Tilasitko netistä uudet kiekot ja nyt ne pitäisi teipata tubelessta varten? Ei kannata leikkiä teipin kanssa, joka jättää jälkeensä ikävän liimapinnan ja vaikeuttaa pinnojen vaihtamista, vaan siirry nykyaikaan Deaneasy Tube no Tape (TNT) -plugien avulla. Helppoa, yksinkertaista ja kätevää. Vai onko? Otin selvää millainen juttu TNT-plugit ovat.
Deaneasy Tube no Tape
Italialainen Deaneasy on kehittänyt erilaisia ratkaisuja ongelmavapaaseen pyöräilyyn. Tube+:lla suojataan vanne korkeapaineisen sisärenkaan avulla ja Airliner by Vittoria on vaahtomuovinen insertti. Tubeless-renkaisiin heidän ratkaisu on Tube no Tape (TNT) -plugit, jotka korvaavaat vannenauhan ja tubeless-teipin.
Deaneasy TNT:n idea on helpottaa tubeless-renkaan kanssa työskentelyä. Leveille kehille on hankala löytää sopivaa vannenauhaa, joten ainoa vaihtoehto on ollut turvautua tubeless-teippiin. Teippi on kyllä helppo liimata, mutta muun muassa pinnojen vaihtamisessa on teipin kanssa omat ongelmansa ja teipin vaihtaminen jättää ikävät liimajäljet. Tähän pieneen ongelmaan TNT-plugit ovat kätevä ratkaisu.
TNT-plugit ovat ”innovatiivisesta” muovista valmistettuja hattuja, joilla peitetään vanteen pinnan reiät tehden kehästä tiiviis tubelessta varten. Muovinen plugi laajentuu ja mukautuu reikään mukana tulevan muovisen ”jyvän” avulla. Alumiinivanteissa, joissa liitossaumaa ei ole eristetty, pitää se peittää paketissa olevalla teipillä.
Deaneasy TNT:tä on saatavilla neljässä eri koossa: sininen 7,5 mm; punainen 8 mm; keltainen 9 mm; vihreä 9,5/10 mm. Yhdessä paketissa tulee 70 plugia, asennustyökalu ja teippi alumiinisen vanteen liitokseen. Multikit sisältää 70 eri väristä nappulaa ja 70 jyvää.
Deaneasy TNT Multikit ja 9 mm keltainen setti
Olin ajatellut laittaa plugit Newmen Evolution A.30 -vanteisiin, joiden pinnan reikä on halkaisijaltaan 8,5 mm. Tietenkään kellään tutulla ei ollut kokemuksia Deaneasy TNT:stä, enkä googletuksella löytänyt jälleenmyyjää Suomesta, jolta olisi voinut lainata TNT Multikitin mukana tulevaa mittausvälinettä. Onneksi muutaman sähköpostin jälkeen Stefano Deaneasylta vastasi, että ovat käyttäneet 9 mm plugeja 8,5 mm reikiin.
Lopulta tilasin Kom ltd:stä sekä 9 mm keltaiset Deaneasy TNT plugit että Multikitin, jos vaikka myöhemmin olisi sille käyttöä. Hintaa koko setille tuli 43 puntaa ja postikulut olivat 10 puntaa. Eli yhteensä 53 puntaa, mitä se sitten euroissa onkaan, jotain noin 60 euroa.
Etuvanne plugitettuna, teippi vanteen sauman kohdalla
Deaneasy TNT -plugit asentuvat suurilta osin helposti peukalolla painamalla ja kuten asennusohjeissa neuvotaan, on oleellista että ne kastelee vedellä ja pesuaineella. Se helpottaa huomattavasti plugien asentamista. Silti pinnareikien koon pienestä vaihtelusta johtuen osa vaati apuvälinettä kuten rengasrautaa, että plugin sai painettua loppuun asti. Vanteen sauman kohdalle laitettiin mukana tullut teippi, että ilma ei karkaa. Tämä ei ole tarpeen hiilikuitu- tai hitsatussa vanteessa.
Plugin keskellä on reikä, johon ruuvataan pieni muovinen ”ruuvi”, jonka tarkoitus on laajentaa muovia ja kiristää plugi paikalleen. TNT-setin mukana tulee työkalu ruuvin asettamiseen, mutta kätevämmin se onnistui kuusiokoloavaimella.
Deaneasy TNT plug ja kiristysruuvi
Plugien asettamisen jälkeen Tubeless-vanteen tiivistys ja renkaan asennus meni ihan normaalisti. Hieman kyllä varmistin rengasta laittaessa, että reuna meni kunnolla plugien yli paikalleen. Eli rengas paikalleen, Huck Norris sisään, litkut sisään, rengas vanteelle, ilmaa venttiilistä (joko napsauttimella tai hyvällä pumpulla) ja plop plop plop. Valmis.
Asennuksesta on myös lyhyt Deaneasyn tekemä video, joka näyttää asian suhteellisen helpoksi verrattuna siihen, mitä se oli 9 mm plugin asentamisessa 8,5 mm reikään.
Laitoin alkuun plugit vain etuvanteeseen, koska tarkoitus oli testata myös Specializedin 30mm vannenauhaa, jonka viritin takavanteelle. Muutaman viikon jälkeeen Deaneasyn plugit ovat toimineet hyvin ja pitäneet ilmat ja litkut sisällään. Kesän aikana nähtäneen, miten TNT:t toimivat käytännössä ja toivottavasti niitä ei tarvitse alkaa repimään pois paikaltaan.
Hyvä kevään merkki maastopyöräilijöille on Fiskars Village Bike Expo, joka on Suomen suurin pyöräilymessu- ja demotapahtuma Fiskarsin ruukissa. Jos haluaa testata lukuisten pyörämerkkien tarjontaa maastossa, kannattaa unohtaa alkukevään GoExpo, käydä Don’t Go Expossa ja odottaa Fiskarsin maastoja. Tänä vuonna Fiskars Village Bike Expo järjestettiin lauantaina 4.5.2019 ja olin paikalla poikkeuksellisesti Larun pyörän pisteellä koeajattamassa Focuksen sähköpyöriä ja Santa Cruzin maastopyöriä. Tässä lyhyt raportti messujen tarjonnasta.
Fiskars Village Bike Expo
Fiskarsin ruukki ja alueen Trail Center tarjoaa hyvät mahdollisuudet maastopyöräilyyn ja on esimerkillinen alue maastopyöräreittien osalta. Fiskars Village Bike Expo järjestettiin puimalan sisätiloissa, jossa oli esittelyssä kauden uutuuksia ja ulkona oli demoalue yli 200:lla koeajattavalla demopyörällä. Paikalla oli kaikki suuret ja pienemmät pyörämerkit ja demolenkkinä toimi Trail Centerin polku. Pyöriä pääsi siis testaamaan kunnolla oikeissa olosuhteissa. Koeajoa varten tarvitsi vain kypärän ja henkilöllisyystodistuksen.
