Parranajo ja Gillette Fusion Power Stealth

Olen parran kasvun alkamisesta lähtien ajanut parran sähkökoneella ja partahöyliin saati perinteiseen veitsellä partakasvuston siistimiseen ei ole tullut juurikaan tutustuttua. Luotettava Braunin partakoneeni alkoi kuitenkin jo olemaan elinkaarensa päässä teränvaihdosta huolimatta, joten oli siis aika tutustua hieman tarkemmin mitä partahöylillä olisi tarjottavana.

Tekniikkaa rakastavana ihmisenä ostin kaupasta tietenkin Gilleten (flash) turuilla ja toreilla mainostettavan Fusion Power Stealth -partahöylän ja Fusion Hydra Gel -partageelin sisältävän paketin. Kyseisestä höylästä löytyy ”5 entistä lähemmäksi toisiaan sijoitettua Power Glide -terää. Tällöin yksittäiseen terään kohdistuu vähemmän painetta ja parranajo on ennenkokemattoman miellyttävää.” ”Joustavat Comfort Guard mikroliuskat (15 kpl) kohottavat partakarvat ihosta, jolloin parranajo on uskomattoman miellyttävää ja tarkkaa.” Lisäksi höylässä on E-vitamiinia, aloeta ja luonnonöljyjä sisältävä Indicator Lubrastrip voitelunauha. Kaiken lisäksi partahöylä on varustettu Power Handle -varrella, joka tuottaa hellävaraisia mikrosykähdyksiä. Vaihtoterän takaa löytyy parranrajausterä esimerkiksi pulisonkien ajoon ja parran muotoiluun.

Kaikkea ne mainosmiehet ja insinöörit keksivät, mutta korulauseista ja ominaisuuksista huolimatta, ei Gilleten partahöylien lippulaiva oikein nostattanut tunteita. Ainakaan positiivisia. Kenties en vain osaa ajaa partaa oikein partahöylällä, sillä tuntui että höylä enemmänkin repi karvoja naamasta kuin leikkasi niitä. Ainakin ajo oli takkuista. Luin kyllä partahöylällä ajon ohjeet, mutta ei se juurikaan auttanut. Kaiken kukkuraksi partahöylällä ja -geelillä lutraaminen on mielestäni aikaa vievää ja hankalaa.

Partahöylät ovat varmasti käteviä ja hyviä välineitä, mutta itselleni ne eivät oikein tunnu sopivan. Parempi siis vain pysyä partakoneiden parissa ja tilata uusi Braun lähimmästä verkkokaupasta. Partakoneita (Brauneja) kun on tarjolla liikkeissä rajoitetuin valikoimin ja ikävän ylihinnoiteltuina. Onneksi Koneboxissa sattuikin sopivasti olemaan tarjouksessa Braunin 9585 -partakone Clean & Renew -latausasemalla. Siinä vasta hieno laite onkin.

No, pitänee kuitenkin joskus viikonloppuisin ajaa välillä parta myös höylällä ja siten voi vaikka vertailla leikkausjälkeä.

Fusion Power

Sandisk Sansa Clip 4GB on pieni ja toimiva

Nykyisen suhteellisen edullisen viihde-elektroniikan aikakautena laitteen tai sen osan hajotessa, tulee melkein edullisemmaksi ostaa uusi ja entistä ehompi laite. Pari vuotta sitten ostamastani Creativen Zen V Plus -mp3-soittimestani hajosi viime viikolla nappikuulokkeiden toinen johto, ja ajattelin, että on melkein kannattavampaa hankkia samantien uusi mp3-soitin, kuin uudet nappikuulokkeet. Voisinhan aina käyttää uuden soittimen nappikuulokkeita vanhan soittimeni kanssa, jos laite ei muuten tyydyttäisi.

Tällä kertaa en juurikaan jaksanut miettiä, minkä mp3-soittimen ostaisin, sillä edullisten ja pienten soittimien markkinat ovat kohtalaisen pienet: vaihtoehdoiksi lopulta jäivät Sandisk Sansa Clip ja Creative Zen Stone Plus. Molemmista löytyi vaadittavat ominaisuudet: radio, pieni koko, 4GB tilaa ja edullinen hinta. Applen tuotteen jätin huomioimatta, sillä niiden ominaisuudet eivät ole käyttötarpeisiini riittävät.

