Mozvoikko, XPCOM-komponentti ja Firefox 4 beta 6

Kirjoitin kesällä Firefox 4 beta 1:stä ja mainitsin, että mozvoikko eli suomen kielinen oikolukusanasto -lisäosa toimisi myös uudessa 4 versiossa. Toimihan se vielä pari beta versiota ensimmäisestä eteenpäin, mutta tämän jälkeen Gecko 2.0:ssa tuodut muutokset XPCOMiin vaativat kaikkien lisäosien päivittämistä komponenttien rekisteröimisen osalta. Teoriassa yksinkertainen muutos, mutta käytännössä ei tietenkään niin selkeä.

Asia olisi ollut yksinkertainen, jos mozvoikko ei käyttäisi binäärikirjastoja, joiden sijainti aikaisemmin haettiin kategoriamanagerin avulla, joka rekisteröi komponentin ja sen sijainnin. Nyt kun komponenttien rekisteröinti muuttui chrome.manifestissä tapahtuvaksi, ei tuota tietoa enää ollut saatavissa. Onneksi ratkaisu löytyy JavaScriptistä, jolla toteutuissa XPCOM-komponenteissa on sisäänrakennettu __LOCATION__ -funktio, joka palauttaa komponentin nsIFilen, jonka avulla saadaan selville hakemisto, jossa komponentti on. Enää piti siis vain toteuttaa tuollainen JavaScript XPCOM-komponentti ja liittää se mozvoikon C++-koodiin.

En ollut aikaisemmin toteuttanut XPCOM-komponentteja, mutta netissä oli siihen muutamia vinkkejä. Tietenkin kaikkia ohjeita ja dokumentointia ei ollut vielä päivitetty Firefox 4:n kanssa toimivaksi, joten pientä yritys-erehdys -tekniikkaa piti suorittaa, että JavaScript-komponentin sai toimimaan C++:sta kutsuttuna. Käytännössä JavaScriptillä toteutettu XPCOM-komponentti, MozvoikkoHelper, rekisteröidään Firefoxin käynnistyessä ja siltä kysytään sen sijainti mozvoikon käynnistyessä, kun oikolukua ensimmäistä kertaa tarvitaan. Loppu toimii kuten aikaisemminkin. Ei ehkä kovin hieno ratkaisu, mutta toimiva ainakin Firefox 4 beta 6 -version kanssa.

Muuten mozvoikolle tarvittavat muutokset Firefoxin mukana käännettäväksi olivat pieniä ja näin jälkikäteen katsottuna myös toteuttamani JavaScript-lisäpalikka ja sen liitos mozvoikon koodiin oli suhteellisen yksinkertaista. Mitä nyt muutamaa eri tapaa ja periaatetta ehdin kokeilla, ennen kuin ymmärsin miten asioiden pitää toimia. Se mikä aikaisemmin toimi, ei toiminut enää. No, tulipahan opittua komponenttien toteuttamista ja hieman C++:aa.

Virallista versiota mozvoikosta Firefox 4:lle saadaan varmasti odottaa Firefox 4:n julkaisuun asti, mutta kokeellinen versio OS X:lle löytyy mozvoikko-osiosta. Mozvoikon kehittäjä, Andris Pavenis, totesi lisäosan toimivan apupalikan kanssa myös Linuxissa ja pitänee katsoa josko tuon saisi käännettyä myös Windowsille. Lisäosan kääntämiseen Firefox 4:lle tarvittavat muutokset näyttivät jo löytyvän mozvoikon versionhallinnasta (r3531 ja r3570), joten jokainen voi halutessaan kääntää oman versionsa. Andris oli hieman muuttanut ehdottamiani muutoksia, jotka olivatkin muutamilta osilta näköjään paremmin toteuttavissa. Toisaalta nyt mozvoikon asentamisessa tulee muutamia virheilmoituksia puuttuvista manifest-tiedostoista, mutta muuten toiminta on sama.

Lisäys, 21.11.2010:
Firefox 4.0 beta 7 käynnistyy OS X:ssä vakiona nyt 64-bittisenä, joten käänsin mozvoikosta yhdistetyn version sekä 32- että 64-bittiselle Firefoxille. Andriksen tekemien lisäysten jälkeen mozvoikko toimii nyt samalla versiolla Firefox 3.6:ssa ja 4.0:ssa.

Enkelit ja demonit sekoittaa sopivasti fiktiota ja faktaa

Pitkästä aikaa paremman lukemisen puuttuessa tartuin dekkareihin ja kirjastosta löytyi Dan Brownin ”Enkelit ja demonit”, joka on ollut tarkoituksena lukea ennen kuin kyseisen elokuvan voisi joskus katsoa. Jo Brownin ”Da Vinci koodi” -teoksesta tehty samanniminen elokuva osoitti, että teos on aina parempi kuin elokuva, jossa tarinaa kiirehditään, lyhennetään ja karsitaan siten, että kirjan tunnelmasta ei jää juuri mitään jäljelle. Ja kun elokuvan on jo katsonut, ei kirjassa ole enää oikein mitään jännitettä.

Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin sijoittuva, ja Illuminateihin keskittyvä ”Enkelit ja demonit” on tyypillistä Dan Brownia, kun vertailukohtana kirjoittajalta on vain ”Da Vinci koodi”. Tarina pohjaa salaliittoteorioihin ja käyttää tukenaan taide- ja historiallista faktoja, joita yhdistellään näppärästi fiktioon ja joiden avulla esitellään lukijalle uskottavalta kuulostava tarina. Myös juonen kulku on tuttua, sillä alussa on kryptinen murha, jota uskonnollisen symbologian professori Roberg Langdon saapuu selvittämään murhatun tyttären kanssa ja joutuu juonen edessä ratkaisemaan arvoituksia murhaajan jäljille pääsemiseksi. Lopulta arvoitukset ratkeavat ja Langdon saa naisen.

