasi suomalaisvoimin pyörivä Uusi Refla, joka sijaitsee Fuengirolan sataman paikkeilla. Sveitsinleike oli ihan normaali. Mausteena Turun Sinappia ja Yle HD:ltä EM-jalkapallon finaaliottelu Espanja – Italia. Eli ihan hyvä kokonaisuus. Espanjan voittaessa 4-0, olikin sitten koko kaupunki aivan täpinöissään ja autorallitööttäys jatkui pitkälle yli puolenyön.

Huonoimman päivällisen tarjosi Europa-ravintola, jonka olisi jo voinut arvata Google-kääntäjällä suomennetusta ruokalistasta. Ensiksi pelkkää vettä ja rasvaa sisältävä Minestrone-keitto, pääruoaksi kuivahko pariloitu meroä (Red Snapper -kalaa englantilaisessa menussa) ja jälkiruoaksi kylmä paistettu omena. Palvelu oli kyllä mainiota, mutta se ei paljoa auttanut. No, halvalla se päivällinen lähtikin, 7,8 euroa.

Eli aikalailla arpapeliä on, millaista ruokaa ja palvelua turistipaikoissa saa. Parasta ruokaa matkalla Alhambra koppasin lisäksi saikin Burger Kingeistä. Se oli ainakin tasalaatuista :)

Hotelli: Villa de Laredo

Majoituin Fuengirolassa pienehköön 50 huoneen Villa de Laredo -hotelliin, joka sijaitsee rantakadun varrella, hieman baarirykelmästä poispäin Los Bolichesin suuntaan. Hotelli on luokiteltu kolmella tähdellä ja Hotels.comin käyttäjäarviot ovat 3,9 paikkeilla. Hieman yläkanttiin.

Hotellista löytyy aulabaari ja terassi, sekä katolta pienehkö uima-allas ja auringonottotuolit. Sekä aulabaari, että kattoterassi ovat varsin nihkeät, mutta kattoterassilta on hyvät näköalat rannalle. Hotellihenkilökunta puhuu hyvää englantia. Hotelli näytti olevan ruotsalaisten ja espanjalaisten turistien suosiossa. Kuuden päivän majoitus maksoi noin 400 euroa, joka oli kuukautta ennen varattaessa hotellihintojen keskivaiheilla.

Pieni kahden hengen huone oli ihan viihtyisä, mutta tosiaan pieni ja sisälsi sänkyjen lisäksi vain television, tuolin, vaatekaapin, tallelokeron ja kylpyhuoneen. Ja tietenkin ilmastoinnin, jota ilman ei olisi tullut toimeen. Myös parveke löytyi, mutta ensimmäinen kerros ja sivukuja eivät houkuttaneet sen käyttämiseen. Kyllähän parvekkeelta teoriassa merinäköala oli, kuten mainos lupasi. Hotellihuoneen varustukseen olisi toivonut kuuluvan myös minibaarin pitämään juomat viileänä, mutta ehkä se on vain isommissa huoneissa. Ilmaisen langattoman verkon avulla pystyi tarkastamaan maailman tapahtumat. Aamiainen oli päivittäin klo 8 – 11, mutta vaikka se oli ihan kelvollinen, oli se aika yksipuolinen: pääasiassa leipää, leikkeleitä, muroja ja jogurttia.

Hotelli ei varsinaisesti jättänyt negatiivista eikä positiivista mielikuvaa, muttan seuraavalla kerralla valitsen kyllä toisin. Kaikki asiat sujuivat hyvin ja toimivat, mutta oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa sivukujan puolella oli hieman meluisa pitkälle yli puolenyön. Hotellin kattoterassilla sijaitseva pieni uima-allas ja auringonttotuolit ovat suojaisessa paikassa ja näkymät välimerelle ovat mainiot. Jos ei kaipaa bilettämistä tai täysinäisiä baareja, kannattaa hotelli varata rauhallisemmalta Los Bolichesin puolelta, josta kuitenkin on kävelymatka Fuengirolan keskustaan.

Helsingistä Málagaan

Helsingistä Fuengirolaan pääsee muun muassa Finnairin kyydillä Boeing 757 -matkustajakoneella Málagaan, josta pääsee junalla nopeasti ja edullisesti Costa del Solin kaupunkeihin. Hieman yli neljä tuntia kestävä lento lähti Suomesta puoli kuuden pintaan, mutta paluulento Málagasta vasta kymmenen aikoihin illalla. No, paluupäivänä jää koko päivä käytettäväksi, mutta perillä kotona ollaan vasta aamuyöllä.

Turistiluokan lennolta ei voi paljoa odottaa, etenkään lomalennolta, joten matka oli ihan kelvollinen, mutta hyvästä palvelusta tai langattomasta verkosta lennon aikana oli turha unelmoida. Eväät olivat ihan syötäviä, menomatkalla Espanjalaistyylistä tapasta ja kuivaa sämpylää ja paluulennolla kolmioleipää. Viihteestä lennolla vastasi Mr. Popper ja Pingviinit ja joku chick flick. Jotenkin lentomatka tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä, kun on tottunut kolmen tunnin lentoihin, vaikka aika menikin hyvin lukiessa ja torkkuessa. Seuraavaksi pitänee matkustaa pidemmälle.

Tarina jatkuu

Pidin lomallani tukikohtaa Fuengirolassa, mutta varsinaisesti vietin siellä vain yhden päivän, kiertäen muina päivinä lähistön kaupunkeja. Yhtenä päivänä Benalmadenassa ja kahtena päivänä Málagassa. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla Aurinkomatkojen retkiseurueen kanssa ja Afrikan mantereella Tangerissa Rusadir Travelin kanssa.

Seuraa blogia, sillä lomatarina Aurinkorannikolta jatkuu.

Canon Ixus 220 HS ja CHDK

Käytän kameraa suhteellisen vähän, koska yleensä se ei ole mukana, mutta lomamatkoille ja satunnaiseen kuvausintoiluun on oikea kamera parempi, kuin mitä HTC Sensation -matkapuhelimeni kamera tarjoaa. Kun Gigantissa oli erikoistarjouksessa Canon Ixus 220 HS edulliseen 99 euron hintaan, ei ostopäätöstä tarvinnut pitkään miettiä. Bonuksena siihen saa myös asennettua CHDK:n, joka tarjoaa käteviä lisäominaisuuksia.

Canon Ixus 220 HS

Canonin Ixus-sarjan pokkarikamerat ovat aina olleet perusvarmoja valintoja ja noin vuosi sitten helmikuussa julkaistu Canon Ixus 220 HS tarjoaa pienessä paketissa 12.1 Megapikselin sensorin, 2.7″ LCD-näytön ja 5x (24-120mm) optisen zoomin. Lisäksi se tallentaa HD-laatuista 1080p 24fps -videota. DPreview tarjoaa vain tuotekuvauksen, mutta kattavamman arvostelun Ixus 220 HS:sta voi lukea esimerkiksi Imaging Resource -sivustolta. Maailmalla kamera tunnetaan myös Canon ELPH 300 HS -nimellä.