Pyörien lisäksi tarjolla oli musiikkia, hyvää ruokaa Kusmiku Street Food Rekan ja Kuparipajan Street Food Baarin toimesta ja virvokkeet hoiti Fiskarsin Panimon BeerWagen.
Fiskars puimala
En ollut aikaisemmin osallistunut Bike Expoon, joten oli mielenkiintoista nähdä miten kattavasti alan yrittäjät ja merkit olivat paikalla. Demopyöriä oli kattavasti ja innokkaita ajajia oli runsaasti tapahtuman alusta loppuun asti. Kävijämäärä taisi myös hieman yllättää järjestäjät, sillä molemmista ruokapaikoista loppuivat burgerit noin klo 15:00 aikoihin.
Pyörävalikoima oli kattavaa, sekä näytteillä että ajettavana
Demopyöriä oli jokaiseen makuun. Sähköä oli tarjolla usealta merkiltä ja ne vaikuttivat kiinnostavan koeajajia yhtä paljon kuin analogiset mallit. En itse ehtinyt testaamaan yhtään pyörää, joka hieman harmittaa, mutta eipä tällä hetkellä ole tarvetta kaluston uusimiselle. Silti sähköpyöristä ainakin Specialized Turbo Levo ja Canyon Spectral:ON ja kauramoottorillisista Pässilä Rämäkkä ja Pole Taival olisivat olleet kiinnostavia ajaa. En ehtinyt edes koeajattamiani Focuksen SAM2:sta tai Santa Cruzin Megatoweria poluilla testata :D Koeajoista puheen ollen, kannattaa lukaista Instagrammista MTB-Reitin lyhyet koeajoraportit seitsemästä pyörästä.
Demoalueella kävi kuhina demopyörien parissaPuimalan sisätiloissa oli esitteillä kauden uutuuksia
Puimalan sisätiloissa esitteillä oli kauden uutuuksia, joista poimittakoon Panzer Gen10 rengasinsertti, joka muistutti kovasti keväällä hankkimaani Rimpact-inserttiä. Vaatepuolelta suomalainen Keli Clothing oli kiinnostava ja kuulemma heidän Jäkälä-merinotakista on tulossa uusi pitkäkauluksinen malli. Shimano ja heidän edustamat tuotteet olivat myös vahvasti esillä.
Spessumies Larun pyörän pisteellä :)
Lähdin messuille Annen kanssa, joka meni töihin Larun pyörän pisteelle esittelemään Focuksen sähköpyöriä (JAM2, SAM2) ja Santa Cruzin analogisia pyöriä (Hightower, Bronson, Megatower). Olimme saaneet ohjeistuksena tiedon, että pisteellä pärjäisi hyvin yksin, mutta messujen kävijämäärä ja kiinnostus demopyöriin hieman yllätti. Päivä meni itseltäkin suurilta osin polkimia vaihtaessa pyöriin ja kävin vain nopeasti kiertämässä Puimalan sisäosastot ja vilkaisin ulkoalueen. Turhaan pakkasin mukaan ajovarusteet pyörien testaamista ajatellen :)
Pyörät paksiin, kiirettä piti
Vajaat 100 koeajoa 8 tunnissa oli aikamoinen urakka
Messujen paijauspiste :)
Päivän aikana Larun pyörän pisteellä kävi lähes 100 ajajaa testaamassa esitteillä olevia Santa Cruzin ja Focuksen pyöriä. Eri malleja ajettiin suurin piirtein yhtä paljon ja enemmänkin olisi pyöriä ollut varmaan ajossa, jos mukana olisi ollut kaikkiin pyöriin flättipolkimia. Santa Cruzin Hightower ja uutuus Megatower kiinnostivat eniten, kuten myös Focuksen M-koon SAM2 -sähköpyörä.
Fiskars Village Bike Expo oli mielenkiintoinen kokemus, myös sen osalta että olin ajattamassa demopyöriä. Väkeä messuilla oli paljon ja pyörät kiertivät nopeasti. Näytteilleasettajia oli useita kauden uutuuksien kanssa ja demoalueella pyörämerkit olivat hyvin edustettuina. Tällaisia pyörämessujen pitäisi olla.
Pääkaupunkiseudulla harrastusmahdollisuudet maastopyöräilyenduroon ovat monipuoliset, kun lähialueilta löytyy sekä Bike Parkkeja että rakennettuja polkuja. Paloheinän ”Trail Centerin” reitit ovat varmaan tutut useammallekin lajin harrastajalle, mutta jos haetaan enemmän lajinomaista ähertämistä, täytyy mennä Espooseen. Karakallion koulun takana olevalta kalliolta löytyy useita luonnonmukaisia reittejä MTB-Enduron treenaamiseen.
Karakallio Trail Center
Maastopyöräenduron harrastaminen on suhteellisen yksinkertaista, sillä polkuja löytyy metsistä, mutta laji on omillaan, kun pyörällä mennään polkuja ja kallioita pitkin alaspäin viettävästi. Pääkaupunkiseudulla on viime vuosien aikana rakentunut muiden metsäalueiden reittien lisäksi kaksi niin sanottua Trail Centeriä, joista löytyy enemmän tai vähemmän rakennettua reittiä maastopyöräilyyn. Paloheinän reitit ovat vauhdikkaan sileitä ja Karakalliosta löytyy enemmän maastopyöräenduromaisia reittejä.
Karakallion koulun takana olevalta mäeltä ja metsiköstä lähtevät reitit tarjoavat kalliota, droppeja, juurakkoa, kivikkoa, tiukkaa bermimutkaa ja polkemista. Reittejä ei ole varsinaisesti merkitty maastoon, mutta ne näkyvät kohtalaisen selkeästi. Usein samasta reitistä löytyy useampi variaatio.
Reiteille on tehty Stravaan segmentit, joiden nimeäminen on kuin mallikurssilta. Osa reiteistä on värikoodattu lähtöpisteestä eteenpäin.
Paahtovalli ja Keno-Pappi lähtevät kallion päältä lähes vierekkäin ja ovat alun jyrkän kallio-osuuden jälkeen vauhdikkaita pätkiä muutamien mutkien kera.
Kallista pulu! ja Vellikulho ovat toinen reitti-pari, jotka lähtevät mäen laelta. Ensin mainittu tekee alun kallion jälkeen tiukan käännöksen oikeaan ja rollin kautta vauhdikkaaseen laskuun ennen lopun tiukkoja kurveja. Jälkimmäinen kulkee kallioista polkua pitkin kiviportaille ja sieltä puun ylityksen jälkeen bermimutkiin ennen ulkoilureitille tuloa.