Teos ei tarjoa kovin omaperäistä kerrontaa, mutta viihteellistä ja mukaansa tempaavaa. Historiallisten faktojen ja fiktion yhdistely mysteeriin toimii ja tarinalle saadaan hyvin syvyyttä ja mielenkiintoa. Pituutta teoksella on noin 500 sivua pokkarimuodossa, jotka sain luettua parissa viikossa. Yöunet jäivätkin kirjan lukemisen aikana hieman vajaiksi, kun piti lukea ”vielä yksi” kappale.

En tiedä oliko Brownille maksettu tästä, mutta teoksessa pisti silmään pienoinen väkinäinen kaupallisuus, kun Langdon joi Nesquick-kaakaota, kurvaili Saab 900S:llä ja sveitsiläiskaarti kiisi pitkin Vatikaania tietenkin punaisilla Alfa Romeo 147 T Sparkeilla. Vauhdikkaasti. Renkaat ulvoen. Hyvää tuotesijoittelua ei siinä mitään.

Dan Brownin teokset, ainakin kahden otoksen perusteella, ovat viihdyttäviä, joten lukulistalle pitänee lisätä ”Murtamaton linnake” ja mitä niitä muita olikaan. Ainakaan ne eivät ole samanlaista pakkopullaa kuin eräät William Gibsonin kuuluisat ja kehutut teokset.

Lois McMaster Bujoldin Vorgosigan-saaga

Kaiken päivittäisen teknisen lukemisen ja tekemisen vastapainona tulee lähes joka ilta luettua jotain fiktiivistä kirjaa kuten fantasiaa tai scifiä. Viime aikoina tosin ovat tuttujen ja turvallisten kirjoittajien kuten Georger R. R. Martinin, R. A. Salvatorin, Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin, Robin Hobbin ja Robert Jordanin teokset tulleet lähes kaikki luettua, eikä uusia osia kesken olevista sarjoista ole vielä pokkareina ilmestynyt. Niinpä oli aika etsiä uusia kirjailijoita ja kaverin suosituksesta aloitin Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan saagan lukemisen.

Ennakkotietojen mukaan luvassa tulisi olemaan hyvää kirjallisuutta, sillä amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija Lois McMaster Bujold (s. 1949) on yksi ylistetyimmistä kirjailijoista alallaan ja voittanut arvovaltaisen Hugo Awardin parhaasta romaanista ennätykselliset neljä kertaa. Lisäksi scifissä ”The Mountains of Mourning”-novelli on voittanut sekä Hugo että Nebula Awardin ja fantasian puolella samaan ylsi ”Paladin of Souls” -teos. Toisaalta, tuntuu että lähes jokainen hiemankin nimekkäämpi kirjailija on jotain palkintoja voittanut ja on vähintään New York Times Bestselling author.

Scifiä sisällään pitävä Vorgosigan-saaga alkaa Cordelia Naismith -sarjan Shards of Honor (1986) ja Barrayar (1991) -teoksilla, jotka ovat saagan alkusoittoa Miles Vorkosigan -sarjalle. Sarja sijoittuu noin 1000 vuotta tulevaisuuteen kuvitteelliseen maailmaan ja alkupään teokset ovat tyyliltään avaruusoopperaa taisteluineen, salaliittoineen ja juonenkäänteineen. Myöhemmät Miles-sarjan seikkailut ovat enemmän dekkarityylisiä. Tähän mennessä saagassa on 25 teosta ja sarjaa kirjoitetaan edelleen, joten lukemista riittää. Sivumäärältään ainakin lukemani teokset ovat lyhyehköjä noin 300 sivun tarinoita, joten yhden kirjan lukee vajaassa parissa viikossa omalla hitaalla ”vajaa tunti päivässä”-tahdillani.

Vorkosigan saaga vaikuttaa lupaavalta ja tarina vasta lähtee käyntiin Milesin päästessä lavalle. Lukeminen on helppoa ja tarina etenee viihdyttävästi, vaikka ei ainakaan muutaman teoksen otoksella pääse yllätyksellisyydessään ja käänteissään loistavan George R. R. Martinin tasolle. Vorgosigan saagan teokset löytyvät myös kätevästi Helmet-kirjastoista, joista ne voi varata omaan lähikirjastoon.

PlayStation Move laittaa pelaajan liikkeelle

Viime aikoina pelaaminen on jäänyt hieman vähälle, mutta kun PlayStation Move esiteltiin kuun alkupuolella ja Move Starter Packin sai tarjouksessa navigaatio-ohjaimen kanssa, piti sellainen hankkia. En tosin ole aivan samaa mieltä liikeohjaimien käytännöllisyydessä kaikissa peleissä, mutta mahdollistaahan se parempia pelikokemuksia peleissä, joissa oikeastikin pitäisi osoitella tai vuorovaikuttaa erilaisilla pelivälineillä.

Lyhyesti kerrottuna PlayStation Moven ideana on tunnistaa pelaajan liikkeet ohjaimen ja kameran avulla, joilla hahmotetaan pelaajan liikkeet kolmiulotteisessa tilassa. Kamerasta huolimatta Kinectin tapaista pelaajan kokonaisvaltaista hahmotusta ei tehdä, joka jättää esimerkiksi urheilupelit paitsioon. Move-ohjaimessa on päässä olevan Eye-kameran seuraaman väripallon lisäksi liiketunnistin, joka perustuu kolmiakseliseen gyroskooppiin, kolmiakseliseen kiihtyvyysmittariin ja magneettikenttäanturiin. Eli liikkeet pitäisivät siirtyä ohjailuiksi hyvällä tarkkuudella.

Alkuun pääsee helpoiten Starter Packilla (69e), joka sisältää PlayStation Move -ohjaimen, Eye-kameran ja pelidemoja. Ilmeisesti myös Sports Champions -pelin sisältävää aloituspakkausta on jossain saatavilla ($99) ja demot voi ladata PSN Storesta muutenkin. Molemmissa paketeissa jää toinen Move-ohjain (40e) uupumaan, mutta se ei ole pakollinen. Ohjainten kaveriksi kannattanee hankkia myös latausteline (32e), sillä normaalin ohjaimen ja useamman Move-kapulan lataaminen kahden konsolista löytyvän USB-liitännän avulla on ikävää. Eye-kameran piuhaa varten olisi toivonut USB-paikkoja löytyvän myös konsolin takaosasta ja tällöin myös erillistä virtapainiketta kamerasta. Nyt kamera vie yhden USB-paikan edestä ja piuha kiemurtelee vaikka mistä.

