Muutama viikko sitten kirjoitin Leppävaaran kuntoradan laduista ja tämän jälkeen hiihtokelit ovatkin olleet suotuisia. Joskaan arkisin ei ehdi hiihtoladuille suunnata, mutta viikonloppuisin auton suunta on kohti jotain lähialueen latuverkostoa. Tänä viikonloppuna kävin testaamassa Paloheinän ulkoilualueen vapaan tyylin hiihtoladut ja ne olivatkin loistavassa kunnossa.
Paloheinän ulkoilualueen ladut
Paloheinä on yksi Helsingin ulkoilualueista ja tarjoaa hyvät mahdollisuudet kesäisin muun muassa maastopyöräilyyn, juoksemiseen ja golfin pelaamiseen ja talvisin alueelta löytyy monipuoliset ladut. Palveluiden osalta löytyy kahvila ja paikalla on myös Suomen Ladun hiihtopalvelu, josta voi vuokrata tai ostaa hiihtovälineitä. Paloheinän ladut ovat suosittuja, joten parkkipaikka on usein aika täynnä. Joukkoliikenteen ystävät pääsevät perille hyvin myös bussilla, etenkin kun Paloheinän alitse kulkee joukkoliikennetunnelissa runkolinja 560 Kuninkaantammeen.
Ulkoilualueen ladut ovat osaltaan tyypillisiä kuntoratojen latuja (1,8km, 3km, 5,2km ja 7,5km), mutta vastapainona löytyy leppoisampi peltolenkki, joka kulkee Pitkäkosken puolelle. Paloheinästä on myös yhdysladut Pirkkolaan, Tuomarinkartanoon ja Kaarelaan, jotka taitavat olla enemmän sopivia perinteiseen hiihtoon. Paloheinän ladut ovatkin sopivan monipuoliset ja reittejä yhdistelemällä saa kierrettyä mukavasti vaihtelevan lenkin, eikä tarvitse hinkata samaa lenkkiä monesti. Keväällä etenkin peltolenkki on nautittavaa hiihdettävää auringonpaisteessa ja pellolla puhaltava vastatuuli tuo oman pikantin lisänsä.
Leppoisa peltolenkki
Tänä vuonna olin toista kertaa Paloheinässä hiihtämässä ja aurinkoisella pakkaskelillä pari kierrosta kuntorataa ja peltolenkin sivakointi olivat nautittavaa hyvän luiston siivittäessä eteenpäin. Viikko sitten keli olikin aivan toinen, nollan tuntumassa uudella lumella ei luistanut mihinkään, vaikka ladut olivat juuri ajettu. Pellolla puhalsi jälleen kiva vastatuuli, mutta onneksi muista hiihtäjistä sai sopivan peesin haettua. 22 kilometriä meni mukavasti puolessatoistatunnissa.
7km, 5km, siirtymä ja peltolenkki
Paloheinän ladut ovat luisteluhiihtäjille pääkaupunkiseudun monipuolisimmat ja nautittavat kaikentasoisille hiihtäjille. Tarvittaessa palveluita löytyy Paloheinän majalta ja oivalliselle munkille voi hiihtää Pitkäkosken majalle. Peltolenkki tarjoaa sopivan leppoisaa profiilia luisteluhiihdolle ja sykkeet saa ylös kuntoradan lenkeillä, etenkin jos kipuaa vielä Paloheinän mäen päälle. Hyvällä kelillä on ehkä hieman enemmän ruuhkaa kuin muualla, mutta toisaalta etenkin peltolenkki on leveää baanaa, jossa mahtuu hyvin ohittamaan. Ladut ovat myös hyvin hoidetut, mutta peltolenkki aukeaa vasta myöhemmin talvella, kun lunta on riittävästi.
Seuraavaksi pitänee suunnata testaamaan ehkä Hakunilan, Malmin lentokentän tai Espoon keskuspuiston reitit.
Hiihto on yksi mieluisista talvilajeista ja pääkaupunkiseudullakin sen harrastamiseen on hyvät mahdollisuudet, jos vain lunta riittää. Viime vuosina talvet ovat olleet enemmän tai vähemmän vähälumisia ja heikkoja, joten onneksi muutamilla kuntoradoilla hiihtäjien iloksi latupohjaa avustetaan tykkilumella. Yksi tykkilumetettu kuntorata löytyy Leppävaarasta ja se tarjoaakin kelvot reitit ja hiihdon jälkeen voi pulahtaa uusitun uimahallin altaisiin.
Leppävaaran urheilupuisto tarjoaa hyvät mahdollisuudet monipuoliseen urheiluun ja kuntorata toimii kesäisin mainiona juoksualustana ja talvisin hiihtäjät pääsevät nauttimaan mäkisistä laduista. Leppävaaran urheilupuisto löytyy Espoosta osoitteesta Veräjäpellonkatu 17 ja sinne pääsee kätevästi juna-asemalta esimerkiksi busseilla 26, 27 tai 28, jos ei halua kävellä noin 1,2 km matkaa.
