Päivän linkit 19.12.2009

Burton T6 ja K2 Auto Ever pitävät miehen alamäessä

Talvi lähestyy hiljaksiin myös Etelä-Suomea, ja nyt on hyvä aika tarkistaa välineet ja tehdä hankintoja. Viime vuonna ennen Levin matkaa varustauduin uusimalla lautailukengät ja hankkimalla kypärän, joten tänä vuonna oli lumilaudan ja siteiden vuoro. Toki olisi sitä voinut jatkaa vuokraamolinjalla, mutta omat välineet ovat aina omia ja nyt voi luottaa siihen, että alla on hyvä lauta, eikä se mitä vuokraamosta sattuu löytymään.

Katselin alkuun Burtonin mallistosta Supermodel ja Custom -lautoja ja myyjän ehdottamia Nitron Panteraa ja Riden Conceptia. Lisäksi viime kauden laudoista löytyi Burtonin T6 ja K2:n Zero. Burton on kuitenkin aina Burton, joten kun T6:n hinta oli 40%:n alennusten jälkeen laskenut järkyttävästä lähtöhinnasta kohtuulliselle tasolle, oli valinta selvä. Samalla tarvitsin lautaan myös siteet ja hyllystä löytyi sopivasti viime kauden K2 Auto Everit. Lisäksi mukaan tarttui Burtonin 166cm:n pehmustettu lumilautalaukku ja kaapelilukko suojaamaan rakkaita välineitä sillä välin, kun omistaja on rinnekahviossa kaakaolla.

Rahamieshän olisi sylkäissyt vanhan kauden välineille ja napannut hyllystä mukaan kauden 2010 trendiväreissä olevan Supermodel X:n tai Custom X:n, mutta koska ei se raha tunnu edelleenkään puissa kasvavan, pitää hieman miettiä mihin sitä syytää. No, eipä välineet yleensä vuodessa miksikään muutu kuin väritysten osalta, joten laatuvälineet lähtevät kerrankin sopivaan (lue järkevään) hintaan. Kun vielä kokonaissummasta sai plussakortilla 20% alennusta, lähti Marko kamat kainalossa kohti autoa erittäin tyytyväisin mielin.

Nyt vain sitä lunta ja paljon! (pakkasta voisi olla kyllä hieman vähemmän kuin -20 C)

burton t6 2009 burton t6 2009

Burton T6 (2009)

k2

Burton T6 on kevyt ”all-mountain freestyle” -lumilauta rakennettuna alumiini-puuydin yhdistelmällä. Lautaa mainostetaan Terje Haakonsenin ja Nicolas Mullerin nimillä, jotka syöksyvät laudalla lumen läpi ja ilmassa ääntä nopeammin. Smooth Ride -teknologia vähentää laudan aiheuttamaa tärinää laskijalle, kun samaan aikaan alumiininen hunajakennoydin pitää laudan tarkasti kurssissaan ja tekee siitä kestävän.

Teknisesti ja arvosteluiden perusteella lauta siis näyttäisi mainiolta, mutta tositoimiin ja laskuominaisuuksien testaukseen pääsen vasta parin viikon päästä Rukan rinteillä.

Burton T6 162 (2009) ominaisuudet lapun mukaan ovat (englanniksi):

  • Feel: 8
  • Shape: Directional
  • Flex: Directional
  • Base: Sintered N2O WFO Vision
  • Core: Alumafly Core With Multizone EGD And Even Profile
  • Fiberglass: Triax Response
  • Sidewalls: Slantwall
  • Edges: Stainless Steel Pressure Distribution Edges With Grip And Rip Tune
  • Length: 162cm
  • Eff. Edge: 125.50
  • Waist Width: 24.80cm
  • Nose/Tail Width: 29.35cm
  • Sidecut: 8.12m
  • Extra: Smooth Ride, Pro-Tip, Infinite Ride

K2 Auto Ever (2009)

k2

Lumilauta ilman siteitä on kuin… no, sellaiset kuitenkin tarvittiin, ja koska vuoden 2009 T6:ssa on vielä perinteiset kiinnikkeet siteille, pystyi valikoimaa katsomaan myös muiden kuin Burtonin mallistosta. Tämä olikin erittäin hyvä asia, sillä katselin jo aikaisemmin K2:n Auto siteitä, joissa ”erikoisuutena” varvassträppi kiristyy ja avautuu automaattisesti nilkkasträpin kanssa.

Sen mitä netistä siteistä luin, on niiden hyvinä puolina helppokäyttöisyys, siteessä on riittävästi pehmustetta ja säärituki on sopivan joustava. Siteen rungosta löytyy hiilikuitua, joka tekee siitä myös kevyen. Miinuspuolina pohditaan kiristyssysteeminen hajoamista, jota voi olla vaikea korjata. Asia selvinnee kuluvien vuosien aikana.