Hikoilee runttauksesta on Karakallion kenties rankin ja Karakallion koulun puoleisin reitti. Pätkä suuntaa alkuun kuntopolun toiselle puolelle ja on merkattu oranssiksi ykköseksi. Alun kalliolaskun ja mutkien jälkeen ylitetään ulkoilureitti uudestaan, hypätään kuivaneen puron yli ja runtataan ylämäkimutkiin. Mutkien jälkeen vielä taiteillaan kivikossa ja puiden välistä tähdätään lopun puun ylitykseen.
Lopuksi voi Leppävaaraan päin lähdettäessä rullailla Kuivan ja nasevan, joka alun puupujottelun jälken eylittää ylöspäin kiipeävän yritäeesin ja kaartaa kalliolta oikealle loppumutkiin.
Reitit ovat kaikki mukavia ajettavia ja takaisin kallion laelle pääsee joko myötäpäivään tai vastapäivään ulkoilureittiä ajaen. Reilussa tunnissa saa aikaan hyvän ja monipuolisen treenin. Huomioitavaa on, että kaikki pätkät laskevat jossain vaiheessa vilkkaalle ulkoilupolulle ja siinä liikkuvat tulee ottaa huomioon, ettei synny vaaratilanteita ja turhaa sanomista.
Paloheinään verrattuna Karakallion reitit on monipuolisempia, joskin lyhyempiä, mutta vastaavasti mäen päälle on helpompi polkea. Vauhtia saa kerättyä ihan mukavasti, kallio-osuudet yhdistettynä juurakkoihin haastavat kuskin eri tavalla kuin Paloheinän sileät baanat.
Pelkät kuvaukset reiteistä eivät vielä paljoa kerro, joten tämä juttu tulee täydentymään myöhemmin videoilla.
Lisää reittejä löytyy Rastaalan koulun lähistöltä. Rockgarden ja Kanaalin arvoitus lähtevät kallion päältä ja ovat alkuosastaan samaa pätkää. Loppuosaltaan Rockgarden on hieman vaikeasti hahmotettava, sillä joen jälkeen polulta erkanee useampia pätkiä. Sama pätee Kiitää huumassa ja Rutosti hinkkaamista -pätkiin.
Kesä on kääntynyt syksyksi ja lomareissut ovat muisto ennen uusien matkojen tekemistä. Aloitimme kesälomanreissun Sappee Bikefesteiltä, josta jatkoimme matkaa Leville MTB-Enduron kolmanteen SM-osakilpailuun ja Leviltä suuntasimme reissun kohokohtaan, Åreen. Jo monta vuotta on matka ollut kohti Årea, mutta sinne päätymättä, joten tänä vuonna kävimmekin Ruotsin hohdokkaimmassa Bike Parkissa kaksi kertaa. Molemmat reissut tarjosivat nautinnollista ajamista ja itsensä haastamista.
Åre
Åre sijaitsee Jämtlandin läänissä Ruotsin keskiosissa Åreskutan-tunturin juurella ja se tunnetaan eritoten talviurheilumahdollisuuksistaan. Åren kunnan asukasluku on 10 677 (31.12.2015). Suositun talviurheilupaikan lisäksi Åre tarjoaa ehkä Pohjoismaiden parhaimmat Bike Park reitit ja se on suhteellisen helposti saavutettavissa sekä autolla että julkisilla liikennevälineillä. Matkailu on nykyisin merkittävin tulonlähde alueella eikä se ole ihme, jos Åressa on käynyt.
Talvisin Åren hiihtokeskus tarjoaa Skandinavian isoimman ja parhaan hiihtokeskuksen 42 hiihtohissillä, 89 rinteellä ja 890 korkeuserolla. Kesällä osan rinteistä valtaavat maasto- ja alamäkipyörät, kun 853 metrin korkeusero mahdollistaa nautinnollisen pitkät reitit. Kaikkiaan tarjolla on 34 merkattua pätkää, jotka ovat luokiteltu vihreä, sininen, punainen ja musta -värein. Parhaimmillaan pääsee yhdellä gondolilla Åreskutanin huipulle, josta voi rullailla sinisiä ja punaisia reittejä takaisin alas noin 8 kilometrin verran.
Åren keskusta
Ajomatka Tukholmasta ja Leviltä Åreen
Kesälomamatka Åreen tehtiin tänä vuonna kaksi kertaa, koska aikaisempina vuosina reissu oli jäänyt tekemättä. Juhannuksen aikoihin matkasimme Turusta laivalla Tukholmaan ja Järvsö Bike Parkin kautta E4:sta ja E14:sta pitkin. Tukholmasta Åreen ajaa noin 8 tuntia ja matkaamista nopeuttaa huomattavasti se, että kivoja taukopaikkoja ei matkan varrella ole. Max Burgerit ja Sibyllat tulivat tutuiksi ja noin Söderhamnin jälkeen tienvarret autioituvat.
Matkalla Järvsöstä Åreen ajoimme Sundsvallin kautta ja poikkesimme Skönvikin Bike Parkissa. Tai siis yritimme, mutta olimme liikkeellä vääränä päivänä, kun mäki oli auki vain keskiviikkoisin.
Hudiksvallin Max Burgers toimi
Skönvikin Bike Parkin sisäänkäynti
Skönvikin mäki näytti hyvältä
Heinä-elokuun vaihteessa matkamme suuntautui ensin Leville, josta heti Levi Midnight Enduro -kisojen jälkeen otimme suunnan Pellon kautta Kemiin ja reitille Haaparanta – Luulaja – Kalix – Arvidsjaur – Sorsele – Storuman – Dorotea – Östersund – Åre. Automatka Pohjois-Ruotsin läpi on lyhyesti kerrottuna ankea ja taukopaikoista ei kannata ajaa ohitse, jos on tarve pysähtyä: seuraavaan on matkaa satoja kilometrejä. Noin 15 tunnin jälkeen Åreskutan siintää edessä ja olet perillä.
Taukojumpat napapiirillä
Ruokapaikat olivat vähässä
Leirintäalueita oli tiheään, hyviä taukopaikkoja
Skistar asuntoarvonta
Åre Bike Parkin reitit
Åre Bike Park reitit 2018
Åre Bike Park tarjoaa hyvät edellytykset maastopyöräilyyn painovoiman avustuksella ja 853 metrin korkeuserolla ei hissille tarvitse kurvata joka toisen minuutin välein. 34 merkattua reittiä risteilee tunturin rinteillä sopivasti ja Åreskutanin huipulta pääsee alas yhdistelemällä useampaa reittiä. Åren hissiliput ovat hinnaltaan vain hieman kalliimpia kuin Suomen Bike Parkeissa ja etua tulee ostaessa useammman päivän lipun. Ostimme 8 päivän lipun, jonka sai 5 päivän hinnalla, muistaakseni noin 160 euroa.
