Rapoo E2700 HTPC-näppäimistö kevyeen käyttöön

Näppäimistöt ovat edelleen erittäin tärkeitä välineitä tietokoneen ja ihmisen vuorovaikutuksessa ja niiden toivoisi toimivan kitkattomasti. Mutta jos kaupasta tuo kotiin langattoman HTPC-käyttöön suunnitellun Rapoo E2700 -näppäimistön, jonka näppäimet ovat puolet pienempiä kuin sormet ja kosketuslevy luottokorttia pienempi, ei käyttömukavuudelta voi paljoa odottaa.

Rapoo E2700

Rapoo e2700 -HTPC-näppäimistö

Rapoo e2700 on erittäin pienikokoinen HTPC-käyttöön suunniteltu langaton näppäimistö, josta löytyy näppäimistön lisäksi myös kapea kosketuslevy. Kooltaan metalliseen runkoon kasattu yhdistelmä on 82 x 254 x 5,8 mm, josta kosketuslevylle on varattu 79 x 47 mm, eli noin viidesosa. Aivan reunoille ulottuvat näppäimet ovat matalat ja ohuen näppäimistön muotoilu on yksinkertaista ja pelkistettyä. Metallirungon ansiosta tuntuma on kuitenkin jämäkkä. Näppäimistö toimii 2,4 GHz taajuudella ja 10 metrin etäisyydellä, mutta omassa olohuoneessani herkkyys kärsi jo lyhyemmilläkin etäisyyksillä, jos ”näköyhteys” ei ollut selkeä. Näppäimistö on yhteensopiva Windows XP-, Vista-, 7 ja 8 -versioiden kanssa, eikä erillisiä ajureita tarvita. Takuuta on kaksi vuotta.

HTPC-näppäimistön pieni fyysinen koko näkyy näppäinten koossa ja sijoittelussa. Näppäinasettelun ahtauden ja koon takia sormituntumaan ei voi luottaa ja näppäimistöön on vilkuiltava kirjoittaessa hiemankin enemmän. Lisäksi skandinaavisten näppäinten osalta on tehty suuria kompromisseja ja Ä- ja Å -kirjaimet ovat sijoitettu alariviin välilyönnin oikealle puolelle ja ne ovat Ö:n kanssa lähes puolta pienempiä, kuin muut kirjainnäppäimet. Myös muut alarivin näppäimet (Ctrl, Alt, Win) ovat pieniä, joka tekee niiden käyttämisestä jo valmiiksi pienessä näppäimistössä erittäin hankalaa. Lisäksi oikean käden pikkusormi harhailee helposti kosketuslevylle, joka aiheuttaa epätoivottuja asioita.

Näppäimet ovat erittäin matalia, muotoilultaan tasaisia ja niiden välit ovat käytännössä olemattomat. Näppäimissä käytetään saksimekanismia, joka e2700:n tapauksessa sallii hieman epätasaisen painumisen, näppäinhattujen heilumisen ja hienoisen helimisen. Näppäinten liikerata on lyhyt ja tuntuma kohtalaisen miellyttävä. Merkinnät on tehty näppäimiin printtaamalla.

HTPC-käyttöä ajatellen funktionäppäimet toimivat Fn-näppäimen kautta myös erilaisisa multimedia-, selain- ja pikavalintatoiminnoissa, ja nuolinäppäimistä löytyy PgUp/PgDn ja Home/End. Näppäimistön takapuolelta löytyy muovinen koroke, jossa keskellä on paristokotelo ja virtakytkin, ja toisessa päädyssä pieni aukko USB-lähettimen säilytykseen. Kumitassut ovat vain näppäimistön etukulmissa.

Kosketuslevy tukee muutamia kosketuseleitä, kuten kahden sormen vieritystä ja sen pinta on päällystetty karheapintaisella muovitarralla. Kosketuslevy on kooltaan pystysuunnassa riittävä, mutta leveyssuunnassa turhan kapea, joka tekee vedä & pudota -toiminnosta hankalan. Kosketuslevyn tuntuma on kohtalainen, mutta hieman epävarma, eikä näppäimistö lyhyen käyttämättömyyden jälkeen ”herää” eloon kuin näppäimistä.

Verkkokauppa myy E2700 -mallia 49,90 eurolla, mutta itse bongasin sen Stockmannin Hulluilta päiviltä 29,90 eurolla, joka näppäimistöä jonkin aikaa käytettyä on sille ihan sopiva hinta. Jos olisi pitänyt maksaa täysi hinta, olisin ennemmin päätynyt hieman kalliimpaan Rapoo E9080 -malliin (59,90e), joka on kooltaan myös suurempi ja täten kenties hieman mukavampi käyttää.

Tarkempaa analyysia ja vertailua pienestä HTPC-näppäimistöstä voi lukea Muropaketin testistä, jossa se oli kolmen muun edullisen HTPC-näppäimistön kanssa.

Yhteenveto

Rapoo e2700 HTPC-näppäimistön voi tiivistää olevan pieni, yksinkertaisen tyylikäs ja sopiva kevyeen käyttöön, mutta on hieman kaksijakoinen kokemus. Periaatteessa se ajaa asiansa, mutta ahdas ja sekava näppäinasettelu ja häiriöherkkyys takkuiluneen tekee hiemankin pidemmästä kirjoittamisesta epämiellyttävää, vaikka näppäintuntuma on ihan hyvä. Kokonaisuudesta olisi saatu paljon toimivampi, jos näppäimistö+kosketuslevy -yhdistelmästä olisi tehty hieman suurempi. Toisaalta voi todeta, että vaikka käyttömukavuus ei ole aivan parhain, on se käyttötarkoitukseensa nähden kelvollinen ratkaisu satunnaiseen HTPC-käyttöön.

