Kesälomalla on mukava irtautua kotimaasta ja suunnata edes hetkeksi pois tutuista maisemista. Tänä vuonna päätin matkata etelän helteisiin ja varmistaa ainakin hieman kesäaurinkoa. Matkakohteeksi valikoitui Aurinkorannikko eli Costa del Sol ja kaupungiksi Fuengirola. Eli perinteinen turistirysä, josta paikallista kulttuuria olisi turha edes yrittää hakea. Mutta kyllä sitä kulttuuria hieman löytyi sekä Fuengirolasta että lähistöllä olevista Benalmanedasta ja Malagasta. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla ja Afrikan mantereella Tangerissa. Mutta aloitetaan Fuengirolasta, josta Nelonen on tehnyt myös TV-sarjan.

Fuengirola

Fuengirola on yksi Välimeren rannalla sijaitsevista Costa del Solin eli Aurinkorannikon kaupungeista Etelä-Espanjassa ja kuuluu Málagan maakuntaan ja Andalusian autonomiseen alueeseen, sijaiten noin 30 km Málagasta lounaaseen. Samalla rannikolla sijaitsevat muun muassa Torremolinos ja Benalmadema. Google Maps -kartassa näkyy muutamia mielenkiintoisia kohteita Aurinkorannikolla. Kaupunkien välillä on helppo liikkua junalla ja lippu Fuengirolasta Málagaan maksaa 3,6 euroa, matkan kestäen noin 36 minuuttia.

Wikipedian mukaan Fuengirolan asukasmäärä on noin 72 000, joista 25% tulee ulkomailta. Kesäkuukausina asukasmäärä noin kolminkertaistuu suuren turistivirran vuoksi. Turisteja ja ulkomaalaisia asukkaita on muun muassa Briteistä, Irlannista, Suomesta, Ruotsista ja Marokosta. Etenkin brittiläisten osuus on suuri, joka näkyy mm. ravintolatarjonnassa. Costa del Solin alueella asuu pysyvästi noin 15000 – 20000 suomalaista, eli se on yksi suurimpia suomalaissiirtokuntia maailmassa.

Aurinkorannikon säät suosivat auringonottajia ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla lämpötilat pyörivät yli 30 asteen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Fuengirolassa puhalsi onneksi Välimereltä viilentävä tuuli, joka vilvoitti Suomen kesään tottunutta matkailijaa mukavasti. Opas kertoi, että Aurinkorannikolla ei sada ollenkaan kesällä, vaan sateet kasautuvat syksylle, jolloin vettä tuleekin sitten runsaasti. Enemmän kuin Suomessa koko vuotena, tai jotain sinnepäin.

Aurinkorannikko on kuuluisa aurinkovarman sään lisäksi rannasta, jota Fuengirolassa riittää kahdeksan kilometriä. Hiekkarannalla on hyvät vesiurheilu mahdollisuudet ja tarjolla on muun muassa vesihiihtoa, polkuveneilyä, riippuliitoa ja purjelautailua. Vedessä voi peuhata myös Parque Aquatico vesipuistossa, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella.

Fuengirola on espanjalaiseen tyyliin rakennettu suhteellisen tiiviisti ja varsinaisia suomalaistyylisiä kauppakeskuksia en löytänyt. Kaupat, kahvilat ja ravintolat olivat ripoteltu sinne ja tänne Plaza de Constitucionin ympärille, joten kierreltävää pienillä kaduilla riitti. Aina välillä kun pysähtyi espressolle tai jäätelölle, niin mikäs sitä kävellessä. Kauppojen hintataso oli hieman Suomea edullisempaa, etenkin kun oli alennusmyyntien aika. Rantakadun, Paseo Maritimo Rey de España, varrelta löytyvät kaikki iltaisin heräävät baarit ja yökerhot.

Kävin muutamassa ruokakaupassa ostamassa juotavaa ja tutustumassa paikalliseen ruokatarjontaan. Ainakin kala- ja hedelmäosastot näyttivät herkullisilta ja valikoimat olivat muutenkin paljon monipuolisempia kuin Suomen massatuotetut einekset. Ja jos koti-ikävä yllättää, niin Los Bolichesissa sijaitsevasta Centro Finlandiasta löytyy muun muassa ruisleipää pakastimesta, Elovenaa ja Fazerin suklaata. Iltaisin myös katukaupustelijat alkoivat päivystää rantakadulla, myyden laukkuja, aurinkolaseja, futis-paitoja ja vaikka mitä.

