SimCity julkaistiin avoimella lähdekoodilla

SimCity oli aikanaan mahtava peli ja oman kaupungin rakentamisessa kului tunti jos toinenkin. Nyt SimCity on julkaistu avoimen lähdekoodin GPL v3-lisenssin alla ja tavaramerkeistä johtuen nimi on vain vaihtunut Micropolikseksi, joka oli SimCityn työnimi.

Aivan ilman syytä ei SimCityä julkaistu, vaan peli julkaistaan One Laptop Per Child -projektin OLPC XO-kannettavan mukana pienien parannuksien ja uudenaikaistamisien kera. XO-käännöksen ja aikanaan SimCityn käännökset useille alustoille on toteuttanut Don Hopkins, jonka sivuilta peli on myös ladattavissa. Boing Boingin jutusta selviää mitä muutoksia peliin tehtiin.

Micropoliksesta ei vielä löytynyt Gentoon bugzillasta ebuildia, mutta valmis binääri auttoi alkuun. Kun vielä Ubuntun foorumin ohjeilla laittoi Numlockin pois päältä, oli hiirikin taas käytössä ja peli valmis aloitettavaksi. Aivan oikein peli ei kuitenkaan pelittänyt, sillä tiilet ja maa jäivät näkymättä. Pelin käyttöliittymäkin tuntui olevan sekavampi kuin aikaisemmin. Nykyajan mittapuilla arvioituna SimC^^ Micropolis on kyllä kohtalaisen karun näköinen. Muistaakseni (tämäkin) peli oli paljon hienompi silloin nuoruudessa.

Grafiikoiden näkymistä ja näin ollen pelaamista saattaisi auttaa, jos pelin kääntäisi lähdekoodeista, mutta sekään ei onnistunut heittämällä, joten odottanen josko Micropolis tulisi joskus Portageen.

(via OSnews)

Micropolis Micropolis

Tux kertoo ajankohtaiset asiat ja paljon muuta

Tux Droid

Jos pöydänkulmalta löytyy ylimääräistä tilaa, voi siihen sijoittaa Nabaztag-pupun tai hieman katu-uskottavamman Tux-pingviinin. Firebox-verkkokaupan langaton Tux-droid osaa kertoa erilaisia tietoja ja ilmoittaa niistä heiluttamalla siipiään, tanssimalla, pyörimällä ja silmien vilkuttelulla.

Pingviini taitaa lukuisia temppuja ja avoimeen lähdekoodiin perustuva toteutus tarjoaa laajan kirjaston erilaisia temppuja, joista valita. Luettelosta löytyy perinteisten sähköposti- ja RSS-tietojen lisäksi muun muassa VOIP-puhelin, herätyskello ja erilaisia kaiutin-toimintoa, valoanturia sekä liiketunnistinta hyödyntäviä temppuja. Tux voi toimia tavallaan myös vartiokoir… pingviininä. Mukana tulee kalaa muistuttava RF-lähetin, joka liitetään tietokoneeeen ja kaukosäädin, jolla pingviiniä voi käskyttää.

(via Engadget)

Timanttijauhetta prosessorin siilelle ja lämmöt laskevat

Timantit ovat ikuisia ja timanteille löytyy useita erilaisia sovelluskohteita työkaluista koruihin. Hieman erikoisempi käyttökohde on erikoisista projekteista tunnetun Inventgeek.com-sivuston omatekoinen timanttitahna, jonka lämmönjohtavuutta verrattiin kaupasta saatavaan hopeatahnaan. Testitulokset olivat lupaavia.

Projektissa valmistettiin timantteihin perustuvaa lämpöä johtavaa tahnaa, jota varten eBaysta ostettiin noin 30 dollarilla 5,6 grammaa eli 28 karaatia 60 000 karkeuksista timanttijauhetta. Tämän jälkeen timanttijauhe sekoitettiin polydimetyylisiloksaania ja polytetrafluorietyleeniä sisältäneeseen piitahnaan, joka ei sisältänyt lämpöäjohtavia materiaaleja, kuten sinkkioksidia. Teoriassa timanttitahnan pitäisi johtaa paremmin lämpöä kuin hopeatahnan, sillä hopean lämmönjohtavuus on 429 wattia / W/m·K, kun timantilla se on 900 – 2320 W/m·K.

Timanttitahnan toimivuutta testattiin 3,4 GHz:n kellotaajuudelle ylikellotetulla Pentium D -prosessorilla ja Arctic Cooling Freezer Pro 7 -coolerilla ja testeissä havaittiin jopa 16 astetta alhaisempi lämpötila rasituksessa, kuin käytettäessä Arctic Silverin hopeatahnaa. Aihetta käsittelevässä Muropaketin uutisessa kuitenkin epäillään tulosten luotettavuutta, sillä testitulokset ovat esitetty Inventgeekin-sivuilla melko ympäripyöreästi.

Timanttitahnalla olisi silti varmasti kysyntää tietokoneharrastajien viritysmarkkinoilla, joissa erikoisuus on valttia. Sivuilta löytyy myös yksinkertaiset ohjeet oman timanttitahnan valmistukseen, joten nyt lyömään naapurin pojalle luu kurkkuun. Kullatut liittimet eivät ole mitään timanttiseen jäähdytykseen verrattuna.

Tässä yhteydessä voidaankin huomioida, että timanteilla on lämmönjohtokyvyn lisäksi myös naisiin vaikuttavia ominaisuuksia, mutta jos kerrot ostaneesi timantteja tietokoneellesi, ei havaittavissa ole ainakaan lämmön alenemista. Kertoman mukaanhan timantit ovat naisen parhaita ystäviä

(via Muropaketti)

Hillitse Macin käynnistymisäänen voimakkuutta

Macistit ovat varmasti huomanneet, että konetta käynnistäessä kuuluu aina käynnistymisääni hieman Windows-maailman tapaan, ellei äänenvoimakkuutta ole mykistänyt. Vaikka Maceja ei tarvitse päivittäin käynnistellä ja käynnistymisäänen voi välttää, on myös vaihtoehtona säätää käynnistymisäänen voimakkuus erikseen.

StartupSound.prefPane on ohjelma, jonka avulla voidaan hallita Macin käynnistymisääntä ja voimakkuutta voidaan säätää riippumatta ääniasetuksista. Ohjelman asennuksen jälkeen ”System Preferences”-ikkunasta löytyy ”Startup Sound”-kohta. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille ja toimii myös Leopardissa.

Myös Psst osaa hiljentää Macin käynnistymisäänen muuttamatta muita ääniasetuksia. Psst ei kuvien mukaan integroidu aivan yhtä saumattomasti OS X:n maailmaan, kuin kilpailijansa, mutta tarjoaa samat toiminnallisuudet. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille, mutta en listasta löytänyt mainintaa Leopardin kanssa toimimisesta.

Käynnistymisääni on pieni ongelma, mutta kun pari kertaa unohtaa hiljentää koneen ennen uudelleenkäynnistämistä ja ääni kajahtaa luentosalissa, olisi kyseistä säätöominaisuutta osannut arvostaa.

Ultramon tuo helpotusta usean näytön käyttämiseen Windowsissa

Tietokoneen mielekäs käyttö vaatii mielestäni ison työpöydän, jotta kaikki tarvittavat ikkunat mahtuvat järkevästi esille, eikä joka välissä tarvitse pujotella alt-tabilla tai klikkailemalla alapalkkia. Yhtä näyttöä käytettäessä työpöydän koko on jokseenkin rajoitettu ja etenkin töissä käytössäni olevan 19″-näytön 1280×1024-resoluutio on turhan pieni vaikka 22″-näytön 1920×1200-resoluutio on riittävästi, on lisätilalle aina tarvetta. Onneksi työpöytää on mahdollista laajentaa toiselle näytölle ja 15.4″-kannettavani 1680×1050-resoluution valjastaminen ulkoisen näytön rinnalle tuokin mukavasti lisätilaa.

Windowsia ei kuitenkaan ole selkeästi ajateltu käytettäväksi kahdella näytöllä, sillä alapalkki on rajoitettu vain yhdelle näytölle ja kaikki ikkunat ahtautuvat tähän pieneen tilaan, vaikka toisella näytöllä olisikin runsaasti tilaa. Ongelma ei kuitenkaan ole kummoinen ja siihen on saatavilla ratkaisu: Ultramon. Nyt alapalkki saadaan levitettyä molemmille näytöille ja alapalkissa näkyvät ikkunat näkyvät vain kyseisen näytön alapalkissa. Ikkunoita on helppo siirtää näytöstä toiseen pikanäppäimillä tai ikkunan yläpalkkiin tulevilla painikkeilla ja taustakuvankin saa määrättyä molemmille näytöille erikseen. Hyvän käsityksen Ultramonin toiminnasta saa lukemalla yleiskatsauksen tai kattavamman kierroksen ohjelman ominaisuuksiin.

Sveitsiläisen Realtime Softin Ultramon ei harmillisesti ole ilmainen vaan maksaa vajaat 40 dollaria ja on saatavissa Windows XP:lle, Vistalle sekä vanhemmille Windowseille. Kätevyydestä ja tarpeellisuudesta kannattaa maksaa, joten euroiksi muuttamisen ja verojen lisäämisen jälkeen loppusummaksi muodostui 35 euroa. Maksukin onnistui kätevästi Swregin kautta Nordean Visa Electron -kortilla. Rekisteröintikoodi napsahti sähköpostiin tilauksesta seuraavana päivänä.

Tutkin myös ilmaisohjelmien tarjontaa, mutta tulos ei ollut kovinkaan palkitseva. Löysin kyllä ilmaisen Multimonin, jossa tosin on ikäviä rajoituksia toiminnallisuuden suhteen: ”Kahta näyttöä käytettäessä kakkosnäytön täytyy olla oikealla puolella ja näytöillä täytyy olla käytössä sama resoluutio.” Etenkin tuo sama resoluutio on ikävä vaatimus, joten tästä ei ollut vaihtoehdoksi.

Ultramon vaikuttaa ihan toimivalta ratkaisulta usean näytön parempaan käyttämiseen Windowsissa, vaikka välttämätön se ei ole. Tehtäväpalkin laajentaminen useammalle näytölle ja taustakuvien määrittäminen onnistuvat ja helpommin ja paremmin kuin Windowsin omilla työkaluilla tai Nvidian näytönohjaimen nView-ominaisuudella. Vielä kun ohjelman hintakin on kohtalainen, on se hankkimisen arvoinen, kun toimivia ilmaisiakaan vaihtoehtoja ei löytynyt.

Neljän 5 Megapikselin kamerakännykän kuvanlaatu vertailussa

GSMArena.com-sivusto julkaisi joulukuussa lyhyen, mutta mainion vertailun neljän 5 Megapikselin kamerakännykän kuvanlaadusta. Vertailtavina kamerakännyköinä olivat Nokia N95 8GB, Sony Ericsson K850, Samsung G600 ja LG KU990 Viewty.

Vertailu on toteutettu ovelasti ja eri matkapuhelimien kuvia ei liitetä suoraan kyseiseen kamerapuhelimeen, vaan testikuvat ovat nimetty A, B, C ja D-kirjaimin. Lukija voi siis ensin itse arvuutella ja vertailla kuvanlaatuja ilman kyseiseen merkkiin liittyvien ennakkoluulojen vaikuttamista. Tarjolla on seitsemän eri kuvaa, joista viisi on ulkokuvia ja kaksi makrotyylisiä kuvia. Vertailujoukkoon olisin toivonut myös sisäkuvia ja kuvia tilanteissa, joissa on huono valaistus.

Vertailutestin ”voittaja” valittiin käyttäjien arviointien perusteella äänten jakauman perusteella parhain kuvanlaatu erottui selkeästi muista kamerapuhelimista. Tulokset löytyvät vertailun toiselta sivulta, jossa paljastetaan kirjainten takana olleet kamerapuhelimet ja niiden saamat äänet. Vertailutestin lopussa GSMArena.com kertoo, että piakkoin olisi tulossa 5 Megapikselien kamerapuhelinvertailu, jossa suoritetaan tarkempaa vertailua. Kuvanlaatu on vain yksi, joskin tärkeä, osa kokonaisuutta.