Åren rinteillä pääsee nauttimaan pitkistä reiteistä ja esimerkkinä mainittakoon Stravaan nimetty The Whole 8ks, joka koostuu Easyrider – Organic – Manskogen – Getrappet -pätkistä. Noin 20 minuuttia ja 8 kilometriä nautintoa. Tässä muutamia otteita Åren reiteistä.
Pätkiä Easyriderilta, Downhillbanalta ja Getrappetilta:
Yksi mielenkiintoinen ja hieman omatoimista shuttlaamista vaativa pätkä löytyi Åre Bike Parkin reittien ulkopuolelta. Våfflan -reitti lähtee läheisen Copperhill-hotellin vierestä ja tarjoaa noin 8 minuuttia luonnonmukaisesti rakennettua singletrackia. Harmillisesti pätkä tuli ajettua vain kerran, mutta jäi sentään talteen Youtube-videolle.
Rentoa ja vauhdikasta ajoa sai toteuttaa Easyriderillä.
Juhannuksen jälkeisellä reissulla Bike Parkissa oli suhteellisen vähän muita turisteja laahaamassa, kun Åre Bike Festival alkoi vasta loppuviikosta, jolloin me suuntasimme jo takaisin Helsinkiin. Reitit olivat hyvässä kunnossa ja Kabinbanalla pääsi suoraan Åreskutanin päälle Easyriderin alkuun. Jälkimmäisellä reissulla Kabinbana oli pyhitetty vaellusturisteille ja ylös pääsi nyt auki olevilla VM8:lla ja H23 Gondolella, jotka toisaalta mahdollistivat paremmin joko tunturin yläosan tai alaosan ajamisen.
Tuolihisseissä oli telineet pyörille
Kabinbanan ahdettiin täyteen
Aurinkoa ja kuivaa keliä riitti molemmilla reissuilla ja elokuun puolella myös muut turistit olivat löytäneet paikalle. Porukkaa oli selvästi enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan ollut hisseissä ja reiteilläkin pääsi suhteellisen vapaasti ajamaan ja ohittelemaan. Strava-aikojen jahtaaminen oli kyllä hankalampaa. Elokuussa etenkin 15 Shimano ja 27 Flinbanan olivat aika raa’assa kunnossa jarrupatteineen. Onneksi kädet olivat jo paremmassa kunnossa kuin kesän alussa.
Åre Bike Park -kyltit ovat kuvauksellisia
Kanonråretilla on kivat laiturit
Åren reiteistä tuli usein ajettua Easyrideria, joka koostaa laelta lähtevän reittikokonaisuuden seuraavalle hissille. Sen jälkeen vaihtoehtoja reiteiksi aukesi muun muassa Shimano, Månskogen, Getrappet, Bräckebäcksleden, Uffes ja Downhillbanan. Parhaimman haasteen sai aikaan ajamalla yhtä soittoa ylhäältä alas. Easyrider muodostui Shimanon kanssa hauskaksi kokonaisuudeksi, jolla sai hyvän vauhdin kasaan ja hieman pöytähyppyrien hyppimistä.
Bermit Easyriderilla olivat maltillisia
Easyrider tarjoaa hyviä maisemia, jos ehtii katsomaan
Shimanon hyppy Åre Bike Parkille
Easyrider lähti Kabinbananin yläasemalta ja sitä pystyi jatkamaan ala-asemalle asti yhdistämällä siihen esimerkiksi Organicin, Månskogenin ja Getrappetin tai Shimanon.
Reitti haarautui puolessa välissä patikointireitin kanssa
Easyriderilla oli vauhdikkaita mutkia
Reiteillä oli välillä ruuhkaa
1000-metersleden oli aika karu
Bräckebäcksledenin ja French Connectionin risteyksessä oli virkistävä vesiputous. Ja myös Bräckebäcksleden oli mielenkiintoinen, etenkin ensimmäisen ajopäivän tihkusateessa.
Bräckebäckledenin vesiputous
Hisseissä oli erilaisia tapoja kuljettaa pyörä. Erikoisin oli tuolihississä penkillä ja Worldcupliftenillä roikottaa satulan kiskoista.
Åre ei ole kesällä pelkkää pyöräilyä, vaan lähistöltä löytyy muun muassa Ruotsin suurin vesiputous, Tännforssen.
Ruotsin isoin vesiputous: Tännforsen
Åreskutanin huipulle pääsee patikoimaan gondolin kyydillä, ellei huvita kävellä tunturin juurelta lähteviä patikointireittejä pitkin.
Maisemat Åreskutanilta
Maisemat Kabinbanan yläasemalta
Kaupungin lähistöllä on myös dirtti.
Dirtillä oli kokoa ja se toimi
Majoitus
Åressa on paljon majoitusta, mutta suurin osa paikoista on suunniteltu hiihtomatkailua ja -porukkaa ajatellen. Pyörän kanssa matkatessa yksi hyvä, joskin kallis, vaihtoehto on ottaa Holiday Clubin mökki. Mökki oli lähes käyttämätön ja toimi erinomaisesti, mutta niin oli sen hintakin: noin 1000 euroa viidestä päivästä. Mökiltä oli noin 15 minuutin pyörämatka Kabinbanalle, joka toimi hyvänä alkuverryttelynä.
Holiday Clubin mökkikylä Åreskutanin juurella
Heinä-elokuun vaihteessa majoituksemme oli aivan Åre Torgin keskellä, Stadiumin talossa. Se oli halpa, joka näkyi myös mukavuudessa. Lämmin, ei parvekketta, eikä ilmastointia. Torin äänet kuuluvat. Maisemat olivat kyllä ihan ok.
Maisemat huoneistosta 15h ja 1075km jälkeen
Åre Torg 3: hankalat parkkitilat
Åre Torg 3: ei jatkoon
Åre Torg 3
Pyörävuokraus
Bike Parkeissa on usein tarjolla useita erilaisia vuokrapyöriä ja niin myös Åressa turisteille on vuokrattavana pääasiassa alamäkipyöriä lähtien Specialized Demosta Trek Sessioniin ja Giant Glorysta Nukeprooffin Profainiin. Yleensä vuokrapyörille ei ole ollut tarvetta, mutta jälkimmäisellä reissulla sekin osa-alue Bike Parkin palveluista tuli testattua.
Ensimmäisenä ajopäivänä ehdimme ajaa vajaan tunnin verran, kunnes Easyriderin jälkeen Organicilla Annen Orbea Rallonista lensi ulos 3-asentoinen säätövipu ja sen mukana toiveet ajaa omalla pyörällä loppuina viitenä päivänä. Rallonin Fox DPX2 iskunvaimennin oli koko kesän tuntunut oudolta, joten nyt se ainakin pääsisi takuuhuoltoon. Yritimme etsiä Åren pyöräliikkeistä ja -vuokraamoista varaosia DPX2:een tai sopivaa metristä 230 x 60 iskaria heikoin tuloksin. Lähin Foxin huolto olisi myös ollut Järvsö Bike Parkissa, mutta sielläkään ei ollut varaosia DPX2:een. Eivät olleet koko iskari edes nähneet Ruotsissa.