Sansa Clip Sansa Clip

Lopulta nopean harkinnan jälkeen päädyin valitsemaan Sandiskin Sansa Clip 4GB -soittimen, koska halusin hieman vertailevaa kokemusta muiden valmistajien tuotteista. Täytyy todeta, että osana tässä valintapäätöksessä oli kyllä myös lehdissä näkyneet mainokset sekä mainostettu Tekniikan maailman ”Pienimmät musiikkisoittimet” -vertailun hyvät arviot, jos nyt TM:n viihde-elektroniikan vertailuihin voi yhtään sen enempää luottaa, kuin MikroBitin tekemiin testeihin.

Hieman ostaessa kyllä mietitytti soittimen toimiminen Linuxissa ja Amarokin kanssa, sillä myyntipakkauksessa puhuttiin tietenkin vain Windowsista ja Media Playerista. Olin kuitenkin luottavainen ja kyllähän Sansa Clip oli kuin olikin libmtp yhteensopiva ja tunnistui Linuxissa massamuistiksi ja myös Amarok hyväksyi laitteen ilman mitään kikkailuja.

Dmesg kertoi laitteesta seuraavaa:

usb 7-2: new full speed USB device using uhci_hcd and address 2
usb 7-2: not running at top speed; connect to a high speed hub
scsi12 : SCSI emulation for USB Mass Storage devices
usb-storage: device found at 2
usb-storage: waiting for device to settle before scanning
scsi 12:0:0:0: Direct-Access SanDisk Sansa Clip 4GB v01. PQ:0 ANSI:0
sd 12:0:0:0: [sdd] 8005632 512-byte hardware sectors (4099 MB)
sd 12:0:0:0: [sdd] Write Protect is off
sd 12:0:0:0: [sdd] Mode Sense: 04 00 00 00
sd 12:0:0:0: [sdd] Assuming drive cache: write through
 sdd:
sd 12:0:0:0: [sdd] Attached SCSI removable disk
sd 12:0:0:0: Attached scsi generic sg4 type 0
usb-storage: device scan complete

Laitteen toimivuudesta myös Linuxissa olisi voinut mainita tuotepakkauksessa, mutta tietenkin on helpompaa tukea vain Windowsia, vaikka soitin mahdollisesti toimisikin muillakin alustoilla. Linux-käyttäjämäärät ovat vielä sen verran pieniä, että Linux-tuen mainostamisella ei varmastikaan saavuteta merkittäviä myyntimääriä. Testasin soitinta myös Windowsissa ja käyttö oli yhtä helppoa kuin Linuxissakin. Soitin vain USB-piuhaan kiinni, Media Player tulille ja soitin aloitti tietojen synkronoinnin. Soittimen pakkauksessa ei edes tule mitään ajureita saati erityisiä ohjelmistoja, eikä niitä tarvittaisikaan.

Käytännössä Sansa Clip toimii näpsäkästi ja on melkein liiankin pieni. Taskussa kannettaessa kuulokkeiden liitäntä on hieman hankalasti soittimen sivulla, mutta soitin on selkeästi suunniteltu pidettävän pohjassa olevan klipin avulla esimerkiksi farkkujen vyölenkissä, jolloin kuuloketöpseli ei ole hankalasti tiellä. Itselle soittimen tärkein ominaisuus eli radion herkkyys on vähintään Zen V Plussan tasoa ellei jopa hieman parempi. Nappikuulokkeet ovat omiin korviini hieman mukavammat ja pysyvät paikoillaan paremmin kuin Creativen vastaavat. Musiikin äänenlaadusta en osaa sen enempää sanoa, kuin että ihan hyvin toistuu. Negatiivisina puolina mainittakoon, että valikoissa seikkaillessa nappien painallus tuottaa aina kauhean naksahduksen ja äänenvoimakkuus on pienimmilläänkin melkein normaalitasoa, joten hiljaa ei voi musiikkia kuunnella.

Vajaan viikon käytön perusteella Sansa Clip vaikuttaa asialliselta mp3-soittimelta, vaikka muutamia pieniä yksityiskohtia voisikin hieman kehittää.

Lisäys, 13.7.2009:
Soittimen firmwaren päivityskin onnistuu helposti Sandiskin Sansa -foorumin ohjeilla, vaikka versiosta 1.1.18 päivitys 1.1.32 -versioon ei järisyttäviä muutoksia tuonutkaan. Ilmeisesti tuen FLAC-formaatille, parannuksia soittolista-tukeen ja uudet alku- ja loppugrafiikat.

