Rennompaa MTB-Enduroa Ride More Cupin avauksessa Mielakassa

MTB-Enduron SM-sarjan avauksen jälkeen Messilästä suunnattiin heti seuraavana viikonloppuna Kouvolaan ja Mielakan Bike Parkkiin, jossa ajettiin hieman rennompi Ride More Cupin avauskisa. Viime vuoden tapaan aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, lämmintä riitti lähemmäs 25 astetta ja radat olivat pölyisen liukkaita ja nopeita. Kisaan starttasi kaikkiaan 128 kuskia, jotka ajoivat kuuden erikoiskokeen sisältävän kierroksen kahdesti. Oma ajo alkoi Mielakassa löytää muotonsa, kiitos muutaman Bike Park -päivän ennen kisaa, ja lopputuloksissa olin Yleisessä-sarjassa sijalla 5 ajalla 13:14.57 (+0:50.66). Ajo tuntui paremmalta kuin viime viikonloppuna Messilän kisassa, jossa vauhti antoi odottaa itseään.

Ride More Cup Mielakka (kuva: Black Sheep Design)

Ride More Cupin kisat ovat yksipäiväisiä ja pätkät ehtii ajamaan kisapäivän aamuna, kun startti on vasta iltapäivällä. Kävin kuitenkin ajamassa radat läpi myös lauantaina, joka antoi tarvittavaa tuntumaa vauhdikkaaseen ajoon. Tällä kertaa kisaradalla ei ollut mukana GoPro:ta, mutta treeneistä tallensin kaikki paitsi 4 ek:n. Videot löytyvät Youtubesta Finnish MTB Enduro 2018 -listalta.

Mielakan Bike Parkissa oli bermeillä kokoa (kuva: Tomi Saksa Photography)
Mielakan Bike Parkissa oli bermeillä kokoa (kuva: Tomi Saksa Photography)

Mielakan Bike Park tarjosi hyvät puitteet rennomman Ride Moren Cupin kisalle. Hissit veivät kuskit mäennyppylän päälle lukuun ottamatta kahta poljettavaa kertaa per kierros. Naiset lähtivät tällä kertaa ennen miehiä ja numerolla 18 lähtiessä ei jonoja ollut hississä eikä erikoiskokeiden lähdöissä. Treenipäivä ja kisapäivä sujuivat lähes ongelmitta, mutta lauantaina katkesi vaihdevaijeri ja kisapäivänä kolmanneksi viimeisen erikoiskokeen lopussa suoravetopinna irtosi. Onneksi yhtä pinnaa ei näköjään vain 28 pinnaa sisältävä kiekko kaipaa, joten loput kaksi erikoiskoetta ajettiin hieman kevyemmällä pyörällä.

Ajaminen maistui hyvältä sekä treeneissä että kisassa ja tällä kertaa tuntui, että se tuttu "ragemode" löytyi. Kisasta löytyy Strava-jälki, joka kertoo dataksi 15.05 km, 1:38:54 tuntia, 666 nousumetriä, 190 maksimisykkeet ja 143 keskisykkeet. Vielä hieman tuli himmailtua polkuosuuksilla, eikä työnnettyä mutkaan asti ja rinneosuudet bermeineen olivat edelleen hieman hankalia.

Vaihdevaijeri vaihtoon

Suoravetopinnat tippuvat

Bike Parkissa kulkeneiden erikoiskokeiden liukkautta kuvaa hyvin seuraava video erikoiskokeelta 5 ja 3:

Kannattaa katsoa Ride More Cup Mielakan virallinen kisavideo, joka kuvaa miten nautinnollista ajamista Mielakka kuskeille tarjosi. Uusilla metsäerikoiskokeilla sai työntää kunnolla pehmeähköä polkua pitkin ja Bike Parkin reiteillä tuntui vauhdin huuma yrittäen pitää pyörä pölyisen ja soraisen radan uomassa.

Aurinkoa ja vauhdikkaita reittejä (kuva: Black Sheep Design)
Aurinkoa ja vauhdikkaita reittejä (kuva: Black Sheep Design)

Kisaan starttasi kaikkiaan 128 kuskia ja Miesten-sarjassa oli 74 ajajaa. Tulokset:

Miehet:

  • 1. Nyman Santtu Focus Enduro team Larunpyörä 12:23.91
  • 2. Pellinen Henri Whyte Team Finland / IU 12:32.84 +0:08.93
  • 3. Veikkolainen Kari Korska / Pivot 12:58.56 +0:34.65

Naiset:

  • 1. Mononen Anni Ride More Pivot 15:56.58
  • 2. Luukkonen Anne MTBCF / EBA ry / @anon.mtb 17:00.21 +1:03.63
  • 3. Alber Kadi 17:37.25 +1:40.67

Kisassa ajettiin kuusi erikoiskoetta kaksi kertaa ja oma ajo pysyi tasasena molemmilla vedoilla. Loppuajalla 13:14.57 (+0:50.66) sijoittui Yleisessä sarjassa sijalle 5.

  • 1. kierros; 1: 1:16.31 (6th); 2: 1:31.27 (4th); 3: 0:58.04 (13th); 4: 0:51.78 (10th); 5: 1:13.54 (4th); 6: 0:45.36 (11th)
  • 2. kierros; 1: 1:17.00 (5th); 2: 1:31.90 (3rd); 3: 0:57.45 (8th); 4: 0:51.90 (12th); 5: 1:15.02 (7th); 6: 0:45.00 (11th)
Ride More Cup Mielakka: erikoiskokeet
Ride More Cup Mielakka: erikoiskokeet

Kisaratoina tänä vuonna toimivat pääosin uudet reitit ja viime vuonna ajetuista radoista sellaisenaan ajettiin 3 ja 4. Kisan aloitti Kinttupolku (1), joka tarjosi alussa bermiä ja jyrkkää off-camber mutkaa ja keskivaiheen jälkeen runtattiin metsäpolkuosuudella. Retkeilyreitti (2) kurvasi alun bermien ja laituridropin jälkeen metsään ja polkuosuudella tykittäesä yritettiin muistaa mutkitteleva reitti. Kolmen mutkan Moottoritie (3) oli tuttu viime vuoden kisasta, mutta nyt alun tuplattava hyppy oli liputettu pois. Nopeaa tykitettävää baanaa. Ratakisko (4) mutkitteli viime vuoden tapaan takarinteessä siirtyen lyhyelle metsäosuudelle ennen maalia. Ehkä kisan hauskin rata oli Vuoristorata (5), jossa alun off-camber mutkien jälkeen tiputettiin metsään ja runtattiin aivan uutta polkua ylös, alas mutkitellen kohti lopun pientä droppia. Viimeinen erikoiskoe oli Sakkorysä (6), jossa pääsi nauttimaan isoista bermeistä ja eturinteeseen liputetuista off-camber mutkista.

Kaikenkaikkiaan kisa tarjosi kaikille jotain ja erikoiskokeet olivat nautinnollisia ajaa. Kiitoksia kisaorganisaatiolle hyvästä kisasta!

Radan varrella näkyi paljon valokuvaajia ja heidän otoksiaan löytyy muun muassa:

Ek:n lähdössä oli hyvä vaihtaa kuulumisia
Ek:n lähdössä oli hyvä vaihtaa kuulumisia

Parin viikon päästä kilpailut jatkuvat SM-sarjan osalta Sappeella ja toinen Ride More Cupin osakilpailu ajetaan 8.7. Kokonniemessä.