Onneksi nyt oli hyvä tilaisuus Annen kokeilla miltä erilaiset pyörät tuntuvat ja miten niiden erot näkyvät ajossa. Lisäksi koska himoittua Specialized Race Demo 8.1:stä ei ollut alkuviikosta saatavilla, oli myös pakko testata Trek Session 8:ia. Åre Guidernalta vuokrattiin ensiksi medium-koon Session 8, mutta vaihdettiin se seuraavana päivänä large-koon malliin. Åre Bikesilta large-koon Demo tuntui sopivalta. Molemmat vuokraamot tarjosivat samat palvelut ja hintaa päivävuokralle tarvittaessa ajokamojen kanssa tuli 850 / 895 kruunua, kaksi päivää ollessa 1650 / 1750 kruunua. Trek oli hieman halvempi.
Åre Bikesilla oli aamulla ruuhkaa
Vuokrata sai myös kovatarakoita
Vuokrademossa ei sisuri kestänyt Downhillbanaa
Vuokrapyörissä ja vuokraamoissa huomaa, että ne ovat tarkoitettu turisteille, jotka eivät ole ajaneet juurikaan ja eivät ole niin tarkkoja esimerkiksi jousituksen suhteen. Sekä Åre Guidernalla että Åre Bikesilla ei otettu mitenkään huomioon kuskin ajotaitoja tai painoa, vaan pyörä otettiin telineestä suoraan ajoon. Etenkin medium-koon Sessionissa iskarit olivat säädetty turistien turvaksi jäykiksi, etteivät ne niiaa kuskien laahatessa pyötähyppyreissä. Pyörät olivat ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka renkaat olivat pääsääntöisesti jarruteltu loppuun.
Trek Session ja Specialized Demo toimivat hyvin Åren reiteillä ja ennakko-oletuksista poiketen Trek oli paremman tuntuinen heti kättelyssä, kun Demo vaati hieman enemmän ajamista. Åre Guidernalla oli Trekille tarjolla vakuutus (75 kruunua) isompien vahinkojen varalta, mutta mitään isompia ongelmia ei pyörien kanssa ollut. Hieman piti kääntää jarrukahvoja ja säätää satulan korkeutta. Ainoa ongelma ilmeni Downhillbananilla puolen välin jälkeen, kun Demosta tyhjeni sisärengas. Rinteen puolesta välistä on muuten ikävän pitkä matka kävellä takaisin alas, mutta onneksi vaihtamamme sisuri piti sen verran ilmaa, että pääsimme rullaamaan takaisin vuokraamolle.
Kotimatka
Aktiivinen lomaviikko kääntyi kohti loppua, samoin kuin kesäloma ja kesäiset säät. Sunnuntaiaamun koittaessa sade piiskari Åren rinteitä ja klo 8:30 startti kohti Tukholmaa sujui kaatosateessa. Aikaisemmin kesällä vietimme yhden välipäivän Tukholmassa ennen ajamista Viking Line Gabriellan autokannelle klo 16 aikoihin ja matkaa kohti Helsinkiä. Jälkimmäisellä reissulla optimoimme lomapäivien ja rahan käyttöä valitsemalla Tukholmasta Turkuun kulkevan Amorellan, joka lähti klo 18 aikaan. Toki olisi Åresta ajamalla ehtinyt myös Helsingin lauttaan, mutta mukavampi on nukkua pidempään ja viettää vähemmän aikaa laivassa.
Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja on hyvä palautella mieleen miten hauskaa oli ajella keskiyön auringossa Levillä MTB-Enduron SM-sarjan kolmannessa osakilpailussa. Tällä kertaa ajoin Levillä rennon Funduro-luokan, jossa lauantaina ajettujen 8 erikoiskokeen, 50 kilometrin ja 3 tunnin jälkeen nousin ”odotetusti” korkeimmalle podiumpaikalle. Edellisestä vuodesta jäi traumat Kätkätunturilta, jossa SM-sarjat ajoivat perjantaina yhden pitkän erikoiskokeen. Matka Leville oli jälleen pitkä, mutta niin olivat myös siellä ajetut erikoiskokeet. Kokonaisuutena nautinnollinen reissu, hyvä kisa ja lopputulos mukava. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että en ajanut koko kilpailua, mutta ennakkoasetelmat huomioiden se oli vain järkevää. Tässä pieni kisaraportti Lapin reissusta.
Levillä mutkan takaa voi paljastua yllätyksiä
Keskiyön MTB-Enduroa Levillä
Heinäkuun lopulla ajettiin MTB-Enduron SM-sarjaa perinteisesti Levi Midnight Endurossa ja myös tänä vuonna kisa oli osa EWS Qualifier -kalenteria. Levin kisamatka oli myös osa kesälomareissua, joten matkaan lähdimme jo tiistaina, lähes suoraan Sappee Bikefestien jälkeen. Luvassa olisi pari päivää omatoimista ajelua Levin maastoissa ja loppuviikosta hieman kannustamista ja kisaamista.
Majoituimme aivan Levin kylässä, Hiihtäjänkuja 5 B 2:ssa, joka oli ihan toimiva huoneisto mökkikompleksissa. Kilpailut alkoivat treeneillä vasta torstaina, joten pari päivää oli aikaa treenata Bike Parkissa ennen virallisia treenipäiviä. Levi Bike Parkin reitit tuli ajettua läpi ja ne olivat suhteellisen kuluneita, johon saattaa vaikuttaa kuiva kesä. Reitit tarjosivat hauskaa ja monipuolista ajettavaa pariksi päiväksi.
Levi Bike Park
Levi Bike Park ja Gondoli
Bike Parkin laiturit olivat aika nopeita
Rentoa lipsuttelua Bike Parkissa
Tällä kertaa en osallistunut SM-sarjan luokkaan, vaan ajoin rennommassa Funduro-luokassa, sillä edellisen viikonlopun kisajärjestelyt Sappee Bikefestillä painoivat, eikä pohjalla ollut kunnon treeniä. Lisäksi kesäloma jatkui Levin jälkeen Åren suuntaan, joten oli hyvä lipsutella rennosti ja nauttia ajamisesta. Funduro-sarja ajoi vain lauantaina, mutta muuten samat erikoiskokeet kuin SM-sarjan Yleinen-luokka.
Perjantaina Yleisen sarjan luokat ajoivat illalla Kätkätunturin haastavissa maastoissa noin 10 minuutin SS1 Rykimäpolku -erikoiskokeen ja SS2 Express Black -pätkän eturinteessä.