Hyvää:

  • Hillitty ulkoasu
  • Pieni koko
  • Näppäintuntuma
  • Säilytyspaikka USB-vastaanottimelle

Huonoa:

  • Häiriöherkkyys ja takkuilu
  • Näppäinasettelu ja ahdas layout
  • Näppäintuntuma
  • Kapea kosketuslevy
  • Kosketuslevyn herkkyys

Dell Latitude E6530 on jämerä tehokannettava

Markkinoilla on tarjolla yrityskäyttöön monenlaisia kannettavia, eivätkä ne yleensä herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Mutta jos työkannettavissa vertaa luotettavan ja perusvarman maineessa olevaa Lenovon ThinkPad -sarjaa esimerkiksi nyt työpöydältäni löytyvään Dell Latitude E6530 -kannettavaan, ovat mielikuvat ja tuntumat selkeästi erilaiset, ThinkPadin eduksi. Dell Latitude E6530 julkaistiin vuoden 2012 keväällä ja se tarjoaa 15.6″ kokoluokassa tehokasta suorituskykyä työkäyttöön ja on negatiivisessa mielessä juurikin sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Dell Latitude E6530

Dell Latitude E6530

Yrityskannettavien markkinoilla Dell on omissa mielikuvissa samaa sarjaa muiden perustavaraa tuottavien PC-valmistajien kanssa ja sellainenhan se pöydälle testikäyttöön ilmestynyt korporaation uusi tehokannettava vaikuttaa olevan. Dell Latitude E6530 vaikuttaa päälisin puolin aikamoiselta möhkäleeltä ja poikkeaa alumiinisella kuorella selkeästi mattamustasta Lenovo ThinkPad W510:stä. Latitude E6530:n rinnalla ThinkPad W510 vaikuttaa jopa pieneltä ja kevyeltä kannettavalta, vaikka molemmat ovat samaa koko- ja teho-luokan kannettavia. Se, mitä Latitude häviää tyylikkyydessä, kerää se pisteet kotiin teknisten ominaisuuksiensa osalta.

Tekniset ominaisuudet

Teknisiltä ominaisuuksiltaan E6530 on kärkipäätä ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-3720QM 2.90GHz -prosessorin, 2x 8 GB muistia, integroidun Intel HD Graphics 4000 -näytönohjaimen peruskäyttöön ja NVIDIA NVS 5200M 1GB -näytönohjaimen tehokäyttöön ja kokonaisuus on paketoitu 1920×1080 -resoluution 15.6″ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 512GB SSD -levy, DVD+/-RW -asema, Web-kamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja WLAN. Painoa koneella on noin 2,5 kg. Optisen aseman tilalle voi vaihtaa lisäakun, lisäkiintolevyn tai painonsäästömoduulin. Koneen takakannen saa avattua, joka tarvittaessa mahdollistaa muistin ja kiintolevyn päivittämisen ja tuulettimen puhdistamisen.

  • Näyttö: 15.6″, Full HD 1920×1080-resoluutiolla, LED-taustavalaistu, Anti-Glare
  • Piirisarja: Mobile Intel QM77 Express
  • Prosessori: Intel Core i7-3720QM (2.6 GHz, 3.6 GHz 6MB Cache Turbo Boost 2.0)
  • Näytönohjain: NVIDIA NVS 5200M GDDR5 1GB + Optimus / Intel HD Graphics 4000
  • Kovalevy: SSD, ADATA SX900 512GB
  • Optinen asema: 8X DVD-ROM, DVD+/-RW
  • Muisti: 2×8 GB, DDR3, 1600 MHz, PC3-12800, SO DIMM (Samsung M471B1G73BH0-CK0)
  • Verkko: WLAN: Intel Centrino Ultimate-N 6300 802.11n (3 antennia); LAN: 10/100/1000 MBit/s Intel 82579 LM
  • Liitännät: Dell Wireless 380 Bluetooth 4.0 LE, SD/SDHC/SDXC -muistikortinlukija, 2x USB 3.0, 1x USB 2.0, HDMI, VGA, Ethernet (RJ-45), e-SATA, 54mm ExpressCard, 1 täysi- ja 2 puolikokoista korttipaikkaa.
  • Muuta: Tri-Metal kotelo, kuuloke/kaiutin liitäntä, kaiuttimet, Web-kamera ja taustamelua vaimentava mikrofoni, telakointiliitin
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Enterprise 64-bit
  • Akku: kesto 4-5 tuntia, 60Wh T54FJ, 5400mAh, Li-Ion 6-kennoa, 3.0Ah ExpressCharge, 90W -laturi
  • Koko (L x S x K): 384 x 258 x 38-35 mm
  • Paino: ~2,5 kg

Lisäksi konepaketin mukana tuli Dellin E-Port II -telakka, joka ei tuntumaltaan ole lähelläkään Lenovon telakkaa, mutta suurin piirtein samoilla ominaisuuksilla varusteltu. Telakasta löytyy kaksi USB 3.0 porttia, kolme USB 2.0 porttia ja yksi USB/eSATA -portti. Näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, yhteen DVI- tai DisplayPort -liittimeen ja verkkopiuhalle on RJ-45 -liitin. Lisäksi telakasta löytyy kuuloke- ja mikrofoni-liitännät ja sarjaportti. Telakkaan liittäminen ja pois ottaminen on hieman jäykähköä, mutta miellyttävämpää kuin näyttö- ja näppäimistöpiuhojen eestaas repiminen.

Käyttökokemukset

Käyttökokemukseni rajoittuvat suurilta osin kannettavan työpöytäkäyttöön, johon mielestäni Latitude E6530 on suunniteltukin, mutta ajoittain on Delliä tullut raahattua palavereihinkin. Yleistuntumaltaan E6530 on tukeva ja jämerä, kun kansi on harjattua alumiinia, saranat terästä ja runko magnesiumseosta, ja kuori ei taivu rannetuen, tai optisen aseman kohdalta kuten muovisissa koneissa. Tukevuus ei tosin tule ilmaiseksi, sillä kone tuntuu painavalta. Ulkoiselta olemukseltaan E6530 on mustan ja alumiinin yhdistelmänä kohtalaisen tyylikäs ja valmistuslaatu näyttää olevan hyvä.

Suurin käytännön ero löytyy heti kannen alta, kun Dell on varustanut näppäimistön erillisellä numeronäppäimistöllä, eikä näppäimistön reunoilta löydy kaiuttimia kuten Lenovossa. Erillinen numeronäppäimistö sekoittaa totuttua sormien paikkaa näppäimistöllä, kun Enter ei olekaan koneen reunassa, ja myös kosketuslevyn paikka on täten hieman sivussa näytön keskikohdasta. Ikävästi koneessani ei ole sormenjälkitunnistinta, joka ThinkPadia käyttäessäni on osoittautunut käteväksi. Nyt salasanan joutuu kirjoittamaan vähän väliä päivän aikana, mutta toisaalta sen ainakin muistaa.

Näppäimistön tuntuma on samaa tasoa ThinkPadin kanssa, mutta on hiljaisempi ja pehmeämpi. Näppäinten sijoittelu on ihan toimiva, joskin erilainen kuin ThinkPadissa. Muun muassa Fn-näppäin on nyt vasemmalta katsottuna Ctrl:n jälkeen. Page Up/Down -näppäimet ovat sijoitettu nuolinäppäinten viereen, joka voi aiheuttaa virhepainalluksia. E6530:een on saatavilla myös taustavalaistu näppäimistö, jota ei omassa mallissani ole, sillä eihän sitä valaistussa toimistossa tarvita.