Kameran tekniset ominaisuudet ovat:

  • Kuvaprosessori: DIGIC 4 -prosessori, jossa käytetään iSAPS-tekniikkaa
  • Käyttöjärjestelmä: DryOS
  • Kuvakenno: 12,1 megapikseliä ja 1/2,3 tuuman taustavalaistu CMOS-kenno
  • Objektiivi: 24–120 mm (35 mm:n kinofilmivastaavuus), optinen 5x zoom, f/2.7–f/5.9
  • Kuvanvakain: siirtyvätyyppinen
  • Tarkennusjärjestelmä: AiAF (kasvojentunnistus/9-pisteinen), yhden pisteen AF
  • ISO-herkkyys: AUTO, 100, 200, 400, 800, 1 600, 3 200
  • Näyttö: 6,7 cm:n (2,7 tuuman) PureColor II G -nestekidenäyttö (TFT), noin 230k pistettä
  • Salama: automaattinen, käsitoiminen salama päällä/pois, hidas täsmäys
  • Videokuva: mm. 1920×1080 @24fps, 1280×720 @30fps, 640×480 @120fps, 320×240 @240fps
  • Videoformaatit: MOV (H.264 + Linear PCM (Stereo))
  • Liitännät: mini-USB, HDMI-miniliitin
  • Muistikortti: SD, SDHC, SDXC, MMC, MMCplus, HCMMCplus
  • Virtalähde: ladattava litium-ioniakku NB-4L, noin 220 kuvaa
  • Paino: 141g
  • Mitat (L x K x S): 92,2 x 55,9 x 19,5 mm

Ixus 220 HS vaikuttaa ihan kätevältä kameralta kokoonsa ja hintaansa nähden. 24mm -laajakuvaobjektiivi on näppärä ja kamera on kätevän ohut. Eihän se tietenkään mikään järjestelmäkamera ominaisuuksiltaan tai kuvausotteeltaan ole, mutta kyllä sillä kuvia ihan hyvin saa otettua automaatilla tai ilman. Ero Ixus 220 HS:n ja neljä vuotta vanhan Ixus 860 IS:ni välillä on käsiintuntuva sekä fyysisesti että kuvallisesti, uuden kameran eduksi.

Uuden kameran kanssa voisi nyt myös perehtyä enemmän valokuvaukseen ja myös ”Bastards Book of Photography” -opas innoittaa parempaan kuvaamiseen. Visuaalisessa oppaassa on selitetty helpohkolla tavalla vaikeahkoja asioita ja se opastaa kameran manuaalikontrollien käyttämiseen ja hienompien kuvien ottamiseen.

Muutamia kuvia testikuvausreissulta:

CHDK

Canon Ixus 220 HS:n tarjomia mahdollisuuksia kuvaamiseen voi laajentaa käyttämällä CHDK-ohjelmistoa, eli Canon Hacker’s Development Kitiä, joka on harrastajayhteisön kehittämä ohjelmisto Canonin eri kameroille. CHDK ladataan muistikortilta kameran muistiin, jonka jälkeen kuvaajalla on käytössään nippu lisäominaisuuksia ja -asetuksia. Mitään muutoksia ei kameraan tai sen ohjelmistoon tarvita.

Yksi kameranvalintakriteereistäni oli juuri CHDK:n saatavuus, vaikka en sen ominaisuuksia olekaan kovin paljoa edellisen kameran kanssa käyttänyt. Aivan uusille kameroille ei CHDK:ta yleensä ole saatavissa ja 220 HS:llekin se on vielä Alpha-versiona. Sen kehitystä voi seurata CHDK:n foorumin ketjusta ja kehitysversion voi ladata CHDK:n Autobuild-sivustolta.

CHDK tarjoamia lisäominaisuuksia ovat muun muassa:

  • RAW-kuvien ottaminen JPEGin lisäksi.
  • Mahdollisuus säätää mm. valotus- ja suljinaikoja.
  • Lisätietoa näytölle mm. akun tila ja terävyysalue.
  • Avaa lukitut ominaisuudet: optinen zoom videokuvauksessa ja laadun/pakkauksen muuttaminen kuvatessa
  • Skriptit: kuvasarjat ja liike- ja valotunnistimeen liitetyt tapahtumat, esim. salamoiden kuvaus.
  • Bracketing: Usean kuvan ottaminen pienillä muutoksilla esim. HDR-kuvia varten
  • Histogrammi: Reaaliaikainen histogrammi (RGB, yhdistetty, luminanssi kanavakohtaisesti)
  • Zebra mode: Reaaliaikainen näkymä erittäin kirkkaisiin tai tummiin alueisiin, jolla voidaan estää yli- ja alivalottuminen.
  • Syvyysalueen (DOF) -laskin
  • USB-kaapelin kautta kaukolaukaisu
  • Tiedostoselain: SD-kortin selailu ja tiedostojen käsittely.
  • Ohjelmia: Tekstieditori, kalenteri, Reversi ja Sokoban

Verrattuna neljän vuoden takaiseen prosessiin CHDK:n asentamisessa, oli nyt asiat hieman muuttuneet. Ensin kameran firmwaren versio piti selvittää otetun kuvan perusteella käyttäen Acid-ohjelmaa. Se oli 1.01G. Tämän jälkeen vain sitten tarvittiin CHDK:n tiedostojen siirto muistikortille ja SD-kortin asettaminen boottaavaksi. Edellisellä kerralla tein tarvittavat toimet Windowsissa CardTricks-sovelluksen avulla, mutta nyt se kävi näppärästi OS X:ssä SDMInst-ohjelmalla. Suhteellisen yksinkertainen projekti. Asennuksen jälkeen muistikortti laitetaan kirjoitussuojatuksi, jolloin CHDK latautuu aina kameran käynnistyessä.

CHDK on hyvä osoitus siitä, miten kekseliäitä harrastajat ovat ja saavat aikaan todella käteviä ominaisuuksia. Halvasta peruskamerasta saa paljon enemmän irti CHDK:n avulla. Pitääkin tässä perehtyä paremmin, mitä kaikkea kivaa esimerkiksi erilaisilla skripteillä saa aikaan. Ehkä joskus myös jaksan kuvata RAW-kuvia.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus -kurssi: alkuosan poimintoja

Stanfordin järjestämä ”ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi, eli englanniksi Human-Computer Interaction (HCI), alkoi viimeinkin muutama viikko sitten. Kurssin tarkoitus on auttaa kehittämään käyttäjäkeskeisiä suunnittelutaitoja ja saamaan periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen millä tahansa teknologialla. Siis aivan erinomainen kurssi sovelluskehittäjälle. Verkkokurssin alkuosan luennot käsittelivät tarpeiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja.

”Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus”

Käyttäjäkeskeinen suunnittelu ja ihmisen ja tietokoneen välinen vuorovaikutus ovat aiheiltaan kiinnostavia ja niitä osiltaan diplomityössäni käsittelin prototypoinnin osalta. Stanfordin ”ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi menee aiheeseen syvemmälle ja käy läpi suunnittelun vaiheet idean saamisesta mallintamiseen ja asioiden esittämiseen. Tarkoituksena on, että kurssin jälkeen omaa paremmat taidot käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja tietää periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen käytettävästä teknologiasta riippumatta. Kurssi kestää kaikkiaan viisi viikkoa ja asiat käydään läpi hyvien videoluentojen ja esimerkkien kautta, joiden tukena on vielä käytännön harjoitustyöt ja kokeet. Sekä harjoitustöiden että testien tekijät saavat kurssista ”Studio” -todistuksen ja pelkkien testien täyttäjät ”Apprentice” -todistuksen, johon myös itse tähtään.

