Microsoft tarjoaa opiskelijoille ilmaisia kehitystyökaluja

Useat Internetin uutislähteet ovat jo ehtineet kirjoittaa Microsoftin julkistamasta DreamSpark-hankkeesta, joka tarjoaa Microsoftin sovelluskehitysohjelmistoja ilmaiseksi korkeakouluopiskelijoille. Microsoft lähtee viimeinkin valloittamaan käyttäjäkuntaa oikeasta suunnasta: kehityspolun alkupäästä. Yleensä tällaiset yllättävät uutiset koskevat lähinnä Amerikkaa tai parhaimmillaankin Eurooppaa ja kiertävät Suomen kaukaa, mutta tällä kertaa ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistot ovat saatavilla kymmenessä maassa ja myös Suomessa.

Bill Gates kertoo, että tarkoituksena ei ole kääntää opiskelijoiden päätä avoimen lähdekoodin tarjonnasta, vaan tarjota lisää työkaluja työkalupakkiin. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelijat suuntaavat Linuxin, Eclipsen ja muiden avoimen lähdekoodin ohjelmistojen pariin, koska Microsoftin tuotteet ovat olleet saavuttamattomissa hintansa puolesta. Tietenkin Microsoft naamioi DreamSpark-hankkeen oikean tarkoituksen perusteluun hankkeen tarkoituksesta parantaa opiskelijoiden valmiuksia toimia heti valmistuttuaan vaativissa työelämän projekteissa, joka toisaalta onkin ihan pätevä argumentti. Tietenkin ilmaisten ohjelmistojen jakamisessa on myös markkinoinnin kannalta positiivista imagonostetta ja pidemmällä aikavälillä lisää maksavia asiakkaita.

DreamSpark kattaa työkaluja ohjelmistojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja listalta löytyykin alustaksi Windows Server 2003 Standard Edition ja SQL Server 2005 Developer Edition ja kehitystyökaluiksi ohjelmistoihin Visual Studio 2008 Professional Edition, Xbox 360 -peleihin XNA Game Studio 2.0 ja webiin Expression -työkalut. Microsoftin kehitystyökalut ovat hyviä ja toimivia kokonaisuuksia, joten ilmaistarjonta on tervetullutta. Tietenkin voidaan epäillä, että Microsoftilla on herätty avoimen lähdekoodin tarjonnan uhkaan ja nyt hyökätään tarjoamalla kalliita ohjelmistoja ilmaiseksi.

Gatesin mielestä Microsoftin työkalut ovat voimallisempia kuin avoimen lähdekoodin yhdistelmät kuten esimerkiksi Linux, Apache, MySQL ja PHP, mutta tästä en ole, eikä moni muukaan ole samaa mieltä. Toki .NETin koodaaminen Visual Studiossa on kätevää, mutta lopputuloksen käyttöönotto voi olla hankalaa. Jos jätetään huomioimatta Microsoftin ja avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen välinen kinastelu paremmuudesta, on kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi ja näin vaihtoehtojen monipuolistaminen vain hyvä asia. Tarvitaan kokemuksia molemmilta puolilta, että voi vertailla eri ympäristöjä ja ratkaisuja keskenään.

DreamSpark-ohjelmaan ”rekisteröityminen” ja sovellusten lataaminen tapahtuu Microsoft DreamSpark -sivustolla, jossa kirjaudutaan Passport-tunnuksella ja tunnistaudutaan opiskelijaksi. Opiskelijoiden validointi toteutetaan Suomessa CSC:n kautta ja tämä tuntui toimivan hyvin.

Omassa yliopistossani ei ole hyödynnetty MSDN Academic Alliance -sopimusta, joka tarjoaa henkilökunnalle ja opiskelijoille ilmaisia Microsoftin ohjelmistoja, joten alustan ja kehitystyökalujen tuominen ilmaiseksi saataville on mieluisa uutinen. Saa nähdä mihin hyötykäyttöön Microsoftin tarjoamat sovellukset pääsevät, sillä Linux ja Eclipse ovat olleet toimiva ja tehokas kokonaisuus.