Ammuntasimulaattorilla parempia tuloksia ja kohti Olympiakultaa

Olympialaisetkin käynnistyivät viime perjantaina, tai itseasiassa jo hieman aikaisemminkin ja uutisointia kisoista ja siihen liittyvistä aiheista on joka tuutti täynnä. Paljon on ollut juttua, että teknologia ja sen mahdollistamat uudet varusteet näyttelevät nykyään tärkeää osaa urheilijan suorituksessa. Teknologiaa voi hyödyntää myös harjoittelussa ja esimerkiksi ammuntaa voi treenata ammuntasimulaattorissa.

Marksman Training Systemsin ST-2 -ammuntasimulaattori haulikko- ja kivääriammuntaan on suunniteltu erityisesti vaativille käyttäjille kuten ammunnan opettajille, mutta muun muassa Venäjän ja Slovakian savikiekkoampujat ovat harjoitelleet laitteen avulla Pekingin Olympialaisia varten.

Laite mahdollistaa useita erilaisia ammuntatilanteita metsästyksestä ammuntaharrastukseen ja sallii ampujan käyttää omaa asettaan. Lisäksi järjestelmä näyttää ruudulla erilaisia tietoja suoritteesta kuten esimerkiksi miksi osumasta tulikin ohilaukaus. Tuotteen sivuilta löytyy lyhyt esittelyvideo ja ihan kätevältä laitteelta vaikuttaa. Hieman samantyylinen kuin virtuaalinen ralliauto.

Vaikka simulaattoria käytettäessä ei aivan autenttisia olosuhteita tietenkään voida koskaan saavuttaa, on ainakin varmaa, että virtuaaliharjoittelu on sekä edullisempaa että luontoystävällisempää. Ammunnassa ase ei kulu, ammukset eivät pauku eikä kiekot, eläimistä puhumattakaan, hajoile pitkin kenttiä.

Ainakaan vielä ei ammuntasimulaattorin käytöstä ole tainnut olla hyötyä Olympiakullan jahdissa, ellei sitten Satu Mäkelä-Nummela ole käynyt paukuttelemassa myös virtuaalisestikin. Vielä on tosin ammuntalajeja jäljellä, joten eihän sitä koskaan tiedä.

St-2 Shooting Sim

(via Engadget)

Canon Digital IXUS 860 IS ja CHDK

Kesälomamatkan lähestyessä oli aika varustautua matkaa varten hankkimalla uusi digikamera, vaikka yksi sellainen jo hyllystä löytyykin. Jo hieman kovia kokenut Nikonin Coolpix 3100 sai väistyä Canonin Ixus 860 IS:n tieltä.

Tälläkään kertaa uuden vempeleen osto ei ollut helppoa, sillä erilaisia, mutta silti vähän erilaisia malleja saman valmistajankin valikoimasta löytyi useita ja täten aivan liikaa. Valintaa ei myöskään helpottanut se, että en tiedä kameroista tai valokuvaamisesta juurikaan mitään. Lopulta IXUS 860 IS:n valintaperusteeksi muodostui kivat ominaisuudet eli 28 mm:n laajakulmaobjektiivi ja mahdollisuus virittää kameraa CHDK-firmwarella. Myös Dpreview:n testeissä kamera arvioitiin ihan asialliseksi laitteeksi. Tietenkään hyväkään kamera ei tee hyvää kuvaajaa, mutta toivottavasti ainakin helpottaa sinne tähtäämistä.

Canonin Digital IXUS 860 IS on siis kompaktikokoinen 8,0 megapikselin digikamera, jonka ominaisuuslistasta löytyy:

  • optinen kuvanvakain,
  • laajakulmainen 3,8 kertainen zoomobjektiivi,
  • DIGIC III -prosessori,
  • kasvojentunnistus, punasilmäisyyden vähennys,
  • 3.0 tuuman PureColor-nestekidenäyttö,
  • 17 kuvausohjelmaa ja värimuunnoksia,
  • VGA-videotoiminto,
  • varmuuszoom ja digitaalinen telelisäke (eli digitaalinen zoom).

Eli samoja ominaisuuksia mitä niin monessa muussakin saman hinta- ja kokoluokan digikamerassa.