Tattihiiri on ThinkPadiin verrattuna enemmän upotettu näppäinten väliin, jolloin sormi ei aina osu siihen kunnolla ja sen näppäimet, etenkin keskinappi (rullaus), ovat hankalasti muotoillut. Tai oikeastaan niitä ei ole muotoiltu ollenkaan. Kosketuslevy on kooltaan kohtalainen (80 x 45 mm) ja sen pinta on miellyttävän sileä. Kosketuslevy toimii herkästi ja tarkasti, mutta etenkin monikosketuseleet (jos niitä käyttää) kaipaisivat lisää tilaa. Kosketuslevyn tilaa syövät alalaidassa olevat napit, jotka ovat mielestäni turhan suuret ja hankalasti muotoillut.

Näyttö on tarkkuudeltaan Full HD -laatua, eli 1920×1080, joka tekee 15,6″ -näytöllä tekstin hieman pieneksi, mutta on kyllä edelleen luettavaa. Isompi tarkkuus tarjoaa paremmat työskentelytilat, jota arvostan, ja ThinkPadin 1600×900 -resoluutioon verrattuna isompi on parempi. Notebook Checkin arvostelussa kehutaan näytön mattapintaa, hyvää kirkkautta ja kontrastia ja keskitasoa parempia katselukulmia. Hyvältä näyttö vaikuttaakin.

Suurin parannus entiseen on Latitude E6530:n suorituskyky, joka SSD-levyllä varustettuna on selkeästi parempi entiseen verrattuna. Ohjelmat avautuvat nopeasti ja yleinen hitaus loistaa poissaolollaan. Toki myös prosessori- ja näytönohjaintehoa on enemmän, sekä muistia tuplasti. Tehoa tarvitaankin, sillä Symantecin kiintolevyn kryptaus ja McAfeen virustorjunta ottavat osansa. ThinkPadiin verrattuna Latitude puhisee kuorman alla lähes samalla tavalla, mutta on peruskäytössä kohtalaisen hiljainen.

Dellin ohjelmistotuki kannettavan ominaisuuksien hallintaan on suppea, eikä tarjoa Lenovon tavoin kattavaa valikoimaa kannettavan eri ominaisuuksien hallintaan. Voi tosin olla montaa mieltä, tarvitseeko ohjelmia, mutta etenkin Bluetoothin ja WLANin hallintaan, sekä Web-kameran tai mikrofonin hallintaan tarkoitetut ohjelmat ovat Lenovossa olleet käteviä. Äänenvoimakkuuden ja näytön kirkkauden säätöön löytyy ohjelmat, mutta ne eivät tarjoa numerotietoa asetuksista.

Dell Latitude E6530 on ihan tyylikäs kokonaisuus:

Suorituskykytestit

Suorituskykytesteissä vertailukoneina ovat aikaisemmin testaamani Lenovo ThinkPad W510, Fujitsu LIFEBOOK U772, Fujitsu LIFEBOOK T901 ja Fujitsu LIFEBOOK S761. Suorituskykytestit ajettiin 64-bittisessä Windows 7 Enterprisessä.

  • Windows 7 Experience: 6,7 (W510 5,9; U772 4,8; T901 4,7; S716 4,6)
  • 3DMark 06: 8276 pistettä (W510 6807; U772 4330; T901 3472; S761 3637)
  • PCMark 7: 4638 (U772 3937; T901 2450; W510 1935)
  • WPrime v1.55 32M: 7,298s (8 säiettä) (W510 16,534s)

Windows 7 Experience -arvot, Dell Latitude E6530 vs. ThinkPad W510:

Yhteenveto

Dell Latitude E6530 on toimiva tehokannettava yrityskäyttöön ja tarjoaa kaiken, jota mielestäni voi kannettavalta odottaa, lukuun ottamatta tyylikkyyttä (mielipide), sormenjälkilukijaa ja ohjelmistotukea langattomien ominaisuuksien hallintaan. Tehoa löytyy mainiosti sovelluskehitykseen ja SSD-levy huolehtii myös yleisestä vikkelyydestä. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan suurempia tunteita herätä, vaan on keskivertoa parempaa peruskauraa.

Hyvää:

  • Suorituskyky toimistokäytössä
  • Tarkka ja hyvä näyttö
  • Näppäimistö varauksin

Heikkoa:

  • Ulkonäkö ja muotoilu varauksin
  • Paino

AEE SD20 -toimintakamera tallentaa seikkailusi

Vietin tänä vuonna talvilomani Sveitsin Alpeilla Laaxissa ja ensi kertaa perehdyin laskemisen lisäksi myös sen kuvaamiseen. Kun olin muutamaa viikkoa ennen matkaa huomannut netin keskusteluista edullisen AEE SD20 -toimintakameran, heräsi ajatus huikeiden rinteiden ja maisemien taltioimisesta. Myöhemmin kameraa voisi hyödyntää maastopyöräilyssä. AEE SD20 -videokameran 720p/60fps tarkkuus, erillinen LCD-näyttö, IP68-suojakotelo, kaukosäädin, 170 asteen laajakulmakuvaus ja MicroSDHC-kortille tallennus tarjoaisivat riittävät mahdollisuudet satunnaiselle amatöörikuvaajalle toimintakuvauksen maailmaan tutustumiseen. Eihän se toki GoPro olisi, mutta kun kameran ja lisävarusteet saa yli puolet halvemmalla Class Ohlsonilta, on hinta-laatu-käyttö -suhde kohdallaan.

AEE SD20 -toimintakamera

AEE SD20 on edullinen toimintakamera, joka kykenee Full HD -tarkkuuteen (1920x1080p/30fps), mutta suositeltava tarkkuus urheilukuvauksessa on 720p/60fps (1280x720p), jolloin kuva on teoriassa 170°:n laajakulma. Class Ohlsonilta ostetun 149 euron kamerapaketin mukana tulee irrotettava LCD-näyttö, 30 metriin asti vesitiivis suojakotelo (IP68), muutama liimattava kiinnike, USB-piuha latausta varten ja AV-kaapeli. Video ja ääni tallentuvat MicroSD/SDHC-kortille H.264-pakkauksella (mov), still-kuvien tarkkuus on 5 megapikseliä ja kamerassa on 3-kertainen digitaalinen zoom. Kuvaa voi kohdistaa lasersäteen avulla ja 1100 mAh:n akku tarjoaa 1,5-2 tunnin käyttöajan. Kamerassa on AV- ja Mini-HDMI-liitännät ja kameran ja suojakotelon pohjassa on normaali kameran jalusta (tripod) -kiinnike. Lisäksi Class Ohlsonista on saatavilla erilaisia tarvikkeita, kiinnikkeitä ja hihnoja, joista etenkin kypäräkiinnike ja kaukosäädin ovat käteviä.

