Testissä Fujitsu LIFEBOOK U772

Viimeisten vuosien aikana kannettavien tietokoneiden markkinat ovat täyttyneet ohuista, keveistä ja tyylikkäistä laitteista eli Ultrabookeista. Myös Fujitsu julkaisi keväällä 2012 uuden Ultrabook-tuoteperheensä ja osana Fujitsun LIFEBOOK4Life-kampanjaa pääsin testaamaan LIFEBOOK U772 -kannettavaa: 14″, Ivy Bridge Core i5, 4GB, 128GB SSD, 3G/LTE, 1.4kg. Punainen kokonaisuus osoittautui erittäin toimivaksi paketiksi, joka on positiivinen uudistus verrattuna Fujitsun peruskannettaviin, mutta joka vielä kaipaisi pientä hienosäätöä. LIFEBOOK4Life-kampanjassa osallistujat ja vaadittavat tehtävät suorittaneet saivat pitää testaamansa kannettavan. LIFEBOOK4Life-projektin profiilistani voi lukea kampanjaa varten tekemäni tehtävät LIFEBOOK U772 -kannettavan ominaisuuksista.

Fujitsu LIFEBOOK U772: sopii tyylikkäille pukumiehille.

Fujitsu LIFEBOOK U772: sopii tyylikkäille pukumiehille

Ensituntumat

Ensituntumaltaan ruskeaa pahvilaatikkoa avatessa Fujitsu LIFEBOOK U772 on neutraali, mutta kun itse kannettavan käärii ulos suojamuoveista, ilme kirkastuu. Punainen, kevyt ja käsinkosketeltavan tukeva 14″ kannettava herättää heti positiivisia mielikuvia. Kannettavan lisäksi paketista löytyy laturi, Windows 7 Pro- ja muutamia ohjelmistolevyjä ja sovitin verkkopiuhaa varten.

Tuntuma on miellyttävämpi ja laadukkaampi, kuin aikaisemmin testaamieni LIFEBOOK T901 ja LIFEBOOK S761 -kannettavien osalta, sillä ohut U772 Ultrabook on koteloitu jämäkästi alumiiniin ja magnesiumiin ja muotoilu on nykyaikaisempi.

Muotoilu on suhteellisen selkeää ja minimaalista. Vasemmalta reunalta löytyy virtaliitin, tuuletusaukot, Kensigton-lukko, USB 2.0 -portti ja kuulokeliitäntä. Oikea reuna on varattu mini-Ethernet-liittimelle, HDMI-portille, kahdelle USB 3.0 -portille ja SD-kortinlukijalle. Etureunasta löytyy muutamia merkkiledejä ja takaa suojakuoren alta paikka SIM-kortille. Pohja on muuten sileä lukuun ottamatta telakointiliitintä ja tuuletusaukkoa. Eli tyylikästä Ultrabook-konseptin muotoilua.

Magneusiumista valmistetun kannen avatessa paljastuu erittäin ohuilla reunoilla varustettu 14″ mattapintainen näyttö, chiclet-näppäimistö, isohko kosketuslevy ja virtanäppäimen lisäksi ECO-näppäin virransäästöominaisuuksien kytkemiseksi. Tuntumaltaan näppäimistö on hieman kaksijakoinen, sillä pidän chiclet-näppäimistöistä (eli jokainen näppäin selkeästi erikseen), mutta LIFEBOOK U772:n näppäimistön tuntuma on jotenkin jäykkä ja näppäinten liikerata on lyhyt, eikä se tarjoa juurikaan palautetta painalluksista. Hieman samaa tuntumaa on kosketuslevyssä, joka on positiivisesti riittävän iso, mutta tuntumaltaan välillä hieman epäresponsiivinen.

Ultrabook on ohut. 15,6mm. Takaa löytyy tuuletin. Myös näyttö on ohut

Tekniset ominaisuudet

Saamani LIFEBOOK U772 oli varustettu seuraavalla kokoonpanolla (pdf):

  • Näyttö: 14″ (35.6cm), 1366 x 768 -resoluutiolla, LED-taustavalaistu, mattapintainen
  • Piirisarja: Intel QM77
  • Prosessori: Intel Core i5-3427U (1.8 GHz, max 2.8 GHz, 3 MB)
  • Näytönohjain: Intel HD Graphics 4000
  • Kovalevy: SSD SATA III, 128 GB, 2.5″ (Micron C400)
  • Muisti: 4 GB, 1 -moduuli, DDR3, 1600 MHz, PC3-12800, SO DIMM
  • Verkko:
    • WLAN: Intel Centrino 6205 802.11 a/b/g/n
    • Mobiili: LTE Sierra Wireless MC7710 (100 Mbit/s/50 Mbit/s)
    • LAN: 10/100/1000 MBit/s Intel 82579 LM
  • Antennit: kaksitaajuus WLAN antennit, 2 UMTS/LTE antennia, 1 Bluetooth antenni
  • Äänet: Realtek ALC269
  • Akku: 3150 mAh, 45 Wh, Li-Ion 4-kennoa, 10 tuntia, lataus 2 tuntia
  • Liitännät: Bluetooth 4.0, SD/SDHC/SDXC -muistikortinlukija, SIM-paikka, 2 x USB 3.0, USB 2.0, HDMI, Ethernet (RJ-45) 1 mini-LAN -adapterilla
  • Muuta: Sormenjälkilukija, Magnesium-kansi, stereo-kaiuttimet, sisäänrakennettu Web-kamera (HD)
  • Käyttöjärjestelmä: Windows 7 Professional 64-bit
  • Koko (L x S x K): 327 x 225 x 15.6 mm
  • Paino: 1.4 kg

Tekniikasta kiinnostuneena avasin myös U772:n takakanne, joka oli kiinnitetty normaaleilla ruuveilla, jotka on piilotettu punaisten kumitarrojen alle. Halusin tietää, voiko kiintolevyä, muistia ja akkua tarvittaessa vaihtaa itse. Ja kyllähän se onnistuu. Etenkin muistipalikan ja kiintolevyn päivitys ovat sellaisia asioita, joita kaipaan esimerkiksi Macbook Aireilta.

U772:een voi lisätä muistia. Myös kiintolevyn ja akun voi tarvittaessa vaihtaa

Sovellukset

Fujitsu on pakannut Lifebookin mukaan muutamia sovelluksia, joilla voi hallita koneen ominaisuuksia. Sormenjälkitunnistimen käyttöön on OmniPass Security, 3G-verkkoihin AirCard Watcher, verkkotilojen hallintaan PlugFree Network ja Web-kameralle löytyy CyberLink YouCam. Eli samat sovellukset kuin keväällä testaamassani LIFEBOOK T901:ssä ja S761:ssä. Yleisiä apuohjelmia ovat Fujitsu Display Manager näyttöjen hallintaan, DeskUpdate ajureiden päivittämiseen, LaunchCenter alkuun pääsemiseen ja Battery Utility akun tietoihin. Hyödyllisin sovelluksista on DeskUpdate, jolla voi päivittää kätevästi kannettavan ajurit. Muiden sovellusten tarve on hieman niin ja näin.

Kannen alta ja käyttökokemuksia

.