Aurinkoa ja nopeita rinteitä MTB-Enduron SM-sarjan avauksessa Messilässä

MTB-Enduron SM-sarjan kisakausi avattiin toden teolla toukokuun puolessa välissä, kun Sportax Enduro Series 2018 ensimmäinen osakilpailu ajettiin Messilän aurinkoisissa maastoissa. Luvassa oli sekä lauantaina että sunnuntaina riittävästi ajamista, kun 11 erikoiskokeen kilpailu ajettiin ilman hissejä ja treenattavana oli 8 pätkää. Meri-Teijon WarmUpin jälkeen oma ajo sujui jo paremmin, mutta hieman varmistellen ajaminen näkyi lopputuloksissa. Miehissä sijoitukseen 62 ei voi olla tyytyväinen, mutta samalla 22 minuutilla oli noin 30 ajajaa, joten kilpailu kärjen takana oli tasaista. Kokonaisuutena kilpailuviikonloppu sujui hyvin aurinkoisissa tunnelmissa, energiat riittivät hyvin sekä treeneihin että kisaan, kalusto ja mies toimivat mainiosti ja ajo oli hauskaa. Ajaminen oli ehkä liiankin rentoa, sillä voimia jäi jäljelle ja hieman enemmän puristamalla tulos olisi varmasti ollut parempi. Hyvän kisan jälkeen kisakuntoa etsimään jo ensi viikonloppuna ajettavassa Ride More Cupin Mielakan osakilpailussa.

Sportax Enduro Series SM 1: Messilä (kuva: Black Sheep Design)

Sportax Enduro Series 2018, SM1 Messilä

Maastopyöräenduron kilpailukausi avattiin perinteiseen tapaan toukokuun puolessa välissä 19. - 20.5.2018 Messilän aurinkoisissa maastoissa. Messilän ja Tiirismaan metsät haastoivat noin 300 ajajaa vauhdikkailla polkuosuuksilla ja rinteisiin oli kepitetty nopeaa mutka-ajoa. Myös haastavutta oli reiteille saatu kivikoiden ja kallioiden muodossa, mutta pääpaino kisassa olivat nopeat polkupätkät. Erikoiskokeita oli merkitty kahdeksan kappaletta ja Yleisessä-luokassa (Miehet, Naiset, Nuoret, M-40 ja M-50) pätkiä ajettiin yhteensä 11, eli kolme erikoiskoetta kahdesti (1, 2 ja 3). Osa reiteistä oli ilmeisesti osittain samoja kuin aikaisempina vuosina, mutta tämä oli itselle ensimmäinen kerta, kun Messilässä MTB-Enduroa ajoin.

Sportax Enduro Series SM 1: Messilä

Reitit olivat vauhdikkaita, kuten kisavideosta voi todeta:

Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n -sivuilta. Miehet-luokassa voitosta käytiin tiukka taistelu ja lopulta kisan vei Leo Kokkonen ajalla 19:38.55, toiseksi ajoi Simon Carlsson +0:02.15 ja kolmas oli Petteri Leivo +0:04.46. Naisissa selkeään voittoon ajoi Suvi Vacker ajalla 22:56.40 ja podiumille nousivat myös Hanna Soinila +1:20.14 ja Anni Mononen +1:54.12. Nuorissa Ville Soukka ajoi voittoon ajalla 20:51.34, toiseksi tuli Onni Rainio +0:01.88 ja kolmas oli Eetu Frilander +2:00.22.

Kilpailu ajettiin viime vuoden tapaan käännetyllä lähtöjärjestyksellä ja oma lähtöaika oli numerolla 59 ajaessa kätevästi tasan klo 11:00, kun ensimmäiset lähtivät reitillä klo 10:00. Tasatunnilla lähtiessä oli helppo seurata paljonko aikaa seuraavalle erikoiskokeelle määriteltyyn lähtöaikaan oli, mutta aikataulu oli tänä vuonna sen verran väljä, että siirtymän ehti ajaa erittäin rauhallisesti ja silti jäi jopa liikaa aikaa (8-10 min) ennen lähtöä. Kisa lähti sujumaan hyvin jo ensimmäisestä pätkästä lähtien ja samalla tahdilla mentiin maaliin asti. Kokonaiskestoa kisalle tuli noin viisi tuntia ja 32 kilometriä. Suunto näytti nousumetreiksi 852 ja laskumetreiksi 902.

Messilässä oli hieno ilma (kuva: Antti Sinisalo)
Mukavaa rullailua Messilän maastoissa (kuva: Jonne Sjögren)

Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekuntien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä, vaikka kisapäivä oli rankka. Oikeastaan se osoittaa, että kisan aikana ei tullut käytettyä kaikkia voimia, ja siltä kyllä kisan jälkeen tuntuikin. Lopputuloksissa olin Miehissä sijalla 62. ajalla 22:59.90, jolla jäi voittajalle +3:21.35 minuuttia. Kisa-ajosta löytyy myös Strava-jälki. Tällä kertaa en käyttänyt kisassa GoPro:ta, sillä helteistä keliä ennakoiden ostin Bell Super DH -kypärän, joka oli mukavan viileä, mutta sen GoPro-kiinnike kypärän päällä on hieman hankala ja etenkin ruma, eikä kameraa saa lippaan tukevasti kiinnitettyä.

Erikoiskokeiden aikani:

1. kierros: 1. 2:34.14 (68th); 2. 2:16.02 (60th); 3. 1:57.96 (65th); 4. 1:42.72 (89th); 5. 1:45.63 (74th); 1. 2:33.17 (70th)
2. kierros: 2. 2:14.25 (54th); 3. 1:56.70 (54th); 9. 2:30.25 (55th); 10. 1:49.20 (64th); 11. 1:39.86 (83rd)

Erikoiskokeista 1. (EPO) ja 2. (N-duro) olivat Messilän eturinteissä ajettavia nopeita pätkiä, jotka kiersivät hieman metsässä juurikossa ja kivikossa ja rinteiden off camber -mutkissa. Kolmas erikoiskoe (Tiirismaa) ajettiin pitkän siirtymän jälkeen Tiirismaan puolella hiekkakuopan reunoilla ja nopealla reitillä pujoteltiin ahtaissa switchbackeissa. Neljäs pätkä (Iso-Tiiri) laski Iso-Tiiren rantaan alun nopeaa kivikkopolkua ja haastaen lopussa jyrkemmällä kivikolla ja tiukoilla mutkilla. Ärsyttävän siirtymän jälkeen viidennellä erikoiskokeella (Makkara) palattiin metsän siimekseen ja työnnettiin lujaa nautinnollista metsäautotietä ja polkua pitkin puiden lomassa. Ensimmäinen kierros päätettiin ensimmäiselle erikoiskokeelle.