Kameran ominaisuudet:

  • Kuvakenno: 8.0 megapikseliä ja 1/2,5 tuuman CMOS-kenno
  • Videokuvaus: 1080p/30 fps (1920 x 1080) 16:9, 960p/30 fps (1280 x 960) 4:3, 720p/60 fps (1280 x 720) 16:9, 720p/30 fps (1280 x 720) 16:9, XWGA/30 fps (1080 x 480) 16:9
  • Objektiivi: f/3.0, 128° (1080p) ja 170° (720p) laajakulmakuvaus
  • Muuta: 3.0x digitaalinen zoom, automaattinen valkotasapainon ja valotuksen säätö
  • Video: MOV, H.264-pakkauksella
  • Valokuvat: 5.0 megapikseliä, 3M(2048*1536)/5M(2560*1920), JPG, ajastimella
  • Näyttö: Irrotettava LCD-näyttö (1.4″/360×240), reaaliaikainen videotoisto
  • Muistikortti: MicroSD/SDHC -muistikorttipaikka (2 – 32 GB)
  • Liitännät: Mini-USB -liitin, AV- ja Mini-HDMI-liitännät
  • Virtalähde: ladattava litium-ioniakku 1100 mAh (400mA@3.7V), 1,5 – 2 tunnin käyttöaika
  • Paino: 84g (akun kanssa
  • Mitat (LxKxS): 61x43x40mm
  • Muuta:
    • Lasersäde, joka näyttää kameran kuvaussuunnan
    • Videokuvan kääntö horisontaalisesti
    • VOX -toiminto, nauhoituksen käynnistys äänestä
    • Mahdollisuus automaattiseen nauhoitukseen, jos ulkoinen virtalähde on päällä
    • Mahdollisuus nauhoituksen kierrättämiseen poistaen vanhimman videon, jos muistikortti täynnä
    • Automaattinen virransäästö
    • Sisäänrakennettu kaiutin ja mikrofoni
    • LCD-näytön kautta videoiden toisto, muokkaus, poisto

AEE SD20:sta myydään useilla eri tuotenimillä ja netistä löytyy jonkin verran keskusteluja ja videomateriaalia AEE SD20:sta. Muun muassa CamAhoy! on pikatestannut kameraa ja Helmetcam experience -blogi on testannut tarkemmin kameran kuvakulmia ja videolaatua maastopyöräilyssä ja laskenut laajakuvakulmiksi seuraavaa (vaaka/diagonaalinen kulma): 1080p 78º/85º; 720p 106º/114º; 960p 106º/118º.

Käyttökokemukset

AEE SD20 vaikuttaa ihan toimivalta kokonaisuudelta, vaikka ei kuvanlaadultaan pärjääkään esimerkiksi GoProlle, mutta joka kompensoituu itse kameran ja tarvikkeiden hinnassa. Lähes pakolliset lisäkiinnikkeet ja tarvikkeet ovat mielestäni kaukosäädin (start/stop/still), kiinnike kypärän ilmastointiaukkoihin ja käyttötarpeiden mukaan kiinnike polku- tai moottoripyörän tankoon ja imukuppikiinnike autoon. Lisäksi rintavaljas voisi olla kätevä. Tarvikkeet olivat noin 15-20 euroa per kappale.

Remmeillä kiinnitettävä kypäräkiinnike käy muun muassa laskettelukypärään. Liimattava kiinnike olisi parempi, mutta omassa kypärässäni ei ole oikein kunnollista tasaista pintaa sitä varten. Kiinnikkeellä kamera pysyy aika tukevasti paikallaa, jos sen köyttää tiukasti. Ylimääräiset lenkit kannattaa tunkea tukevasti piiloon, sillä ne pääsevät helposti läpsyttämään tuulessa, joka kuuluu myöhemmin videossa. Etenkin pidettäessä kameraa kiinni kypärässä, tulee lisävarusteena saatava kaukosäädin tarpeeseen. Kaukosäädin toimii hyvin (10m kantama) ja painalluksen merkiksi siinä välähtää punainen ledi ja kamerasta kuuluu (liian) hiljainen merkkiääni.

Kameran mukana tuleva irrotettava LCD-näyttö on kätevä videoiden nopeaan tarkasteluun kuvaustauoilla, mutta sen kuvanlaatu ja tarkkuus jättävät toivomisen varaa. Sen avulla voi kuitenkin nopeasti tarkistaa kameran kuvaussuunnan, sillä suojakotelossa ollessaan ei kamerassa oleva lasersäde näytä kunnolla. Kuvatessa hankalinta olikin oikeastaan kameran suuntaus ja siihen kätevintä olisi, jos kuvan voisi siirtää langattomasti puhelimen ruudulle kuten GoProlla. AEE:n sivuilla mainostetaan tuota ominaisuutta, mutta en ole kyseistä tarviketta vielä löytänyt.

Kameran ominaisuuksissa luvataan akun riittävän noin 1,5 – 2 tunnin kuvaukseen ja käytännössä Alpeilla ollessani se riitti aika hyvin koko laskupäivän kuvauksiin. Muutamana päivänä latailin kameraa laskutauoilla neljällä AA-paristolla ladatulla USB-laturilla. Lisäakku olisi kyllä tarpeen. Videon tilankulutuksen osalta viiden päivän kuvauksella, eli mitä kameran akku aina kesti, sain materiaalia aikaan 720p/60fps -tarkkuudella noin 30 GB, eli ennen matkaa hankkimani 32 GB ja 16 GB MicroSDHC UHS-1 -muistikortit olivat enemmän kuin riittävästi.

Kuvaamani materiaali on vielä suurilta osin leikepöydällä, mutta tälläistä jälkeä kameralla ja iMoviella saa aikaan. Video on kuvattu 720p/60fps tarkkuudella, mutta iMovie tekee siitä väkisin 30 fps:n videon. 60 fps on tarpeen oikeastaan vain silloin, jos haluaa videoon hidastuksia.

Kameran still-kuvat ovat tarkkuudeltaan 5 megapikseliä, eli samaa tasoa mitä edullisella kännykkäkameralla saa aikaan. Kuvissa on kameran laajakulman tuottama tynnyrivääristymä.