Canonin kameroiden etuina on lisäksi siis mahdollisuus viritellä kameran ominaisuuksia ohjelmallisesti CHDK-softalla, jos kameran ominaisuudet jättävät toivomisen varaa tai kaiken automatisoimisen jälkeen manuaaliset säätömahdollisuudet eivät riitä.

CHDK: Canon Hacker’s Development Kit

CHDK tarjoaa lukuisia käteviä lisäominaisuuksia kameran olemassa olevien lisäksi. Tämän jälkeen kamerassa onkin niin paljon erilaisia ominaisuuksia, joita perus ”point-and-shoot” -käyttäjä, kuten minä, ei varmasti tarvitse kovinkaan usein tai koskaan. Suurimpina muutoksia CHDK:n asentamisen jälkeen perustoimintoon on kameran käynnistyessä objektiivin pysyminen kiinni ja avautuminen vasta kuvausnappia puolittain painettaessa. Lisäksi ruudussa näkyy käynnistyessä CHDK:n sininen inforuutu. Uusi maailma kameran hyödyntämiseen avautuu painamalla ALT+Menu -nappeja, ja jos CHDK ei lämmitä, niin sen poistaminen on yhtä helppoa kuin SD-kortin kirjoitussuojauksen poistaminen.

Omasta Ixus 860 IS:stä löytyi sama firmware kuin mitä CHDK Wikin 860 IS:ää käsittelevällä sivulla on listattuna, joten asiaa ei tarvinnut enempää pohtia. CHDK:n asennus ja opastus sujuikin helposti monien tuotteiden käyttöohjeitakin selkeämmillä asennus- ja käyttöohjeilla.

Muutamia CHDK:n tuomia käteviä lisäominaisuuksia ovat muun muassa:

  • RAW-kuvat: mahdollisuus tallettaa kuvat RAW-muotoon JPEGin lisäksi tai pelkästään.
  • Lisätietoa näytölle: mm. akun tila ja terävyysalue.
  • Mahdollisuus säätää mm. valotus- ja suljinaikoja,
  • Skriptit: kuvasarjat ja liike- ja valotunnistimeen liitetyt tapahtumat.
  • Histogrammi: Mahdollisuus näyttää aktiivinen histogrammi painamalla laukaisin puoliksi alas + alaspäin. Pitäisi ehkä tutustua enemmän histogrammin tulkitsemiseen.
  • Zebra mode: Näyttää näytöllä erittäin kirkkaat tai tummat alueet ja sitä voidaan käyttää histogrammin tavoin apuna estämään yli- ja alivalottuminen. Toimii painamalla laukaisin puoliksi alas.
  • Tiedostoselain: Mahdollistaa SD-kortin selailun ja tiedostojen ja hakemistojen poistamisen, kopioimisen ja liittämisen.
  • Pelejä: Reversi ja Sokoban

Lisäksi SD-kortille laittamassani AllBest-firmwaressa on vielä muutamia kuvauksellisia ja informatiivisia lisäominaisuuksia. Hieman ikävästi CHDK:n menu häviää kameran nappeja hipelöitäessä, mutta tähänkin on tulossa korjaus.

Myös Pinserin Sami käsitteli aikaisemmin kesällä CHDK:ta ja vinkkaa salamoiden valokuvaamiseen tehtyyn ohjelmaan ja linkittää tämän mahdollistamiin Lauri Kankaan salamakuviin ja Jukka Höltän lintukuviin.

Yksi itseäni eniten kiinnostava ominaisuus on mahdollisuus RAW-kuviin, mutta pitänee ensin ensi viikolla tutkia millaisia RAW-ohjelmia on Linuxille saatavilla ja onko siitä todella etua tällaiselle satunnaiskuvaajalle. Testauslistalla on CHDK:n Wikin ehdottamat XnView (ebuild), rawtherapee (ebuild) ja DNG4PS-2. Kahdelle kolmesta löytyykin jo Gentoon ebuild, joten hyvältä vaikuttaa.

Nyt kamera ja kuvaaja valmistautuvat loppuviikon testimatkalle Wieniin, joten testiraporttia ja kuvia luvassa siis myöhemmin. Ehkä.

Trek Stop: pyörätarvikkeita ja virvokkeita automaatista

Trek Stop

Etenkin pidempiä matkoja pyöräillessä, on kätevää ja järkevää varustautua mahdollisen välinerikon varalta. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään sisärenkaan, paikkarasian ja pumpun sekä ketjunkatkaisimen ja ketjun palan kantamista.

