Kategoria: viihde

Viihdettä, ei muuta.

Wikigroaning ja asiat tärkeysjärjestykseen

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli lyhyehkö artikkeli Wikigroaning-huvittelusta, Hesarin vapaasti suomentamana wikitaivastelusta, ja asioita pistettiin niin sanotusti tärkeysjärjestykseen.

Ideanahan on valita ensin Wikipedian artikkeli, josta normaalit lukijat voisivat olla kiinnostuneita, kuten ”Maa (planeetta)”. Toisena valitaan artikkeli, joka on pidempi, mutta samalla suurelle yleisölle aivan merkityksetön, kuten ”World of Warcraft”. Tämän jälkeen vertaillaan artikkeleiden sanamäärää ja tyyliä, jolla artikkelit ovat kirjoitettu.

Ei eri Wikipedia-artikkeleiden sanamäärässä mitään erikoista sinällään ole, mutta kun eri artikkeleita vertailee, huomaa ovelan trendin. Aiheista, jotka ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja aiheeltaan suurelle yleisölle kiinnostavia, on usein kirjoitettu lyhyesti ja niukasti, kun taas vastaavasti useille ihmisille aivan turhanpäiväisistäkin aiheista on kirjoitettu runsaasti ja artikkeli on luotu ammattimaisesti.

Hieman huvittavaa ja tavallaan osoittaa asioiden tärkeysjärjestyksen, ainakin Internet-maailman näkökulmasta. Esimerkin mukaan Dart Vader on merkittävämpi mies kuin Martti Ahtisaari ja teekkarilakki tärkeämpi kuin avioliitto. Wikipedian itsensä mukaan tyypillinen tekijä on ”nuori, luonnontieteitä opiskeleva mies”.

Wikipedia on siis tekijöidensä näköinen.
– Helsingin Sanomat, Jussi Pullinen

Erilaisia enemmän tai vähemmän hauskoja artikkeli-pareja ja selostuksen aiheesta voi lukea
Something Awfulin kirjoituksesta ja lisää artikkeli-pareja löytyy toisesta kirjoituksesta. Hieman harmillisesti artikkelien vastakkainasettelut ovat vain linkkejä Wikipediaan ja sanojen laskeminen ja niin sanotun ”nörttiasteen” määrittäminen jää lukijan tehtäväksi. Kun sanojen laskeminenkin onnistuu niin kovin helposti.

Muutamia poimintoja Something Awfulin listasta (aihe ja pituus merkkeinä):
”Latin” 84 879 vs. ”Klingon” 85 930
”Marine” 18 233 vs. ”Imperial stormtrooper” 75 255
”Girlfriend” 23 117 vs. ”Video games” 84 222
”Archaeology” 98 403 vs. ”Indiana Jones” 61 673
”Reality” 59 667 vs. ”The Matrix” 102 331
”Meiji period” 55 381 vs. ”Rurouni Kenshin” 14 577
”Saber” 28 849 vs. ”Lightsaber” 128 654

”Harmittavasti” muutamat hauskat aiheet osoittautuivat sittenkin tylsiksi, eli normaali artikkeli voitti huuhaa-artikkelin.

Kuukausiliitteessä esimerkkeinä suomenkielisessä Wikipediasta annettiin muun muassa (aihe ja pituus sanoina):
”Maa (planeetta)” 1 439 vs. ”WoW” 6 876
”Martti Ahtisaari” 434 vs. ”Darth Vader” 2 161
”Ruotsi” 1 495 vs. ”Gondor” 2 366
”Feminismi” 1 119 vs. ”Yläosattomuus” 1 278
”Avioliitto” 648 vs. ”Teekkarilakki” 895
”Muhammed” 684 vs. ”Steve Jobs” 1 597
”Jeesus” 3 112 vs. ”Elvis” 3 142
”Aleksis Kivi” 815 vs. ”Linus Torvalds” 2 207
”Puolustusvoimat” 814 vs. ”Demoskene” 2 758
”Mainilan laukaukset” 255 vs. ”Roswellin tapaus” 1 184

Aiheeseen liittyen löytyy toki jo ilmeisen nopeasti kasaan kyhätty Wikigroaning-vertailupalvelu, joten sanoja ei tarvitse itse laskea. Web-palikka vertailee valitettavasti vain englanninkielistä Wikipediaa ja palvelun vertailutoiminnossa olisi paljon kehitettävää. Palvelulla on ongelmia muun muassa yleisen käytettävyyden suhteen, linkkien tarjoamisessa hakuihin ja sellaisessakin perusasiassa kuin käyttäjän syötteiden tarkistuksessa. Ei näin.