Laax, 1 Laax, 2 Laax, 3 Laax, 4

Yhteenveto

AEE SD20 on edullinen toimintakamera, joka tarjoaa hyvän hinta-laatu -suhteen aktiviteettien tallennukseen, etenkin jos kuvaus on satunnaista. Kuvanlaadun osalta en osaa kunnolla sanoa, miten se vertautuu GoPron tuotoksiin vastaavilla tarkkuuksilla, mutta ihan kelvollista jälkeä se tuottaa. Harrastekuvaaja saa toimivan paketin pienillä kustannuksilla, etenkin kun kameran lisäksi myös tarvikkeiden hinta on edullinen.

Plussaa

  • Hinta-laatu -suhde
  • Runsaasti kohtuuhintaisia tarvikkeita
  • Normaali kameran tripod-kiinnike
  • Lasertähtäin

Miinusta

  • Kuvanlaatu voisi olla parempi
  • 1080p tarkkuuden laajakulma suppea
  • Ei kuvan langatonta lähetystä?
  • Laatuvaikutelma

Asus Nexus 7 -tabletti tarjoaa paljon pienessä koossa

Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia tabletteja ja olin harkinnut sellaisen hankkimista jo jonkin aikaa, joten kun Asuksen valmistama Nexus 7 -Android tabletista tuli saataville suomalaisille jälleenmyyjille 3G-versio, piti sellainen viimein hankkia. 7″ -koko on juuri sopivan suuri kirjojen ja viihteen katsomiseen, mutta riittävän pieni, että laitteen fyysinen koko ja paino pysyvät sopivana. Vajaan kuukauden käytön perusteella Nexus 7 3G -tabletti tarjoaa paljon pienellä rahalla.

Nexus 7 32GB 3G

Asus Nexus 7 -tabletti

Googlen Nexus 7 -Android-tabletti on Asuksen valmistama ja varustettu 7″ LED-valaistulla IPS-paneelilla ja 1280×800 pikselin resoluutiolla. Konepellin alta löytyy neliytiminen 1,3 GHz Nvidian Tegra 3 -prosessori 4-plus-1 -tekniikalla, jossa neljä ydintä hoitavat tehoa vaativat asiat ja viides ydin on vähävirtaisiin tehtäviin kuten aktiiviseen valmiustilaan ja musiikkiin. Tablettia on saatavilla sekä 16 GB että 32 GB versioina, sekä 3G -mallina. Fyysisesti laite on kooltaan 197 x 120 x 10,5 mm. Näyttöä ympäröivästä mustasta reunuksesta löytyy 1,2 Mpix -web-kamera. Laite tukee lisäksi NFC:tä. Paketissa tulee mukana microUSB-liittimeen kytkettävä latauskaapeli ja laturi. Ostamani 32 GB 3G -malli maksoi Verkkokauppa.comissa 329,90 euroa ja pelkkä 16G B:n WiFi-malli 269,90 euroa.

Tabletti ei kursaile ulkonäöllään, vaan on muotoiltu hillitysti ja geneerisesti. Etupuoli on kokonaan lasin peitossa, joka on naarmutuksen kestävää, mutta ei Gorilla-lasia. Näyttö on reunustettu mustalla alueella ilman painikkeita tai logoja ja reunusta on leveämmin ylä- ja alapuolella, joka helpottaa käsittelyä, mutta kasvattaa ulkomittoja. Kyljestä löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja virtanäppäin. Toiselta kyljeltä löytyy paikka micro-SIM-kortille ja pinnit vielä julkaisematonta lataustelakkaa varten. Ainoat liittimet ovat alareunassa olevat 3,5 mm ja microUSB-liitin.

Muovikuorella päällystetty runko on valmistettu magnesiumista ja takakannen päällä on kumimainen pinnoita, joka tekee tabletista miellyttävän pitää kädessä. Takapuolen alareunasta löytyy pitkä kaiutinaukko Asuksen logon kera ja yläosaa koristaa kookas ”Nexus”-teksti. Tabletti tuntuu jämäkältä, eikä juurikaan nitise tai natise. Takakuori eri ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi, mutta se on kiinni vain muovikynsillä, joten se irtoaa helpohkosti sopivilla työkaluilla.

Tablettia kiertää hopeinen muovireunus Äänenvoimakkuuden säädin ja virtanappi Takakansi on kumimainen

Tekniset ominaisuudet:

  • Prosessori: Nvidia Tegra 3 -piirisarja, neliytiminen 1.3 GHz -prosessori (Cortex-A9) ja 12-ytiminen ULP GeForce GPU
  • Käyttöjärjestelmä: Google Android 4.2 Jelly Bean
  • Näyttö: 7″ LED-valaistu kapasitiivinen IPS-paneelin kosketusnäyttö, WXGA (1280×800) -resoluutio, 216 DPI
  • Kamera: edessä 1.2 Mpix
  • RAM: 1 GB
  • Muisti: 32 GB sisäinen Flash-muisti
  • Yhteydet: WLAN (b/g/n), Bluetooth v3.0, 3G (micro-SIM)
  • HSPA+ UL:21 Mbps/DL:5.76 Mbps; WCDMA: 850/900/2100; GSM: 850/900/1800/1900
  • Muuta: GPS, Gyroskooppi, elektroninen kompassi, kiihtyvyysanturi, valoisuusanturi, NFC
  • Akku: 16Wh, 4325mAh, Li-Pol
  • Toiminta-ajat: 9.5 h
  • Paino: 340 g
  • Mitat (L x S x K): 198.5 x 120 x 10.45 mm

Suorituskyky

Testasin nopeasti tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu, SunSpider ja Peacekeeper testiohjelmilla.

Tulokset:

  • Quadrant: 3659
  • Vellamo (2.0.2): HTML5, 1307; Metal: 402
  • Basemark ES 2.0 Taiji: 12.21 (Android Suomi sai 17,92)
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 6101 frames, 54 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3508 frames, 31 fps
  • Antutu 3.0.3: 12663 (cpu 6280, gpu 3611, ram 1892, i/o 880)
  • SunSpider 0.9.1 (Chrome): 1750,2ms
  • Peacekeeper (Chrome 18): 427

Suorituskyvyltään Nexus 7 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit ja vertailukohtana Fujitsun Stylistic M532 sai Quandrantissa 4463, Vellamossa 1405, Taijissa 19,65, GLBenchmarkissa 51 fps ja offscreen 29 fps, Antutu 2.9:ssä 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506), SunSpiderissa 1708,5ms ja Peacekeeperissa Chrome 18:lla 417. Erikoisesti Quandrantissa ero on vajaat tuhat, mutta muuten arvot ovat samalla tasolla, jota voikin olettaa, sillä molemmat tabletit ovat sisuskaluiltaan samanlaisia.