GPRO Organizer tuo apua GPRO-kisatiedon keräämiseen

Kirjoitin aikaisemmin Grand Prix Racing Online -manageripelistä, jossa suurena osana menestymistä on tiedon kerääminen ja sen hyödyntäminen kauden kilpailuissa. Varikkotaktiikkaa, rengasvalintoja ja polttoaineenmäärää on vaikea valita optimaalisesti ilman kunnollista dataa aikaisemmista kisoista. GPRO tarjoaa helpotusta aikaisempien kisojen tulosten, kisataktiikoiden ja aika-ajoasetusten seurantaan Supporter-ominaisuuden kautta pientä maksua vastaan, mutta tietoa voi lisäksi kerätä GPRO Organizer-ohjelmalla.

GPRO Organizer (GO) on ilmainen ohjelma, jolla GPRO:n dataa voi tarkastella omalla koneella ja hieman paremman käyttöliittymän kautta. Kuulostaa hyvältä ja ohjelma onkin ihan hyvä apuväline. GO on tarkoitettu käytettäväksi Windows-alustalla ja vaatii .NET-ympäristön, mutta toimii myös Linuxissa Mono-projektin avustuksella. Yleisesti ottaen, .NET-sovellusten pitäisi toimia myös Linuxissa Monoa käyttäen, mutta käytännössä aina näin ei ole. Lisäksi tällä hetkellä Mono ei ole aivan yhtenäinen .NET 2.0 -version kanssa.

En tietenkään heti alkuun tajunnut kokeilla GO:ta suoraan Monoa käyttäen, vaan aloin säätämään .NET-kirjastoja Wineen. Lopputulos olikin vain säätämistä, sillä vaikka sainkin .NET-ympäristön asennettua Winelle, en eri yrityksistä huolimatta saanut GO:ta käynnistymään. Edes eri Windows-versioilla kikkaileminen tai kirjastojen asentelu ei auttanut ja tuloksena oli vain erilaisia segmentation fault -ilmoituksia. Onneksi tämän jälkeen tajusin googlettaa asiasta hieman lisää.

Asennettuani Mono-alustan ja graafisen liitynnän tarjoavan Portable.NET-kirjaston, käynnistyi Winellä asentamani go.exe heittämällä. Tarvitsi vain komentaa mono go.exe siellä hakemistossa, johon Wine oli GO:n asentanut, tässä tapauksessa se oli ”~/.wine/dosdevices/c:/Program Files/GO”. Gentoossa tarvittavat kirjastot ja ohjelmat GO:n toimimiseen löytyivät dev-lang/mono, dev-lang/mono-basic ja dev-dotnet/pnet -paketeista, jotka toivat mukanaan lisäksi muita tarvittavia kirjastoja.

GO tarjoaa ominaisuuksiltaan samaa tietoa, kuin GPRO:n web-käyttöliittymä, mutta paremmassa paketissa. GPRO:n datan saa ladattua GO:hon, josta voi sitten tarkastella menneitä kisoja ja tietoja. Lisäksi GO tarjoaa varikkotaktiikka-työkalun ja erilaisia näkymiä historiatietoon, jotka ovat ihan käteviä. Ainakin selkeämpiä kuin omat muistiinpanoni. Ohjelman käyttöön löytyy myös yksinkertainen käyttöohje.

GO GO GO GO

VMware Server 2.0 Beta tuo mukanaan uutta ja poistaa vanhaa

VMwarella on tarjolla useita eri vaihtoehtoja virtualisoinnin toteuttamiseen Windows- ja Linux-alustoilla ja testailin tänään lyhyesti VMware Server 2.0 -ohjelman Beta-versiota Windowsilla ajettuna. VMware Server on tarkoitettu teoriassa aloituspisteeksi virtualisoinnin maailmaan ja kilpailemaan muun muassa Xenin kanssa. Olen ajoittain käyttänyt VMwaren Serverin 1.x -sarjaa, joten ohjelmisto on sinällään tuttu, mutta uusittu 2.0-versio tulee eroamaan aikaisemmasta, enkä ole niinkään varma, että suunta on käyttäjän näkökulmasta parempi.