Leppävaarassa on muutama erilainen lenkki ja ladut ovat yleensä hyvässä kunnossa, etenkin koska ainakin tänä talvena ne ovat lumetettu ja tykkilumi säilyy hyvänä myös lämpimämmässä ja sateisessa kelissä. Reiteiltään ladut ovat tyypillisiä kuntoratojen lenkkejä, eli mäkisiä. Kaikki lenkin lähtevän Leppävaaran yleisurheilukentältä ja yleensä 2,7 km lenkki on parhaimmassa kunnossa, sillä pisintä 5,4 km ja sen osalenkkiä 3,5 km ei aina ajeta. Vaikuttaisi, että haastavimmalle lenkille ei ole yhtä paljoa levitetty tykkilunta. Harmillista, sillä pisin 5,4 km lenkki on profiililtaan mukavin, joskin haastavin, sillä kipuamista mäkien päälle riittää. 2,7 km lenkillä on yksi pitkä nousu ja pari lyhyempää ja se on hieman tylsähkö.
Kuntoradan lenkit olivat hieman raskaat talven ensimmäisille hiihdoille, mutta kohtalaisen hyvin sekä 2,7 km lenkki että mäkisempi 5,4 km lenkki sujuivat, eikä ankalle tarvinnut mennä. Ylämäet menevät helposti sohjolle, jos keli on lämpimämpi, joten helpot ladut eivät Leppävaarassa ole.
2,7 km ja 5,4 km lenkit
Leppävaaran kuntoradan tarjoamat hiihtolenkit ovat kelvollisia, mutta eivät vaihtelevuudeltaan samaa luokkaa kuin esimerkiksi Oittaan tai Petikon ladut. Leppävaaran etuna on, että ladut pysyvät tykkilumen ansiosta hyviä huonommallakin säällä, joka on Etelä-Suomessa yleistä. Toki myös Oittaalla latuja on lumetettu.
Latu kunnossa sateellakin
Urheilukentän kierros
Hiihdon jälkeen on mukava käydä uimassa vieressä olevassa Leppävaaran uimahallissa, joka on viimeinkin avattu remontin jäljiltä. Kohtuullisella viidellä eurolla pääse uimaan ja kuntosalille saa pääsyn kuudella eurolla. Lounastakin näytti olevan tarjolla viikonloppuna, mutta sitä en testannut.
Pelaaminen on hauskaa ajanvietettä ja hyvä tapa irtautua todellisuudesta, mutta mitä sitten pitäisi pelata? Pelaajalla on aina vuosittain enemmän tai vähemmän vaikea tehtävä valita, mihin peleihin sitä rajattua vapaa-aikaansa käyttäisi. Onneksi useat Internetin mediat kuten Ars Technica ja The Verge listaavat vuoden parhaita pelejä, joista on helppo valita omalle listalleen parhailta vaikuttavat pelit. Tässä omat valintani vuoden 2015 pelaamisen arvoisista peleistä, joita ajattelin tänä vuonna pelailla.
Viime vuonna ilmestyi nippu loistavia pelejä etenkin uuden sukupolven konsoleille, joista listassa ei edes ole mainittu vain Xbox One -alustalle saatavia. Aika alkaa pian olemaan kypsä PlayStation 4:n hankkimiselle, jota lista jo enteilee, mutta odotellaan sen osalta vielä Uncharted 4:sta, sillä pelijonossa riittää pelattavaa, kuten viime vuoden listauksessa myös totesin.
Codemastersin DiRT-sarjan pelit ovat olleet vuosia laadultaan vaihtelevia, mutta nyt DiRT Rallyn myötä asiaan näyttäisi tulevan muutos. Videoiden, kuvien ja kommenttien perusteella luvassa on toimivaa rallia ja rallikrossia uusilla WRC- ja vanhoilla legendaarisilla autoilla. Ajettavaa on kuusi rallia Monte Carlosta Walesiin ja Ruotsista Suomeen. Windowsille pelin saa kätevästi Steamista ja se on saatavilla myös PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleille.
Rocksteadyn Batman-trilogian viimeinen osa, Arkham Knight, tarjoaa jälleen haasteita pelaajalle, kun Scarecrow palaa kuvioihin ja yhdistää Gotham Cityn rikolliset aiheuttamaan kaaosta. Pelistä ei varmaan tarvitse paljoa enempää sanoakaan. Taattua laatua ja toimintaa luvassa, mitä aikaisemmissa osissa on päässyt nauttimaan. Pelaaja-lehden arvostelussa 10/10 pistettä (lukijat 8/10) saanut peli on parhaimmillaan PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleilla, mutta sen saa myös Windowsille Steamista.
Geralt Rivialainen, hirviöitä metsästävä noituri on jälleen seikkailemassa avoimen maailman roolipelissä ja entistä laajempana kokonaisuutena kuin aikaisemmin. Pelisarja on itselleni uusi, mutta kunhan saan Witcher 2:n pelattua, on tämä seuraavana listalla. Pelaaja-lehden arvostelu antoi 9/10 (lukijat 9/10) pistettä. Windowsille pelin voi hankkia Steamista ja se on saatavilla myös PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.
