Kategoria: teknobula

Tekniikasta sitä ja tätä

LTY:n .NET Sovelluskehitys -intensiivi, päivät 3, 4 ja 5

Päivät venyivät pitkiksi, kun tietotekniikan opiskelijat pääsivät Visual Studioon sisään ja koodia tulevaa sovellusta varten alkoi syntymään. Useat ryhmät olivat ideoinnin vähyyden ja tiukan aikataulun takia päätyneet kehittämään jonkinlaista kurssin harjoitustyönpalautus -web-sovellusta. Muita ideointeja oli muistiinpano -webtyökalu, opiskelumateriaalin tarjoaminen webin avulla, prosessorin muistioperaatio -simulaattori, kielenopiskelu -sovellus ja tietojen hakeminen web-sivulta.

Kurssin puolesta keskiviikkona ja torstaina oli muutamia demoja Visual Studion käytöstä ja valmiista komponenteista. Muutamat elementit sivulle ja käyttäjän autentikointi oli valmis. Osaltaan kätevää, mutta toisaalta valmiit elementit ja kehitysympäristö pakottivat tiettyyn toteutustyyliin. Ainakin Web-sovelluksen ja osittain tietokantojen näkökulmasta valmiit elementit tuottivat päänvaivaa. En ollut Googlen mukaan ainut, joka kirosi Sitemapin muotoilua. Valmiit elementit kuitenkin mahdollistivat nopean kehittämisen ja valmista jälkeä syntyi. Aikaa olisi vain voinut olla enemmän käytettävissä, vaikka päivät venyivätkin seuraavan päivän puolelle.

Perjantain palautustilaisuudessa valmiusasteet vaihtelivat, mutta aika hyvin oli valmista saatu tehtyä. Ulkoasun ja käytettävyyden viimeistely uupui lähes jokaisessa työssä, joka tosin oli oletettavaakin muutaman päivän projektia ajatellen. Oman ryhmäni Courserator -projekti liittyi harjoitustöiden palautukseen ja teknisesti kaikki ominaisuudet saatiin toteutettua. Myös ulkoasuun sijoitettiin hieman muita ryhmiä enemmän työaikaa, sillä viimeistelty työ luo hyvän mielen, eikä sen toteuttamiseen juuri aikaa mene. Projektista myöhemmin muutamia kuvia, kunhan pääsen takaisin kotiin.

Kurssin viimeisenä päivänä projektien esitystilaisuuden jälkeen myös palkittiin parhaana ideana ”Muistiinpanotyökalu”, teknisestä toteutuksesta ”Adaptive English learning application” ja ”Kurssien sivuilta tapahtumien parsettaminen omalle sivulle” ja ryhmien lisäksi palkittiin muutama osallistuja Code Camp -hengestä ja sisukkuudesta. Muista erottuvalla idealla pääsi pitkälle, vaikka toteutukseltaan moni ”harjoitustyön palautustyökalu” oli teknisesti toimivampi. Kielenopiskeluun liittyvä toteutus oli kyllä myös ideansa lisäksi teknisesti hyvä.

Kokonaisuudessaan .NET Sovelluskehitys -intesiivi oli hyvä kurssi, joskin Code Camp -henkisesti alkuviikon alustukset ja muutamat demot olisivat voineet keskittyä enemmän ratkaisuihin kuin arkkitehtuuriin ja sen yksityiskohtiin. Kehittäessä sovellusta tuli tutustuttua Visual Studioon, sen toiminnallisuuteen ja komponentteihin, mutta kehitysympäristön hallitsemiseksi hyvin, tarvittaisiin hieman lisää koodaamista.

Intensiivikurssista on vielä edessä viiden sivun raportin kirjoittaminen, joka on ”Imagine Cup” -kilpailua varten tähdätty, tarkoituksena kuvata idea ”Technology & Education” -aihepiirin projektista. Raporttia ei ole pakko lähettää kilpailuun ja luultavasti emme sitä sinne lähetä.