Ohut ja kevyt U772 sopii matkakaveriksi

LIFEBOOK U772 on varustettu Ivy Bridge -arkkitehtuurin Intelin Core i5-prosessorilla, joka tarjoaa hyvän suorituskyvyn ja nyt myös integroidun näytönohjaimen suorituskyky on kohtalainen. SSD-levy tekee koneen yleiskäytöstä vikkelää ja kone käynnistyy hetkessä. Integroidussa näytönohjaimessa riittää potkua normaaliin työpöytäkäyttöön ja pelaamiseen varauksin. Esimerkiksi Darksiders pyöri alhaisilla resoluutioilla kohtalaisesti, mutta mikään pelikone ei U772 ymmärrettävästi ole. Normaalikäytössä kone on kuitenkin hiljainen ajoittaista tuulettimen pyörähdystä lukuun ottamatta, mutta kuormituksen alaisena koneen jäähdytys herää puhaltamaan innokkaasti, joten vaikuttaa että se olisi hieman alimitoitettu. Lisäksi pohjassa olevan sisääntulevan ilman tuulettimen tehokkuus on niin ja näin. Virrankulutuksen osalta koneessa riittää sähköä noin 6 tunniksi.

Mattapintainen LED-taustavalaistu näyttö on netin tietolähteiden mukaan keskitasoa oleva LG:n LP140WH6-TS3 -paneeli, joka on kohtalaisen kirkas, vaikka ei ulkotiloissa loistakaan. Näyttö avautuu 155 astetta. Näytön 1366 x 768 -resoluutio on mielestäni hieman nihkeä ja näkisin mieluummin tässä kokoluokassa vähintään 1440 x 900 -resoluution tai mieluummin 1600 x 900, joka tarjoaa paremmat työskentelytilat. Esimerkiksi samassa kategoriassa olevien Samsungin Series 9 900X3B:n tarkkuus on 1600×900 ja Asuksen Zenbook UX31A:n 1920×1080. Kaiuttimet ovat pienet, eivät kovin tehokkaat ja niiden ääni on painottunut puhetaajuuksille, joka on tarpeen työkäytössä, joten musiikin kuunteluun on parempi käyttää kuulokkeita.

Verkko-ominaisuuksien osalta sisäänrakennettu 3G/LTE-moduuli on näppärä ja bitti liikkuukin ihan rivakasti, mitä muiden testaajien kanssa juttelin. Myös Anytime USB -lataustoiminto on kätevä, jolla USB:sta saa virtaa koneen ollessa sammutettunakin.

Tietoturvan osalta muun muassa TPM-moduuli mahdollistaa Windows 8 Prossa mukana tulevan BitLocker-kiintolevysalauksen käyttämisen käyttäjälle läpinäkyvisti. Eli kiintolevyn salausta ei tarvitse erikseen avata vaan se hoituu Windowsiin kirjautuessa. Kätevämpää kuin DiskCryptorin tai Symantecin PGP Desktopin käyttäminen. Lisäksi pääasiassa yrityskäyttöön LIFEBOOKeista löytyy tuki Intelin Anti-Theft ja Active Management -teknologioille, joilla kannettavan saa suojattua varkailta ja hallittua sitä etänä esimerkiksi lukitsemalla se tai tyhjentämään. Fujitsu käyttää edellä mainituista ominaisuuksista Advanced Theft Protection (ATP) -nimitystä.

Muutaman kuukauden käytön jälkeen suurimmat käyttömukavuuden puutteet ovat näytön tarkkuudessa, näppäimistön tuntumassa ja kosketuslevyssä. Etenkin, kun jäykähköllä ja lähes tunnottomalla näppäimistöllä näppäimiä joutuu painakaan keskelle ja kohtalaisella voimalla, sillä muuten painallukset eivät aina tunnistu. Asian huomaa etenkin välilyönnin kanssa. Myös näppäimistön asettelu on epäonnistunut, sillä PgUp ja PgDown ovat ahdettu nuolinäppäinten viereen ja vahinkopainalluksia tapahtuu helposti. Home ja End ovat sijoitettu hankalasti näppäimistön yläosaan. Lisäksi vaikka kosketuslevy on positiivisen iso ja pinta sopivan liukas ja sileä, käyttäytyy se välillä oudosti ja hiiri jumittaa. Kosketuslevyn alareunassa olevat napit ovat myös kohtalaisen jäykkiä painaa. Saamani laite on merkitty tuotenumeroltaan vielä demo-tekstillä, joten ongelma voi olla jäykkyyden osalta vain kyseisen sarjan malleissa.

Muilta ominaisuuksiltaan LIFEBOOK U772 on mielestäni toimiva toimistokäyttöön ja tarjoaa hyvät ominaisuudet liitäntöjen ja verkkoyhteyksien osalta. En ehkä tätä itselleni hankkisi, sillä laitteen hintaluokka on 1500-1700 euron tuntumassa ja samassa hintaluokassa on muun muassa Macbook Air ja paremmin omaan käyttööni soveltuvia Ultrabookkeja. Hieman vastaava kokoonpano LIFEBOOK U772:sta irtoaa Verkkokaupasta vajaalla 1600 eurolla.

Suorituskykytestit

Windows 7 Prosessionalissa suorituskykyjä testattaessa LIFEBOOK U772 saa Windows 7 Experience -arvoksi 4,8 (T901 4,7; S716 4,6) ja 3DMark 06:sta 4330 pistettä. Aikaisempaan Sandy Bridge -arkkitehtuuriin pohjautuva T901 Core i5-2520M @ 2.5 GHz -prosessorilla sai 3472 ja S761 Core i5-2410M @ 2.3GHz -prosessorilla 3637 pistettä ja Thinkpad W510 Core i7-720QM @ 1.6 GHz -prosessorilla ja erillisellä näytönohjaimella varustettu 6807 pistettä. PCMark 7 tuottaa 3937, kun vastaavasti T901 sai 2450 pistettä ja W510 sai 1935 pistettä. WPrime v1.55 32M meni aikaan 49.155 sekuntia ja wPrime v2.09 32M 54,549 sekuntia. Ajelin testejä myös Windows 8 Prossa, jossa 3DMark 06:sta tuli 4501 ja PCMark 7:ssa 4146. Windows 8 Experience -arvoksi sain 4,1.

Jos suorituskyky verrattuna muihin Ultrabookkeihin kiinnostaa enemmän, kannattaa lukaista Notebook Checkin arvostelu tai Notebook Reviewin arvostelu Fujitsu LIFEBOOK U772:sta. Toimistokäytössä U772 pärjää hyvin suorituskyvyn osalta ja on samalla tasolla kilpailijoihin nähden tai paremmin. Graafista suorituskykyä vaativissa asioissa se ei vastaavasti loista, sillä Notebook Reviewin testien mukaan Fujitsu ilmeisesti priorisoi prosessoria kovassa kuormassa ja ottaa tehoa näytönohjaimelta estääkseen laitetta ylikuumentumasta.

Yhteenveto

Fujitsu LIFEBOOK U772 on avaus Ultrabook-markkinoille ja se on mielestäni onnistunut kohtalaisesti. 14″-kokoisessa, tyylikkäästi muotoilussa ja jämäkässä paketissa on paljon hyviä puolia, mutta myös asioita, joiden pitäisi toimia paremmin. Se on varustettu mattapintaisella ja keskitason resoluutiolla varustetulla näytöllä, kyvykkäällä prosessorilla ja hyvillä verkko-ominaisuuksilla. Vastaavasti näppäimistö ja kosketuslevy on toiminnaltaan kohtalaisia, samoin kuin kannettavan jäähdytys, joka puhisee kuorman alla innokkaasti. Lisäksi perinteinen musta laturimöhkö ja virtaliitin eivät ole kovin tyylikkäitä tai käteviä. Macbookiin tottunut jää kaipaamaan MagSafe-liitintä.