HCI-kurssista on nyt edennyt neljännelle viikolla ja tässä muutamia poimintoja ensimmäisen kolmen viikon luentojen aiheista. Luennot käsittelivät tarpeiden ja ideoiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja. Käytännössä siis selvittää ideoita ja tarpeita, suorittaa prototypointia eri tekniikoilla, arvioida eri vaihtoehtoja, ymmärtää miksi prototypointi ja vertaileva arviointi ovat oleellisia asioita erinomaisen vuorovaikutuksen suunnitteluun ja hahmottaa miten tiedon eri esitysmuodot vaikuttavat käyttäjäkokemukseen.

Kahden viimeisen viikon aikana käydään vielä läpi visuaalisen suunnittelun periaatteita tiedon jäsentämiseksi ja esittämiseksi käyttöliittymässä, käsitellään havaintojen ja kognition periaatteita tehokkaan vuorovaikutuksen saamiseksi ja viimeisenä aiheena on kontrolloitujen testien suorittaminen ja analysointi.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko aloitettiin käsittelemällä prototyyppien voimaa. Lyhyesti sanottuna prototyypit prototypoivat tunnetta (miltä se voisi näyttää), toteutusta (miten se voisi toimia) ja ulkonäköä (mikä voisi käyttökokemus olla). Prototyypit ovat kysymyksiä ja niitä kannattaa kysyä useita.

”The best way to have a good idea is to have lots of ideas”
– Linus Pauling, Practice of trying multiple approaches.

Asian käsittelyä jatkettiin tarpeiden löytämisellä, eli miten saada ideoita asioiden kehittämiseen. Osallistujien havainnointi on yksi hyvä tapa ja siinä kannattaa keskittyä etenkin kiertoteiden ja kekseliäiden ratkaisujen käyttämiseen. Lisäksi virheet ovat kullanarvoisia.

Haastatteluiden avulla saadaan lisää tietoa ja niissä kannattaa miettiä haastateltavien valintaa ja millaisia kysymyksiä esittää. Avoimet, ei johdattelevat kysymykset ovat toimivia, kun vielä muistaa, että ihmiset sanovat toista, kuin mitä oikeasti tekevät. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi päiväkirjatutkimukset, otanta kokemuksista ja erilaisten käyttäjäryhmien hyödyntäminen havainnoinnissa.

”You can observe a lot just by watching”
– Yogi Berra.

Viikko 2

Toisen viikon luennot aloitettiin prototypoinnilla ja mitä tekniikoita suunnittelun eri vaiheissa kannattaa hyödyntää. Alussa yksinkertaiset kuvakäsikirjoitukset ovat näppäriä ja niistä voidaan edetä paperimalleihin, digitaalisiin luonnoksiin ja yhä enemmän viimeisteltyihin malleihin.

Kuvakäsikirjat ja paperimallit

Lyhyesti tiivistettynä kuvakäsikirjoitus auttaa tähdentämään miten käyttöliittymä täyttää tehtävän, välttää sitoutumisen tiettyyn käyttöliittymään ja auttaa kaikkia sidosryhmiä saamaan saman kuvan asiasta, mihin ollaan pyrkimässä. Käytännössä kuvakäsikirjoituksen pitäisi välittää kolme asiaa:

  • Tapahtumapaikka: liittyvät henkilöt, ympäristö ja suoritettava tehtävä.
  • Jakso: liittyvät askeleet, miksi henkilö käyttää sovellusta, mitä tehtävää kuvataan.
  • Tyytyväisyys: mikä motivoi henkilö käyttämään järjestelmää, mitä se mahdollistaa henkilöiden saavuttaa ja mitä tarpeita se täyttää.

Paperiprototyyppien osalta parasta antia olivat esimerkit niiden tekemisestä ja käyttämisestä käyttäjien kanssa. Paperimallithan ovat hyviä keinoja testata sovelluksen vuorovaikutuksen kulkua erittäin nopeasti ja edullisesti. Niitä on myös helppo muuttaa useiden erilaisten asioiden testaamiseksi. Lisäksi käytiin läpi eri välineitä, joita paperiprototyyppien teossa voidaan käyttää. Hyvinä vinkkeinä mallien tekoon annettiin monikäyttöisten komponenttien piirtäminen ja suulliset kuvaukset hankalasti simuloitavista asioista (kuten etenemispalkki, hiiren menut) ja tuttujen käyttöjärjestelmä elementtien käyttäminen viitekontekstin luomiseksi (kuten selain). Lisäksi rautaa ja sovellusta voi sekoittaa esimerkiksi ottamalla kuva oikeasta laitteesta ja sijoittamalla paperimalli sen sisään. Ei mitään salatiedettä, vaan luovaa ajattelua.

”Test multiple prototypes simultaneously to get most value.”
”Parallel prototyping yields to more diverse designs.”

Toimintojen jäljittely

Prototyyppien avulla voidaan myös helposti kuvata asioita, joita ei ole vielä olemassa, kuvittelemalla ja simuloimalla mahdollista toimintaa. Yksi tekniikka tähän on käyttää ”Wizard of Oz”, eli ”Ozin velho” -menetelmää, jossa suunnittelija toimii tietokoneena ja simuloi käyttäjälle näkyvää toimintaa. Sen avulla voidaan helposti täyttää sovelluksen aukot, joita ei ole vielä toteutettu ja suunnittelija oppii samalla ymmärtämään sovelluksensa logiikan. ”Ozin velho” -tekniikan avulla saadaan kerättyä paljon kommentteja käyttäjältä jo alkuvaiheessa ja sillä voidaan näppärällä, halvalla ja nopealla tavalla imitoida jotain tekoälyä vaativaa toiminnallisuutta. Toisaalta helposti voidaan simuloida asioita, jotka eivät ole teknisesti mahdollisia.

Jos halutaan visualisoida asiaa enemmän, voidaan hyödyntää videoprototypointia, jossa kuvakäsikirjoituksen tavoin kuvataan sovelluksen käyttämistä hyödyntäen esimerkiksi fyysiseen laitteeseen yhdistettyjä paperimalleja käyttöliittymän osalta. Videot ovat edullisia ja nopeita tehdä ja toimivat erinomaisina kommunikointivälineinä. Video voi toimia myös määritelmänä kehittäjille ja se sitoo käyttöliittymän ja tehtävän toisiinsa.

Prototypoidessa on hyödyllistä tehdä enemmän malleja, kuin keskittyä laatuun. Lisäksi, kun eri malleja tekee rinnakkain päästään osittain eroon yhteen ideaan ja toimintatapaan juuttumisesta. Rinnakkaisuus erottaa egon luomuksesta ja kannustaa vertailuun, joka vastaavasti auttaa oppimista.