Starter Packilta löytyvät demot ovat katsaus ohjaimen kykyihin ja kattavat sekä kunnolliset että party-pelit. Demojen asentaminen olisi tosin voitu tehdä mukavemmaksi, sillä jokaisen kohdalla pitää eriksee kliksutella ja odottaa asentamista. Kyseinen prosessi ei ole ihan niitä nopeimpia. Lisäksi en tiedä johtuiko se vain demopeleistä, mutta ajoittain konsolilla oli ongelmia tunnistaa ohjaimen T-napin painallusta. Monissa demoissa ilmoitettiinkin, että se perustuu kehitysaikaiselle koodille, joten ominaisuudet voivat poiketa lopullisesta.

Sports Championsin demoversiossa kokeiltavana on yhden kentän frisbeegolf ja pingistä kahden pelin verran. Molemmat vaikuttivat ihan hyviltä ja peli reakoi tarkasti ohjaimen liikkeisiin. Molemmissa lajeissa jäi hieman uupumaan pelivälineen tuntuma, jolla on suuri vaikutus frisbeen ja mailan kulman havainnoinnissa. Ihan hauskoja pelejä, mutta kaipaisivat lisäksi nettipelimahdollisuuden. Täydessä versiosta (mainos) löytyy lisäksi petankki ja lentopallo ja kahta ohjainta hyödyntävät kaksintaistelu ja jousiammunta. Myös petankki kärsii pelivälinetuntuman puutteesta. Kokoversio lähtee kaupasta mukaan vajaan 40e hintaan ja on ihan hyvä sijoitus.

Tiger Woods PGA Tour 2011 on yksi peleistä, jota pelaamalla liikeohjaimella voisi olla oikeasti hyötyä myös lajiharjoittelun näkökulmasta. Hieman kuin köyhän miehen Golf-simulaattori, kuten E3 2010 esityksestä voi todeta, sillä swingiä mallinnetaan tarkasti. Demossa pelattavina kenttinä oli 3 reikää Libery National ja Celtic Manor Resort -kentistä ja pelillä kuivaharjoittelu oli niiden perusteella aika luontevaa. Lyöntiä varten kannattaa avartaa tilaa television edessä, jotta saa aikaan kunnon swingin. Sohvan ja sohvapöydän välissä heilahdus oli hieman väkinäinen ja lyönnit tuppasivat hookkaamaan. Eli aivan kuten pelikentälläkin. Ei näin. Golf-peli pitää kyllä Move-ohjaimen kaveriksi hankkia, mutta odottanen John Daly’s ProStroke Golfin julkaisua myöhemmin syksyllä, sillä se tarjoaa paremman 1st person -kuvakulman.

The Shoot muistuttaa kolikkopeliluolien ammuntapelejä, joissa edetään ja räiskitään vihollisia minkä ehditään. Suhteellisen viihdyttävää, mutta kaipaisi rekvisiitakseen ohjaimeen saataavan pyssysovittimen. Tämän tyylisiin ammuntapeleihin Move-ohjain on aika passeli ja tarkkuus vaikutti hyvältä. Kokoversiossa on 5 eri ”kohtausta”, joten pelattavan määrä tuntuu aika vähäiseltä.

Tumble opettaa ohjaimen liikuttelua kolmiulotteisessa tilassa palikoita kasaamalla ja romauttelemalla. Demossa pääsi testaamaan kahta kasaamis- ja kahta räjäytyskenttää. Pelin idea selvinnee parhaiten videon avulla. Ihan hauskaa ja idealtaan hauskaa ja vahvasti Wiin Boom Bloxin henkinen peli. Peli on ostettavissa PSN Storesta 9,95e hintaan, jota pitää harkita.

Echochrome II perustuu Move-ohjaimella liikuteltavan valolähteen ja palikoista muodostuvien varjojen muotoon, jota pitkin pelihahmo liikkuu. Kuuden kentän perusteella idea tuntui kivalta, mutta alkanee helposti toistaa itseään. Tekstillisen kuvauksen lisäksi ideaa voi havainnoillistaa videolta.

Start the Party! on peinteinen party-peli, kuten nimistäkin voi olettaa, eli jokseenkin mielestäni tylsää ohjaimella sohimista eri tehtävien parissa. Demossa kokeiltavana oli ötököiden liiskaamista ja pensselillä maalaamista. Ei innostanut. Mainoksessa näytti kyllä pelaajilla olevan hauskaa.

EyePet: Move Edition keskittyy virtuaalisen lemmikin kanssa peuhaamiseen. Demossa karvapalloa sai paijata, kylvettää ja lennättää piirretyllä lennokilla ilmapalloja keräillen. En katsonut mitä muuta lemmikin kanssa saisi kokoversiossa touhuta, mutta mainoksen mukaan kaikenlaista. Ohjaimen liikuttelu käänteisesti TV:n kautta tuntui hieman hankalalta, mutta käänteinen kordinaatio ei selkeästi ole vahvimpia lajejani. Pelin kohderyhmä on selkestä hieman nuorempi ikäpolvi, vaikka peliä testatessa alkoi melkein harmittamaan, kun ei voi omaa lemmikkiä pitää. Ainakaan sellaista karvaista ja pölisevää.

TV Superstars oli hieman aikuisempaan kohdeyleisöön suunnattu party-peli, jossa heiluteltiin kuvioiden mukaan ohjainta ja suoritettiin tehtäviä seikkailuradalla. Nopeasti nähty ja todettu typeräksi. Mainos kertokoon enemmän.

Beat Sketchers on ilmeisesti jotain party-henkistä pelaamista, ainakin Youtube-videon perusteella, sillä en saanut demoa Move-ohjaimen tunnistamisesta eteenpäin. Ei vaikuttanut kiinnostavalta.