Aikaisemmin VMWare Server tarjosi hieman samanlaisen lähestymistavan virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin esimerkiksi VMware Workstation ja virtualisoituja koneita pystyi käyttämään kätevästi graafisen, normaalia ohjelmaa muistuttavan käyttöliittymän kautta. Tämä mahdollisuus on kuitenkin tulevissa versioissa poistunut valikoimasta ja virtuaalikoneita ja isäntäkonetta hallitaan nyt pelkästään web-käyttöliittymän kautta. Virtuaalikoneen saa aukeamaan selaimen ikkunaan asentamalla tarvittavan lisäosan ja teoriassa käyttö onnistuukin paikalliselta koneelta kuten ennenkin. Välissä on nyt vain lisää tavaraa, kuten esimerkiksi Tomcat-palvelin, javaa ja selain.

Uuden version mukana tuoma selainpohjainen liityntä virtuaalikoneisiin on lähempänä ”palvelin”-näkymää ja tarjoaa tavallaan selkeämmän lähestymistavan isäntäkoneeseen ja siinä pyöriviin virtuaalikoneisiin. Nopeasti kokeiltuna web-käyttöliittymä tuntui ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka virtualisoitu Windows XP ei Internet Exploreria käytettäessä suostunutkaan avautumaan selainikkunaan. Virtuaalikoneen voi myös edelleen laajentaa koko ruudulle, jolloin selain ei syö arvokasta työpöytätilaa. Beta-tason ohjelmalle voinee suoda, että jostain syystä aina täysnäytölle vaihdettaessa, Windowsin kahden näytön järjestys muuttui. Lisäksi koko näytölle laajennettuna hiiri lukittuu virtuaalikoneeseen, eikä isäntäkonetta pääse käyttämään, vaikka se näkyisikin toisella näytöllä. Aikaisempi graafinen käyttöliittymä ei tuhlaillut tilaa selainkäyttöliittymän tavoin.

VMwaren ratkaisu poistaa graafinen käyttöliittymä Server-ohjelmastaan on ymmärrettävää, sillä Workstation ja Server olivat peruskäyttäjän näkökulmasta lähes samanlaisia tuotteita ja kilpailivat periaatteessa samoista käyttäjistä. Nyt Workstation erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen ja Server jää lähinnä kokeilumielessä ja palvelinnäkökulmasta lähestymiseen. Nyt käyttäjille ei jää oikein muita käteviä vaihtoehtoja virtuaalikoneiden käyttämiseen kuin VMware Player, jolla voi vaan käyttää virtuaalikoneita, mutta ei luoda niitä. Tietenkään asennettuna ei voi olla sekä Server- että Player-tuotteita.

Markkinoilla on kyllä tarjolla useita erilaisia virtualisointiohjelmia, mutta en ole tarkemmin tutkinut mitä eri ilmaisohjelmistot kuten Qemu, Virtual PC tai VirtualBox tarjoavat käyttäjälle. Näkemyksieni mukaan tällä hetkellä ainakaan ilmaisohjelmista ei ole tarjolla vastaavaa suorituskykyä ja helppokäyttöisyyttä tarjoavaa virtualisointiohjelmaa kuin mitä VMware Server tarjosi. Se oli kätevä ohjelma ajoittaiseen Windows-tarpeeseen, mutta tulevan version myötä ainakin käyttökokemus tuntuisi heikkenevän.

VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2 VMware Server 2

KDE 4.0:n julkaisu antaa lupauksia tulevasta

KDE 4.0 on ollut tuloillaan viime vuoden loppupuolelta lähtien, mutta en ollut ennen tammikuun 11. päivän julkaisua sitä juurikaan testaillut, vaikka lyhyesti Beta-versioita vilkaisinkin. Oli siis viimeinkin aika tutustua tuoreimpaan KDE:hen.

KDE 4.0:n paketit saapuivat hieman viiveellä Gentoon Portageen vasta eilen, mutta olin liikkeellä hieman ennakoiden ja käänsin eilen Gentoon kde-overlaystä löytyvän KDE:n svn-version, eli ajantasaisemman ja nopeammalla tahdilla päivittyvän version. KDE 3.5 ja 4.0 asentuivat ihan sopuisasti rinnakkain, joten toimivasta työpöytäympäristöstä ei tarvinnut luopua.