Bittorrent aloittaa viihteen myymisen vertaisverkossa

Tietokone-lehti uutisoi Bittorrentin aloittavan televisiosarjojen ja elokuvien myymisen vertaisverkossa. Bittorrent Entertainment Network -palvelussa on tarjolla aluksi noin 5000 nimikettä viihdealan suurimmilta yrityksiltä, kuten Warner Bros, Paramount Pictures, 20th Century Fox ja MGM. Aikaisemmin Bittorrent on niittänyt mainetta enemmän tai vähemmän kyseenalaisen sisällön levittämiseen liittyen, vaikka kyseisellä p2p-tekniikalla on paljon laillisia ja hyödyllisiä käyttötarkoituksia.

Uudessa palvelussa sisältö on hinnoiteltu maltillisesti ja tv-sarjoja voi ostaa omaksi 1,99 dollarilla, joka on tuttu hinta muista nettikaupoista. Elokuvia voi vain vuokrata, jolloin uusista leffoista veloitetaan 3,99 dollaria ja vanhemmista 2,99 dollaria. Käyttöaikaa on 30 päivää latauksesta tai päivä katselun aloittamisesta. Bittorrentin näkemyksen mukaan noin kolmannes käyttäjistä olisi valmis ainakin osittain siirtymään maksullisen sisältöön, jolloin Tietokone-lehden mukaan palvelu olisi vakava kilpailija esimerkiksi iTunes -palvelulle, joka tarjoaa samanlaista palvelua.

Bittorrent Entertainment Network -palvelun sisältö on näppärästi vuorattu Windows Media Player DRM:ään (digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta), joten toimivuudesta ja käyttöalustoista voi olla montaa mieltä. Toki suuri yleisö on Windows-käyttäjiä ja muut käyttöjärjestelmät kannattaa unohtaa, kun tehdään bisnestä. En kyllä ole testannutkaan, miten hyvin Windows Media Player DRM toimisi Linuxilla tai Mac OS X:llä. En käytännönsyistä ymmärrä miksi myytävä digitaalinen sisältö pitää aina rampauttaa DRM:llä, kun sisällöstä on jo maksettu. Gizmodo huomauttaa Bittorrenttia käsittelevässä kirjoituksessaan, että Microsoft on markkinoinut hyvin DRM:äänsä, koska useimmat suuret digitaaliset elokuvajakelijat iTunesta lukuun ottamatta ovat ottaneet sen käyttöönsä.

Elokuvien ja tv-sarjojen digitaalista tarjontaa löytyy jo Applen iTunes -palvelusta, joka tarjoaa viihdettä iTunes -ohjelman kautta. Bittorrent tulee samoille markkinoille lähes samalla idealla, tarjonnalla ja hinnoittelukin on ainakin tv-sarjojen osalta sama. Nopeasti vilkaistuna iTunesin kautta pystyi ostamaan elokuvia 10-15 dollarin hintaan. Molemmat palvelut on rikottu DRM:llä, mutta on aivan liiaksi toivottua, että kuluttaja voisi lähitulevaisuudessa itse päättää ostamansa digitaalisen sisällön käytöstä.

Tv-sarjojen seuraamisesta ilman mainoskatkoja ja kun itselle parhaiten sopii, voisi helpostikin maksaa muutaman euron ja elokuvista alle leffateatterin hinta ei myöskään kuulostaisi pahalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, rantautuvatko digitaaliset mediapalvelut Suomeen ja jos niin milloin. Suomessa hyvät tv-sarjat tulevat parhaimmillaankin vuoden viiveellä ja usein eivät ollenkaan, joten markkinoita iTunesin ja Bittorrentin kaltaisille kohtuuhintaisille tv-sarjapalveluille varmasti olisi.