Päivitys 15.3.2007:
.Net Sovelluskehitys -intensiivikurssi sai myös huomiota paikalliselta medialta, kun Etelä-Saimaan toimittaja kävi paikalla kuvaajan kanssa. Tapahtumasta tehty juttu löytyy Etelä-Saimaan verkkosivuilta.

Microsoftin puolelta järjestävänä tahona mukana ollut Aali Alikoski kirjoittaa tapahtumasta blogissaan, josta löytyy myös muutamia kuvia.

LTY:n .NET Sovelluskehitys -intensiivi, päivä 2

.NET Sovelluskehitys -intensiivin toinen päivä alkoi mikroluokassa ohjelmointiympäristöön tutustumisella. Luokkaan oli asennettu valmiiksi Visual Studio 2005, mutta kaveri oli tietenkin onnistunut valitsemaan juuri yhden niistä neljästä koneesta, joissa Visual Studion asennus ei kunnolla toiminut. Onneksi ohjelmointiympäristön debug-ominaisuuskin saatiin kuntoon ylläpidon suoritettua noin pari tuntia yhteensä kestäneen korjaus- ja service pack -asennuksen.

Sillä välin kun muut leikkivät Visual Studiolla, ehdin todeta Monodevelop -ohjelman asentamisen OS X:lle mahdottomaksi. Fink ei löytänyt peileiltä haluttuja paketteja Gnome-työpöytäympäristön asentamiseksi. Kai ohjelman voisi asentaa käsinkin, mutta sivuilla olevat ohjeet ja lista useista paketeista, joita pitäisi kääntää tietyillä optioilla, ei oikein herätä innostusta. Lisäksi sivuilla mainittu MacUX -projekti Monodevelop -asennuspaketin kasaamiseksi OS X:lle, on kirjoitusten mukaan jäämässä kesken. Pitää vielä yrittää Finkin kautta asennusta, asentamalla ensin Gnomen eri lähteistä (stable) ja tämän jälkeen Monodevelopin (unstable).

OS X:lle tarjolla olevien .NET-järjestelmän -kehitystyökalujen suhteen on harmillista, että Monodevelopin asentaminen OS X:lle on turhan hankalaa ja muiden ohjelmien tuki ohjelmoijalle on olematonta. Vaikka XCode:lla voi ohjelmoida C#:ia, on sen käyttäminen aloittelijan lähtökohdista kohtalaisen hankalaa ilman minkäänlaisia ohjelmointiapuja. Yhtä hyvin voisi ohjelmoida vimillä. Leikin kuitenkin XCoden lisäksi hieman Interface Builder -ohjelmalla ja helpostihan Cocoa# -käyttöliittymä rakentui.

Päivä sisälsi myös katsauksen .NET-järjestelmän tarkempiin ominaisuuksiin ja toiminnallisuuteen ja näimme muutamia demoja. Ei mitään sinällään erikoista. Mainostaakseen Imagine Cupia Microsoft tarjosi jokaiselle kilpailusivustolle rekisteröityneelle yhden vapaavalintaisen kirjan ja pelin. Valitsin vaihtoehdoista ”ASP.NET 2.0 Applications: Advanced Topics” -kirjan ja ”Gears Of War” -pelin Xbox 360:lle, vaikka en kyseistä konsolia omistakaan. Pitänee kai harkita ostamista :)

Päivän lopuksi käsiteltiin kurssin arvosteluperusteita ja aihepiiriä, johon liittyen pitäisi perjantaihin mennessä koodata jonkinlainen Windows- tai Web-pohjainen sovellus. ”Technology & Education” -teema on sinällään läheinen, mutta järkevän sovelluksen kehittäminen lyhyessä ajassa tuo omat haasteensa. Aivan yksin ei sovellusta tarvi kehittää, vaan päivän aikana muodostettiin 3-4 hengen ryhmiä. Varsinaisen ohjelman jälkeen ryhmät jäivät ideoimaan voittajasovellustaan tähtäimessään perjantain koodijulkistus ja palkinnot. Voi olla hankalaa kehittää toimivaa ideaa näin lyhyessä ajassa, joka jaksaisi kantaa myös mainostettuun Imagine Cupiin. Eihän sitä tosin koskaan tiedä.