Kokonaisuutena Fujitsu LIFEBOOK U772 on osittain positiivinen, mutta tiukassa Ultrabook-kannettavien sarjassa ehkä siellä keskitasolla etenkin näppäimistön ja näytön tarkkuuden osalta.

Hyvää:

  • Ulkonäkö ja muotoilu
  • Ohut ja tukeva rakenne
  • Paino
  • Suorituskyky toimistokäytössä
  • Ominaisuudet toimistokäyttöä ajatellen
  • Verkkoyhteydet: WLAN, LAN, 3G/LTE
  • Kohtalainen huollettavuus & päivitettävyys

Heikkoa:

  • Näppäimistö
  • Näyttö: kirkkaus ja resoluutio
  • Kaiutin varauksin
  • Äänekkyys ja alitehoinen jäähdytys

Testissä Nyko Raven Alternative -peliohjain

Pelikonsolien ohjaimet ovat muotoilultaan hyvinkin erilaisia, mutta perustoiminnoiltaan samanlaisia. Yksi asia, jota jäin kaipaamaan siirryttyäni pelaamaan pääasiassa PlayStation 3:lla, on Xbox 360:n mainio peliohjain. Se on tukeva ja hyvin muotoiltu, kun Dualshock 3 -ohjain on muovipalikkamainen, jossa etenkin liipaisimet ovat kelvottomat ilman ”Real Triggers” -palikoita. Koska en vielä omistanut toista PS3-ohjainta, hankin kuukausi sitten kakkosohjaimeksi Nyko Raven (alternative) -peliohjaimen, joka muistuttaa monilta osin Xbox 360:n ohjainta. Käyttökokemusten perusteella ohjain ei kuitenkaan lunastanut odotuksia.

Nyko Raven (Alternative)

Nyko Raven (Alternative) on langaton peliohjain PlayStation 3:lle, jossa on samat ominaisuudet kuin alkuperäisessä ohjaimessa. Muuta samaa ohjaimessa ei olekaan, sillä se on muotoiltu rakenteeltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien ja olkanappien osalta samalla tapaa kuin Xbox 360 -ohjain. Lisäksi ohjain on tukevan painava ja päällystetty pehmeällä kumimaisella pinnoitteella. Lisäominaisuutena ohjaimessa voi vaihtaa olkanappien ja liipaisimien toimintaa päitten. Ohjain vaatii erillisen langattoman USB-vastaanottimen, eikä käytä Dualshock 3 -ohjaimen tapaan Bluetoothia konsolin kanssa kommunikointiin. Verkkokauppa.comista ohjain lähtee mukaan 39,90 eurolla.

Raven Alternative Raven Alternative

Ominaisuudet:

  • Ergonomisesti muotoiltu
  • Pehmeä kumimainen pinta
  • Analogiset tatit sijoitettu vinoittain kuten Xbxo 360 -ohjaimessa
  • Analogisten tattien herkkyys 255 astetta
  • Mahdollisuus vaihtaa liipaisimet ja olkanapit (L1/R1 ja L2/R2) päitten
  • Tärinätuki ja liikkeentunnistus (Multi-Axis)
  • Langaton (2,4 GHz), oma USB-vastaanotin, kuuluvuus 7,5 metriä
  • Li-Ion akku, 25 tuntia peliaikaa
  • Lataus miniUSB-kaapelilla

Pelikokemukset

Nyko Raven (alternative) -peliohjain on monilta osin miellyttävämpi käyttää kuin PlayStation 3:n Dualshock 3 -ohjain ja on tuntumaltaan paljolti kuin Xbox 360:n ohjain. Se on riittävän tukeva ja asettuu painoltaan Dualshock 3:n 192 gramman ja Xbox 360:n 265 gramman väliin. Muotoilu sopii ainakin omiin käsiini ja sekä tattien sijoittelu että liipaisimien muotoilu ovat toimivat. Mutta hyvästä muotoilusta ja miellyttävästä tuntumasta huolimatta, Nyko Raven ei lunasta odotuksia ohjaimen toiminnan osalta. Analogisten tattien liikerata on pienehkö ja niissä on kohtalaisen suuri tyhjä alue. Ero pelihahmon juoksun ja kävelyn välillä on pieni. Lisäksi liikealueella on epäjohdonmukainen kiihdytys, joka tekee tähtäämisestä ja liikkumisesta nykivää ja ylireakoivaa. Liipaisimet ovat erinomaiset, vaikkakin vaste ja liikerata eivät aivan ole samaa tasoa kuin Xbox 360:n ohjaimessa. Lisäksi toimintonapit ovat jäykät ja niiden toiminta on epävarmaa, ne eivät usein reakoi ensimmäisellä painalluksella. Onneksi ristikko-ohjainta ei yleensä peleissä tarvi, sillä sen tuntuma on epämääräinen.

Ohjaimella pelattaessa pelituntuma on selkeästi heikompi kuin Dualshock 3 -ohjaimella, mutta vastaavasti Nyko Ravenia on mukavampi pitää kädessä pidempiäkin pelisessioita. Samoja kokemuksia oli IGN:n testaajalla, mutta Gametrainin testaaja ei tattien epätarkkuutta kommentoinut. Lisäksi miinuspuolena voi pitää sitä, että ohjain käyttää omaa langatonta USB-vastaanotinta, joka syö yhden kahdesta USB-paikasta, eikä konsolia saa päälle ohjaimesta.

Nyko Raven, DualShock 3 ja Xbox 360 -ohjain Nyko Raven, DualShock 3 ja Xbox 360 -ohjain

Yhteenveto

Nyko Raven (Alternative) -peliohjain on paljon lupauksia herättävä tarvikepeliohjain PlayStation 3:lle, joka ei valitettavasti lunasta odotuksia, sillä ohjaimen pelituntuma on epätarkka. Analogisten tattien nykivän käytöksen ja nappien epävarman toiminnan huomaa etenkin räiskintäpeleissä. Fyysiseltä tuntumaltaan, analogisten tattien sijainnin ja liipaisimien muotoilun osalta ohjain toisaalta on paljon miellyttävämpi käyttää kuin Dualshock 3. Kokonaisuutena Nyko Raven (Alternative) kannattaa kuitenkin jättää kaupan hyllylle ja tilata esimerkiksi PowerA Pro Elite.

Plussaa:

  • Hyvä muotoilu
  • Liipaisimien muotoilu
  • Analogiset tatit sijoitettu vinottain
  • Miellyttävä ja pitävä pehmeä kumimainen pinta
  • Tukeva tuntuma ja riittävän painava

Miinusta:

  • Analogisten tattien epätarkka ja nykivä tuntuma
  • Nappien epävarma toiminta
  • Ristiohjaimen tuntuma epämääräinen
  • Käyttää erillistä langatonta USB-vastaanotinta

Vuoden 2012 pelaamisen arvoisen pelit

Vuodessa julkaistaan lukuisia erinomaisia pelejä, jotka taistelevat pelaajien ajankäytöstä. Onneksi pelaajien ”mitä pelaisin” -päätöksen tueksi on sekä Ars Technica esitellyt Top 20 -pelit että Joystiq listannut vuoden pelit. Kun listaa tarkastelee, tulee hieman sellainen tunne, että viime vuonna suurten tuotantojen hyvät pelit olivat vähemmistössä ja listalta löytyy ennemminkin indie-henkisiä ja pienempiä pelejä, vaikka Top-3 ovatkin suurten budjettien tuotoksia. Pelaamisen arvoisten pelien lista siis vain kasvaa, kun pelejä on viime vuodeltakin vielä pelattavana läpi.