Yhteenveto
Yleiskuva PlayStation Movesta on positiivinen ja vaikka kokonaisuutena sen hinta nousee lähemmäs 150 euroa, on se mielestäni hyvä hankinta. Näin voi päätellä myös Engadgetin arvostelusta (7/10 pistettä), jossa negatiivisina puolina nostettiin julkaisuajankohdan ”must”-pelien puute, hinta ja todettiin normaalien kontrollien olevan tarkempia. Kenties, mutta ainakin Golf ja Sports Champions olivat Moven kanssa hauskaa ajanvietettä ja niissä kontrollit sopivat liikeohjaimelle. Ainut jokakertainen ärsytys on pelien alussa aloitusta hidastava varoitus, että tee sitä ja tätä. Ihan kuin sitä ei olisi kerralla uskonut. PlayStation Movea tukevien pelien tarjonta on vielä vähäistä, mutta markkinatekstin mukaan syksyllä julkaistaan 16 peliä ja maaliskuuhun 2011 mennessä 40 liikuttavaa peliä sekä satunnais- kuin hardcore -pelaajille suunnattuna. Jää nähtäväksi miten hyvin Moven potentiaali julkaistavissa peleissä osataan hyödyntää, mutta demot osoittivat jo hyvää alkua ja räiskintöihin kuten Socom 4:een Move sopii paljon paremmin kuin tattiohjain.

Saa nähdä, millaisen vastauksen myöhemmin syksyllä julkaistava Xbox 360:n Kinect antaa liikeohjainten taisteluun. Ainakin Expert Expossa näytillä olleet urheilu- ja tanssipeli vaikuttivat toimivilta ja jollaisia ei tietääkseni vastaavanlaisena Movelle voi toteuttaa. Kinectin koko kehon mallinnus antaa osittain enemmän vapauksia.

Yle Areena PlayStation 3:ssa

PlayStation 3 on monipuolinen laite myös pelaamisen lisäksi ja sillä voi nyt katsoa myös Yle Areenaa, joka on ensimmäinen pohjoismainen netti-tv-sovellus PlayStationin verkkopalveluissa. Konsoliin tulee erillinen TV-kategoria, jonka alta Yle Areena löytyy. Maksuttoman palvelun käyttämiseksi konsoli on luonnollisesti kytkettävä Internettiin ja käyttäjällä on oltava PlayStation Network -tili. Eli ei mitään ihmeellisiä vaatimuksia.

Pleikkarissa toimiva Yle Areena on kätevä tapa katsoa kiintoisia dokumentteja suoraan televisiosta, mutta vaikka palvelu toimii erillisen isolle ruudulle ja ohjaimelle optimoidun Bigscreen -sivuston avulla, voisi sovelluksen toteutus voisi olla vielä käyttäjäystävällisempi. Käyttöliittymä on toki selkeämpi selainversioon verrattuna, ohjaimen tatti toimii kursorina ja pari nappia hiiren nappeina, mutta muita ohjaimen mahdollistamia toimintoja ei ole hyödynnetty, kuten PS3:n omassa mediatoistimessa on. Täten esimerkiksi videoiden kelaaminen on hankalaa, vaikka toiminnallisesti kelaus ja hyppiminen eteenpäin toimi sulavasti 40M/2M -nettiyhteydellä.

Videopalvelun kuvanlaatu on sama kuin Web-selaimen kautta katsottuna eli 40″ HD-televioon hieman rosoista ja normaalia televisokuvaa heikompaa. Yle Areena HD olisikin hyvä lisä. Palveluun voisi myös lisätä ohjelmien nauhoituksen, sillä televisio-ohjelmien katseluaikojen rajoitus on harmillista. Jos et ehdi ensin katsoa ja sitten et muista myöhemmin palata asiaan, ei ohjelmaa enää löydy. Tietokoneen kautta YLE Areenan ohjelmien nauhoitus on mahdollista kolmannen osapuolen yle-dl-ohjelmistolla.

Kyllä Yle Areenaa ihan mielellään katsoo PlayStation 3:n kautta isolta ruudulta, mutta palvelun toteutus voisi olla miellyttävämpi etenkin ohjelmien kelauksen suhteen. Toivottavasti vasta avattua palvelua kehitetään eteenpäin.

Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa

”There’s an app for that”-sanonta liitetään yleensä iPhoneen, mutta vaikka Android ei aivan niin kattavaa valikoimaa ohjelmia tarjoa (luokkaa 200 000 vs. 50 000), löytyy erilaisia sovelluksia lähes joka lähtöön. Kattava ohjelmistotarjonta ja kehittäjien määrä ovat yksi älypuhelinten onnistumisen kulmakiviä ja Androidin osalta asia on vain parantumassa alustan yleistyessä. Mahdollisuus kehittää sovelluksia Javalla ja hyvät dokumentaatiot vain edesauttavat asiaa.

Runsaassa sovellustarjonnassa on myös negatiivisena puolena valinnan vaikeus ja kunnollisten ohjelmien valinta. Samannimisiä ja samaa toiminta toteuttavia sovelluksia löytyy lukuisia ja ellei suositeltavaan sovellukseen ole suoraa linkkiä, on sen löytäminen Android Marketista aika tuskaista. Lisäksi koska Suomessa ei ole vielä avattu Android Markettia maksullisille sovelluksille, joutuu sovelluksissa usein sietämään rajoitettua toiminnallisuutta ja mainoksia, ellei roottaa puhelinta ja huijaa sijaintia. Eli kehittäjiä on hankala tukea, vaikka haluaisikin.