Huomenna ja torstaina aamupäivät on varattu luennoille ja iltapäivällä jatketaan koodausta. Aikaa ei juuri tuhlattavaksi ole.

LTY:n .NET Sovelluskehitys -intensiivi, päivä 1

Tänään alkoi Lappeenrannan teknillisen yliopiston järjestämä .NET Sovelluskehityskurssi, joka toteutetaan intensiivinä 5.3 – 9.3.2007 Code Camp -periaatteella. Ensimmäisen päivän ohjelmana oli Microsoftin sovelluskehityskiertue, joka käsitti katsauksen .NET kehitysympäristöön, ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin. Kurssi toimii myös lähtölaukauksena Imagine Cup:iin.

Microsoftin sovelluskehityskiertue oli jotakuinkin samanlainen kuin vuosi sitten, kun sellaisessa kävin. Alkuun yleisesti aiheesta, Imagine Cup:n mainostusta, jonka jälkeen käsiteltiin .NET-järjestelmää kohtalaisen yleisellä tasolla ja luotiin katsaus mitä .NET 3.0 tuo tullessaan. Lisäksi yhteistyökumppani kertoi työelämän tarpeista ja haasteista sovelluskehityksen parissa työskenneltäessä. Aiheiden välissä pidettiin sopivasti kahvitaukoja, jotka Microsoft ystävällisesti tarjosi ja jonka laskuun myös lounas meni. Tietenkin Microsoftin Visual Studio -kehitystyökalua ja kumppanuusohjelmia mainostettiin riittävästi. Kyllähän se Visual Studio ihan kivalta ja toimivalta näytti. Esitysten jälkeen ilta jatkui LTY:n rantasaunalla illanvieton ja vapaamuotoisen keskustelun merkeissä ja tarjolla oli syötävää, juotavaa ja sauna.

Tapahtuma oli ihan mukava ja esityksiäkin jaksoi kuunnella, vaikkakin aiheita käsiteltiin hieman liian yksinkertaisesti. .NET-ympäristöstä sai jonkinlaisen kuvan, mutta joitakin aiheita olisi voinut käsitellä hieman syvemmin ja jättää toisia aiheita, kuten C# esimerkkien rakentamista, hieman vähemmälle. Arkkitehtuuri ja mahdollisuudet käsiteltiin aika pintapuolisesti ja kokonaiskuva jäi aika hajanaiseksi; paljon kivoja ominaisuuksia, hienoja käyttöliittymiä, helppoa koodigeneroimista, erilaisia rajapintoja ja hyvät kehitystyökalut. Myös Vistan karkkimainen käyttöliittymä ja toiminta tulivat tutuiksi.

Huomenna intensiivikurssi jatkuu luennoilla, demoluennoilla, aiheen valinnalla ja koodaamisella. Asensinkin jo Mac OS X:lle Mono -ympäristön, XCode:en C# -pluginin. ASP.NET -sovelluksia voi ajaa Mono:n mukana tulleen XSP -palvelimen avulla. Kaikki tarvittava löytyi Mono -projektin sivuilta, mutta ympäristön voi asentaa myös Darwin Portsin kautta. Peruskoodit kuten C# HelloWorld.cs, Cocoa# -HelloWorld.app ja ASP.NET HelloWorld.aspx toimivat, joten asennus onnistui. Monon, C# -ympäristön ja XCoden käytöstä lisää myöhemmin.

Kurssilla koodausympäristönä toimii Visual Studio 2005, mutta oma Mono -ympäristö Mac OS X:ssä helpottaa ominaisuuksien testaamista ja samalla voi vertailla koodin toimivuutta .NET ja Mono -ympäristöissä. Nopeasti testattuna XCoden C# -pluginin tuki ohjelmoijalle oli olematonta, joten ohjelmointiympäristöjen vertailu ei ole mielekästä. Jos omistaisin Macbookin voisin ajaa Windowsia ja Visual Studiota Parallelin kautta ja silti nauttia OS X:n mukavuuksista.