Elokuvamainen Until Dawn kauhuseikkailu sijoittuu etäiseen mökkiin, jossa pelaajan on yritettävä pitää kahdeksan kaverusta hengissä pimeydessä vaanivilta hirviöiltä. Peli on enemmänkin interaktiivinen kahdeksan tunnin elokuva, kuin rankkaa pelaamista ja pelattavuus on Heavy Rainin linjalla. Luvassa on siis kävelyä, juonenkäänteiden aktivointia, nappien hakkaamista reaktiominipeleissä ja sellaista. Pelillä on myös arvoa uudelleen pelaamisessa, sillä tehdyt valinnat vaikuttavat pelin etenemisessä. Pelaaja-lehden arvostelu pisteytti viihteen 9/10 (lukijat 9/10) ja peli on saatavissa vain PlayStation 4:lle.
Bethesdan Fallout 4 on peli, jota fanit ovat odottaneet ja se tarjoaa rönsyilevää, villiä ja pelaajansa omistamaa tarinaa hiekkalaatikkomaailmassa. Tällä kertaa Fallout on myös hieman erilainen, sillä räiskinnän ja juonen lisäksi se tarjoaa rakentamista ja vaikka sota ei koskaan muutu, on se puppua. Pelaaja-lehden mukaan Fallout 4 on sarjan historiassa ensimmäistä kertaa hyvä räiskintä. Peli ei loista grafiikalla, joka tuntuu rumalta ja ikääntyneeltä, mutta sen vahvuus on vaihtelevuus ja hauskuus. Pelisuunnittelun osalta peli tuntuu Fallout 3:n suoralta jatkolta. Pelaaja-lehti arvosteli pelin 8/10 pisteen arvoisesti (lukija 7/10), joka kuvaa asiaa hyvin. Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle kaupoista.
Assassin Creed -sarja on taantunut vuosien aikana, mutta Syndicaten myötä sarja saa takaisin kadonnutta asennetta ja persoonallisuutta. Sarja on edennyt modernin aikakauden kaupunkiin ja viktoriaaninen Lontoo tarjoaakin hyvät puitteet seikkailulle. ”Assassin’s Creed Syndicate on kuin onkin nykysukupolven Assassin’s Creed II. Se ottaa enemmän irti siitä potentiaalista, joka paistoi Unityn pinnan alla.” Pelaaja-lehden arvostelussa se sai 8/10 pistettä (lukijat 8/10). Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja kaupoista PlayStation 4 ja Xbox One -konsoleille.
Demon’s Souls ja Dark Souls kulttiklassikojen tekijä, FromSoftware, tarjoaa Bloodbornessa paljon sitä, mitä voisi olettaa. Peli on ”hämäävistä suvantokohdista huolimatta armottoman nopea toimintamätke, joka rankaisee pelaajia virheistä ja opettaa täydellisiin suorituksiin. Kuolema voi tulla parissa sekunnissa, mutta sen ei ole pakko tulla. Soulsit olivat synkeää mutta kauniin runollista dark fantasya. Bloodborne on kauhua.” Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai täyden 10 pistettä (lukijat 9/10) ja se on yksinoikeudella vain PlayStation 4:lle.
Need For Speed Shift -ajopeleistä tunnetun Slightly Mad Studiosin Project CARS ei ole sunnuntaikuskeille, sillä nyt ote on enemmän simulaatiota kuin mitä Gran Turismot tai Forzat ovat tarjonneet. ”Pelinä Project CARS on autoilun hiekkalaatikko. Kaikki autot ja radat ovat heti avoinna, ja jopa uratilan saa aloittaa haluamaltaan taitotasolta aina kartingista Le Mans -kilpureihin.” Pelaaja-lehti arvioi sen pistein 7/10 (lukijat 6/10) ja peli on saatavissa Windowsille Steamista ja muut alustat ovat PlayStation 4 ja Xbox One.
Square Enixin viiden episodin Life is Strange on omaleimainen seikkailupeli, joka sisältää aikamatkailua, kaaosteoriaa ja aikajatkumon sorkkimista. ”Pelaaminen on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista pulmanratkontaa. Valtaosa ajasta kuluu ympäristöjä tutkiessa, ihmisten kanssa keskustellessa ja esineitä poimiessa.” Eli peli on interaktiivinen kertomus, mutta ilmeisen hyvä, sillä Pelaaja-lehti antoi pelille 9/10 pistettä (lukijat 8/10). Peli on saatavissa Windowsille Steamista ja muut alustat ovat PlayStation 3 ja 4, sekä Xbox 360 ja Xbox One.
UnderRail on 90-luvun lopun isometrisen kuvakulman tietokoneroolipeleiltä ja juuri Falloutilta paljon innoitusta saanut seikkailu. Tapahtumat sijoittuvat kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa elämä Maan pinnalla on muuttunut käytännössä mahdottomaksi ja ihmiskunta on joutunut näin ollen pakenemaan metrotunnellien kätköihin varmistaakseen selviytymisensä. Edessä on pelimaailman tutkimista ja vuoropohjaista taistelemista. Windowsille pelin löytää Steamista.
Vuosi on jälleen vaihtunut ja blogin perinteitä noudattaen, on aika katsoa mistä vuonna 2015 blogissa kirjoitettiin. Noin yhden jutun kuukausitahdilla käsiteltiin niin pelejä, hifiä, sovelluskehitystä ja eniten juttuja kertyi urheiluun liittyen. Eli blogivuosi sujui hieman verkkaisempaan tahtiin, kuin viime vuonna. Kirjoituspöydälle jäi edelleen amerikan reissun tarinat ja kesän lomamatka Kroatiaan. Tässä lyhyt yhteenveto käsitellyistä aiheista.
