Expert Expo toi näytille uusinta tekniikkaa

Viikonloppuna tuli vierailtua Messukeskuksessa Expert Expo -myyntimessuilla, jossa oli esitteillä 9000m^2 kodintekniikkaa eri valmistajilta. Tilaa oli varattu yläkerrassa muutaman hallin verran ja tapahtuma tarjosikin runsaasti nähtävää, oheistapahtumaa ja arvontoja. Messut olivat ilmaiset ja oikein antoisat sisällöllisesti, ainakin jos vertaa muutama viikko sitten järjestettyihin Games People Play -messuihin.

Päämotiivinani messuilla oli tutustua eri taulutelevisioiden tarjontaan ja se onnistuikin suhteellisen hyvin, vaikka kuvapuolella piti tyytyä mainosvideoihin, eikä telkkareihin päässyt katselua lukuun ottamatta tarkemmin tutustumaan. Kuvanlaadullisesti kaikki nähtävillä olevat mallit olivatkin hyviä, enkä esillä olleen kuvamateriaalin perusteella huomannut eroa 50Hz:n ja 100Hz:n tekniikoissa. Mielenkiintoni kohdistui Sonyn ja Samsungin eri malleihin, joista messuilla oli ihan hyvät tarjoukset. Televisio jäi kuitenkin ostamatta, sillä Sonyn ulkoasu ei kohtuuhintaisissa malleissa (mm. W5500) miellytä silmääni ja Samsungissa jäin miettimään 300e hintaeroa 50Hz:n ja 100Hz:n mallien välillä ja foorumeilla kommentoitua input lagia pelatessa. Voi olla, että pitää katsella Sonyn 40E5500 -mallin suuntaan tai sitten vain luottaa Samsungin pelimoodin toimivuuteen 40B655-mallissa. Oman hintaluokkani yläpuolelta nähtävillä oli LG:ltä, Samsungilta ja muistaakseni myös Philipsiltä ja Sonylta LED-televisioita, jotka näyttivät kyllä hyviltä sekä ulkonäöllisesti että kuvallisesti. Hintaa vain oli ihan liikaa televisioksi.

Televisioiden ja niihin liittyvän tekniikan ohella paikalla oli Expertin edustamista merkeistä nähtävillä kannettavia tietokoneita, äänentoistoa, kameroita, navigaattoreita, konsoleita ja perinteisempää kodintekniikkaa kuten pesukoneita, imureita ja partakoneita. Nokian ständillä oli esitteillä muun muassa X6 ja ExpressMusic -puhelimet, jotka vaikuttivat ihan asiallisilta laitteilta. Etenkin kyseisten puhelinten ilmeisesti uusi S60-käyttöjärjestelmä vaikutti paljon paremmalta ja reaktiivisemmalta kuin omassa N95:ssä oleva, jossa jokaista toimintoa saa odotella ikuisuuden. Näytteillä oli myös N900-luuri, mutta en jaksanut odotella sen vapautumista, kun jotkut eivät tajua, että messuilla on muitakin ihmisiä. Kosketusnäytöllisiä puhelimia kokeiltaessa kuitenkin tuntui, että QWERTY-näppäimistö voisi olla ihan paikallaan, jos luurilla aikoo jotain kirjoitella. N97:n ja N97 minin näppäimistöt olivat ihan näppärän tuntuisia, vaikka käytännössä kokeileminen jäikin vähälle.

Expert oli järjestänyt kyllä hyvän tapahtuman eri valmistajien kanssa ja ainakin mitä kassojen suuntaan katseli, taisi myös kauppa käydä mainiosti. Eteisaulan noutopisteessä jono kiemurteli kohtalaisen pitkänä. En tiedä paljon tuollaisen messualueen vuokraaminen, henkilöstön palkat (palvelualttiita myyjiä oli paljon) ja järjestelyt oikein maksavat, mutta aivan ilmaista se ei varmaankaan ole. Messut ainakin osoitti, että taulutelevisioiden hinnoissa on runsaasti ilmaa, jos niistä voidaan antaa useiden satojen eurojen alennuksia. Tosin tämänhän jo tiesi, kun Suomen hintoja vertaa esimerkiksi Saksan hintoihin.