SM3 Levi: erikoiskokeet perjantaina
Lauantaina kisassa ajettiin seuraavat erikoiskokeet kaikissa luokissa, jotka osittain mukailivat Levin Bike Parkin reittejä:
SS3 Nimetön: Santa’s Cabinia mukaileva pätkä, jossa loppu poljettavaa metsäkivikkoa.
SS4 South Route: South Polelle lasketteleva nopea pätkä
SS5 Steep Groove: Blue Groovea mukaileva reitti, jossa koukattiin kurua pitkin lopun runttauspätkälle
Kisa Fundurossa sujui alun säheltämisen jälkeen hyvin, kun ajon sai kulkemaan rennosti ja löydettyä tuntuma hyvään vauhtiin. Kiersimme erikoiskokeet SM-luokkien jälkeen ilman varsinaista aikataulua. Fundurossa on se hyvä puoli, että lähtöpaikka ei ole niin tarkka kuin SM-sarjassa ja lähdimmekin reiteille aina pojat ennen tyttöjä, sillä se on kaikkien kannalta mukavampaa voimatasojen eroista johtuen. Ajoimme Fundurossa kisan yhdessä porukassa rennosti nauttien.
Vauhtierot kuskien välillä vielä korostuivat Levillä, kun erikoiskokeet olivat 4 ja 5 minuutin välillä ja normaalisti pätkät ovat puolet siitä. Kisasta on Strava-jälki, joka kertoo, että mittariin kertyi 50 kilometriä, 3 tuntia ja 2447 nousumetriä, josta erikoiskokeita ajettiin 35 minuuttia. Vertailukohtana kerrottakoon, että SM2 Sappeella ajettiin 33 kilometriä, 3,5 tuntia ja 1 360 laskumetriä, josta erikoiskokeella meni aikaa reilut 26 minuuttia.
SM3 Levi: Funduron rentoa menoa
Funduron EK-lähtöajat
Reitti oli raaka renkaille
Alussa ajo ei kulkenut
Maalissa kerrankin kärjessä
Ansaittu palkinto kisan jälkeen
Erikoiskoeajat olivat muutamien sekunttien sisällä ja lopputuloksissa voitin Funduro-luokan 2:38 erolla toiseksi tulleeseen, mutta hänellä oli rengasongelmia. Myös avopuolisoni, Luukkosen Anne, ajoi hyvin ja nousi Funduron naisten sarjassa podiumille. Vaikka voitin sarjani selkeällä erolla, voin sanoa, että korkeimmalle podiumpaikalle sai ajaa ihan kunnon höökillä. Taso on toki vaihtelevaa, ja vaikka yritin jättää edellä lähteneeseen minuutin väliä, ajoin muun muassa Steep Groovella ja Draivi Traililla kaksi edellä lähtenettä kiinni. Huvittavaa on, että ensimmäisellä kierroksella menin tangon yli Nimettömällä loppumetsikössä, mutta olin silti 3 sekunttia nopeampi kuin toisella kierroksella.
Vaikka Funduro-luokassa ei ole varsinaisesti mitään saavutettavaa samalla tapaa kuin SM-sarjan luokissa, saa ajoon aina lisää yritystä, kun pyörään kiinnitetään numerolappu. Pakko ajaa täysillä! Levillä näytti kone kiertävän hyvin.
Funduro oli rentoa lipsuttelua :)
Kisan jälkeen on podiumilla hyvä hymyillä, oli se Fundurossa tai ei. Ei varmaan tarvi tämän jälkeen palkintokorokkeella patsastella, ellei sitten muutaman vuoden päästä pappasarjassa. Palkinnoksi saimme pahvia.
SM3 Levi: Funduro-sarja
Levi Midnight Enduro oli kokonaisuutena loistava tapahtuma ja jätti hyvät fiilikset. Erikoiskokeet olivat pitkiä, haastavia, vauhdikkaita ja mukavia. Merkkaus oli osittain aika kevyttä ja merkkausnauhojen ylityksiä näkyi paikoitellen, mutta muuta negatiivista sanottavaa ei kisasta ole. Näissä tunnelmissa oli hyvä lähteä matkaamaan kohti Årea, joka odottaisi noin 15 tunnin ajomatkan päässä. Siitä lisää myöhemmin.
Kesälomakausi on hyvin jo käynnissä ja ensimmäinen osuus lomasta jo käytetty viikon reissulla Ruotsiin, jossa kohteena oli ensin Järvsö, ja matka jatkui pohjoisemmaksi Åreen. Aktiviteetteina tietenkin maastopyöräily ja tällä kertaa hieman isommissa mäissä mitä Suomessa on mahdollista. Järvsö Bergscykel Park on matkan varrella Åre Bike Parkkiin mentäessä, joten siellä vietettiin juhannuksen aikoihin pari päivää aurinkoisissa tunnelmissa. Tarinan toisessa osassa jatkamme matkaa kohti Årea.
Järvsö Bike Park
Järvsö Bergscykel Park
Matkamme kohti Ruotsia ja Järvsötä alkoi juhannusviikon torstaina, jolloin otimme laivan Turusta Tukholmaan, koska aikataulullisesti se toimi paremmin ja onhan Viking Linen Grace aika paljon siistimpi laiva kuin kulahtanut Mariella tai Gabriella. Turussa autolla laivaan klo 20:55 ja Tukholmassa oltiin perillä aamulla klo 06:30, josta suuntasimme Sjöfartshotelletin aamiaisen kautta kohti E4-tietä ja Tönnebron kohdalta tielle 83 ja Järvsöön. Eli noin 315 kilometriä ja 3,5 tuntia, joka tarkoitti että ehtisimme vielä Bike Parkkiin rullailemaan useammaksi tunniksi.
Automatkaaminen Ruotsissa on hieman erilaista kuin Suomessa, sillä nopeusrajoitukset tuntuvat olevan vähimmäisnopeuksia, teillä on hyvin ohituskaistoja keskikaiteella eroteltuna ja nopeusvalvontakameroista ilmoitetaan kätevästi kylteillä hyvissä ajoin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun länsinaapurissa autolla matkasin, joten oli ikävä huomata ettei samanlaista ABC-huoltoasemakulttuuria ole ja hyvien taukopaikkojen löytäminen olikin oma taiteenlajinsa. Vaikka Max burgerit ovatkin syötäviä, ei niitä aivan jatkuvasti viitsisi hotkia.
Mitä reittejä ajettaisiin?
Useamman tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille Järvsöön pieneen kylään, jossa Bike Park on aivan keskustan tuntumassa. Nopean evästäydennyksen jälkeen suuntasimme Järvsö Bergscykel Parkkiin. Kesällä 2018 Järvsön Bike Parkissa on auki 23 reittiä, sillä uusi 6-paikkainen tuolihissi on rakenteilla ja sen myötä reittejä tulee neljä lisää kaudelle 2019. 310 kruunua tiskiin päivälipusta ja ajoaikaa klo 10 – 16:00. Juhannuksen aikaan Järvsössä oli paljon suomalaisia ajamassa, mutta muuten reiteillä ja tuolihississä oli hyvin tilaa, eikä ruuhkaa ilmennyt. Kelit olivat myös suotaisat, aurinkoa ja päälle 20 astetta.