Urheilulla lisää energiaa
Maastopyöräily on ollut lajivalikoimassani jo vuosikymmeniä ja kotimaassa onkin tullut kierreltyä eri paikkakuntien maastoja. Oli siis erittäin mielenkiintoista melkein pyöräilykauden aloittajaiseksi suunnata MTBCF:n kanssa lahden toiselle puolelle ja kiertää kolme päivää Tukholman maastopyöräilyreittejä. MTBC on tehnyt näitä matkoja jo kymmenisen vuotta, mutta ei ole aikaisemmin tullut vain lähdettyä. Olisi kannattanut, sillä matka oli upea ja polut ja kalliot mahtavia. Yllättävän hyvin sitä kolme päivää jaksoi metsässä rymytä, vaikka sitä alkuun hieman epäilin.
Takaisin laivaan
Tankkaus on tärkeä osa ajoa
Pyöräilyvuoden toinen kohokohtani oli osallistuminen Enduro-maastopyöräilyn SM-osakilpailuun Tahkovuorella, kun olin useamman vuoden osallistumista Enduro-kisoihin vain suunnitellut. Kaksi päivää tuli ajettua alas vuoren rinteitä ja hauskaa oli. Menestystä ei Tahkovuorelta tullut, kuten en laiskana treenaajana haaveillutkaan, mutta kun on nuorempana kilpaillut, niin veri vetää takaisin radoille. Uutta alalajivaltausta tukemaan olin muutama viikko aikaisemmin ostanut uuden täysjoustomaastopyörän, Specialized Enduro 29″:n, joka sopii paremmin niille reiteille, joita tulee viikottain ajettua. Yksi parhaista pyörähankinnoista, jälleen.
Enduro-maastopyöräilyä ajatellen ja uuden pyörän sisäänajoon kävin testaamassa ensimmäistä kertaa myös millaista on ajaa pyöräpuistossa, eli Bike Parkissa. Porvoon Kokonniemen Bike Park oli hyvä paikka tutustua uuden pyörän toimintaa ja saada tuntumaa vauhdikkaaseen ajoon alamäessä. Helsingin lähistöltä Klaukkalan Tornimäestä löytyy myös Bike Park, mutta muuten harrastuspaikkoihin on hieman enemmän matkaa.
Kokonniemi on aivan Porvoon keskustassa
Kisapäivänä ei maisema ehtinyt ihailemaan
Suomen talvi on aina vaihteleva ja jos meinaa hiihtoladuille päästä, pitää olla aktiivisesti liikenteessä. Viime talvena ehdin jopa kolme kertaa hiihdellä ja ehdin testaamaan ensin Petikon ladut ja viikkoa myöhemmin Oittaan kuntoradan ladut. Ja siinä se hiihtokausi sitten olikin, kun kevät saapui ja lumet haihtuivat. Positiivisena puolena ehdin hiihtää kolme kertaa enemmän, kuin toissavuonna.
Oittaan ladut latukartassa
Petikon kuntorata
Urheilijalla lihakset ovat usein kovilla ja jumissa, joten niitä on hyvä hierottaa. Kesällä tuli muutaman kerran käytyä paikkoja avaamassa Suomen Urheiluhierontakeskuksen urheiluhieronnassa ja myöhemmin Rela-hierojilla. Molemmat paikat olivat toimivia ja hyviä. Lihaksia saatiin auki ja pyöräily sujui jälleen hieman vetreämmin.
Pelien maailma
Pelit ovat olleet aina hyvä tapa rentoutua, vaikkakin viime aikoina on tullut kerättyä niitä enemmän Steamin kirjastoon, kuin pelattua. Listasin vuoden aluksi kuitenkin vuoden 2014 pelaamisen arvoiset pelit, eli pelit joita olisi tarkoitus pelata. Läpipelattujen pelien lista jäi kovin lyhyeksi, sillä kahlasin läpi vain The Walking Dead Season 2:n. Vastaavasti keskeneräisten pelien listaan jo toissa vuonna aloitetun Assassin Creed 2 lisäksi ilmestyi nyt Batman: Arkham Origins, Saints Row IV ja Max Payne 3. Lisäksi pelejä tuli jätettyä myös kesken: This War of Mine, Brothers: A tale of Two Sons, Tomb Raider ja Borderlands 2. Aikaa ja mielenkiintoa ei vain löytynyt riittävästi. Fallout-henkinen Wasteland 2 jäi myös hankkimatta, vaikka se pelilistalla olikin korkealla.
Pelilistojen ulkopuolelta löytyy aina mielenkiintoisia pelejä, kuten suomalaisen Iceflake Studiosin retrohenkinen Race Online -autopeli. Pelillä on hyvä idea ja ote, mutta lopputulos ei ollut aivan sitä, mitä odotin, etenkin kun peliä mainostettiin Slicks ’n’ Slidesin perinnöllä. Turbo Slidersin voittanutta ei vieläkään ole kehitetty :)
Vuosi sitten ajattelin, että olisiko aika ollut kypsä PlayStation 4:n hankkimiselle, mutta ei se vielä ollut, eikä varmaan ole tänäkään vuonna. Katsotaan asiaa sitten uudestaan, kun Uncharted 4 viimeinkin julkaistaan.
