Airfoil tarjoaa Airtunesin langatonta ääntä kaikille

Langattomuus on vapauttanut tietokoneet verkkopiuhoista, mutta äänen siirtäminen kaiuttimiin on vielä sitonut käyttäjää. Tekniikka kehittyy ja niinpä jo jonkin aikaa on ollut mahdollista siirtää myös ääntä langattomasti Applen Airport Express -tukiaseman ja Airtunes-ominaisuuden avustuksella. Tähän kun vielä lisätään Rogue Amoeban kehittämä Airfoil-ohjelma, on langaton ääni oikeasti todellisuutta.

Kävin siis lauantaina hakemassa paikallisesta omenakaupasta Airport Express -tukiaseman aikaisemmin hankkimani Airport Extremen kaveriksi, jotta pääsisin eroon Macbookin kyljestä pilkistävästä äänipiuhasta. Expressin liittäminen Extremen jakamaan langattomaan verkkoon sujuikin helposti Airport Utilityn avulla. Lisäksi vielä äänipiuha Airport Expressistä vahvistimeen ja langaton ääni iTunesin kautta oli todellisuutta. Liitännän osalta jouduin tyytymään perinteiseen 3.5mm mini – RCA -kaapeliin, mutta ostoslistalla on 3,5mm mini – Toslink Optical -piuha.

Airport Express ja Airtunes tarjoavat langatonta ääntä normaalisti vain iTunesin kautta kuunneltaessa, mutta monipuolisuuden nimissä se ei ole ollenkaan riittävää. Tähän markkinarakoon iskee Airfoil, jonka avulla tietokoneesta lähtevää ääntä voidaan lähettää langattomasti eteenpäin Airport Expressille käytettävästä sovelluksesta riippumatta. Nyt esimerkiksi myös Songbird ja Spotify saavat äänensä kuuluviin.

Airfoil ei ole ilmainen sovellus, mutta käyttökelpoisuutensa ja näppäryytensä osalta ei 25 dollarin (+ 22% ALV) eli noin 25 euron hinta ole ollenkaan paha. Maksukin onnistui kätevästi Paypalin kautta. Mac OS X:n lisäksi Airfoil on saatavissa myös Windowsille. Internet-lähteiden mukaan ”MACSANTA07” -koodilla hinnasta tippuu vielä 10% pois.

Airfoilin avulla ääntä voidaan lähettää Airport Expressin kautta kaiuttimille tai esimerkiksi suoraan toiseen tietokoneeseen, jossa ääni otetaan vastaan ilmaisella Airfoil Speakers -sovelluksella (OS X, Windows ja Linux). Pienen käyttöliittymän kautta valitaan vain minkä sovelluksen ääntä eteenpäin lähetetään ja kenelle kaikille se jaetaan. Äänenvoimakkuuden voi sitoa käyttöjärjestelmän äänenvoimakkuuteen tai pitää erillään, jolloin äänenvoimakkuutta voi säätää vastaanottajakohtaisesti. Lisäksi Airfoiliin integroituvalla Soundflowerilla saadaan kaapattua kaikki koneesta tuleva ääni, jolloin lähettävää ohjelmaa ei tarvitse määritellä erikseen ja Airfoilin käyttö on melkein huomaamatonta.

Airfoil Airfoil
Käytettävän äänilähteen voi valita ohjelmittain

Lähetettävässä äänessä on noin parin sekunnin viive, foorumilähteiden mukaan 1850ms, joka ei musiikkia kuunnellessa ole ongelma, mutta videoiden katselemisessa viive on häiritsevä. Kuvan ja äänen tahdistamiseksi pitääkin käyttää joko Airfoilin tarjoamaa soitinta tai säätää viivettä itse. Viiveen asettaminen onnistuu muun muassa Mplayerin ja VLC:n asetuksista. Viive aiheutuu äänen siirtoon käytettävästä AirTunes-protokollasta ja Airport Expressistä, joka bufferoi äänen ennen sen lähettämistä eteenpäin.

Airfoil Airfoil Airfoil
Mplayerin ja VLC:n ääniasetukset viiveen osalta.