Järvsö Bergscykel Parkin reitit tarjoavat vaihtelua kevyestä rullailusta Barbrolla, Manolitolla ja Malinilla enemmän ajamista vaativiin En Tuff Brudiin, Twist Twistiin ja DH-tyylisiin Itzy Bitzyyn ja Kristiniin. Barbro on helppoa alkuverryttelyä, jossa metsäautotien leveydellä kummut tahdittavat bermien väliä, josta voi seuraavalla laskulla jatkaa Manolitolle tai En Tuff Brudille, jotka jo tarjoavat kapeampaa reittiä ja ajamisen meininkiä. Vuoden 2018 kesällä auki oli vain kohtalaisen hidas Sydliften, kun uutta Toppliftenia rakennettiin. 10 minuutin hissinousu palautti noin 4 – 5 minuutin laskuista ja päivässä ajoimme vajaat 10 laskua. Jotain dataa Järvsön Bike Parkin reiteistä näkyy Stravasta: päivä 1 ja päivä 2.
Linjojen speksausta mustalla Itzy Bitzylla
Honey honey kiemurtelee hissin alla
Kristinin bermiosuutta
Ajopäivistä Järvsössä ei ole paljoa kerrottavaa, kun ajofiilis oli loma-asennossa. Alla lyhyt kooste Järvsön reiteistä: Twist twist, En tuff brud, Manolito, Itzy Bitzy, Kristine ja Gummiboll.
Lät och lycklig alkuun ja Barbro oli aika lullailua:
Twist Twistillä pääsi jo hieman hyppelyn makuun, vaikka vauhdit olivat hieman hakusessa:
Itzy Bitzy oli ihan mukavan haastava:
Järvsö on suomalaisten kuskien suosiossa, sillä se on helposti saavutettavissa pidennettyä viikonloppua ajatellen ja reitit ovat viihdyttäviä. Ennakkohehkutuksesta johtuen eräs matkaseurueemme jäsen olikin hieman pettynyt Järvsön tarjoamiin reitteihin, kun ne olivat liian helppoja, eivätkä tarjonneet riittävästi ajamisen meininkiä: Itzy Bitzy oli kunnon tekemistä ja sinne olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Reitit olivat osaltaan myös tylsiä, sillä varsinaisille pätkille pääsi hissin yläasemalta vain Lät och lyckligia pitkin, kun Hurra Hurra ja Pang, pang, pang olivat suljettuina. Myös reittien alaosat olivat hieman laiskoja.
Reittien väriluokittelu (vihreä, sininen, punainen ja musta) antaa välillä reiteistä väärän mielikuvan, sillä mustista vaikeista reiteistä Itzy Bitzy oli mukavan haastavaa ajamista. Vastaavasti Kristin aiheutti jo hieman hikeä otsalle ja Lite för Liten jäi itseltä ajamatta isojen gappihyppyjen ansiosta. Punaiset reitit olivat niitä, joita tuli ajeltua enemmän, sekä sinisistä Manolitoa ja Malinia. Barbro toimi hyvänä lämmittelynä ja vauhtiin totuttautumiseen.
Järvsön tarjonta on kuitenkin parasta mitä Suomen lähialueilta löytyy isompien mäkien osalta ja hyvää tekemistä on muutamaksi päiväksi. Kunhan uusi Toppliften saadaan valmiiksi, tarjoaa se nopeampaa nousua ja lisää reittejä ajettavaksi. Mäen juurella ruokaa ja evästä saa Berg & Barista, jonka hampurilainen oli ihan syötävä, mutta terassilla kokattu wokkilounas olisi varmaan ollut parempi. Myös paikan pyörävuokraamo ja -korjaamo näytti asialliselta.
Sydliftenin päältä ei ole hyviä maisemia
Majoittuminen Järvsössä
Majoituksen osalta Järvsössä on aivan Bike Parkin läheisyydessä useampia majoitusvaihtoehtoja kuten Bergshotellet, jotain rivitalomökkejä, kaudeksi 2019 avautuva JBP hotelli ja AirBnB-majoituksia. Valitsimme AirBnB:stä noin 2 kilometriä Järvsön keskustasta sijaitsevan Solåkerin, joka tarjosi rauhallisen ja siistin majoituksen peltomaiseman keskellä ja vielä saunalla. Ajamaan piti siis aina lähteä autolla, joten Bike Parkin vieressä oleva majoitus olisi sen osalta ollut kätevämpi.
MTB-Enduron SM-sarjan kisakausi avattiin toden teolla toukokuun puolessa välissä, kun Sportax Enduro Series 2018 ensimmäinen osakilpailu ajettiin Messilän aurinkoisissa maastoissa. Luvassa oli sekä lauantaina että sunnuntaina riittävästi ajamista, kun 11 erikoiskokeen kilpailu ajettiin ilman hissejä ja treenattavana oli 8 pätkää. Meri-Teijon WarmUpin jälkeen oma ajo sujui jo paremmin, mutta hieman varmistellen ajaminen näkyi lopputuloksissa. Miehissä sijoitukseen 62 ei voi olla tyytyväinen, mutta samalla 22 minuutilla oli noin 30 ajajaa, joten kilpailu kärjen takana oli tasaista. Kokonaisuutena kilpailuviikonloppu sujui hyvin aurinkoisissa tunnelmissa, energiat riittivät hyvin sekä treeneihin että kisaan, kalusto ja mies toimivat mainiosti ja ajo oli hauskaa. Ajaminen oli ehkä liiankin rentoa, sillä voimia jäi jäljelle ja hieman enemmän puristamalla tulos olisi varmasti ollut parempi. Hyvän kisan jälkeen kisakuntoa etsimään jo ensi viikonloppuna ajettavassa Ride More Cupin Mielakan osakilpailussa.
Sportax Enduro Series SM 1: Messilä (kuva: Black Sheep Design)
Sportax Enduro Series 2018, SM1 Messilä
Maastopyöräenduron kilpailukausi avattiin perinteiseen tapaan toukokuun puolessa välissä 19. – 20.5.2018 Messilän aurinkoisissa maastoissa. Messilän ja Tiirismaan metsät haastoivat noin 300 ajajaa vauhdikkailla polkuosuuksilla ja rinteisiin oli kepitetty nopeaa mutka-ajoa. Myös haastavutta oli reiteille saatu kivikoiden ja kallioiden muodossa, mutta pääpaino kisassa olivat nopeat polkupätkät. Erikoiskokeita oli merkitty kahdeksan kappaletta ja Yleisessä-luokassa (Miehet, Naiset, Nuoret, M-40 ja M-50) pätkiä ajettiin yhteensä 11, eli kolme erikoiskoetta kahdesti (1, 2 ja 3). Osa reiteistä oli ilmeisesti osittain samoja kuin aikaisempina vuosina, mutta tämä oli itselle ensimmäinen kerta, kun Messilässä MTB-Enduroa ajoin.