Omat poimintani vuoden 2012 peleistä ovat seuraavat, jaettuna kolmeen ryhmään: Ehdottomasti, mahdollisesti ja ehkä. Kaikkea ei vain ehdi pelaamaan, joten priorisointia on tehtävä.

Ehdottomasti

Dishonored

Pelaaja, Corvo Attano, on kuningattaren henkivartija, joka lavastetaan valtiattaren murhaajaksi ja kruununprinsessan kidnappaajaksi. Teloitusta odottaessa selliin tulee ”ystävältä” leipätoimitus sekä kehotus paeta vankilasta ja etsiä totuuden tietävät henkilöt. Seikkailu alkaa ja se on helppa ja hauskaa, sillä tekijätiimistä löytyy kaksi Deus Exin suunnittelijaa, sekä Half-Life 2:n City 17:n suunnitelija. Dishonored on ensisijaisesti ensimmäisen persoonan hiiviskelypeli, mutta se on vapaavalintaista. Kohteen luokse voi edetä taistellen, varjoista murhaten tai rauhanomaisena, huomaamattomana varjona. Ja tähän löytyy keinoja: varsijousi, biologiset hälyttimet katkaiseva miekka, pistooli, ansoja, käsikranaatteja, taikavoimia, röntgennäkö, Blink-teleportti ja ihmisiä haltuunsa ottava Possession. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360


Dishonored, kuva: Ars Technica

Mass Effect 3

Mass Effect palaa trilogian päättävässä osassa entistä parempana ja suurempana. Maa palaa ja robottihirviöt aloittavat ihmisrodun hävittämisen. Shepardin on kerättävä joukot ja ratkottava kokonaisen galaksin kohtalo. Pelattavuuden puolesta Mass Effect 3 on sarjan paras, ampuminen ei ole muuttunut, mutta Shepard liikkuu jouhevammin ja erikoisvoimissa on enemmän tehoa ja näyttävyyttä. Aseita on enemmän ja vihollisissa riittää niitettävää. Mitä tätä selittelemään, sillä aikaisempien osien pelaajille tämä on pakkovalinta. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC.


Mass Effect 3, kuva: Ars Technica

Mahdollisesti

Halo 4

Halo-trilogian jälkimaininkeihin sijoittuvassa Halo 4:ssa Master Chief palaa uhmaaman kohtaloaan ja kohtaa ikiaikaisen pahuuden, joka uhkaa koko universumin tulevaisuutta. Halo 4:stä alkaa uusi saaga. 343 Industries jatkaa Bungien perintöä, eikä Haloa ole keksitty uudestaan. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Xbox 360.


Halo 4, kuva: Pelaaja

Mark of the Ninja

Jos hiivintä on lajisi, Mark of the Ninja tarjoaa sitä kätevässä paketissa. Ninjasoturiklaani on joutunut tuntemattomien asevoimien hyökkäyksen kohteeksi, ja pelaajan kontrolloiman ninjasoturin on sekä pelastettava klaaninsa että kostettava hyökkäys. Kaksiulotteinen ninjahyppely tarjoaa juuri sopivasti visuaalista informaatiota hiiviskelyyn, ninjan taidot kehittyvät nautinnollisen hitaasti ja ongelmia voi ratkoa usealla eri tavalla. Pelattavaa on viiden tunnin verran. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Xbox 360, Windows


Mark of the Ninja, kuva: Ars Technica

The Walking Dead

Robert Kirkmanin sarjakuvamaailmaan sijoittuva seikkailupeli, jossa tuomittu rikollinen saa tilaisuuden hyvittää tekonsa zombien valtaamassa maailmassa. Peli sivuaa TV-sarjan paikkoja ja pelaajan toimet vaikuttavat pelitarinaan. Peli julkaistiin viidessä eri osassa, mutta on saatavilla ilmeisesti yhtenä kokonaisuutena. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja osa 1: 8/10, osa 2: 9/10. Alustat: Xbox 360, PlayStation 3, PC


The Walking Dead, kuva: Ars Technica

Journey

Pelit ovat taidetta ja Journey tarjoaa juuri sitä. Yksinkertaisen pelattavuuden ja elegantin pelin lumo perustuu ”pieni ihminen, iso maailma” -tematiikkaan. Punaiseen kaapuun sonnustautuneen pyhiinvaeltajan on päästävä salaperäisen ja pyhän vuoren huipulle. Miksi? Ei väliä. Matkalla vaelletaan läpi autiomaiden ja hiekan täyttämien raunioiden kauniiden animaatioiden ja audiovisuaalisten estetiikan sävyttämänä. Matkalla voi kohdata toisen pyhiinvaeltajan, jolta saa ladattua matkantekoa nopeuttavaa hyppyenergiaa. Arvostelut: Joystiq 5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: PlayStation 3.


Journey, kuva: Ars Technica

Borderlands 2

”Yksi tämän sukupolven viihdyttävimmistä ja hauskimmista peleistä, josta irtoaa peli-iloa lukemattomiksi tunneiksi.” – Pelaaja. Roolipeliräiskintää, jossa tehtävänä on päihittää Hyperion-firman johtaja ja Pandoran ilkeä diktaattori Komea-Jack. Vielä parempaa ilmeisesti moninpelinä. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: PlayStation 3, Xbox 360, Windows


Borderlands 2, kuva: Ars Technica

Ehkä

New Super Mario Bros. U

Uusi Super Mario Bros. U tuo takaisin saman taikuuden, joka 2D tasoloikilla oli NES ja SNES -aikakaudella kekseliäällä kenttäsuunnittelulla ja piilotetuilla salaisuuksilla. Myös vaikeustaso on kohdallaan etenkin myöhemmissä kentissä. Ehdoton ostos, jos Wii U löytää tiensä taloon. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 9/10. Alustat: Wii U


New Super Mario Bros. U, kuva: Ars Technica

Far Cry 3

Adrenaliinipitoinen loma trooppisella saarella muuttuu kauhuksi, kun piraatit sieppaavat sankarimme kavereineen. Tästä alkaa tie saariston alkuperäisasukkaiden neuvoin kohti selviytyjää ja soturia, ja lähimmäisten pelastamista. Räiskintää ja toimintaa riittää kevyesti yli kymmeneksi tunniksi. Arvostelut: Joystiq 4,5/5 ja Pelaaja 8/10. Alustat: Windows, Xbox 360, PlayStation 3


Kuva: Ars Technica

Dustforce

Talonmies puhdistaa maailmaa pölystä ja liasta kaksiulotteisessa tasohyppelyssä. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Dustforce, kuva: Ars Technica

Snapshot

Tasohyppelypeli hieman erilaisella lähestymisellä. Pelissä kontrolloidaan Pic-nimistä robottia, joka voi kameralla kaapata ja poistaa objekteja ja ympäristön osia, ja liittää ne takaisin maailmaan uuteen kohtaan. Tullee pelattua, kun oli Humble Indie Bundlessa. Arvostelut: Joystiq. Alustat: Windows, Mac, Linux.