Tietenkin olihan Airport Expressin ja Airfoilin ostaminen näennäisesti hieman turhaa hienostelua, sillä hyvinhän se ääni siirtyi piuhaakin pitkin. Langaton ääni tuo kuitenkin helppoutta musiikin kuunteluun Macbookilla ja Airport Expressin avulla Xbox 360:nkin pääsee nyt langattomasti verkkoon. Useiden positiivisten asioiden lisäksi langattoman äänen hyödyntämisessä suurimpana negatiivisena puolena on äänen viive, jota ei esimerkiksi Youtube-videoita katsellessa voi kiertää.

Päivän linkit 12.3.2009

Pyörivät pistorasiat luovat tilaa useammille pistokkeille

Olen monesti miettinyt, miksi kaksi päällekkäin tai vierekkäin sijoitettua pistorasiaa on yleensä aina toteutettu siten, että niihin ei varmasti voi laittaa kahta maadoitettua pistoketta.

Ivory 360

Atlantin toisella puolella tämä on ymmärretty ja markkinoilla on saatavilla ongelmaan ratkaisu. Muun muassa Smarthome kauppaa 360 astetta kääntyviä pistorasioita, joihin saa helposti yhtäaikaisesti kaksi isoa töpseliä tai laturia. Kätevää ja edullistakin.

Vielä jos tällaisia olisi saatavilla myös sukopistorasioina, vaikka joissain jatkojohdoissa onkin pistorasiat käännetty hieman kulmittain.

En ole juuri sähkötekniikkaa lukenut, mutta luulisi olevan yhtä helppoa kääntää pistorasiat hieman sivuttain, kuin niiden suoraankin laittaminen. Vai onko sillä oikeasti jokin tarkoitus, että vuosikymmeniä on kahden pistorasian koteloiden tökkelit sijoitettu mahdollisimman epäkäytännöllisesti?

(via Gizmodo)

Mac OS X:n Terminal -ohjelman asetukset kuntoon

Kuvittelisi, että Mac OS X:ssä Terminaalin käyttäminen olisi yksinkertaista, mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. Terminaali vaatii hieman rakkautta, etenkin jos on tottunut tekemään asiat jossain muussa käyttöjärjestelmässä, kuten esimerkiksi Linuxissa. Tässä siis muutamia vinkkejä, joilla OS X:n Terminalin (suom. Pääte) asetuksia voi viritellä. Oletuksena on, että käytössä on OS X Leopard ja shellinä bash (oletus).

Backspace ja delete

Valitse Terminal-valikosta Preferences ja Settings-välilehden alta Keyboard-välilehti. Jos Key Mappingseissa ei kohdassa del (forward delete) ole arvoa \033}3~ niin lisää kenttään tuo arvo (send string to shell).

Mene ”Advanced” -välilehdelle ja ota rasti pois kohdasta ”Delete sends Ctrl-H”.

Jos Backspace ei toimi Terminaalin kautta otettaessa yhteyttä Linux-koneeseen, lisää käyttäjän kotihakemistossa (~/) sijaitsevaan ~/.bashrc -tiedostoon seuraava rivi: export TERM=xterm. Ota asetukset käyttöön komennoilla source ~/.bash_profile. Ongelma voi ilmetä etenkin screeniä käytettäessä ja screen vastaa vain ”Wuff —- Wuff!!”.

Page up & down ja Home & End toimimaan ilman Shiftiä

Valitse Terminal-valikosta Preferences ja Settings-välilehden alta Keyboard-välilehti

  1. Key mappingista valitaan haluttu toiminto
  2. Actioniksi ”send string to shell”
  3. page down: string: \033[6~
  4. page up: \033[5~
  5. home: \033[1~
  6. end: \033[4~

Lisää käyttäjän kotihakemistossa (~/) sijaitsevaan ~/.inputrc -tiedostoon seuraavat rivit. Jos tiedostoa ei ole, luo sellainen.