Saa nähdä kuinka ahdasta huomenna mikroluokkaan ja koneiden äärelle tulee, sillä luokka on kohtalaisen pieni ja innokkaita koodaajia ensimmäisen päivän perusteella runsaasti.

Bittorrent aloittaa viihteen myymisen vertaisverkossa

Tietokone-lehti uutisoi Bittorrentin aloittavan televisiosarjojen ja elokuvien myymisen vertaisverkossa. Bittorrent Entertainment Network -palvelussa on tarjolla aluksi noin 5000 nimikettä viihdealan suurimmilta yrityksiltä, kuten Warner Bros, Paramount Pictures, 20th Century Fox ja MGM. Aikaisemmin Bittorrent on niittänyt mainetta enemmän tai vähemmän kyseenalaisen sisällön levittämiseen liittyen, vaikka kyseisellä p2p-tekniikalla on paljon laillisia ja hyödyllisiä käyttötarkoituksia.

Uudessa palvelussa sisältö on hinnoiteltu maltillisesti ja tv-sarjoja voi ostaa omaksi 1,99 dollarilla, joka on tuttu hinta muista nettikaupoista. Elokuvia voi vain vuokrata, jolloin uusista leffoista veloitetaan 3,99 dollaria ja vanhemmista 2,99 dollaria. Käyttöaikaa on 30 päivää latauksesta tai päivä katselun aloittamisesta. Bittorrentin näkemyksen mukaan noin kolmannes käyttäjistä olisi valmis ainakin osittain siirtymään maksullisen sisältöön, jolloin Tietokone-lehden mukaan palvelu olisi vakava kilpailija esimerkiksi iTunes -palvelulle, joka tarjoaa samanlaista palvelua.

Bittorrent Entertainment Network -palvelun sisältö on näppärästi vuorattu Windows Media Player DRM:ään (digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta), joten toimivuudesta ja käyttöalustoista voi olla montaa mieltä. Toki suuri yleisö on Windows-käyttäjiä ja muut käyttöjärjestelmät kannattaa unohtaa, kun tehdään bisnestä. En kyllä ole testannutkaan, miten hyvin Windows Media Player DRM toimisi Linuxilla tai Mac OS X:llä. En käytännönsyistä ymmärrä miksi myytävä digitaalinen sisältö pitää aina rampauttaa DRM:llä, kun sisällöstä on jo maksettu. Gizmodo huomauttaa Bittorrenttia käsittelevässä kirjoituksessaan, että Microsoft on markkinoinut hyvin DRM:äänsä, koska useimmat suuret digitaaliset elokuvajakelijat iTunesta lukuun ottamatta ovat ottaneet sen käyttöönsä.

Elokuvien ja tv-sarjojen digitaalista tarjontaa löytyy jo Applen iTunes -palvelusta, joka tarjoaa viihdettä iTunes -ohjelman kautta. Bittorrent tulee samoille markkinoille lähes samalla idealla, tarjonnalla ja hinnoittelukin on ainakin tv-sarjojen osalta sama. Nopeasti vilkaistuna iTunesin kautta pystyi ostamaan elokuvia 10-15 dollarin hintaan. Molemmat palvelut on rikottu DRM:llä, mutta on aivan liiaksi toivottua, että kuluttaja voisi lähitulevaisuudessa itse päättää ostamansa digitaalisen sisällön käytöstä.

Tv-sarjojen seuraamisesta ilman mainoskatkoja ja kun itselle parhaiten sopii, voisi helpostikin maksaa muutaman euron ja elokuvista alle leffateatterin hinta ei myöskään kuulostaisi pahalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, rantautuvatko digitaaliset mediapalvelut Suomeen ja jos niin milloin. Suomessa hyvät tv-sarjat tulevat parhaimmillaankin vuoden viiveellä ja usein eivät ollenkaan, joten markkinoita iTunesin ja Bittorrentin kaltaisille kohtuuhintaisille tv-sarjapalveluille varmasti olisi.