Nopeasti testattuna KDE 4.0 lupaa paljon hyvää tulevalta ja uusia ominaisuuksia voi jo testailla. Muun muassa uusittu ohjauspaneeli, Dolphin-tiedostojenhallinta ja Konsole-terminaali vaikuttivat hyviltä. Myös sisäänrakennetut graafiset karkit tuntuivat jo ihan toimivilta, vaikka aivan Compizin monipuolisuuteen ei päästä. Uuden version Oxygen-teema vaikutti ihan nätiltä ja sopivan neutraalilta. Vastaavasti uusi K-valikko ei oikein lämmittänyt ja vanha valikkorakenne on mielestäni sekä käytettävämpi että selkeämpi.

Muutamia poimintoja KDE 4.0:n ominaisuuksista ja ohjelmista:

Dolphin ja Konqueror
OS X:n Finderin tyylinen tiedostojenhallintaohjelma vaikuttaa hyvältä ja kätevänä ominaisuutena Konsolen saa näkymään Dolphinin yhteyteen. Myös Konqueror on edelleen mukana ja sitä voi käyttää myös tiedostojenhallintaan.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Konsole
Terminaaliohjelma osaa nyt tunnistaa linkit, joten enää ei tarvitse käyttää irkkaukseen gnome-terminaalia. Ovelana lisäkohtana väriteeman valinnassa on esikatselu.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Run-komento
Run-komento osaa nyt hakea ohjelmia hieman Spotlightin tapaan, kunhan syötät muutaman kirjaimen vinkiksi. Korvannee Katapultin, kunhan vain toiminnon liittää sopivaan pikakomentoon. Toisaalta, Katapultin laskin-toiminto on kyllä kätevä, eikä sitä Run-komento ainakaan vielä osannut.

KDE 4.0.0

Ohjauspaneeli
KDE:n asetukset ovat nyt ryhmitelty samaan tyyliin kuin OS X:ssä ja ei ole hullumpi vaihtoehto entiselle toteutukselle. Uutena lisänä Compiz-tyyliset graafiset kikkailut löytyvät nyt suoraan KDE:n ohjauspaneelista eikä enää tarvita erillistä ikkunamanageria niiden toteuttamiseen vaan Kwin hoitaa kaiken tarvittavan.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

K-valikko
K-valikko on saanut vakiona uuden toimintaperiaatteen, joka ei ole oikein omaan mieleeni. Onneksi halutessaan voi valita myös vanhantyylisen valikon.

KDE 4.0.0 KDE 4.0.0

Amarok 2
Myös uusi Amarok näytti ihan asialliselta, vaikka tuon keskelle jäävän palkin idea jäi hieman avonaiseksi, koska Amarok 2 oli vielä selkeästi Alpha-tasoa.

KDE 4.0.0

Yhteenveto
Ennakkotietojen ja odotustenkin mukaan KDE 4.0 ei varsinaisesti ole vielä tuotantotason julkaisu, vaan lähinnä alkupiste jatkokehitykselle ja KDE 3.5 -tasoon ominaisuuksien ja toimivuuden suhteen on vielä matkaa. Tämä ilmenee hyvin myös Arstechnican lyhyestä, Arstechnican pidemmästä tai Linux.comin lyhyestä katsauksesta KDE 4.0:n sisältöön. Jo nyt toimivat ominaisuudet lupaavat kuitenkin hyvää ja tulevaisuuden KDE näyttää mainiolta.

KDE 4.0.0

Uutta KDE:ta työpöydälle voidaan käytännössä odottaa vasta 4.1-version myötä, joka on suunniteltu julkaistavaksi heinäkuussa. Sitä ennen julkaistaan kuukausittain lähinnä vakauteen ja bugeihin liittyviä korjauksia. KDE:n ”johtoryhmän” Sebastian Kügler kertoo hieman mitä 4.1:een ja tulevaisuudessa on suunnitteilla. Listalta löytyy muun muassa tuki Applen Dashboard widgeteille ja sekä Mac että Windows käännökset KDE:sta. Lisäksi Plasma saanee uusia ominaisuuksia hieman nopeammassa tahdissa. KDE 4.1 tulee käyttämään Qt 4.4 -versiota, joka tuo mukanaan muutamia ilmaisia ominaisuuksia.