# allow the use of the Home/End keys
"\e[1~": beginning-of-line
"\e[4~": end-of-line

# allow the use of the Delete/Insert keys
"\e[3~": delete-char
"\e[2~": quoted-insert

# mappings for "page up" and "page down" to step to the 
# beginning/end of the history
"\e[5~": beginning-of-history
"\e[6~": end-of-history

# alternate mappings for "page up" and "page down" 
# to search the history
# "\e[5~": history-search-backward
# "\e[6~": history-search-forward

Käynnistä Terminaali uudelleen, tai ota asetukset käyttöön komennoilla source ~/.bash_profile ja bind -f ~/.inputrc

UTF-8 merkistö

Valitse Terminal-valikosta Preferences ja Settings-välilehden alta Advanced-välilehti

  • Rasti pois ruudusta ”Escape non-ASCII input”
  • Poimi Character encoding -kohdasta: Unicode (UTF-8)

Lisää ~/.inputrc -tiedostoon rivit:

# Be 8 bit clean.
set input-meta on
set output-meta on
set convert-meta off

Lisää ~/.bash_profile -tiedostoon rivi export LC_CTYPE=en_US.UTF-8

Ota muutokset käyttöön käynnistämällä Terminal uudelleen tai komennoilla source ~/.bash_profile ja bind -f ~/.inputrc

Irssi screenissä ja UTF-8

Muokkaa screeniä ajavan koneen merkistöasetuksia ~/.inputrc -tiedostoon edellä mainitulla tavalla.

Lisäksi lisää ~/.bashrc -tiedostoon seuraavat rivit:

export LANG="en_US.UTF-8"
export LC_CTYPE="fi_FI.UTF-8"
export LC_TIME="fi_FI.UTF-8"
export LESSCHARSET="utf-8"

Aseta Irssissä (0.8.10 tai uudempi) terminaalin merkistöksi UTF-8 antamalla komento /set term_charset UTF-8 ja aseta Recode-asetukset seuraavasti:

/set recode ON
/set recode_autodetect_utf8 ON
/set recode_fallback iso-8859-15
/set recode_out_default_charset utf-8
/set recode_transliterate ON

Jos kanavan nimessä on ISO-8859-1 ääkkösiä, pystyy esimerkiksi kanavalle #ääöö liittymään käyttämällä komentoa /eval join #\xE4\xE4\xF6\xF6. Siis ä -> \xE4 ja ö -> \xF6.

Valitettavasti Irssi 0.8.12 rikkoi tuon aikaisemmin hyvin toimineen kikan, mutta onneksi ominaisuus palautettiin ennalleen. Ennen Irssin seuraavaa versiota, ominaisuuden saa käyttöön asentamalla Irssin Nightly buildin tai kääntämällä Irssi SVN:stä.

Irssi ja Page up & down jouhevammin

Applen kannettavista tietokoneista on karsittu turhat näppäimet pois ja niiden mukana muun muassa myös Page up & down. Nyt Irssissä backlogia selatessa pitää aina naputella Esc+ylös/alas, joka on hieman työlästä, kun lisäksi Esciä joutuu painamaan joka kerta uudestaan. Asia on onneksi helppo korjata.

Sivutus-näppäimet voi asettaa toimimaan myös fn+ylös/alas -yhdistelmään komentamalla Irssissä seuraavasti:

/bind meta-up scroll_backward
/bind meta-down scroll_forward

Viitteet

Ohjeet kasattu Elefanttipuheen kootuista ohjeista ja Matti Hiljasen ohjeista, joita on tähän kirjoitukseen täydennetty GNU development under Mac OS X -ohjeilla sekä ajantasaistettu tarvittavilta osin.

Outlook 2003 ja juhlapyhät kalenteriin

Microsoftin Outlook on yllättävän pätevä sähköpostiohjelma ja tarjoaa kalenteritoimintonsa osalta muun muassa juhlapyhät kalenterimerkintöinä. Juhlapyhät pitäisivät näkyä ilmeisesti vakiona, mutta toiminnossa on selkeästi pieni bugi.

Juhlapyhien näkyminen pitää käydä aktivoimassa uudelleen navigoimalla
”Tools > Options > Calendar options” ja klikkaamalla ”Add holidays” ensin pois päältä ja sitten takaisin päälle.