Sovellusten asentaminen App Marketista onnistuu suhteellisen helposti suoraan puhelimesta, mutta helpointa on asentaa sovelluksia valitsemalla ne listaan AppBrainilla selaimen kautta ja synkronoida valinnat puhelimeen AppBrain App Market-sovelluksen avulla. AppBrain ei valitettavasti näytä Web-liittymässä, löytyykö kyseinen sovellus oman maan App Marketista tai onko se saatavilla alhaisen resoluution laitteille. Sovellus linkittyy App Markettiin ja ohjelmat joko löytyvät tai eivät löydy. Vaihtoehtoisesti voi käyttää AppBrainia vastaavaa SlideMe-sovelluskauppaa, jonka kautta voi ilmeisesti ostaa maksullisia sovelluksia. SlideMen sovellusvalikoima on suppeampi kuin AppBrainin.

Erilaisia sovelluslistauksia Androidille on netti pullollaan, mutta tässä oma listani ohjelmista, jotka olen HTC Wildfireen asentanut tai testannut. Osa sovelluksista on enemmän tai vähemmän hyödyllisiä. Wildfiren alhainen resoluutio (320×240 eli QVGA) rajoittaa joidenkin ohjelmien saatavuutta ja tuntuu App Market muutenkin välillä hukkaavan sovelluksia. Wildfiressa toimimattomat, mutta muuten kiinnostavat sovellukset olen listannut ”Muut”-osioon.

Yleiset
Jorte: Kätevä kalenteri Home-näytölle.

Kaloer clock: Toimiva herätyskello.

GPS ja lokaatio
Andropas: Natiivi Reittiopas-ohjelma. Nykyisen osoitteen selvittäminen GPS:n tai verkon avulla. Valittu reitti ja oma sijainti kartalla (Google maps)

Droidopas: Vaihtoehtoinen Reittiopas. Lähtöpaikka GPS:llä tai solusta, paikkojen tallennus ja reitin näyttö kartalla.

Antennas: Kertoo mihin antennitolppaan luuri on kytketty.

Compass: Magneettinen/maantieteellinen kompassi.

My Tracks: Nauhoittaa GPS:llä kuljetun reitin ja tiedot. Reitin vienti Googlen My Mapsiin ja tiedot Google Spreadsheetsiin.

SportsTracker live: Vaihtoehtoinen, enemmän sosiaalinen ohjelma urheilusuorituksen seurantaan GPS:n avulla.

Endomondo: Vaihtoehtoinen, enemmän sosiaalinen ohjelma urheilusuorituksen seurantaan GPS:n avulla.

Google Sky Map: Näyttää yötaivaan tähtikartan.

Here I Am 2: Näyttää sijainnin ja tiedon voi lähettää kaverille tekstiviestillä tai sähköpostilla.

Järjestelmä
AnySoftKeyboard ja Finnish Language Pack: Vaihtoehtoinen virtuaalinen näppäimistö, joka on muokattavampi kuin vakiona tuleva ja siihen Suomen kielinen näppäinasettelu.

SystemPanelLite Task Manager: Näyttää erilaista järjestelmätason informaatiota puhelimesta kuten CPU-kuormituksen ja akun tilan. Lisäksi mahdollistaa sovellusten tappamisen.

OS Monitor: Tehtävienhallintaohjelma, joka näyttää kaikkien ohjelmien aiheuttaman prosessorikuorman ja auttaa paljastamaan resurssisyöpöt. Osaa myös tappaa ohjelmia tarpeen vaatiessa.

AppMonster: Sovellusten hallintaa eli poistamista ja varmistamista SD-kortille.

Sms backup+: Tallentaa kaikki tekstiviestit Gmailiin oman labelinsa alle, etteivät näy inboxissa.

Quick Settings: Asetukset mm. WiFin, Bluetoothin hallintaan yhdessä paikassa.

Gmail Unread Count: Lukemattomien sähköpostien näyttävä Widget, joka avaa Gmailin.

Speedtest.net Speed Test: Mittaa miten nopeasti puhelin lataa ja lähettää dataa

NetCounter: Näyttää ladatun datan määrän, Wi-Fi ja puhelin erikseen

Wifi Analyzer: Langattomien verkkojen havainnointiin.

aTrackDog ja aTrackDog(SD): Pitää kirjaa mitä sovelluksia on asennettu ja mitä varmistettu SD-kortille. Lisäksi päivitysten tarkistaminen, varmistettujen ohjelmien asennus ja ohjelmalistan vienti.

Hyöty
Note Everything: Muistio, jossa mahdollista tehdä erilaisia muistiinpanoja: teksti, piirto, ääni, tarkistuslista ja kuva. Tietojen järjestely kansioihin, lähetys eteenpäin, salaus, muistutukset, pikakuvakkeet ja vaikka mitä.

Irssi ConnectBot: SSH-pääteohjelma, jossa erikoistoiminnot Irssin käyttämistä varten. Toimii. Muutamia käteviä ominaisuuksia ovat: sormipyyhkäisyllä kanavan vaihto (vasen/oikee), backlogin selaus (vasen reuna ylös/alas), ruudun selaus (oikea reuna ylös/alas), linkin avaus (url scan menusta), pikakomennot (painaa ruutua pitkään)

Dropbox: Dropbox puhelimessa.

Astrid Task/ToDo List: Eli Android’s Simple Task Recording Dashboard -ohjelma.

Enidroid: Hakee saapuvien tuntemattomien puheluiden tiedot Eniron palvelusta ja näyttää ne käyttäjälle. Myös Eniron manuaalihaku sekä puhelinmyyja.info:n numerolista.

Barcode Scanner: Skannaa viivakoodit esimerkiksi Android-ohjelmien asentamista varten (QR-koodi).

Meridian Media Player: Parempi vaihtoehto vakiosoittimelle. Osaa Scrobble Droidin (ei QVGA) avustuksella scrobblata biisit Last.fm-palveluun.

Spotify: Virallinen Spotify-clientti. Vain Premium-tilin haltijoille.

Helsinki Testbed Weather View: Näyttää Helsinki Testbed sääkartan puhelimessa. En löytänyt sovellusta AppBrainista, mutta löytyi Android Marketista QR-koodin perusteella.

Car Mode: Käynnistettynä ohjaa puhelut suoraan kaiuttimelle ja toimii autossa teoriassa handsfreenä

Ringdroid: Luo soittoääniä haluamistasi kappaleen kohdista määrittämällä alku- ja loppukohta tai nauhoita oma.