Toinen kierros aloitettiin kiipeämällä Messilän huipulle ja ajamalla toinen pätkä uudestaan, josta jatkettiin kolmannelle erikoiskokeelle. Kisan haastavin pätkä oli erikoiskoe yhdeksän, jossa viime vuonna nähtiin useita kaatumisia. EK 9:lla (Kanjoni) alku oli helppoa metsäpolkua, jonka jälkeen tiputettiin kivikko-osuudelle, jota ryskättiin loppuun asti Iso-Tiiren rantaan. Kymmenennellä erikoiskokeella (Pinball) oli käynyt haaveri ja nilkkansa loukannutta kuskia kuljetettiin paareille pois, joka viivästytti lähtöä noin 30 minuuttia. Odottelun jälkeen päästiin työntämään nopeaa metsäosuutta ja lopussa haastavaa jyrkähköä kivikkoa. Viimeiselle erikoiskokeelle (Loppulasku) oli rento siirtymä Golf-kentän kupeesta ja loppulasku oli nopeaa rinnepolkua.

Lähdin Messilän kisaan sillä ajatuksella, että ajetaan rennosti ja katsotaan mihin oma varma ajo riittää. Ja se näkyy lopputuloksissa. MTB-Enduron taso on noussut vuosien aikana selvästi ja perusajolla ei korkealle sijoituta. Omaa ajoa kuvaa hyvin myös se, että myös usea nuorten-sarjalainen ajoi lujempaa ja myös naisten voittaja :/ Kilpailusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja nyt vain tarvitsee saada enemmän vauhdikasta ajamista alle. Kiitoksia kilpakumppaneille ja ajoporukalle, jonka kanssa kisa kierrettiin. Speed Ranking vaikutti toimivan, sillä muutaman edellä lähteneen ja takana tulleiden kanssa ajoimme kisan 10 sekunnin sisään. Ja kiitokset myös kisaorganisaatiolle toimivista järjestelyistä ja hyvistä reiteistä, vaikka kaikki siirtymät eivät olleetkaan nautittavia.

Jos ensi vuonna vielä kisataan Messilässä ja osallistun, niin en ala ajamaan takaisin Espooseen treeni- ja kisapäivän välillä, vaan yövyn Lahdessa. Messilään ajaa noin 1,5 tuntia, mutta kamojen ja pyörien tunkkaaminen vie oman energiansa.

Ajokalustona oleva Specialized Enduro Elite 6Fattie 2017 toimi myös Messilässä hyvin ja pitoa riitti Specialized Butcher GRID Gripton 29×2,6″ ja Specialized Purgatory GRID Gripton 29×2,6″ -rengasyhdistelmällä. Vanteiden suojana oli edessä ja takana Huck Norrikset.

Kisasta löytyy useiden kuvaajien ottamia kuvia:

Muita kisaraportteja Messilästä on ainakin Roni Lukkarisen mainio videoblogi.

Kaikki siirtymät eivät olleet kovin ajettavia
Rentoa odottelua metsän keskelllä

MTB-Enduron kausi avattu G-Form Enduro WarmUpissa Meri-Teijossa

Kauden 2018 maastopyöräenduron kisakausi avattiin viime viikonloppuna Meri-Teijossa perinteisellä G-Form Enduro WarmUp kisalla ja sää suosi kilpailijoita viikonlopun ajan. Kärkisijat eivät juuri yllätäneet, kun miehissä voiton vei Petteri Leivo ja naisissa Suvi Vacker. Omassa ajossani näkyi pitkä talvi ja vähäinen maastoajo kevään aikana, kun vasta Meri-Teijossa pääsin ensimmäistä kertaa hissimäkeen ja vauhdikkaan ajon pariin. Näillä lähtökohdilla miehissä sija 26. oli odotettu, mutta pienoinen pettymys verrattuna aikaisempiin vuosiin (top 20). Olin myös EBA ry:n roolissa paikalla toteuttamassa kisan ajanottoa, jossa testattiin uutta ajanottosovellusta. Kisaviikonloppu oli jälleen mukava, ajo nautittavaa, kaikki sujui hyvin ja Habanero Mountainbikers oli rakentanut Meri-Teijoon hyvät radat. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän seuraavia kisoja.

G-Form Enduro WarmUp 2018 (kuva: Antti Sinisalo)

G-Form Enduro WarmUp 2018

Maastopyöräenduron kilpailukausi avattiin perinteiseen tapaan toukokuun alussa 6.5.2018 Meri-Teijossa aurinkoisessa kelissä. Habanero Mountainbikers oli rakentanut jälleen loistavat reitit, jotka tarjosivat monipuolisen otoksen maastopyöräenduroon. poljettavaa osuutta, bermimutkia, teknistä kivikkoa, hankalampia laskuja ja vauhdikkaita osuuksia. Erikoiskokeita oli merkitty kuusi kappaletta ja Yleisessä-luokassa (Miehet, Naiset, Nuoret, M-40 ja M-50) ne ajettiin kaikki kaksi kertaa. Erikoiskokeista viisi olivat samoja kuin viime vuonna (1, 2, 3, 4, 5) ja yksi erikoiskoe (6) tarjosi hieman vanhaa ja uutta. Osa erikoiskokeista oli lopusta lyhennetty, sillä pitkän talven jälkeen rinteen alaosat olivat märkiä ja erittäin mutaisia.

G-Form Enduro WarmUp 2018
G-Form Enduro WarmUp 2018

Erikoiskokeista tai kisasta ei ole paljon kommentoitavaa, sillä asiat rullasivat hyvin sekä kisan että järjestelyiden osalta, jos ei ensimmäisen kierroksen säheltämistä kivikoissa lasketa ja toisen kierroksen paria pannutusta. Omassa ajossa näkyi selvästi ajamisen puute, etenkin kun tänä vuonna talvi ylsi pitkälle kevääseen, eikä tullut käytyä ajamassa viikkoa Finale Liguressa kuten viime vuonna. Noin 150 kuskia mahtui reiteille hyvin ja ainakin numerolla 10 ajaessa ei erikoiskokeiden lähdöissä tai hissijonossa ollut jonoja.

Lyhyt videopoiminta omasta kisavedosta:

Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n -sivuilta. Yleisessä-luokassa voiton vei Petteri Leivo ajalla 15:20.66, 16.12 sekunnin erolla Kari Veikkolaiseen, Ville Huikurin ollessa kolmas jääden voittajalle 29.65 sekunttia. Naisissa voiton vei odotetusti Suvi Vacker ajalla 19:12.43, josta toiseksi tullut Hanna Soinila jäi 35.38 sekunttia ja Johanna Havula 2:10.73 minuuttia.

Enduro WarmUpissa käytettiin ensimmäistä kertaa uutta SiTiming-ajanottojärjestelmää, jota olin avustamassa EBA ry:n roolissa. Aikasemmin on käytössä ollut EResults-ajanottosovellus, joka on jättänyt toivomisen varaa. SiTiming-ajanottosovellus tarjoaa parempia mahdollisuuksia kisan läpivientiin ja tulosten näyttämiseen sekä kisan aikana että jälkeenpäin. Uusi järjestelmä toimi hyvin ja sitä tullaan käyttämään myös parin viikon päästä alkavassa MTB-Enduron SM-sarjassa.