Jos uusi KDE kiinnostaa, kannattaa katsoa myös Aaron Seigon Keynote -esitys KDE 4.0:n julkaisutapahtumassa. Yksi KDEn kehittäjistä kertoo muutamien ratkaisujen valintasyitä, muun muassa miksi KMenu vaihtui Kickoffiin.

Hillitse Macin käynnistymisäänen voimakkuutta

Macistit ovat varmasti huomanneet, että konetta käynnistäessä kuuluu aina käynnistymisääni hieman Windows-maailman tapaan, ellei äänenvoimakkuutta ole mykistänyt. Vaikka Maceja ei tarvitse päivittäin käynnistellä ja käynnistymisäänen voi välttää, on myös vaihtoehtona säätää käynnistymisäänen voimakkuus erikseen.

StartupSound.prefPane on ohjelma, jonka avulla voidaan hallita Macin käynnistymisääntä ja voimakkuutta voidaan säätää riippumatta ääniasetuksista. Ohjelman asennuksen jälkeen ”System Preferences”-ikkunasta löytyy ”Startup Sound”-kohta. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille ja toimii myös Leopardissa.

Myös Psst osaa hiljentää Macin käynnistymisäänen muuttamatta muita ääniasetuksia. Psst ei kuvien mukaan integroidu aivan yhtä saumattomasti OS X:n maailmaan, kuin kilpailijansa, mutta tarjoaa samat toiminnallisuudet. Saatavilla sekä PPC että Intel Maceille, mutta en listasta löytänyt mainintaa Leopardin kanssa toimimisesta.

Käynnistymisääni on pieni ongelma, mutta kun pari kertaa unohtaa hiljentää koneen ennen uudelleenkäynnistämistä ja ääni kajahtaa luentosalissa, olisi kyseistä säätöominaisuutta osannut arvostaa.

Ultramon tuo helpotusta usean näytön käyttämiseen Windowsissa

Tietokoneen mielekäs käyttö vaatii mielestäni ison työpöydän, jotta kaikki tarvittavat ikkunat mahtuvat järkevästi esille, eikä joka välissä tarvitse pujotella alt-tabilla tai klikkailemalla alapalkkia. Yhtä näyttöä käytettäessä työpöydän koko on jokseenkin rajoitettu ja etenkin töissä käytössäni olevan 19″-näytön 1280×1024-resoluutio on turhan pieni vaikka 22″-näytön 1920×1200-resoluutio on riittävästi, on lisätilalle aina tarvetta. Onneksi työpöytää on mahdollista laajentaa toiselle näytölle ja 15.4″-kannettavani 1680×1050-resoluution valjastaminen ulkoisen näytön rinnalle tuokin mukavasti lisätilaa.

Windowsia ei kuitenkaan ole selkeästi ajateltu käytettäväksi kahdella näytöllä, sillä alapalkki on rajoitettu vain yhdelle näytölle ja kaikki ikkunat ahtautuvat tähän pieneen tilaan, vaikka toisella näytöllä olisikin runsaasti tilaa. Ongelma ei kuitenkaan ole kummoinen ja siihen on saatavilla ratkaisu: Ultramon. Nyt alapalkki saadaan levitettyä molemmille näytöille ja alapalkissa näkyvät ikkunat näkyvät vain kyseisen näytön alapalkissa. Ikkunoita on helppo siirtää näytöstä toiseen pikanäppäimillä tai ikkunan yläpalkkiin tulevilla painikkeilla ja taustakuvankin saa määrättyä molemmille näytöille erikseen. Hyvän käsityksen Ultramonin toiminnasta saa lukemalla yleiskatsauksen tai kattavamman kierroksen ohjelman ominaisuuksiin.

Sveitsiläisen Realtime Softin Ultramon ei harmillisesti ole ilmainen vaan maksaa vajaat 40 dollaria ja on saatavissa Windows XP:lle, Vistalle sekä vanhemmille Windowseille. Kätevyydestä ja tarpeellisuudesta kannattaa maksaa, joten euroiksi muuttamisen ja verojen lisäämisen jälkeen loppusummaksi muodostui 35 euroa. Maksukin onnistui kätevästi Swregin kautta Nordean Visa Electron -kortilla. Rekisteröintikoodi napsahti sähköpostiin tilauksesta seuraavana päivänä.