Lisäys 1.3.2007:
Ars Technica testaa Bittorrentin p2p-viihdekaupan hieman heikoin tuloksin. Puolet viihteestä jäi toistumatta ja ongelmia oli myös tilausprosessissa.

Osta kolme O’Reilly -kirjaa, maksa kaksi

All about Linux kirjoittaa O’Reillyn ”Osta kolme, maksa kaksi” -kirjatarjouksesta. Hyviä kirjoja, joita olen katsellut luettavaksi saisi nyt suhteellisen edullisesti. Harmillista kyllä, että Suomeen tilattaessa kolmen kirjan toimituskulut ovat 43,14 dollaria, joten tarjouksesta ei juurikaan ole hyötyä.

Katselin vertailuhintoja Dataclubista ja aika hyvin dollari-euro -hinnat menivät yhteen. Esimerkiksi Linux Server Hacks maksoi Dataclubissa 29,9e ja O’Reilly:ssä 24,95 dollaria ja kirjan toinen osa 32,80 euroa ja 29,95 dollaria. Programming Python kustansi vastaavasti 65,5 euroa ja 59,99 dollaria ja Programming .NET Windows Applications 46,9 euroa ja 49,95 dollaria. Vertailukirjat on valittu mielivaltaisesti, vaikkakin kyseiset aiheet ovat kiinnostavia.

Onneksi aina voi luottaa kirjastojen tarjontaan tai ainakin Googleen ja Internetin tietovarastoon, joten kirjojen ostamisen sijasta voi tietoa lainata tai etsiä. Vielä kun löytäisi aikaa kaikelle mielenkiintoiselle tekemiselle ja ehtisi välissä vielä urheilemaankin…

Päivitys, klo 20:46:
Sain sähköpostiin kommentin, jossa kehotettiin tutustumaan ruotsalaiseen AdLibris -kirjakauppaan, jonka hinnat näyttävän olevan erittäin kilpailukykyiset Dataclubiin verrattuna. Vertailtujen kirjojen kohdalla AdLibris kustantaisi 105,8e + 2,90e toimitus ja Dataclub vastaavasti 175,1e + 6e. Kohtalaisen suuri hintaero ja AdLibriksen hinnoilla voisi jopa harkita tilaavansa muutaman opuksen.

Mainittakoon, että en halua mainostaa erityisesti mitään kirjakauppaa, kuten esimerkiksi Dataclubia, jonka kanssa on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia. Kun kirjatilausvastaavana killassa toimiessani tilasin pariin otteeseen lähemmäs kymmenen kirjaa, ei Dataclub saanut tilausta menemään kerralla (hyvä jos toisella) oikein ja sama tilanne tuntuu olevan vieläkin. Dataclub vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin kirjakauppoja, joissa valikoima on ”kattava”.

Kirjat: Dune: House Harkonnen

Brian Herbert ja Kevin J. Anderson jatkavat Predule to Dune -sarjaansa Dune: House Harkonnen -teoksella. Frank Herbertin Dune -sarjaan perustuva Predule to Dune jatkaa toisessakin osassaan Dyynin henkeä ja tarinaa ja juoni etenee sujuvasti. Sarjan toinen teos jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi: juonia, yllättäviä käänteitä ja runsaasti tapahtumia.

Tyyliltään teos on sarjan henkeen uskollinen, mutta sortuu, kuten useat moniosaiset kirjasarjat, edellisen osan tapahtumien ajoittaiseen kertaukseen, joka ainakin itseäni ärsyttää. Jos kirjat heti niiden ilmestyessä eli noin vuoden välein, voi pieni muistinvirkistys olla paikallaan, mutta näin peräkkäin luettuina hieman turhaa. Kokonaisuutena teos on mukavaa luettavaa ja tarinan mielenkiinto pysyy yllä loppuun asti.

Dune: House Harkonnen teoksessa on englanninkielisenä pokkaripainoksena 626 sivua New English Library:n julkaisemana (ISBN: 0-340-75178-9).