Omat nopeimmat kisavetoni löytyvät YouTubesta Finnish Enduro MTB 2018 -videolistasta. Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekunttien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä. Alun jälkeen ajo alkoi jo sujumaan ja tuntui, että pätkille sai jätettyä kaikkensa. Lopputuloksissa olin Miehissä sijalla 26. ajalla 18:29.53, jolla jäi voittajalle 3:08.87 minuuttia. Jos spekuloidaan, niin ilman säheltämistä ja ajovirheitä, olisi loppuajasta lähtenyt 28 sekunttia. Kisa-ajosta löytyy myös Strava-jälki.

Erikoiskokeiden ajat:

  • 1. kierros: 2:12.40 (19th); 1:17.35 (21st); 1:04.76 (53rd); 1:58.63 (32nd); 1:05.29 (27th); 1:24.74 (24th)
  • 2. kierros: 2:12.54 (15th); 1:17.31 (21st); 1:00.27 (33rd); 2:13.75 (53rd); 1:09.09 (31st); 1:33.40 (53rd)

Kisan jälkeen on hyvä analysoida omaa ajamista ja tiesihän sen jo kisan aikana, että ajolinjat moneen mutkaan eivät olleet aivan parhaimmat. Jos maastoajoa on takana ennen kisaa muutama kerta, eikä yhtään vauhdikkaampaa vetoa, niin etenkin alku menee varman päälle ajellen. Lisäksi lauantain treenipäivänä ajoin pätkät läpi pääasiassa kerran rullaillen ja pari vauhdikkaammin. Kisapäivän aamuna ajoin vielä hieman vauhdikkaammin kaikki paitsi poljettavan ykkös-erikoiskokeen. Suurempia ongelmia ei ajossa ollut, ellei muutamaa ajolinjan virhettä ja paria kaatumista lasketa.

Jälkeenpäin videoilta katsottuna olisi pitänyt treenipäivänä katsella muutamien erikoiskokeiden ajolinjoja tarkemmin, sillä reittimerkkaukset olivat väljiä ja sisämutkia pystyi oikaisemaan muutamasta kohdin ainakin erikoiskokeilla 2 ja 6. Tässä muutamia havaintoja niin sanotuista agenttilinjoista:

ek 2, 1

ek 2, 2

ek 2, 3
ek 6, 1

ek 6, 2

ek 6, 3

Kaudelle 2018 jatkoin ajokaluston osalta samalla kuin viime kaudella. Specialized Enduro Elite 6 Fattie 2017 toimi mainiosti, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Takavaihtaja otti osumaa jossain vaiheessa, mutta korjaantui hieman taivuttamalla. Vaihdoin kisaan alle eteen Specialized Butcher GRID Gripton 29x2,6" ja taakse Specialized Purgatory GRID Gripton 29x2,6" ja lisäksi vanteiden suojana oli edessä ja takana Huck Norrikset. Vaikutti hyvältä ja toimivalta yhdistelmältä, sillä kisassa monella oli rengasongelmia. Kiitoksia Mountain Bike Shopille takaiskarin nopeasta huollosta kisareissua edeltävänä päivänä.

G-Form Enduro WarmUp 2018 (kuva: Samu Nisula)

G-Form Enduro WarmUp 2018 (kuva: Antti Sinisalo)

Kisasta löytyy myös kuvia:

Pikavisiitti sähköpyörien sekaan GoExpo 2018:ssa

Kevään ensimmäinen merkki on joka vuonna GoExpo, joka esittelee tuttuun tapaan kesän liikuttavia lajeja ja välineitä. Tänä vuonna ehdin paikalle lauantaina (3.3.) ja kiersin nopeasti Fillari-osion. Nopealla vilkaisulla messuosastot esittelivät samaa kuin vuosi sitten. Sähköpyörät olivat suurella painoarvolla ja paikalla olivat tutut maahantuojat ja liikkeet. Suuria lajin merkkejä ei ollut paikalla tänäkään vuonna. Tässä lyhyt katsaus mitä messuilla osui kameran linssiin.

GoExpo 2018:n fillariosastot

Sähkömaastopyöriä oli esillä sekä tutuilta merkeiltä kuten Haibike (Electrobike) että itselle tuntemattomilta kuten Rock Machine (SUP), BH (Helkama). Kiertelin uudet tuttavuudet nopeasti läpi ja etenkin Rock Machinen laitteet näyttivät aika hurjilta. Olivat tietojen mukaan varustettu uudella kehutulla Shimano STEPS E8000 -moottorilla, joka ilmeisesti toimii paremmin kuin esimerkiksi Yamahan tai Boschin valmistamat järjestelmät. Suomessa tunnetuimmista merkeistä Specialized käyttää Brosen moottoreita mm. Levossa ja Kenevossa, Trek Powerfly liikkuu Boschilla ja Pivot Shuttle Shimanon voimin. Moottori on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen miten polkemisen avustuksen lisäksi moottori ja akku ovat pyörään yhdistetty. Ilahduttavasti monilla merkeillä akut olivat jo nätisti integroitu runkoon, eivätkä erillisinä möykkyinä.

Haibike Sduro -sarjaa
Haibike Sduro -sarjaa

Haibike Fatsix
Haibike Fatsix
BH Emotion Gravel
BH Emotion Xenion Lynx
Rock Machine Blizz Int e90-27+

Rock Machine Blizzard Int e50-27+

Normaaleja maastopyöriä messuilla oli vähemmän ja isoilla osastoilla paikalla olivat Saksan suoramyyntiä edustavat Canyon ja Rose. Canyonin uusi Torque (27,5" ja 180/175mm joustoa) näytti hyvältä ja Rosen Progeolla varustettu Pikes Peak (27,5" ja 160/165mm joustoa) selkeältä.

Rose Pikes Peak

Canyon Torque AL 5.0

Yksi hyvä löytö messuilta tarttui mukaan: pyöräteline. Hebie Turrix on pyörän takakolmioon kiinnittyvä muovinen teline, jota messuilla myi Electrobike. Heidän verkkokaupassaan hinta on vajaat 40 euroa, mutta messuilla se oli kohtuullisempi 25 euroa. Telinettä saa tuohon hintaan muun muassa Saksasta.

Hebie Turrix

Hebie Turrix

Muita GoExpo 2018:ssa eteen osuineita asioita olivat Smithin kypärät ja lasit, joista etenkin Forefront vaikutti erikoiselta. Paikallisen pyöräliikkeen myyjän mukaan erikoinen se onkin, sillä kypärän Aerocore on kova ja hengittävyys kyseenalaista. Tiedä sitten. Humantool oli myös paikalla tarjomassa apua istumatyöläisille ja Skate board -seisomalauta vaikutti jännältä. Velosock-pyöräsuoja näytti myös näppärältä ja jokin vastaava pitäisi kesäksi viritellä maastopyörille Thulen telineeseen. Myös Fillarilavalla oli monia kiinnostavia puheenvuoroja niin naismaastopyöräilystä Pusscampilla kuin valmistautumisesta viikon reissulle Mikko Mäkipään kertomana.

Smith Forefront -kypärä

Humantool seisontalauta skate board
Velosock pyöräsuoja

Fillarilavalla Mikko Mäkipää

GoExpo 2018 oli tänäkin vuonna odotusten mukainen. Kun ei paljoa aikaisempien vuosien pohjalta odota, niin ei voi pettyä. Sisältöä kuitenkin oli päivän kiertämiseen, jos ei ole rajoittunut vain tiettyyn teemaan, vaan haluaa nähdä mahdollisuuksia liikkumiseen laajemmin. Tai varmaan päivän voi käyttää kokonaan myös hevososastolla paijaamassa.