Suora vaikuttaminen ja ajatusmallit

Toisen viikon jälkimmäisillä luennoilla käsiteltiin asioita, mitkä tekevät käyttöliittymistä helppoja, vaikeita tai luonnollisia. Yksi huomioitava asia on suorituskuilu, eli miten käyttäjä tietää mitä tehdä ja mitä pitäisi tapahtua. Luennoilla annettiin muutamia esimerkkejä, miten asioiden ei pitäisi toimia.

Käyttäjän tehtävän suorittamisen tueksi järjestelmän pitäisi tarjota:

  • Näkyvyyttä (käyttömahdollisuudet, tarkoitus)
  • Palautetta toiminnasta
  • Yhdenmukaisuutta (toisin sanoen standardit)
  • Toiminnot eivät ole peruuttamattomia (Peruuta-toiminnon tärkeys)
  • Löydettävyys: kaikki toiminnot ovat löydettävissä järjestelmällisessä valikoiden tutkimisella
  • Luotettavuus: toimintojen pitäisi toimia. Tapahtumien ei pitäisi tapahtua satunnaisesti

Suorituskuilujen lisäksi ongelmia aiheuttavat myös käyttäjän mielikuvat, miten asioiden pitäisi hänen mielestään toimia. Tämä johtaa helposti virheisiin, jos käsitteellinen malli asiasta eroaa järjestelmän toiminnasta. Käyttäjän mielikuvat ja uskomukset siitä, miten asian pitäisi toimia, juontavat kokemuksiin, vertauskuviin ja verrannolliseen päättelyyn kuten ”tekstinkäsittelyohjelma on kirjoituskone”. Mielikuvat ovat usein epätäydellisiä, epäjohdonmukaisia, muuttuvat ajan mukaan ja täynnä taikauskoa. Tavoitteena suunnittelussa pitäisi olla, että suunnittelu viitoittaa oikeaan ajatusmalliin toiminnasta, jolloin ei tarvitse luottaa käyttäjän ajatusmaailmaan asiasta. Eli nykyisen käytännön ja uuden teknologian välistä välimatkaa pitäisi minimoida.

”The goal: design beacons the right model”

Käyttöliittymässä mielikuvien vaikutus, eli ero kuvitellun toiminnallisuuden ja miten järjestelmä oikeasti toimii välillä, näkyy hitaana suorituksena, virheinä ja turhautumisena. Sitä voidaan pienentää hyödyntämällä oikean maailman vertauskuvia ja tekemällä käyttöliittymästä sellainen, että se tuo esille miten sitä pitää käyttää.

”If technology is to provide an advantage, the correspondence to the real world must break at some point”
– Jonathan Grudin

Viikko 3

Kolmannella viikolla luennot syventyivät enemmän teoriaan, alkaen heuristisella arvioinnilla ja jatkuen tiedon esitysmuotojen vaikutuksilla ja ajattelun hajauttamisella.

Heuristiikka

Heuristinen arviointi on Jakob Nielsenin kehittämä ja auttaa löytämään käytettävyysongelmia. Siinä pieni ryhmä (3-5 henkeä) tutkii käyttöliittymää ja tarkistaa sen yhdenmukaisuuden käytettävyysperiaatteita vasten. Heuristista arviointia voidaan suorittaa toimivalle käyttöliittymälle tai luonnoksille ja se on erittäin kustannustehokasta. Käyttäjätestaukseen verrattuna se on muun muassa nopeampaa, tulokset ovat ennalta tulkittuja ja se löytää eri ongelmia.

Luennoilla esitettiin kymmenen heuristiikkaa arviointia varten (sovellettu Nielsenin arvoista):

  • Näytä järjestelmän tila
  • Tutut vertauskuvat ja kieli
  • Hallinta & vapaus
  • Yhdenmukaisuus
  • Virheiden estäminen
  • Tunnistaminen ennen muistamista
  • Joustavuus & tehokkuus
  • Estetiikka & minimalistinen design
  • Tunnista, määritä & palaudu virheistä
  • Ohjeet ja avustaminen

Tiedon esitysmuodot

Informaation esittämistä ja sen merkitystä käsiteltiin esimerkkien avulla, puhuen hieman myös miten työmuisti vaikuttaa asioiden käsittelyyn. Kokeellista ajattelua, ongelmanratkaisua, avustaa, jos esitysmuodon ominaisuudet vastaavat asian ominaisuuksia, jota ollaan esittämässä.

”Solving a problem simply means representing it so as to make the solution transparent”
– Herbert Simon, The Science of the Artificial

Ajattelun hajauttaminen

”Distributing cognition”, eli jotakuinkin ajattelun hajauttaminen, tähtää asioiden helpompaan käsittelyyn muuntamalla asioiden esitystapaa. Hyvän esitysmuodon pitäisi näyttää vain oleellinen informaatio ja mahdollistaa vertailu, tutkiminen ja ongelmien ratkonta. Esitysmuoto on myös sidottu siihen tehtävään, jonka käyttäjä haluaa suorittaa.

Kun käyttöliittymät auttavat käyttäjiä hajauttamaan ajattelua, se:

  • Kannustaa kokeiluun (esim. Tetris)
  • Tukee oppimista ja vähentää virheitä ylimääräisyydellä (Montessori palikat)
  • Näyttää vain erot, jotka merkitsevät (Lontoon metron kartta)
  • Muuntaa hitaat laskennat nopeiksi havainnoiksi (kartan väritys)
  • Tukee asioiden ryhmittelyä, etenkin ammattilaisten toimesta (Shakki & eleet)
  • Lisää tehokkuutta (kaaviot)
  • Helpottaa yhteistyötä (Lentokoneen ohjaamo)

Informational equivalence != computational equivalence

Esitysmuotoja käytiin läpi useiden esimerkkien kanssa, jotka havainnollistivat miten vaihtoehtoinen esitysmalli vaikuttaa asian ymmärtämiseen. Etenkin esimerkit huonoista esitystavoista olivat käteviä. Esimerkkejä oli muun muassa miten virheilmoituksia ja kysymyksiä esitetään käyttäjälle tilanteissa, joissa lomakkeella on puutteellisia tietoja, kysyttäessä mitä tiedoston merkistöongelmassa pitäisi valita, mitä maksutapaa käyttäjä haluaa käyttää ja miten jo olemassa oleva tiedosto pitäisi korvata.

Loppuosa

HCI verkkokurssin alkuosa on ollut mielenkiintoinen, vaikkakaan ei asiasisällöltään ole mitään yllättävää tarjonnut. Moni asia on tullut eteen jo aikaisemmin, mutta kertaus on oppimisen kannalta hyvä. Ehkä kurssin loppuosa, eli seuraavat pari viikkoa, tarjoavat jotain uutta. Ne käsittelevät visuaalista suunnittelua, informaatiosuunnittelua, kokeiluiden suunnittelua ja suorittamista laboratoriossa ja webissä ja tulosten analysointia. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja siitä lisää myöhemmin.