Ketterää sovelluskehitystä
Oppiminen ei IT-alalla lopu koskaan, joten mielestäni osaamisen kehittäminen myös vapaa-ajalla työssä oppimisen lisäksi on tärkeää. Täten osallistuin muutamaan käyttäjäryhmätapaamiseen, eli meetuppiin, ja yhteen seminaariin joista kirjoitin englanninkielisen blogini puolella. Vastaavasti työssä oppimisessa tuli kuultua Agile Community -päivällä, miten muut tiimit tekevät asioita. Lisäksi suoritin Leading SAFe: skaalatun ketterän kehityksen johtaminen -kurssin jälkeen myös SAFe Agilist -sertifikaatin. SAFe ei kyllä kovin ketterältä kokonaisuudelta vaikuttanut, mutta varmasti toimii paremmin satojen kehittäjien projekteissa, kuin vesiputouksen käyttäminen.
Vapaa-ajan projektien osalta tein uuden aluevaltauksen laajentamalla osaamistani mobiilikehityksessä myös iOS-alustalle aikaisemman Sailfish OS:n lisäksi. Applen App Storesta löytyykin nyt tekemäni Higkara uutislukija -sovellus, joka tuo High.fi:n uutiset iPhoneen.
Highkara uutislukija
Hifiä ja vekottimia
Loka-marraskuun vaihteessa vierailin perinteiseen tapaan DigiExpossa, johon olin myös tänä vuonna saanut bloggaajapassin. Erillistä pressiaikaa ei nyt ollut, mutta perjantai-ilta ja lauantaiaamu olivat sopivan väljiä messuilla kiertämiseen. Yleisvaikutelta messuilta jäi, että DigiExpon osuus oli vielä entisestään kutistunut ja muutenkin yhdistelmämessujen anti oli vähäisempää kuin viime vuonna. Olihan paikalla toki e-sportsia, mutta DigiExpon osuus päälisin puolin pelkkää Xbox Onea. Mieleenpainuvin messukokemus oli testata Athene Exergamingin toteuttamaa Oculus Riftiin ja kuntopyörään perustuvaa maastopyöräilyä virtuaalitodellisuudessa.
Mielenkiintoinen kokemus oli myös testata lähimaksua Pivon NFC-maksupilotissa, eli maksamista älypuhelimen ja Pivo-sovelluksen avulla. Harmillista vain, että hieman tuon jälkeen puhelimeni vaihtui iPhoneen, joka ei ole yhteensopiva Pivon lähimaksun kanssa, joka toimii vain Android-puhelimilla. Pivo ja lähimaksu oli kuitenkin ihan toimiva kokonaisuus, etenkin kun sen nopeus ilmeisesti parantui testin aikana uuden version myötä. Hieman yli vuoden vanha Sony Xperia Z2 -puhelimeni on muuten myynnissä.
Taloudesta löytyy monenlaista vekotinta ja myös omalta osaltaan hifiä. Urheillessa on mukava kuunnella musiikkia, mutta nappikuulokkeet eivät aina pysy paikallaan. Asian korjaamiseksi tuli hankittua Audio Technica ATH-CKP500RD SonicSport -kuulokkeet, joissa on kätevät nipukat korviin ja mutu-tuntumalla hyvä ääni. Urheilukuulokkeissa vain aika näyttää, miten hyvin ne lopulta sietävän kosteutta ja johdot kestävät hankausta ja repimistä. Keväällä ostin myös paremmiksi kuulokkeiksi Sennheiser Momentum On-Earit, jotka olivat kyllä hyvät, mutta päätyivät lopulta takaisin kauppaan. Niiden johto oli hieman liian lyhyt ja kooltaan ne olivat aika massiiviset mukana kantamista ajatellen. Taittuvasankaiset mallit ovat varmaan kätevämmät.
Audio Technica ATH-CKP500RD
Sennheiser Momentum On-Ear (1st gen)
Muista teknologisista hankinnoista mainittakoon Lenovo ThinkPad Compact TrackPoint -näppäimistö, joka on vastaava näppäimistö, mitä löytyy Lenovon kannettavista tietokoneista. Eli loistava, vaikka ei yhtä hyvä kuin Macbookeissa.
Loppuvuodesta sain uudeksi työpuhelimeksi iPhone 6s:n, eli viimeinkin pääsin tutustumaan, mikä siinä iOS:ssa ja iPhonessa on niin loistavaa. Pitänee yrittää kirjoittaa jotain iPhone 6s:stä ja Sony Xperia Z3 Compact Tabletista tämän vuoden aikana.
Vuosi 2016
Uusi vuosi ei olisi mitään ilman uuden vuoden lupauksia, joten kun vuosi sitten lupasin laajentaa osaamistani mobiilisovelluksissa iOSin puolelle, niin tänä vuonna tavoitteena olkoon sitten Android. Windows Phone saa jäädä :) Ja edelleen Java-sertifikaatin suorittaminen on työn alla ja tulee varmaan olemaankin. Viime vuonna tuli tehtyä paluu myös kilparadoille Enduro-maastopyöräilyn merkeissä, joka tulee jatkumaan tänä vuonna. Kannattaa siis seurata sekä ”Se on kiva sillo” että ”Rule of Tech” -blogien syötteitä ja tietenkin Twitter-tiliäni.