Pyöräilyn kadenssi, nopeus ja matka talteen Suunto Bike Sensorin avulla

Urheilussa ja kuntoilussa yksi aspekti harrastamista on erilaisten asioiden mittaaminen ja itse suoritan tätä pääasiassa GPS-vastaanottimella varustetulla urheilukellolla, jossa on myös sykemittari sekä vyöllä että ranteessa. Mutta kun aloin talvella ensimmäisiä kertoja treenaamaan pyörällä harjoitusvastuksella, tuntui jotain puuttuvan. Olohuoneessa on Tacx:n perusmallin harjoitusvastus, josta löytyy vain vastuksen säädin, eikä mitään tietoa kadenssista tai wateista. Lisää mittaustietoa treenistä oli siis saatava ja tätä varten hankin Suunto Bike Sensorin. Nyt saisi mitattua pyöräretkien nopeutta, matkaa ja mikä tärkeintä kadenssia. Mutta uusi sensori ei ollutkaan niin positiivinen kokemus mitä odotin.

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor on Suunnon urheilukelloihin saatava lisälaite, joka kiinnitetään polkupyörän takahaarukkaan ja magneetit kampeen ja pinnaan. Sensorin tarkoitus on yksinkertainen: mitata kadenssia, nopeutta ja matkaa. Bike Sensor on yhteensopiva Bluetooth Smart- tai ANT+ -standardia tukevien urheilukellojen ja mobiilisovellusten kanssa, eli esimerkiksi Suunto Spartan Sport Wrist HR:n kanssa, joka omasta ranteestani löytyy. Hankin sensorin seuratakseni kadenssia harjoitusvastuksella ajaessa, mutta se on kätevä myös pyöräily-ympäristöissä, joissa GPS-signaali on heikko, kuten maastopyöräilyssä. Hintaa Bike Sensorilla on 59 euroa.

Bike Sensor asennettuna

Suunto Bike Sensorin asennus on helppoa, sillä kadenssianturin ohittaessa sensorin vilahtaa vihreä valo ja nopeusanturin ohittaessa vilahtaa punainen valo. Mutta oikean etäisyyden säätäminen on sitten eri asia. Vaikuttaa, että anturi on todella tarkka siitä, kuinka etäällä sensorista magneetit ovat ja tämä aiheuttaa ongelmia etenkin kampianturin osalta. Ainakin omassa maantiepyörässäni magneettia lukeva sensori piti kääntää kampea päin, joka vastaavasti vaikutti nopeusanturin pysymiseen asennossaan. Lisäksi kumilenkkikiinnitys on lähellä osua kampeen, kun anturi on riittävän lähellä.

Kun kadenssianturi on saatu säädettyä paikalleen, olet valmis äheltämään nopeusanturin magneetin kanssa. Pinnoihin asennettava magneetti kiristetään vain pyörittämällä ja sen saaminen riittävän kireelle muovisen vastakappaleen kanssa ei meinaa onnistua. Magneetti pyörii helposti pinnan ympärillä, ja koska sen pitää kulkea erittäin lähellä anturia, on osuma enemmän kuin todennäköinen. Kun kuvittelet että olet nyt saanut molemmat anturit nyt säädettyä kohdilleen, on nopeusanturia säätäessäsi kadenssianturi liikahtanut.

Kun sensorin ja anturien säätäminen on tehty, on aika siirtyä säätämään Movescountia ja Suunnon urheilukellon asetuksia. Movescountissa ei Sisäpyöräily-lajissa ole vakiona Bike Pod -anturia ja kadenssimittausta, joten käyttäjän pitää tehdä sitä varten oma rajoittuneempi urheilutila. Ai miten niin rajoittuneempi? Harmillisesti Movescount ei anna omien urheilutilojen yhteydessä lisätä sykealueet- eikä kaavio-näyttöjä. Sentään navigointi-näytön saa pois, kun kytkee urheilutila-asetuksista GPS:n pois päältä. Pyöräily-lajissa sentään on vakiona Kadenssi-urheilutila Bike Podin kanssa käytettäväksi.

Movescount ja sisäpyöräily-laji kadenssin kanssa

Säätämisen jälkeen olet viimein valmis treenaamaan. Treenin aikana kadenssi, nopeus ja matka näkyvät kentissä, jotka aikaisemmin urheilutilaan määritit ja treenin jälkeen Movescount näyttää tiedot omina kenttinään harjoituksen kaaviossa. Vaikka olin säätänyt anturit kohdalleen ennen treeniä, piti niiden sijaintia hieman säätää vielä alkuvaiheessa, kuten graafista näkee.

Sisäpyöräily kadenssin kanssa

Suunto Bike Sensor tekee minkä lupaa, mutta käytettävyys jättää toivomisen varaa ja kokonaisuutena se oli pettymys. Anturi pitää asettaa liian tarkasti paikalleen ja liian lähelle sensoreita. Tämä ei todennäköisesti ole ongelma harjoitusvastuksella ajettaessa, jossa pyörä on paikallaan, mutta muualla epätasaisuudet voivat liikuttaa anturia siten, että mittaus ei onnistu. Etenkin pinna-anturi pitäisi varmuuden vuoksi teipata paikalleen. On hyvin todennäköistä, että Bike Sensor jää vain harjoitusvastuksen kanssa käytettäväksi ja poistan sen kevään ja ulkolenkkien tullessa ohjelmaan. Eli en voi kyllä suositella Suunto Bike Sensorin hankkimista.

Seuraavaksi pitänee hankkia testiin esimerkiksi Wahoo RPM kadenssisensori ja nopeussensori, jotka toimivat sekä Bluetooth että ANT+ yhteyksillä ja eivät tarvitse erillistä anturia sensorien lukemiseen. Wahoon sensorien pitäisi toimia, mutta eivät ilmeisesti aivan ongelmitta, kun Suunto osaa yhdistää vain yhteen "PODiin" kerrallaan. Jos Suunto Spartan tukisi ANT+ -sensoreita, olisi vaihtoehtona myös Garminin kadenssi- ja nopeussensori, joka minulle ensimmäisenä vinkattiin.

Kolme päivää Tukholman parhailla poluilla

Maastopyöräilyn harrastamiseen on hyvät maastot pääkaupunkiseudulla, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun puolessa välissä lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Tänä vuonna tiesi jo hieman mitä matkalta odottaa, sillä tein vastaavan reissun myös vuosi sitten. Jälleen kerran Tukholma tarjosi kolme päivää, 12 tuntia ja 120 kilometriä unohtumattomia polkuja upean kesäisessä säässä. Nopea vilkaisu reissuun näkyy Instagram kuvistani.

Päivä 1, Hellasgården ja Solsidan

Matka Itämeren yli kohti Tukholman maastoja alkoi lähestyä loppuaan, kun Viking Gabriella lipui hiljaksiin satamaan. 30 innokasta maastopyöräilijää odottivat jo autokannella, että keulaportti avattaisiin ja pääsisivät viemään tavarat hotellille ennen suuntaamista lähialueen metsiin. Myös tänä vuonna matkan majapaikkana toimi viime vuonna hyväksi havaittu Scandicin Sjöfartshotellet aivan Slussenin nurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä laivarannasta.