Käyttökokemukset

Nexus 7 -tablettia voisi kuvailla kuin hieman isommaksi puhelimeksi, jolla ei tosin voi soittaa. Isomman 7″ -näytön ansiosta on parempi katsella esimerkiksi elokuvia Netflixistä tai lukea kirjoja. 3G -ominaisuus on kätevä matkoilla, kun WLAN-verkkoja ei ole saatavilla, mutta mutu-tuntumalla vaikuttaa, että sen kuuluvuus voisi olla parempikin. Mitä netistä voi lukea, ei näytön värintoistossa ole valittamista, mutta sen heikkoutena on vaatimaton kirkkaus. Lisäksi suojalasi on vielä poikkeuksellisen heijastava, joka haittaa luettavuutta hyvin valaistuissa olosuhteissa.

Nexus 7 -tabletti on suhteellisen kätevä, mutta seitsemän tuuman koko on hieman vedenjakaja. Se on toisaalta kätevän pieni ja riittävä moneen askareeseen, mutta toisaalta voisi olla isompikin. Toisaalta taas syksyllä testaamani Fujitsun Stylistic M532 -Android-tabletti, joka oli varustettu 10″ -näytöllä, oli käyttökohteiltaan monipuolisempi ja mukavampi elokuvia katsellessa ja kirjoja lukiessa, mutta oli toki myös painavampi pitää kädessä ja isompi kantaa mukana.

Android-tabletteja on markkinoilla tukuittain, mutta samassa hintaluokassa ei mielestäni ole kunnollista kilpailijaa Googlen Nexus 7 -tabletille. Hieman enemmän pitäisi muihin vaihtoehtoihin laittaa rahaa, mutta tällöin toki saa jo enemmän. Eihän se tietenkään mikään iPad monessakaan mielessä ole, mutta monilta ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen ja etenkin hinta- ja laatusuhteeltaan erinomainen. Androidin 4.2 -versio on tuonut käyttöjärjestelmään kaivattua vikkelyyttä ja pieniä uudistuksia käytettävyydessä. Nexus 7:ssa on puhelinkäyttöliittymä tablettikäyttöliittymän sijaan, mikä toimiikin 7″ tabletissa melko hyvin.

Harkitsin myös hieman iPad Minin hankkimista, josta löytyy 0.9″ isompi näyttö pienemmällä resoluutiolla, isompi fyysinen koko, mutta hieman vähemmän painoa, takakamera ja 110 euroa kalliimpi hinta (3G, 32GB malli). Käytännössä valinta tablettien välillä on iOS- ja Android-mieltymyksen ja lompakon paksuuden mukaan. Monipuolisuus ja edullisuus ratkaisi oman valintani.

Yksi suuri ero iPadien eduksi on tarvikkeiden ja lisävarusteiden saatavuus. Koska erilaisia Android-tabletteja on lukuisia, ovat lisävarusteet kuten suojat ja kotelot myös mallikohtaisia ja tarjonta tietylle laitteelle voi olla heikkoa. Nexus 7:lle alkaa jo olemaan monipuolisesti erilaisia suojia ja itse hankin Amazonista Sweesin smart cover -kotelon. Hinta oli halpa ja sellainen se tuotekin on. Kotelo kyllä toimii, mutta on hieman erilainen kuin kuvassa ja magneettinen läppä sulkee helposti näytön, vaikka kotelo on auki. Toinen vaihtoehtoja olisi ollut kehuttu Blurexin suojakotelo, mutta sitä ei lähetetä Suomeen. Lisäksi tilasin Xtreme Guardin näyttösuojan, joka on vielä matkalla.

Näyttö on erittäin heijastava ja siinä ei ole nappeja Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä

Muita mielipiteitä Nexus 7:sta voi lukea muun muassa TaskuMuron Nexus 7 -arvostelusta tai lyhyemmin Android Suomen Nexus 7 pika-arvostelusta.

Yhteenveto

Googlen Nexus 7 -tabletti on toimiva kokonaisuus ja hinta/laatu -suhde on kohdallaan. Seitsemän tuuman koko on mielestäni aika sopiva, sillä laite on fyysiseltä kooltaan näppärän pieni, sekä kevyt, joka tekee siitä kätevän matkakumppanin ja miellyttävän pitää kädessä kirjoja lukiessa. Myös sisällä pyörivä Android 4.2 Jelly Bean on kaivattu parannus 4.0:aan verrattuna. Suojalasi voisi olla vähemmän kiiltävä ja microSD-paikka, sekä takakamera voisivat olla ihan käteviä lisäyksiä. Kokonaisuutena kuitenkin positiivinen paketti edulliseen hintaan.

Positiivista

  • Suorituskyky
  • Koko ja paino
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • Tukeva ja laadukas rakenne

Negatiivista

  • Näytön kirkkaus ja heikko näkyvyys auringonvalossa
  • Ei microSD-paikkaa
  • Ei takakameraa (varauksin)

Aamut käyntiin Philips Wake-up Experimentissä

Kirjoitin muutama viikko sitten saaneeni testiin Philipsin HF3550 -herätysvalon osana Philipsin Wake Up Experiment -koetta. Testin koekaniini on saanut kokea marraskuun puolesta välistä lähtien mitä erilaisimpia herätyksiä, mutta omat aamuni ovat olleet herätykseltään rauhallisia ja normaaleja. Tarkoituksena oli testata joulukuun aikana auringonnousua simuloivaa sarastusvaloa, mutta koska en omista (vieläkään) iPhonea tai iPod Touchia, piti herätä vanhemman sarastusvalon kirkkauteen.

Philipsin sarastusvalot ovat mielestäni näppärä tapa helpottaa aamujen heräämisiä muuttamalla aamun pimeys asteittain kirkastuvan valoon. Muutaman talven ajan olen herännyt FM-radiolla varustetun sarastusvalon avulla, joten olisi ollut kätevää verrata sen toimintaa uuteen Philipsin HF3550 -sarastusvaloon, jossa valo simuloi nyt auringonnousua väreissä ja toimii vain yhteistyössä telakkaan asetettavan iPhonen tai iPod Touchin kanssa. Lamppu on sulavan pyöreä ja miellyttävämpi silmälle ja toimintoja ohjataan Wake-up -sovelluksella, jolla voi seurata myös nukkumisrutiineja. Tässä onkin lampun suurin heikkous: riippuvaisuus iOS-laitteista.