Tutkin myös ilmaisohjelmien tarjontaa, mutta tulos ei ollut kovinkaan palkitseva. Löysin kyllä ilmaisen Multimonin, jossa tosin on ikäviä rajoituksia toiminnallisuuden suhteen: ”Kahta näyttöä käytettäessä kakkosnäytön täytyy olla oikealla puolella ja näytöillä täytyy olla käytössä sama resoluutio.” Etenkin tuo sama resoluutio on ikävä vaatimus, joten tästä ei ollut vaihtoehdoksi.

Ultramon vaikuttaa ihan toimivalta ratkaisulta usean näytön parempaan käyttämiseen Windowsissa, vaikka välttämätön se ei ole. Tehtäväpalkin laajentaminen useammalle näytölle ja taustakuvien määrittäminen onnistuvat ja helpommin ja paremmin kuin Windowsin omilla työkaluilla tai Nvidian näytönohjaimen nView-ominaisuudella. Vielä kun ohjelman hintakin on kohtalainen, on se hankkimisen arvoinen, kun toimivia ilmaisiakaan vaihtoehtoja ei löytynyt.

Urheilusuoritusten seurantatyökalut: Pytrainer

Pytrainer on urheilusuoritusten seurantaan tarkoitettu ohjelma Linuxille. Alunperin se kehitettiin pyöräilijöitä ajatellen, mutta sitä voidaan käyttää muidenkin urheilulajien suoritusten kirjaamiseen. Toimintaperiaatteiltaan Pytrainer on samantapainen kuin SportsTracker ja monet Web-pohjaiset harjoituspäiväkirjat: urheilusuorituksia voi kirjata ja suorituksista saa erilaisia tilastoja ja graafeja. Pytrainer tarjoaa lisäksi GPS-tiedon liittämisen ja liitynnän Google Mapsiin.

Pytrainerin asentaminen on yksinkertaista, sillä saatavilla on asennuspaketit useimmille Linux-distribuutioille. Gentoolle löytyy 1.4.7.2-version ebuild, jonka avulla saadaan vaadittavat kirjastot kerralla kuntoon, ainakin teoriassa. Ebuildin tuomien pakettien lisäksi piti vielä hakea dev-python/gnome-python-extras, joka veti mukanaan lisää paketteja ja tämänkin jälkeen tarvittiin vielä dev-python/soappy. Gentoon ebuild vaatisi siis hieman korjailua tarvittavien kirjastojen suhteen. KDE- ja Gentoo-käyttäjänä tarvitsin vielä dev-python/matplotlib-kirjastolle gtk -USE-flägin. Kaikkien tarvittavien kirjastojen asettamisen ja ihmettelyn jälkeen Pytrainer viimeinkin käynnistyi.

Pytrainer on toteutettu käyttämällä Pythonia ja GTK+:aa ja lopputulos on asiallinen, joskin KDE-käyttäjän mielestä käyttöliittymän toteuttamiseen olisi voitu käyttää Qt:tä. Ulkoasultaan Gnomeen suunniteltu ohjelma ei ole kovinkaan hehkeä KDE-ympäristössä. Käyttöliittymä on kuitenkin onnistunut ja toimiva: vasemmalla näkyy kalenteri-ikkuna ja valitun päivän suoritukset ja oikealla valitun suorituksen tiedot. Tiedon tallettamiseen käytetään vakiona tiedostopohjaista SQLite-tietokantaa, joka on hyvä vaihtoehto XML-tiedostojen käyttämiselle. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää MySQL-tietokantaa.

Käyttöliittymä on myös käytännössä selkeä ja uusien urheilusuoritusten syöttäminen on helppoa. Tarjolla on talletuskentät otsikolle, kokonaismatkalle, ajalle, keskinopeudelle, sykkeelle, kalorikulutukselle, kommenteille ja GPX-tiedostolle ja tiedoille. On selkeästi havaittavissa, että lähtökohdiltaan ohjelma on tarkoitettu lajeille, joissa mitataan matkaa, nopeutta ja aikaa ja lajilistalta löytyykin valmiiksi pyöräily ja juoksu. Listalle voi lisätä haluamiaan lajeja, mutta esimerkiksi kuntosalikäyntien kirjaaminen kommenttikenttään ei ole kovin mielekästä.