Laivarannassa ajoporukka jaettiin neljään eri ryhmään ajomieltymysten mukaisesti ja valitsemani ryhmä suuntasi hotellin kautta kohti Tukholman lähialueen luonnonpuistoa, Hellasgårdenia, joka tarjoaa alueen kenties parhaat pätkät ja käydä kääntymässä Solsidanissa. Kun viime vuonna sää oli kolea ja puolipilvinen, paistoi aurinko nyt pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita mukavat 23. Ennen metsään siirtymistä ehti vielä poiketa matkan varrella katselemassa miltä Specialized Concept Storen valikoimat näyttivät.

Ensimmäisenä ajopäivänä valitsin leppoisan ryhmän, joka suuntasi Hellasgårdenin läpi kohti Solsidania, jossa odottaisi lounas, ja sen jälkeen ajettaisiin takaisin Hellasgårdenin maastoja pitkin hotellille. Jyvis veti viiden kuskin ryhmää rauhallisella vauhdilla ja muun muassa A-Traililla ja Area 51:lla pystyi päästelemään omaa vauhtiaan. Aurinkoinen keli ja kuivat kalliot tarjosivat nautittavaa ajettavaa. Kivikkoiset maastot osoittivat myös renkaiden ja ajolinjojen merkityksen, sillä päivän aikana koettiin kolme rengasrikkoa, joista yksi vaati lopulta uuden takarenkaan hankkimisen.

Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin
Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin: 5 tuntia, 50 kilometiä

Reitti Hellasgårdenin läpi Solsidaniin ja takaisin oli pituudeltaan noin kuusi tuntia, josta ajoaikaa 4 tuntia ja 50 minuuttia. Matkaa kertyi 47 kilometriä 11,6 kilometriä tunnissa keskivauhdilla. Mukavaa ajamista. Takaisin hotellilla olimme lopulta hyvissä ajoin kello 17 aikoihin, kun poikkesimme vielä kaupassa hankkimassa tarvittavia eväitä iltaa ja seuraavia päiviä varten.

Tukholman maastot odottavat
Tukholman maastot odottavat
A-Trailin alkua
A-Trailin alkua
Huoltotauko, kallio voitti renkaan
Huoltotauko, kallio voitti renkaan
Solsidanin asema
Solsidanin asema
Evästaukoja oli noin tunnin välein
Evästaukoja oli noin tunnin välein
Hienoa nummipolkua ja kallioita
Hienoa nummipolkua ja kallioita

Päivä 2, Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja tällä kertaa lähes kaikki lähtivät tutustumaan uusiin maastoihin läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Aamulla lautalle tuli hieman kiire ja osa ryhmästä saapui myöhemmällä vuorolla. Muita ryhmiä odotellessa ajoimme muutaman polkupätkän ja pidimme evästauon Bogesundin linnan luona.

Jyviksen ja Kapun vetämässä ryhmässä 16 kuskia nautti singletrack-tyylisistä poluista ja paikoittaisista kalliopätkistä auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta. Korkeuseroja ei Bogesundin reitillä juurikaan ollut, joten ajo sujui leppoisasti. Rantapolulla näkyi useita majavien kaatamia puita ja osa polusta oli kaatuneiden puiden katkomaa. Päivän aikana koettiin vain yksi tekninen ongelma, joka osoitti että kannattaa pitää repussa ketjun pikalinkkuja, että katkenneen ketjun voi liittää takaisin yhteen.

Bogesund
Vaxholm ja Bogesund: 4 tuntia ja 48 kilometriä

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 48 kilometrin verran, eli 12,5 kilometrin keskivauhdilla. Lounasta varten koukkasimme takaisin Bogesundin linnan alueelle ja Cafe Parkvillaniin, josta aamulla olimme metsään suunnanneet. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin yhdeksän tuntia.

Bogesundin linna toimi aloituspisteenä
Aloituspisteenä Bogesundin linna
Tässä ollaan, tänne mennään
Tässä ollaan, tänne mennään
Siirtymä maalaismaisemissa
Siirtymä maalaismaisemissa
Lounastauko pienessä kahvilassa
Lounastauko pienessä kahvilassa
Vaxholmissa riittää ajettavaa
Vaxholmissa riittää ajettavaa
Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja
Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja

Päivä 3, Hellasgårdenin parhaat

Viimeisen ajopäivän perinne on ollut, että ajetaan läheisen Hellasgårdenin parhaat pätkät ja se tehtiin myös tänä vuonna. Nyt Jusu veti hieman vauhdikkaampaa 11 kuskin ryhmää ja yllättävän hyvin sitä vielä klassikkopätkille riitti energiaa, vaikka väsymyksen kyllä liikkeessä huomasi. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät vohvelit. Ajoa sävytti jälleen muutamat rengasrikot.

Hellasgården
Hellasgården: 3,5 tuntia ja 35 kilometriä

Hellasgårdenin parhaita pätkiä ajettiin kaikkiaan 3,5 tuntia ja matkaa kertyi 35 kilometriä 11,5 kilometrin keskivauhdilla. Metsästä olikin sitten hyvä suunnata hotellin tavarasäilytyksen kautta suoraan laivarantaan ja kohti Gabriellan saunaosastoa.

Aamuinen ajajakokous
Aamuinen ajajakokous
Palanut metsä jo vihersi
Palanut metsä jo vihersi
Vanhoja rakennettuja shoreja
Vanhoja rakennettuja shoreja
Reitit ovat hyvin merkattu
Reitit ovat hyvin merkattu
Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa
Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa
Vaativia laskujakin löytyi
Vaativia laskujakin löytyi

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana aina poikettiin lounaalla. Viime vuoden tapaan itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa, jossa maksaa tarvitsi, mutta kannattaa toki varata mukaan myös kruunuja.

Tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Tarkempaa listausta juomareppuni sisällöstä voi tarkastella viime vuoden Tofkholm-kirjoituksesta.

Olin lisäksi varustautunut uusilla kevyemmillä polvisuojilla. Specializedin Atlas-polvisuojat toimivat hyvin, eivätkä häiritse ajamista samalla tapaa kuin endurossa käyttämäni Race Facen Ambush -suojat tai viime vuonna käyttämäni 661:n Kyle Straitit.

Matkatavarat pakkasin tänä vuonna 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi. Uusi laukku olikin hyvä sijoitus, sillä se oli huomattavasti mukavampi kantaa, kuin viime vuonna käyttämäni Varustelekan keikkalaukku.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa täysjoustomaastopyörä on omiaan ja suurin osa kuskeista olikin matkaan lähtenyt endurohenkisillä 27,5" tai 29" -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Comp 29, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä, joka oli omiaan Tukholman maastoihin. Viime vuonna ajoin saman merkin 29" Stumpjumperilla, joka ei ollut aivan yhtä kätevä kalliopätkillä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Maxxiksen 2,4" Ardentit kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi riittävästi kuivalla kelillä.