Snapshot, kuva: Ars Technica

Fez

2D-tasoloikka älypeli, jossa pelaajan on kerättävä kultaisen monoliitin palasia pelimaailman eri tasoilta vääntelemällä ulottuvuuksia. Arvosteluiden mukaan peli ei pelkää haastaa pelaajaa, mutta täten tarjoaakin onnistumisen tunteita. Pelattavaa riittää neljän illan verran. Arvostelut: Joystiq 5/5ja Pelaaja 10/10. Alustat: Xbox 360 ja Windows PC.


Fez, kuva: Ars Technica

Katsaus vuoden 2012 kirjoituksiin

Vuosi on vaihtunut, joten on hyvä aika tehdä lyhyt yhteenveto blogin viime vuodesta. Tyylilleen uskollisena blogin kirjoitukset ovat vaihdelleet aihepiireiltään teknologiasta matkailuun, opiskeluun ja jopa leivontaan. Pääosin kirjoitukset ovat kuitenkin olleet teknologiaan liittyviä ja vuoden aikana onkin testattu useita erilaisia vekottimia. Vuoden 2012 aikana ”Se on kiva sillo” -blogissa ilmestyi 33 kirjoitusta, eli keskimäärin vajaat 3 kuukaudessa. Vuoden 2011 yhteenvetoon olen kirjoittanut, että kirjoitin keskimäärin kaksi juttua kuukaudessa, joten kirjoitustahti on hieman parantunut.

Tässä lyhyt yhteenveto blogin vuoden 2012 tapahtumista aihepiireittäin.

Vuosi 2012 Instagram-kuvina

Teknologia ja sovellukset

Vuosi 2012 oli historiallinen, sillä ensimmäistä kertaa järjestin lukija-arvonnan Penclic -kynäotehiirestä, jonka sain arvottavaksi liittyen Penclic-yrityksen mainoskampanjaan. Vaikutti aika kätevältä tuotteelta, vaikkakaan en sitä itse testannut. Lisäksi kirjoitin muutamaan otteeseen Philipsin Wake up Experiment- kokeesta ja saamastani Wake-up sarastusvalosta osana yrityksen kampanjaa.

Ennen kesälomamatkaa tartuin Gigantin tarjoukseen ja hankin edullisen Canon Ixus 220HS -pokkarikameran, jota saa viritettyä myös CHDK:lla. En edelleenkään keksinyt CHDK:lle kunnollista käyttöä verrattuna kameran omiin toimintoihin, mutta hyvin se kamera matkalla kuitenkin toimi. Hieman samoin kävi tilaamalleni Raspberry Pi:lle, joka edelleen odottaa järkevää käyttökohdetta. Raspberry Pi vaikutti kyllä aika kätevältä ja pitäisi ehkä siitä jokin verkonpaino viritellä.

Syksyllä pohdin myös vanhan Macbookkini (late 2008) päivittämistä Macbook Airiin, mutta lopulta päätin vain uudistaa sen sisuskaluja lisäämällä muistia ja vaihtamalla SSD-levyn. Hieman kone virkistyikin, mutta tekohengitykseltä se edelleen tuntuu. Päivityksen yhteydessä tuli myös todettua kantapään kautta, että vanha sanonta ”halvalla ei saa hyvää” pitää edelleen paikkansa, kun tilasin tarvikeakun Macbookkiin eBaysta. Halvalla. No, eipä sillä mitään sitten tehnyt.

Viime vuoden parhaimpiin hankintoihin kuului Googlen Nexus 7 3G -tabletti, joka on kooltaan näppärän pieni, mutta tarjoaa monia erilaisia käyttötarkoituksia kirjojen lukemisesta peleihin ja vaikka Netflixin käyttämiseen. Netflix osoittautui aika käteväksi viihdepalveluksi, etenkin kun vuoden alusta katsottavaksi tuli Stargate SG-1:n kaikki 10 kautta. ”MacGyver avaruudessa”, kuten kaverini totesi, mutta silti hauskaa katsottavaa, etenkin kun MTV 3:n näytti sarjaa miten sattui ja vaan osan kausista.

Lifebook4Life

Fujitsun markkinointiaktiviteetit sosiaalisessa mediassa jatkuivat alkutalvesta Profile Pitch -kilpailulla, josta palkinnoksi kotiin saapui LIFEBOOK T901 -kannettava, joka osoittautui aika näppäräksi. Sillä olikin kätevä piirrellä muutamia kuvia, kun LIFEBOOK4Life- kampanja jatkui keväällä lyhyellä kolmen tehtävän projektilla. Myöhemmin postimies toi paketin, josta löytyi muun muassa Fujitsu Celvin NAS Q700 -levypalvelin, joka on ollut erittäin kätevä usean tietokoneen taloudessa. En kyllä ymmärrä, miksen ole aikaisemmin viritellyt verkkokovalevyä käyttöön.

Olin jonkin aikaa harkinnut tablettitietokoneen hankkimista, joten kun Fujitsu antoi testattavaksi STYLISTIC M532 -Android-tabletin, oli sitä pakko kokeilla. Näppärä vekotin, vaikka 10″ koko on hieman kaksijakoinen asia. Ensimmäinen tuntuma tabletteihin oli positiivinen, mutta ostopäätös sai vielä odottaa.

Loppusyksystä useampi ilta kului LIFEBOOK4Life ”Ultra Test Flight” -projektin parissa, jossa tällä kertaa testattavina olivat kaksi Ultrabookkia, LIFEBOOK UH572 ja U772. Ansioituneena ”Silver Insider” -sisäpiiriläisenä sain testattavakseni U772:n, josta on tosin vielä lyhyt arvostelu kirjoittamatta. Kampanjan tämän vuotiset artikkelini löytyvät LIFEBOOK4Life -kampanjan profiilistani. Kampanjaan liittyen vierailin jälleen Fujitsu Forum 2012:ssa Fujitsun kutsumana. Tällä kertaa aikaa oli päivä enemmän ja kävimme tutustumassa myös Fujitsun tehtaaseen. Olimme jälleen matkalla lähes samalla porukalla kuin viime vuonna, joten hauskaa oli.

Android

Mobiiliaihepiirien osalta kirjoitin lyhyesti HTC Wildfiren roottauksesta ja Cyanogenmodin asentamisesta, joka oli aika yksinkertainen prosessi. Ei Wildfirestä edelleenkään kunnollista laitetta tullut, mutta hieman virkeämpi, vaikka nykyään onkin kylmänä laatikossa. Jatkoin viime vuonna myös Android-sovellusten esittelyä ensin älypelien osalta ja myöhemmin keväällä toimintapelien osalta. Androidin sovellustarjonta on edelleen erittäin vaihtelevaa ja hyvien sovellusten löytäminen on mielestäni työlästä (kuten muillakin alustoilla). Suuntaus näyttäisi olevan, että maksulliset sovellukset ovat tulleet enenemissä määrin myös Androidille, mikä onkin ihan oikein kehittäjiä ajatellen.