Lisäys 1.3.2007:
Ars Technica testaa Bittorrentin p2p-viihdekaupan hieman heikoin tuloksin. Puolet viihteestä jäi toistumatta ja ongelmia oli myös tilausprosessissa.

Vietä päivä ilman tietokonetta

Shutdown Day -sivustolla Denis Bystrov ja Michael Taylor heittävät haasteen olemaan ilman tietokonetta 24 tuntia maaliskuun 24. päivänä, joka on lauantai. Maailmanlaajuisen kokeen tarkoituksena on selvittää kuinka moni pystyy olemaan päivän ilman tietokonetta.

Harmillisesti sivustolla ei kerrota mitkä laitteet luokitellaan tietokoneiksi. Ovatko kaikki laitteet missä on tietotekniikkaa sisällä tietokoneita vai lasketaanko vain perinteiset tietokoneet kuten PC:t tai Macit? Entäs pelikonsolit ja mihin kategoriaan matkapuhelimet tai mp3-soittimet kuuluvat? Tietokoneistetussa maailmassa, ainakin mitä länsimaihin tulee, luopuminen tietotekniikasta on vaikeaa, ellei mahdotonta. Ilman tietokonetta pärjää kyllä helpostikin, varsinkin viikonloppuisin.

”Sulje Tietokone Päiväksi” -päivä on lauantai, joten kyseisen päivän voisi helposti kuvitella viettävänsä ilman tietokonetta. Jos päiväksi olisi valittu jokin arkipäivä, olisi ajatuksessa ollut vielä vähemmän järkeä. Toisaalta joku energiatekniikan opiskelija voisi laskea millaisen energiaylijäämän ”sammutuspäivä” voisi hyvin onnistuessaan aiheuttaa ja montako sähköntuotantolaitosta joudutaan ajamaan alas yllättävän kulutusmuutoksen ansiosta. Pitäisiköhän teemapäivä nimetä uudelleen. ”Vietä päivä ilman tietokonetta ja loppuviikko ilman sähköä” kuulostaa mukavalta.

Kaikki eivät ole ”Shutdown Day” -ideasta innoissaan ja ideaa kehotetaan boikotoimaan. Ideaa verrataan olemaan hengittämättä 24 tuntia ja tuonkin ajan voisi käyttää wowin pelaamiseen, uutissyötteiden lukemiseen tai netissä surffaamiseen. Siis jos olet sammutuspäivää vastaan, käytä kyseisenä päivänä tietokonetta tuplasti normaaliin.

(via Gizmodo)

Paremmaksi ohjelmoijaksi

Coding Horror kirjoittaa, kuinka tulla paremmaksi ohjelmoijaksi ohjelmoimatta ja esittelee ajatuksen, että keskinkertainen ohjelmoija ei kokemuksen lisääntyessä muunnu taianomaisesti hyväksi ohjelmoijaksi. Hyvät ohjelmoijat tuntuvat omaavan luonnollisen kyvyn ohjelmointiin jo alusta alkaen. Asia ei tietenkään ole aivan näin yksiselitteistä ja esimerkiksi harjoittelemalla päästään parempiin tuloksiin.

Tiedetään, että on leveä kuilu ohjelmointia osaavien ja sitä osaamattomien välillä, mutta sama pätee myös ihmisiin, jotka osaavat ohjelmoida; hyvien ja keskinkertaisen ohjelmistokehittäjien välillä on suuri ero.

Jeff Atwood, Coding Horror -blogin kirjoittaja, lainaa Programmers at Work -teosta, jossa haastatellaan kuuluisia ohjelmoijia vuoden 1986 tienoilla.

Does accumulating experience through the years necessarily make programming easier?