Fujitsu Celvin NAS Q700 jakaa ja varastoi

Tietokoneiden ja kannettavien kiintolevyt ovat täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä dokumentteja, valokuvia ja viihdettä, mutta harva tulee ajatelleeksi kuinka pitää ne tallessa mahdollisten laiterikkojen varalta tai jakaa samat tiedostot useammalle laitteelle. Erilaiset USB-levyt ovat käteviä, mutta helppokäyttöisempi vaihtoehto on verkkokovalevy tai -palvelin, jonne tiedostot saa helposti säilöttyä ja jaettua. Fujitsu Celvin NAS Q700 on verkkokiintolevy, joka toimii näppäränä tiedostojen varastona ja josta löytyy ominaisuuksia vaativampaankin käyttöön. Laite löysi tiensä käyttööni Fujitsun Lifebook4Life -projektin, joka alkoi osaltani viime syksynä ja jatkui tänä keväänä lyhyen laajennuksen kera.

Fujitsu Celvin NAS Q700

Fujitsun Celvin NAS Q700 on NAS-palvelin, eli verkkoon liitettävä tallennusväline, joka sisältää sulautetun palvelimen ja kaksi 3,5″ SATA-kiintolevyä, jotka voidaan asettaa RAID 0, 1 tai JBOD tilaan. Palvelinta hallitaan Web-käyttöliittymän kautta, jossa voidaan määrittää käytössä olevat palvelut ja ominaisuudet. Käyttöjärjestelmistä tuettuina ovat Microsoft Windows ja Mac OS X. Verkkokaupassa laitteen hinta näyttäisi olevan 460 euron tienoilla.

Ulkonäöltään Fujitsu Celvin Q700 on mustaa muovia ja pyöreätä kulmaa, mutta ei laitetta ole tarkoitus esillä pitää vaan antaa sille kovaa käyttöä. Celvin Q700 voi toimia muun muassa tiedosto-, FTP-, MySQL-, iTUnes-, lataus- ja Web-palvelimena. Lisäksi tuki löytyy Windows AD:lle, UPnP/DLNA:lle (TwonkyMedia), iSCSI targettina toimimiselle ja tietenkin levyjä voi käyttää varmuuskopiointiin ja etäreplikointiin. Tiedostoja saa liikkumaan CIFS/SMB, AFP, HTTP/S ja FTP:n avulla. Celvin Q700 perustuu ilmeisesti QNAPin QNAP TS-219 NAS-palvelimeen ja eräät ovatkin vaihtaneet QNAPin firmwareen. Äänekkyydeltään laite on normaalilla tasolla, sillä levyjen toiminnan kyllä kuulee ja tuuletin on suhteellisen äänekäs silloin kun se pyörii.

Tekniset tiedot

  • Prosessori: Marvell 6281 1.2 GHz
  • Muisti: 512MB DDR2 RAM, 16MB Flash
  • Kiintolevyt: 2 x 3.5″ SATA -kiintolevyä, tukee 4 TB
  • Verkko: 1 x 10/100/1000 Mbps RJ-45 verkkoliitäntä
  • USB: 3 x USB 2.0 porttia (edessä: 1; takana: 2)
  • Virrankulutus: lepotilassa 5W, päällä 21W
  • Koko: 218.4 x 85 x 165.5 mm
  • Paino: 0.91 kg (without hard disk)
  • Virtalähde: 60 W, 100–240 V

Käyttömukavuudeltaan Q700 on hieman hankala, jos levyihin pitäisi päästä käsiksi, sillä kotelo pitää avata erikseen. Tällä tosin päästään pienempään fyysiseen kokoon, mutta huollettavuus kärsii hieman, mutta harvoin (toivottavasti) levyjä pitää vaihdella. Oman Q700:ni sisältä löytyi kaksi Seagate Barracuda 7200.12 -levyä (st31000524as) pinottuna päällekkäin eli käytännössä pystyyn vierekkäin.

Käyttöönotto ja kokemukset

NASin käyttöönottoon tarvitaan Windows- tai Mac-tietokone, johon asennetaan ensin Fujitsu Celvin Finder -ohjelmisto, jolla verkkopalvelin paikannetaan. Asennuksen jälkeen NASin levyt ja firmware alustetaan Web-käyttöliittymän kautta. Kuvittelin, että asennus olisi sujunut tyyliin klik-klik-klik, mutta firmwaren osalta se pitää erikseen poimia asennus-CD:ltä tai Fujitsun sivuilta. Kannattaa suoraan hakea uusin firmware, eikä käyttää CD:ltä löytyvää vanhempaa versiota. Fujitsun sivuilta löytyi firmwaresta 3.5.2 – 1203T -versio, kun CD:llä oli 3.3.9 – 0120T. Uusimmassa oli mainittu OS X Lion -tuki ja lukuisia muita päivityksiä. Firmwaren päivitys kestää muutamia minuutteja.

Firmwaren päivityksen jälkeen päästään tekemään asetuksia aloittaen antamalla sille nimi, salasana, aikavyöhyke, verkkoasetukset ja käytettävät palvelut. Levykonfiguraatioiden osalta valittavana on RAID 1, RAID 0, Single Disk tai JBOD, joista itse valitsin Single Diskin, koska mielestäni on kätevämpää että levyt ovat erillään, enkä RAID-toiminnallisuutta tarvinnut. Lisäksi levyt ovat mahdollista kryptata AES-256 -salauksella. Asetusten jälkeen suoritetaan varsinainen asennus ja levyjen alustus, joka kesti n. 50 minuuttia.

Celvin Q700:n Web-hallintapaneeli on selkeä ja helppokäyttöinen, vaikkakin siellä säädettävistä asioista voisi olla paremmat ohjeet ja lyhyet kuvaukset saatavilla suoraan hallintapaneelin ohjeesta. Etenkin asennuksen aikana olisin halunnut nähdä enemmän tietoa, miten valitut toiminnot vaikuttavat. Esimerkiksi käytettävistä palveluista ei ollut muuta tietoa kuin nimi ja tyyppi. Hallintapaneelin voi pistää HTTPS:llä salatun yhteyden taakse, joka on toivottavaa etenkin jos NAS-palvelinta pitää Internetissä kiinni.

Pienen säädön ja Web-käyttöliittymässä toiminnallisuuksien tutkimisen jälkeen NAS-palvelin on käyttövalmiina ja hyvinhän se toimii. Lyhyellä käyttökokemuksella Celvin Q700 vaikuttaa kätevältä. OS X:ssä AFP-protokolla toimii kätevästi Bonjourin kautta, kun Samba vastaavasti ei suoraan halunnut nähdä tiedostoja. Windowsissa levy löytyy Microsoft Networkingin kautta ja tiedot liikkuvat SMB:n avulla. OS X:ssä Q700:aa voi käyttää myös Time Machinen kanssa, joka on kätevää verrattuna USB-levyihin. Tiedostosiirtonopeudet ovat vielä tarkemmin testaamatta, mutta ainakin langattoman verkon kautta tietoa liikkuu minkä pystyy.

NAS-palvelin tarjoaa erilaisia sovelluksia, kuten ”Download Station”, jossa palvelimelle voidaan antaa ladattavaksi tiedostoja ja se voi toimia myös Bittorrent-clienttina. Kätevää antaa ladattavaksi esimerkiksi Windows 8 Release Preview, ja itse voi mennä nukkumaan. Multimedia Station tarjoaa kuvien ja videoiden katselua selaimen kautta, mutta totesin sen kyvyt videoiden osalta aika nihkeiksi. Videot piti transkoodata ensin flv-muotoon, eikä ohjelma tunnistanut mkv-paketoituja videoita. Eli kätevä netin yli streamaus jäi unelmaksi. Vastaavasti Twonkymedia -mediapalvelin (uPNP server) toimi median streamaukseen lähes kuten olettaa, joskin Twonkyn käyttöliittymä on sekava. Sen avulla voi streamata videota esimerkiksi Android-tablettiin ja katsoa sitä UPnPlayn avulla.