Lamppua testannut Köyttöliittymä-blogi on kirjoittanut laitteesta ensikokemukset ja etenkin jutun kommenteissa on hyviä kysymyksiä iPhoneen ja sovellukseen sidotun tuotteen elinkaaresta. Odotankin mielenkiinnolla, miten lampun käyttöminen on pidemmän ajan kuluessa sujunut, sillä alku ei ollut kovin jouheva. Köyttöliittymä kirjoittaa, että ”iPhonen hyödyntäminen asetusten säätämiseen on hyvä idea, mutta toteutuksessa on vielä parantamisen varaa”. Lisäksi puhelimen on pakko olla kiinni telakassa, että herätys toimii, joka estää puhelimen käyttämisen sillä aikaa. Mielestäni aika hankalaa.

Idealtaan Philipsin HF3550 -sarastusvalo iPhone-telakalla ja sovelluksella on hauska, mutta käytäntö taitaa olla toinen. Herätyskellon pitäisi kuitenkin olla suhteellisen yksinkertainen ja luotettava ilman monimutkaisia vaiheita. Oikeastaan, en ymmärrä mikä idea on sitoa koko lampun perustoiminnallisuus iPhone tai iPod Touch -laitteisiin, eikä tehdä tuotteessa sekä että -mallia. Tekniikka kehittyy, laitteet vaihtuvat, mutta lampun voi olettaa toimivan useampia vuosia. Vielä kun HF3550-mallin valo kustantaa 189 euroa, voi ostopäätöstä joutua miettimään tovin.

Philipsin Wake-up Light -valojen malliston ilman iOS-laitetta toimiva ja FM-radiolla varustettu HF3520 olisi ollut vaihtoehtoisella iPhone-telakalla oiva sarastusvalo. Tai vielä parempi olisi toteuttaa se ilman telakkaa, eli vaikkapa Bluetooth- tai NFC -aktivoinnilla, jos toiminta halutaan sitoa sovellukseen. Tällöin se voisi toimia myös Androidilla ja Windows Phonellakin.

No, ainakin aamuni ovat olleet rauhallisempia kuin Philipsin Wake Up Experiment -kokeessa, jossa koekaniini on heräillyt mitä eriskummallisiin herätyksiin. Herätyksiä ei voi kovin mukaviksi sanoa, mutta Brasialainen karnevaali, Amerikkalainen jalkapallojoukkue, dynamiitti ja Kauna -elokuva näyttivät olevan aika tehokkaita. Koiraihmiset voinevat samastua koiranpentujen suorittamaan herätykseen :)

Omalta osaltani ”herätyskoe” meni hieman pieleen, mutta palannen auringonvaloa simuloivan herätysvalon kokemuksiin, kunhan saan hankittua Applen iPhone 4 -puhelimen. Tai myytyä nykyisen ja hankittua FM-radiolla varustetun HF3520-mallin.

Oma Philips Wake-up Light HF3550 -sarastusvalo iPhone-telakalla odottaa siis edelleen käyttöä:

Heräämisiä Philips Wake Up Experimentissä

Aamuisin voi herätä usealla eri tavalla, jonka Philips Wake Up Experimentin koekaniini on varmasti saanut todeta marraskuun puolesta välistä lähtien. Parissa viikossa testihenkilö on saanut kokea aika erikoisia herätyksiä. Omat heräämiseni ovat olleet vielä hieman perinteisempiä, mutta joulukuussa on edessä muutos. Olin yksi bloggaajista, jotka saivat herätyskokeeseen liittyen testiin Philipsin uuden Wake-up Light -sarastusvalon, kuten lokakuun lopussa kirjoitin.

Philips Wake Up Experiment on kokeilu, jossa selvitetään mikä oikeastaan on paras tapa herätä. Asia toteutetaan kokeilemalla kaikki mieleen tulevat mahdolliset ja mahdottomatkin herätystavat. Kokeeseen valittu henkilö on nyt herännyt marraskuun puolesta välistä alkaen muun muassa säkkipillinsoittoon, aamutreeniin, 31:n herätyskellon sointiin ja poliisirynnäkköön. Aika äärimmäisiä herätyksiä ja niitä koehenkilöllä on vielä pari viikkoa edessä, sillä koe kestää 13.12.2012 asti.

Herätyskokeeseen liittyen Philips lähetti bloggaajille testiin uuden Wake-up Light -sarastusvalon, joka viimein eilen saapui. Sarastusvalon ideanahan on, että sen avulla herääminen asteittain kirkastuvaan valoon on helpompaa ja virkeämpää. Omistan entuudestaan vanhemman FM-radiolla varustetun sarastusvalon, joten nyt on hyvä testata, miten uudistettu malli toimii. Ulkoisesti uusi sarastuvalo on sulavan pyöreä ja paremmin muotoiltu. Toiminnallisuuden osalta saamassani HF3550-mallissa sarastustoiminnallisuus simuloi nyt auringonnousua väreissä ja lamppu toimii vain yhteistyössä telakkaan asetettavan iPhonen tai iPod Touchin kanssa. Toimintaa ohjataan Wake-up -sovelluksella, jolla voi seurata myös nukkumisrutiineja. Wake-up Light -valojen mallistosta löytyy myös edullisemmat ilman iOS-laitteita toimivat ja FM-radiolla varustetut mallit: HF3510 vanhan mallin sarastuksella ja HF3520 auringonnoususimulaatiolla.

Philips Wake-up Light HF3550 iPhone-telakalla:

Lähiviikkoina saa nähdä, miten uuden sarastusvalon herätys eroaa aikaisemmasta ja onko aamuisin herääminen yhtään virkeämpää. Useimminhan se on enemmän tai vähemmän vaikeaa ja sitä haluaisi vain makoilla vielä hetken. Aikaisempien kokemusten mukaan sarastusvalolla kynnys yön pimeyden ja aamun valkeuden välillä ei ole niin jyrkkä ja on mukavampaa herätä valoisuuteen. Herätyskoe alkakoon!

Raspberry Pi on paljon pienessä paketissa

Tietokoneita ei voi koskaan olla liikaa, joten tilasin viimeinkin arsenaalia vahvistamaan Raspberry Pi:n. Eli pienen luottokortin kokoisen ARM-prosessorilla varustetun tietokoneen, jolla voi pyörittää Linuxia, käyttää harrasteprojekteihin tai vaikka katsoa Full HD -elokuvia. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa.