Bill Gates: No. I think after the first three or four years, it’s pretty cast in concrete whether you’re a good programmer or not. After a few more years, you may know more about managing large projects and personalities, but after three or four years, it’s clear what you’re going to be. There’s no one at Microsoft who was just kind of mediocre for a couple of years, and then just out of the blue started optimizing everything in sight. I can talk to somebody about a program that he’s written and know right away whether he’s really a good programmer.

Jeff Atwood puoltaa Bill Gatesin ajatuksia ohjelmointitaitojen kehittymisestä ja on itsekin todennut, että hyvä ohjelmointitaito joko omataan, tai sitten sitä ei ole. Mikä sitten tekee ohjelmoijasta paremman ohjelmoijan, jos ei kokemus? Onko taitojen kehittäminen mahdotonta?

Coding Horror -blogin kirjoituksen mukaan paremmaksi ohjelmoijaksi kehitytään omaamalla ja kehittämällä intohimo kaikkeen muuhun ohjelmoinnin ympärillä. Et voi kehittyä paremmaksi ohjelmoijaksi vain pelkästään ohjelmoimalla, vaan voit vain täydentää ja parantaa jo olemassa olevaa ohjelmointitaitoasi laajentamalla sitä. Paremmaksi ohjelmoijaksi kehittymiseen tarvitaan oppimista ja kiinnostusta käyttäjistä, alasta ja bisneksestä. Mitä enemmän olet kiinnostunut eri asioista, sitä parempaa tulee työsi olemaan.

You’ve been haacked -blogi vastaa Coding Horrorin kirjoitukseen otsikolla ”Paremmaksi ohjelmoijaksi ohjelmoimalla paremmin”. Blogin kirjoittaja Phil Haack on samaa mieltä Jeff Atwoodin kanssa, että suurten kuvioiden ymmärtäminen on tärkeää etenemisessä hyväksi ohjelmistokehittäjäksi, etenkin jos olet ohjelmointitaidoissa 99 prosentin tasolla. Kuitenkaan useimmat ohjelmistokehittäjät eivät ole 99% tai edes 90% tasolla ja täten pystyvät kehittämään ohjelmointitaitojaan edellä mainittujen tärkeiden taitojen lisäksi.

Phil Haack ei tosin ole vakuuttunut, että ohjelmointitaitojen kanssa synnytään, sillä väitteen tueksi ei ole empiirisiä todisteita. Voiko ohjelmoija siis nousta 50% tasolta 90% tasolle? Haack kirjoittaakin, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan uskomus ”synnynnäisiin lahjoihin” on vailla kovia todisteita väitteen tukemiseksi. Scientific American artikkeli ”The Expert Mind” toisaalta puoltaa Atwoodin ajatusta, että henkilön kokemus ei vaikuta suorituskykyyn, mutta lisää yhtälöön suunnitelmallisen opiskelun ja harjoittelemisen.

Suunnitelmallisella opiskelulla ja harjoittelulla ohjelmoija voi nostaa itsensä keskinkertaisuudesta hyväksi ohjelmoijaksi. Kehittymisessä ei ole kyse ohjelmoinnin määrästä, vaan ohjelmoimisesta paremmin. Mitä enemmän ja paremmin, sen parempi. Useimmilla ohjelmoijilla on vielä tilaa kehittää ohjelmointikykyjään ja ohjelmointiin liittyviä taitojaan. Ohjelmoijan osaamat oheistaidot erottavat hänet toisista ohjelmoijista ja lisäävät ohjelmoijan arvoa enemmän, kuin kehitys ohjelmointitaidoissa. Ohjelmointitaidot eivät rakennu pelkästään syntaksin, kontrollirakenteiden tai muiden teknisten ominaisuuksien osaamisesta.