Thunderbird 3 julkaistiin viimeinkin

Työpöytäsovellukset ovat edelleen kovin tarpeellisia ja mainiosta Thunderbird-sähköpostiohjelmasta on viimeinkin julkaistu 3-sarjan versio. Pitkään sitä virallista julkaisua odotettiinkin. Uusi versio tuo muutamia uusia ominaisuuksia ja muutoksia myös käyttöliittymään. Muutokset eivät ainakaan jo hyvää sovellusta huononna ja Ars Technica selostaa hyvin, mitä uudistuksia Thunderbirdin 3 -versiosta löytyy.

Lyhyesti listattuna uusia ominaisuuksia ovat:

  • Haku ja suodatus: Hakusana yleishakupalkkiin ja tulokset avataan uuteen välilehteen. Ei kuitenkaan Firefoxista löytyvää AwesomeBar -tyylistä hakua.
  • Älykkäät kansiot: Eri sähköpostitilien pääkansiot kootusti yhden otsikon alle.
  • Lisäosien hallinta ja sadat lisäosat: Parempia lisäosia, kuten mozvoikko-oikoluku (epävirallinen versio OS X:lle) ja Google Calendar.
  • Growl: Uuden viestin huomautukset OS X:ssä
  • Liitemuistutukset: Kirjoita viestiisi esim. ”liitteenä”, niin Thunderbird esittää muistutuksen liitetiedoston lisäämisestä, jos sitä ei jo löydy. Paljon näkee viestejä, joihin liite on jäänyt lisäämättä.
  • Sähköpostivälilehdet: Selaimista tuttu idea nyt sähköpostissa. Helpottaa laatikon läpikäymistä, kun luettavat postit voi avata välilehtiin taustalle. Harmillisesti välilehtiä ei voi järjestää uudelleen, siirtää ikkunoiden välillä tai avata uutena ikkunana kuten Firefoxissa. Välilehdet tallentuvat muistiin ja avautuvat, kun ohjelma käynnistetään uudelleen.
  • Käyttöliittymä, toiminnot: Viestiin liittyvät toiminnot kuten vastaa ja poista löytyvät nyt viestin yhteydestä, eivätkä ohjelman työkalupalkista.
  • Käyttöliittymä, osoitekirja: Henkilön lisääminen osoitekirjaan onnistuu klikkaamalla nimen vieressä olevaa tähteä.
  • Käyttöliittymä, viestien otteet: Valitsemalla useita viestejä, näytetään jokaisesta viestistä pieni ote esikatseluikkunassa.
  • Käyttöliittymä, ulkoasu: Sovellus istuu nyt paremmin käytettävän käyttöjärjestelmän tyyliin.
  • Osoitekirja: Tuki käyttöjärjestelmän osoitekirjalle, ainakin Mac OS X:ssä.

Ohjelman päivittäminen onnistui hyvin kopioimalla vain uusi versio vanhan päälle ja kaikki asetukset siirtyivät mukisematta uuteen versioon.

En ole koskaan oikein pitänyt OS X:n Mail -ohjelmasta, vaan käyttänyt Thunderbirdiä sen alkuajoista lähtien eri alustoilla. Uuden version uudistuksilla hyvä sähköpostiohjelma muuttui vielä paremmaksi.

Tämäkin viesti voidaan lukea Ruotsissa

”Ruotsin valtion radiotiedustelu FRA alkoi viime yönä seurata ja avata kaikkea valtakunnanrajan ylittävää puhelu- ja sähköpostiliikennettä. Suomen suojelupoliisin arvion mukaan valtaosa suomalaisten ulkomaille suuntautuvasta puhelin- ja internet-liikenteestä kulkee Ruotsin kautta, joten ruotsalaisviranomaiset pääsevät halutessaan kuuntelemaan sitä. Ruotsalaiset voivat myös vaihtaa tietoja ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa, joten suomalaisten viestintätietoja voi päätyä ulkomaisten tiedustelupalveluiden haltuun. ”

”Suomen viestintäviraston verkkojen ja turvallisuusalueen johtaja Timo Lehtimäki arvioi, että entistä suurempi osa suomalaisesta tietoliikenteestä on viime yön jälkeen ulkomaisen tiedustelun kohteena, sillä suuret runkoverkot menevät Ruotsin kautta.”

”Viestintäviraston arvion mukaan suomalaiset salaavat viestejään vielä suhteellisen harvoin.”