Näillä eväin eteenpäin. Koko vuosi aikaa tehdä uusia asioita.
Slicks ’n’ Slide oli aikoinaan yksi niistä peleistä, joita kavereiden kanssa tuli hakattua ja kiroiltua näppäimistön rajattua kykyä toimittaa painalluksia. Muutamia vuosia sitten Turbo Sliders toi legendaarisen Slicksin perintöä uudella asenteella ja verkkopelillä varustettuna ja nyt Steamin Early Accessissa on saatavilla uusi yrittäjä retrohenkisten autopelien markkinoille: suomalaisen Iceflake Studiosin Race Online.
Race Online
Race Online on suomalaisen Iceflake Studiosin lupaavalta näyttävä ylhäältä päin kuvattu ajopeli, joka henkii legendaarisen Slicks ’n’ Sliden tunnelmaa. Käytännössä pelissä on kaikki, mitä tarvitaan hyvään retrohenkiseen autopeliin. Hienot grafiikat, kolme eri pelimuotoa, sulava pelattavuus, tusinoittain ajoneuvoja ja satoja ratoja vaihtelevissa ympäristöissä. Lisäksi pelaajalla on mahdollista tehdä omia ratoja ja jakaa niitä muiden pelaajien kanssa. Nettipelissä voi mitata ajotaitonsa muita vastaan. Yksinpelissä yhden kisan ja aika-ajon lisäksi on ura-muoto, jossa voi haastaa tekoälyn ohjaamat autot kuuden autoluokan ja kolmen eri cupin muodossa. Ura-muodossa tarkoituksena on saada avattua kaikki autot ja niiden päivitykset.
Tällä hetkellä peli on vielä Steamin Early Accessissa, eli keskeneräinen, mutta pelin kaikki osa-alueet ovat sivujen mukaan jo valmiit nettipeliä lukuun ottamatta ja julkaisuaikataulu on alkuvuodesta. Peli toimikin ihan sujuvasti, pyöri Macbook Pro (late 2013) pelattavasti, mutta kaatuili säännöllisesti. Peli on saatavilla Windowsille ja OS X:lle, ja ilmeisesti jossain vaiheessa myös Xbox Onelle.
Ostin Race Onlinen muutama päivä sitten ja vajaan seitsemän tunnin pelaamisen jälkeen peli on niin sanotusti nähty, vaikka muutamia saavutuksia on vielä avaamatta. Päällisin puolin peli vaikuttaa hyvältä ja radat ovat vaihtelevia sekä laadultaan että haastavuudeltaan, mutta tärkeimmän osa-alueen kohdalla ei ole mielestäni onnistuttu. Race Onlinen ajoneuvojen ajettavuus ja käyttäytyminen jättää paljon toivomisen varaa, jos haikailee Slicks ’n’ Sliden tai Turbo Slidersin pelattavuutta. Autot käyttäytyvät lähes identtisesti, kiemurtelevat kuin madot asfaltilla, ohjattavuudessa ei ole mitään dynamiikkaa ja ne takertuvat sekä esteisiin että toisiin autoihin. Lisäksi vaikuttaa, että autojen ja esteiden törmäysmalli on liian tarkasti grafiikan kokoinen neliskanttinen alue, joka aiheuttaa ongelmia. Tähän kun vielä lisätään tekoälyn kuin kiskolla kulkevat autot, ei pelaaminen kovin kauaa houkuta.
Tekoälyä vastaan kisaamista jaksaa vain, koska pelissä on tavoitteet ja muuten kaikkia autojen päivityksiä ei saa käyttöön. Onneksi tekoäly ajaa kohtalaisen heikosti jopa vaikeimmalla vaikeusasteella, joten varsinainen haaste kisoissa on päästä lähdön jälkeen viimeisestä ruudusta kärkeen takertumatta muihin autoihin tai päätymättä tekoälyn puskemana ulos radalta. Hauskaa? Ei.
Kokeilin nopeasti myös oman radan rakentamista pelin editorilla, joka oli aika kätevä. Kyllä sillä radan sai aikaan, vaikka en keksinyt, miten radasta saa helposti saman levyisen kaikkialta tai miten poistaa asetettuja elementtejä.
Race Online ei täytä kovia odotuksia, mitä retrohenkiseltä ylhäältä päin kuvatulta ja Slicks ’n’ Slidelta näyttävältä peliltä voisi odottaa. Onneksi pelistä maksamani vajaat 10 euroa jäävät Suomeen, sillä muuten harmittaisi. En kyllä peliä voi suositella, kuten Steamin arvostelussa kirjoitinkin, ainakaan tällä hetkellä.
Yhteenveto
Race Online vaikuttaa kivalta peliltä ja näyttää nätiltä, mutta sen tärkein osa-alue on myös sen heikkous. Autojen käyttäytyminen ja ajomalli ei ole lähelläkään sitä luokkaa, mitä voisi kuvitella, jos inspiraatiota on otettu Slicks ’n’ Slidesta ja peliä on hiottu sulavan pelattavuuden osalta. Nettipelaamista ei vielä Early Access -versiossa päässyt testaamaan, mutta näillä edellytyksillä en siltä paljoa odota. Tässä kuosissa peliä ei oikein voi suositella, enkä myöskään usko, että että pelituntumaa ja autojen ajo- ja törmäysmallia enää tässä vaiheessa aletaan muuttamaan. Se kun on niitä ensimmäisiä asioita, jotka pitäisivät pelissä olla kunnossa.