Android-laitteiden osalta testasin Fujitsun STYLISTIC M532 -tablettia ja Googlen Nexus 7 3G -tablettia, jotka molemmat osoittautuivat ihan päteviksi laitteiksi. En vieläkään oikein ole varma, onko 10″ vai 7″ -tabletti parempi.

Matkailu

Matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen on aina virkistävää, joten perinteisen Rukan kevätrinteet -matkan lisäksi tutustun pääsiäisenä Tallinnan kulttuuritarjontaan. Paljon on lahden takana nähtävää, SuperAlkon ja Viru-keskuksen lisäksi.

Kesälomalla suuntasin kohti Aurinkorannikkoa eli Costa del Solia ja Fuengirolaa. TV-sarjasta paikkakuntaan saikin sopivasti tuntumaa, mutta enpä juuri paikalla ollut, vaan vierailin läheisissä kaupungeissa, Gibraltarilla Iso-Britanniassa ja Tangerissa Marokossa. Aurinkoa riitti, hieman liikaakin. Ehkä tänä vuonna saan artikkelit valmiiksi Gibraltarin ja Tangerin -vierailustani.

Pelit

Pelaaminen on aina ollut mainio keino rentoutua ja kokea eräänlaisia adrenaliinin täyteisiä hetkiä. Viime vuonna keskityinkin enemmän pelaamiseen, kuin siitä kirjoittamiseen. Vuoden 2011 pelaamisen arvoisten pelien listalta sain pelattua Uncharted 3: Drake’s Deception, Bastion, Forza Motorsport 4 ja Trine 2 -pelit, sekä aloittamaan Deus Ex: Human Revolutionin. Pöydällä muovikääreissä odottaa vielä Batman: Arkham City (Game of the year -versio). Vuoden 2010 peleistä Mass Effect 2 on kovassa vauhdissa kohti loppua, joten seuraavan osan pariin päässee tänä vuonna. Vuoden aikana tuli jälleen kerättyä digitaalista pelivalikoimaa Humble Bundlen kautta, josta löytyi muun muassa Frozenbyten Trine 2, Bastion, Recoil Gamesin Rochard ja Darksiders.

Opiskelu

Akateemiset opiskelut olivat jo takanapäin, mutta koska elämä on jatkuvaa opiskelua, osallistuin Courseran ”Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -kurssille, josta kirjoitin muistiinpanot alkuosalta ja loppuosalta. Kurssi oli kyllä mainio, vaikka suurin osa sisällöstä olikin jo tullut käsiteltyä lopputyötäni tehdessä.

Uuden ohjelmointikielen ja aivojen aktivoinnin osalta koodailin Project Euleria Pythonilla ja osallistuin Courseran ”Functional Programming Principles in Scala” -kurssille. Kävin myös kuuntelemassa HTML 5:sta ja Windows Phonesta LDW12 innovaatiopäivällä. Myös Mozvoikko-oikolukulisäosa Firefoxille päivittyi ja sai version myös PowerPC:lle.

Sekalaiset

Blogi on usein tarjonnut myös herkuttelijoille jotain, joten viime vuonna leivoin siirappisen herkullisen piimäkakun. Maukasta sekä suoraan uunista että hieman vetäytyneenä ja jääkaappikylmänä. Piimäkakun seuraksi kelpasi nauttia Angry Birds -kahveja, jotka Paulig lähetti makusteltavaksi. Ja jos vahingossa kaataa täyden kahvikupin kahvia matolle, onnistuu sen siivoaminen PVA-imublokilla.

Se on kiva sillo -blogi sai myös tunnustusta teknologiablogien saralla sijoittuen Cision listauksessa Top 10:een. Listaus olisi voitu kyllä tehdä paremminkin, joten tein vaihtoehtoisen teknologiablogi-listauksen. Blogin kirjoittaja osallistui myös miesten terveysasioiden esille tuomiseen kasvattamalla viiksiä Movemberin aikana. Lahjoituksia ei kyllä herunut, mutta kyllä ne viikset sieltä kasvoivat.

Muut esille tulleet asiat

Viime vuoden aikana aloitin hieman aktiivisemmin kirjoittamaan myös Twitterissä ja Rule of Tech -blogissani. Twitter on osoittautunut käteväksi muistilistaksi näppärien ja kiinnostavien asioiden osalta, sillä onhan ne 140 merkin ajatelmat selkeästi helpompia. Rule of Tech -blogin osalta pitäisi edelleen aktivoitua, sillä se toimii kätevänä sovelluskehitykseen liittyvien asioiden muistikirjana.

Työrintamalla ei juuri muutoksia tapahtunut titteliä ja työtoverien vaihtuvuutta lukuun ottamatta. Java-arkkitehti -sertifikaatti on edelleen työnalla, mutta ehdin sentään suorittamaan Certified ScrumMaster -kurssin. Samaa muuttumattomuuden linjaa mentiin myös pyöräilyn saralla, sillä Santa Cruz Bullit pölyttyi tallissa myös viime vuonna. Ehkä sitten tänä vuonna alamäkeen. Toisaalta uutena välineenä sain käyttööni faijan vanhan maantiepyörän, jolla tuli vajaa tuhat kilometriä poljettua.

Vuoden 2012 aikana jäi kirjoittamatta muun muassa toissa vuoden matkasta Pietariin ja viime vuoden matkasta Viipuriin, jotka molemmat olivat hienoa reissuja. Samoin Gibraltar ja Tanger olisivat olleet kirjoittamisen arvoisia aiheita. Ehkä kyseisistä aiheista saa tänä vuonna lyhyet pätkät tehtyä.

Vuosi 2013

Vuosi 2013 jatkaa siitä, mihin 2012 päättyi ja suunnitelmat ja tavoitteet ovat edelleen enemmän tai vähemmän suunnitelmallista treenaamista kohti kesän pyöräilykautta ja uusien sovelluskehitysasioiden opiskelua. Courseran ja muiden avointen verkkoyliopistojen kurssit ovat osoittautuneet kätevän motivoiviksi.

Saa nähdä, mitä sitä tänä vuonna keksii, sillä jälleen on koko vuosi aikaa.

Asus Nexus 7 -tabletti tarjoaa paljon pienessä koossa

Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia tabletteja ja olin harkinnut sellaisen hankkimista jo jonkin aikaa, joten kun Asuksen valmistama Nexus 7 -Android tabletista tuli saataville suomalaisille jälleenmyyjille 3G-versio, piti sellainen viimein hankkia. 7″ -koko on juuri sopivan suuri kirjojen ja viihteen katsomiseen, mutta riittävän pieni, että laitteen fyysinen koko ja paino pysyvät sopivana. Vajaan kuukauden käytön perusteella Nexus 7 3G -tabletti tarjoaa paljon pienellä rahalla.

Nexus 7 32GB 3G

Asus Nexus 7 -tabletti

Googlen Nexus 7 -Android-tabletti on Asuksen valmistama ja varustettu 7″ LED-valaistulla IPS-paneelilla ja 1280×800 pikselin resoluutiolla. Konepellin alta löytyy neliytiminen 1,3 GHz Nvidian Tegra 3 -prosessori 4-plus-1 -tekniikalla, jossa neljä ydintä hoitavat tehoa vaativat asiat ja viides ydin on vähävirtaisiin tehtäviin kuten aktiiviseen valmiustilaan ja musiikkiin. Tablettia on saatavilla sekä 16 GB että 32 GB versioina, sekä 3G -mallina. Fyysisesti laite on kooltaan 197 x 120 x 10,5 mm. Näyttöä ympäröivästä mustasta reunuksesta löytyy 1,2 Mpix -web-kamera. Laite tukee lisäksi NFC:tä. Paketissa tulee mukana microUSB-liittimeen kytkettävä latauskaapeli ja laturi. Ostamani 32 GB 3G -malli maksoi Verkkokauppa.comissa 329,90 euroa ja pelkkä 16G B:n WiFi-malli 269,90 euroa.