Yhteenveto

Fujitsu Celvin Q700 on kätevä NAS-palvelin, jossa on monipuoliset ominaisuudet. Ulkonäöltään laite on neutraali, ei tarjoa levyjen nopeaa vaihtamista ja on äänekkyydeltään normaalilla tasolla. Laite toimii hyvin Windowsin ja Mac OS X:n kanssa ja tarjoaa monipuoliset palvelut muun muassa multimedian, tiedostojen varastoinnin ja varmuuskopioinnin osalta. Suorituskyvyltään Q700 vaikuttaa ihan riittävältä gigaisessa verkossa.

Kuva NAS-palvelimen hallintapaneelista ja sisälmyksistä:

Androidin sovellustarjonta: osa 5, toimintapelit

Android-luurit toimivat myös hyvinä pelilaitteina, sillä pelitarjonta alkaa olemaan jo hyvää ja monipuolista sekä isojen että pienempien kehittäjien toimesta. Androidille saatavilla olevat älypelit ovat mukavaa ajanvietettä, mutta aina ei jaksa pähkäillä vaan haluaa nopeaa pelattavaa. Tässä muutamia poimintoja toiminta- ja seikkupelien osalta, joita olen ajoittain Android 4.0:lla varustetulla HTC Sensationilla pelaillut.

Arkade- ja toimintapelit

Angry Birds Space Ads ja Angry Birds Space Premium (0,75e):
Rovion linnut nyt avaruudessa. Tuttuun peligenreen saatu jotain uutta tuomalla mukaan painottomuus ja planeettojen gravitaatiokentät. Mukana myös ovelia piilokenttiä, mutta silti aika äkkiä tämä oli pelattu.

Angry Birds, Angry Birds Rio, Angry Birds Seasons:
Mainittakoon myös Angry Birds -pelisarjan aikaisemmat osat, jotka ovat ihan hyvää viihdettä, ellei niihin ole jo aikaisemmin tutustunut.

Edge Demo, Edge (2,30e), Edge EX (2,30e):
Kuljeta kuutiota pyörittäen sitä ilmassa leijuvia tasoja pitkin kohti maalia. Yksinkertaista, mutta liikkuvat tasot ja esteet pitävät huolen, että sitä se ei ole. Täysversiossa on 48 + 16 kenttää ja demossa pelattavana on 12 kenttää. Laajennusversiossa 48 lisäkenttää. Hauskaa pelattavaa, vaikka ohjaus kuutiota tökkimällä tuottaa välillä virheliikkeitä.

Puffle Launch Lite, Puffle Launch (0,73e):
Disneyn pelissä ammutaan tykillä palloa tykistä toiseen keräten trinkettejä. Laukaisu tapahtuu ruutua täppäämällä samoin kuin ohjaaminen lennon aikana.

Captain America (0,77e):
2D-tasoseikkailussa Marvelin vapauden puolustaja, Captain America, taistelee tiensä natsien läpi pysäyttääkseen Red Skullsin johtaman HYDRAn. Pelissä on kahdeksan kenttää. HTC Sensationilla valikoissa grafiikat menevät hieman sekaisin, mutta se ei pelaamista haittaa.

Age of Zombies (0,73e):
Hullu tiedemies on lähettänyt Zombeja esihistoriaan ja tehtävänäsi on lahdata ne käyttäen erilaisia aseita. Brainzzz.

BackStab (5,49e):
3D-seikkailu- ja toimintapeli, jossa pelaaja jahtaa oikeutta ja kostoa. Kiipeä, hypi, taistele ja hiivi erilaisten haasteiden läpi kohteeseen ja kukista vastustajat. Hienosti toteutettu peli ääninäyttelijöin ja hienoilla 3D-grafiikoilla. Se vaatiikin lisäksi 612 MB latauksen.

Tank Riders (1,52e):
3D-tankkipeli yksinpelikampanjalla ja moninpelillä. Ohjaus kaipaisi helpompaa tähtäämistä, mutta muuten ihan pelattava.

Squibble Free, Squibble (0,79e):
2D-tasohyppely, jossa mustekalaa muistuttavaa oliota ohjataan kohti kotia.

Spirit HD (1,99e):
Ohjaa henkeä pitkin kenttää vihollisolioita väistellen ja vääristäen avaruutta siirtämällä ne toiseen ulottuvuuteen. Olioita syöksemällä kerätään pisteitä aina vaikeustason noustessa. Muutama erilainen pelimuoto. Ovela peli-idea, kärsii hieman ohjauksen epätarkkuudesta.

Osmos Demo, Osmos HD (2,29e):
Kasvata osmoksessa lilluvaa eliötä suuremmaksi syömällä pienempiä ja varomalla isompia saalistajia. Ideana samanlainen kuin Grow, mutta erilaisella lähestymistavalla. Hienot ambient-musiikit.

Grow (1,49e):
Kalapeli, jossa pelaajan ohjaama kalanpoikanen kasvaa akvaariossa isommaksi syöden muita kaloja varoen samalla isompia kaloja.

Slimeball Speedway Lite, Slimeball Speedway (2,54e):
Ohjaa radioaktiivinen limapallo kaupungin läpi syöden sen asukkaita ja täten kasvaen isommaksi.

Aikaisemmin Androidin sovelluksia on käsitelty kirjoituksissa ”Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa”, ”Androidin sovellustarjonta, osa 2” ja ”Androidin sovellustarjonta, osa 3” ja älypeleihin keskittyneessä ”Androidin sovellustarjonta, osa 4: Älypelit”.

Näe ja koe Tallinna

Eteläisen naapurimaamme pääkaupunki ja keskiajan hansakaupunki Tallinna tarjoaa matkailijalle paljon muutakin kuin SuperAlkon, Viru Keskuksen ja Raatihuoneen torin terassit ja ravintolat, mutta harva matkaaja niitä pidemmälle ehtii ja jaksaa. Tallinnaan kannattaa kuitenkin tutustua paremmin ja kävellä hieman vanhan kaupungin pääkatuja pidemmälle. Muun muassa edullisemmat ruoka- ja juomapaikat löytyvät hieman vanhan kaupungin pääkadun ulkopuolelta ja lähistöllä on myös muutakin nähtävää.

Tässä muutamia näkemisen ja kokemisen arvoisia kohteita sekä kulttuurin että ruuan ja juoman saralta. Näkemistä ja kokemista riittää enemmän kuin yhdellä reissulla ehtii kokea, joka tuli pääsiäisen aikoihin todettua. No, seuraavalla kerralla sitten lisää, kun kohteet ovat nyt tarkemmin kartoitettuna. Useimmat kohteet ovat aivan vanhassa kaupungissa helposti saavutettavissa, kuten kartalta voi päätellä.