– Helsingin Sanomat

Eli kannattaa lisätä selaimen osoitepalkissa HTTP:n perään S niin kuin salaus sellaisissa palveluissa, joissa se on mahdollista. Sähköposteissa viestit voi salata tietoliikenteen lisäksi myös viestin osalta käyttämällä esimerkiksi Thunderbirdissä Enigmail-lisäosaa. Tällöinkin tosin vuodetaan tunnistetiedot.

Tietenkään kaikki viestintä ei ole tärkeysasteeltaan salauksen arvoista, ja ovathan Britannian ja Yhdysvaltain liittolaismaat kaapanneet Ukusa-sopimuksella eli niin sanotulla Echelon-järjestelmällä Suomesta tulevaa tietoliikennettä jo vuosia.

Kumiankka-metodi debuggauksessa

Ohjelmoinnissa koodin kirjoittamisen lisäksi on tärkeää osata debugata koodia, eli selvittää mistä ilmennyt ongelma johtuu ja miten se ratkaistaan. Ongelmanselvitykseen on olemassa erilaisia välineitä, mutta yksinkertaisimmillaan se voi olla esimerkiksi kumiankka, kuten Canterbury Linux User’s Groupin postituslistalla asia ilmaistiin.

Kumiankka-metodi debuggauksessa menee seuraavasti:

  1. Kerjää, lainaa, varasta, osta, valmista tai muuten hanki kumiankka (amme-tyyppiä)
  2. Aseta kumiankka pöydälle ja kerro, että tulet kohta käymään läpi hieman koodia sen kanssa.
  3. Selitä ankalle mitä koodisi pitäisi tehdä ja syvenny yksityiskohtiin kertomalla asiat rivi riviltä.
  4. Jossain vaiheessa tulet kertomaan ankalle mitä teet seuraavaksi ja sitten tajuat, että todellisuudessa se ei ole sitä, mitä oikeasti teet. Ankka istuu seesteisenä, onnellisena siitä tiedosta, että on auttanut sinua.

Toimii joka kerta, ja jos kumiankkaa ei ole saatavilla, voi korvikkeena käyttää myös toista henkilöä, joka istuu vieressäsi ja kuuntelee. Tosin, jos työskentelet avokonttorissa ja selität asioita kumiankalle, kannattaa se tehdä ääneti ajatuksissa, sillä muuten voit saada osaksesi outoja katseita. Englanniksi asia tunnetaan nimellä Rubber Duck Debugging.

Vaadin tarjoaa Swingiä Web-sovellusten kehitykseen

Web-sovellusten kehitys Javalla on täynnä erilaisten frameworkkien kuten Strutsin, Springin ja JSF:n hyödyntämistä, joista jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa ja varsinainen toteutus on usein sekoitus HTML-merkkausta ja koodia. Java EE -sovelluskehitystä voi kuitenkin katsella myös hieman erilaisesta näkökulmasta: Suomalainen IT Mill on rakentanut kokonaisuuden nimeltä Vaadin, joka tuo Javan Swing -maailman Web-sovelluksiin. Lopputuloksena on sovelluskehys, jossa HTML:n koodaaminen unohdetaan lähes täysin ja sovellusta toteutetaan samalla periaatteilla kuin työpöytäsovelluksia, joka on kätevää, jos tykkää Java Swing -tyylisestä sovelluskehityksestä.

Vaadinta voi lyhyesti kuvata sanomalla sen olevan Swing-koodausta sekä hyvässä että pahassa. Web-sovelluksen toteutus Vaatimella on suhteellisen helppoa, mutta toisaalta se myös Swingin tapaan rajoittaa käyttöliittymäsuunnittelua. Toteutuksessa HTML:n ja komponenttien säätäminen jää pois, jolloin toteuttajat voivat keskittyä varsinaiseen toimintaan kuuntelijoiden ja tapahtumien parissa. Kokonaisuutena kehitys on tavallaan selkeämpää kuin esimerkiksi JSF:llä, jossa toiminnot hajoavat sekä sivuille että Java-luokkiin ja erilaisia säädettäviä XML:iä on useita. Totuus ei tietenkään ole aivan näin yksinkertaista, mutta melkein.

Sovelluskehityksen osalta Eclipselle on saatavilla WYSIWYG-editori ja sovelluksen debuggaus onnistuu normaalisti debug-moodissa ja käyttöliittymän osalta Firefoxin Firebug-lisäosalla, eli sen osalta ei ole mitään ihmeellistä. Käytettävissä on useita erilaisia komponentteja ja hyvä dokumentointi, joilla toimintoja rakentaa. Tutoriaalien avulla pääsee helposti alkuun ja näkee mistä asiassa on kyse. Vaadin on lisensoitu avoimen lähdekoodin Apache License versio 2.0 -lisenssillä, joten tarvittaessa sen laajentaminen ja bugien korjaaminen on mahdollista. Saatavilla on myös maksullista tukea ja palveluita.

Vaadin perustuu Google Web Toolkitin päälle, jota käytetään selaimelle piirtämiseen ja GWT:hen verrattuna Vaadin-sovellukset pyörivät palvelinpuolella, kun GWT on selainpuolen sovellus. Vaadin-sovellus on paljolti sidottu JavaScriptiin ja siinä on mielestäni myös sen heikoin lenkki, sillä suorituskyvyllisesti käytetty lähestymistapa ei ole kovin tehokas. Etenkin monimutkaisilla käyttöliittymäkomponenteilla ja ulkoasuilla selaimen JavaScript-suorituskyky tulee äkkiä vastaan, vaikkakin tällä saralla on etenkin Googlen Chrome ja Safari kunnostautuneet. Muuten komponentit toimivat hyvin riippumatta käytettävästä selaimesta.

Vaikka Vaadin tavallaan yksinkertaistaa rikkaiden Internet sovellusten (RIA) tekemistä, pidän itse enemmän perinteisestä Java Server Facesiin (JSF) pohjautuvasta Web-kehityksestä. JSF:n kanssa käyttöliittymän koodi on erikseen HTML:ssä, johon on lisätty tarvittavat sidokset ja dynaamisuutta. Tietenkin tässäkin tavassa on omat ongelmansa, etenkin kun JSF 1.2 ja käyttöliittymäkomponentit ovat mitä ovat. Ehkä taustani Web-koodaajana vaikuttaa siihen, että pidän enemmän siitä, että pääsen helpommin näkemään ja säätämään käyttöliittymää HTML-tasolta, eli tekemään juuri sitä, mistä ”perinteiset” Java-koodarit eivät tykkää. Ainakin saan tarkalleen mitä haluan, jos osaan sen HTML:llä, CSS:llä ja käytössä olevilla komponenteilla toteuttaa.

Vaadin on kuitenkin kätevä tapa toteuttaa Web-sovelluksia ja sillä saa kohtalaisen nopeasti aikaan hyvän näköistä jälkeä helposti. Toisaalta kuten kaikissa sovelluskehyksissä, on myös Vaatimessa asioita, jotka aiheuttavat kehittäjälle harmaita hiuksia. Nimi Vaadin tarkoittaa myös naaraspuolista poroa ja sanaa voidaan käyttää esimerkiksi lauseessa ”Vaadin parempia käyttöliittymiä!”.

Näköjään seuraava Vaadin Developer Meetup pidetään 3.12.2009 Pitäjänmäellä Helsingissä Logican tiloissa (ilmoittautuminen 26.11.2009 mennessä).

Esimerkkinä silloin vielä IT Mill Toolkit -nimellä tunnetulla Vaadin-kehyksellä hahmoteltu sähköpostisovellus:

iMail iMail

Stund tuo kesää syksyn harmauteen

Syksyn ja kehnojen pyöräilykelien saapuessa voi todellisuutta paeta videoiden maailmaan, joskin katsoessa maailmalla kuvattuja pätkiä, alkaa kaipaamaan myös kotimaahan hieman isompia korkeuseroja. Vaikka en varsinaisesti ole freeriden ja hyppymisen suurin ystävä, on Stund -TV-sarjassa vedetty setti hienoa katseltavaa. Sarjan pääjehut Steve Romaniuk ja Mike Kinrade yhdessä kavereidensa kanssa vetävät kyllä isosti upeissa maisemissa. Tässä alkaa jo itsekin odottamaan kesää, että pääsisi taas pyörän päälle metsässä rymistelemään.

Stund -TV-sarjasta on ilmestynyt jo yksi kausi ja toinen on jokin aika sitten juuri alkanut. Sarjan videot ovat katsottavissa Pinkbikessä Stund-blogissa. Aikaisemmin blogissa linkitettyjä videoita ei vanhoilla linkeillä löydy, vaan ne pitää etsiä erikseen (listassa). Tähän mennessä ovat ilmestyneet:

Ensimmäisen kauden jaksot voi kätevästi ladata omalle koneelle MTBView.com-sivustolta myöhempää fiilistelyä varten. Ajopaikkoja ovat ilmeisesti Utah, Kelowna, Kamloops, Van/Whistler ja Nelson. MTBView.com-sivustolta löytyy myös muuta mukavaa katsottavaa kuten Drop in -sarjan viides kausi ja muita pyöräilyaiheisia videoita. Kun syksyn harmaus ja ankeus yllättää, kannattaa siis suunnata Internetiin ja haaveilla edessä odottavasta kesästä ja hetkistä pyörän päällä.