Tabletti ei kursaile ulkonäöllään, vaan on muotoiltu hillitysti ja geneerisesti. Etupuoli on kokonaan lasin peitossa, joka on naarmutuksen kestävää, mutta ei Gorilla-lasia. Näyttö on reunustettu mustalla alueella ilman painikkeita tai logoja ja reunusta on leveämmin ylä- ja alapuolella, joka helpottaa käsittelyä, mutta kasvattaa ulkomittoja. Kyljestä löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja virtanäppäin. Toiselta kyljeltä löytyy paikka micro-SIM-kortille ja pinnit vielä julkaisematonta lataustelakkaa varten. Ainoat liittimet ovat alareunassa olevat 3,5 mm ja microUSB-liitin.

Muovikuorella päällystetty runko on valmistettu magnesiumista ja takakannen päällä on kumimainen pinnoita, joka tekee tabletista miellyttävän pitää kädessä. Takapuolen alareunasta löytyy pitkä kaiutinaukko Asuksen logon kera ja yläosaa koristaa kookas ”Nexus”-teksti. Tabletti tuntuu jämäkältä, eikä juurikaan nitise tai natise. Takakuori eri ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi, mutta se on kiinni vain muovikynsillä, joten se irtoaa helpohkosti sopivilla työkaluilla.

Tablettia kiertää hopeinen muovireunus Äänenvoimakkuuden säädin ja virtanappi Takakansi on kumimainen

Tekniset ominaisuudet:

  • Prosessori: Nvidia Tegra 3 -piirisarja, neliytiminen 1.3 GHz -prosessori (Cortex-A9) ja 12-ytiminen ULP GeForce GPU
  • Käyttöjärjestelmä: Google Android 4.2 Jelly Bean
  • Näyttö: 7″ LED-valaistu kapasitiivinen IPS-paneelin kosketusnäyttö, WXGA (1280×800) -resoluutio, 216 DPI
  • Kamera: edessä 1.2 Mpix
  • RAM: 1 GB
  • Muisti: 32 GB sisäinen Flash-muisti
  • Yhteydet: WLAN (b/g/n), Bluetooth v3.0, 3G (micro-SIM)
  • HSPA+ UL:21 Mbps/DL:5.76 Mbps; WCDMA: 850/900/2100; GSM: 850/900/1800/1900
  • Muuta: GPS, Gyroskooppi, elektroninen kompassi, kiihtyvyysanturi, valoisuusanturi, NFC
  • Akku: 16Wh, 4325mAh, Li-Pol
  • Toiminta-ajat: 9.5 h
  • Paino: 340 g
  • Mitat (L x S x K): 198.5 x 120 x 10.45 mm

Suorituskyky

Testasin nopeasti tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu, SunSpider ja Peacekeeper testiohjelmilla.

Tulokset:

  • Quadrant: 3659
  • Vellamo (2.0.2): HTML5, 1307; Metal: 402
  • Basemark ES 2.0 Taiji: 12.21 (Android Suomi sai 17,92)
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 6101 frames, 54 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3508 frames, 31 fps
  • Antutu 3.0.3: 12663 (cpu 6280, gpu 3611, ram 1892, i/o 880)
  • SunSpider 0.9.1 (Chrome): 1750,2ms
  • Peacekeeper (Chrome 18): 427

Suorituskyvyltään Nexus 7 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit ja vertailukohtana Fujitsun Stylistic M532 sai Quandrantissa 4463, Vellamossa 1405, Taijissa 19,65, GLBenchmarkissa 51 fps ja offscreen 29 fps, Antutu 2.9:ssä 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506), SunSpiderissa 1708,5ms ja Peacekeeperissa Chrome 18:lla 417. Erikoisesti Quandrantissa ero on vajaat tuhat, mutta muuten arvot ovat samalla tasolla, jota voikin olettaa, sillä molemmat tabletit ovat sisuskaluiltaan samanlaisia.

Käyttökokemukset

Nexus 7 -tablettia voisi kuvailla kuin hieman isommaksi puhelimeksi, jolla ei tosin voi soittaa. Isomman 7″ -näytön ansiosta on parempi katsella esimerkiksi elokuvia Netflixistä tai lukea kirjoja. 3G -ominaisuus on kätevä matkoilla, kun WLAN-verkkoja ei ole saatavilla, mutta mutu-tuntumalla vaikuttaa, että sen kuuluvuus voisi olla parempikin. Mitä netistä voi lukea, ei näytön värintoistossa ole valittamista, mutta sen heikkoutena on vaatimaton kirkkaus. Lisäksi suojalasi on vielä poikkeuksellisen heijastava, joka haittaa luettavuutta hyvin valaistuissa olosuhteissa.

Nexus 7 -tabletti on suhteellisen kätevä, mutta seitsemän tuuman koko on hieman vedenjakaja. Se on toisaalta kätevän pieni ja riittävä moneen askareeseen, mutta toisaalta voisi olla isompikin. Toisaalta taas syksyllä testaamani Fujitsun Stylistic M532 -Android-tabletti, joka oli varustettu 10″ -näytöllä, oli käyttökohteiltaan monipuolisempi ja mukavampi elokuvia katsellessa ja kirjoja lukiessa, mutta oli toki myös painavampi pitää kädessä ja isompi kantaa mukana.

Android-tabletteja on markkinoilla tukuittain, mutta samassa hintaluokassa ei mielestäni ole kunnollista kilpailijaa Googlen Nexus 7 -tabletille. Hieman enemmän pitäisi muihin vaihtoehtoihin laittaa rahaa, mutta tällöin toki saa jo enemmän. Eihän se tietenkään mikään iPad monessakaan mielessä ole, mutta monilta ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen ja etenkin hinta- ja laatusuhteeltaan erinomainen. Androidin 4.2 -versio on tuonut käyttöjärjestelmään kaivattua vikkelyyttä ja pieniä uudistuksia käytettävyydessä. Nexus 7:ssa on puhelinkäyttöliittymä tablettikäyttöliittymän sijaan, mikä toimiikin 7″ tabletissa melko hyvin.

Harkitsin myös hieman iPad Minin hankkimista, josta löytyy 0.9″ isompi näyttö pienemmällä resoluutiolla, isompi fyysinen koko, mutta hieman vähemmän painoa, takakamera ja 110 euroa kalliimpi hinta (3G, 32GB malli). Käytännössä valinta tablettien välillä on iOS- ja Android-mieltymyksen ja lompakon paksuuden mukaan. Monipuolisuus ja edullisuus ratkaisi oman valintani.