Yökerhoissa voisi olla tyytyväisyystakuu

Näin viikonlopun lähestyessä tulee taas ajankohtaiseksi asia, joka on muutaman kerran ollut ajatuksissa: baarin sisäänpääsymaksun joutuu ostamaan näkemättä ”tuotetta”. Yleisesti ottaen kaupankäynnissä on mahdollisuus palauttaa viallinen ostos ja saada siitä joko rahat takaisin tai vaihtaa se johonkin toiseen, mutta viihderavintoloissa käydessä joutuu aina ostamaan ”tuotteen” niin sanotusti sikana säkissä, eli tietämättä mitä rahalla on saamassa. Tuotteeseen ei voi edes oikein tutustua ennakolta, kuten tavaroita ja muuta konkreettista ostettaessa voi tehdä. Sama periaate pätee tavallaan myös palveluita ostettaessa, vaikka niiden osalta tietää suurin piirtein mitä on saamassa.

Baareihin on etenkin viikonloppuisin ostettava ovelta suhteellisen kallis pääsylippu, usein 8 tai 10 euroa, jonka sisällöstä ei voi koskaan ennalta tietää. Tietenkin bändien keikoille mentäessä asia on hieman toinen, kun tietää saavansa ainakin kunnollista musiikkia, mutta ihan normaalina perjantai- tai lauantai-iltana rahastus tuntuu kovalta. Lisäksi lipun päälle pitää vielä usein maksaa parin euron eteispalvelumaksu ja juomatkin ovat hinnoiteltu runsaalla katteella. Täten ennen kuin varsinaista tuotetta, eli baarin viihdetarjontaa ja ilmapiiriä, on edes nähnyt, on lompakosta hävinnyt aimo summa rahaa. Jos sitten baarin tunnelma ei miellytäkään, ei rahoja varmastikaan saa takaisin, vaikka lähtisi melkein heti pois.

Pääsymaksusta voisi saada myös palautusta, jos lähtee baarista pois ennen sulkemisaikaa, siten että tilalle päästetään toinen henkilö, joka tietenkin myös maksaa saman hinnan pääsylipusta, vaikka saa viihdettä vähemmän aikaa. Seduloissa on ilmeisesti jokin systeemi, että samalla lipulla pääsee muihinkin saman ketjun yökerhoihin, joka on ihan kätevää. En ole sitä kyllä käytännössä todentanut ja mahtaako se edes toimia, sillä baarien jonoissahan sitä menee jo useampi tovi, jos sisään edes myöhemmin illalla pääsee.

Yökerhoissa voisi olla jonkinlainen tyytyväisyystakuu, ja jos meno ei miellytä, saisi rahoista osan takaisin tai vapaalipun käytettäväksi. Toisaalta, vaikka pari kertaa on tehnyt mieli pyytää pääsymaksurahat takaisin, en ole sitä kyllä edes yrittänyt. Tiedä sitä, kenties se olisi onnistunutkin. Nykyään sitä tulee kuitenkin baareissa käytyä sen verran harvoin, että rahallinen menetys paikan vaihdoksesta ei häiritse. Harmittaa kuitenkin.

Games People Play -messut 2009

Olen selkeästi mainosten uhri, sillä haksahduin viime lauantaina (19.9.2009) piipahtamaan Games People Play -messuilla Helsingin Kaapelitehtaalla. Painotus sanalla piipahtamassa, sillä messujen anti oli aika köykäinen ja jo ulkoapäin pystyi aistimaan puuttuvaa messutunnelmaa: Kaapelitehdas näytti autiolta. Messuilla oli tarjolla pääasiassa konsolipelejä Xbox 360:lta, PlayStation 3:lta ja Wiiltä ja erilaisia perinteisiä pelejä kuten biljardia, dartsia ja lautapelejä.

Pelikonsolit olivat selkeästi tapahtuman vetonaulana ja äskettäin ilmestynyt NHL 2010 pyöri useammallakin ruudulla. Pelien osalta pääsi testaamaan muun muassa Dante’s Infernoa, Brütal Legendia, Need for Speed Shiftiä ja erilaisia Wii Sports Resort ja Fit -pelejä. Need for Speediä pystyi testaamaan Logitechin G25/G27 -ratin ja Plei Factoryn -pelituolin -yhdistelmällä. Ratti oli loistava, mutta vaikka tuolissa oli ideaa, ei ajotuntuma oikein lämmittänyt. Parempi kuitenkin kuin Xbox 360:n ratilla sohvalta ajaen.

Paikalla oli myös Circuit, jonka pisteessä pääsi testaamaan autopelejä kunnon formulamaisessa ohjaamossa GT-R Evolution -pelillä ja ratana näytettiin käytettävän Keimolaa. Näytillä oli myös Formula Ford -luokan ajokki, jonka kuskia Jesse Anttilaa vastaan pääsi päivän nopein kisailemaan. Hyvin näytti ratti kilpakuskilta taittuvan, vaikka muistaakseni itse ajoin nopeammin Keimolassa keväällä, kun Circuitin tarjontaan kävimme firman kanssa tutustumassa. Formularunko, ajotuntuma ja GT-R-pelin simulaatio on kyllä toimiva kokonaisuus.