Näe ja koe Tallinna

Juotavaa ja syötävää

Hell Hunt: os. Pikk 39
Mainostaa itseään Viron vanhimpana pubina, est. 1993. Hyvää ruokaa, iso valikoima eri oluita ja myös pubin omaa olutta. Viihtyisä ja käy niin istuskeluun, ruokailuun kuin iltaelämään. Hintataso edullinen, olut noin 3e.

Radisson Blue -hotellin Lounge 24: os. Rävala Puiestee 3
Radisson Blue -hotellin 24. kerroksessa sijaitsevan Lounge 24:n terassilta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Baari on tyylikkään rento ja paikka on parhaimmillaan kirkkaalla ja aurinkoisella säällä, jolloin terassilla voisi kuvitella viihtyvänsä.

Swissotel Tallinnan Horisont -ravintola: os. Tornimäe 3
Horisont ravintola ja baari sijaitsee Swissôtel Tallinnan 30. kerroksessa, josta avautuu näkymät koko Tallinnan ylle. Kuvien perusteella aika fiini paikka, mutta maisemien takia kannattanee poiketa.

The Dubliner: os. Suur Karja 18
Irlantilainen pubi, josta saa hyviä kylkiluita ja muuta syötävää. Olutvalikoima ei ollut kovin erikoinen, mutta sitä löytyy sekä Virosta että muualta maailmasta. Hintataso edullinen: olut, alkupalat ja pihvi oli jotain 19e.

African Kitchen: os. Uus 34
Tarjolla afrikkalaista ruokaa ja rentoa menoa. Käy kuulemma hengailuun, ruokailuun ja juomailuun.

Elevant: os. vene 5
Intialainen ravintola, jossa kuulemma hyvät ja isot annokset edullisesti.

Chakra: os. Bremeni käik 1
Hieman tyylikkäämpi intialainen kellariravintola.

Levist Väljas: os. Olevimägi 12 (kellari)
Levist Väljas -kellarikapakka, ”kuuluvuusalueen ulkopuolella”, on entinen salakapakka, joka tarjoaa kuvauksen mukaan hajonneita huonekaluja, hyvää musiikkia ja halpaa olutta. Asiakaskunta on boheemia ja taidehenkistä ja paikka tarjoaa vaihtoehdon Tallinnan lukuisille yläluokkaisille ja mahtaileville baareille.

Nähtävää

Huomiona, että museot ovat yleisesti kiinni maanantaisin.

Miehitysmuseo (Okupatsiooni ja Vabadusvõitluse Muuseum): os. Toompea 8
Miehitysmuseossa voi tutustua Viron historiaan ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja sitten toisen Neuvostoliiton miehityksen aikana. Museossa kerrotaan video-, ääni ja kuva-aineistojen tukemana, millainen vaikutus miehityksillä on ollut Viroon ja virolaisiin ja millaisia muutoksia he joutuivat kokemaan niiden seurauksena. Vitriineissä on näytteillä muun muassa propagandalehtiä, sotilasvarusteita, kansan käyttöesineitä ja miehityshallintojen rahoja.

Lentosataman merimuseo: os. Küti 17
Lentosataman merimuseo kertoo vanhan merenkulkumaan Viron tarinaa. Museossa on esillä mm. sukellusvene Lembit, jäänmurtaja Suur Tõll, vesitaso Short 184 ja erilaisia museoesineitä ja multimediaa. Museo sijaitsee Tallinnan satamassa harvinaisina pidetyissä vesitasohalleissa, jotka valmistuivat Pietari Suuren merilinnoituksen eli Tallinnan–Porkkalan linnoitetun puolustusaseman osaksi vuosina 1916–1917.

Ratikka-ajelu:
Jos haluaa nähdä hieman enemmän Tallinnaa, kuin vanhan kaupungin, kannattaa ottaa ratikka nro. 1 tai 2 Hobujaamalta (Tallinnan forumin edestä) suuntaan ”Kopli” päätepysäkille asti ja takaisin. Lippu maksaa n. 80 senttiä per suunta. Vaihtoehtoisesti voi hypätä jossain Baltijaam -pysäkin jälkeen pois ja seikkailla hetken vanhojen puutalojen välissä.

Patarein merilinnoitus ja vankila: os. Suur-Patarei, Kalaranna 2
Paterei on vuonna 1829 rakennettu merivoimien linnake, joka myöhemmin vuonna 1919 otettiin käyttöön Tallinnan keskusvankilaksi. Vankila suljettiin 2004, mutta se on nykyään avoinna museona ja näyttää edelleen kutakuinkin samalta, mitä neuvostoaikaisena vankilana toimiessaan. Kävijät voivat kiertää pahamaineisen vankilan synkkiä käyttäviä ja tutustua sen selleihin ja muihin tiloihin. Kuulemma kidutushuoneiden lattioilta ei ole veriä siivottu pois ja muuta vastaavaa.

Kiek in de kök: os. Komandandi tee 2
Kiek in de Kök on jykevä keskiajalta peräisin oleva pyörötorni. Tornissa toimii museo, jonka näyttely ”Aikamatka – Tallinna 1219–2219” tarjoaa multimedia-, video- ja äänimateriaalilla höystettyä tietoa Tallinnan synnystä, muovautumisesta ja kaupungin puolustusvarustusten historiasta ja keskeisimmistä sotatapahtumista.

Tallinnan maanalaiset salakäytävät: os. Komandandi tee 2
Tallinnan maanalaiset salakäytävät, bastionin käytävät, joita rakennettiin bastionien eli maalinnotteiden välille 1600- ja 1700-luvuilla tarkoituksena siirtää sotilaita, aseita ja ammuksia vihollisen silmiltä suojassa ja vakoilla vihollisen liikkeitä. Jännittäviin käytäviin päästäkseen on osallistuttava opastetulle kiertokäynnille, jolle puolestaan pitää ilmoittautua ennakkoon. Kuulemma näkemisen arvoinen paikka.

Taideteollisuus- ja muotoilumuseo: os. Lai 17
Viron Taideteollisuus- ja muotoilumuseo esittelee Viron taideteollisuuden merkittävimmät tuotokset sadan vuoden ajalta. Virolaisen muotoilun kiehtova perinne näkyy erityisesti lasista, keramiikasta, tekstiilistä, nahkasta ja metallista valmistetuissa esineissä sekä koruissa.

Nu Nordik -putiikki: os. Vabaduse väljak 8
Virolaisten nuorten suunnittelijoiden putiikki, josta löytyy kaikenlaista vaatteista pieniin huonekaluihin ja laukkuihin. Kaupan vieressä on sisäänkäynti nykytaiteen museoon, joka kannattaa myös katsastaa.

Taidemuseo KUMU: os. Weizenbergi 34
Kadriorgin (Katariinanlaakson) maisemissa, presidentinlinnan lähellä sijaitsee persoonallisen näköinen taidemuseo KUMU, joka on samalla Baltian suurin taidemuseo. Siellä voi tutustua virolaiseen taiteeseen 1700-luvulta nykypäivään sekä mielenkiintoiseen Stalinin ajan taiteen näyttelyyn. Rakennuksen suunnittelemiseksi pidettiin aikoinaan arkkitehtikilpailu, jonka voitti suomalainen Pekka Vapaavuori.