Tämän jälkeen juhlapyhät ilmestyvät kalenteriin. Vielä kun kalenteriin saisi myös merkkipäivät, liputuspäivät sekä nimipäivät.

Mac OS X ja Samba-jaon Error code -6602

Finder antaa välillä hieman erikoisia virheilmoituksia, joista ei voi päätellä ongelman todellista syytä. Yritin jakaa Linuxissa levyä OS X:lle Samban kautta, mutta yritettäessä liittää levyä Finderin ”Connect to Server” (Omena + K) -toiminnolla osoitteen ollessa muotoa smb://<palvelin>/<jako> , sain vain ”A volume failed to mount. The volume ”Foobar” could not be mounted.” ja virhekoodin sisältävät virheilmoitukset. Todella valaisevaa, eikä Googlekaan tuosta oikein järkevää selkoa tarjonnut.

”Sorry, the operation could not be complete because an unexpected error occurred (Error code -6602)” – Apple Finderin esimerkki valaisevasta virheilmoituksesta

Onneksi asiaa voi aina tutkia komentorivin kautta ja yritettäessä Terminaalissa smbclient -L //<palvelimen osoite> -komennolla listata jaettuja hakemistoja, saatiin nätisti lista Samban kautta jaetuista levyistä. Myös Finder löysi jaot, jos osoitteeseen ei antanut jaon nimeä. Kuitenkin yritettäessä selata jaon sisältöä smbclient //<palvelin>/<jako> -U <workgroup>/<username> -komennolla, ei se onnistunut, mutta tuloksena oli hieman vähemmän kryptinen virheilmoitus:

Hibernal: ~ $ smbclient //<palvelin>/<jako> -U <workgroup>/<username>
Password: 
Domain=[JUNCTION] OS=[Unix] Server=[Samba 3.0.33]
tree connect failed: NT_STATUS_ACCESS_DENIED

Selkeästi käyttäjätunnuksen tai salasanan kanssa on jotain ongelmaa. Hieman lisää asiasta googlettamisen jälkeen löysin vinkin, että Linuxin Samba-salasana ei välttämättä olisi kunnossa, vaikka on se muistaakseni aikaisemmin toiminut. Asia korjaantuisi komentamalla totuttuun tapaan käskyttämällä Samba-palvelimena toimivassa Linux-koneessa sudo smbpasswd -a <username> ja antamalla käyttäjälle salasana.

Tämän jälkeen Finder suostui liittämään Samballa jaetun levyn ihan ongelmitta. Helppo ratkaisu, kunhan kryptinen virhekoodi oli ensin saatettu luettavaan muotoon.

Levi ja talviloma tarjosivat lunta sekä pakkasta

Muutamisen vuoden ajan on talven laskettelut ja lautailut jääneet vähiin, mutta tänä talvena talviloma suuntautui kohti Leviä. Tiedossa olisi siis viikon ajan pääasiassa lautailua, mutta myös laskettelua ja sään salliessa myös hiihtämistä. Levin laskettelukeskushan sijaitsee Sirkan kylässä Kittilässä ja Levitunturin huippu on 531 metriä merenpinnan yläpuolella. Rinteitä löytyy 45, joista 15 on valaistuja. Pisimmän rinteen pituus on 2 500 metriä ja pisimmän hissin pituus noin 1 636 metriä. (Wikipedia)

Lomamatkaa varten piti ensin tietenkin varustautua ja niinpä kaupasta tarttuikin mukaan kaikenlaista perustarviketta matkalaukusta kypärään ja lautailumonoihin. Aikaisemmin syksyllä olin jo miettinyt myös lumilaudan ostamista, mutta koska erilaisia lautoja on runsaasti, ajattelin että on parempi ensin hieman testailla vuokraamon avustuksella minkälainen lauta olisi hyvä. Lasketteluvarusteiden osalta sain käyttööni faijan laskettelusukset.

Leville lähdettiin tällä kertaa Finnairin valkoisin siivin. Nopeasti ja helposti. Vielä kun liputkin varattiin jo hyvissä ajoin, niin hintakin jäi ihan kohtuulliseksi. Noin tunnin lentoaika suuntaansa ja siihen päälle tunti pari lentokentillä on paljon miellyttävämpää kuin yli 12 tuntia autossa. Kittilän kentällä matkailijoita tervehti pirteän kipakka -23 astetta pakkasta. Päivä olikin viikon vilpoisin ja muina päivinä elohopea kipusi hieman parinkympin pakkasasteen alapuolelle ja loppuviikosta kymmenen pintaan tai alle.