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista varautua ongelmien varalle ja jenkeissä Madisonissa Wisconsinin piirikunnassa onkin pystytetty automaatti, josta voi ostaa pyörän varaosia hieman kuin makeis- ja juoma-automaatista. Trek Stop Cycling Convenience Center -automaatista löytyy erilaisia pyöränosia kuten vararengas, paikkaussetti, juomapullo ja virkisteitä kuten evästä ja kylmää juotavaa. Lisäksi automaatti on varustettu kätevällä korjaustelineellä, johon pyörän saa nostettua korjauksen ajaksi ja samalla voi katsella ohjeita korjausvideoilta. Rengastakaan ei tarvitse hinkuttaa täyteen, vaan saatavilla on myös ilmaa ja eksymisen varalle automaatista löytyy myös kartta.

Trek Stopista löytyy siis melkein kaikki, mitä pyöräilijä voi tarvita ja on varmasti kätevä esimerkiksi työmatkapyöräilijöiden tarpeisiin. Vaikka pyöränosa-automaatti on vielä prototyyppi, uskoisi sille olevan kysyntää.

(via Engadget)

Työrauhaa avokonttoriin matkapuhelinsignaalin estäjällä

Onko avokonttorissa työskentely rauhatonta, kun naapurikuution kaveri huutaa jatkuvasti puhelimeen, etkä kuule edes omia ajatuksiasi? Kannattanee vierailla DealExtreme-verkkokaupasta, josta löytyy kätevä matkapuhelinsignaalin estävä vekotin.

Kaukosäädettävä signaalihäiritsijä on varustettu neljällä antennilla, joilla saadaan lähetettyä kohinaa CDMA- (869~894Mhz), GSM- (925~960Mhz), DCS- (1805~1880Mhz) ja PHS- (1900~1990MHz) taajuuksille 75 metrin säteelle. Hintaa tällä työrauhaa ja hämmennystä aiheuttavalla vekottimella on noin 143 dollaria. Tietenkin kannattaa muistaa, että laitteen käyttö laskettaneen tietoliikenteen häirinnäksi, joka on rangaistavaa (Rikoslaki 578/1995, luku 38. pykälät 5-7).

Varmasti kätevä laite elokuvateattereihin ja konserttisaleihin, mutta vaikka hälinää täynnä olevat avo- ja flexi-konttorit heikentävätkin työtehoa, eivät työkaverit varmasti ihan suopealla katsele, jos pöydän altasi paljastuu tärkeät työpuhelut hiljentävä vekotin. Eivät avokonttorit toki huonoja ole ja sopivatkin hyvin tiimityöhön, jossa tarvitaan vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa, mutta ei siitä sen enempää.

SKU SKU SKU

Vauhdikkaasti töihin suihkumoottoripolkupyörällä

Jälleen kerran talviaikataulujen vaihtuessa kesäaikatauluihin VR oikein kiusallaan vähentää työmatkajunien vaunumääriä ennen kuin työmatkalaiset ovat aloittaneet lomakautensa ja tietäähän sitä mitä tästä seuraa: ahtautta. Junavuorot näyttivät pysyneen kuitenkin ennallaan, joka osaltaan vähentää ruuhkaa verrattuna viime vuotiseen. Ei ihme, että julkisen liikenteen käyttäminen on joillekin vastenmielistä.

Hyvä väline pendelöintiin työpaikan ja kodin välillä on pyörä, etenkin jos siitä löytyy suihkumoottori, kuten Robert Maddoxin polkupöyrästä. Maddoxilla on tarjota eri tehoisia suihkumoottoripolkupyöriä alkaen noin 62 Newtonin työntövoimasta ulottuen aina 4400 Newtonin työntövoimaan. eBayssa myyty 222 Newtonin vempele pystyi kiihdyttämään pyörän 120 km/h vauhtiin.

Suihkumoottoripyörä

Tuollaisella pääsisi töihin sekä nopeasti että erittäin äänekkäästi. Jää vain arvailujen varaan miten tuollaisella jarrutetaan liikennevaloihin tai mikähän mahtaa olla kulutus per kilometri. Polttoaineen loppuessa voisi sentään vielä polkea kotiin.

(via Engadget)