Yksi suuri ero iPadien eduksi on tarvikkeiden ja lisävarusteiden saatavuus. Koska erilaisia Android-tabletteja on lukuisia, ovat lisävarusteet kuten suojat ja kotelot myös mallikohtaisia ja tarjonta tietylle laitteelle voi olla heikkoa. Nexus 7:lle alkaa jo olemaan monipuolisesti erilaisia suojia ja itse hankin Amazonista Sweesin smart cover -kotelon. Hinta oli halpa ja sellainen se tuotekin on. Kotelo kyllä toimii, mutta on hieman erilainen kuin kuvassa ja magneettinen läppä sulkee helposti näytön, vaikka kotelo on auki. Toinen vaihtoehtoja olisi ollut kehuttu Blurexin suojakotelo, mutta sitä ei lähetetä Suomeen. Lisäksi tilasin Xtreme Guardin näyttösuojan, joka on vielä matkalla.

Näyttö on erittäin heijastava ja siinä ei ole nappeja Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä

Muita mielipiteitä Nexus 7:sta voi lukea muun muassa TaskuMuron Nexus 7 -arvostelusta tai lyhyemmin Android Suomen Nexus 7 pika-arvostelusta.

Yhteenveto

Googlen Nexus 7 -tabletti on toimiva kokonaisuus ja hinta/laatu -suhde on kohdallaan. Seitsemän tuuman koko on mielestäni aika sopiva, sillä laite on fyysiseltä kooltaan näppärän pieni, sekä kevyt, joka tekee siitä kätevän matkakumppanin ja miellyttävän pitää kädessä kirjoja lukiessa. Myös sisällä pyörivä Android 4.2 Jelly Bean on kaivattu parannus 4.0:aan verrattuna. Suojalasi voisi olla vähemmän kiiltävä ja microSD-paikka, sekä takakamera voisivat olla ihan käteviä lisäyksiä. Kokonaisuutena kuitenkin positiivinen paketti edulliseen hintaan.

Positiivista

  • Suorituskyky
  • Koko ja paino
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • Tukeva ja laadukas rakenne

Negatiivista

  • Näytön kirkkaus ja heikko näkyvyys auringonvalossa
  • Ei microSD-paikkaa
  • Ei takakameraa (varauksin)

Rauhallista joulua

Hyvää joulua

On jälleen se aika vuodesta, jolloin kaupat täyttyvät koristeista, joululauluista, suklaarasioista ja lahjapakettaja kantavista ihmisistä. Se on joulu.

Joulusta voi olla montaa mieltä, mutta jos unohdetaan siihen liittyvät hössötykset ja lahjastressit, niin onhan se aina mukavaa saada muutama päivä lomaa, aikaa rauhoittua ja nauttia hyvästä ruuasta. Tietenkin myös lahjoja on kiva saada ja antaa. Tänä vuonna osan lahjoista joutui avaamaan jo ennakkoon ja osa on vielä matkalla, mutta riittää niitä näköjään aatollekin annettavaksi.

Lumi valkoinen,
lahjat alla kuusen on,
hyvää joulua!

”Se on kiva sillo” -blogi toivottaa rauhallista ja hyvää joulua.

Aamut käyntiin Philips Wake-up Experimentissä

Kirjoitin muutama viikko sitten saaneeni testiin Philipsin HF3550 -herätysvalon osana Philipsin Wake Up Experiment -koetta. Testin koekaniini on saanut kokea marraskuun puolesta välistä lähtien mitä erilaisimpia herätyksiä, mutta omat aamuni ovat olleet herätykseltään rauhallisia ja normaaleja. Tarkoituksena oli testata joulukuun aikana auringonnousua simuloivaa sarastusvaloa, mutta koska en omista (vieläkään) iPhonea tai iPod Touchia, piti herätä vanhemman sarastusvalon kirkkauteen.

Philipsin sarastusvalot ovat mielestäni näppärä tapa helpottaa aamujen heräämisiä muuttamalla aamun pimeys asteittain kirkastuvan valoon. Muutaman talven ajan olen herännyt FM-radiolla varustetun sarastusvalon avulla, joten olisi ollut kätevää verrata sen toimintaa uuteen Philipsin HF3550 -sarastusvaloon, jossa valo simuloi nyt auringonnousua väreissä ja toimii vain yhteistyössä telakkaan asetettavan iPhonen tai iPod Touchin kanssa. Lamppu on sulavan pyöreä ja miellyttävämpi silmälle ja toimintoja ohjataan Wake-up -sovelluksella, jolla voi seurata myös nukkumisrutiineja. Tässä onkin lampun suurin heikkous: riippuvaisuus iOS-laitteista.

Lamppua testannut Köyttöliittymä-blogi on kirjoittanut laitteesta ensikokemukset ja etenkin jutun kommenteissa on hyviä kysymyksiä iPhoneen ja sovellukseen sidotun tuotteen elinkaaresta. Odotankin mielenkiinnolla, miten lampun käyttöminen on pidemmän ajan kuluessa sujunut, sillä alku ei ollut kovin jouheva. Köyttöliittymä kirjoittaa, että ”iPhonen hyödyntäminen asetusten säätämiseen on hyvä idea, mutta toteutuksessa on vielä parantamisen varaa”. Lisäksi puhelimen on pakko olla kiinni telakassa, että herätys toimii, joka estää puhelimen käyttämisen sillä aikaa. Mielestäni aika hankalaa.

Idealtaan Philipsin HF3550 -sarastusvalo iPhone-telakalla ja sovelluksella on hauska, mutta käytäntö taitaa olla toinen. Herätyskellon pitäisi kuitenkin olla suhteellisen yksinkertainen ja luotettava ilman monimutkaisia vaiheita. Oikeastaan, en ymmärrä mikä idea on sitoa koko lampun perustoiminnallisuus iPhone tai iPod Touch -laitteisiin, eikä tehdä tuotteessa sekä että -mallia. Tekniikka kehittyy, laitteet vaihtuvat, mutta lampun voi olettaa toimivan useampia vuosia. Vielä kun HF3550-mallin valo kustantaa 189 euroa, voi ostopäätöstä joutua miettimään tovin.

Philipsin Wake-up Light -valojen malliston ilman iOS-laitetta toimiva ja FM-radiolla varustettu HF3520 olisi ollut vaihtoehtoisella iPhone-telakalla oiva sarastusvalo. Tai vielä parempi olisi toteuttaa se ilman telakkaa, eli vaikkapa Bluetooth- tai NFC -aktivoinnilla, jos toiminta halutaan sitoa sovellukseen. Tällöin se voisi toimia myös Androidilla ja Windows Phonellakin.

No, ainakin aamuni ovat olleet rauhallisempia kuin Philipsin Wake Up Experiment -kokeessa, jossa koekaniini on heräillyt mitä eriskummallisiin herätyksiin. Herätyksiä ei voi kovin mukaviksi sanoa, mutta Brasialainen karnevaali, Amerikkalainen jalkapallojoukkue, dynamiitti ja Kauna -elokuva näyttivät olevan aika tehokkaita. Koiraihmiset voinevat samastua koiranpentujen suorittamaan herätykseen :)

Omalta osaltani ”herätyskoe” meni hieman pieleen, mutta palannen auringonvaloa simuloivan herätysvalon kokemuksiin, kunhan saan hankittua Applen iPhone 4 -puhelimen. Tai myytyä nykyisen ja hankittua FM-radiolla varustetun HF3520-mallin.

Oma Philips Wake-up Light HF3550 -sarastusvalo iPhone-telakalla odottaa siis edelleen käyttöä: