Olin alkuun hieman epäileväinen MP3-soittimeni toiminnasta Linuxissa, mutta huoli oli turhaa. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka helposti Creativen Zen V Plus Linuxin ja Amarokin kanssa toimi. Tarvittiin vain libmtp:n asentaminen, Gentoon USE-asetuksiin Amarokille mtp ja Amarokin laiteasetuksissa määriteltiin laitteeksi MTP-laite. Lopuksi vielä piuha kiinni ja yhdistä.
Libmtp on POSIX-yhteensopiva (lue Linux) toteutus Microsoftin Media Transfer (MTP) protokollasta, josta libmtp:n toteuttamaa käyttöjärjestelmästä riippumatonta MTP Basic -rajapintaa on ehdotettu myös standardoitavaksi. Libmtp on yhteensopiva useiden MTP:tä käyttävien laitteiden kanssa.
Amarokin ja Zen V:n yhteistoiminta ja kappaleiden siirtäminen on melkein helpompaa Linuxissa kuin Windowsissa, sillä turhat kikkailut on jätetty pois. Musiikin siirtäminen onnistuu normaalisti raahaa & pudota -menetelmällä, kansitaidekin näytti siirtyvän ja kun vielä soittolistan luominenkin onnistui, olen tyytyväinen. Tietenkin Creativen oma ohjelma tarjoaa mahdollisuuden soittimen kokonaisvaltaiselle käyttämiselle, mutta en tarvitse MP3-soittimeen ahdettuja turhia ominaisuuksia kuten videoita, kalenteria tai tehtäviä.
Hieman alle vuoden ikäinen Creative Zen V Plus on toiminut mainiosti ja radionkin herkkyys on ihan kohtalainen. Kestävyyskin on kohdallaan, vaikka yhden napin toiminnassa onkin jo hieman jäykkyyttä havaittavissa ja kuulokkeista kuuluu ajoittain hiljaista nakutusta. Kosteassa pyöräilypaidassa vietettyjen tuntien huomioiden, tämä ei ole mikään yllätys.
Mielestäni Zen V Plus tarjoaa hyvän vaihtoehdon kaikkialla hehkutetulle iPodille, vaikka en juurikaan Creativen tuotteita (äänikortit) arvosta ja pidän Applen tuotteista. Lukuunottamatta iTunesia, en näe mitä erikoista iPodissa on, muuta kuin kalliimpi hinta, ei radiota eikä kelvollista Linux-tukea. Seuraavaa soitinta hankittaessa voikin laitteen Linux-tuki olla ratkaisevassa asemassa, tai sitten vaan täytyy yksinkertaisesti hankkia samalla kertaa sekä Macbook että iPod.