StopWatch & Timer: Sekunttikello.

Mileage: Seuraa bensankulutusta ja tankkauksia. Tiedot voi viedä ja niistä saa käppyröitä.

Unit Converter: Muunnostyökalu.

RealCalc Scientific Calculator: Tieteislaskin.

ASTRO File Manager : Nimensä mukaisesti tiedostonhallintaohjelma, jolla voi hallita SD-kortilla olevia tiedostoja.

Talk To me Cloud: Käännösohjelma, joka muuntaa tekstin englannista esim. espanjaksi.

Opera Mini ja Opera Mobile: Nopeampi vaihtoehto vakiona tulevalle selaimelle. Minissä data pakataan ja kierrätetään Operan palvelimien kautta.

Hungry! Shoplist: Ostoslista.

Wheres My Droid: Jos puhelin on äänettömänä hukassa, tekstari ”Wheres my droid” herättää, säätää äänet täysille ja soittelee soittoääntä.

Huvi
Color Flashlight: Muuntaa kosketusnäytön värilliseksi taskulampuksi.

Bubble: Vatupassi.

Loops! Lite: Rumpukone / sekvensseri.

Google Goggles: Hae kuvan perusteella.

Guitar: Solo Lite: Kitara.

Draw! (Free): Piirto-sovellus.

SpeedView: GPS:ään perustuva nopeusmittari, joka näyttää muitakin tietoja ja tiedot voidaan viedä GPX-muotoon.

Pelit
OpenSudoku: Sudoku.

Flight Director Lite: Hieno peli lennonjohtajiksi haluaville, jossa ohjataan koneet kentälle ja pelikenttä on satelliittikartasta.

Air Control: Lentokenttäpeli yllä olevan tapaan.

Dante: THE INFERNO game: Dante’s Inferno -peliin nojaava peli Androidille.

Nesoid Lite, Free: Täydellinen emulaattori NES-peleille, jotka eivät kuulemma oikein pyöri kunonlla Wildfirellä ja kontrollit ovat ahtaat.

Nintaii Lite: Liikuta puista palikkaa pelikentällä läpi esteiden kohti mustaa neliötä.

Abduction!: Ylöspäin rullaava peli, jossa hypitään lehmällä nurmikkotasoilta toiselle.

Labyrinth Lite: Perinteinen ylhäältäpäin kuvattu metallipallo labyrinthissä -peli. Ilmaisversiossa 10 kenttää. 3D-grafiikat hieman raskaat Wildfirellä.

Solitaire: Perinteinen Solitaraire.

Mahjong ja Mahjong 3D: Mahjong. Turhan pieni tarkkuus Wildfirellä.

Sinister Planet: Vanhan ajan arkade shooter -peli.

Extrem Droid Jump: Hypi Android-robotilla tasolta toiselle

Drop: Ohjaa tippuva pallo tasoilta alas kääntelemällä luuria.

Pocket Racing Lite: Ylhäältäpäin kuvattu autopeli.

Toss It: Paperitollon heittelyä.

Bonsai Blast: Ammu pallukoita kolmen ryppäisiin.

SuperYatzy free edition: Yatzy.

Jewels: Puzzle-peli, jossa tyhjennetään ruutuva yhdistelemällä kolme samaa kuviota.

Puzzle Blox: Napsuttele palikoita pois ruudulta ja järjestelemällä ne nippuihin kääntelemällä puhelinta.

Find It : The Simpsons: Löydä kuvista eroavaisuudet. Teemana Simpsonit.

Math Workout Lite: Matematiikantaitoja testaava peli, jossa ratkaistaan yksinkertaisia matemaattisia yhtälöitä.

LightUp: Älypeli, jossa tavoitteena on valaista siniset kuutiot järjestyksessä.

Muut
Ohjelmia, joita muualla on kehuttu, mutta eivät löydy QVGA-laitteelle.

Voice Recorder: Nauhoitusohjelma.

WiFinder: WLAN-verkkojen havainnointiin.

Camera Magic: Lisää vakiokameraan sarjakuvaukset ja ajastimen. Lisäksi sarjakuvauksessa saa määriteltyä miten monta kuvaa haluaa ottaa millä aikavälillä.

Mixzing: Hyvä musiikkisoitin.

aDyno: Kiihdytysmittari.

handyCalc: Monipuolinen laskin.

QuickPedia: Wikipedia mobiilimuodossa

Speaking Pad: Puhesyntetisaattori

Google Earth: Google Earth puhelimessa.

Meebo: Pikaviestinohjelma AIM, MSN, Yahoo, MySpace IM, Google Talk, Jabber ja ICQ -verkkoihin. Mahdollista myös historian tallentaminen meebo.com-tilille.

Tallybee: Laskee toistoja napautuksina ruudulla, esim punnerruksia, silmukoita kutoessa tms.

WeatherBug: Vaihtoehtoinen säätila-sovellus. Näyttää lämpötilan notifications barissa.

Ticker: Kirjoita teksti, joka rullaa näytöllä.

Cherry Rplayer: Nettiradiosovellus.

Solitaire: Pasianssi-kokoelma, sisältäen normaalin ja Spider, Freecell, Forty Thieves -pelimuodot.

NetHack ja NetHack Slash’EM: NetHack.

Slimeball Speedway Lite: Ylöspäin skrollaava peli, jossa kontroilloidaan palloa pitkin tietä ja väistellään mm. mummoja.

Tangram Lite: Pähkäile, miten luot suuren palikan useiden pienien palikoiden avulla.

Tapmaster: Reaktiopeli, jossa naputellaan näytöllä olevia nappeja. Peli nopeutuu 60 pisteeseen saakka.

Graviturn ja Extended: Liikuta pallo pois näytöltä kääntelemällä puhelinta ja pidä vihreät pallot samalla ruudulla. Kentät luodaan satunnaisesti, joten uudelleen pelattavuusarvo on suuri.