Plussaa
Nätti grafiikka
”Sulava” pelattavuus
Suomalaisuus
Miinusta
Pelituntuma
Autojen ajo- ja törmäysmalli
Teköäly ajaa kiskoilla
Autojen päivittäminen
Jos haluaa hakea sitä samaa ajamisen iloa, mitä Slicks ’n’ Slide aikoinaan tarjosi ja pelata netissä kavereiden kanssa, kannattaa tutustua Turbo Sliders-peliin ja sen sliders-autoon. Alkuun pääsee kätevästi demo-versiolla.
Lähimaksaminen, eli ostoksien maksaminen ilman PIN-koodin antamista, on ollut mahdollista jo jonkin aikaa kauppojen maksupäätteillä pankkikorteilla, joista kyseinen ominaisuus löytyy, mutta nyt se on mahdollista myös matkapuhelimella. Osuuspankin kätevän Pivo-mobiilisovelluksen käyttäjät saivat syksyllä mahdollisuuden osallistua lähimaksupilottiin, joka toi sovellukseen maksuominaisuuden NFC-yhteyden kautta. Lyhyen käytön jälkeen kokemukset lähimaksamisesta Pivon kautta ovat neutraalit: kätevä tapa maksaa, mutta hieman vielä epävarma, sillä kaikki maksupäätteet eivät lähimaksua tue, eikä se poista kanta-asiakaskorttien käyttämistä.
Pivo ja lähimaksupilotti
Osuuspankin Pivo-mobiilisovellus, eli Pivo-lompakko, on kätevä tapa seurata päivittäistä kulutusta ja nyt lähimaksupilotissa sovelluksen kautta on myös mahdollista maksaa, kunhan Android-puhelimesta löytyy lähimaksun mahdollistava NFC-yhteys. Lähimaksua on pilotoitu jo keväällä ja nyt testiryhmää kasvatettiin. Pivon lähimaksu on sivujen mukaan tarkoitus julkaista ensi vuonna kaikille käyttäjille.
Pivon lähimaksu on saatavilla vain Android-puhelimiin, sillä tällä hetkellä vain niihin on saatavilla teknologia, joka mahdollistaa turvallisen lähimaksamisen ilman liittymän SIM-kortin päivittämistä. Puhelin ei saa myöskään olla rootattu. Muuten potentiaaliset Android-puhelimet ovat ilmeisesti aika hyvin katettu ja tuettuja malleja lisätään mahdollisuuksien mukaan.
Lähimaksu olisi teoriassa mahdollista myös Applen uudempien iPhonen kanssa, joissa on NFC-piiri, mutta se on harmillisesti rajoitettu vain Applen oman Pay-lähimaksun käyttöön. Pitää toivoa, että ominaisuus joskus avataan myös kehittäjille.
Ladattuani testiversion Pivo-sovelluksesta Sony Xperia Z2 -puhelimeeni, vaati lähimaksuominaisuuden aktivoiminen Pivo-tilin aktivoinnin jälkeen vain mobiilikorttihakemuksen tekemisen virtuaalista Debit-korttia varten. Koska mobiilikorttihakemukset käsitellään tällä hetkellä käsin Osuuspankin toimesta, meni vielä hetki että se hyväksyttiin ja pääsin testaamaan lähimaksua käytännössä.
Teoriassa lähimaksaminen tapahtuu siten, että mobiilimaksukorttiin kytketty puhelin viedään muutaman sentin päähän maksupäätteestä. Maksun suorittamiseksi laite pitää avata sen omalla turvakoodilla (näyttölukitus auki) ja käyttäjän halutessa vielä Pivo-sovellus on oltava avattuna.
OP:n video havainnollistaa lähimaksun toimintaa:
https://youtu.be/-p9k9NF2tbo
Käytännössä lähimaksu toimii kuten pitääkin, mutta kauppojen maksupäätteet eivät aina joko tue lähimaksua tai maksu muuten epäonnistuu. En ole kovin aktiivisesti lähimaksua käyttänyt, mutta karkeasti ottaen kaksi kolmesta maksusta onnistuu. Lisäksi on käytännössä tarpeellista sallia lähimaksu heti, kun puhelin on avattu turvakoodilla, sillä Pivo-sovelluksen avaaminen kestää kohtalaisen kauan, eikä se ole käytännöllistä kassan odottaessa maksua. Toinen asia on, että vaikka Pivon lähimaksu ei rajoita ostoksia 25 euroon, vaan asiakas hyväksyy ostoksen valitsemallaan koodilla, ei yli 25 euron ostosten maksaminen vielä onnistu kaikilla lähimaksupäätteillä.
Pivo-lompakon lähimaksuominaisuus toimii yleisesti ottaen ihan hyvin, mutta jos haluaa käyttää kaupan etukortteja, ei se poista korttien kanssa vekslaamista. Lähimaksu Pivon kautta on mielestäni enemmänkin kiva lisä, etenkin jos ei lompakkoa aina kanna mukana.