Fuengirolassa on pikkukaupungin oma viehättävä tunnelma, mutta silti sieltä löytyy kaikki tarvittavat peruspalvelut. Kuitenkin kaupungissa on selkeä turismin ilmapiiri ja paljon porukkaa kesäisin.

Castillo Sohail

Fuengirolan lounaisosassa rantakadun päässä 38 metriä korkean kukkulan laella sijaitsee maurilainen Castillo Sohail (esp), eli Sohailin linna. Se on valtaosin kalifi Abd-ar-Rahman III:n hallitusajalta 900-luvulta. Nykyään linnasta on jäljellä vain muurit ja pari tornia, joihin pääsee kapuamaan. Linnassa järjestetään usein festivaaleja ja konsertteja. Maisemat muurien päältä olivat ihan hyvät.

Bioparc Fuengirola

Fuengirolan yksi suosituimmista turistikohteista on pienehkö, mutta monipuolinen eläintarha Bioparc Fuengirola, jota on sanottu yhdeksi Euroopan nykyaikaisimmista eläintarhoista. Eläimillä on paljon tilaa liikkua ja niiden aitaukset muistuttavat eläinten luonnollista elinympäristöä. Lippu eläintarhaan maksoi 17,50 euroa.

Kävin tutustumassa eläimiin illalla puoli kahdeksan aikaan, jolloin päivän kuumimmat tunnit olivat takana ja eläimet olivatkin virkeitä ja liikkeellä. Etenkin Kissamaki (Lemur) -kierros oli hauska, kun nämä puoliapinat olivat aivan kosketeltavissa ja hyppivät vierestä. Myös lintuhuoneissa papukaijat, riikinkukot ja muut linnut olivat aivan vapaina.

Kuvat puhukoot enemmän.

Ravintolat

Ravintoloissa riitti turistirysällä valinnanvaraa, sillä Paseo Maritimon suuntaisella kadulla Fuengirolan keskustan kohdalla on sivukatu, jossa on pari korttelia ravintoloita molemmin puolin. Niinä muutamana kertana kun söin paremmin, osui vastaan sekä surkea, että erinomainen esitys, joten voidaan sanoa, että tuli ruokapuoli testattua kattavasti.

Alhambra koppas tarjosi heti loman alkajaisiksi aivan erinomaisen päivällisen alku- ja jälkiruokineen. Ensin tuhti chorizo-makkarapannu, sitten pääruoaksi itse kivellä paistamaa lohta ja jälkiruoaksi iso viipale juustokakkua. Ei paremmasta väliä. Hintakin kohtuullinen 11 euroa, ilman juomisia.

Keskivertoesityksestä vastasi suomalaisvoimin pyörivä Uusi Refla, joka sijaitsee Fuengirolan sataman paikkeilla. Sveitsinleike oli ihan normaali. Mausteena Turun Sinappia ja Yle HD:ltä EM-jalkapallon finaaliottelu Espanja – Italia. Eli ihan hyvä kokonaisuus. Espanjan voittaessa 4-0, olikin sitten koko kaupunki aivan täpinöissään ja autorallitööttäys jatkui pitkälle yli puolenyön.

Huonoimman päivällisen tarjosi Europa-ravintola, jonka olisi jo voinut arvata Google-kääntäjällä suomennetusta ruokalistasta. Ensiksi pelkkää vettä ja rasvaa sisältävä Minestrone-keitto, pääruoaksi kuivahko pariloitu meroä (Red Snapper -kalaa englantilaisessa menussa) ja jälkiruoaksi kylmä paistettu omena. Palvelu oli kyllä mainiota, mutta se ei paljoa auttanut. No, halvalla se päivällinen lähtikin, 7,8 euroa.

Eli aikalailla arpapeliä on, millaista ruokaa ja palvelua turistipaikoissa saa. Parasta ruokaa matkalla Alhambra koppasin lisäksi saikin Burger Kingeistä. Se oli ainakin tasalaatuista :)

Hotelli: Villa de Laredo

Majoituin Fuengirolassa pienehköön 50 huoneen Villa de Laredo -hotelliin, joka sijaitsee rantakadun varrella, hieman baarirykelmästä poispäin Los Bolichesin suuntaan. Hotelli on luokiteltu kolmella tähdellä ja Hotels.comin käyttäjäarviot ovat 3,9 paikkeilla. Hieman yläkanttiin.