Totemo Lite: Pähkinäpeli, jossa valitaan sinisiä palloja loogisessa järjestyksessä.

ThrottleCopter: Lennätä helikopteri pitkin tunnelia esteitä väistäen.

i Math Whiz: Matematiikantaitoja testaava peli, jossa ratkaistaan yksinkertaisia matemaattisia yhtälöitä.

HTC Wildfire tarjoaa paljon pienessä ja edullisessa paketissa

Kyllästyin viimeinkin odottamaan, että Nokia saisi markkinoille kunnollisen älypuhelimen (lue N9) ja kävin noutamassa HTC Wildfiren. Tekniikan kehittymistä ja uusia tuotteita ei todellakaan kannata huhupuheiden perusteella odotella, ellei kyse ole Applen tuotteista, ja näin päättyi myös viime vuosituhannella alkanut historiani Nokian eri puhelimia (mm. 3110, 3200, 3650, N95). Siirtyminen N95:sta kunnolliseen älypuhelimeen on ollut suuri hyppäys parempaan ja voin sanoa, että vaihto todellakin kannatti.

HTC:n Wildfire on monelta osin budjettiluokan älypuhelin ja olin alkuun skeptinen ominaisuuksien toimivuudesta, mutta kun pääsin testaamaan laitetta Jumbon Elisa Shopitissa, näin että kokonaisuus on toimiva. Ulkomuodoltaan Wildfire on kuin Nexus Onen ja Desiren ristisiitos ja monilta osin kutistettu paketti. Luuri on varustettu 3,2 tuuman ja 320 x 240 -resoluution (QVGA) kapasitiivisella näytöllä, joka on ominaisuuksistaan huolimatta suhteellisen riittävä. Näyttö toki rajoittaa muun muassa virtuaalisen näppäimistön kokoa ja nettisivuja joutuu zoomailemaan aika lailla. Myös prosessori on tehoiltaan vain noin puolet siitä mitä isoveli Desiressä tai Galaxy S:ssä, mutta asia korostuu lähinnä pelien osalta.

Luin ennen puhelimen hankintaa Engadgetin ja Techradarin arvostelut, jotka kertoivat aika hyvin millaisesta luurista on kyse: tyylikäs, edullinen, hyvä akkukesto, pieni näyttö ja hieman alitehoinen. Myös Andoid Suomi.fi on käsitellyt kattavasti Wildfirea kahden kirjoituksen verran. Muutaman päivän käytön jälkeen etenkin Engadgetin arvostelu antoi hieman korostuneesti negatiivisen mielikuvan. Ottaen huomioon puhelimen hinnan ominaisuuksiin nähden, on paketissa hyvin rahalle vastinetta. HTC Sense toimii mainiosti, vaikka välillä näyttö tuntuu turhankin herkältä ja virhepainalluksia tulee. Ennalta arveluttaneeseen pieneen virtuaaliseen näppäimistöön tottuminen kävi nopeasti ja kirjoittaminen onnistuu jo kohtuu hyvin. Engadget kiteytti kyllä kokonaisuuden hyvin toteamalla, että ”Tajuat nopeasti, että haluat enemmän”, mutta valitettavasti vaihtoehdot sen suhteen eivät ole mielestäni kirjoitushetkellä kovin houkuttelevat akun kestoa ja puhelimen fyysistä kokoa ajatellen.

Puhelimen valintatilanteessa olisi ollut kiva testata myös ison näytön eroja pieneen, mutta Wildfire oli älypuhelimista ainut, joka puhelinseinässä ylipäätään oli käynnissä ja jota pystyi testaamaan kunnolla. Kävin myös toisaalla testaamassa saman kokoista SonyEricsson X10 mini pro:ta, mutta se ei oikein vakuuttanut ja oli varustettu ikivanhalla Android 1.6:lla. Loppupeleissä valinta oli kohtalaisen helppo, sillä jätin Galaxy S:n pois vaihtoehdoista puuttuvan salaman takia ja kun Nokia N900:ssa arvelutti Maemon tulevaisuus, jäi vaihtoehdoiksi Desire ja sen kutistettu versio Wildfire, joista jälkimmäinen vakuutti edullisella hinnalla ja pienellä koolla. Edullisessa ja vielä suurelle yleisölle ”tuntemattomassa” mallissa näytti olevan myös se etu, että puhelimen sai suoraan liikkeestä mukaan, kun muita olisi joutunut odottamaan varmasti useamman viikon ellei kuukausia. Muutenkaan en pidä yhtään siitä, että ostettua asiaa pitäisi vielä odottaa monta viikkoa ennen käyttöönottoa. Onneksi Jumbon Elisa Shopitissa oli valkoinen malli, joka on sopivan Applemainen väri, sillä muuten olisi joutunut tyytymään punaiseen.

Wildfiren mukana tuli USB-piuha, adapteri sähköpistokkeeseen, valkoiset nappikuulokkeet, 2 Gt:n microSD-kortti ja käyttöohjekirjat kaikilla muilla skandinaavisilla kielillä paitsi Suomen kielellä. Kuka niitä ohjeita olisikaan tarvinnut ja netistähän sen löytää. Mitään suojalaukkua ei tullut mukana, joten jos säilyttää puhelinta samassa taskussa avainten kanssa, voi suojaksi hankkia esimerkiksi joidenkin Nokian E-sarjan luurien mukana tulevan nahkakotelon (kiitos Aarne) tai suojata puhelin Martin Fieldsin suojakalvolla (kehuttu) tai ZAGG invisibleSHIELD -suojakalvolla. En kyllä ymmärrä, miksei puhelin mukana voi tulla jotain suojaa edes näytölle ja kameran linssille, jotka ovat laitteen herkimmät osat naarmuuntumaan. Lisälaitteista puheenollen ostin lisäksi Verbatimin 8 Gigatavun MicroSDHC -muistikortin ja Fuj:tech Mini auton tupakansytytin 12V > USB 5V -adapteri/laturin.

wildfire

Mikään älypuhelin ei ole mitään ilman kunnon sovellustarjontaa ja Android kyllä lunastaa sen osan hyvin. Sovelluksia on helppo etsiä ja asentaa suoraan puhelimesta Android Marketin kautta ja erilaisia sovelluksia löytyy runsaasti, jopa liikaakin. Android Marketia voi selata myös tietokoneen selaimella AppBrainin avulla. Sovellusten runsaus onkin jo hieman aiheuttanut suun mutruilua, sillä on hankalaa valita ne toimivat vaihtoehdot. Onneksi väki on ehtinyt jo testaamaan eri vaihtoehtoja ja suosituksia voi lukea esimerkiksi matkapuhelininfon foorumilta. Myös suomalaista sovellustarjontaa löytyy, josta loistavana esimerkkinä Andropas-reittiopassovellus. Palaan omaan listaani myöhemmin.