Ei liene yllätys kenellekään, että harjoittelulla ja suunnitelmallisuudella kehitytään paremmaksi halutussa taidossa. Oli kyse sitten hyvää fyysistä kuntoa vaativista urheilulajeista, älykkyyttä vaativista peleistä, loogista päättelyä sisältävistä tehtävistä tai tässä tapauksessa ohjelmoinnista. Sisäinen lahjakkuus tai taipumus tiettyihin ominaisuuksiin auttaa tietylle tasolle pääsemistä, eikä kaikki välttämättä saavuta harjoittelemallakaan korkeaa tasoa, kuten urheilija suomen- tai maailmanmestaruutta. Hyväksi kehitytään kuitenkin vain harjoittelemalla, oli lahjakkuutta tai ei.

Toisaalta Atwoodin ja Haackin kirjoitusten kommenteissa heräteltiin kysymystä, miten määritellä hyvä ohjelmoija ja mikä tekee toisista ohjelmoijista parempia kuin toiset. Miten mitata koodia ja mihin verrata lopputulosta? Koodi ei ole samalla tavalla fyysinen saavutus, kuten urheilutulokset, joita voisi helposti vertailla. Tietenkin on erilaisia mittareita ja keinoja, joita koodeihin voi soveltaa.

On kuitenkin selvää, että jos ohjelmoimme enemmän, paremmin ja omaamme intohimon ohjelmointiin liittyviin asioihin, kehitymme kohti parempaa ohjelmoijaa.

Tuplaytiminen kokoonpano takuuseen muistien kera

Rakensin loppusyksystä uuden työ/pelitietokoneen Intelin Core 2 E6400 -prosessorin ympärille ja aikaisempi AMD64 3000+ siirtyi levy- ja kehityspalvelimeksi. Tekniikasta kiinnostuneille mainittakoon, että kokoonpano sisälsi seuraavat osat: Intel Core 2 E6400, Asus P5B Deluxe, Corsair DDR2 Kit 2x1GB 675MHz, Asus EN7600GS, Seagate Barracuda 7200.10 320GB, LG DVD+-RW/DL, Antec Solo ja Seasonic S12-430. Spekseiltään kohtalaisen tasapainoinen kokoonpano. Antec Solo kotelo tarjosi Seasonicin virtalähteen kanssa hyvän pohjan hiljaiselle kokoonpanolle ja Intelin SpeedStep tekniikka piti lämmöt ja äänet alhaisena jopa vakiojäähdytyksellä. Vakiojäähdytyksen tilalle vielä Scythe Infinity ja paketti olisi valmis.

Uusi kone toimikin mainiosti, alkuun. Nopeutta riitti ja ero entiseen laitteistoon oli selkeä, kuten sen pitikin speksien mukaan olla. Kauaa ei kuitenkaan iloa kestänyt, kun Windowsin siniset ruudut alkoivat satunnaisesti ilmestyä. Ongelmia oli ajoittaisesti ja mikä hämäävintä, viat vaihtelivat (post, bios, bsod jne.) ja kone toimi välillä taas ihan ongelmitta. Ärsyttävää eikä toimintahäiriö paikantunut eri osien vaihtelemisesta tai testaamisesta huolimatta.

Lopulta ongelma laajentui niin paljon, että kone ei käynnistynyt ollenkaan toisen muistikammoista ollessa paikallaan. Edes muistitestiä ei voinut suorittaa kuin toiselle kammalle, joka olikin ihan kunnossa. Corsairin muistien pitäisi kuitenkin olla yhteensopivat hankkimani emolevyn kanssa. Tein siis diagnoosin viallisesta emolevystä ja muistikammasta ja lähetin tuotteet takuuseen. Toinen hajonnut emolevy vuoden sisällä, mutta onneksi tällä kertaa kakkoskone on luokkaa tehokkaampi.

Näin nykyaikaisen, viallisen ja helposti hajoavan tietotekniikan aikana tuotteiden ja yritysten takuupalautusprosesseja osaa arvostaa, vasta kun näkee eron toimivan ja ei-toimivan välillä. Erot kahden eri tietokoneliikkeen suhteen voivat olla suuret ja toimintatavat asiakkaan näkökulmasta aivan erilaiset. En ole joutunutkaan juuri osia takuuseen lähettämään, mutta nyt lyhyen ajan sisään tein kaksi takuupalautusta. Ensin Verkkokauppaan ja jälkimmäisen Beestingiin.