Cable Open! -viikonloppu ja Digi-tv-viikko

Taloussanomat uutisoi Kaapelitelevisioliiton, paikallisten kaapeliyhtiöiden ja Kopiosto ja Teosto tekijänoikeusjärjestöjen järjestämästä Cable Open! -viikonlopputempauksesta. Perjantai-illasta maanantaiaamuun, 9.2. – 12.2.2007, näkyvät maksu-tv-kanavat kaapeliverkossa digisovittimen avulla veloituksetta. Kanavatarjonta vaihtelee alueittain. Cable Open! -ilmaisviikonloppu aloittaa liikenne- ja viestintäministeriön organisoiman valtakunnallisen Digi-tv-viikon, jota vietetään 12.–18. helmikuuta.

Hieman omituista kyllä, että vaikka olen lukenut paikallislehteä ja seurannut Internetin uutissivustoja, ei Digi-tv-viikko ole tullut eteen muutamaa blogia, Afterdawnin uutista ja IRC:ssä tullutta Taloussanomien linkkiä lukuunottamatta. Ilmeisesti digi-tv-viikkoa ei ole suuremmin mainostettu tai sitten seuraan vääriä medioita ja luen valikoiden. Pah, joku digi-tv-viikko, tv:stä muutenkaan tule juurikaan mitään kiinnostavaa.

Cable Open! -viikonlopun suhteen ihmettelen kyllä mitä hyötyä on järjestää tuollaista katsojia kiinnostavaa ”tarjousta”, mainostamatta sitä riittävästi. Hieman hukkaan menee. Omassa (lue vanhempien) digi-boxissa maksu-tv-kanavat on piilotettu kanavalistasta, eikä juuri tulisikaan mieleen selata salatuiksi tiedettyjä kanavia.

Super Bowl XLI

Jasmo harmittelee, kun eilen yöllä (5.2.2007 klo 01:25 – 05:00 + seremoniat 25min) tullutta Super Bowlia ei uusittu inhimillisempään aikaan. Itse katsoin ekaa kertaa Super Bowlin, wohoo, ja kyllä meinasi itku päästä ja uni tulla. Pelikatkoja (lue taukoja Jenkkien mainoskatkojen takia) oli varmaan joka toinen minuutti ja pelitapahtumat olivat hieman pätkittäisiä. Olisivat voineet näyttää edes niitä Jenkkien mainoksia, mutta kun Jenkeissä tuli hyviä mainoksia, täällä näytettiin pyörivää voittopokaalia tai jotain muuta yhtä tylsää. Siis ei huoh. Jännittävästi alkanut peli, puoliaikashow ja puoliajan tilanne pakottivat katsomaan 41. Super Bowlin loppuun asti. Parhaimmat Super Bowl mainokset voi käydä katsomassa Gizmodon mainoskatsauksesta.

Indianapolis Coltsin arvostettu pelinrakentaja Peyton Manning vei kuin veikin ennakkosuosikkina peliin lähteneen joukkueensa Super Bowl XLI:n voittoon ja Chicago Bears taipui pistein 29-17. Pelin alku oli hieman yllätyksellinen, mutta tarjosi mielenkiintoisen lähtöasetelman. Pelin etenemisestä voi lukea Kainalopallokornerista, joka on amerikkalaiseen jalkapalloon keskittynyt blogi, jossa oli myös pelin lähes reaaliaikaista seurantaa. Puoliajalle mentäessä pisteet olivat tasaiset 16-14 Coltsien johtaessa. Pelillisesti Colts hallitsi ensimmäistä (selostajien mukaan) sateessa pelattua Super Bowlia, mutta pisteissä se ei vielä näkynyt. Lopulta kuitenkin oikeus voitti ja Colts rynnisti selkeään voittoon. Kainalopallokorneria lainaten:

Lyhyesti: Colts pääsi alkusähläyksen jälkeen rytmiin, pelasi tarkasti ja varmasti, eikä sillä oikeastaan toisella puoliajalla suurta hätää ollut. Bears olisi tarvinnut aimo annoksen nöyryyttä tekemisiinsä.

En ole aikaisemmin katsonut yhtäkään amerikkalaisen jalkapallon ottelua ja kyllähän peli oli ihan mielenkiintoista katsottavaa. MTV3:n selostajat olivat hyviä ja selostivat myös hieman peli-ideaa sitä tuntemattomille ja pitivät liian usein tulleiden pelikatkojen aikana hieman mielenkiintoa yllä, ettei väsymys ehtinyt voittamaan. Odotin ehkä puoliaikashow:lta hieman liikoja, sillä Princen laulu- ja kitarointiesitys ei kyllä lämmittänyt, vaikka hyviä cover-biisejä soittikin.