Aina laskettelulomilla on ollut tapana käydä heti saapumispäivänä testaamassa tuntuma rinteisiin, joten kun lentokin saapui Leville hyvissä ajoin, oli rinteet siis testattava. Kamat äkkiä mökkiin, lippu taskuun ja suksien kanssa mäkeen. Mäet eivät ensivaikutelmaltaan lämmittäneet, sillä lumimössön ja -kasojen seassa liirailu ei ole mielekästä. Lumisade teki rinteille hallaa myös muina päivinä, vaikka lumikissojen jälkeen mäet olivatkin parin alkupäivän jälkeen paremmassa kunnossa.

Koska jätin lumilaudan edelleen kauppaan, piti sellainen siis vuokrata. Vuokraamon tarjonna osalta päätin turvautua Intersportin valikoimaan, sillä ilmeisesti Levin vuokraamossa on vain Nitron lumilautoja. Intersport tarjosikin muutamia hyviä vaihtoehtoja Burtonin valikoimista ja hyvää palvelua. Lautavalikoima olisi toki voinut olla hieman isompi, sillä etenkin parempien lautojen osalta valinnanvaraa ei kovin paljoa ollut jäljellä. Kuuden päivän vuokraus oli suhteellisen edullista, kun hinnasta lähti vielä -15% plussakortilla ja testisession hinnaksi jäi vajaat 70 euroa.

Viikon aikana testasin neljää eri lautaa: Burton Jussi Oksanen (159 cm), Head True (157 cm), Burton Operator (157 cm) ja Burton Supermodel (163 cm). Pituuden osalta tuli todettua, että luultavasti sopiva mitta olisi 159 cm:n ja 163 cm:n väliltä. 157 cm:iä tuntui vauhdissa ikävän lerputtavalta ja epävakaalta. Headin True oli muutenkin turhan löysä.

Aloitin testit maanantaina Burtonin Jussi Oksasella, joka tuntui muutaman vuoden laskutauon jälkeen ruostuneella laskutekniikalla hieman turhan jäykältä. Hieman lauta kyllä vapisi lumipaakkujen keskellä, mutta se saattoi olla tekniikan puutetta. Jälkeenpäin olisi ollut kiva kokeilla lautaa myöhemmin vielä jonain toisenakin päivänä ja verrata hieman kokemuksia.

Toisena lautana testasin nopeasti iltamäessä ja muutamalla aamulaskulla Headin True -lautaa, joka ei todellakaan ollut mukava: lyhyt ja löysä.

Burton Operator olikin sitten kolmas lauta, jolla myös laskin kolme päivää, koska muutakaan ei oikein ollut tarjolla. Operator oli ihan mukava lauta, mutta hieman turhan lyhyt, vaikka taittuikin käännöksiin toki helposti. Olisi pitänyt vaan ottaa heti toisena päivänä 163 cm:n lauta, mutta ajattelin sen olevan liian pitkä.

Toiseksi viimeisenä laskupäivänä rohkaistuin ja otin alle Burtonin Supermodeliin, joka oli pituudeltaan 6 cm:iä pidempi kuin Operator. Pituus toi juuri sopivaa jämäkkyyttä ja kaarrokset taittuivat nätin leikkaavasti, kunhan mäen jyrkkyys ei ollut taitoja suurempi. Jäykkyyden osalta Supermodel oli ehkä hieman Operatoria pehmeämpi, tai sitten se vain tuntui siltä. Kelpo lauta, jolla laskin myös Levin kisarinteen ja muut mustat mäet, sekä viimeisen laskupäivän. Ehkä olisi pitänyt vielä käydä kysymässä, mitä lautoja valikoimassa olisi ollut, mutta laskukunto oli muutenkin jo aika finaalissa, joten jäykemmällä laudalla olisi varmaan ollut aika vääntämistä.