Koko perheen pelimessuina mainostetun tapahtuman tarjonta oli laimeaa, etenkin kun pääsylipusta kiskottiin 12 euroa ja lisäksi ovipalvelusta 2,5 euroa. Sillä rahalla olisi odottanut hieman enemmän saavansa. Loppusyksystä järjestettävät DigiExpo-messut ovat olleet parempaa vastinetta rahalle.

Cable Open! -viikonloppu 18.-21.9.2009

Cable Open! -viikonloppu on jälleen täällä ja tänään perjantaista 18.9. klo 18 alkaen maanantaihin 21.9. klo 8 asti voivat kaapelitelevisioverkkojen asiakkaat katsella maksutelevisiokanavia ilmaiseksi. Kanavatarjonta vaihtelee paikallisten kaapelitelevisioyhtiöiden tarjonnan mukaan (Welhon ja Soneran tiedotteet). Nyt on ensimmäistä kertaa ilmaiskatselussa myös HD-kanavia.

Cable Open! on tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:n yhdessä kaapelitelevisio- ja iptv-operaattoreiden, ohjelmayhtiöiden, Teoston ja Kopioston kanssa järjestämä tapahtuma.

Valoa aamuherätyksiin sarastusvalolla

Philips Wake-up Light

Syksyn ja synkkien aamujen lähestyessä on taas aika vetää virtapiuha yöpöydällä kesän ”talvehtineesta” Philipsin Wake-up Lightista sähköpistokkeeseen ja herätä valon sarastukseen. Kevään ja kesän valoisina aamuina ei sarastusvalolla ole juuri virkaa, mutta vajaa vuosi sitten ostamani Philipsin sarastusvalo herättää mukavasti talven pimeisiin aamuihin. Vaikka virkeyttä on hieman hankala mitata, on ainakin henkisesti mukavampaa herätä valoisaan hetkeen, kuin perinteisen herätyskellon pirinään pimeässä. Talven pimeydessä pienikin lisävalo on plussaa.

Sarastusvalon periaate on valon voimistuminen hitaasti kohti määritettyä kirkkautta 30 minuuttia ennen asetettua herätysaikaa, jonka avulla elimistö herää pehmeämmin kuin perinteiseen shokkiherätykseen. Tuotekuvauksen mukaan ”Valo osuu silmiin ja vaikuttaa positiivisesti energiahormoneihin ja valmistelee hellävaraisesti elimistöä heräämiseen”. Maksimissaan 300 luksin valotehon lisäksi herätyksen tueksi saa linnun laulua, viidakon ääniä, tuulen suhinaa, merkkiäänen tai radion, joka onkin toiminut ihan hyvin, vaikka kuuluvuuden osalta joutuukin piuhaa virittelemään. Herätysääni voimistuu hiljaksiltaan, joten keskelle rokkikonserttia ei tarvitse säpsähtää. Valossa on lisäksi uniajastin, jolloin esimerkiksi valoa tai radiota voi käyttää ennen nukkumista halutun ajan.

Vaikka ostohinnaltaan sarastusvalo on suhteellisen tyyris, voi sitä rahojaan turhempaankin käyttää. Herääminen onnistuu hyvin, vaikka optimaaliseen käyttöön tarvitsisikin kaksi sarastusvaloa, yksi kummallekin puolelle sänkyä. Kylkeä on hieman liian helppo kääntää, kun valo alkaa paistaa silmiin. Lisäksi vain kahden metrin pituinen sähköjohto on hieman nihkeä, jos sängyn lähellä ei ole sähköpistoketta.

Web-sovelluksen käyttöliittymän prototypointi

Olen kesän aikana työstänyt opiskeluitani kohti valmistumista ja välituloksena sain aikaan kandidaatintyön otsikolla ”Web-sovelluksen käyttöliittymän prototypointi”. Työssä käsittelin erilaisten prototypointimenetelmien soveltuvuutta Web-sovellusten käyttöliittymien mallintamiseen ja siihen liittyviä asioita ja työvälineitä. Näkökulma oli hieman katsauksen tyylinen, eikä työssä varsinaisesti toteutettu mitään ja se kyllä näkyy työn tuloksissa: enemmän pohdintaa kuin konkreettisia asioita.

Kandidaatintyöni alkoi alkukesästä alkuraportin kirjoittamisella, ja koska havahduin kesäkurssin alkamiseen hieman myöhään, keräsin lähteet, käsittelin ohjaajan kommentit, tein aiheanomuksen ja kirjailin raportin kasaan parin viikon aikana. Onneksi alkutalvesta oli tullut hieman pohdittua aihetta ja mietittyä työn suurpiirteinen rakenne jo kuntoon, sillä alkuraportista 10 minuutin seminaariesityksen pitäminen kesäkuun alussa tulikin eteen nopeasti. Kun muiden raportteja ja professorin kommentteja kuunteli, oli omani hyvällä pohjalla muun muassa rakenteen ja lähteiden suhteen. Ensimmäinen vaihe sujui siis hyvin, vaikka jos olisin ollut hieman aikaisemmin liikkeellä, olisin voinut esittää raportin 7 hengen ryhmässä, kun nyt piti tyytyä kolme kertaa isompaan porukkaan. Se päivä hieman venyi, sillä esitysten päälle piti vielä matkustaa Helsingistä Lappeenrantaan ja takaisin.

Alkuraportin esittämisen jälkeen iskikin sitten pienoinen jatkamisen vaikeus ja kesällä työ eteni suhteellisen hitaasti. Muutamaan viikkoon en tainnut saada mitään aikaan ja kelitkin olivat mitä mainioimpia. Lopulta löysin taas oikeanlaista motivaatiota työn edistämiseen ja heinäkuun puolenvälin jälkeen loppuraportti alkoi jo muodostumaan ihan käsiteltäväksi kokonaisuudeksi. Elokuun alkupuolella sitten painettiinkin näppäimiä oikein urakalla ja muutaman kommenttikierroksen ja hienosäätämisen jälkeen oli loppuraportti esittämiskunnossa. Onneksi töissä oli kesälomien aikana hieman hiljaisempaa, jolloin aikaa jäi muullekin kuin töille.

Elokuun loppupuolella oli taas aika matkustaa Lappeenrantaan esittämään loppuraportti ja tällä kertaa ehdin aikaisempaan ryhmään 10 muun henkilön kanssa. Paljon miellyttävämpää. Jos alkuraportti oli hyvällä mallilla, ei loppuraportti aivan samalle tasolle yltänyt. Hieman teoriapainotteisuudesta ja asioiden arvioivasta otteesta johtuen työn tulokset jäivät hieman vähäisiksi, mutta onneksi eivät kyllä muidenkaan töiden tulokset mitään kovin erikoisia olleet, ainakaan sen perusteella mitä esityksistä pystyi päättelemään. Vasta työn valmistumisen jälkeen oikeastaan näki, miten aihetta olisi voinut (paremmin) käsitellä, rajata käsittelyä hieman suppeammaksi ja tarkentaa tiettyihin osiin.

Työn arvosteltavaksi lähettämistä ja kandidaatintyöksi paketoimista varten jäi siis vielä hieman hiottavaa, vaikka suuria muutoksia tässä vaiheessa ei oikein ollut aikaa toteuttaa. Hieman tarkennusta käytännön osioon, kieliasun tarkistamista ja pilkun viilausta. Lopulta työni sisälsi 43 sivua, 1 kuvan, 2 taulukkoa, 27 viitettä ja 0 liitettä. Eli hieman turhan lavea, kun ohjeistus sanoo työn mitaksi 1/3 diplomityöstä, noin 25-35 sivua. Kaikkiaan ”Kandidaatintyö ja seminaari” -kurssi koostui seuraavista kokonaisuuksista:

Arvostelun osalta ohjaaja arvioi eri osa-alueita arvostelumatriisin perusteella. Kieliasun ja johdonmukaisuuden osalta olisi voinut päästä parempaan lopputulokseen ja lähteiden analysointia olisi voinut tehdä enemmän. Työn tulokset muodostuivat nyt sellaisiksi kuin ovat ja osaltaan palvelevat aiheen jatkokäsittelyä, mutta eivät oikein yksinään tarjoa kovin erikoisia havaintoja. Ainahan sitä olisi voinut panostaa enemmän aikaa kokonaisuuden hiomiseen, mutta näillä resursseilla osa-alueet muodostuivat seuraavasti:

  • Työn suunnittelu (15%): 4.5
  • Työn tulokset (30%) : 4
  • Tekijän itsenäisyys / omintakeisuus (15%) : 5
  • Esityksen johdonmukaisuus ja huolellisuus (15%) : 4
  • Tutkielman kieliasu (10%) : 4
  • Kirjallisuuden valinta ja käyttö (15%) : 4.5

Kirjoitin työn alusta alkaen käyttäen LaTeXia, ja vaikka aivan mutkatonta ei työskentely ollutkaan, oli kirjoittaminen helppoa ja muotoiluihin ei tarvinnut erikseen panostaa. Samalla tuli tutustuttua paremmin LaTeXin käyttöön. Etenkin viitteiden ja viittausten hallinta oli erittäin kätevää BibTeX:llä: valmiit viitetiedot sai suoraan liitettyä muun muassa ACM:stä ja IEEE Xploresta. Vastaavasti oikoluvun puute teetti hieman lisätyötä ja taulukoiden, sekä kuvien joustava sijainti tekstin seassa hieman ärsytti.

Onneksi kirjoittamista ei tarvinnut aloittaa aivan tyhjältä pohjalta, vaan sovelsin jonkun Lappeenrantalaisen tekemää LaTeX-mallipohjaa englanninkielistä diplomityötä varten. Laitan jatkokehittelemäni suomenkielisen mallipohjan saataville, kunhan saan sen muokattua julkaistavaan kuntoon. Suurimmat muutokset tein lähinnä PDFLaTeXin käytössä (PNG- ja JPG-kuvat) ja viitteiden esittämisen muodossa.

Periaatteessa nyt olisi jo kasassa tekniikan kandidaatti -tutkinto (alempi korkeakoulututkinto), mutta koska opiskelen diplomi-insinööriksi vanhan tutkintorakenteen mukaisesti, on kandidaatintyö vain ”Erikoistyö”-kurssin korvaava välietappi. No, tavoite on kuitenkin korkeammalla ja siihen liittyen diplomityön kirjoittaminen alkaa siitä, mitä kandintyössä aiheen jatkokäsittelyssä pohdittiin.

Web-koodausta Espressolla ja sokerilla

Web-sivuja voi rakennella monilla ohjelmilla, mutta helpoiten se onnistuu, kun apuna on työkalu, joka oikeasti toimii. Mac OS X:ssä Eclipse-pohjainen Aptana on mitä Eclipse yleensäkin on, eli kankea, raskas ja ei oikein ole Mac-maailmaan yhteensopiva. Onneksi muitakin vaihtoehtoja on, mutta ilmaisohjelmien tarjonnan suhteen hieman nihkeästi. Kaupallisella puolella vastaavasti on muutamia hyviä vaihtoehtoja kuten Panicin Coda ja MacRabbitin Espresso.

Espresso on Web-koodaukseen tarkoitettu editori, joka tarjoaa hyvät teksti- ja CSS-editorit ja niiden ympärille rakennetun toimivan kokonaisuuden. Tekstieditorista löytyy tagien ehdotus ja täydennys ja blokkeja voi piilottaa. Koodausta voi helpottaa koodipätkillä eli snippeteillä kuten TextMate tyyliset tekstieditori-toiminnoilla. Yksi kätevä ominaisuus on sivun toteutuksen seuraaminen reaaliajassa, sillä esikatselun saa auki omaan ikkunaan ja se päivittyy sitä mukaa, kun koodiin tehdään muutoksia. Ohjelmaa avatessa avautuvat myös edellisellä kerralla auki olleet ikkunat, jolloin työympäristö on nopeasti käyttövalmiina.

Espresso

Espresso tukee vakiona HTML:ää, CSS:ää, XML:ää, JavaScriptiä ja PHP:tä, mutta sokerilla (Sugar) voi viritellä ohjelmaan tuen uusille kielille kuten jQuerylle, Rubylle ja Djangolle. Sivuston julkaiseminen on mahdollistettu käyttäen FTP:tä, SFTP:tä, FTP/SSL:ää tai Amazon S3:sta. Lompakkoa ohjelma keventää noin 60 euron verran.

Osallistuin alkutalvesta MacHeistiin, jossa jaettiin ohjelmia ilmaiseksi ja lisäksi ostin lopulta edullisen MacHeist Bundlen, jossa mukana tuli muun muassa World Of Goo, Hit List ja Espresso. Olen aikaisemmin tyytynyt pienet Web-sivujen rakennustarpeet toteuttamaan joko TextWranglerilla tai isomman muutoksen tapauksessa Aptanalla, mutta näihin verrattuna Espresso on toisesta maailmasta, paremmasta sellaisesta. Käytännössä Espresso on vastaava ja osittain parempi kuin kuin kehuttu Coda, jota myös nopeasti testailin.