Harmillisesti puhelimeni vaihtui juuri iPhoneen, joten Pivon lähimaksuominaisuuden käyttäminen jäi aika vähäiselle. Seuraavaksi pitäisi ehkä uusia pankkikortit, että pääsisi testaamaan lähimaksamista myös niillä.
Maailman menoa ja uutisia on hyvä seurata myös mobiileista päätelaitteista ja syksyn aikana olen kehittänyt iPhonelle ja iPadille uutislukijaa, jolla voi seurata High.fi-palvelun keräämiä uutisia. Nyt sovellus on saatavilla myös App Storesta. Hae sovellus puhelimeesi ja pysyt mukana mitä maailmalla tapahtuu. Sovellus tarjoaa perustoiminnot uutisten seuraamiseen ja lisää on kehitteillä.
Highkara uutislukija
Highkara uutislukija
Highkara uutislukija on avoimen lähdekoodin sovellus, jonka avulla seuraat helposti kaikkia Suomen uutissivustoja, jotka ovat tarjolla High.fi -uutiskeräimessä. Sovellus sisältää mahdollisuuden aihealueittain järjestettyjen uutisotsikoiden ja kuvausten lukemiseen sekä kotimaisista että ulkomaisista uutislähteistä. Lisäksi mielenkiintoisen uutisen voi jakaa muille. Idealtaan sovellus on vastaava kuin Ampparit.
Sovellus on saatavilla App Storesta sekä iPhonelle että iPadille, joissa on iOS 8 tai uudempi käyttöjärjestelmä.
Highkara uutislukija on vielä kehitysvaiheessa ja sen toimintoja tullaan laajentamaan muun muassa uutisten haun ja suosikkien tallentamisen osalta. Lisäksi tumma teema ja uutiskuvat ovat kehityslistalla. Sovellus on tällä hetkellä lokalisoitu vain suomeksi ja englanniksi. Palautetta sovelluksesta voi antaa esimerkiksi Twitterin kautta. Kommentteja käyttäjiltä on jo saapunutkin, kuten otsikoiden näyttäminen kokonaisena ja Web-näkymästä palaamisen helpottaminen. Sovelluksesta voi vielä näkyä, että en ole päässyt sitä itse vielä iPhonella testaamaan, mutta se asia korjaantuu parin viikon päästä.
Käyttöliittymältään sovellus on yksinkertainen, jossa uutiset näkyvät listana ja käyttäjä voi avata ne Web-näkymään. Sivupalkista voi valita haluamansa kategorian, jonka uutiset näytetään listassa. Asetuksista voi valita muun muassa haluaako käyttää mobiilioptimoituja osoitteita, lukea uutisesta lyhyen tiivistelmän uutisotsikoiden yhteydessä ja valita suosikkikategoriansa sivupalkissa näytettäväksi.
Teknisesti sovellus on toteutettu hyödyntämällä Swift 2:sta ja uutisten hakeminen High.fi:n rajapinnasta on toteutettu käyttämällä Alamofire-kehystä. Swift on ollut pirteä tuttavuus ohjelmointikielien osalta ja etenkin Swiftin version vaihtuminen 1.2:sta 2:een oli tervetullutta. Highkaran kehitys ensimmäisestä commitista App Store -julkaisuun kesti 157 päivää ja 99 committia. Eli ei kovin aktiivista kehittämistä, vaan pieniä purskeita. Lisäksi App Storen arviointi vei vielä viikon verran ylimääräistä.
Kehityksen aikana moni asia ehti muuttumaan, joka vaikutti sovelluksen toimintaan. Swiftin versio päivittyi 2:een, iOS 9 ja OS X 10.11 El Captain julkaistiin ja Xcodesta tuli versio 7. Olin aloittanut kehityksen Swift 1.2:lla, mutta pakko oli päivittää sovellus käyttämään uutta Swiftin versiota ja täten päivittämään sekä Alamofire-kehys että tekemään muutoksia sovelluksen jo toimineisiin osiin. iOS 9 muutti sovelluksen tapaa näyttää uutisia Web-näkymässä, joka toisaalta oli hyvä asia. Nyt sovellukset voivat käyttää Safaria, joka on monipuolisempi kuin iOS 8:ssa käytössä ollut WebKit-näkymä.
Jos sovelluksen kehitys ja teknologia kiinnostaa, niin sen lähdekoodi löytyy GitHubista ja se on MIT-lisensoitu. Kehitysehdotuksia ja virheitä voi raportoida Twitterin kautta tai tekemällä siitä tiketin.
Sovelluskehityksen näkökulmasta Highkara uutislukija -projekti on ollut näppärä tapa iOS-kehitykseen tutustumiseen ja Swiftin oppimiseen. Aika vähän löytyy yhtäläisyyksiä mobiilikehityksessä iOS:lle verrattaessa sitä Sailfish OS:lle kehittämiseen, jolle olen muutamia sovelluksia tehnyt. Molemmissa on hyvät puolensa, mutta pidän enemmän käyttöliittymien tekemisestä QML:llä kuin Xcoden Interface Builderilla. Vastaavasti Swift on mukavempaa kuin JavaScriptin käyttäminen.