Sportax Enduro Series SM 1: Messilä
Reitit olivat vauhdikkaita, kuten kisavideosta voi todeta:
Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n -sivuilta. Miehet-luokassa voitosta käytiin tiukka taistelu ja lopulta kisan vei Leo Kokkonen ajalla 19:38.55, toiseksi ajoi Simon Carlsson +0:02.15 ja kolmas oli Petteri Leivo +0:04.46. Naisissa selkeään voittoon ajoi Suvi Vacker ajalla 22:56.40 ja podiumille nousivat myös Hanna Soinila +1:20.14 ja Anni Mononen +1:54.12. Nuorissa Ville Soukka ajoi voittoon ajalla 20:51.34, toiseksi tuli Onni Rainio +0:01.88 ja kolmas oli Eetu Frilander +2:00.22.
Kilpailu ajettiin viime vuoden tapaan käännetyllä lähtöjärjestyksellä ja oma lähtöaika oli numerolla 59 ajaessa kätevästi tasan klo 11:00, kun ensimmäiset lähtivät reitillä klo 10:00. Tasatunnilla lähtiessä oli helppo seurata paljonko aikaa seuraavalle erikoiskokeelle määriteltyyn lähtöaikaan oli, mutta aikataulu oli tänä vuonna sen verran väljä, että siirtymän ehti ajaa erittäin rauhallisesti ja silti jäi jopa liikaa aikaa (8-10 min) ennen lähtöä. Kisa lähti sujumaan hyvin jo ensimmäisestä pätkästä lähtien ja samalla tahdilla mentiin maaliin asti. Kokonaiskestoa kisalle tuli noin viisi tuntia ja 32 kilometriä. Suunto näytti nousumetreiksi 852 ja laskumetreiksi 902.
Messilässä oli hieno ilma (kuva: Antti Sinisalo)
Mukavaa rullailua Messilän maastoissa (kuva: Jonne Sjögren)
Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekuntien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä, vaikka kisapäivä oli rankka. Oikeastaan se osoittaa, että kisan aikana ei tullut käytettyä kaikkia voimia, ja siltä kyllä kisan jälkeen tuntuikin. Lopputuloksissa olin Miehissä sijalla 62. ajalla 22:59.90, jolla jäi voittajalle +3:21.35 minuuttia. Kisa-ajosta löytyy myös Strava-jälki. Tällä kertaa en käyttänyt kisassa GoPro:ta, sillä helteistä keliä ennakoiden ostin Bell Super DH -kypärän, joka oli mukavan viileä, mutta sen GoPro-kiinnike kypärän päällä on hieman hankala ja etenkin ruma, eikä kameraa saa lippaan tukevasti kiinnitettyä.
Erikoiskokeista 1. (EPO) ja 2. (N-duro) olivat Messilän eturinteissä ajettavia nopeita pätkiä, jotka kiersivät hieman metsässä juurikossa ja kivikossa ja rinteiden off camber -mutkissa. Kolmas erikoiskoe (Tiirismaa) ajettiin pitkän siirtymän jälkeen Tiirismaan puolella hiekkakuopan reunoilla ja nopealla reitillä pujoteltiin ahtaissa switchbackeissa. Neljäs pätkä (Iso-Tiiri) laski Iso-Tiiren rantaan alun nopeaa kivikkopolkua ja haastaen lopussa jyrkemmällä kivikolla ja tiukoilla mutkilla. Ärsyttävän siirtymän jälkeen viidennellä erikoiskokeella (Makkara) palattiin metsän siimekseen ja työnnettiin lujaa nautinnollista metsäautotietä ja polkua pitkin puiden lomassa. Ensimmäinen kierros päätettiin ensimmäiselle erikoiskokeelle.
Toinen kierros aloitettiin kiipeämällä Messilän huipulle ja ajamalla toinen pätkä uudestaan, josta jatkettiin kolmannelle erikoiskokeelle. Kisan haastavin pätkä oli erikoiskoe yhdeksän, jossa viime vuonna nähtiin useita kaatumisia. EK 9:lla (Kanjoni) alku oli helppoa metsäpolkua, jonka jälkeen tiputettiin kivikko-osuudelle, jota ryskättiin loppuun asti Iso-Tiiren rantaan. Kymmenennellä erikoiskokeella (Pinball) oli käynyt haaveri ja nilkkansa loukannutta kuskia kuljetettiin paareille pois, joka viivästytti lähtöä noin 30 minuuttia. Odottelun jälkeen päästiin työntämään nopeaa metsäosuutta ja lopussa haastavaa jyrkähköä kivikkoa. Viimeiselle erikoiskokeelle (Loppulasku) oli rento siirtymä Golf-kentän kupeesta ja loppulasku oli nopeaa rinnepolkua.
Lähdin Messilän kisaan sillä ajatuksella, että ajetaan rennosti ja katsotaan mihin oma varma ajo riittää. Ja se näkyy lopputuloksissa. MTB-Enduron taso on noussut vuosien aikana selvästi ja perusajolla ei korkealle sijoituta. Omaa ajoa kuvaa hyvin myös se, että myös usea nuorten-sarjalainen ajoi lujempaa ja myös naisten voittaja :/ Kilpailusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja nyt vain tarvitsee saada enemmän vauhdikasta ajamista alle. Kiitoksia kilpakumppaneille ja ajoporukalle, jonka kanssa kisa kierrettiin. Speed Ranking vaikutti toimivan, sillä muutaman edellä lähteneen ja takana tulleiden kanssa ajoimme kisan 10 sekunnin sisään. Ja kiitokset myös kisaorganisaatiolle toimivista järjestelyistä ja hyvistä reiteistä, vaikka kaikki siirtymät eivät olleetkaan nautittavia.
Jos ensi vuonna vielä kisataan Messilässä ja osallistun, niin en ala ajamaan takaisin Espooseen treeni- ja kisapäivän välillä, vaan yövyn Lahdessa. Messilään ajaa noin 1,5 tuntia, mutta kamojen ja pyörien tunkkaaminen vie oman energiansa.
Ajokalustona oleva Specialized Enduro Elite 6Fattie 2017 toimi myös Messilässä hyvin ja pitoa riitti Specialized Butcher GRID Gripton 29×2,6″ ja Specialized Purgatory GRID Gripton 29×2,6″ -rengasyhdistelmällä. Vanteiden suojana oli edessä ja takana Huck Norrikset.