Viron historian museon takapiha: os. Pirita tee 56
Kuulemma Tallinnan paras ”ulkoilmamuseo” löytyy Kadriorgin kaupunginosasta vähän keskustan ulkopuolelta Viron historian museon takapihalta. Paikka ei ole virallinen museo, vaan säilytyspaikka vanhoille neuvostopatsaille. ”Museosta” pitäisi löytyä Leniniä pitkittäin ja poikittain ja jokunen Stalin myös. Paikalle pääsee rantaa pitkin pyörätietä tai bussilla.

Viron Historiallinen museo: os. Pikk 17 ja Pirita tee 56
Viron historiallinen museo, Eesti Ajaloomuuseum, sijaitsee Suurkillan talossa (Suurgildi hoone, Pikk 17) ja kertoo elokuvien ja interaktiivisten osuuksien avulla koko Viron menneisyydestä 11 000 vuoden aikana, aina esihistorialliselta ajalta 1900-luvun lopulle. Museon toinen osa kertoo Viron neuvostotasavallan historiasta ja vallankumouksesta ja sijaitsee Maarjamäen linnassa (Maarjamäe loss, Pirita tee 56). Linnaa ympäröi neuvostoaikaisten muistomerkkien puisto.

Lisää näkemistä voi suunnitella Tallinnan matkailutoimiston sivuilla, kuten käyntiä arkkitehtuuri- tai luonnontieteellisessä museossa. Museoista kiinnostuneen kannattaa hankkia Tallinn Card, jolla pääsee ilmaiseksi useimpiin museoista.

Muuta

Majoituksen osalta Baltic Hotel Vana Wiru oli ihan toimiva, edullinen ja sopivasti keskellä vanhaa kaupunkia. Tilava Standard-huone lisäsängyllä ja aamiaisella maksoi 89 euroa.

Siirtyminen lahden yli sujui Linda Linen Merilin -katamaraanilla vakaasti ja nopeasti, vaikkakin oli tulomatkalla ahdistavan täynnä. Lindaluokan 14 euroa kalliimpi (25e vs. 39e) hinta sisälsi pientä purtavaa (sämpylä, salaatti, yms.) ja juomaa (olut, kahvi, yms.), mutta ei kyllä ollut sen arvoinen.

Muutamia kuvia keväisestä Tallinnasta:

Penclic-hiiri laittaa käden kynäotteeseen

Markkinoilla on tarjolla erilaisia hiiriä moneen eri tarkoitukseen ja yksi kiinnostava vaihtoehto on Penclic-hiiri, joka siirtää kynästä tutun otteen hiiren käyttämiseen. Penclicin klikkauskilpailussa voit myös voittaa sellaisen itsellesi tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Vastaa lisäksi tässä kirjoituksessa olevaan kysymykseen ja vastaajien kesken arvotaan yksi Penclic-hiiri.

Penclic-hiiri

Penclic-hiiren toiminta-ajatus vaikuttaa erikoiselta, kun normaali hiiriote vaihdetaan kynämaiseen otteeseen. Hiirtä pidetään kädessä kuten kynää, joka sallii ranteen ja käden levätä työtasolla ja hartioiden rentoutua. Hiiren alaosa toimii kuten normaali hiiri. En tosin ole tuotetta päässyt itse testaamaan, joten käytännön toimivuus jää tuotekuvauksen pohjalta arvioitavaksi. Hiiri toimii tuotekuvauksen mukaan ”aivan kuten kynä ja jatkaa kehosi liikkeitä ja hyödyntää käsiesi ja sormiesi ainutlaatuista hienomotoriikkaa. Normaalit hiiret tarvitsevat hartioiden ja käsien liikettä epäluonnollisessa ja epäterveellisessä asennossa täten aiheuttaen rasitusvammoja ja jännetupintulehdusta.” Esittelyvideosta näkee parhaiten, miten hiiri toimii käytännössä, vaikkakin videossa ylikorostetaan tavallisen hiiren ”ongelmia”.

Hiiri on vain oikeakätisille ja saatavilla sekä langallisena että langattomana versiona. Siinä on 5 nappia ja rulla, ja tarkkuus on säädettävissä 800-1200-1600-2400 dpi:n välillä. Langaton versio saa virtansa ladattavista AAA-akuista, jotka tulevat mukana ja kestävät normaalikäytössä 3 kuukautta ilman latausta. Penclic-hiiri toimii sekä Windowsissa, Linuxissa ja Macissa, mutta Macissä käytössä on Applen HID-toteutuksesta johtuen vain kaksi nappia ja muut pitää ohjelmoida erillisen ohjelman kautta. Tuotesivun perusteella sellaista ohjelmaa ei tule hiiren mukana.

Jos pieni kilpailuhenki ja hiiri kiinnostavat on Penclicillä menossa kilpailu, jossa koetellaan hiirisormien ja hiiren nopeutta, ja palkintoina voi voittaa Penclic-hiiriä tai jopa terveysloman kahdelle Bulgariaan. Tehtävänä on näpäyttää hiirtä niin monta kertaa kuin pystyy 10 sekunnissa. Eli nyt vain sormet hiirelle ja klikkailemaan 15.4 mennessä. Kannattaa käyttää esimerkiksi Firefoxia, sillä Safarilla tai Chromella ei tuloksen lähettäminen tuntunut toimivan.

Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri?

Klikkauskilpailun lisäksi Penclic on lähestynyt eri maiden blogeja ja ”Se on kiva sillo” on yksi Penclic: Point – clic – go -kampanjan lähettiläsblogeista. Sain täten arvottavaksi blogin lukijoiden kesken yhden Penclic-hiiren. Jätä kirjoituksen kommentteihin mielipiteesi kysymykseen ”Millainen hiiri on mielestäsi toimivin yleishiiri” ja osallistut arvontaan. Vastausaikaa on 15.4. asti. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla yhteystietoja varten ja Penclic toimittaa hiiren perille.

Klikkauskilpailu käytännössä

Penclicin klikkauskilpailussa 10 sekunnin aikana ehtii käytännössä fyysisistä ja teknisistä syistä johtuen näpäyttämään vain rajoitetun määrän: kannettavan kosketuslevyllä ~87, langattomalla hiirellä ~97 ja langallisella hiirellä ~130 kertaa. Luulen, että tuloslistan kärkipään tulokset ovat saavutettu generoimalla hiiren klikkauksia jollain apuohjelmalla, sillä teknisesti hiirellä klikkaamalla kyseiset tulokset ovat arveluttavia.

Erilaisten apuvälineiden käyttö onkin suhteellisen helppoa ja Mac OS X:ssä voidaan tehdä koodi, joka tuottaa hiiren klikkauksia eli CGPostMouseEvent -tapahtumia. Lisättäessä koodiin looppi, saadaan Firefoxilla tulokseksi vaihtelevasti jotain 220 näpäytystä. Safarilla pelattaessa klikattava Flash-ohjelma jumittaa siten, että aika ei kulu ollenkaan ja tulokseksi saadaan esimerkiksi 999 klikkausta. Safarilla ei kuitenkaan tuloksen lähetys toiminut. Harmillisesti tuloslista ei näytä oikeita tuloksia, vaan rajoittaa sen 200 klikkaukseen, vaikka enemmänkin olisi saanut. Olisi hauska nähdä millaisiin suorituksiin muut ovat päässeet.