Useiden älypuhelimen akun kestosta on ollut paljon porua, mutta ainakin teoriassa Wildfiren pienestä koosta on etua, sillä pienet ominaisuudet vievät teoriassa myös vähemmän akkua, joka kestää kevyessä käytössä arviolta pari päivää. Ei sekään tosin paljoa ole, mutta puheiden mukaan N900:sta, Desireä ja Galaxy S:ää saa olla lataamassa päivittäin. Kyseisten puhelinten suuret näytöt ovat herkkua, josta joutuu myös maksamaan. Wildfire tuli varustettuna Android 2.1 (Eclair) -käyttöjärjestelmällä, jossa käynnissä olevia ohjelmia voi sammuttaa kolmannen osapuolen ohjelmien avustuksella akkua säästääkseen. Tulevan Android 2.2 (Froyo) -päivityksen vaikutuksista akkukestoon ei ole yksimielisyyttä, mutta päivitys tarjoaa muuten nopeutta ja lisäominaisuuksia. Tarkkaa aikataulua Froyon tulemisesta Wildfirelle ei ole, vaikka vuoden kolmannesta neljänneksestä on netissä liikkunut tietoa ja Desire päivityksen jo sai. Lisäksi päivityksiä valuu vain ajoittain.

Wildfiren synkkaus tietokoneen kanssa onnistuu HTC Syncin kautta, mutta kuten Nokian Ovi Suitenkin osalta, on ohjelmisto saatavilla vain Windowsille, joka iskee Mac-käyttäjää kuin kylmä rätti päin naamaa. Mac-käyttäjänähän olisi pitänyt vaihtaa iPhoneen, mutta Soneran hinnoittelu suorastaan etoo. Onneksi ongelma ei ole niin suuri, etteikö sitä voisi Windows 7:aa virtualisoimalla ratkaista. Kytkee vain Wildfirestä Settings > Applications > Development > USB debugging -asetuksen päälle ja yhdistää USB:hen. Ei kovin käytettävää, mutta toimivaa. Harmillisesti HTC Sync ei näytä Virtualboxissa luuria löytävän, mutta VmWare Fusionissa kyllä. Kuvien ja musiikin synkronointi onnistuu kuitenkin myös manuaalisesti USB-levyksi liittämällä ja muut päivittyvätkin Googlen kautta. Myös tethering eli 3G yhteyden käyttäminen luurin kautta läppärissä toimii vakiona vain Windows-koneissa ja Macissa vaihtoehdot ovat ilmeisesti kikkailu ja Froyon tullessa WiFi-verkkoa jakamalla.

Android-puhelimissa on käytännössä pakollista hyödyntää Googlen palveluita. Kalenteri, yhteystiedot ja sähköpostit synkkautuvat kätevästi puhelimen ja Mac OS X:n välillä käyttäen Googlen Calendaria, Contactsia ja Gmailia ja lisäksi puhelinluetteloon saa ihmisten kuvat Facebook Connectin kautta. Syötteiden lukemisessa Google Reader toimii hyvin myös puhelimen nettiselaimella. Lisäksi useat sovellukset hyödyntävät Googlen palveluita ja Google-tunnuksien lisäksi kiinteä nettiyhteys on käytännössä pakollinen, jos luurin toiminnoista haluaa todella hyötyä. Etenkin karttasovelluksissa kartat ladataan sitä mukaa netistä eikä tietääkseni Google Mapsia voi laitteen muistiin ladata. Nyt tietenkin Google ”omistaa” kaikki tietosi, mutta onko käytännössä muita yhtä käteviä vaihtoehtoja? Pitäisi tutkia miten nuo asiat voisi itse toteuttaa omalla palvelimella kalenterin ja yhteystietojen osalta avoimen lähdekoodin ohjelmilla kätevästi. Toisaalta yksityisyys on jo mennyttä, joten kai se on ihan se ja sama.

Kokonaisuutena monilta osin pieni HTC Wildfire kyllä lunastaa odotukseni älypuhelimesta ja näytön resoluutiota, prosessoritehoa ja Mac-tukea lukuun ottamatta ei muita negatiivisia puolia ole tullut vielä esiin. Tietenkin koska puhelimet ovat yhä enemmän täysiverisiä tietokoneita, joutuu niiden kanssa myös säätämään enemmän. Esimerkiksi omien äänien saaminen Notifications, Alarm ja Ringtones -valikoihin onnistui vasta Android Forumin neuvoilla. Wildfiressä omat äänet sijoitetaan muistikortilla /Media/Audio/ -hakemistorakenteen alta löytyviin (luo, jos puuttuvat) hakemistoihin: Alarms, Notifications, Ringtones. Askarruttavia kysymyksiä voi etsiä myös HTC Wildfire Forumilta.

Nokialla on kyllä kova työ saada aikaan kilpaileva kokonaisuus Androidille, joka on juuri niin toimiva paketti Googlea hyödyntävien palveluiden, sovellustarjonnan ja käytettävyyden ansiosta. Aika näyttää miten hyvin Android lunastaa odotukseni ja mitä ominaisuuksia Wildfirestä jää uupumaan. Alku on ainakin mennyt leveässä hymyssä näyttöä hiplaillen ja sovelluksien kanssa leikkiessä.