Tilasin kokoonpanoon kotelon Verkkokaupasta, jonka jouduin vaihtamaan kiiltävässä mustassa pinnassa olleiden ikävien naarmujen takia (1, 2, 3). Toiminta oli selkeää ja meni jotakuinkin seuraavasti: asiakaspalautuslomakkeen täyttö, vienti postiin, ilmoitus tuotteen saapumisesta Verkkokaupan huoltoon tekstiviestinä, sähköpostiin selvitys huollosta ja viikon päästä uusi kotelo kotiovella. Tietenkin nopeamminkin olisi voinut takuu toimia, mutta koska muu kokoonpano odotti vielä tilaamista, ei kiirettä ollut. Kotelon päälipinnassa näkyi edelleen pieniä naarmuja, mutta selkeästi vähemmän.

Kokoonpanon loput osat (lukuun ottamatta kiintolevyä ja virtalähdettä) tilasin Beestingistä, koska toisin kuin Verkkokaupassa, Beestingissä myydään muutakin kuin ”ei oo”:ta. Osat saapuivatkin jo samalla viikolla ja palvelu oli nopeaa. Emolevyn ja muistien takuupalautuksen suhteen toiminta ei ainakaan alkanut yhtä lupaavasti kuin toimitus tai jouhevasti kuten Verkkokaupan takuupalautus. Erillistä asiakaspalautuslomaketta, tietoa onko asiakaspalautusta tai ei tai edes selkeää lähetysosoitetta ei ollut saatavilla ja Beestingin GNT-pohjainen verkkokauppa oli muutenkin aivan hirveää katseltavaa.

Jaksoin odottaa viikon, ennen kuin kirjailin lyhyen viestin Beestingin sähköpostiin tiedustellen missä lähettämäni osat mahtoivat sijaita tai olivatko edes saapuneet perille. Vajaassa parissa kymmenessä minuutissa sain vastauksen, jossa kerrottiin tuotteiden saapuneen perille eilen ja ne oli todettu viallisiksi. Postista ei saanut lähettäessä seurantakoodia, joten en tiedä mitä kautta osat Vantaalle kiersivät, mutta kokonainen viikko siinä vierähti. Uskomatonta. Taisivat Kuusamossa pyörähtää.

Osat olivat siis viallisia, kuten tiesinkin ja ovat nyt matkalla maahantuojalle. Uusia osia en tietenkään saa kuin vasta puolentoista viikon kuluttua, koska maahantuojalla on ruuhkaa ja Beesting ei ilmeisesti halua lähettää hyllyssä olevia tuotteitaan. Ehkäpä tällä välin jostain verkkokaupasta ehdin saamaan paremman prosessorisiilin.

Pitkä teksti täynnä valittamista, mutta ahdistaa tuollainen liikkeiden toiminta ja tietoteknisten osien toimivuus. Nyt kyllä osaan hieman paremmin arvostaa muutaman euron korkeampia hintoja, jos vastineena on Verkkokaupan kaltaista palvelua. Kunhan hyvään palveluun vielä yhdistettäisiin komponenttien nopea tai edes järkeväaikainen saatavuus, olisi hyvä tietokoneliike valmis.

Päivitys 12.3.2007:
Sain noin kahden kuukauden odottelun jälkeen taas koneen kasattua. Vajaan kuukauden odottelin emolevyä maahantuojalta ja loput ajasta meni muistien odotteluun. Muistien saapumispäivät siirtyivät aina vaan eteenpäin, ensin kuukauden ja sitten toisen.

Lopulta kyllästyin loputtomalta tuntuvaan odotteluun ja epävarmuuteen muistien saapumisesta ja lyhyen liikkeelle suunnatun sähköpostin jälkeen, hyllystä löytyikin sopivat muistipalikat. Asiakkaan eduksi hieman nopeammat, kuin mitä takuuseen olin lähettänyt (PC5400 vs. PC6400).