Ajokalusto ja kamat pakattuna
Ajokalusto ja kamat pakattuna

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä, eikä jalat olisi enempää ajamista jaksaneet. Etenkin viimeisenä päivänä jo huomasi, että suurin into reuhata poluilla oli jo käytetty. Tänä vuonna olin saanut hieman enemmän pidempiä lenkkejä alle ennen reissua, joten ajopäivät sujuivat hieman kepeämmin kuin vuosi sitten.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle viime vuoden tapaan aika runsain varaosin. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, mutta ajoryhmässäni oli useampia rengasrikkoja ja yksi ketjun katkeaminen. Lisäki toisessa ryhmässä oli hajonnut ainakin hissitolpan vaijeri, sekä vääntynyt takavaihtaja ja sen korvake. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta. Hyvä niin.

Tänä vuonna tuli ajettua enemmän Hellasgårdenissa, mutta uutena alueena Bogesund oli erittäin mukava tuttavuus. Tyrestan kansallispuiston lammasmakkarat jäivät edelleen syömättä, mutta nyt tuli sentään nähtyä toinen palaneista metsistä. Eli Tukholmaan jäi vielä paljon ajettavaa ja eiköhän sinne tule vielä uudestaan lähdettyä. Viimeistään vuoden kuluttua.

Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa
Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa

Tofkholm: 3 päivää maastopyöräilyä Tukholmassa

Pyöräily on hyvä harrastus ja etenkin matkustaessa sillä näkee kaupunkia paremmin kuin kävellen, etenkin jos kaupunki on yhtä hyvin suunniteltu pyöräilyä ajatellen kuin Tukholma. Mutta kun alle laitetaan maastopyörä ja mukana on MTBCF:n väkeä, jää kaupukiarkkitehtuurin ihailu vähemmälle, mutta sitä enemmänkin tulee koettua upeita polkuja ja kallioita. Helatorstain pitkän viikonlopun vietin Tofkholmassa, eli pyörän kanssa Itämeren yli ja kolme päivää ajelua pitkin Tukholman lähialueiden polkuja ja kallioita hyvässä seurassa.

Päivä 0: Gabriella

Matka kohti Tukholman maastoja alkoi keskiviikkoiltana, kun porukka lastautui maastopyörien kanssa Viking Line Gabriellaan. 34 pyöräilijää tavaroineen oli aikamoinen näky Katajanokan terminaalin edessä ja ajaessa letkassa autokannelle. Pyörät nippuun ja kohti buffetia, tankkaus seuraavaa päivää alkakoon. Matkan aikana oli hyvä myös speksata tulevien päivien reittejä. Laivamatkalle oli ennustettu tuulta ja kyllä se laiva kivasti keinutti.

Autokaistalta laivaan
Pyörien niputus

Päivä 1: Hellasgården

Ensimmäinen ajopäivä alkoi rantautumisella Ruotsin maaperälle, jakaantumisella neljään ryhmään ja laukkujen viemisellä hotellille. Tänä vuonna hotellina toimi Sjöfartshotellet, joka on Slussenin lähistöllä, eli sopivan ajomatkan päässä laivalta. Valitsemani ryhmä suuntasi hotellilta kaakkoon, Tyresöhön päin, viileähkössä ja puolipilvisessä kelissä. Lämpöasteita oli noin 9.

Lyhyen siirtymän jälkeen saavuimme niitylle, josta hyvin puihin maalilla merkitty reitti alkoi. Huomasi hyvin, että edellisinä päivinä oli satanut runsaasti, sillä mutaa ja vesilammikoita riitti. Maxxiksen 2,4" Ardentit toimivat renkaina hyvin liukkaassa juurakossa. Liukkaus teki reitistä vielä hieman haastavamman, kuin se olisi muuten ollut, mutta hauskaa pätkää silti.

Ajopäivä muodostui lopulta noin 6 tunnin pituiseksi, josta ajoaikaa oli noin 4 tuntia ja noin 50 kilometriä siirtymät mukaan lukien. Ensimmäinen päivä näytti, mitä muut päivät tulisivat olemaan, eli ajamista noin tunti, jonka jälkeen joko evästauko tai lounas. Lounas nautittiin Tyresön linnan alueella olevassa kahvilassa. Pankkikortti toimi kätevästi, mutta annosten kanssa oli pientä säätämistä. Kaikki kyllä saivat syötyä ja vesivarastot täydennettyä. Paluumatkalla ajoimme hieman parempia kallioisia pätkiä ja ilmeisesti myös Area 51:stä ja Roswelliä. Matka 50,4 km, keskinopeus 11,9 km/h, ajoaika 4:12:23 tuntia, kesto 4:47:18 tuntia.

Hotellille saavuimme takaisin klo 18 aikoihin ja lyhyen pyörähuollon jälkeen oli hyvä suunnata saunaan ja päivälliselle. Vietnamilainen ravintola lyhyen kävelymatkan päässä tarjosi loistavaa riisinuudelia kanalla.

Reitit olivat merkitty selkeästi
Tankkaus on tärkeä osa ajoa
Suunnistustauko
Tyresön linnaan lounaalle
Olet tässä
Huoltotoimia metsässä
Tukholmaa ehti ihailla vain etäältä

Päivä 2: Knivsta - Uppsala

Toisena päivänä, eli niin sanottuna pitkänä päivänä, valitsemani ryhmän suuntana oli Lunsen Uppsalan lähistöllä, jonne ajettaisiin Knivstasta. Muut ryhmät lähtivät Södertäljeen ja Hellasgårdenin maastoihin. Junan kanssa oli alkuun hieman säätämistä, sillä Uppsalan suuntaan kulkeva juna ei lähtenytkään Stockholm Södran rautatieasemalta, vaan meidän piti vaihtaa siihen Karlbergin asemalla. Pyörän kanssa junassa liikkumisessa on lisäksi hyvä tietää, että Stockholm Centralille ei pyörillä ole asiaa. Muutenkin Tukholman junat eivät olleet kovin hyviä pyöränkuljetusta ajatellen verrattuna VR:n Flirt-juniin.

Ennakkoon perjantaiksi oli lupailtu sadetta, mutta onneksi ennusteet ja keli muuttuivat, eikä lyhyitä sadekuuroja lukuun ottamatta vettä taivaalta näkynyt. Toki, mutaa ja liukkaita juuria riitti myös perjantaina, mutta nyt polut olivat tasaisempaa kangasmaastoa. Keli oli viileä, vain noin 7 astetta, mutta metsässä ei pahemmin tuullut. Ajopäivälle kertyi pituutta 11 tuntia, josta hieman yli pari tuntia siirtymiseen junalla. Metsässä ajoa oli noin 4 tuntia ja 45 kilometriä. Matka 44,3 km, keskinopeus 11,8 km/h, ajoaika 3:44:45 tuntia, kesto 4:02:06 tuntia. Ajoporukan GPS-jälki Stravassa.

Pyörähuoltoa aamulla
Ryhmiin jakaantuminen
Välillä oli lyhyitä tiesiirtymiä
Lunsentorpetin makkarapaikka
Hyvin nousee
Vauhti vapaa pätkien jälkeen odoteltiin loppuryhmää
Hieman haastavampi pitkospuu kuolleessa metsässä
Kosteikon palautusprojekti
Lunsenin reitit olivat hyvin viitoitettu
29" kiipesi helposti tekniset nousut
Pitkänä päivänä energiat kävivät vähiin

Päivä 3: Hellasgården

Viimeinen päivä ennen laivalle suuntaamista ajettiin Hellasgårdenin maastoissa, Nackan luonnonpuistossa, jossa ajelimme osittain jo ensimmäisenä päivänä. Päivä valkeni aurinkoisena ja kohtalaisen lämpimänä, 14 asteen tuntumassa. Ei tullut otettua lyhyttä ajopaitaa turhaan mukaan. Polut ja kalliot olivat nyt huomattavasti kuivemmat, kuin torstaina, vaikka jotenkin vetäjämme läskipyörä löysi mutaa ihan riittävästi reitille.