Loppupeleissä kiinnostukseni amerikkalaiseen jalkapalloon on hieman samaa luokkaa kuin jalkapalloa ja jääkiekkoa kohtaan: vähäistä. Isoimmat ottelut ja turnaukset jaksaa katsella, mutta muuten eipä juuri. Jotenkin joukkuelajit ja niiden seuraaminen ei ole koskaan ollut mielekästä, varsinkaan yksin katsottuna (kisastudiot oma lukunsa). Ehkäpä osa tästä mielenkiinnon puutteesta selittyy sillä, että olen enemmänkin yksilölajien harrastaja ja kun vielä pyöräilin kilpaa, oli lopputulos vain itsestä ja välineistön kestävyydestä kiinni. Kyllä hyvä ja menestyksekäs joukkuekin toimii parhaimmillaan kuten yksilö, mutta silti kestävyys- ja yksilölajeissa on sitä jotain.

Kirjat: Dune: House Atreides

Frank Herbertin Dune -sarja (suom. Dyyni) kaappasi miljoonat lukijat mukaansa kiehtovalla tarinalla ja hyvin rakennetulla maailmalla. Brian Herbert, Frank Herbertin poika, jatkaa Predule to Dune -sarjalla Dune -maailmaan sijoittuvaa tarinaa isänsä muistiinpanojen ja tekstien pohjalta. Sarjan teosten tapahtumat sijoittuvat vuosikymmeniä ennen Paul Muad’Dibiä ja kirjat luovat taustaa Dune -sarjan maailmalle. Predule to Dune -sarja on kirjoitettu yhteistyössä Kevin J. Andersonin kanssa ja vetävät mukaansa samalla tavalla kuin varsinainenkin Dune -sarja. Predule to Dune -sarjan ensimmäinen teos Dune: House Atreides käsittelee nuoren Leton tarinaa ja esittelee useita tuttuja henkilöitä.

Olin alkuun hieman ennakkoluuloinen millainen Brian Herbertin kirjoittama Dune: House Atreides olisi verrattuna hänen isänsä kirjoittamaan tarinaan ja tunnelmaan. Siksi olin pitkään siirtänyt Predule to Dune -sarjan lukemista, mutta turhaan. Dune: House Atreides jatkaa samalla tunnelmalla, mitä Dune -sarjassa nähtiin. Tarina etenee sopivalla vauhdilla ja juonen käänteet pitävät kiinnostuksen yllä. Brian ja Kevin ovat onnistuneet luomaan hyvän tarinan ja ovat uskollisia Dune -sarjan maailmalle. Kirjan jälkisanoissa Brian ja Kevin kertovat miten kirjasarja sai alkunsa ja kuinka tarinaa ei lähdetty vain keksimään rahan maku suussa.

Kirjan tarina selventää monia seikkoja Dune -sarjaan liittyen ja on mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Jos olisin enemmänkin kirja-arvostelija -tyyppiä, voisin tässä vaiheessa keksiä teoksesta jotain haukuttavaa ja tuoda esiin kiinnostavia huomioita, mutta näin peruslukijana ei teoksesta löydy erityisesti kommentoitavaa. Dune: House Atreides on melkeinpä pakkoluettavaa Frank Herbertin Dune -sarjan ahmineille. On mukava lukea kuinka tie mahtavaan Dyynin maailmaan alkaa.

Huonona vertauksena Tähtien sotaan, Dune ja Predule to Dune rakentuvat Tähtien sota -sarjan tapaan; ensin lukijat koukutetaan aloittamalla tarina keskeltä toimintaa, jonka jälkeen luodaan perustat koko tarinalle. Dyyni -sarjan kohdalla, huolimatta vaihtuvasta kirjoittajasta, sekä alku että loppu ovat samalla tasolla.

Dune: House Atreides teoksessa on englanninkielisenä pokkaripainoksena 673 sivua Bantam Spectra Booksin julkaisemana (ISBN: 0-553-84029-0).