Raspberry Pi on ollut, alan harrastajien, mediassa sen alkuvuoden julkaisusta lähtien, mutta saatavuus on ollut nihkeää, eikä mikään ihme, sillä laite on erittäin houkutteleva edullisella 35 dollarin hinnallaan ja kelvollisilla ominaisuuksillaan. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa, mutta sitä voi käyttää kuten normaalia Linuxilla varustettua tietokonetta, hyödyntää erilaisissa harrasteprojekteissa tai vaikka katsoa 1080p Full HD -elokuvia. Laitteen liitännät ovat tehty käyttäjäystävällisesti, sillä sen saa kätevästi liitettyä näyttöön kuten televisioon HDMI:llä, verkkoon RJ45:llä ja levynä toimii SD-kortti.

Raspberry Pi:llä on listalla hintaa 35 dollaria, mutta käytännössä se on verojen ja muiden kulujen jälkeen hieman enemmän. Itse tilasin sen Partcon verkkokaupassa, jossa Raspberry Pi Model B Revision 2.0 kustantaa 47,77 euroa. Lisäksi tilasin samalla läpinäkyvän kotelon ja microUSB-laturin. Laitteen voi tilata myös suoraan valmistajilta RS Componentsilta tai element14/Premier Farnellilta. Hieman harmillisesti, mutta omaan huonon tuurini tapaan, ehdin tilata sen juuri ennen, kuin se sai uuden 512 MB muistia sisältävän version. No, ei voi mitään.

Tekniset tiedot:

  • Järjestelmäpiiri: Broadcom BCM2835 (CPU + GPU + SDRAM)
  • Prosessori: 700 MHz ARM11 ARM1176JZF-S ydin
  • Näytönohjain: Broadcom VideoCore IV,OpenGL ES 2.0,OpenVG 1080p30 H.264 high-profile encode/decode
  • Muisti: 256 MiB
  • USB: 2 USB 2.0
  • Videoliitännät: Komposiittivideo (RCA) ja HDMI
  • Audio: TRS connector tai 3.5 mm liitäntä, HDMI
  • Levy: Secure Digital (SD) / MMC / SDIO korttipaikka
  • Verkko: 10/100 wired Ethernet RJ45
  • Virta: 700 mA, (3.5 W)
  • Virtalähde: 5 V (DC) via Micro USB type B tai GPIO
  • Koko: 85.0 x 56.0 mm

kuvat: Element14

Tarkempia testejä Raspberry Pi:n suorituskyvystä ja ylikellotuksesta voi lukea Bit-Techin Raspberry Pi:n arvostelusta. Käynnistyspartitiolla oleva config.txt-tiedosto ajaa BIOSin virkaa, josta voi säätää muistin CPU:n ja GPU:n määrityksiä.

Käyttökohteet

Raspberry Pi:llä on monia käyttökohteita, kuten Wikipedia-sivulta voi lukea, joista seksikkäimmät ovat sen käyttäminen HTPC:nä XBMC:n kautta, Quake III:n pelaaminen tai vähemmän seksikkäämpi käyttökohde normaalin Linuxin ajaminen. 1080p Full HD -videotoiston mahdollistaa vekottimessa oleva rautapurku h.264 -videoformaatille. Testasin nopeasti XBMC:hen pohjaavia käyttöjärjestelmiä ja Debian-pohjaista Linuxia Raspberry Pi:lle. Myös mobiililaitteisiin suunnitellut Android ja Firefox OS ovat myös tuloillaan, joka vaikuttaa kätevältä laitteen tehot huomioiden.

Raspbmc:
Asennus onnistuu helposti sekä Windowsissa että Mac OS X:ssä tai Linuxissa. Raspbmc on oikeastaan kuin normaali XBMC, mutta sovitettuna ARM-laudalle. Eli tehoja ei todellakaan löydy samaan tapaan kuin normaalista tietokoneesta. Mutta kyllä se XBMC sillä pyörii.

Asennus lyhyesti:

  • curl -O http://svn.stmlabs.com/svn/raspbmc/testing/installers/python/install.py
  • chmod +x install.py
  • sudo python install.py
  • Seuraa ohjeita
  • Valmis

OpenELEC:
OpenELEC, eli Open Embedded Linux Entertainment Center, on pieni Linux-jakelu rakennettuna alusta lähtien tietokoneen muuttamiseksi täydelliseksi XBMC mediakeskukseksi. Se löytyy muiden alustojen lisäksi myös Raspberry Pi:lle, vaikka sitä ei sivuilta suoraan näyttänyt löytyvän. Asentamiseen vaaditaan hieman enemmän tunkkaamista Raspbmc:hin verrattuna, mutta foorumin vinkeillä asia hoituu. Linuxissa asia hoituu ohjeita seuraten valmiilla skriptillä. Raspbmc:hen verrattuna OpenELEC näyttää aivan samalta, mutta tuntuu olevan hieman jouhevampi.

Asennus menee lyhyesti:

  • Katso diskutil list missä SD-korttisi on
  • Kopioi image kortille: dd if=/Users/foobar/Desktop/r11542.img of=/dev/disk1
  • Jos saat ”dd: /dev/disk1s1: Resource busy” virheilmoituksen, unmounttaa levy: diskutil unmount /dev/disk1
  • Odota kunnes prosessi lopettaa
  • Valmis

Raspbian:
Raspberry Pi toimii myös kuten normaali Linux-tietokone, jos siihen asentaa vaikkapa Raspbian Linuxin, joka pohjaa Debianiin. Asennusohjeet ovat selkeät. Raspbian asennus sujuu käteväsi, sillä SD-kortille vain siirretään asennuspaketin tavarat ja bootataan. Sen jälkeen päästään normaaliin Debianin Netinstalleriin määrittelemään mitä tehdään. Ainut mitä pitää määrittää erilailla normaalista on Debian mirror: mirrordirector.raspbian.org ja hakemistoksi /raspbian. Peruspalikoiden asennuksessa menee jotain alle tunti, jolla saa esille komentorivin ja SSH:n. Työpöydäksi ei ole järkevä asentaa Gnomea, vaan kannattaa laittaa kevyempi LXDE.

Yhteenveto

Raspberry Pi on pieni luottokortin kokoinen 700 MHz:n ARM11 -prosessorilla ja 1080p Full HD -videon rautapurkuun pystyvällä grafiikkapiirillä varustettu tietokone, joka toimii jossain määrin kelvollisena mediatoistimena ja normaalina tietokoneena. Muita käyttökohteita sillä on erilaisissa harrasteprojekteissa kuten kotiautomaatiossa ja laajennusosilla sitä voi hyödyntää Arduino-alustojen tapaan. Edullinen hinta ja hackvalue tekevät laitteesta kätevän ja loppu onkin käyttäjän käsissä. Omassa käytössäni laite vielä hakee paikkaansa. Toisella SD-kortilla on Raspbian ja toisella OpenElec.