Hellasgårdenin maastoista löytyvät Tukholman lähialueen parhaat polut, eivätkä ne ajamalla lopu kesken. Suurilta osin ajamamme pätkät olivat lyhyitä kallionousuja ja laskuja peräjälkeen, eli hauskaa teknistä ajamista. Etenkin A-trail oli mainiota kalliota ylös-alas pätkää. Kunpa Helsingin keskuspuistossa olisi samanlaisia pitkiä kalliopolkuja. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät pannukakut. Yllättävän hyvin sitä jaksoi klassikkopätkät vielä ajella, vaikka väsymys sekä tuntui että näkyi ajossa. Kallioilla kierrettiin noin 4 tuntia ja 35 kilometriä. Matka 34,3 km, keskinopeus 10,9 km/h, ajoaika 3:08:29 tuntia, kesto 3:49:07 tuntia. Ajoporukassa reitti merkittiin kätevästi Stravaan.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, joten kolmen jälkeen oli aika suunnata hakemaan laukut hotellilta ja ajaa takaisin laivaan.

Aamun ajajakokous
Lähellä keskustaa, mutta silti aivan metsässä
Vauhdikkaita laskuja
Mastoilla
Joskus tie nousee pystyyn
Fatbike kiipesi helposti haastavat nousut
Maisemat kallioilta olivat mainiot
Takaisin laivaan

Varustautuminen

Useammalle päivälle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Myös energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana poikettiin kahvilla tai syömässä. Itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Yleensä pankkikortti toimi, mutta kannatti varata myös kruunuja mukaan.

Tavarat ja 3 litran juomavarastot kulkivat kätevästi Evocin Stage 12l:ssa, johon mahtui hyvin myös varaosat, työkalut, pari vararengasta ja sään mukaan sadevaatteet tai tuulelta suojaava takki. Aivan tyytyväinen en kyllä ollut repun istuvuuteen verrattuna aikasempaan CamelBak M.U.L.E:een , sillä olkahihnat painoivat.

Juomarepussa mukana kulki:

  • Kuusiotyökalu ja 2-8mm+ torx kärkinen avain
  • Varasisärengas tai kaksi
  • Rengasraudat
  • Takavaihtajan korvake+kiinnitys hilppeet
  • Pumppu
  • Iskaripumppu
  • Ketjutyökalu
  • Pätkä ketjuja ja pikalukkoja ketjuun
  • Rattaanpultteja ja vastakappaleita
  • Sekalaisia pultteja, esim. satulatolppaan, jarruihin
  • Nippusiteitä, rautalankaa
  • Satulatolpan panta
  • Veitsi, esim. Leathermanin monitoimityökalu
  • Ilmastointiteippiä, jolla voi paikata vaikka revenneen ulkorenkaan
  • Ompelutarvikkeet, kalastajanlankaa ja nahkaneula
  • Pinna-avain ja pinnoja+nippelit
  • Paikkoja, liimaa, hiekkapaperia
  • Ensiapupakkaus, kyypakkaus, punkkipihdit
  • Hammasharja, rätti, ketjuöljy
  • Nenäliinoja
  • Säädetty takavaihtaja ja vaihdevaijeri
  • Jarrupalat
  • Klossit ja kiinnitysruuvit

En yleensä ole lenkeillä käyttänyt suojia, mutta Tofkholmaan mukaan lähti 661 Kyle Strait -polvisuojat, jotka ovat odottaneet hyllyssä käyttöä muutaman vuoden. Maasto on etenkin Hellasgårdenissa samantyylistä kalliopolkua kuin paikoitellen Helsingin keskuspuistossa, joten polvisuojat ovat hyvä olla. Yllättävän hyvin suojien kanssa pystyi ajamaan ja ne pitivät viileässä kelissä polvet lämpiminä. Olisivat voineet tosin olla hieman kevyemmät.

Ajokaluston osalta itsellä on 29-tuumainen Specialized Stumpjumper FSR Comp, joka kiipesi kätevästi kallioita ja rullasi juurakoiden yli. Ajoporukan kalusto oli pääasiassa täysjoustoja 120-160mm joustomatkalla ja vaihtelevasti 26" ja 27.5" -rengaskoolla. 29-tuumaisia oli muutamia, sekä kaksi fatbikea. Fatbiket menivätkin kepeän näköisesti mudassa ja kallioilla. Merkeistä Santa Cruz, Pivot ja Specialized taisivat olla enemmistössä. Pyörästä ei Tofkholmassa ajaminen jää kiinni.

Stumpjumper FSR Comp 29
Evoc Stage 12l ja tavarat

Jälkitunnelmat

Kolmipäiväinen ajoreissu Tukholmaan sujui mainiosti ja oli kiva ajaa uusia ja hyviä baanoja mahtavassa seurassa. Tukholman poluista jäi myös visuaalista muistikuvaa, kun eräs ryhmässäni ajanut kuvasi toimintakameralla ja teki hienot videokoosteet ajopäivistä. Ennen Tofkholmaan lähtöä itseä hieman arvelutti, miten kevätkuntoisena jaksaisi ajaa pitkiä päiviä ja miten paikat kestäisivät, mutta yllättävän hyvin jaksoin myös viimeisenä päivänä. Vauhtihan ei sinällään ollut kova ja kaikkia odoteltiin, mutta päivät tekevät tehtävänsä. Kuulemma neljä pidempään lenkkiä olisi ollut hyvä saada pohjalle, mutta en keväällä ehtinyt kuin pari pidempää maastolenkkiä ajamaan.

Olin varautunut matkalle kohtalaisin varaosin, mutta niitä ei tarvittu. Omassa ajoryhmässäni oli vain pari teknistä taukoa kolmen päivän aikana, kun takavaihtajan korvake katkesi ja jarrukahvan pultti korvattiin nippusiteellä. Aikaisempina vuosina Tukholmassa on kuulemma hajonnut mitä erikoisimpia kohtia fillarista, joten varautuminen pahimpaan kannattaa. Riittävä varautuminen näkyi myös mukanani olleessa tavaramäärässä, Brittiläinen 80-100 litran keikkalaukku täyttyi sopivasti, mutta ei se kyllä mukava ollut kantaa.

Tukholmaan jäi vielä paljon ajamattomia polkuja ja muun muassa kuollut metsä jäi näkemättä, sekä lammasmakkara syömättä Tyrestan kansallispuistossa. En kyllä ymmärrä, miksi en ole aikaisempina vuosina Tofkholmaan lähtenyt, mutta nyt kyllä pitää pyrkiä lähtemään matkaan seuraavina vuosina. Tukholman lähialueen reitit ovat hyvin merkittyjä, että teoriassa sinne voisi tehdä myös kesälomamatkan itsenäisesti.