Leville lähdettiin pääasiassa lautailemaan ja niinpä viikon aikana tuli kierrettyä jokainen Levin merkityistä rinteistä, jotka avattiin juuri viikolle 7. Rinteiden osalta Levi ei kyllä oikein kunnolla säväyttänyt, vaikka mäet ovatkin pitkiä ja hoidettuina kivoja laskea. Rinteillä voisi olla leveyttä usein hieman enemmän ja rinteiltä toiselle siirtymiset ovat etenkin laudalla liikuttaessa ikävän työläitä: muutamilla siirtymäreiteillä on melkein enemmän ylämäkeä kuin alamäkeä. Myös mäen päälle pääseminen on hitaamman puoleista, sillä Levin ankkurihissit tuntuivat etenevän kohtalaisen verkkaisesti. Ankkurihissien lisäksi Levillä on yksi tuolihissi ja pari kabiinihissiä.

Suurimpana miinuksena avotunturilla ja vuorilla yleensäkin on tuulisella säällä sopivan suojaisan rinteen hakeminen, sillä se on usein mahdotonta: huipulla on kuitenkin kauhea hiivari. Kun tuuleen lisätään vielä irtolunta tai pientä tihnua, saadaan lisäksi näkyvyys lähes olemattomiin. Onneksi alempana on usein paremmat laskukelit.

Pakkaselta ja kylmyydeltä voi paeta lämmittelemään lukuisiin rinneravintoloihin ja -kahvioihin. Tunturin laelta löytyy Tuikku ja Horizont ja alempana lämmikettä tarjoavat Draivi, Sivakka, Vinkkari, Gondoli ja Cafe Tanja. Etenkin Tuikku on taukopaikkana mainio ja tarjoaa alppityylistä henkeä. Kahvi ja lämmin pulla ovat oivallinen yhdistelmä ja saattaa kylmää karkottaa esimerkiksi myös kuumalla Tazza-kaakaolla mintun kera.

Iltaelämän puolella ei tullut tällä reissulla käytyä muutamaa olutta lukuun ottamatta, mutta Levikeskuksessa kävellessä tuli huomattua, että ainakaan yökerhojen puutteesta ei pitäisi illanvietto jäädä vajaaksi. Yhdelle lähtiessä Levin Panimon oma olut, tumma tai vaalea, on ihan maistuvaa ja hienostuneempia makuja voi hakea Oliver’s Cornerista.

Levistä jäi hieman iltaelämään ja afterskiihin painottuva mielikuva, sillä ainakaan rinteet eivät ole mitenkään erikoiset, vaikka muutamia hyviä rinteitä löytyikin. Rinneravintoloita on runsaasti ja Levikeskus on idyllinen alppimaiseen tyyliin rakennettuna. Vaikka en tällä kertaa itse hiihtosuksiin koskenut, faija kertoi että Levin hiihtomaastot ovat myös ihan asialliset. Vaikka Levillä olikin hieman tuulista ja kylmää, ei se juuri laskemista haitannut. Kuitenkin myös Levi on varmasti mukavampi keväämmällä, kun aurinko paistaa ja kelit ovat hieman lämpimämpiä.

Lapin hiihtokeskuksista olen aikaisemmin ollut vain Rukalla, joka on tunturina mukavampi, kun puut luovat suojaa tuulisillakin säillä. Ruka ei rinteiden pituuden osalta pysty Levin kanssa kilpailemaan, mutta leveyttä on poikkeuksetta enemmän.

Seuraavaksi pitäisi varmaan suunnitella matka Ylläkselle, joka kuulemma olisi rinteidensä puolesta kokemisen arvoinen samoin kuin myös Iso-Syöte, mutta vastaavasti altis sumulle. Ennen seuraavaa matkaa pitää kyllä hieman lämmitellä laskukuntoa, sillä kylmiltään lihakset ovat jo ensimmäisen päivän jälkeen piipussa.

Muutamia matkakuvia löytyy Flickristä.

Levi 2-2009 - 054 Levi 2-2009 - 096
Levi 2-2009 - 110 Levi 2-2009 - 089
Levi 2-2009 - 079