Pytrainerin perustoiminnallisuuksien lisäksi erikoisuutena on mahdollisuus tuoda GPS-laitteelta tietoja ohjelmaan tai syöttää tiedot GPX-tiedostosta, jonka jälkeen reittiä voi tarkastella Google Maps -liitynnästä. GPS-dataa voi tuoda suoraan Garminista, Ipod+Nike ja Google Earthista. Periaatteessa GPX-tiedoston avulla paikkatiedon tuominen pitäisi onnistua laitteesta kuin laitteesta, mutta kun yritin liittää N95:n Sports Tracker -ohjelman tuottamaa GPX-tiedoston dataa urheilusuoritukseen, eivät tiedoston aikaleimat ohjelmalle kelvanneet. Laajennuksina löytyy muun muassa WordPress-plugin, jolla saa urheilusuoritukset lähetettyä suoraan blogiin.

Ominaisuuksiltaan Pytrainer on perustasoa ja tarjoaa mahdollisuuden urheilusuoritusten seuraamiseen. Oikeastaan parhaimpana ja painottuneena ominaisuutena on GPS-tiedon liittäminen ja sisäänrakennettu Google Maps. Itse suoritusten kirjaaminen ja niiden seuraaminen jää mielestäni hieman keskenkertaisesti toteutetuksi. Suorituksista saa erilaisia graafisia kaavioita eri arvojen suhteen, mutta kaaviot ovat suhteellisen yksinkertaisia. SportsTrackeriin verrattuna menetetään sykemittarin tietojen tuonti, mutta saadaan GPS-tiedot, joka voi käytöstä riippuen olla hyvä vaihtokauppa. Muilta ominaisuuksiltaan Pytrainer ei aivan nouse SportsTrackerin tasolle, vaikka tarjoaakin vastaavat perustoiminnallisuudet.

Pytrainerin sivuilla lupaillaan hyvältä kuulostavia ominaisuuksia 2.0.0 -versioon, mutta siihen taitaa olla vielä kohtalaisen pitkä matka. Ominaisuuslistalta löytynee tällöin reittien tilastoja, Google Maps -karttoja, karttapisteiden muokkausta, tukea GPS-laitteille, monikielisyyttä ja harjoitustulosten parempaa visualisointia. Nähtävästi osa näistä toiminnallisuuksista, kuten kartat ja karttapisteiden muokkaus taitavat löytyä jo testaamastani 1.4.7.2-versiosta. Tulevassakaan versiossa ei tosin lupailtu sykemittarin tietojen tuontia tai parempaa syketietojen tilastointia, joka olisi ollut kanssa ihan kätevä ja toteuttamisen arvoinen ominaisuus.

Valmiit urheilusuoritusten seurantaan tarkoitetut ohjelmistot eivät edelleenkään oikein vakuuta toimivuudellaan. Kesällä testaamani SportsTrackerin 2.5.1-versio jätti hieman toivomisen varaa, eikä Pytrainer ollut juurikaan parempi. SportsTrackerin eduksi on mainittava, että 3.0-version myötä toteutusalusta on vaihtunut C#:stä Javaan, joten asennus on nyt helpompaa ja suorituskyky (sivun mukaan) parempi. Käytännössä en kuitenkaan onnistunut käynnistämään SportsTrackeria Java Webstartia enkä binääriä käyttäen.

Vaihtoehtoisesti Webissä on tarjolla useampiakin ilmaisia harjoituspäiväkirjoja erilaisin ominaisuuksin. Yleiskäyttöisiä harjoituspäiväkirjoja ovat esimerkiksi Nokia Sports Tracker, Lenkkivihko.fi, Treenit.net, Kuntoportaali.fi ja Fillarointipäiväkirja panostaa pyöräilyyn. Pitänee joskus testailla.

Muutamia ruudunkaappauksia Pytrainerista testidatalla varustettuna:

Pytrainer Pytrainer Pytrainer Pytrainer