Hotellista löytyy aulabaari ja terassi, sekä katolta pienehkö uima-allas ja auringonottotuolit. Sekä aulabaari, että kattoterassi ovat varsin nihkeät, mutta kattoterassilta on hyvät näköalat rannalle. Hotellihenkilökunta puhuu hyvää englantia. Hotelli näytti olevan ruotsalaisten ja espanjalaisten turistien suosiossa. Kuuden päivän majoitus maksoi noin 400 euroa, joka oli kuukautta ennen varattaessa hotellihintojen keskivaiheilla.

Pieni kahden hengen huone oli ihan viihtyisä, mutta tosiaan pieni ja sisälsi sänkyjen lisäksi vain television, tuolin, vaatekaapin, tallelokeron ja kylpyhuoneen. Ja tietenkin ilmastoinnin, jota ilman ei olisi tullut toimeen. Myös parveke löytyi, mutta ensimmäinen kerros ja sivukuja eivät houkuttaneet sen käyttämiseen. Kyllähän parvekkeelta teoriassa merinäköala oli, kuten mainos lupasi. Hotellihuoneen varustukseen olisi toivonut kuuluvan myös minibaarin pitämään juomat viileänä, mutta ehkä se on vain isommissa huoneissa. Ilmaisen langattoman verkon avulla pystyi tarkastamaan maailman tapahtumat. Aamiainen oli päivittäin klo 8 – 11, mutta vaikka se oli ihan kelvollinen, oli se aika yksipuolinen: pääasiassa leipää, leikkeleitä, muroja ja jogurttia.

Hotelli ei varsinaisesti jättänyt negatiivista eikä positiivista mielikuvaa, muttan seuraavalla kerralla valitsen kyllä toisin. Kaikki asiat sujuivat hyvin ja toimivat, mutta oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa sivukujan puolella oli hieman meluisa pitkälle yli puolenyön. Hotellin kattoterassilla sijaitseva pieni uima-allas ja auringonttotuolit ovat suojaisessa paikassa ja näkymät välimerelle ovat mainiot. Jos ei kaipaa bilettämistä tai täysinäisiä baareja, kannattaa hotelli varata rauhallisemmalta Los Bolichesin puolelta, josta kuitenkin on kävelymatka Fuengirolan keskustaan.

Helsingistä Málagaan

Helsingistä Fuengirolaan pääsee muun muassa Finnairin kyydillä Boeing 757 -matkustajakoneella Málagaan, josta pääsee junalla nopeasti ja edullisesti Costa del Solin kaupunkeihin. Hieman yli neljä tuntia kestävä lento lähti Suomesta puoli kuuden pintaan, mutta paluulento Málagasta vasta kymmenen aikoihin illalla. No, paluupäivänä jää koko päivä käytettäväksi, mutta perillä kotona ollaan vasta aamuyöllä.

Turistiluokan lennolta ei voi paljoa odottaa, etenkään lomalennolta, joten matka oli ihan kelvollinen, mutta hyvästä palvelusta tai langattomasta verkosta lennon aikana oli turha unelmoida. Eväät olivat ihan syötäviä, menomatkalla Espanjalaistyylistä tapasta ja kuivaa sämpylää ja paluulennolla kolmioleipää. Viihteestä lennolla vastasi Mr. Popper ja Pingviinit ja joku chick flick. Jotenkin lentomatka tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä, kun on tottunut kolmen tunnin lentoihin, vaikka aika menikin hyvin lukiessa ja torkkuessa. Seuraavaksi pitänee matkustaa pidemmälle.

Tarina jatkuu

Pidin lomallani tukikohtaa Fuengirolassa, mutta varsinaisesti vietin siellä vain yhden päivän, kiertäen muina päivinä lähistön kaupunkeja. Yhtenä päivänä Benalmadenassa ja kahtena päivänä Málagassa. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla Aurinkomatkojen retkiseurueen kanssa ja Afrikan mantereella Tangerissa Rusadir Travelin kanssa.

Seuraa blogia, sillä lomatarina Aurinkorannikolta jatkuu.